2018-04-22T03:29:08+03:00 tag:aukea.net,2007:kirjallisuus Aukea.net uusimmat kirjallisuuden työt tag:aukea.net,2007:teos95040 2018-04-22T12:55:27+03:00 Jos III <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95040">Jos olisin <br /> raadollisen rehellinen, <br /> sanoisin:<br /> <br /> Jo varhain minä opin <br /> juomaan pullosta<br /> niin kuin pojat<br /> <br /> Tiedän, miltä tuntuu<br /> pilottitakki päällä, <br /> sätkä huulilla ja <br /> sydämessä ikävä<br /> <br /> Minä totuin kaatamaan <br /> seinät itse<br /> ja hyppäämään <br /> vauhdilla rajan yli<br /> <br /> Minä muistan, mitä on<br /> löytää hetken onni<br /> sylistä tai<br /> nahkatakin taskun pohjalta<br /> <br /> Mutta minä opin <br /> pukemaan mekon päälle,<br /> hymyn huulille<br /> ja rakastamaan ihmistä<br /> <br /> Vaan jos en edelleen<br /> olisi pelkuri<br /> <br /> soittaisin ja sanoisin, <br /> että sinun lapsesi <br /> olisi ollut kaunis.</A></TD></TR></TABLE> Tuula Kolehmainen tag:aukea.net,2007:teos94841 2018-04-16T18:51:57+03:00 sinun hammasharjasi <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94841">Sinun hammasharjasi jäi tänne, joka ilta se muistuttaa<br /> Tyhjä sänky on kuin uimaranta marraskuussa<br /> varpaita kylmää ja veri kiertää hitaasti.<br /> <br /> Kesällä viestit kulkivat kuin linnut<br /> Suuntasin yhteen suuntaan. Minulla oli aurinko.<br /> <br /> Nyt olen huuto kuluneesta laulusta.<br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.3 Pekka Haapasalmi tag:aukea.net,2007:teos94989 2018-04-16T07:08:22+03:00 Ovet <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94989">Jo ennen kun olit edes syntynyt, oli moni ovi joka liittyi sinuun jo avoinna. Osa näistä ovista sulkeutui ennen kun synnyit maailmaan. Osan tulet itse sulkemaan ja osa ovista sulkee joku muu.<br /> <br /> Näitä ovia on joka puolella elämääsi, sillä nämä ovet ovat valintojen seuraukset joiden läpi on kuljettava vaikka kuinka se sinua sattuisi. <br /> <br /> Nämä ovet ovat kuitenkin auki, niin pitkään kunnes olet ovesta käynyt. Mutta ovi jonka läpi päätät kulkea, sulkeutuu eikä enää ikinä tule uudestaan avautumaan. <br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.7 Janne Pyöriä tag:aukea.net,2007:teos94917 2018-04-14T14:42:55+03:00 Sitten kun sulan <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94917">sitten kun sulan sinun syliisi<br /> <br /> kun valun hunajana<br /> pitkin sileitä olkapäitäsi<br /> <br /> kun unohdan kaataa päällesi <br /> palavan<br /> laavasateeni<br /> <br /> sitten kun luet huuliltani<br /> sitten kun kuulen silmistäsi<br /> <br /> muutakin kuin<br /> pelon mustan muurin<br /> <br /> sitten olen kai kuollut<br /> tai tullut hulluksi<br /> <br /> siirtynyt järjen tuolle puolen<br /> <br /> sanotaanko sitä rakkaudeksi?</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3 Tuija Karhinen tag:aukea.net,2007:teos94974 2018-04-13T18:36:04+03:00 Outo hehku <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94974">Suuri ilo lakaisee pois huoneen<br /> kaikki surumieliset katseet<br /> kalmankalpeista ihmiskasvoista<br /> hukatuista.<br /> Tupaan tulvii outoa hehkua<br /> kadotettujen sieluparkojen<br /> tanssiessa transsissa vapaina<br /> murheista.<br /> <br /> Vastakkaisten sukupuolten painautuessa<br /> toistensa vartaloa vasten,<br /> tästä purkautuu ilmaan lämpöä ja<br /> hankaussähköä.<br /> Heikompaa voisi alkaa hirvittää<br /> ajatus karvaisesta kainalosta<br /> tai rehevästä hielle haisevasta<br /> keijukaisesta.<br /> <br /> Outo hehku, aito tunne.<br /> Ihon kaipuu, mieli taipuu.<br /> Voitonvarma katse riisuu vaatteet<br /> ja tuijotusvaihde päälle unohtuu.<br /> <br /> Miltä tuntuu läsnäolon kouraisu<br /> vatsanpohjan perukoilla asti?<br /> Onko kohun todenperäisyyden tunnistaminen liikaa näille<br /> sieluille?</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.3 Anssi Peuhkurinen tag:aukea.net,2007:teos94975 2018-04-13T10:21:46+03:00 se <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94975">ei se kai koskaan katoa<br /> <br /> vain laantuu<br /> <br /> kuten valo taittuu <br /> <br /> silmämme tottuvat pimeyteen</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.7 Heta Hurme tag:aukea.net,2007:nayttely49895 2018-04-08T10:46:39+03:00 sisarukset <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94912">tässä olen aina asunut<br /> vanhempien kuoltua veljen kanssa<br /> koulua kauempana en käynyt<br /> <br /> Toivo kaikki asiat toimitti<br /> oli vähän maailmanmies<br /> sotaväen suorittanut talvisodassa ollut<br /> <br /> minua pitivät kylällä outona<br /> kun en missään käynyt<br /> arkaa ja pelokas olin <br /> <br /> onneksi sai koulun käydä<br /> yhdessä Toivon kanssa<br /> kaiken muun opin sain vanhemmilta<br /> <br /> kauneutta janosin<br /> kangaspuissa sitä sai aikaan<br /> äiti minua kannusti<br /> <br /> olisi oppiin laittanut<br /> mutta minne minä arka uskalsin<br /> äidin opeilla taitoni hankin<br /> <br /> äiti osti tarvikkeet<br /> hoiti tilaukset ja myynnin<br /> selkeät kuviot töissä<br /> <br /> keittiötöitä piti tehdä<br /> vaikka kangaspuiden äärellä <br /> olisin aina viihtynyt<br /> <br /> mallit suunnittelin itse <br /> niitä oli odottamassa vuoroaan <br /> satamäärin aina<br /> <br /> vinttihuoneen sain pitää <br /> vanhempien kuoltuakaan en <br /> alakertaan tahtonut<br /> <br /> Toivo sai siellä isännöidä <br /> mielensä mukaan<br /> levitteli työkalunsakin <br /> <br /> pitkin salin pöytiä<br /> olisipa äiti nähnyt!<br /> kutominen ajan myötä jäi<br /> <br /> kun äitiä ei ollut enää <br /> puuhaamassa ostoa ja myyntiä<br /> eikä Toivo oikein osannut<br /> <br /> tai viitsinyt<br /> taisi vierastaa lankakaupassa käyntiä<br /> liikaa naisten paikka<br /> <br /> kirjastoon kuitenkin meni<br /> siellä tiedettiin lukumakuni tarkkaan<br /> joten asiointi oli helppoa<br /> <br /> vei vanhat ja otti <br /> valmiiksi katsotun pinon uusia<br /> loppuelämä oli keittiötyötä<br /> <br /> ja lukemista<br /> kunnes syntymäpäiväni aattona<br /> Toivo kapusi yläkertaan<br /> <br /> kun en aamukahvia tullut keittämään<br /> siitä löysi minut sängystä<br /> Humiseva harju kasvoille pudonneena<br /> <br /> siitä alkoi Toivon keittiövuoro<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94913">lapsuuteni oli ihanaa aikaa<br /> sain olla kotona <br /> oppia kaikki maatalon työt<br /> isältä ja äidiltä<br /> <br /> Hilja siskosta oli seuraa<br /> minusta tuli hänen tukensa<br /> Hilja oli niin pelokas <br /> arka ja syrjääntahtova<br /> <br /> ei sen koulusta olisi mitään tullut<br /> ellen olisi kulkenut <br /> aina sen vierellä<br /> kun sairaana jäin pois koulusta<br /> <br /> jäi Hiljakin<br /> opettaja ei siitä melua nostanut<br /> tunsi Hiljan ja ymmärsi<br /> en minäkään maailmalle halunnut<br /> <br /> mutta sotaväkeen oli pakko<br /> ja sitten sotaankin<br /> oli se kova paikka<br /> en voinut pelkoani näyttää<br /> <br /> edes isälle ja äidille<br /> sitä urakkaa en halua muistella<br /> enkä tarinoita kertoa<br /> kuolemaa se oli ja kärsimystä<br /> <br /> jokaisesta kuolleesta<br /> ryssästäkin<br /> ajattelin että jonkun poika<br /> joku äiti sen on synnyttänyt<br /> <br /> sitä onnea ei voi kuvata<br /> kun sieltä kotiin pääsin<br /> ehjin nahoin <br /> ja naarmutta<br /> <br /> seuraavaan sotaan <br /> olin onneksi jo liian vanha <br /> täällä minua tarvittiin enemmän<br /> vanhemmat jo avuntarpeessa <br /> <br /> Hilja niin kangaspuissaan kiinni<br /> ettei siitä mihinkään <br /> pihaa kauemmas ollut<br /> kudontatarpeiden hankinta<br /> <br /> kaikki siihen kutomiseen liittyvä<br /> jäi minulle<br /> kun äidistä ei enää ollut<br /> niitä lanka-ja kudekauppoja vihasin<br /> <br /> en niistä mitään ymmärtänyt<br /> loimista ja langoista<br /> kai luulivat minua tyhmäksi<br /> vaikka kerroin olevani asiapoikana<br /> <br /> iloni oli maanviljely ja karja<br /> rakastin eläimiä <br /> enemmän kuin ihmisiä<br /> ei sitä sopinut sanoa ääneen<br /> <br /> vanhempien kuoltua kaikki sujui<br /> entiseen malliin<br /> minä hoidin miesten työt<br /> Hilja hallitsi keittiössä <br /> <br /> ja yläkerrassa <br /> ei suostunut huonettaan jättämään<br /> sitä koristi ja sisusti yhtenään<br /> ja minä niitä verhokankaita ja maaleja<br /> <br /> hankin kauppiaalta<br /> joka aina ihmetteli<br /> kun eivät varastossa valmiina<br /> olevat sille fröökynälle kelpaa<br /> <br /> joskus ihan hermostuin<br /> luulin kauppiaankin jo tietävän<br /> että Hilja on omanlaisensa<br /> mitä siitä aina vouhkaa<br /> <br /> eihän niistä tilauksista tingitty<br /> maksettiin mitä pyysi<br /> joutoaikoina luin ammattikirjoja<br /> maataloutta ja karjanhoitoa<br /> <br /> kirjoitin muistiin tapahtumia<br /> tavallista elämääni<br /> opettajan paljon kehumalle<br /> selkeällä käsialallani<br /> <br /> helppoa lukea<br /> jos joku niitä joskus <br /> käsiinsä saa<br /> vaan ei meillä kummallakaan <br /> <br /> koskaan ollut omaa perhettä<br /> jolle niitä kirjoituksia jättäisi<br /> jos kuitenkin tähän joku tulee<br /> meidän jälkeemme<br /> <br /> niin näkee miten elimme <br /> ja miten täällä kuuluu elää<br /> vaan aika kului<br /> ja Hiljan kutomiset jäivät<br /> <br /> linnoittautui yhä tiiviimmin kamariinsa<br /> vain keittiöhommat teki alakerrassa<br /> laittoi ruokaa ja hoiti<br /> muut taloustyöt<br /> <br /> sitten kerran joulukuussa<br /> yhtenä pakkasaamuna<br /> ei ollutkaan kahvi valmista<br /> kun heräsin<br /> <br /> sytyttelin tulen uuniin<br /> odottelin ja vähän kolistelinkin<br /> että heräisi<br /> lukenut tietysti yli puolen yön<br /> <br /> viimein kiipesin <br /> narisevat portaat yläkertaan<br /> koputin oveen useasti<br /> ja viimein astuin sisään<br /> <br /> Hilja makasi ääneti<br /> Humiseva harju silmillään<br /> tiesin heti <br /> että nyt olen yksin<br /> <br /> Hiljaa saatettiin kirkkomaahan<br /> vanhempien viereen<br /> on siellä paikka minullekin<br /> nimikin jo kivessä<br /> <br /> vain kuolinpäivä puuttuu<br /> elin kuitenkin vielä kauan<br /> kolme vuosikymmentä<br /> ajan kanssa opin keittiöpuuhat<br /> <br /> vaikka alkuun oli kankeaa<br /> onneksi ei ollut kukaan nauramassa<br /> niitä keitoksia<br /> viimeisinä aikoinani<br /> <br /> sukulaiset ja naapurit<br /> kovasti toimittivat vanhainkotiin<br /> eivät millään tahtoneet uskoa<br /> että tämä on kotini<br /> <br /> koko ikäni<br /> en lähde kuin hautuumaalle<br /> ja niin siinä kävi<br /> kotiin sain kuolla<br /> <br /> kauniina kesäpäivänä<br /> kun olin heinän kaatanut<br /> ja saunassa käynyt<br /> naapuri löysi illalla keittiön lattialta<br /> </A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 3.9 Maria Appola tag:aukea.net,2007:teos94914 2018-04-02T20:53:21+03:00 Maton alle <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94914">Liian kauan olemme maton alle<br /> lakaisseet puhumattomat asiat<br /> parvekkeelle varastoineet ongelmat<br /> nurkkiin kasanneet selvittämättömät röykkiöt, <br /> joiden yli kävelemme hiljaisina<br /> päivästä toiseen<br /> pakastettu kesän kyyneleet<br /> <br /> viime kesä oli kuulemma sateinen</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.7 Tiina Laine tag:aukea.net,2007:teos94911 2018-04-01T20:40:02+03:00 Anteeksi <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94911">Anteeksi,<br /> en ole <br /> ollut tarpeeksi<br /> yksin<br /> uskaltaakseni<br /> halata sinua,<br /> minulle vierasta</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4 Christer Boman tag:aukea.net,2007:teos91851 2018-03-31T23:56:46+03:00 Aika kohtaa unelman <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=91851">Luen että elän vain sanoissani.<br /> Yritän niitä uudestaan kirjoittaa.<br /> Kasvoni pysyvät paikallaan,<br /> kuin kirjaa lukiessaan.<br /> <br /> <i>On taas uutta unihiekkaa jalkojen alle,<br /> pilvilinnat valmiina sortumaan ajan alustalle.</i><br /> <br /> Näen että elän vain kuvissani,<br /> joissa mykkä elekieleni poseeraa.<br /> Kehoni vie minut eri paikkaan,<br /> kuin maisema vaihtuessaan.<br /> <br /> <i>On taas uusia (h)aaveita kehyksiä vaille,<br /> seinät valmiina kantamaan unelman uljaille.</i><br /> <br /> Kuulen että elän vain musiikissani,<br /> ehkä siksi en halua muuta soittaa.<br /> Käteni tuntee sointujeni paikat,<br /> kuin tavat toistuessaan.<br /> <br /> <i>On taas uusi tila katumukseni ulvonnalle,<br /> silta valmiina ripustamaan minut kohtauspaikalle.</i></A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.8 Jani Matinlauri