Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Objektiivisuus - onko sitä olemassa?

Seuraava sivu  

[20:18 15.10.2008] J.L.
Onko sitä?


[20:35 15.10.2008] J.L.
Ei


[20:42 15.10.2008] V.T.
yhdyn edelliseen kirjoittajaan

moniselitteinen EI


[23:03 15.10.2008] J.M.
on olemassa. ei tietty absoluuttisena asiana, mutta on toisiinsa nähden objektiivisempia ja toisaalta taas subjektiivisempia ajatuksia.

näin se on melkein suhtauduttava, muutoin joutuu mielipuolisuuden viitekehyksen, jota kansoittamamme todellisuutenamme, kääntämään ympäri kuin perunamaan.


[01:46 16.10.2008] J.L.
Kyllä itsekin väitän että se on ihanne jota pitäisi tavoitella mutta se on mahdoton saavuttaa. Mielestäni objektiivisuus on monta omaa ja muilta omaksuttua subjektiivista näkemystä. Jotenkin tuntui tympeältä ymmärtää se eräs päivä. J. Manérus on kyllä oikeassa tuosta että on objektiiviSEMPIA ja subjektiivisempia ajatuksia.


[09:02 16.10.2008] T.L.
Webster kirjoitti objektiivisuuden vaatimuksesta dokumenttielokuvassa, mutta mielestäni varsin pätevää asiaa, oli kamera olalla tai ei. =)

http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/artikkelit/webster_dokumenttielokuvan.jsp


[09:38 16.10.2008] M.H.
Minusta se riippuu asiasta, onko vai eikö. Mutta kun on kyseessä kulttuuri ja taide niin en usko että kukaan voi olla objektiivinen. Taiteen kokeminen on niin subjektiivistä, kun suodatamme näkemämme ja kokemamme asiat omien kokemusten sekä mieltymysten kautta.


[09:42 16.10.2008] Subjektiivisesti objektiivinen
Objektiivisuus - tarvitaanko sitä?

Jos pyrkimys olisi 100% objektiivisuuteen, voitaisiin kehittää matemaattinen malli, ohjelma, joka analysoisi työsi ja kertoisi, että sen tarkka arvo on 3,25 Aukean mittakaavalla...



[13:45 16.10.2008] K.N.
Taiteessa objektiivisuutta ei ole (jos kaivetaan tarpeeksi syvältä niin ei missään muussakaan), sillä taide vetoaa nimenomaan ihmisten tunteisiin, johon vaikuttaa jokaisen oma erilainen yksilöllisyys liikaa jotta voitaisiin olla yleisesti objektiivisia.

Tottakai joistan töistä näkee kiistämättömästi että se on taidokkaasti tehty, vaikket siitä sen enempää välittäisikään. Mutta pelkkä hyvin tehty ei kai ole se perimmäinen tarkoitus?


[16:27 16.10.2008] J.L.
Hyvin sanottu Kirsi. ;)

Kaiken keskustelunkaan tarkoitus ei ole totuuden löytäminen ja kaikkien käännyttäminen totuuteen.

Mitä tulee taiteeseen olisi syytä luoda paljon erilaisten mielipiteiden hajaannusta, kiistoja, ristiriitaisia filosofioita ja keskenään täysin vastakkaisia koulukuntia, jotta erilaisten mahdollisuuksien kirjo olisi suuri.

Objektiivinen totuus taiteesta ja taiteen tekemisestähän on: Ainoastaan taidolla ja huolella, mitään tarjolla olevaa resurssia säästelemättä (niin että ensinnä menee rahat, sitten aika ja lopulta mielen- ja ruumiin terveydet) tehty jälki osoittaa sitä todellista ja kokonaisvaltaista uhria taiteen alttarille mitä hyvältä taiteilijalta saa ja pitääkin odottaa. Nykyään on lepsuiltu tästä periaatteesta ihan liikaa sen huomaa siitä, että ihmiset ehtivät jauhamaan paskaa netissä näikin turhista aiheista.

:o


[01:31 17.10.2008] P.P.
Mihin taiteen alttarille?


[11:35 17.10.2008] R.W.
Objektiivisuus = ”jumalakatse” joka näkee kaikkialle, mutta ei paikannu minnekään. Siis ihmiselle mahdoton näkökulma, pelkkää retoriikkaa. Tulee lähinnä jostain luonnontieteellisistä tieteenihanteista.

Itse olen dialogin kannalla; jokainen keskusteluun osallistuja puhuu omalla äänellään, omalta paikaltaan, omaan kokemukseensa nojaten (joka on ainoa väylä ”todellisuuten”).

Eli siis lähinnä kai tuo tarkoittaa jotain objektiivisuuden uudelleen määrittelyä tai sen hylkäämistä ihanteena. Tärkeää on dialogi ja perustelut. En kutsuisi sitä mielivaltaisuudeksi.

Ihminen vain tuntuu kaipaavan jotain ”objektiivisia” totuuksia turvakseen, koska ei uskalla kuunnella kokemustaan (tuota länsimaisen tieteen hyljeksimää parkaa), sisältään kumpuavaa totuutta, joka on siis tilanteisesti muuttuva.

Jotenkin näin koen.



[19:02 17.10.2008] A.N.
Mulla on pelkästään objektiivisia mielipiteitä.


[20:10 17.10.2008] det gör de faktiskt!
Joo. On.

Faktat on objektiivisia. Jos fakta ei ole objektiivinen, silloin se ei olekaan fakta, vaan joko mielipide tai makukysymys (tjsp).

Käännettynä tämä tarkoittaa tietty, että objektiivisia mielipiteitä ei ole, sillä siinä vaiheessa kun mielipiteestä "tulee" objektiivinen, se ei ole enää mielipide vaan fakta.


[21:10 17.10.2008] A.N.
"kun mielipiteestä tulee objektiivinen, se ei ole enää mielipide vaan fakta."

Näinhän se juurikin mulla tuppaa menemään. Eli mielipiteistäni tulee niinku aina sitten yleisiä, objektiivisia ja tunnustettuja faktoja :D Mut tiedostan tän tavallaan jo sanoessani mielipiteen eli ei se oikeestaan silloin subjektiivinenkaan ole :D




[11:08 21.10.2008] M.J.
Objetiivisuus on aina jossain määrin subjektiivista.


[21:59 21.10.2008] H.H.
Lyhyesti: Ei ole.


[16:37 22.10.2008] joku
Totuus on jumala ja "Minä" olen jumala. olemme kaikki oikeassa, olemme kaikki jumala.

jos tämän joku kiistää ei vaan tajua koko "olen oikeassa, te väärässä"- homman turhista turhinta spekulointia.

Valo on olemassa, vaikkei sillä ole muotoa, väriä eikä olemusta. Kuka voi siis väittää, ettei valoa ole? kuka on oikeassa? ei kukaan. Kaikki on oikeassa vaan oman havaintonsa pohjalta, mikään ei ole absoluuttista, kuin vain havanto.

Elämän hassu paradoksi =)


[17:52 22.10.2008] S.S.
"Objetiivisuus on aina jossain määrin subjektiivista."

Ei ole, mutta ajatus objektiivisuudesta on! :)


[19:30 22.10.2008] A.N.
"jos tämän joku kiistää"

Älä nyt omaa varmuuttasi ala epäillä :D Joku voi olla varma omasta totuudestaan. Riittää, kun muut epäilevät sitä. Esimerkiksi sitä, että valolla ei olisi muotoa, väriä, eikä olemusta. Onhan sillä, niin sanana kuin ilmiönä nuo kaikki.

Vaikka ei sitä nyt tarvii sinänsä väittää, eikä ees väitellä siitä (luonnontieteen tohtoriksi), kun se nyt on muutenkin.

Ja mä olen kyllä oikeassa muutenkin kuin pelkästään oman havaintoni pohjalta. Olen oikeassa niin absoluuttisesti, subjektiivisesti, kuin objektiivisestikin. Mutta ei se siihen lopu. Osaan olla myös väärässäkin!

Mutta onhan subjektiivisuuskin tarkemmin ajateltuna aika objektiivista, riippuu vähän näkökulmasta. Ja myös ajatus siitä.

Ja jokainen voi luulla olevansa jumala, mut Jumalat on sitten kumminkin erikseen ja ne kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella..

Mut kyl se totuus vielä löytyy ja sit huomataan, että yks oli vaan oikeessa ja kaikki muut väärässä...


[23:44 22.10.2008] M.J.
"Objetiivisuus on aina jossain määrin subjektiivista."

Ei ole, mutta ajatus objektiivisuudesta on! :)

...Subjektiivista siis.


[19:00 25.10.2008] H.S.
Objektiivisuus on oikeesti höppänät sitä että on paljo objektiiveja. Ja on aukeassa objektiivisuutta.

(vitsi hei, mutku kuulostatte niin ällön aikuisilta)


[19:38 25.10.2008] M.J.
JEP! Samaa mieltä...ooonko mä ällön aikuinen? Kamalaa!


[20:44 25.10.2008] P.P.
Suuren yleisön käsitystä voisi pitää aika objektiivisena. Sitä kautta syntyvät klassikot, jotka erottuvat "objektiivisesti" muiden teosten joukosta.


[20:55 25.10.2008] A.N.
"vitsi hei, mutku kuulostatte niin ällön aikuisilta"

Mielestäni se on aukean kannalta lähinnä terve ja mahdollisimman toivottava piirre. Onhan se Habbo Hotel vaihtoehtona tälle :D


[22:41 25.10.2008] M.J.
Suuren yleisön käsitystä voisi pitää aika objektiivisena. Sitä kautta syntyvät klassikot, jotka erottuvat "objektiivisesti" muiden teosten joukosta.


Tuossa on kyllä perää...Tois´aalta kaikki
erikoisuudet ovat aina juoneet maljansa "kuolemansa jälkeen"

Antille...Todella tervettä! Ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti, tai jotain.


[10:50 26.10.2008] M.A.
Koko todellisuutemme on pelkkää tulkintaa: vajavaisten aistiemme aivoille tuomia sirpaleita, joista käsityskykymme muodostaa jonkinlaisen kuvan. Kuva on parhaimmillaankin vain subjektiivinen tulkinta siitä, mitä on olemassa. Labradorinnoutajan, pöllön tai vaahteran tulkinta todellisuudesta on täysin erilainen kuin meidän.

Meillä ei ole tarpeeksi aisteja voidaksemme hahmottaa kaikkea mitä on tai tapahtuu. Onko siis todellisuutta olemassa, saati objektiivista todellisuutta?

Hörhöilee,
Minna ;)


[12:12 26.10.2008] M.H.
Asiaa Minna, kaikki on kiinni aistiemme/aivojemme resoluutiosta ja kuten tiedetään, meillä ihmisillä se on karkeata luokkaa. Ehkä jopa hyvä, millaisena tuolikin tai valo, ystävistämme puhumattakaan hahmottuisi, jos atomitasolle ylettyisimme. Mutta kyllä objektiivinen todellisuus on olemassa, meillä vain ei ole siitä käsitystä.


[21:12 26.10.2008] P.P.
"(vitsi hei, mutku kuulostatte niin ällön aikuisilta)"

mä oon kyllä eri mieltä tästä...


[11:44 27.10.2008] H.S.
antti hei!
tarkotin aikuisella vähän niikö tosikkoonpäin viittaavaa :P Ei toivottu aukeassa. mutta asiallisuus on eri asia :P


[00:07 28.10.2008] A.N.
"tarkotin aikuisella vähän niikö tosikkoonpäin viittaavaa"

Ok. Ymmärrän nyt, mutta enhän voinut sitä silleen käsittää, koska oon toisaalla havainnut aivan päinvastoin, että mitä aikuisemmaksi ihminen kasvaa, sitä enempi myös huumoria tulee mihin tahansa asioihin suhtautumiseen. Varsinkin niihin ei-niin-kauhean-tärkeisiin-asioihin ja suhteeseen omaan itseen.

Sitähän ei välttämättä aina nuori huomaa, koska ei se aikuinenkaan sinänsä keskimäärin kauheasti huumoria viljele ympäristöön. Elämän stressiaste saattaa varsinkin huonompiosaisilla aikuisilla olla aivan eri luokkaa kuin teinillä, joten naurun aiheet alkaa olla jossain vaiheessa melko vähissä. Mutta siinä missä angstinen nuori helposti tarttuu partakoneenterään hyvinkin pienen murheen edessä, saattaa aikuinen vain naurahtaa vastaavalle ongelmalle ja kehittää siitä jopa jonkinasteista mustaa huumoria. Että ei kai semmoista kauhean tosikkomaiseksi voi leimata. Se, että ei jaksa kauheasti enää "tyhjälle" nauraa, voi tietysti olla joillakin ikääntyvillä käytöstä leimaava piirre. Varsinkin osa nuorista tytöistä ja pikkupojista on joskus kohtuuttoman hysteerisiä jonkun aivan älyttömän asian takia.. Tavallaan se on sitä oman identiteetin ja paikan hakemista suuressa kasvumyllerryksessä, kun niitä tosiasiallisia huolia ei (onneksi) ole vielä ollenkaan. Mutta kenties jostain tämmöisestä syntyy se "tosikon aikuisen" klisee. Mut ei siinä mitään. Se on vaan ihan hirveetä kattoo kun esim. aikuinen, yli kaksvitonen täti leikkii nuorta, semmoistakin olen nähnyt. Hirveetä kattoo. Miehillä nyt ehkä salliikin vapaamman käytöksen ihan loppuun asti, miehet kun on ikuisia pikkupoikia. Mutta kyllä siinäkin joku raja on ja mun mielestä se menee siinä, että jos aikuisen miehen ihmissuhteet ja perhe-elämä alkaa kärsiä pelleilyn takia, niinku monella varsinkin taiteilijalla on Suomessakin käynyt.

Voihan tässä tietty olla vähän kulttuurierojakin. Ehkä esim. jossain päin Suomea on perinteisesti normaalimpaa sellainen "leikkisä nuori - tosikko aikuinen" asetelma ja sit jossain päin ei oo niin syvää kuilua sukupolvien välillä. Ja osa saattaa sit just esim. viidenkympin jälkeen lopullisesti seota ja alkaa käyttäytyä tavallaan tahattomankin koomisesti. Savossa ainakin tuntuu että jo (varhais)eläkeiässä tai melko reilusti ennen sitäkin jotkut saa olla jo melko vapaasti aivan täysiä kylähulluja, eikä välttämättä pelkästään sanan myönteisessä merkityksessä. Mut on sitten tietysti niitä, jotka ei uskalla ikinä.

Mut mikä sitten on huumoria ja mikä ei? Varmaan siitäkin on enemmän kuin yksi mielipide. Minun mielestä tää keskustelu on kyllä sitä mut ei läheskään pahin tällä hetkellä aukeassa meneillään oleva tahattoman huumorin keskustelu :D Koska tässä saattaa olla ripaus jotain muutakin mukana.

Mut sit täällä näyttäis olevan nytkin jokunen enempi tahallisen huumorin topicci enkä nyt tiedä, onks ne sit välttämättä ihan täysin onnistuneet ainakaan siinä hauskuusmerkityksessä. Ehkä niistä pikemminkin sit kumpuaa sitä oikeasti vakavaa asiaa rivien välistä. Hassu ristiriita.

Nää nyt vaan on mun objektiivisia mielipiteitä, joita ei sovi lähteä kiistämään. Eli ei näitä silleen kauheen vakavasti kannata ottaa, kun ei niille kuitenkaan mitään voi. Ne on totuuksia, eikä ne muuksi muutu, vaikka mitä väittäisi.


[01:17 28.10.2008] M.J.
Objektiivisuus on aina jossain määrin subjektiivista.
Toivon mukaan jokainen, nuori tai nuori aikuinen
tai sitten jo elämämme keskipäivän nähneet.
Oppisivat huumorin (topic...tuskin)
Huumoria ja "kevyttä kenkää" edustavat, aina
tasolleen omistautuneet. Tunnistavaisivat
oman luokkansa. Luokka ei suinkaan tarkoita
Ikärajaa. Pidän aukeasta siksi, että täällä ihmiset sanovat mitä ajattelevat! Oli kysymys
pixeleistä tai sisällöstä, muodosta tai tekniikasta.Harja...oh-harhakuva.org linee parempi...joillekkin. MJ


[22:11 28.10.2008] J.R.
On olemassa pyrkimys objektiiviseen ajatteluun ja havaitsemiseen, mutta ei objektiivista ajattelua tai havaitsemista, koska olemme kaikki kulttuurisia olioita, jotka ovat biologisin ja psykologisin rajoittein varustettuja ja toimimme sekä ajattelemme kulttuurin meille opettamin rajoittein. Jo kieli sinällään on rajoite: sanat määrittelevät hyvin pitkälle sitä, mitä voimme sanoa ja ajatella. Lisäksi ajattelua ja havaitsemista määrittävät aina myös konteksti sekä toiminnan (tiedostettu tai tiedostamaton) motiivi.

Gombrichin mukaan taiteen havaitsemista ohjaa merkityishakuisuus ja tulkinnan tarve siten, että pyrimme jäsentämään näkemämme ennakko-odotuksiimme ja kulttuurisiin arvostuksiimme.

Sellaista tuli tässä yhtäkkiä mieleen.


[15:18 3.11.2008] S
On. Totuus tulee lasten suusta. Mielestäni kaikkea pitäisi laittaa lapset arvostelemaan, jotta välittyisi oikeanlainen kuva arvosteltavasta. Aikuiset tietävät liikaa, kuten että onko soveliasta pitää/olla pitämättä jostakin, vaikka tunne sanoisi toisin. Lapsilla tätä "taitoa" ei ole.

Jos lapsen mielestä on vaikea keskittyä johonkin, luultavasti niin ajattelee aikuinenkin. Aikuinen vain ajattelee olevansa sivistymätön, jos ei jaksa esim. oopperaa tai vastaavaa. Siten aikuinen pyrkii hammasta purren kestämään tylsyyden, myöhemmin kehuakseen maasta taivaaseen kaiken, mitä ei ymmärrä.

Lapsi sanoo yleensä asiat hyvinkin suoraan, välittämättä normeista (koska niitä lapsi ei vielä taida).

Objektiivisuus siis haihtuu iän myötä, varsinkin jos olettaa/oletetaan olevansa älykäs ja sivistymään päin.


[23:29 3.11.2008] Minä en tiedä mitään
En antaisi hyvinkään paljoa arvoa lapsen arvostelukyvylle. Lapsi näkee asiat ainoastaan omasta näkökulmastaan, siis subjektiivisesti. Ei hän edes tee eroa subjektiivisen ja objektiivisen välille. Päinvastoin kuin S totesi väittäisin, että objektiivisuus kehittyy vasta iän myötä samalla kun kyky tarkastella asioita kriittisesti myös oman näkökulmansa ulkopuolelta muotoutuu. Sanonta "totuus tulee lapsen suusta" on aikuisen muotoilema ja edustaa lapsuuden ihannointia.

Itse kysymykseen, objektiivisuus on olemassa ihanteena. Käytännössä kaikki on subjektiivista, yksilön kokemusmaailmassa kaikki perustuu yksilön tekemiin tulkintoihin. Toisaalta taas tulkitseminen on kulttuurillisesti määräytynyttä. Pitäisikö siis objektiivisuutta lähteä etsimään yksilön ajattelun sijaan kokonaisen kulttuurin mittakaavassa? Voisiko kulttuuria ajatella puhtaan objektiivisesti ajattelevana oliona? Mitä tämä sitten tarkoittaisi, sitä kukin miettiköön tykönään. Minä en tiedä.


[23:37 3.11.2008] A.N.
Entäs sitten sellaiset kuin minä jotka lapsena pitivät vaistonvaraisesti oopperasta ja klassisesta ym. kauniista, vivahteikkaasta ja älyllisestä musiikista, missä vain kuulivat - harvemmin tosin kun ei ollut ns. kulttuurikoti - mutta eivät aikuisena tajua niistä enää yhtikäs mitään tai siedä kolmea sekuntia pidempään, vaan päätyvät loppujen lopuksi jonkun "väkisinyritysvaiheen" jälkeen lähinnä Motörheadiin ja niilläkin vaan tiettyihin yksinkertaisimpiin hittibiiseihin? Mitäs se sitten kertoo kulttuuristamme?

ps. Enkä tosiaan kuuntele Motörheadia minkään hevariuden tms. tyylin takia, koska olen aika kaukana siitä yleisesti ottaen, vaan yksinkertaisesti pidän niiden pelkistetystä soundista ja Lemmyn laulutavasta ja ehkä vähän sanoituksistakin, noin lyyrisessä mielessä.


[00:30 4.11.2008] Minä en tiedä mitään
Antti, oliko tuo minulle? No yritän silti muotoilla jotain. Kun sanoin, että objektiivisuus kehittyy iän myötä, en tarkoittanut, että aikuiset välttämättä ajattelisivat sen objektiivisemmin kuin lapset. Saatan astella nyt heikoilla jäillä mutta teen sen rohkean oletuksen, että Anttikin aikuisena todennäköisesti on valmis myöntämään, että joku voi saada oopperasta kiksejä, vaikkei itse siitä perustaisikaan. Lapsi puolestaan näkee maailman vain yhdeltä kantilta eikä tunne sellaisia käsitteitä kuin "objektiivinen" ja "subjektiivinen". Jos paikalla on varhaiskasvatukseen (tai muutoin lasten mentaalisiin koukeroihin)perehtyneitä läsnä, korjatkoon virheeni. Jotta voi väittää ajattelevansa subjektiivisesti, on myös tunnustettava objektiivisuuden olemassaolo. Olisi siis kyettävä tarvittaessa näkemään myös itsensä ulkopuolelta. Aikuinen ajattelee yhtä subjektiivisesti kuin lapsi mutta ei ole samalla tavalla kahlittu yhteen näkökulmaan.

Ei aavistustakaan mitä Antin esimerkki kertoo kulttuuristamme. Kertooko se enemmän Antista itsestään tai ihmisestä yleensä? Onko sen tarkoitus kertoa jotain?


[10:40 4.11.2008] J.L.
Objektiivisuudesta puhuminen on jotensakin turhaa taiteesta puhuttaessa. Ei ole löydettävissä objektiivista totuuta, taiteellista estetiikkaa tarkasteltaessa.

Ihmislajilla on elimellisiä ja rakenteellisia ominaisuuksia, joiden vuoksi tietyt aistiärsykkeet vaikuttavat eri yksilöihin samalla tavalla. Sen tapaiset asiat kuin, että kädellisen silmä erottaa punaista ja vihreää paremmin kuin sinistä, horisontaalista liikettä silmä havaitsee helpommin kuin pystysuoraa jne. Aivot oppivat etsimällä aistivirrasta toistuvuuksia, joihin ehdollistua. Lapsi tai tynnyrissä koko ikänsä elänyt on ainoastaan ehdollistunut pienempään määrään 'näytteitä', Huonosti oppinnut hermoverkko ei ole objektiivisempi. Myöskään aistinautinnon saamisella tai ei saamisella ei ole tekemistä objektiivisuuden kanssa. ;)

Se miksi harmoninen musiikki kuulostaa tai kultaisen leikkauksen mukaan asteltu kuva näyttää jotenkin 'paremmalta', liittyy luultavasti paitsi siihen millaista näytemateriaalia maailma on meille siihen asti tarjoillut myös yhtälailla ärsykkeettömän hermoverkon kohinaan, jonka 'seesteisyydestä' meillä kaikilla on pitkä (tiedostamaton) kokemus.

tarkasteluohje:
Sulje silmät kun olet virkeä. Pidä silmät suljettuna kunnes kaikki jälkikuvat katoavat, jos et joudu mielikuviesi valtaan (tai nukahda) voit ehkä havaita säännöllisiä kuvioita, näkökeskuksen 'kohinaa'. Kuviot muistuttavat fraktaaleja / jatulintarhoja / mandaloita. Mielenkiintoista?



[10:53 4.11.2008] J.R.
"Jotta voi väittää ajattelevansa subjektiivisesti, on myös tunnustettava objektiivisuuden olemassaolo. Olisi siis kyettävä tarvittaessa näkemään myös itsensä ulkopuolelta. Aikuinen ajattelee yhtä subjektiivisesti kuin lapsi mutta ei ole samalla tavalla kahlittu yhteen näkökulmaan."

Hmm... tuo lapsinäkökohta on kiinnostava, mutta en lähde kuitenkaan ajattelemaan samoin. Lapsi ei väitä mitään siitä ajatteleeko objektiivisesti vai subjektiivisesti, harvemmin myöskään aikuinen näitä erittelee, mutta lapsi ei (yleensä) tunne tuollaisia käsitteitä. Se ei kuitenkaan vaikuta itse ajatteluprosessiin mitenkään muutoin kuin että lapsi ei tiedosta haluaako ajatella subjektiivisesti vai objektiivisesti.

Lapsi sanoo kyllä usein sen, mitä sillä hetkellä ajattelee. Mutta se ei tee havainnoinnista yhtään sen objektiivisempaa kuin aikuisella. Lapsikin havainnoi ja ajattelee omista lähtökohdista käsin: havaintoon vaikuttavat yhtä lailla kulttuuri ja aika jossa eletään, konteksti ja lapsen henkilökohtaiset kokemukset asioista (vaikka niitä onkin vähemmän kuin aikuisella). Jo ihan pienenä vauvana meihin vaikuttavat lajityypilliset eli perinnölliset seikat, jotka ovat muovautuneet kulttuurissamme: heti kun vauva aistii, se ei aisti kaikkea, vaan juuri ihmislapselle tyypillisiä asioita. Silmän havainnointi on aina valikoivaa. Silmä ei näe kaikkea, koska ärsyketulva olisi niin valtava, joten silmäkin tekee koko ajan tiedostamatonta valintaa. Kun lapsi oppii puhumaan, sanat ohjaavat sitä, mistä asioista tässä maailmassa voidaan puhua ja mihin kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi joillain aavikon liepeillä elävillä kansoilla on erityyppiselle hiekalle useita eri nimityksiä. Suomalaisille se on usein vain aavikon hiekkaa, koska meillä ei ole sanoja muuhun. Tällöin harvemmin myöskään havaitsemme yksityiskohtaisia eroavaisuuksia eri hiekoissa. Poikkeuksena saattaa olla biologi, joka on taas oman suuntauksensa myötä saanut sanavarastoonsa lisää sanoja.

Tällöin havaitseminen ja sen myötä asioiden arvioiminenkaan ei voi olla koskaan täysin objektiivista.


[00:11 5.11.2008] A.N.
Kysymys oli oikeastaan esitetty nimimerkille S, joka puhui oopperasta :)

"Aikuinen vain ajattelee olevansa sivistymätön, jos ei jaksa esim. oopperaa tai vastaavaa. Siten aikuinen pyrkii hammasta purren kestämään tylsyyden, myöhemmin kehuakseen maasta taivaaseen kaiken, mitä ei ymmärrä."

Mutta saavat siihen toki muutkin vastata. Että kiitos vain hyvästä vastauksesta. Esimerkkini tarkoitus ei ollutkaan kertoa, vaan nimenomaan kysyä :) Ja kyllä minä tuon allekirjoitan, joskaan en välttämättä lähtisi ehdottomasti julistamaan sitä, etteikö lapsellakin voisi olla orastava käsitys objektiivisen ja subjektiivisen olemassaolosta ja toisaalta aikuisella se saattaa joskus olla yllättävänkin hämärä.

Jussin esimerkin mukaan taas, mikäli sen yhtään oikein ymmärsin, en ollut lapsena vielä altistunut Motörheadille, joten en ymmärtänyt sen hienoutta ja vihateikkuutta esimerkiksi klassiseen musiikkiin nähden :D Ainakin altistumisasia pitääkin paikkaansa, koska altistuin Motörheadin musiikille vasta toisella kymmenellä.

Syvemmälle en pyrikään tässä havaintoasiassa menemään, luen vain mielenkiinnolla muiden kommentteja.


[13:12 9.11.2008] S.L.
Fysiikan laeista voisi sanoa, että objektiivisia ovat. :) Kun terve ihminen lyö käden täysillä betoniseinään, se sattuu. Ei hirveän subjektiivinen kokemus, paitsi jos halvaantunut toiminnon toimittaa... Fysiikan lakeja kuitenkin melkoisen vaikea kumota. Tieteen oltava mahdollisimman objektiivinen.

Mut ihmiset on ruhoja, vähän kuten jykevät ovetkin tai kukkavaasit. Toki senkin voi kyseenalaistaa, jos jaksaa. Meirän käsitykset toisista ihmisistä on aika vajaavaisia. Jokainen liittää toveriin omat tuntemuksensa ja muodostaa näin kuvan tästä toverista. Jos on sellainen kiva ihminen, että harrastaa vaikkapa paljon itsetarkkailua ja on tasapainoinen ja fiksu kuin figaro, sitten sanoisin sellaisen ihmisen käsitystä itsestään melko realistiseksi.

Konkreettinen asijan haaraa = objektiivinen asia

Ehkä näin.. Olenpas epävarma. Voi voi. Noh, katson telkkaria.

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty