2018-12-14T07:26:12+03:00 tag:aukea.net,2007:kirjallisuus Aukea.net uusimmat kirjallisuuden työt tag:aukea.net,2007:teos95717 2018-12-12T09:18:45+03:00 Kuin taskulampun patteri <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95717">Masentunut on nähnyt oikeasti pimeyden ja siksi tahdon tuoda sinulle valon ikuisen.<br /> En tahdo koskaan sinun olla yhtä surullinen, vaan kylpisit turvassa ja valossa rakkauden, sillä sydämestäni antaisin sinulle turvatun vapauden. <br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 2 Teemu Karjalainen tag:aukea.net,2007:teos95713 2018-12-10T09:49:46+03:00 Ruutuaika <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95713">Kaupallinen väline<br /> todellisuus sähköinen. <br /> Ennen kaikkea<br /> tulee kuponki.<br /> Ihmisunelma<br /> yhdistelmä-kuponki. <br /> Kuulostaako tutulta? <br /> "Muistimmeko tarjota? <br /> Se löytyy siitä ruudulta!" <br /> Uudet nimet sähkötuoleilla<br /> Voit kytemällä kuolla. <br /> Sormeilla, ruudun pintaa nuolla<br /> <br /> Sain sukupolven irtotavarasta tuhoutuneen,<br /> Lajittelemme lajimme rahalle valveutuneen. <br /> Kaikkea kumista, muovista jopa keinojäähän. <br /> Kulutuksen kulisseissa monta laukausta päähän<br /> <br /> Kuukausittainen<br /> korvausmäärä ihmisen<br /> vapaan ajan. Vapauden. <br /> Sen raadollisen vähyyden. <br /> Hukutettiin pyörteisiin. <br /> Kaikkiin mikrokustannuksiin. <br /> Sosiaalisuus sekä media<br /> Väänsivät meidät niskasta. <br /> On oltava mukana<br /> aina ja kaikessa. <br /> Sovelluskaupasta<br /> saa kaiken vain rahalla. <br /> Ilman ostoa, <br /> Ei voittoa. <br /> *bang*</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4 Esa Suomaa tag:aukea.net,2007:nayttely50195 2018-12-09T15:49:45+03:00 Kahden kesken <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95703">Haluatko kahviisi maitoa?<br /> Toisinaan toivoisin ettet olisi<br /> niin mustavalkoinen,<br /> toivoisin edes joskus että saisin<br /> juoda kahvini rauhassa, katsella<br /> merelle ja unelmoida mitä meillä olisi<br /> jos ei tätä kaikkea olisi,<br /> mitä sitten tekisimme, olisimmeko enää<br /> edes kahden vai olisitko yksin,<br /> että jättäisinkö sinut?<br /> Sitäkö sinä toivoisit,<br /> sitäkö haluaisin, sitäkö pohdit<br /> kun toisinaan yöllä kuulen tyynyyn<br /> vaimennetut niiskutuksesi?<br /> Etkö tosiaan halua maitoa?</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95705">Rakastan sinua<br /> vai rakastanko<br /> rakastatko sinä<br /> vai epäilemmekö yhä<br /> pelkäämmekö pimeää<br /> vai pelkääkö pimeä meitä<br /> minusta olet niin valoisa<br /> ehkä epäröimme kirkkaudessa<br /> sammuttaisimmeko valot<br /> olisimmeko pimeässä, pimeässä<br /> peiton alla</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95706">Joskus huimaa ja perhoset liikehtivät vatsassa,<br /> joskus oksettaa, pieni pelon varjo riemun taustalla<br /> Joskus kesken vauhdin katson sinua silmiin ja sinä<br /> katsot takaisin, huvipuisto on meidän ikioma<br /> yhteinen kokemuksemme ja riemumme<br /> Joskus kun tulemme huvipuistosta menemme<br /> leipäjonon kautta kotiin</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 3.7 Sami Vainikka tag:aukea.net,2007:teos95699 2018-12-09T12:54:35+03:00 Herää Myeshia <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95699">Herää rakkaani<br /> aurinko on jo noussut<br /> pimeys on poissa<br /> on aika elää<br /> heitä huntu kasvoiltasi pois<br /> ja katso kuinka kaunis olet<br /> rakkaani huomasitko<br /> aurinko on jo noussut<br /> ja jumalat herää<br /> <br /> Rakkaani tahdon olla tässä<br /> vierelläsi nyt ja aina<br /> mutta tahdon ettet jää<br /> menneeseen pimeään<br /> rakkaani <br /> huomasitko että<br /> aurinko on jo noussut<br /> ja jumalat herää<br /> <br /> Rakkaani herää<br /> ja suutele minua<br /> älä koske mustaan kiveen<br /> älä suutele sitä<br /> minä annan minä otan<br /> koko elämäni kannan<br /> rakkaani<br /> meidän taakkaamme<br /> <br /> Rakkaani minä huudan sinun perään<br /> kun aamuisin herään<br /> ja toivon että luot<br /> kauniin tulevaisuuden<br /> että suot heikonkin elää<br /> ja rakastat<br /> rakkaani<br /> niin jumalatkin herää<br /> <br /> Älä suutele mustaa kiveä<br /> niin jumalatkin herää<br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4 Yrjö Montin tag:aukea.net,2007:teos91490 2018-12-08T20:43:22+03:00 Kehä <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=91490">Ajatukseni tekevät<br /> minut hulluksi<br /> ympäristön painostuksen alla.<br /> Olen veitsi kurkulla.<br /> Minua ei pue pakkopaita<br /> eikä viiltohaava.<br /> Pystyn hallitsemaan<br /> mieleni mahalaskut<br /> ja toiveitteni takapotkut.<br /> <br /> Tietämättömyys kuin uhka.<br /> Minulla ei ole valmiita<br /> tienviittoja,<br /> joita kohti kulkisin.<br /> Tulevaisuuteni on auki,<br /> ja esteet pitää ylittää.<br /> Olen aina mennyt sieltä<br /> mistä aita on matalin,<br /> ja tämä asenne on leimannut minut.</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.3 Anssi Peuhkurinen tag:aukea.net,2007:nayttely50177 2018-12-06T23:36:56+03:00 Kuu ja minä marraskuun pakkastiistaina <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95645"><br /> illalla katsoit minua <br /> kuistin ikkunasta<br /> <br /> nyt kun yö on mennyt mailleen<br /> katsot kamariin<br /> <br /> kierrät maata ja taloani<br /> vartioit kaikelta pahalta<br /> <br /> uskollinen seuralaiseni <br /> Kuu<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95646"><br /> aamun pimeys haihtuu<br /> muuttuu hitaasti siniseksi hämäräksi<br /> <br /> katsot minua edelleen <br /> kriikunapuiden mustan pitsimäisen oksiston takaa<br /> <br /> keittiön yhdeksänruutuisen ikkunan<br /> oikeasta yläruudusta<br /> <br /> istun tässä kirjoittamassa <br /> kunnes olet siirtynyt pois<br /> <br /> mittaan aikaa kuun kulkemisesta<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95647"><br /> nyt piilottelet <br /> Kuu!<br /> olet paksun mustan rungon takana<br /> älä yritä<br /> tiedän että olet siellä<br /> <br /> vasta kun siirryt ruudusta <br /> menen viemään linnuille ruokaa<br /> eilen tuli vihertikka jo talipalloille<br /> <br /> alkavat olla talvivieraat koossa<br /> vielä jaksan teidät ruokkia<br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 3.8 Maria Appola tag:aukea.net,2007:nayttely50186 2018-12-03T00:43:53+03:00 Juttua omenoista ja toisen kaipuusta <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95682">Jos sinä olisit omenapuu<br /> niin mikähän olisin minä?<br /> Olisinko aurinko vai taivaalla kuu,<br /> vaiko loistaisin tähtösinä?<br /> Ehkä lämpöiset terveiset toisin<br /> jos etelän tuulonen oisin.<br /> <br /> Näinkö muutosta toivon elämääni,<br /> nämä aatokset lentävät ylitse pääni?<br /> <br /> Et ole sinä omenapuu<br /> ja minä olen minä, en kukaan muu.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95683">Jos sinä olet omena<br /> niin saanko haukata palan<br /> ja jo varmaan ensi viikolla<br /> minä paremmin voida alan.<br /> <br /> Sinä vihreä, kuulas, houkuttava<br /> lymyät hiljaa lehties alla.<br /> Olet suojassa helteeltä auringon<br /> ja sateelta vihmovalta.<br /> <br /> Sinut löydän, kun etsin ja kuuntelen<br /> salakieltäsi hiukan jo taidan<br /> niin mehukas olet ja houkuttava<br /> taidan heittää jo päältäni paidan.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95684">Tuuli kantoi jostain tuoksun,<br /> tuoksun tutun, ihmeellisen,<br /> jossain kesken järjenjuoksun<br /> sitä hetken muistelen.<br /> <br /> Oli kesän kaunein ilta,<br /> taivas hohti purppuraa.<br /> Tuuli pilven hahtuvilta<br /> reunuksia riepottaa.<br /> <br /> Hiljaa rantakivikossa<br /> istuttiin ja haaveiltiin.<br /> Pikkulinnut pajukossa<br /> lauloi meidät pyörryksiin.<br /> <br /> Tämä tuoksu tuntui siellä<br /> nyt sen muistan selvemmin.<br /> Tuoksun muistan yhä vielä<br /> kaiken muun jo unhoitin.</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 3.3 Kirsti Fagerström tag:aukea.net,2007:nayttely50185 2018-12-02T22:21:58+03:00 Yksisanaisia runoja <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95662">opintorahavalta</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95663">sydänministeriötapaaminen</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95664">ohjekirjamanuaali</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95665">luottorajavyöhyke</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95666">hoivakäsiranneke</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95667">onnellisuushavaintokeskus</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95668">todellisuuskosketusarka</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95669">sydänäänilevy</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95670">oikeankäsitysteoria</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95671">tekoälynvapaus</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95672">kirjoitusvirhekone</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95673">loppuainekonsulentti</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95674">huonepölypalvelu </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95675">pankkirosvovirkailija </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95676">huulenheittopuna</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95677">yksityisviestikapula</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95678">koivunlehdenjakaja </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95679">savupostimerkki</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95680">mielipidevanginvaihto</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95681">lakkausunikeko</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 2.5 Harri Holtinkoski tag:aukea.net,2007:nayttely49615 2018-11-30T19:19:19+03:00 Mammutinkaitsija <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94178">ENSIMMÄINEN HAVAINTO:<br /> <br /> IKEA:ssa tavallinen darra tuntuu vuosisadan darralta.<br /> <br /> <br /> <br /> TOINEN HAVAINTO:<br /> <br /> Tiedotustilaisuuksien tarkoitus<br /> on selittää kaunopuheisesti, että<br /> juuri mitään uutta ei asiasta tiedetä.<br /> <br /> <br /> <br /> KOLMAS HAVAINTO:<br /> <br /> Ihmisen pienuus hahmottuu tehokkaasti, jos hän<br /> on pukenut ylleen fleecestä valmistetun hirvipuvun<br /> ja seisoo oikean hirven vieressä.<br /> <br /> <br /> <br /> NELJÄS HAVAINTO:<br /> <br /> Kun elokuva päättyy, ikään kuin jonkinlainen servo<br /> laittaisi ihmiset kahmimaan takkejaan.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95613">En tiedä miten se meni tähän, mutta tutustuin kerrostalonaapuriini. Meistä tuli siinä määrin tuttuja, että eräänä päivänä hän kutsui minut yläkertaan katsomaan mammuttia.<br /> Mammutti oli iso. Se ei ollut isoin näkemäni mammutti, mutta riittävän suuri, jotta sen silkka koko herätti kunnioitusta. Joimme teetä ja sillä välin naapuri kertoi kuinka eräät museot himoitsivat hänen mammuttiaan. Hän oli saanut useita kirjeitä, joissa kysymystä lähestyttiin muka ystävällisesti ja ylväänä aikomuksena oli auttaa sekä häntä itseään että hänen poloista mammuttiaan.<br /> Kirjeiden yleisin sanoma oli se, että museointendettien mielestä mammutti ei sopinut kerrostaloasuntoon. Mutta ei hänen mammuttinsa siitä välittänyt missä se asui, eikä sen pitäminen tullut kalliiksi. Mammutti ei syönyt edes sen vertaa kuin marsu, katsos kun se oli täytetty. Hörpin teetä ja nyökyttelin, mietin mihin tämä juttu on menossa.<br /> <br /> Naapuri oli saanut mammutin perintöosana, tavallaan. Sitä ennen se oli kuulunut hänen isosedälleen, kuuluisalle löytöretkeilijälle, joka kiersi ympäri Siperiaa, tutkien kiviröykkiöitä ja etsien aiemmin tuntematonta jatulintarhaa. Isosetä oli myös kova uhkapelaaja, ja kerran Riihimäellä hän pokeripöydässä voitti omakseen mammutin.<br /> Sen jälkeen isosedän löytöretket vaikeutuivat, sillä enää hän ei matkalle lähtiessään uskaltanut vuokrata kaupunkiasuntoaan tuntemattomille. Ties mitä vandalismia ne air-bnb-vieraat tekisivät hänen mammutilleen? Ja kuka opiskelija malttaisi asuttaa huoneistoa, jossa säilytetään mammuttia, ilman että kutsuisi kylään kavereitaan, suorastaan järjestäisi sinne mammutinihmettelybileet? Ja arvata saattoi, miten äkkiä tällaiset mammuttibileet riistäytyivät hallinnasta!<br /> Isosetä oli nalkissa. Siihen aikoihin myös ensimmäiset museot alkoivat ahdistella häntä vaatimuksineen. Isosetä pisti kovalla kovaa vastaan. Hän luopuisi mammutistaan vain jos se voitettaisiin häneltä reilussa pelissä. Hän tarvitsi näet rahaa uusiin retkiinsä. Vapauden hän saavuttaisi joko voittamalla tai häviämällä, panoksena mammutti.<br /> Isosetä pelasi ja voitti isosti. Niin hän häipyi rahoineen taas Siperiaan, matkalle, jolta ei sittemmin palannut. Mitä luultavammin hän oli kuollut, mutta kuolleeksi julistamisessa oli omat mutkansa. Niinpä mammuttia ei voinut myydä. Isosetä olisi saanut raivarit, jos mammuttia olisi edes lainattu museoon. Hänen kuolemastaan kun ei oltu sataprosenttisen varmoja. Nyt hän olisi 85-vuotias, ei mitenkään mahdottoman raihnas naapurini suvussa. Siinä iässä jotkut hänen enonsa vasta lähtivät ensimmäiselle Siperianretkelleen.<br /> <br /> Naapuristani oli tullut mammutinkaitsija. Jo 15 vuotta hän oli asunut mammutin kanssa samassa kaksiossa, odotellen isosetäänsä palaavaksi. Kohta hän oli jo liian vanha avioon. Hänellä oli vain edullinen vuokrasopimus, jonka ehtona oli katsella mammutin perään ja vastailla kielteisesti museoiden lähentelyihin. Ei hän enää edes välittäisi asua tässä kaupungissa. Hän olisi muuttanut jo aikaa sitten toisiin maisemiin, mutta kukaan muu ei suostunut ottamaan kontilleen mammuttia.<br /> Hörpin teetä ja tunsin itseni hieman petetyksi. Olin pistänyt kaiken toivoni siihen, että tarina mammutista olisi erityisen outo ja kuulemisen arvoinen. Mutta tarina piru vieköön vastasi kysymyksiin, eikä jättänyt paljoakaan mielikuvituksen varaan.<br /> Kun vain olisin osannut reagoida naapurin alkuperäiseen porraskäytäväkysymykseen niin kuin kuka tahansa tervejärkinen ihminen:<br /> - Tahdotko nähdä millainen mammutti minulla on kotona?<br /> - Ai hitsi kun just on pyykit koneessa! Jos joku toinen päivä?</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94181">1.Hyvä kirjallisuus on jonkun puhetta joka kuuntelee.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> 2. Proosassa lauseiden välillä ei saa olla langat liian tiukalla.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> 3. Kirjoittava ihminen saa tilaisuuden nähdä mitä hän itse ajattelee.<br /> <br /> Ja hän voi huomata ajattelussaan virheitä... ja haastaa ne virheet...<br /> <br /> ja lopuksi tuntea itsensä hyvin, hyvin tyhmäksi.<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> 4. Säännöt täytyy tunkea, jotta niitä voisi rikkoa.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94194">Elämääni sisältyi vaihe jolloin hiuksissani oli jakaus. Ne vuodet olivat täynnä huolia. Vain tuskalla ja vaivalla kykenen palauttamaan mieleeni sen ajan, mutta elän siinä toivossa, että tarinani voisi toimia varoittavana esimerkkinä, jotta nykyajan nuoret eivät toistaisi menneiden sukupolvien virheitä.<br /> Kun jakaukselleen on kerran löytänyt luontevan kohdan, ja sen on siihen kammalla huolellisesti asettanut, on jakauksensa paikkaa lähes mahdotonta enää siirtää. Jakauksen kanssa joutuu elämään aivan kuin olisi hankkinut tatuoinnin. Harkitkaa siis tarkoin, ennen kuin päätätte ottaa itsellenne kumpaisenkaan!<br /> <br /> Jakaus ei voi sijaita keskellä päätä, koska se näyttäisi äärimmäisen typerältä - etenkin jos on mies. Jos naisella on jakaus keskellä päätä, hän luultavammin käyttää edes toisinaan palmikoita ja se on sentään söpöä. Onhan prinsessa Leiallakin jakaus keskellä päätä sekä molemmin puolin suuret hiuksista kiedotut korvapuustit.<br /> Koska jakauksen paikka miehellä sijaitsee pään sivulla, siitä koituu monenlaista säätöä ja hämminkiä. Esimerkiksi valokuvissa oma naama näyttää ihan omituiselta. Kun normaalisti katsoo itseään peilistä ja näkee jakauksen aina vaikkapa vasemmalla puolella, on valokuviin päätynyt jonkinlainen outo peilikuvamaailman kaksoisolento; muutoin liki samanlainen, mutta jakaus väärällä puolella päätä.<br /> Henkilö, jolla ei koskaan ole ollut jakausta, voi tuskin kuvitella kuinka vaikeaa jakaus on saada siirretyksi toiselle puolelle, jos tulee sellainen päähänpisto - jos vaikka peilikuvamaailman kaksoisolento sittenkin olisi meistä kahdesta se komeampi, kun häntä niin kovasti kehutaan.<br /> Vielä vaikeampaa on siirtää jakausta vain aavistuksen verran suuntaan tai toiseen. Jakaus ei asetu uudelleen. Ei sitten millään. Hiukset panevat vastaan vaikka käyttäisi mitä tököttejä. Jakauksen voi liimalla ja laastilla pakottaa paikoilleen, mutta se ei näytä ollenkaan samalta.<br /> Hiukset tuntuvat aina viettävän johinkin suuntaan kuin ne olisivat tuulen ja sateen myllertämää viljaa. Niitä ei noin vain lanata ensi yhteen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan. Hiuksiin jää laineita kuin niillä olisi muisti, oma tietoisuus ja vittumainen luonne.<br /> Kun jakausta tahtoo siirtää vain sentin, jää vanhan ja uuden jakauksen välille aina jokin itsepäinen karva, joka ei osaa päättää kumpaan puoliskoon se kuuluisi. Se vain törröttää suorana kohti taivaita suostumatta kumartumaan. Ja kaikkein itsepäisimpiä nämä villit ja vapaat haituvat ovat juuri parturissa käymisen jälkeen. Kun hiukset ovat lyhentyneet (aina enemmän kuin mistä oli puhetta), on niillä entistäkin enemmän intoa tököttää suorana keskellä jakausta. Gravitaatio ei enää saa isolla nyrkillään otetta lyhentyneistä hiuskarvoista. Pahimmillaan voi uhmakkaita suortuvia olla kymmenittäin sikin sokin siinä kohtaa, missä särmän rintamalinjan tulisi sijaita.<br /> <br /> Jakauksen kuuluisi olla niin kuin pöydälle laskettu avonainen kirja, mutta pikemminkin se muistuttaa jonkinlaista myrskyn lanaamaa metsikköä, jossa ei ole minkäänlaista järjestystä.<br /> Nyt kun tosin mietin, niin kyllä myös kirjoissa on joskus itsepäisiä sivuja, mitkä omatoimisesti alkava kohota ja kääntyillä, ellei aukeamaa tue molemmista reunoista jollakin esineellä, kuten juustöhöylällä ja soppakauhalla, jos sattuu lukemaan keittiössä samalla kun makaronilaatikko on uunissa. Munakello ei osaisi kuitenkaan kertoa, millä hetkellä makaronilaatikon pinta on juuri sopivan kullankeltainen.<br /> Jos sinulla ei ole koskaan ollut jakausta, ole kiitollinen. Jos luet kirjoja, niin kenties tämän esimerkin kautta pystyt ymmärtämään millaista helvettiä on elää jakauksen kanssa: kuin kantaisit pääsi päällä avonaista romaania, jonka sivut kääntyilevät tuulessa. Ja talvella on erityisen kivaa, kun otat pipon pois päästäsi kutsuilla ja huomaat eteisen peilistä, että hiustesi vasen puolisko on päättänyt julistaa sodan oikeaa puoliskoa kohtaan ja rajalla on jo meneillään täysi tykistökeskitys? Väitän, että sellainen saa särmän miehen sydämen pomppoilemaan enemmän kuin olisi tarpeen.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94207">Uneksin päässeeni töihin mainosfirmaan, joka mainosti elämän perusasioita.<br /> <br /> Ilmainen juomavesi, puhdaskin, suoraan hanasta.<br /> <br /> Oikeus kävellä merenrantaan tai maleksia lähimetsässä sateen jälkeen.<br /> <br /> Kirjastot.<br /> <br /> Koirapuistossa temmeltävät koirat, iso ja pienempi, joiden leikit ovat täynnä iloista pyrähtelyä, ja jotka tapaavat vähintään kerran viikossa, koska heidän emäntänsä lähettävät toisilleen tekstiviestin, kun ehtivät lähteä ulos kävelylle.<br /> <br /> Kourallinen itse poimittuja mustikoita.<br /> <br /> Barokkimusiikkia satoja vuosia vanhassa puukirkossa.<br /> <br /> Sodan poissaolo.<br /> <br /> Ihmiset saivat muistutuksen<br /> jostain sellaisesta mitä heillä on, eikä vain kaikesta siitä mitä heiltä puuttui.<br /> <br /> Teimme hyvän mielen mainoksia ja joku maksoi meille siitä palkkaa.<br /> <br /> Kenties se joku<br /> oli valtio?<br /> <br /> Jonkinlainen kansalaisen onnellisuuden<br /> ja mielenterveyden ministeriö?</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95614">Ritari Ässä on huomannut jotakin epäilyttävää. Luonnollisesti hän alkaa nuuskia paikkoja. Seuraavassa hetkessä näemme kuinka Maikhel kiipeää sisään varastorakennuksen ikkunasta. K.I.T.T. varoittaa ottamasta riskejä, mutta Maikhel ei kuuntele. Varastorakennukset ovat otollisia paikkoja kelmien kokoontumisille. Kenties hulmuava tukka estää häntä kuulemasta?<br /> Sattumalta myös Mikki Hiiri on havainnut saman varastorakennuksen kaupungin laitamilla. Mikki katsoo milloin tarkkailukamera on kääntyneenä toiseen suuntaan. Sitten hiiri varmasti ja näppärästi heilauttaa itsensä verkkoaidan ylitse, sillä konnat eivät maailmasta lopu. Pallokorvan etsivänvaisto kertoo missä ja milloin rötöstelijät sikiävät. Niitä tuntuu nyt sikiävän kuin vanhan kuusen alle kokoontuisi satapäinen lauma aseistettuja suppilovahveroita.<br /> Viisikosta nuorin ja valppain on pistänyt merkille, että joku kiipeää vanhan teollisuushallin ränniä. Watsupp kokoaa hetkessä paikalle koko innokkaan salapoliisiryhmän. Pauli, Dick, Leo, Anne ja Timmy eivät edes matkalla pysähdy piknikille, sillä jotain pahaa on niin ilmiselvästi tekeillä.<br /> Kuuluisia nuuskijoita ilmaantuu kaikista ilmansuunnista. Kadun varjoisaan päähän on pysäköity punainen Jaguar E-type. Sherlock Holmes keikkuu paikalle Watsonin reppuselässä. Hän on jättänyt oopiumluolansa, koska tehtävä kutsuu. Watson puhisee naama hikisenä, polvet tutisten. Tintti saapuu helikopterilla.<br /> Vanha Kettu astuu autosta lähes samaan aikaan kuin Columbo kulahtaneessa takissaan. Paikalla on Vanha Kettu, uudempi Vanha Kettu ja uusin Der Alter. Ruosteen purema teollisuushalli on pian tulvillaan laittomuuksien aavistuksesta juopuneita kyyliä. He mittailevat toisiaan kuin siinä pelossa, että joku löytäisi lattialuukun ennen heitä.<br /> Lattialuukkua ei ole. Kavalien juonien sijasta alkaa kuulua sirkutusta. Harvinaiset rastaat ovat aloittaneet laulunsa, joka toistuu vain kerran vuosisadassa. Ilma on täyttynyt niiden rikoksentuoksuisista feromoneista.<br /> Sherlock Holmes muistaa lukeneensa vastaavasta tapauksesta muinaisesta kiinalaisesta kirjasta. Hän paljastaa teatraalisesti mistä on kysymys, ja niin pettynyt sankarijoukko alkaa hajaantua. Vain Tintti ja Hercule Poirot jäävät kyräilemään toisiaan, sillä belgialaiset paukapäät eivät osaa kyllin hyvin englantia, jotta ymmärtäisivät mistä Sherlock Holmes on juuri heille paasannut.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94186">Menestyneistä vakavista elokuvista on tapana tehdä komediaversioita. Mutta miksi ei menestyneen komedian pohjalta koskaan koeteta tehdä vakavaa elokuvaa?<br /> <br /> <i>Vakaelma</i> = Parodian vastakohta, asiallinen muunnelma alunperin naurettavasta teoksesta.<br /> <br /> Vakaelma 1: <i>Mies ja pukeutunut ase.</i><br /> Etsivä, jonka pistoolilla on housut ja kravaatti. Mitään hassua ei tapahdu. Sankari muistaa aina pukea aseelleen housut, ennen kuin lähtee ulos ihmisten ilmoille. Mies ei ole ollenkaan tyhmä ja myös kollegat ovat päteviä.<br /> <br /> Vakaelma 2: <i>Tavis ja perustaviksempi.</i><br /> Ei mitään vaarallisen tyhmää. Vain ajomatkoja ja ganstereita ja romanssi. Vähän kuin North by Northwest, mutta kaksi kaverusta ja ilman kuuluisia lokaatioita. Jännitystä uskottavuuden rajoissa. Identtinen juonikulku. Jossain kohtaa iskee turistiripuli, mutta ovi on kohtauksen aikana visusti kiinni ja äänet kuuluvat vaimeina. <br /> <br /> Vakaelma 3: <i>Dr. Vanillalove, eli kuinka opin suhtautumaan tieteellisellä vakavuudella pommiin.</i><br /> Ydinkatastrofi uhkaa. Joukko varsin selväpäisiä päättäjiä pohtii tilannetta maanalaisessa bunkkerissa. Vastuulliset lentäjät kuljettavat ydinpommia, jota eivät millään kevyillä syillä aikoisi virittää ja pudottaa vihollisvaltion rajojen taakse. Eräs kenraaleista on kuitenkin saanut skitsofrenia-diagnoosin ja asteittain tulee kyseenalaiseksi, onko hän enää pätevä virkaansa. Ydinsodan uhka on suuri, mutta ihmiskuva psykologisesti realistinen.<br /> <br /> Vakaelma 4: <i>Matkustamme lentokoneella.</i><br /> Vietnamissa traumatisoitunut lentäjä joutuu yllättävään pakkotilanteeseen, kun sekä koneen lentäjä että perämies saavat ruokamyrkytyksen. Hänen täytyy ohjata kone alas myrskyssä ja samalla syttyy romanssi entisen heilan kanssa, joka sattumalta työskentelee samassa koneessa lentoemäntänä. Varsin realistisesti toteutettavissa vakavana draamana, vaikka tarinaan uppoutuminen edellyttää katsojalta useiden epätodennäköisten sattumusten yhdenaikaista hyväksymistä. Kaikkihan on mahdollisuuksien rajoissa, ei siinä mitään: myrsky, ruokamyrkytys, ex-heila, traumatisoituminen. Jos näyttelijät suoriutuvat rooleistaan uskottavasti, saattaa katsoja hyvinkin myöntää, että jopa tällaisen äärimmäisen skenaarion toteutuminen on ainakin teoriassa mahdollista.<br /> <br /> Vakaelma 5: <i>Life of John.</i><br /> John on tilastollisesti paljon todennäköisempi nimi Juudeassa asuneelle miehelle kuin Yeshua, saati sitten Brian. Tarinan mies ei suoranaisesti liity Raamatun Jeesukseen, mutta ikävien tapahtumien seurauksena myös hän päätyy ristille, jossa hänen stoalaiseen ja epikuroslaiseen filosofiaan perehtynyt kohtalontoverinsa esittää laulun: "Always look on the bright side of life". Luonnollisesti laulu esitetään paikallisella kielellä ja sävelmällä, mutta tekstitetään nykypäivän yleisöille.<br /> <br /> Loppuhuomautus:<br /> Koska komedia näyttäisi olevan elokuvien kehityksen viimeinen muoto, josta ei enää pyritä pois, tarkoittaako se sitä, että komedia on näytelmätaiteen korkein muoto? Vakava draama voi vielä pokemonin tavoin kehittyä komediaksi, mutta komedian ei koskaan tarvitse alentua draamaksi?</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 4.1 Juho Nieminen tag:aukea.net,2007:teos95650 2018-11-28T13:50:38+03:00 Marssijat kaukaa <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=95650"> MARSSIJAT KAUKAA<br /> <br /> <br /> He olivat marssineet kauan tien paahteessa ja pölyssä. Ajoittain tuuli oli noussut ja tempoillut heitä. Välillä he olivat marssineet läpi lohduttoman sateen ja poikki kuraisen ja iljanteisen maan. He olivat väsyksissä ponnistuksesta. Askel nousi raskaana ja konemaisena. Vain liike oli jäänyt jäljelle. Se oli ratkaisevaa eikä kukaan kaivannut enää, että pääsisi joskus perille.<br /> Kuormaston äänet nousivat ilmoille sekalaisena hälynä. He kokivat äänien tulevan kaikkialta ympäriltään. He olivat lopullisesti sen yhtenäisen kaikkeuden sisässä. He olivat siirtyneet toiseen todellisuuteen. Heidät oli leikattu irti kaikesta ennen olleesta, menneestä ja myös tulevasta. Jäljelle oli jäänyt vain nykyhetki.<br /> Toivo oli mennyttä. Epäilys oli kasvanut sen sijaan. Yksittäiset ajatukset vainosivat heitä. Ne lipuivat koskemattomina pään sisässä kuin verkkaan liikkuvat pilvet taivaalla. Mieli kaipasi pilvien luo.<br /> He tulivat menneisyydestä. He pitivät kiirettä, vaikka marssiosasto ei voinut liikkua sen nopeammin. Se oli rajattu ja suljettu kokonaisuus. Toinen marssija oli siinä vierellä, niin lähellä, että häneen olisi voinut koskea. Toinen samanlainen oli edessä reilun kädenojentaman päässä, selkä, joka liikkui, nousi ja laski marssiaskelten tahtiin ja takaa lähestyivät niinikään rytmikkäät, toistuvat, raskaat askeleet. Lähestyivät, mutta eivät tavoittaneet.<br /> He kulkivat yhtäjalkaa.<br /> He olivat lähteneet liikkeelle jostain niin kaukaa, ettei sitä äärtä näkynyt enää missään eikä kukaan olisi osannut sanoa siitä mitään, jos he olisivat puhuneet. Mutta puhuminen oli turhaa, voimien haaskausta. Puhumisen korvasivat ajatuksen pyörteet tai niiden alkeet tai osiot. Mitä on ennen ajatuksia? Onko se jotain pientä vai päinvastoin suurta? Onko se mittaamattoman suurta niin kuin rannaton, kaikkialle yltävä meri tai taivas tai pohjaton avaruus vai päinvastoin pientä ja olematonta kuin atomin piilotteleva, näkymätön sisus?<br /> He eivät muistaneet milloin olivat viimeksi pysähtyneet? Olivatko he leiriytyneet silloin, levänneet kunnolla, tuntikausia, yön yli vai oliko se ollut pelkkä lyhyt marssitauko keskellä ei mitään?<br /> Liike jatkui. Se oli jatkunut samanlaisena niin kauan, että se tuntui jo itsessään silkalta liikkumattomuudelta. Muuttumattomuudelta. Se ei vienyt minnekään, ei johtanut minnekään eikä siitä ollut apua kenellekään.<br /> Pakenivatko he jotain vai lähestyivätkö he kohdettaan? Mitä kohdetta? Missä tarkoituksessa? Mikä oli marssin tarkoitus? Mitä asiaa se ajoi, mitä pyhitti?<br /> Kura roiskui saappaiden alla, muta, maan mura. Jalka heittyi eteenpäin, laski maahan, toinen jalka tempautui perässä. Ajatuksetta. Sen pitää tapahtua ajatuksetta, sillä muuten sekaantuu rytmissä. Ei saa ajatella kävellessä. Väärin, saa ajatella, mutta ei saa ajatella kävelevänsä. Ei saa ajatella itse liikettä. Liike on pyhää. Se siunaa kaiken.<br /> <br /> Kun hän katsoi ympärilleen ja ravisti päättäväisesti nämä turhat, tarpeettomat ja hölmöt kuvitelmat mielestään, hän näki, että oli täysi päivä ja he marssivat ajorataa myöten kaupungin keskustan halki. Se olisi voinut olla silti unta. Hän oli yhtenä mukana rivistössä, vaikka ei olisi halunnut olla siinä. Hän kaipasi jonnekin aivan muualle.<br /> He tulivat viimein kapean merenlahden yli vievälle vanhalle sillalle. Poliisit olivat ratsuineen sillan pielessä vahdissa ja pitämässä järjestystä yllä. Kaksi poliisia istuen hevosilla rinnatusten. Hevoset liikahtelivat jännittyneinä ja levottomina paikallaan. Niiden kaviot ja raudoitetut kengät kuopivat mustaa asvalttia. Vasemmalla ja oikealla sillan ammoisten luotien arpeuttamien, likaisten kaiteiden yli näkyi meri vihreänä, ruskeana ja sameana. Edessä erottui vilahduksina edellämarssivan ohi katu, ajorata, joka upposi kanjonina korkeiden rakennusten väliin.<br /> Tori, jonne he kokoontuisivat kohta, marssin jälkeen, oli siellä heti rakennusten takana.<br /> Liput liehuivat ja marssimusiikki soi tai oikeammin se oli laulua, joka saattoi heidän marssiaskeliaan. Laulu messusi ylväänä ja uhmakkaana, sanat ojentuivat hurmoksillisina kohti parempaa tulevaisuutta, mutta se ei auttanut sitä, että heillä oli seuranaan vain omien väsyneitten ja haluttomien askeltensa ja jalkojensa rytmikäs poljento kadun pintaa vasten ja satunnaisten jalkakäytävillä töllistelevien uteliaitten yhtä aikaa pilkalliset ja välinpitämättömät katseet. He tulivat kaukaa historiasta. Ehkä he jatkaisivat matkaansa sinne taas takaisin, jatkaisivat pysähtymättä saman tien kaikkien ohi ja katoaisivat usvaiseen, loitolla siintävään horisonttiin, samaan, josta he olivat niin hiljan ilmaantuneet?<br /> Ehkä niin oli parempi?<br /> Ehkä he katoaisivat maailmasta tykkänään, jälkiä jättämättä, marssien menneitten polvien hautojen yli rytmikkäänä ja vääjäämättömänä haamujen surusaattona? Ehkä mitään muuta ei edes ollut kuin pelkkä kuvitelma, houre paremmasta maailmasta ja joka jäi toteutumatta? Mikään ei ollut muuttunut miksikään päivien, kuukausien ja vuosien mennen eikä tulisi kuunaan muuttumaan.<br /> Itkisin, jos osaisin, hän ajatteli, tavallinen rivimies, yksi joukosta. Hän nosti turtuneena jalkojaan, marssi edelläkulkevan kannoilla, kuuli perässätulevan raskaat askeleet ja hengityksen takanaan ja näki vierustoverinsa hahmon silmäkulmastaan. Liput liehuivat hänelle ja heille. Laulu siivitti moniäänisenä heidän kulkuaan. Heidät oli liputettu ulos. Kilpailu oli päättynyt aikoja sitten eikä yksikään heistä nousisi koskaan juhlitulle palkintopallille.<br /> </A></TD></TR></TABLE> Ilpo Niemelä