2018-07-17T12:35:10+03:00 tag:aukea.net,2007:kirjallisuus Aukea.net uusimmat kirjallisuuden työt tag:aukea.net,2007:nayttely50036 2018-07-14T22:59:48+03:00 Muistutuksia elämän tarkoituksesta <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95333">Jostain se on aloitettava <br /> uusi alku <br /> <br /> uudesta mustasta <br /> poistaa pimeä vähitellen <br /> yksi hämärä kerrallaan <br /> <br /> laskea ilon kyynelet<br /> tähän kasvun tueksi <br /> <br /> tästä ne elämän jäljet <br /> menivät ja sanoivat <br /> kuinka niiden on hyvä olla<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95320">Elämän tässä hetkessäni<br /> olen saanut nuoruusvoiton<br /> ettei katso taaksensa enää<br /> vaan hakee todellisuutensa<br /> <br /> yhä lähempää alkaen<br /> ja pudottelee jokaisen mielen lantin<br /> niiden hedelmäsattumien jälkeen<br /> <br /> omaan avaruuteensa<br /> jossa voi kulkea purjeveneellä <br /> tai valon nopeudella<br /> millä tahansa<br /> <br /> on sinut maailmassa<br /> kaikkien pettymysten ja kaikkien ilojen<br /> yhteisvaikutuksesta<br /> <br /> tässä risteyksessä jokainen arpa voittaa.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95321">Jonakin hetkenä tämä elämänpyörä<br /> etsii suuntaansa aikansa<br /> ravistelee mieltä esittäen kysymyksiä<br /> <br /> eikä niistä osaa päättää<br /> mihin haluaisi vastauksia<br /> menee kai vähän sokeasti<br /> <br /> aina jonnekin aina jostakin<br /> piirtää kuin kartan<br /> jossa katuvalot ovat tähtiä<br /> <br /> elämä elämän jälkeen pisteitä<br /> joita vähän aikaa<br /> luulee kuuluvan samaan kehään<br /> <br /> tai ehkäpä jopa näytelmään<br /> suureen rooliin merkityksineen<br /> missä itse katsoo sivuroolista<br /> <br /> koko kierrosta aplodien jälkeen<br /> kumartaa syvään nöyrtyäkseen<br /> eikä tunnista mitään<br /> <br /> vain ilmansuuntia muistelee<br /> joita saa lopulta laskettua<br /> yhden liian vähän</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95322">Sinulla on jälkeni käsissäsi<br /> tiedät maailmani hiekat<br /> aaltonikin kuulet<br /> <br /> sydämen<br /> joka muistaa vielä<br /> miten itketään.<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95323">Minulla on tietoa elämästä<br /> riittävän vähän<br /> ja puutun muidenkin elämään<br /> <br /> kerta kerran jälkeen neuvoja antaen<br /> kerta kerran jälkeen ikkunasta katsoen<br /> kerta kerran jälkeen oveni avaen<br /> kerta kerran jälkeen sanani syöden<br /> <br /> kuinka sinä katsotkaan<br /> peilistä minuun<br /> alakuloisella katseellasi<br /> <br /> kerta kerran jälkeen pettymysten hetkellä<br /> kerta kerran jälkeen mieli nöyryytettynä<br /> kerta kerran jälkeen hyvä elämä takana<br /> kerta kerran jälkeen tyhmyys viisauden paikalla<br /> <br /> eikä tämä kaikki lopulta<br /> saa minua elämään<br /> kuten pitäisi ymmärrettävässä muodossa.<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95324">Minulla on taipumus<br /> vaikka en ole puhelinmyyjä<br /> enkä edes kävelykadulla<br /> ostamassa sinun omaatuntoa<br /> <br /> soittaa väärän puhelinnumeron tavoin<br /> ja tutustua ihmiseen<br /> kuten sinuun tai naapuriin hississä<br /> ottaa puheeksi mitä tahansa<br /> <br /> keilapallon reiän koko<br /> kahdensadankolmen vuoden takaa sukuhistoria<br /> pienen iltapalan valmistus<br /> tai luettelo viidestä viimeisestä kadonneesta<br /> <br /> avaimesta, ihmisestä, kukkamultapaketista,<br /> lp-levystä tai muistosta<br /> <br /> tällaisen vaivan minusta sai<br /> kaikella ystävyydellä</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95325">Jossain vaiheessa nämä elämät <br /> menevät väärin päin <br /> <br /> pyörittää maailmanpyörää vastaan <br /> ja ottaa haltuunsa <br /> <br /> kuin kuvittelisi olevansa nuorallatanssija <br /> ja arvostettu<br /> kaikkien salamavalojen jo lopettaessa hehkun <br /> eikä se rulettipallo kuitenkaan osu<br /> numeroon, jota kutsui onnen liitteellä <br /> <br /> tämä kaikki on vähän aikaa sattumaa <br /> piirrettyjä kuvioita, joista ei saa otetta <br /> tai laulun sanoja jotka muistaa väärin <br /> ellei sitten itselle sopivalla tavalla. </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95326">Kun tämä paino hartioilla <br /> välillä kevenisi<br /> ilman herkkyyden menetystä <br /> <br /> kuin elisi toisessa kuplassa<br /> hetken vieraassa<br /> tietäisi miltä tuntuu <br /> <br /> kun ei välitä lainkaan <br /> toisesta ihmisestä <br /> edes siitä vieraastakaan <br /> <br /> näkisin maailmasta ehkä vähemmän <br /> kirkkaita sävyjä <br /> tumman ja haalean välipinnoilla.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95327">Herätys 7:07 ja elämä soi <br /> silmät aukenivat tuntia aiemmin <br /> tuntia myöhemmin käsi nousee <br /> tuttu bussikuski ja tuttu linjanumero<br /> <br /> kesä on asvaltin tuoksua <br /> ja muistoja elämästä <br /> jonka on saanut elää<br /> <br /> kesä on kukkien hehkua <br /> ja asioita hetkistä <br /> jotka on mennyt ohitseni<br /> <br /> kesä on valosta toiseen matkaa <br /> muistoja kylien nimistä <br /> ihmisistä joiden rinnalla kuljettu<br /> <br /> kesä on lohikalan nimisellä pojalla <br /> elämää jota on kannettu eteenpäin <br /> surujen saarilta ilojen rannoille<br /> <br /> herätys klo 7:07 ja pieni hetki itselle<br /> mieli on lämmin kuin elämä<br /> en tunne lintuja kuin ihmisiä <br /> ollaan tässä ja luvalla kummajaisia.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95329">Kuinka minun mieleni <br /> rauhan saa<br /> pikkupojan veikeyden <br /> ja vähemmän huolta<br /> <br /> täällä minä puiden lehtiä<br /> katselen vaan <br /> en niitä lainkaan laske<br /> minä ihailen vaan<br /> <br /> täällä on suveni <br /> hetken tyyneys <br /> levollinen keveä <br /> hyvä olla on näin<br /> <br /> elämä kaikin tavoin <br /> parhain päin.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95330">Jossain noiden metsien jälkeen <br /> tulee vähän valoa <br /> tulee vähän enemmän valoa <br /> tulee enemmän ja enemmän valoa<br /> <br /> siellä on kaupunki <br /> sieltä kuuluu ihmisten ääni <br /> kuuluu ihmisten kutsu ja ääni<br /> kuuluu äänet jotka kuuluvat kaupunkiin<br /> <br /> siellä on yö kuin yö on aina ollut <br /> tuolla toisessa suunnassa <br /> on metsää ja vähän lisää metsää <br /> on metsää ja vähän enemmän metsää<br /> <br /> näiden jälkeen on aamu <br /> sarasta aamu sarasta<br /> sarasta aamu älä varasta<br /> sarasta aamu näytä parasta.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95331">Kaiken otan itseeni <br /> ihan kaiken<br /> avaruuspölyn ja jäniksen paskan <br /> norsun painon <br /> sääsken ininän ja maailman kutsun<br /> <br /> kaiken otan itseeni <br /> koko elämän <br /> polvivaivat ja mielen tärinät <br /> otan miesflunssan <br /> silittävät kädet ja luottamuslauseet<br /> <br /> kaiken otan itseeni <br /> koko ikävän <br /> kahvin maidolla ja sydämen kivut<br /> mitä tahansa <br /> rauhansopimuksen ja kaikkien nimet alle.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95332">Tällä hetkellä tässä ihan edessäni <br /> havuiset oksat tanssivat tuulessa <br /> ihan vain omaan tahtiinsa <br /> ihan kuin haluavat<br /> <br /> tällä hetkellä tässä ja nyt <br /> mieleni on hetken rauhassa <br /> ihan on oman aikansa <br /> ihan kuin tahtoo<br /> <br /> tällä hetkellä ei ole kiire <br /> eikä vielä aika juosta <br /> ihan on oma tuokionsa <br /> ihan hyvä tällaisenaan.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95328">Tähän se loppuu <br /> tästä se alkoi<br /> <br /> harhakuvasta ja <br /> sivulauseesta<br /> <br /> koko elämästä <br /> tuli minulle lauluni kieli <br /> <br /> minun runollani ei ole kiire<br /> se on sydämessä läsnä.</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 3.8 Harri Holtinkoski tag:aukea.net,2007:teos95307 2018-07-06T17:37:15+03:00 Aurinkoni <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95307">Näet kaiken mistä minut on koottu<br /> Näet saumakohdat<br /> epäsymmetrian<br /> hiusteni suoruuden<br /> hymyni vinouden<br /> <br /> untuvat joita kasvatan irti palaneiden siipieni arvista<br /> <br /> Tunnet kaiken tämän materiaalin<br /> nuorenpuuntaipuisan kehon<br /> ihon joka puristaa minut kokoon<br /> kasvot jotka välillä pilvistyvät<br /> välillä nauravat liikaa<br /> <br /> Tunnet katseeni joka usein katoaa<br /> tarkentuu jonnekin <br /> tämän tyhjänpäiväisen tavallisuuden taakse<br /> <br /> Enkä minä sitä pelkää <br /> mitä jo näet minusta ja<br /> mikä on sinulle jo tuttua<br /> vaan kaikkea sitä mitä en <br /> tarpeen tullen <br /> <br /> voi pakata <br /> ja viedä mukanani<br /> <br /> kaikkea mitä et näe<br /> sitä mikä minussa<br /> on puristettu ihon alle <br /> <br /> Et näe syvänmerensukeltajia ajatuksissani<br /> Et kaaosta silmieni mustuudessa<br /> ihon alle hautautuvia haamuja<br /> muurahaispesiä hiusverhon alla<br /> kitalakeen tarttuneita sanojen palasia<br /> <br /> Et näe epätoivoista tarvettani <br /> lentää aurinkoon <br /> yhä uudelleen ja uudelleen<br /> toiveajatteluani lämmöstä<br /> joka ei polttaisi<br /> <br /> Et tunne tulevaisuudenpelkoni takertuvaisuutta <br /> joka aiheuttaa <br /> hetkellistä maniaa<br /> Et tunne ihonalaista räjähdysherkkyyttä<br /> seinien romahdusvaaraa<br /> <br /> Et tunne kaikkea sitä<br /> mikä ei puhkaise pintajännitettä<br /> sitä tuonpuoleista jonne katseeni katoaa<br /> <br /> Et näe sitä joka on kosketuksen ulottumattomissa<br /> jonka tiedät olevan olemassa<br /> mutta jota et sen abstraktiudelta <br /> näe kuten tuuli tai <br /> tunteeni<br /> <br /> Sitä minä pelkään, aurinkoni;<br /> pelkään lentäväni liian lähelle<br /> avaavani kaiken sen jota en jälkeenpäin<br /> <br /> voi pakata <br /> <br /> ja viedä mukanani</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4.7 Heta Hurme tag:aukea.net,2007:teos94915 2018-07-06T13:35:18+03:00 Elänyt <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94915">olen tuntenut hentoisimman kosketuksen<br /> olen nähnyt valkoisen, ennen niin tyhjän<br /> heräävän eloon<br /> ja puhuvan ihmeistä<br /> <br /> olen oppinut löytämään<br /> pimeistä varjoista mahdollisuuden<br /> olen aistinut rotkon syvyydessä<br /> raikkaan ja herättelevän viileyden<br /> <br /> olen kivunnut ylös rinnettä<br /> ja oppinut nauttimaan<br /> ponnistuksen painosta jaloissani<br /> <br /> olen katsellut huumaavia näköaloja<br /> syönyt eväät<br /> ja jatkanut matkaani<br /> <br /> olen elänyt, elänyt</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4 Tuija Karhinen tag:aukea.net,2007:teos93797 2018-07-06T05:13:47+03:00 Rajanveto <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=93797">Vieraat ihmiset tulevat puhumaan<br /> minunlaiselleni ihmistyypille<br /> henkilökohtaisia asioitaan.<br /> En tiedä syytä siihen,<br /> miksi minulle avaudutaan.<br /> Olen erittäin epäluotettava, <br /> pistän tälläkin tarinalla rahoiksi,<br /> kun teen kauniin runon<br /> tai kovaäänisen ja voimakkaan laulun.<br /> <br /> Rajanveto,<br /> johonkin se viiva on vedettävä.<br /> Rajanveto,<br /> kaikkea ei minunkaan ole siedettävä,<br /> eikä kenenkään muunkaan.<br /> <br /> Herätän ilmeisesti luottamusta<br /> vilpittömällä olemuksellani.<br /> Lapsenkasvoisuuteni voi johdattaa<br /> mielikuvat minusta harhaan.<br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.3 Anssi Peuhkurinen tag:aukea.net,2007:teos91834 2018-07-01T18:02:05+03:00 Hengenmenot <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=91834">Kukaan ei tiennyt, ettei pitkiin aikoihin<br /> ollut mitään mahdollisuutta mennä yli<br /> askelten, jotka vastarantaan katoavat,<br /> kompastumatta kuoleman jalkoihin.<br /> <br /> Varkain seurasimme kutsumusta,<br /> jonka toivoimme luojan lahjoittavan<br /> ennen kuin villiluonto meidät kumauttaa<br /> tallaten alleen tuonenkeijun riveihin.<br /> <br /> Nääntyneenä seurastamme kiitollisuus<br /> on suljettuna rauhattomaan huoneeseen,<br /> jossa käsivartemme kohoavat uuteen lyöntiin,<br /> nousematta toisiamme vastustamaan.<br /> <br /> Auringon liikkuessa pilvien takana<br /> niin kuin maamme liput saloissa,<br /> kauneimmillaan puolimatkassa<br /> ne tulevat meidät tappamaan.<br /> <br /> Rosvojen seuratessa kuka voittaa,<br /> emme tule koskaan näkemään<br /> kuka hengenmenoihin kutsuvaa<br /> surukelloamme soittaa.</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.5 Jani Matinlauri tag:aukea.net,2007:nayttely50028 2018-06-29T20:09:32+03:00 Luonto palaa! <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95302"><br /> vieraantuneen ajatuksia<br /> nakertaa huoli luonnosta<br /> luulee olevansa sen herra<br /> käskijä ja isäntä<br /> <br /> mutta sanon teille<br /> luonto huolehtii kyllä itsestään<br /> se on ollut aina <br /> ja tänne viimeiseksi jää<br /> <br /> ottaa omansa <br /> antaa ihmisen muokata itseään<br /> määrättyyn rajaan<br /> lopulta ottaa aina omansa <br /> <br /> ihminen<br /> luonnolle et mitään voi!<br /> maan kellareissa on voimaa<br /> joka taltuttaa aikeesi<br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95303"><br /> hirsirakennus<br /> kivijalkana kivet<br /> alapohjana tuultenkulkema<br /> rossipohja<br /> <br /> multaa, sammalta, tuohta<br /> tilkkeenä ja eristeinä<br /> pärekatto ja puruvintti<br /> talo jää tyhjilleen ja unhoon<br /> maatuu vähitellen<br /> <br /> kasvullisuus valtaa pihapiirin<br /> tukee kallistuvaa rakennusta<br /> murtaa perustukset <br /> jää vain muuri ja savupiippu<br /> merkiksi asumisesta<br /> <br /> luonto on ottanut omansa<br /> vallannut asumuksen<br /> ihmiselon merkit<br /> luonto palaa!<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95304"><br /> metsätaloussuunnitelma<br /> lohko kuusi<br /> avohakkuu<br /> ostaja suorittaa kaikki työt<br /> aloitusajankohta<br /> heti<br /> <br /> koneet saapuvat <br /> kesken kelirikon<br /> vajoavat napaansa asti<br /> möyrivät pari päivää<br /> maa on autio <br /> ja tyhjä<br /> <br /> lintujen pesät tuhottu<br /> laulupuut parturoitu<br /> puuvainaat kuskattu <br /> kiireellä viimeiselle matkalle<br /> varastoissa ei ole <br /> mahdollisuutta makuuttaa<br /> <br /> markkinatalous sanelee<br /> raha ohjaa <br /> raiskio jää<br /> oman onnensa varaan<br /> makaa typertyneenä<br /> kesän<br /> <br /> seuraavana keväänä<br /> käy vastaiskuun<br /> työntää vatukkoa<br /> horsmaa <br /> kaikkea nopeakasvuista<br /> eläimet palaavat<br /> <br /> kasvu tukahduttaa<br /> taimitarhalta siirretyt<br /> kuusentaimet<br /> heinittäminen ei auta<br /> hoitosuunnitelma pettää<br /> luonto palaa<br /> <br /> valtaa omansa<br /> vyöryy voimalla<br /> ihmisen valloittamalle<br /> sille et mitään mahda<br /> taistelusi on turhaa<br /> luonto palaa!<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95305"><br /> tämä kaikki oli ennnen meitä<br /> ennen jokaista täällä ollutta <br /> oli järvi ja kuikka <br /> <br /> metsä ja metsän puut<br /> <br /> linnut<br /> kaikki linnut, kertut, kirviset<br /> ja punarintani</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 4.1 Maria Appola tag:aukea.net,2007:nayttely50027 2018-06-28T19:44:49+03:00 Kirjoitusvieheitä <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95297">ENSIMMÄINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Viittä vaille valmis tuskin koskaan tarkoittaa viidessä minuutissa valmista.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> TOINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Nälkäpalkka on yleensä suurempi kuin ruokapalkka.<br /> Kaveripalkka on yleensä pienempi kuin minimipalkka.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> KOLMAS HAVAINTO:<br /> <br /> Samat ihmiset voivat korostaa sekä isänmaallisuutta että isäntaivaallisuutta.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95293">asenne = huono asento<br /> <br /> asenne = suoristus<br /> <br /> asenne = aseen nenä<br /> <br /> asenne = armeijan portinvartijan mielisana<br /> <br /> asenne = pysäkki<br /> <br /> asenne = ladata<br /> <br /> asenne = enne sodasta</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95298">ENSIMMÄINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Lapsuus on yksityistä faktaa ja aikuisuus kollektiivista fiktiota.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> TOINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Aikuisilla on monesti hyvinkin vahva mielikovetus.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> KOLMAS HAVAINTO:<br /> <br /> Homo Sapiens-lajille on määritelty uhanalaisuusluokitus, kuten muillekin eläimille, mutta mielestäni meihin soveltuu huonosti ilmaus ”of least concern”.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95295">OLENNAINEN = ihmeellinen<br /> <br /> OTAKSUA = poimii kukan<br /> <br /> TUNNELMALLINEN = pitää toisesta<br /> <br /> KÄSITELLÄ = pitää kädestä<br /> <br /> SUHTAUTUA = olla sen kanssa<br /> <br /> OLEMUS = olla ihmeellinen</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95299">ENSIMMÄINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Runoilijan laadunvalvonnassa keskeistä on ylivertaisarviointi.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> TOINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Kuuluisaksi runoilijaksi tullaan, kun muut haluaisivat elää sellaisen elämän.<br /> <br /> (...mutta kuitenkin välttää sellaisen kuoleman.)<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> KOLMAS HAVAINTO:<br /> <br /> Runoilijan on löydettävä itsensä ja oma ääni. Sitten kustantamon on löydettävä hänet. Jos ihme tapahtuu, hänet löytää suuri yleisö.<br /> <br /> Runoilija on siis lähtökohtaisesti hukassa. </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95294">varautua = on varakas<br /> <br /> varautua = vararikko<br /> <br /> varautua = varastella<br /> <br /> <br /> <br /> olemus = asumus<br /> <br /> olemus = ihmisen massa<br /> <br /> olemus = että oleskelee hyvin<br /> <br /> olemus = olla olevinaan<br /> <br /> olemus = mukavuusolo<br /> <br /> <br /> <br /> etupäässä = nokka<br /> <br /> etupäässä = etuilee<br /> <br /> etupäässä = pään edustavuus</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95300">ENSIMMÄINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Toimiessaan kuin lammas ihminen muuttuu sudeksi.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> TOINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Ajatushautomot havainnostavat konkreettisesti, että ajatuksia ei tulisi hautoa, vaan tuulettaa.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> KOLMAS HAVAINTO:<br /> <br /> Olemme onnistuneet luomaan maailman, jossa viisaus saa viimeisen sanan, mutta vain sen.</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 3 Juho Nieminen tag:aukea.net,2007:teos95292 2018-06-28T11:08:48+03:00 Sen sijaan, että palaisi kotiin... <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95292">Äitimme lähti tänään "pyörällä kirkolle", eikä hän palaa sieltä kauppakassien kanssa.<br /> Viimeisen matkan pöly alkaa laskeutua ja me katselemme "pitkänsuoran päähän", tyhjyyteen.<br /> <br /> 60-luvulla pienimmät juoksivat hänen pyöränsä perässä "tonkkatelineelle" saakka niin,<br /> että hiekkatie pöllysi, me isommat istuimme portaille odottamaan.<br /> <br /> Sen sijaan, että palaisi kotiin, seitsemän lapsen äiti "pyöräilee" nyt valoisaa tietä - <br /> jossain tuolla, täydellisen rauhan ja rakkauden ympäröimänä, eikä hänen tarvitse kuulla, <br /> kun huudamme: äiti toikko mitään!<br /> <br /> Me nousemme kaikki ylös vilkuttamaan.<br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4.5 Markku Laitinen tag:aukea.net,2007:teos95290 2018-06-25T00:09:54+03:00 Missä kohtaa? <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95290">Elämässä, yhtäkkiä ymmärrän,<br /> on elämä pelissä. Halusin sinuun<br /> niin tutustua, mutta sinä katsoit<br /> hiuksiani, kenkiäni ja olit hiljaa<br /> <br /> missä kohtaa nuoruudesta tuli<br /> aikuisuus, rakkaudesta päätös,<br /> investointi ja hyötysuhde<br /> kolmio rauhallisessa lähiössä<br /> <br /> kesämökki järven lähellä<br /> auto tallissaan<br /> kaksi lasta pinnasängyissään<br /> kaikki näppärissä lokeroissaan<br /> <br /> tiistaisin, joskus lauantaisinkin <br /> viisi minuuttia läheisyyttä<br /> aina makuuhuoneessa <br /> aina valot sammutettuina?<br /> <br /> minä halusin tutustua<br /> uskoa sinuun, minuun<br /> laskea kahteen, kolmeenkin<br /> ja meille kohottaa maljan<br /> <br /> mutta sinä katsoit<br /> hiljaa laskit kaiken yhteen<br /> poistuit ja jätit<br /> minut kohottamaan maljan<br /> <br /> yksin<br /> aina valot sammutettuina<br /> enkä enää ymmärrä<br /> missä kohtaa?<br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.8 Tony Hollanti tag:aukea.net,2007:teos95285 2018-06-24T20:52:08+03:00 Variksen kyyneleet <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95285">Onko linnuissa sellaisia<br /> jotka jäävät parven ulkopuolelle?<br /> Niitä, joita tönitään oksilta suotta<br /> tai niitä, jotka vain unohtuvat<br /> katselemaan toisten soidinta?<br /> Jos heittäytyisi jokeen <br /> ja olisi tarpeeksi kauan,<br /> tulisivatko puut taas vihreiksi,<br /> kuuluisiko jälleen veden liplatus?<br /> <br /> Jos vain kelluisi antamatta silmien seurata pilvien vaellusta<br /> välittämättä siitä, että nokkaan tulvisi vettä<br /> tai siitä, että jäisi kiinni <br /> jokeen viskottuun kuivettuneeseen vihtaan.<br /> Sorsa tulisi ja nokkisi ihmeissään,<br /> yrittäisi herätellä ja sitten jatkaisi matkaansa,<br /> lehahtaisi kohta lentoon<br /> roiskien pisaroita lasittuneisiin silmiin.<br /> Illan pimetessä vesimittarien pysähtyneisyys<br /> ja äkkinäiset kotiin menot<br /> saisivat tuntemaan pohjatonta orpoutta,<br /> lopulta ajautuisi rantaan mätänevänä raatona,<br /> niittyleinikit huokailisivat siinä.<br /> <br /> Aikaisin tuli tänä vuonna kesä,<br /> kuuset tanssivat helmoissaan vaaleanvihreät pitsit,<br /> voikukkapellolla kaaliperhosten spiraalilennot.<br /> Variskin raakkuen liitämään kohti taivaan sineä kuin kotka,<br /> silmäkulmissaan vieläkin pakkasen jäädyttämä itku.<br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4.3 Katriina Uski