Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kommentoinnista

[20:12 4.9.2008] A.A.
Ärsyttävätkö teitä tynkäiset, melko tyhjäisetkin kommentit, kuten "Kiva runo"?
Tarkoitan siis tapaa kommentoida jokaiseen lukemaansa tai selaamaansa runoon lähes samalla tavalla, yhdellä vaivaisella, vaivattomasti heitetyllä sanalla.
Itse olen huomannut kommentoivani melko lyhyesti ja tylsästi, ja pelkään että kommenteistani on enemmän riesaa kuin riemua. Muutenkin jos joku tunkee sanansa jokaiseen aukean runoon, saa helposti sellaisen kuvan että hän halajaa vaan itselleen huomiota ja yrittää välttää jyrkkää tuomiota jonka ehkä muuten saisi teksteistään.
Pointti siis oli, että onko kommenttien pituudella väliä ja ymmärretäänkö vähäsanainen arviointi laiskuutena ja saako vähäisestä kommentoijasta huomioheruttavan kuvan.


[00:13 5.9.2008] A.N.
Minä en ymmärrä sitä ikinä laiskuutena, vaan olen iloinen kaikista lyhyistä myönteisistä kommenteista.

Jotkut varmasti ajattelevat päinvastoin tai juuri niin kuin esitit ja minusta he ovat siinä niin väärässä kuin voi olla. Tämä on tosin vain mielipiteeni ja näkemykseni. Ja arvostan myös pitkää, analyyttistä palautetta suuresti.

Minulla on jotenkin tunne tai uskomus, että aukeasta löytyy kaikenlaista, mutta ehkä sittenkin voittopuolisesti lyhyeen kommentointiin suhtaudutaan varsinkin pidemmän linjan aukealaisten keskuudessa hyväksyvän myönteisesti.

Ja vielä lopuksi, jos nyt joku saisi aikaan itsestään huomioheruttavan kuvan, niin mitä suurta väliä sillä sitten lopulta olisi? Tai jos vaikka olisikin, niin ei ainakaan huonossa mielessä. Hyvä taide jyrää kaikkien negatiivisten sosiaalisten oletusten yli. Aukeassa tämä näkyy mm. siinä, että jos tekee sitkeästi töitä taiteensa eteen teosten puolella, niin erikoisilla tai lyhyilläkään kommenteilla ei pysty yleisöä karkoittamaan. Jos nyt joku yksittäinen häipyy, hän häipyisi ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa ja tekisi sen loppujen lopuksi pohjimmiltaan aivan muista syistä kuin teoksen tai sen tekijän kommentointityylin takia. Toisaalta "markkinointi" tai "piilomarkkinointi" ei ole kiellettyä, se ei ole keneltäkään toiselta ihmiseltä pois. Mutta ei se ole välttämätöntäkään. Jokainen toimii persoonansa suosittelemalla tavalla. Tai toisinaan sitten taas ei.


[02:52 5.9.2008] M.A.
Minusta kaikki kommentointi on hyvä juttu. Lyhyet, pitkät, analyyttiset, fiilistelevät, kriittiset ja epäkriittiset kommentointityylit. Ihan kaikki. No okei, ehkeivät asiattomuudet sentään, ne kun on säännöissäkin kielletty. ;)

Uskoisin, että miltei jokainen taiteilija/harrastaja kaipaa kritiikin lisäksi ajoittain myös rohkaisua, ja sellaisena voi ihan hyvin toimia vaikka sitten se lyhykäinen "kiva runo". Jokainen ottaa sen joka tapauksessa vastaan mielialansa ja halunsa mukaan - mutta se, mikä yhtenä hetkenä voi kuulostaa vastaanottajasta pinnalliselta, voikin jollakin toisella hetkellä olla samalle ihmiselle juuri se kriittisellä hetkellä annettu rohkaisun sana, jota ilman hän olisi ehkä lähtenyt Aukeasta kokonaan.

Niin se vain menee. Ihminen on tunteellinen siili - ja tunteethan vievät meitä usein 6-0, ilman että me välttämättä edes tajuamme sitä itse. Huojumme siinä kuin vesiheinä rantavedessä ja kutsumme sitä maailmaksi. :D

Niin että kommentoikaa, kommentoikaa - vapaasti omalla tyylillänne, aina kun vain jotakin sanottavaa keksitte. Näin sanon ainakin minä. :)

Freestyle-kommentoinnin puolesta,
MA


[00:22 6.9.2008] H.H.
Kyllä minäkin olen samaa mieltä Antin ja Minnan kanssa. Nykyajan kuuluisa vapaa-aikaköyhyys saattaisi tyrehdyttää kommentoinnin kokonaan, jos joka kerta täytyisi kirjoittaa seminaarityö. Sen toki saa tehdä aina kun huvittaa ja hienoahan se on, aina kun joku jaksaa oikein eritellä ja analysoida, mutta lopulta, lukijoitahan me kaikki kaipaamme, heitä rakastamme ja heitä ikävöimme. Kommentti tyyliin "Heikki kävi täällä ja tykkäsi tai ei tykännyt" on kuitenkin parempi kuin ei kommenttia laisinkaan.


[07:46 6.9.2008] V.G.
Samaa mieltä edellisten kanssa. Kommentointi on tärkeää. Vaikka pelkkä nimi, joka tulee automaattisesti nappia painamalla ja sen jälkeen hymyilevä hymiö tai irvistävä hymiö, tunteiden mukaan, riittää, jos ei jaksa tai keksi, mitä sanoisi. Tämä on sen takia tärkeää, että se on merkki siitä, että mahdollisesti on lukenutkin tekstin. ;)

On mukava lukea tietenkin mielipiteitä laajemmin ilmaistuna. Niillä voi kannustaa tai lannistaa. Kukin vointinsa mukaan. Tavoiteltavia esimerkkejä ovat he, jotka eläytyvät teksteihin panemalla omat tunteensa peliin. Enemmistö on juuri heitä.

Joku voi purnata mielessään, kun jotkut meistä (minä esim.) kirjoitan palautetta mieluummin sellaisesta tekstistä, joka jollain tavoin vaikuttaa. Mutta sellainen ajatus ei ole koskaan juolahtanut mieleen, että "haukkuisin" jonkun tekstin vain sen takia, että saan siten purettua omia aggressioitani tai vain haluan osoittaa kirjoittajalle miten huonoja hänen tekeleensä ovat.

Hyvien kirjoittajien - heitä on aukeassa ilahduttavan paljon - tekstejä kannattaa kyllä mielestäni huomioida jo sen takia, että he ansaitsevat kiitosta nostaessaan teksteillään aukean tasoa. Ja jos taso on aukeassa korkea koituu se kaikkien hyödyksi. Sen takia harmittaa suunnattomasti, jos joku todella hyvä teksti joutuu jonkun ymmärtämättömän tai kateellisen hyypiön takia hyökkäyksen kohteeksi. Erilaiset mielipiteet, negatiivisetkin, ovat tietysti tärkeitä, jos ne ystävällismielisesti ja kannustavasti esitetään ja pystytään tarjoamaan kirjoittajan parhaaksi.

Aukea on meidän yhteinen asia. Sen hyvinvointi riippuu aukealaisten hyvinvoinnista ja kohtelusta täällä. Ei ole mitään mieltä siinä, että jollekin tulee niin masentunut olo saamansa palautteen takia, että hän pelkää lähettää tekstejään "toisten haukuttavaksi".

Täällä on tavattoman mukavia ihmisiä, mutta koska olemme ihmisiä, on ymmärrettävää, että joukossa on myös vähemmän mukavia. Hekin ovat tarpeellisia, kunhan eivät liiaksi kylvä "pahan siemeniä" tahallaan ja tieten tahtoen.

Aino, sä oot ihana, kun kyselet kommenttiesi perään. Olet taitava kirjoittaja itse ja mielipiteesi ovat usein lyhykyydessäänkin osuvia. Kiva kun aloitit tämän keskustelun. Varmaan jokainen täällä olija on jossakin vaiheessa miettinyt, miten pitäisi kommentoida, että kommentoisi "oikealla tavalla". Mieleeni on jäänyt sinun "hyvä kolmonen". Se on hyvä esimerkki kannustavasta suhtautumisesta. :)

Ps. toivottavasti Aino et kiusaannu, kun mainitsen sinut nimeltä. Ei ole ehkä kovin korrektia luetella joitakin nimiä, kun itseasiassa olisi aihetta laittaa kokonaisia nimiluetteloja hyvistä kommentoijista (sen takia poistin tästä pari nimeä, vaikka ne olisivat kyllä ansainneet olla esillä).



[15:45 6.9.2008] A.N.
Pakko tunnustaa. Minulla on oire nimeltä omatunto. Joskus, kun annan huonon arvostelun, lyhyen kommentin tai vaikkapa pelkän pisteen, koen yöllisiä karmantuskia. Ne seuraavat minua niin paljon, että tulen yleensä kallisarvoista aikaani tuhlaten, jota voisin käyttää jossakin muualla kuin koneen ääressä, kommentoimaan heti aamulla että anteeksi.
Joskus jopa koitan keksiä runosta kaikin keinoin jotakin hyvää, vaikka tarvetta ei olisi. Sitten tulevatkin ykkösen tyrkkääjät, jotka kuuluvat mielestäni idioottien kastiin ja syvimpään helvettiin. Enhän voi vain antaa pisteitä... ah... kuolen... kärsin.

Totean olevani taipuvainen kuin vaivaiskoivu ja ahdistun jopa nettifoorumista liikaa. Ei ehkä kannattaisi. Siksi myös lyhkästen kommentoijien kommentit rules. Pitkien erityisesti. Liian pitkien superrules, kunhan ei käy niiku mulle. Koitan jatkossa hillitä!






[19:02 7.9.2008] V.G.
Aura,

otan osaa oireyhtymääsi! :)

Meitä on siis ainakin kaksi samasta masentavasta sairaudesta kärsivää! :)

Minäkin kipitän usein jo aamuyöstä poistelemaan joitakin kommenttejani (silloin kun se on mahdollista) sillä olen herännyt hiukset märkinä piippauksen tapaisiin vinkauksiin, joita olen ensin luullut palovarottimen aikaansaamiksi, mutta jotka ovat pian paljastuneet omantunnon varoitusääniksi.

Ja jos sattuu riitatilanne, niitä pelkään yli kaiken. Pelkään vihaisia ihmisiä ja koetan tehdä heistä kilttejä ja silloin vasta tapahtuu kauheita! Huuto yltyy ja syntyy todellinen hätätila, jonka jälkeen on vain voipuneita punaisia henkeähaukkovia ähkyisiä ihmisiä levällään lattialla. Minun syy, minun syy tikittää omatunto nyt korvissa.

Tämä on kauhea tauti. Ei huoletonta päivää. Uutisia ei voi katsoa, ne kuormittavat liikaa. Ja jos jollakin on paha olla, oli asia mikä tahansa, minun syy, minun syy. Onneksi paha olo siirtyy melkein heti minuun, hei! Mutta onko se reilua? Ei ei ei! Mutta minkäs teet?

Otan osaa oireeseesi. Onhan meitä nyt ainakin kaksi kantamassa huonoa omaatuntoa. Se helpottaa. Pannaan kuorma puoliksi!

Minulla on lisäksi kaksi muuta lamauttavaa ominaisuutta. Toinen on tarkka vaisto. Toinen on näkemisen lahja. Mitä lahjoja ne nyt ovat, kysyn vaan. Tekevät onnettomaksi.

Niin ja niistä kommenteista. Aion vastakin käyttää mahdollisuutta nimettömien kommenttien sallimiseksi. Silloin kuulet totuuden, sanoi joku viisas täällä Aukeassa. Paitsi totuuden kuuleminen on niissä muutakin hyvää. Ne ovat hyviä treenauspaikkoja ihmisluonteen analysoimisharjoitusharrastusta silmällä pitäen. Mikä on parempi harrastus kuin ihmisluonteen tutkiminen? Siinä kokee suuria löytöjä. Voi heiluttaa henkistä lippua: minä tiedän! Voi, minä tiedän...

Mutta tiedätkö, Aura: on minulla yksi hyvä puoli. Hämmästyttävää? Varmaan, mutta totta se on. Katsos, minulle ei tuota pienintäkään vaikeutta heittäytyä tyhmäksi. Ai miten helppoa on esiintyä tyhmänä! Koko elämä näyttää ihan toisenlaiselta, paljon paremmalta ja suloisemmalta. Se on ominaisuus, josta en halua luopua. Tämä kommentti osoittaa sen olevan pysyvää laatua, ei siis hätää.



[00:35 8.9.2008] M.A.
Täytyy olla todella vaikeaa elää niin, että välttelee kaikin keinoin riitatilanteita. En voi kuin tuntea myötätuntoa: se varmaan estää tekemästä monenlaisia asioita, joita ehkä haluaisi muutoin tehdä. Esimerkkinä vaikka omasta kannasta kiinni pitäminen, vaikka joku muu olisi ihan eri mieltä.

Minusta on surullista, jos todella tunnette niin kovasti huonoa omatuntoa palautteesta; epäilette koko ajan, että joku voi pettyä, suuttua, tulla surulliseksi. Jopa niin, että perutte kaiken, ennen kuin vastaanottajalla on ollut edes tilaisuutta päättää itse, mitä mieltä on. Minä ainakin haluan pitää sen oikeuden itselläni, hyvät Venla ja Aura. Ja kuulen mieluummin kriittisen palautteen suurimmista mokistani heti täällä, jolloin voin korjata kirjoittamistani sen mukaan - jos katson tarpeelliseksi.

Kyllä minä ihan itse haluan valita, minkä palautteen koen hyödylliseksi. Ja luotan myös siihen, että niin muutkin tekevät - että jos sanon jotakin, mikä menee ihan metsään, kirjoittaja valitsee itse, mitä hän siitä haluaa ottaa omakseen, ja unohtaa sen muun. Sanoo vaikka ääneen, että "Höpö höpö!" ja menee keittämään kahvia. Eihän kukaan voi olla samaa mieltä kaikkien ristiriitaisten palautteiden kanssa: on vain valittava, mikä kuulostaa toimivalta ja mikä saa mennä suoraan roskakoriin.

Palautteen antaminen ja myös vastaanottaminen on mielestäni taitolaji, jossa vain harjoitus tekee paremmaksi, eikä palkintoja siltikään anneta kenellekään. Sitä voi mitata vain omaa kehittymistään vasten, ei ketään muuta. En usko, että siinä lajissa on mestareita, vain erilaisia harjoittelijoita, joista kukin taaplaa tyylillään. Kenen muun tyylillä sen voisimme tehdä? Niin, että mitäs jos oltaisiin hiukan lempeämpiä myös _itsellemme_, emmekä vain toisille. :)


[13:58 8.9.2008] V.G.
Minna,

kiitos osanotosta! Sinä olet järkevä, that's it. En voi puhua kuin omasta puolestani, ja on sanottava, että minusta on kauhean hauskaa välillä irrotella ja tehdä mitä sattuu.

Nyt sattui niin, että luin tuon Auran "vuodatuksen" ja koska pidän erikoisesti kaiken sortin vuodatuksista ja huomasin lisäksi että häh! Joku on yhtä herkkä asettumaan toisen asemaan, ilahduin niin kovasti, että kirjoitin tuon oman vuodatukseni.
Vuodattaminen on hauskaa. Kokeilepa, Minna! Kirjoita oma versiosi heikkouksistasi niin huomaat, miten ne ääneen lausumalla pääsee ikään kuin niiden niskanpäälle. (Vai voisko olla, ettei se sinusta olisikaan hauskaa - tai, mikä vielä kurjempaa, että sinulla ei olisikaan mitään, minkä niskanpäälle pitäisi päästä, se olisi ikävää sen takia, että tuntisi itsensä vielä kurjemmaksi. Minusta on ollut ollut nimittäin hyvin lohdullista ajatella, että kaikilla on omat heikkoutensa. :)


[15:19 8.9.2008] M.A.
Voi kyllä, heikkouksia minulla riittää vaikka muille jakaa. Niistä tulee hyviä anekdootteja, silloin niille saavat nauraa muutkin kuin minä itse. Ja itselleen tulee kyllä naurettua aika tavalla - mikä tekee kyllä elämästä paljon hauskempaa.

Empatiseerasin myös tuota tyhmäksi heittäytymistä, olen sitä itsekin tehnyt ja se on kyllä vapauttavaa. :D

Ehkäpä siihen, että uskaltaa ylipäänsä antaa palautetta, vaaditaan tietynlaista tyhmäksi heittäytymistä - jos pitäisi olla koko ajan oikeassa, eihän sitä kohta uskaltaisi sanoa yhtään mitään mistään.


[17:05 8.9.2008] O.H.
Mulle kelpaa kaikki.


[20:05 8.9.2008] M.L.
kyllä kaikenlainen kommentointi on tärkeää. Pieninkin kommentti heitto on merkki siitä, että kyseinen henkilö on vaivautunut vilkaisemaan toisen tekstejä ja mainitsemaan niistä jotain. Mitä enemmän kommentteja eri ihmisiltä sen parempi tietenkin.


[12:05 11.9.2008] S.V.
Kun julkaisen, julkaisen ensisijaisesti siksi, että tekeleitäni luettaisiin. Joten kaikenlainen kommentointi on tervetullutta. Mitä omiin, pahasti vähentyneisiin, kommentteihini tulee, niin kommentoin fiilispohjalta. Jo siksikin etten hallitse riittävästi toisten tekstien analyysia, varsinkaan analyysien sanastoa.


[16:35 11.9.2008] A.N.
"kommentoin fiilispohjalta. Jo siksikin etten hallitse riittävästi toisten tekstien analyysia, varsinkaan analyysien sanastoa"

Olen ajatellut itse pari vuotta sitten jotakuinkin samalla tavalla. Alkaessani opiskella yliopistossa sivuaineena kirjallisuutta, kuvittelin, että löytäisin jonkin aarteenomaisen sanaston ja "sen oikean tavan" analysoida tekstejä. Toki jonkinlaista yhteistä terminologiaa voidaankin kirjallisuuden analysoinnissa ja tulkinnassa käyttää, mutta se on väljä, joustava ja mukautuva ja siihen voi huoletta sotkea arkikieltä. Pääasiassa sivistyssanailu on nimittäin teennäistä brassailua, joka ei tee analyysistä edes tieteellisessä mielessä yhtään parempaa. Parempikin on käyttää arkista ilmaisua, koska se on kaikkien kannalta ymmärrettävämpi ja hyvin harva vierasperäisiä termejä todella hallitsee, niinkuin ne sitten ihan aikuisten oikeasti pitäisi hallita, jos niitä eksaktisti haluaisi käyttää, varsinkaan heistä, jotka niitä alati viljelevät. Lukio ehkä johtaa tässä ihmisiä harhaan. Onneksi en ottanut sitä itse aikoinaan vakavasti (tässä tiedonrakentamisen mielessä, muuten lukiolöysäilystä on ollut pelkkää haittaa myöhemmin elämässä).

Sääntöjä ei ole, mutta puhumalla "hienoa" kieltä on mahdollisuus luoda illuusio säännöstöstä ja se on vahvasti yhteiskunnallista yhteiskunnallista eriarvoisuutta lisäävä illuusio. Huono asia siis.

Mutta alussa kuvittelin vilpittömästi löytäväni toisen totuuden. Vaan löysinkin juuri sen, joka minulla jo oli. Itse kommentoin sekä fiilis-, että järkipohjalta, koska luotan järkeeni "kirjallisuuskriitikkona" vähintään yhtä paljon kuin johonkin vallalla olevaan tapaan luetella ensisijaisesti ulkoa opettelemiaan hienoja ilmauksia.. Tätä seuraavaa ei pidä käsittää väärin, olen keskimäärin tuollaisten "sivistysaineiden" opiskelijana ja varsinkin tutkimusten tekijänä sieltä heikommasta päästä, johtuen heikosta itsekuristani tuossa asiassa ja muualle suuntautuneesta kunnianhimosta, mutta..

..joistakin kirjallisuuden kursseista olen nappaillut täysiä arvosanoja, asian ymmärryksen ja sisäistämisen takia. Ja uskon myös, että se kaikki on siirrettävissä käytäntöön, todella ymmärränkin jotain. Ja nimenomaan siksi, koska en ole perustanut ymmärrystäni termikehikon varaan, vaan muokannut ja sulattanut kaiken itse päässäni.

Se miksi tämmöistä nyt haluan kirjoitella, syy on siinä, että olen itse asiassa katsonut sinua Sami, itseeni verrattuna, selvästi ylöspäin kommentoijana ja kirjallisuuden ymmärtäjänä ja katson vieläkin :)


[17:18 11.9.2008] M.M.
Itse kommentoin miten nyt osaan, ajattelen liikaakin sitä, että eihän vastaanottaja nyt suutu. Paitsi silloin kun ottaa päähän niin saattaa lennellä useampiakin sammakoita. Jokainen pieni kommentti on tällaiselle kehittyvälle ja nuorelle kirjoittajalle tärkeä.


[16:25 28.10.2008] R.K.
Eikös kriitikoiden pitäisi haukkua?


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty