2017-11-20T11:25:49+03:00 tag:aukea.net,2007:kirjallisuus Aukea.net uusimmat kirjallisuuden työt tag:aukea.net,2007:nayttely49469 2017-11-20T09:03:09+03:00 Naakkavaara <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=93808">saattohoidossa sinnittelevän<br /> kyläkoulun pihalla satapäinen <br /> <br /> naakkaparvi lehahtaa lentoon<br /> autoja enemmän kuin lapsia<br /> <br /> peruskouluasetuksen mukaan<br /> pitää taistella olemassaolostaan<br /> <br /> kvartaalitalous kahlitsee<br /> kunnanhallitusta ja valtuustoa<br /> <br /> koulutuslautakunta taistelee<br /> kestämättömien kulujen suossa <br /> <br /> kolmasluokkalainen kysyy<br /> eiks se riitä kun on ikivanhat<br /> <br /> repaleiset kierrätyskirjat<br /> ja käsipyyhkeetkin leikataan kahtia<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=93809">kunnantalo purettiin<br /> paikalle tuli huippuhintaisten<br /> kovanrahanneliöiden torni<br /> <br /> virasto majailee nyt <br /> pankilta vapautuneissa tiloissa<br /> <br /> kunnanjohtaja on irtisanottu<br /> uutta ei oteta<br /> emme tarvitse enää maskottia<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=93810">yli sata vuotta oli varaa kyläkouluihin<br /> koulu joka kylässä<br /> <br /> nyt ei tarvita enää seiniä<br /> toiminta keskitetään<br /> <br /> ollaan tilakauppiaan vuokralaisia<br /> vanhat seinät jakoon<br /> <br /> minäkin sain yhdet<br /> Severiinan ja Hannan seinät<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=93811">julkinen liikenne<br /> koulupäivinä yksi vuoro<br /> täältä kasvukeskukseen<br /> ei paluukuljetusta<br /> kesällä bussiliikenne on tauolla<br /> <br /> muinoin linja-autolla pääsi lähikaupunkeihin<br /> jopa pääkaupunkiin pari kertaa päivässä<br /> takaisinkin<br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=93812">kaikki lopetettu ja supistettu on täällä!<br /> passit ja poliisiasiat<br /> paketit ja postimerkit<br /> pankin käteistilaukset<br /> <br /> olutta ja siideriä<br /> jäätelöä ja karkkeja<br /> kahvia ja pullaa<br /> grillimakkaroita pekonikääreissä<br /> <br /> uhkapelit<br /> lottoa totoa arpaa ja vetoa<br /> kaikki voittavat<br /> toiveiden napaseutu<br /> hengen ja ruumiin tarpeiden centrum<br /> Naakkavaaran R-kioski<br /> </A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 3.3 Maria Appola tag:aukea.net,2007:teos94566 2017-11-19T21:29:41+03:00 Sen muistan <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94566">Hän kirjoitti erokirjettä<br /> itkukurkussa<br /> kuusitoistavuotias<br /> sen muistan<br /> surullista.</A></TD></TR></TABLE> Markku Laitinen tag:aukea.net,2007:nayttely49742 2017-11-19T19:24:20+03:00 Haikuja <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94558"><br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Musta marraskuu<br /> kynttilän kylkeen kyynel<br /> Poskeni kuiva<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94559"><br /> <br /> <br /> <br /> Luuydinviima<br /> Pimeänhajottajaa<br /> homejuustosta<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94560"><br /> <br /> <br /> Kohmea siili <br /> Pökerryttävän kauas<br /> paennut kajo<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94561"><br /> <br /> <br /> <br /> Jäinen osuma<br /> Kirpeää kirvelyä <br /> sydänalassa<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94562"><br /> <br /> <br /> <br /> Uneton karhu<br /> Maa makaa piiskattuna <br /> vesimyrskyssä<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94563"><br /> <br /> <br /> <br /> Led-ilottelu<br /> kohtaamattomuudessa<br /> Kaupungin sävel<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94564"><br /> <br /> <br /> <br /> Käännän katseeni<br /> mieleni Ikiviuhkaan<br /> kaukaiseen saareen<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94565"><br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Helakka joulu<br /> Kiinanruusussa kukka<br /> yltäkylläistä<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 4 Katriina Uski tag:aukea.net,2007:nayttely49714 2017-11-19T11:36:30+03:00 Lapsenkatseella <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94488">Lapsenkatseella maailma on kaunis<br /> <br /> Tähti on vain tähti<br /> (eikä luminesenssi painovoimansa koossa pitävä ja kasaan puristama plasmapallo) <br /> <br /> Ylväs esitelmäsi hiekkalaatikon keskelle rakennetusta linnasta<br /> <br /> Joka on maailman napa<br /> <br /> Ja hiekkaihmiset ovat onnellisia<br /> elämänsä loppuun saakka<br /> </A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94499">Tämä hiljaisuus ei ole hiljaisuutta<br /> eikä ahdistavaa, koska en kuule, kuinka tulitikku putoaa tulitikkutytön kädestä, joka eli aikana, jolloin banaanit jonottivat jäädäkseen autojen alle. Tai höyryvaunujen, joiden höyry oli hiekkaa ja katastrofin aineksia. Sinä aikana ilmassa oli katastrofin puuskia kuin tornadoja, jotka hoitivat tuulipölytyksen mehiläisten puolesta eikä karhunpennuille jäänyt yhtään hunajaa makeannälkkäänsä, koska pikkupojat - satuprinssien alut - huokailivat täysiä vatsojaan nuoleskellen tahmaisia sormiaan, jotka vielä joskus oppivat osoittelemaan maalaisjuntteja nauraen. Ja maalaisjuntit ratsastivat vanhoilla hevosillaan maanteitä pitkin, koska pellot olivat tuhoutuneet katastrofinpuuskissa. Ja sellaisia vanhoja hevosia oli uurteina pistaasipähkinöiden kuorissa ja sellaisia hevosia oli tatuoitu nuorten naisten lapaluiden väliin. Ja ne pistaasipähkinät olivat siihen tulitikkutytyön aikaan vielä kirkkaan punaisia, kuten paprikat tai tomaatit tai lihavan miehen kasvot juoksulenkin jälkeen. Paitsi että lihavia miehiä ei ollut vielä silloin tulitikkutytön aikaan, koska banaanit jonottivat junien alle ja pöly täytti keuhkot ja taikurit taikoivat valkoisia pupuja hatustaan, koska niiden kotimetsät olivat savea ja kaikki ruoka oli savikasveja ja savi ei ole kovin hyvää ravintoa, vaikka siihen aikaan ei tiedettykkään ravintoarvoista mitään. <br /> <br /> Palaan tähän hiljaisuuteen, joka on täynnä melua ja pikkuhiljaa alkaa ahdistaa, kuin vaaniva tiikeri. Tiikerin raidathan minulla jo on, mutta saalistani ei näy, vaikka kuinka etsin, koska on pimeää ja pimeässä en tunne värejä, vaikka näen satoja sateenkaaria ja tulitikkutytön tulitikun tulen. Juoksen ylös, alas, ylös, alas, koputan ilmaa, joka kaikuu ja metsä ei vastaa, vaikka huudan sitä nimeltä. <br /> <br /> Tässä kasvoni vääntyvät ja muovautuvat, vaikka olen sähkömaassa, enkä tulitikkutytön aikaisessa savimaassa ja tupakan savu täyttää keuhkoni. Tunnen kirvelyä silmissäni, kun tulitikkutyttö purskahtaa nauruun tulitikun tulen sammuessa. Minä olen karhunpentu makeannälässä, minä syön punaisen pistaasipähkinän, toivoen eläväni tulitikkutytön ajassa. Minä rakastan paprikoita ja sitä lihavaa miestä ja jalkojeni haavoja maantiestä. Minä, minä ja tulitikkutyttö, minä ja hevoset ja maalaisjuntti, minä ja rikkaat kultapojat ja kaikki me tulitikkutytön ajassa ja sen jälkeen eläjät olemme kaikkien näiden katastrofien aiheuttajia, mutta ahdistuksen ja pimeyden seassa kuitenkin ehkä hitusen onnellisia. Minä ainakin hymyillen juoksen ylös ja alas kunnes pääsen banaanien jonon hännille etsimään satuprinssejä ja prinsessoita ja väistelemään höyryvetureita. Minä itken kaivaten tulitikkutytön aikaa, mutta nauran tyytyen tähän kaikkeen meluisassa hiljaisuudessa.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94501">Sinun teki mieli sanoa jotain viisasta<br /> <br /> sitten viisastuit</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94502">Sanoin Jumalan asuvan vain meissä<br /> Sinä käytit ilmaisua myös<br /> <br /> Enkä ole varma kumpi meistä<br /> uskoi vain puoliksi</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94503">Kysyin että entä jos en halua elää<br /> <br /> Vastasit että sitten on vain elettävä</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94512">Valo on reaktio<br /> Pimeys itseriittoinen<br /> <br /> Lainavaloisia ihmiset<br /> <br /> toisistaan <br /> riippuvaisia</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94556">Tänään kannan puheensorinan historiaa muovipussissa. Tanssilattialla vanha pari muistelee hiljaa mennyttä muun maailman huutaessa toinen toistaan kovempaa. Puheensorina on sekalaisia kolmioita, neliöitä, värittömiä värejä ja sanoja, joista ei saa selvää kuuntelematta. Kuin kärpästen surina - tasapaksua harmaata lumisadetta television ruudulla ilman merkitystä muille, kuin kärpäsille ja kärpästen herroille, jotka eivät edes kuuntele. Ja edes hyttysten ininä, koirien murina, apinoiden huudot ja lintujen kauniitakin kauniimmat serenadit eivät vedä vertoja niille tarinoille, jotka vilisevät silmissä sekalaisina kolmioina, neliöinä, värittöminä väreinä ja kuvioina, joista ei saa selvää. Puheensorinaa voi äänittää, muta silloin tarinat muuttuvat, kuin heroiini, kun se sekottuu vereen tehden todellisuudesta epätodellisen. Ja silloin puheensorinasta tulee samanlaista lumisadetta, kuin kärpästen surinasta, hyttysten ininästä ja lintujen kauniista serenadeista. Vaikka vesien liplatus pienissä puroissa on yhtä kaunista, kuin tuulten humina vaahteroiden ja haapojen lehdissä keskikesän yössä, silti puheensorina teatterissa ennen esityksen alkua on todellisempaa, kauniimpaa ja värikkäämpää. <br /> Ja nauru, laulu ja huudot karaokebaarissa sen vanhan pariskunnan ympärillä, riidat perheiden ruokapöydissä, ystäväporukoiden juorut, suru-uutiset kotisohvilla, pinnalliset sanat toimistoissa ja presidenttien puheet julkisilla paikoilla ja tarjoilijat rantakahviloissa ja ääniaaltojen syvä värinä ovat kaikki muovipussissa laukussani, jotta muovin rapina peittäisi äänet, että minä voisin olla hiljaa. Kannan puheensorinan historiaa laukussani kaiken keskellä, koska haluan ajatella ilman sanoja, värejä, ääniä, kolmioita ja neliöitä. Ilman huutoja ja naurua ja lumisadetta television ruudulla ennen teatteriesityksen alkua karaokebaarin tanssilattialla. Haluan antaa riekaleen onneani sille vanhalle hiljaiselle pariskunnalle ja haluan istua tässä ilman puheensorinan palasia. Ihan hiljaa.</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94513">Jäit katsomaan kuinka <br /> katusoittaja <br /> <br /> sulki silmänsä<br /> <br /> ja<br /> <br /> suli sointuihinsa<br /> <br /> <br /> Ja tovoin, ettet ikinä unohtaisi<br /> kuinka tanssit</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 4 Heta Hurme tag:aukea.net,2007:teos94555 2017-11-17T09:42:14+03:00 Sakeutuneen hiljaisuuden leikkaamisesta <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94555">Jos vain vihellän<br /> vierestä niin kuin osaan<br /> <br /> siitä sitten tiedät<br /> <br /> ja muistat, kaikki laskeutuu<br /> ellei sileästi<br /> poimuille jotka aikanaan oikenevat</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4 Pekka Sillanpää tag:aukea.net,2007:nayttely49738 2017-11-15T21:09:37+03:00 Kuusi koitoksen säettä <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94542">Kohtasimme jossain ajan ja paikan rajamailla.<br /> Sinä hetkenä kun luotimme törmäsivät toisiinsa.<br /> Menetimme kumpikin kunniamme paholaisen valssille.<br /> Sotkimme kenkiemme pohjat verellä ja tanssimme.<br /> Tanssimme niin kuin kuolleet ja unohtuneet.<br /> Salin poikki ja eteisen läpi, oviin ja tauluihin.<br /> <br /> <i>Paholaisvalssissa soi surukellot.<br /> Kierrätetyt sielut lyövät tahtia<br /> ja saappaat seuraavat askelkuviota.</i><br /> <br /> Sitten kellon kumahdettua kaksi, lähdimme pois.<br /> Vaelsimme tien viertä, pellon laitaa, joen uomaan.<br /> Siellä sinulle vuolin hopeat sormuksiksi sormiisi.<br /> Mustaan samettiin painoi yö nimemme tuoksuin<br /> ja istutti myrkyn suoniemme kuumiin putouksiin.<br /> Veden poikki ja rannan pohjaan, saveen ja kiviin.<br /> <br /> Nauroi paholainen hyvyyden peloilleni ja lopuille<br /> mitä minusta jäi tuolle katoamispaikalle.<br /> Kun ei käynyt neito kättä antamaan pyynnöstä,<br /> eikä sormia sovittamaan lupauksia täyttämään.<br /> Syyttää voiko vain syyllistä ja varasta sen viemisestä?<br /> Maan poikki ja avaruuden reunaan, tähtiin ja toiveisiin.<br /> <br /> <i>Paholaisvalssissa soi surukellot.<br /> Kierrätetyt sielut lyövät tahtia<br /> ja saappaat seuraavat askelkuviota.</i></A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94543">Näytän sinulle paikan rauhaisan<br /> siellä voit nähdä linnun nukahtavan<br /> enkelin taivaasta putoavan<br /> veden nähdä voit kaiken heijastavan<br /> silmin murhaajan näytän sinulle sen<br /> <br /> Metsä joka askeleista ei ole painautunut<br /> heinä joka ei ole tuulessa katkennut<br /> vaan kuollut ja keväällä uudestaan kasvanut<br /> lupautuen vain itselleen, valehtelematta hänelle<br /> tie on vaikea kulkea, jos kukaan ei sitä tunne<br /> murhaajan silmin näytän sinulle sen<br /> <br /> Vaikka raapisit ihoni ruvelle<br /> nauraisin sinulle, heikolle linnulle<br /> veden nähdä voit kaiken heijastavan<br /> kalojen uivan pian vieressäsi<br /> raskaan kiven painavan jaloissasi<br /> ruumiisi hiljalleen häpeillen luovuttaa<br /> tartun käteesi, ei kukaan meitä voi pelastaa<br /> nyt kuollaan, annetaan mennä vaan<br /> pohjaan kosketetaan ja sinne aika heidät multaa<br /> kuin muisto vaan, kyynel joka jo kuiva<br /> silmin murhaajan näytän sinulle sen<br /> <br /> Hetken pinta rauhaton rikki on<br /> sen kuitenkin luonto rauhoittaa<br /> kaikki palaa ennalleen<br /> mikään ei muutu ilman meitä<br /> niin kuoltiin ja synnyttiin<br /> murhaajan silmin näytän sinulle sen</A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94544">jokainen uusi halaus on saajaansa lämpimämpi<br /> kuin herätyskello lattialla, riisuttujen vaatteiden alla<br /> päivänsäde on kiduksen omainen, viilto ja elinehto<br /> unentuoksuinen kehto lapsen silmät ummistaa<br /> <br /> jokainen uusi solmu on punojaansa vahvempi<br /> kuin aamukaste pihanurmella, ennen hallan tuloa<br /> tuulenvire on alakuloinen, soittaja kalpea kasvoinen<br /> soutaa itsettömyyden laiturilta kohti vastarantaa<br /> <br /> <i>vesivainajat pintaan kurkottavat<br /> hylyissään korteista ennustavat<br /> panoksiaan kapteenit korottavat<br /> laivan kannella nuoret tanssivat</i><br /> <br /> jokainen uusi lupaus on antajaansa pettävämpi<br /> kuin ensikerta luistinradalla, innosta terävällä mielellä<br /> pelastusrengas on sidottu, kuin hullu pakkopaidassaan<br /> jäähyväiskirjoitus koristaa järven jäätynyttä pintaa<br /> <br /> jokainen uusi elämä on synnyttäjäänsä heikompi<br /> kuin hiekkalinna rannalla, liian lähellä meren aaltoja<br /> juoksuhauta on välttämätön, vaikka ilman laskusiltaa<br /> sillä kuolleista kylläinen virta pahuuden karkottaa<br /> <br /> <i>vesivainajat pintaan kurkottavat<br /> hylyissään korteista ennustavat<br /> panoksiaan kapteenit korottavat<br /> laivan kannella nuoret tanssivat<br /> <br /> sinua kutsuvat vesivainajat <br /> hylkyjen kannella tanssivat<br /> lehtiään lukevat matkustajat<br /> kuolinilmoituksesi irti leikkaavat</i></A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94545">Kourallinen kultaa taskussaan<br /> mies, varas ja murhaaja<br /> sitoo lapsen kuin laivan satamaan<br /> houkutus ja viehätys rinnassaan<br /> ryhtyy kultaansa hiomaan<br /> vaatien käsiltänsä kauniimpaa<br /> <i>hur-ma, hur-ma, hur-ma!</i><br /> <br /> Saalistaja on paikallaan<br /> mies, lapsi ja jumala<br /> sylkee verta kuin haavoittuva<br /> paheellisen sadun kerrottuaan<br /> syntyy avoimista haavoista<br /> kohtaloakin pahempi vastustaja<br /> <i>hur-ma, hur-ma, hur-ma!</i><br /> <br /> Täysimittainen kasvi<br /> kiedottuna luiseen ytimeen<br /> juuret kierrättävät verta<br /> ja soluja mies pahaseen <br /> <br /> Vaaran tieto suonissaan<br /> mies, valta ja kuningas<br /> kiihottuu omista unelmistaan<br /> kasvaessaan lähtee purkautumaan<br /> hyytyy hetken huumasta<br /> kämmenessään kovettumia<br /> <i>hur-ma, hur-ma, hur-ma!</i></A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94546">pieni viilto vaan<br /> ja pian helpottaa<br /> jaksan itseni saatella<br /> aamuun usvaiseen - <i>puhtauteen</i><br /> <br /> kipu lievittää tuskaa<br /> rakkaudettomuuden anteeksi antaa<br /> jo kolmatta tuntia<br /> viillän tätä pientä viiltoa<br /> <br /> kalpeaa ja värikästä<br /> kuinka kauniita ovatkaan<br /> nuo värit juuri ennen puhki palamista<br /> lähellä kirkasta täydellisyyttä<br /> <br /> vastaan ja myöten<br /> syvälle ja kohti<br /> veitsi ja kirpeys silmäluomissa<br /> koti tulee luokseni - <i>puhtauteen</i><br /> <br /> värit musta ja punainen<br /> sekoittuvat aamuun ja harmaaseen<br /> säntää kalpeus ja tyhjyys läpi lumien<br /> arpeus on tauti joka syvenee<br /> <br /> <i>para - paran - paranna minut</i><br /> <br /> tästä narisevasta tuolista<br /> päällä se mitä juhlia varten<br /> tuntien vain ja ainoastaan<br /> epäonnistumisen kauneudesta – <i>puhtauteen</i></A></TD></TR></TABLE><TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94547">Olet ruma ruusu johon saastainen matokaan ei halua.<br /> Musta kivi on sydän joka rinnassasi lyö.<br /> Nyt vapisee lehdet taivaiden alla.<br /> Joka sinua lohduttaa, kuolla saa.<br /> Tuuli lyö multaa kunnes multa irtoaa.<br /> Koivu lahoaa, kivi murtuu, joki kuivuu – katoaa.<br /> <br /> Älä mieti ajatustakaan, petolintu sen saalistaa.<br /> Sulje mustat silmäsi jotka ilkeyttään avataan.<br /> Heittäydy kuoppaan matalaan - KAIVA!<br /> Toivo että joku sinut unohtaa - MAKAA!<br /> Pure huulesi verille suden hampaillasi.<br /> Hampaillasi joilla ruokit pahinta petoa.<br /> <br /> Ja katso; Niittää nyt joku pellon jossa sinä asuit.<br /> Älä palaa takaisin pimeään komeroon.<br /> <br /> Ei - Älä katso ulos, siellä sataa taas.<br /> Sisältäsi lämpö karkaa.<br /> Mene - Vie kaikki mitä rakastit.<br /> Polta, sytytä se palamaan ja unohda.<br /> Ei - Älä katso sisälle, siellä roihuaa tuli,<br /> joka ei hiillokseksi koskaan sammu.</A></TD></TR></TABLE><BR>Keskiarvo: 4.3 Jani Matinlauri tag:aukea.net,2007:teos94540 2017-11-15T14:54:03+03:00 Minä olen uni <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94540">Olen uni<br /> enkä yhtään suurempaa<br /> <br /> Olen lehto vihreä ja vaalea<br /> utuisen valon ajattomuus<br /> kauriiden ja oravien nukkuva koti<br /> jonka keskellä voi vain uneksiva kulkea<br /> <br /> Olen maalaisromanttinen keittiö<br /> kevään lämmin valo tiililattialla<br /> rosmariinin henkäys rautaisessa padassa<br /> <br /> Olen avoin syli<br /> tarpeeksi suuri kenelle tahansa<br /> lempeällä valolla täytetty<br /> <br /> Minut voi jokainen yksinäinen nähdä<br /> voin antaa valon<br /> uneen joka syntyi pimeässä<br /> <br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 3.8 Seliina Santalainen tag:aukea.net,2007:teos94539 2017-11-14T17:42:47+03:00 Kapinaruno <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94539">Ei suomi ole sama maa, mihin synnyin minä.<br /> Nyt kuulutaan me Eurooppaan, näennäisitsenäisinä.<br /> <br /> Ne myivät koko kotimaan, ja huijasivat kansaa.<br /> Korruptiopoliitikot, ja lakeijansa.<br /> <br /> En omakseni tunne enää, tätä maata lainkaan.<br /> Kun oikeutta hain, minkä vainon perään sainkaan.<br /> <br /> Ei tätä maata pelastaa, voi kohta enää kukaan.<br /> Kun globalismi-hulluuteen, lähdettiin me mukaan.<br /> <br /> Voi kumpa kansa heräisi, ja silmänsä avaisi.<br /> Joukot kokoon keräisi, ja maamme pelastaisi.</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 2 Markka Laitinen tag:aukea.net,2007:teos94538 2017-11-12T20:59:07+03:00 Saatanan Karjuntaa Zetan Duke <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94538">ILOREISSUN TEIN<br /> KOLPAKKOA KOLKUTELLEN<br /> OLEN VAMPPYYRI<br /> Kuolen niin kosta tuhannesti<br /> kuolemani silloin herään eloon veressäs vihollistes<br /> juo sä heidän pääkalloistas voiton virta raiskaaa ja ravista heidän<br /> syyttömät vaimonsa poikainsa ja tyttärensä <br /> eivät hee toista kertaa jätä väistämättä Saatanallista Zetania<br /> Olen musta enkeli vihaan ja rakastan<br /> yhtä arvokkaita ne tunteet mulle on<br /> katsokaa kuinka rakastelen punaisen<br /> peto naisen kanssa<br /> Singis Kan hän lapsia raiskasi ja söi<br /> ei sitä kukaan estänyt<br /> miten olisi voinut<br /> ja tiedettehän miten hän kuoli<br /> umpeen jäätyneessä avannossa<br /> miks mun ystäväin <br /> heitti vaatteensa pois ja ristiasentoon makaaamaan asettui tielle<br /> hän heitti pois vaaatteensa ja aatteensa koska täällä maassa<br /> ei kukaan ei saa itseään vapaasti toteuttaa <br /> Tahdon taivaan isä että sä mua muistelet<br /> kymmi kymmi mutta mulla on laulu viis<br /> Taas päivä ajan virtahan iäks uppoaa<br /> Miks kuolit sä kurja Beethoven<br /> Sen kun tietäs miks se kuol<br /> Hän jumala on ja henki patsaissa elää<br /> Sinua sinua siunata tahdon jos olet väsynyt työstä tai levottomasta yöstä<br /> Sä laps urhee älä mitään pelkää<br /> Sä kuljet voittohon siin on sul taht uus<br /> Koskien mahtava karjunta<br /> sen kuulee kurhokin ilmasta<br /> Kuka on Cesare kuka juhlii kuin villit pedot<br /> Onks se ylivoimaista saada morsian<br /> eikö rohkeutesi riitä<br /> onks se ylivoimaista <br /> parantua sairaudesta tai olla siitä välittämättä<br /> Älä odota liian kauan jos haluat luokse Luciferin<br /> Hän ei oota sua ikuisesti<br /> Kuuntele ruumiisi ja henkesi ääntä<br /> Sekä ympäristön aaveiden<br /> ole karvaton ole kostea<br /> Pyydä armoaaani<br /> Tämä maa<br /> Tämä taivas<br /> Kohta kaikki Kohoaa<br /> </A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 1 Mika Nivala tag:aukea.net,2007:teos94410 2017-11-11T06:03:45+03:00 Menetetty vapaa-aika on ärsyttävä välitila <TABLE BORDER=1><TR><TD><A HREF="nayta.php?teos=94410">Menetetty vapaa-aika<br /> on ärsyttävä välitila.<br /> Kuin eristetyssä huoneessa<br /> lamaannus valtaa<br /> henkistä pinta-alaa.<br /> <br /> Onnellinen lapsuuteni<br /> palaa mieleeni pala kerrallaan.<br /> <br /> Tällaisina päivinä<br /> tuotannon kuuluisi pyöriä<br /> täydellä teholla.<br /> Tilaa ei jää muulle<br /> kuin zombiena olemiselle.<br /> <br /> Olen kapulana rattaassa.<br /> Syksy ja pimeys ovat kihloissa.</A></TD></TR></TABLE> <BR>Keskiarvo: 4 Anssi Peuhkurinen