Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Mielenterveysasiaa

Seuraava sivu  

[22:38 24.10.2008] S.L.
Hei!

Tämä saattaa joidenkuiden mielestä tuntua turhanpäiväiseltä keskustelulta, mutta itse kunnioitan täysillä elämistä. Niinpä minulla on useiden polttavien aiheitteni lisäksi yksi pyyntö: kun tuolle eräälle toisellekin Susannalle on pistetty onnittelukeskustelu ja se aina hämää minua, niin kun 27.7. täytän itse yksi tai kaksi vuotta, niin toivon että minuakin onniteltaisiin kokonaisella keskustelulla. Ymmärrän, että ette tunne minua enkä juurikaan ole niittänyt minkäänlaista mainetta maailmalla tai edes Aukeassa, mutta pyyntö on elämän suola ja sen kunnioitus sokeri. Kaikkein tärkeimpiä ovat armahdus ja ymmärrys.

Muutakin asiaa minulla on. Nuorten ja vähän vanhempienkin tuskastuneiden viiltely saa aikaan karmeaa jälkeä. En suinkaan vähättele heitä, jotka eivät osaa käsitellä ongelmiaan ja siksi purkavat sen fyysisesti - päin vastoin, olen todella empaattinen ja minulla todella, mikäli ette pahastu tällaista itsensä mainostamista, on psykologista ymmärrystä.

Sen sijaan tarjoan lämpimin sydämin teille, jotka viiltelette, vaihtoehtoista satuttamiskeinoa: epilaattoria. Se on melko turvallinen laite, joka vetää ihokarvat pois juurineen. Toimenpide on perusepiloijillekin aluksi hyvin kivulias, mutta vähitellen he tottuvat siihen. Kun tuskastunut käyttää epilaattoria oikein eli väärin, hän saattaa pyörtyä kivusta. Tämä perustuu siihen, että kun vetelee laitetta iholla radikaalisesti, sadat karvat irtoavat tupoistaan yhtaikaa ja se tuottaa mieletöntä tuskaa. Tunnetta voisi kuvailla siten, kuin puukolla viiltäisi, eli aika hyvä korvikehan tuommoinen olisi. Pointtina se, ettei arpia jää. Kerralla ei tietenkään kannata vedellä isoja alueita vaan pikkuisia kerrallaan, pienellä alueella riittää karvoja hyvin ja näin epiloinnilla voidaan korvata mahdollisimman monta viilelykertaa.

Kaikista eniten toivon tietenkin, että itsensä satuttaminen saataisiin kokonaan kitkettyä pois ja kaikki voisivat olla iloisia. Itse en ole koskaan satuttanut itseäni kipuhakuisesti, mutta olen kyllä epiloinut.


[22:51 24.10.2008] R.K.
Olen nähnyt näitä viiltelyn jälkiä aivan omin silmin, ja minun on tehnyt mieli laittaa silmät kiinni. En ole aina voinut, kun on pitänyt katsoa eteen, etteivät tapahtumat tapahdu tietämättäni ja esimerkiksi kaada minua.

Itse olen enemmänkin kateellinen niille, jotka osaavat käyttää fyysistä väkivaltaa itseensä. Haluaisin, että joku pakottaisi minuakin, kun päätäni pakottaa niin, että heikottaa.

Itse pidän kuitenkin luonnonmukaisista menetelmistä, enkä tuollaisia onanointilaitteita ole edes kokeillut. En syö edes päänsärkypillereitä, vaikka ne ovatkin kuin karkkeja. En syö karamelliäkään.

Sen sijaan oksennan, kun näen viiltoja tässä maailmassa. Sen lisäksi myös puran tuskaani erilaisiin asioihin epäaggressiivisesti, eli siten, että en aktivoidu tekemään mitään hyvää, vaan nautin kaikenlaisesta harrastuneisuustoiminnan puutteesta. En siis kuitenkaan ole esimerkiksi oksennushakuinen huvipuistoilija. Siitä puhe , mistä puute, ja minähän haluan puhua ja pidän siitä. Joten eläkää askeettisesti te, jotka olette kuin minä. En kerro enempää itsestäni. Haluaisin kyllä avautua, mutta en usko terapian parantavaan voimaan.

oääääääääääooooooääääääääää ma kuolan nyt apuaa


[11:46 25.10.2008] S.T.
Oh... Miksi se toinen keskustelu hämää sinua? Saahan sen toki poiskin. :)


[20:31 25.10.2008] S.L.
Luin aloitukseni uudestaan tänään ja se kuulostikin yhtäkkiä sarkastiselta. Se on kuitenkin täysin vilpitön ja hyväntahtoinen.


[01:26 26.10.2008] V.T.
Kivun tuntemukset tuskin ovat ainoa syy viiltelyyn, keinoja kokea kipua ilman arpia löytyy kuitenkin monia.

Itsensä viiltely vapauttaa tietysti endorfiinejä ja varmaan myös adrenaliinia (korjatkaa jos joku on seurannut tutkimuksia tai on jotenkin alan ammattilainen), mutta kivun ja sen seuraaman suoran hormonaalisen toiminnan lisäksi vaikuttava asia on varmasti myös visuaalisuus.
Se että näet miten sinuun sattuu (toisin kuin psykologisissa kivussa mikä todennäk. on taustalla) ja pystyt kestämään sen, jopa kontrolloimaan sen määrää ("laatua") saa aikaan varmaan myös tunteen edes jonkinlaisesta elämänhallinnasta.
Kaiken lisäksi siitä jää arvet, todiste kestetystä kivusta ja omasta vahvuudesta. Eli ehkä kuitenkin ennen kaikkea kyse on kontrollista.

Miten vain, en näe itsensä viiltelyä kovinkaan pahana. Se on vain oire jotain huomattavasti pahemmasta. Se voi olla keino tuoda huomattavasti syvempi kipu esille, niin että joku lähimmäinenkin ehkä huomaisi ettei kaikki ole ihan kohdallaan.

Joten ei ehkä epillaattorilla.

En ole noteerannut tuota toista keskustelua ja sivuutan sen nytkin helposti.



[12:45 26.10.2008] S.L.
Niin no kyllähän kaunis karvattomuuskin kertoisi siitä, että on kestänyt.

Ehken sitten kuitenkaan ole päässyt tarpeeksi syvälle viiltelijän tunteisiin ja ajatusmaailmaan. Itse näen itsensä viiltelyn kuitenkin pahana siinä mielessä, että jää ikäviä arpia mahdollisesti ihan koko elämän ajaksi muistuttamaan menneistä kivuista. Kenties edes joku viiltelijä kykenisi huomioimaan tämän ja vaihtamaan kivuntuottokeinoaan. On olemassa monia tapoja satuttaa itseään ja saada vielä kunnollisia jälkiäkin, jotka eivät kuitenkaan kestäisi kamalan pitkään.


[15:24 26.10.2008] dark_RK_87
Voisitko kertoa lisää erilaisista väliaikaisjälkien tuottamismenetelmistä?


[18:01 26.10.2008] S.L.
Joo! :) Ainaskin: mustelmat, kynsien leikkaaminen liikaa ja, no, luulin että olisin keksinyt enemmän...


[18:45 26.10.2008] KauhuRoni
Mustelmat ovatkin kauniita, ehkä liiankin. Käykö muistelmat? Kai ne käy, mutta olen niin itsetuhoinen, etten pidä päiväkirjaakaan. Kirjoitan vaan yöllä runoja ja lukitsen ne tyrmään, lukottomaan pahvilaatikkoon joka on läpinäkyvässä seinättömässä ilmalasimaljassa vankina pöydän alla.

Ajattelin lyödä päätäni harmaaseen kiveen ja valvoa silmäpussini sääliä rahastaviksi kerjäläisen rahapussihousuiksi, mutta siinä käy vaan niin, että kalpenen ja elävien antama epähuomioinen kalvanisku saa minut kalmaan, elävien kuolleidenn maahan. Valkoinen on niin muodikasta, että minua ei huomata.

Ajattelin, että käyttäisn kaikkia keinoja hiukan hyväkseni, mutta huomasin, että minua aletaan vain hyljeksiä ja säälikin on pelkkää oikean tien osoittamista.

Oikea tiekö sitten pitäisi valita ja unohtaa tuskat metsikköihin, joissa olisin kyllä viihtynyt puuhun kiivenneenä?


[23:51 27.10.2008] : D
Onko tää keskustelu läppä edes edes pikkasen?


[01:43 28.10.2008] R.K.
Hyh hyhs! Joku saattaa

loukkaantua :O


[17:08 28.10.2008] S.L.
"Onko tää keskustelu läppä edes edes pikkasen?"

Ehkä vähäsen, mutta pääpainotus on vakava!


[18:40 28.10.2008] R.K.
Kerran ollessani vastaanotolla näin henkilön, jonka pään turvotus oli niin valtavaa ja hänen katseensa oli niin alakuloinen, että näytti siltä kuin olisi tullut hirttämästä ja oksentamasta itseään.

Kaikenlaisia kokemuksia sitä joutuukin ottamaan kun lähtee Röllimetsästä pois.


[19:05 29.10.2008] S.L.
Kantola, milloin sä Röllimetsässä olet ollut? Itse olin viimeksi ollessani päiväkodissa. :) Sinne maja tehtiin. Ei Rölli edes ole pelottava. Mutta nythän olemmekin jo poikenneet aiheesta liikaa. Ei sen puoleen, että pitäisi aiheista poikkeamisia sinänsä huonoina, mutta toivottavasti tämän keskustelun jokin lanka pysyy aloituksessa!


[19:33 29.10.2008] R.K.
Ymmärrän, mutta ei saa sukunimitellä! Sukuni tulee Röllimetsästä, koko ajan, ja kasvaa sitten päässäni.

Haluaisitko aloittaa uuden aloituksen. Haluaisitko kenties keskustella muistakin asioista kuin viiltelystä? En usko, että täällä on kovin monia viiltelijöitä, vaan hieman vanhempaa porukkaa. Yhteiskunnallinen ja auttava keskustelu sekä ihmisten omien mielenterveysongelmien esille tuominen ovat kuitenkin melko vaikeita. Onneksi sentään nimettömät kommentit sallitaan.


[15:23 30.10.2008] Viiltelijä
:O

Nimimerkkini kertoo jo paljon.


[17:46 30.10.2008] Ilmi antaja
Ilmi annoin tän keskustelun.


[18:07 30.10.2008] R.K.
Tietääkseni täällä saa puhua viiltelystäkin, että haistapas paska senkin ilmiantaja! (Se on yhdyssana!)

Viiltelijä, haluatko kertoa muutakin kuin nimimerkkisi? Haluaisin päästä
..sisällesi


[18:19 30.10.2008] Viiltelijä
Tilaa aika niin saat.. sisältöä.

Mitäpä kertomista siinä on. Epäkypsää itseinhoa ja vihaa, jota upotan parhaillaan lääkitykseen.


[19:29 30.10.2008] Crow
Minäkin aina viiltelen koska on mielenkiintoista tutkia mitä ihmisen sisällä ihan OIKEASTI on.
Oletteko ajatelleet että veri on elämän nestettä? Ja silti niin moni ihminen sitä pelkää. Minun mielestäni veren pitäisi olla ihana asia.
Kun suurennuslasilla katsoo verta voi erottaa kuollutta solukkoa. Se ei elä. Kuollutta solukkoa tapaa myös hiuksissa ja joskus muussa vartalossa, jos käyttää paljon saippuaa eikä muista harjata ihoa kovapiikkisellä puuharjalla (ekologisella)
Kun on viiltänyt haavan kannattaa puhdistaa se ja sitoa laastarilla tai ohuella sairaalakankaalla, valkoisella mielellään koska se on kliininen väri, ettei veri pääse vuotamaan kuiviin.


[20:04 30.10.2008] R.K.
Taide ja tiedekin ovat olleet aina yhdessä, kuin verivalalla valetussa veneessä ja muodissa. Eräs Etelämaan Wanhan keskimmäisen ajan taikuri, Leonardo nimeltään (hänen oikeaa nimeään ei voida tietää) oli etenkin anatomian alalla ansioitunut tiateilijaä.

Minä haen viiltelystä eniten mystiikkaa, ja veistelen kaikenlaisia muinaismonumentteja sekä voimapatsaita.

Jos haluaa käyttää verta esimerkiksi maalaamiseen, kannattaa rikkoa vain yksi verisuoni ja pyrkiä estämään sileän ja siveän hipiän arpeentuminen, ei suinkaan jättämällä haavan ikuisiksi ajoiksia auki, vaan tekemällä niin pieniä viiltoja, etteivät ne näy melkein ollenkaan. Tällöin huomionsaaminen saattaa vähentyä, mutta sitten voikin keskittyä uusiin keksintöihin.

Yksi tehokas keino on piirtää seinille "apuaa apuaa apuaa"


[21:19 30.10.2008] Viiltelijä
Itse tykkään arvista, vaikka niitä onkin välillä vaikeaa piilotella kun mua ei niinQ tajuta.


[23:09 30.10.2008] A.N.
"Kun suurennuslasilla katsoo verta voi erottaa kuollutta solukkoa."

Viittaat tällä siihen, että ihminen on aina osittain kuollut?

Veri on tosissaan niinkin hieno asia, että pidän sen mieluiten kaiken sisälläni. Joskus sitä kyllä pukkaa nenästä tahi muista paikoista ilman että kukaan ulkopuolinen taho on edes edes auttanut asiaa.


[00:49 31.10.2008] P.P.
Yritän kuvitella mikä olisi tyhmempää kuin viiltely, mutta ei tule mieleen mitään. 2 miljoonaa vuotta ihmisen evoluutiota, kurjuutta ja vaikeiden olosuhteiden kestämistä. Hidasta taistelua kohti tätä yltäkylläisyyden aikaa, joka on eksyttänyt ihmiset näinkin pahasti. Eikä kukaan osaa edes hävetä enää.



[00:54 31.10.2008] R.K.
Viiltely on auttanut evoluutiossa selviämisessä. Mulla on sukat märät ja kylmät. Tyhmempää on kuoleminen. Jatkakaamme sukuamme, koska olemme edelleenkin samaa ihmistä, joka silloin muinaisina aikoina eli. Olemme heidän ulokkeitaan ajassa, lisäraajoja ja niiden lisäraajoja, aina loputtomiin asti.


[09:44 31.10.2008] Jori Kopponen
En ymmärrä Pekkarisen kommenttia. Pidän kyllä viiltelyä melko turhana ja negatiivisena asiana, mutta erittäin moni asia yltää vielä tyhmemmälle sijalle.
Viiltely on yleensä ihmisen hieman edistymätön tapa pyytää apua. Avun pyytäminen ei ole tyhmää, mutta edistymättömyys tietenkin on. Kuitenkin niin moni normaalijärkinen teini-ikäinen, eli hieman keskivertoaikuista tyhmempi ihminen, ajautuu viiltelyyn. Samoin kuin vaikkapa tupakkaan.
Viiltelyssä ja muissa sen kaltaisissa ikävyyksissä on taustalla epätieto omasta itsestä ja avuttomuus tunnistaa ja eritellä tunteitaan. Keinottomuus tuoda itseään ilmi pelkällä elämisellä.
Jokainenhan on aina jonkin asian vanki, mutta ihminen kestää ja tarvitsee ainaista painetta. Monesti on kuitenkin helppo olla näkemättä vaivaa ja jättää pahan olon syyt ja ratkaisumahdollisuudet selvittämättä, ja toimia pakottavan tuntemuksen mukaan. Kun henkinen kipu on suuri ja sen peittää fyysisellä kivulla, on tietynlaisessa tasapainossa, joskin tasapainotteleva rakenne on silloin vaarassa särkyä pienestäkin häiriöstä. Räjähdysaltis.
Tupakkaan rinnastaminen oli huono veto siinä mielessä, että tupakkaan liittyy huomattavasti suurempi sosiaalinen merkitys ja sen poltto johtuu ulkoisista syistä. Tupakka kuitenkin saattaa olla tietynlainen ulkoistettu sisäinen askel rappioon, halutaan tuoda näytille se suunta johon ollaan menossa. Avunhuuto joka tulkitaan tyhmyydeksi.



[10:25 31.10.2008] P.P.
Noilla perusteilla viiltelyn pitäisi olla huomattavasti yleisempää.. ei, kyllä siihen on ihan muut syyt. Totaalinen tyhmyys lähinnä. Tupakointi taas johtuu ihan tasan tarkkaan yhdestä asiasta eli nautinnonhalusta. Tupakointi on kivaa (joillekin), sen vuoksi siitä on niin vaikea päästä eroonkin.



[14:05 31.10.2008] R.K.
Täytyy sanoa, että ne viiltelijät, jotka tiedän tai tunnen, ovat kaikki aikamoisen masentuneita, jopa minuakin masentuneempia! He ovat yleensä kokeneet jollakin tapaa kovia, enkä tarkoita vain sellaisia lapsellisia itseensävetäytyneitä pikkutyttöjä, joista ei voisi millään muka arvata, että he viiltelevät (eli syitä tuskaan ei ikään kuin olisi). Jostakin kumman syystä ulkonäköpaineet näyttäisivät liittyvän asiaan. Tupakoinnissa saattaa olla samoja motiiveja, mutta näkisin sitä jopa päinvastaiseksi, vaikka tupakoiminen ja viiltely voivatkin "täydentää" toisiaan. Mutta idioottimaisuus... se näyttäisi kasvavan alakulon mukana. Toimintakyvyn puute liittyy vaikka mihin! Viiltelijät, jotka tunnen voivat olla jopa neroja, mutta tosiaan, jotkut ovat myös aikamoisen tyhmiäkin. Mutta se näyttäis liittyvän aika paljon jaksamiseen ja keskittymiseen ym. Ja heillä on ollut niin vaikeita kokemuksia, että niihin on nuorena ollut mahdoton löytää mitään ratkaisua. Ihmettelen jopa miten muut ihmiset voivat väittääkään olevansa masentuneita heihin verrattuna. Myönnän kuitenkin edelleen, että viiltelykin vaikuttaa jotenkin sosiaalisesti liian riippuvaiselta, matkimiselta tai huomionhakemiselta. Mutta keksittekös sitten parempia keinoja? Usein mikään puhuminenkaan ei noin vain auta. Itseäänkään ei voi satuttaa kovin monella keinolla, ja kun tuo satuttaminen tuntuu hyvältäkin, se vain on aika luonnollinen pakenemissuunta.


[17:08 31.10.2008] Jori taas
Paul: Jaa että tyyppi x alkaa viillellä siitä syystä, että on totaalisen tyhmä! Mielenkiintoinen syy-seuraussuhde.

Kantola: Tietenkin ulkonäköpaineet liittyvät, koska:

-Tytöt ovat keskimäärin itsetunnoltaan heikompia kuin pojat

-Siksi he ovat herkkiä ympäröiville paineille

-Ulkonäkö on kaikkialla esillä: se on helppo vihan kohde, sitä voi syyttää koska sen puutteet näkee niin selkeästi.

-Kun itse on oman vihansa kohde, (vaikka viha aiheutuukin itsen ja ulkomaailman vuorovaikutuksesta) ei iskua voi suunnata ulospäin.


[18:49 31.10.2008] S.L.
Olen nyt kyllä hyvin eri mieltä tuon P.Pekkarisen kanssa, sillä mielestäni viiltely ei ole tyhmää. Se on vähän niin kuin luonnollista. Enkä viitsisi hävetä mitään muinaisten vaikeuksien takia, koska silloin oli sellaista ja nyt on tällaiset mittasuheet ja vaikeudet.

Tupakointi on kivaa, viiltely on kurjuudessa kivaa/helpottavaa. Molemmat ovat sinänsä tyhmiä tapoja, koska niillä ei ole todettu olevan pitkäkestoista, kannattavaa hyvää. Silti ihminen hakee elämässään hetkellistä nautintoa. Meillä on hirveästi tyhmiä, syntisiä tapoja. Onneksi Jumala antoi ainoon poikansa meitä varten, joten meidän ei tarvitsekaan olla täydellisiä!

Itse keksin kyllä lukuisia viiltelyä hölmömpiä tapoja.


[21:31 31.10.2008] Viiltelijä
Tähän väliin mainittakoon että saan viiltelystä nautintoa. Puhdasta nautinnonhalua siis. :D Pekkarinen, olet ojassa.


[21:34 31.10.2008] Viiltäjäpeikko
Viiltelijä, saanko kysyä sukupuolikastasi?


[21:56 31.10.2008] Jenni Virtanen
Minäkin viiltelen koska sukuni... se on puolikas. Minä olen rikkinäisestä perheestä... yrittäkää ymmärtää niin teillä on paikka taivaassa! jumala rakastaa teitä!!


[23:47 31.10.2008] Minna Tuukkanen
Ainoa terve reaktio sairaaseen yhteiskuntaan on sopeutumattomuus.


[10:56 1.11.2008] S.V.
Koetan ja haluan ymmärtää viiltelyä, en ainakaan tuomitse. Käy mielessäni, että kun selittämätön ja paikantamaton tuska kaivertaa sisimmässä, niin olisiko viiltely tuo tuskan eräänlaista esiin tuomista? Olisiko se jonkinlainen konkreettinen, fyysinen ilmaus sisäiselle tuskalle? Tarkoitan myös hätähuutoa, mutta jotain muutakin. Koska olen kuullut että viiltelijä kokee myös nautintoa viiltelystään (täälläkin joku sanoin niin).

Ehkä kipu ja sen viillon vaaran tunne tuo hetken helpotuksen?

Mielenterveyshän on rantaviivaa, eikä nykyisin kenellekään tunnu olevan aikaa aitoon kohtaamiseen, läsnäoloon, silloin kun vähän suuremmat mainingit lyövät rantaan ja siirtelevät sitä 'rantaviivaa'.

Mielenterveydelliset vaikeudet ovat aina myös peilikuvaa yhteisöstä. Yhteisöhän mielellään kieltää oman osuutensa, ja kohdistaa syyttävän sormensa sijaiskärsivään yksilöön.
Mutta vaikka elämmekin yksilöhurman aikaa, emme ole koskaan täysin yksilöitä, olemme aina riippuvaisia toisista ihmisistä.

Nämähän ovat itsestään selviä asioita, mutta eivät kuitenkaan näytä toimivan arjessa.

ONNELLISUUS

Onnellisuusjahti on aiheuttanut sen, että yhä useammalla on koreammat kulissit. Niihin ei kuulu elämän varjopuolet, ne lakaistaan maton alle piiloon.

Sitten kun joillakin on niin paha olla, että nuo "varjot" puskevat väkisinkin esiin, he saavat yhteisöltä häpeäleimat. He ovat epänormaaleja.

Mutta muistelisin Martti Siiralan sanoneen, että onnellisuuden edellytys on monipuolisesti koettu elämä, mikä sisältää sekä onnen ja ilon tunteet, sekä tuskan ja kaiken muun varjopuolen.

Iloinen elämä on vain puolikasta elämää, kokonainen sisältää sekä onnen että ahdistuksen.

Pyrimmekö nyt vain puolikkaaseen elämään?


[16:30 1.11.2008] P.P.
Kaikki masentuneet ei viiltele, ts. viiltely ei johdu masennuksesta eikä muustakaan paitsi tyhmyydestä. Ihmiset on loistavia keksimään kaikkea tyhmää tekemistä ja usein samat ihmiset ovat tyhmiä itsekin.

Minusta viiltelijöitä vaivaa täydellisyys. Niiden elämässä ei ole mitään vialla eikä niillä ole sairauksia, joten on pakko kehittää jotain, että olisi edes joku asia huonosti. Sitten voikin jeesustella, että viiltelee kun on asiat niin huonosti.


[00:01 2.11.2008] R.K.
Vaikkei viiltely suoraan johtuisikaan masennuksesta, sanoisin, että reippaasti suurin osa viiltelijöistä on masentuneita.

Myönnän kylläm että kaikki ihmiset ovat tyhmiä.

Täydellisyyden tavoittelu voi vaivata heitä, ja täydellisyys liittyy yleensä täydellisyyden tavoitteluun - sitä on oltava jossakin määrin, ainakin vaikkapa kuvitteellisessa tulevaisuudessa jotta siihen voisi pyrkiä.

Olet kuitenkin väärässä, jos väität, ettei heidän elämässään ole mitään vialla! Nykyään voidaan huomata kummallisia asioita, kuten allergioiden määrän kasvaminen. Vanha viisaus on myös, että jos ei ole ongelmia tai haluttavia asioita enempää, ihminen kehittää niitä itse. Näillekin on kuitenkin ihan biologisia perusteita. Tuo "jeesustelu" on ehkä huono ilmaus tähän, koska ihminen tekee sitä paljolti "tahtomattaan", ja koska se on luonnollinenkin tapa. Piilottaa ja näyttää heikkoutensa mahdollisimman suotuisasti.

Eli pointtia sulla kyllä on..

Ja vaikka sairauksia tms. ei olisi, masennus on silti totisinta totta, ja verrattavissa vertaukseesi. Ovatko masentuneetkin sitten tyhmiä? Aina on syitä masennukselle tai ahdistukselle ja kaikki ovat yhtä tärkeitä, sillä huomaammehan: ne vaikuttavat!

Lisäksi esimerkiksi nämä useat ihmiset, jotka tiedän, ovat todellakin kokeneet kovia, esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä, vanhempien alkoholismia, sairauksia tai psykopatiaa... rumuudentunnetta (tyhmäähän se on, mutta ulkoisesti kuitenkin yhtä tuomittavaa tai jopa tuomittavampaa kuin jokin sairaus - jopa kuolemaanjohtava mutta esim piilossa pysyvä)... ja mitä näistä näemme? Ne ovat kaikki sosiaalisia tekijöitä (tavallaan) ja esimerkiksi hyväksikäytöstäkään harvoin jää mitään sairautta, joten miksi murehtia? Ihminen on täydellisen eläin, ja alkaa jo vähitellen v*tuttaa... Mihin pohjaat sen, kun sanot "minusta", et kai ole itsekeskeinen täydellisyydentavoittelija, jolla ei ole vikaa elämässä, etkä siksi voi samaistua muihin, niihin, joista olet ehkä välillisesti kuullut? Mulla ei oo tarkotus loukata, vaikka siltä vaikuttais - esim puhuttelin äskenkin suoraan. Puhun vain ikään kuin asioiden kanssa, vaikka ihminenhän sinäkin olet. En kuitenkaan tiedä susta mitään, joten kuvittele, että puhuin jonkin muun kanssa, sellaisen josta ehkä tietäisin tarpeeksi.. vaikka eipä sellaisillekaan sais puhua tolla tavalla. Kuvittele, että keskustelen leikisti Saatanan ajatuksille.

PS Haha tuolla Kirjallisuusosion pääsivulla otsikossa lukee "Mielenterveysasiaa
36 vastausta, uusin huomenna"



[13:37 2.11.2008] S.L.
P.Pekkarinen:

"Minusta viiltelijöitä vaivaa täydellisyys. Niiden elämässä ei ole mitään vialla eikä niillä ole sairauksia, joten on pakko kehittää jotain, että olisi edes joku asia huonosti. Sitten voikin jeesustella, että viiltelee kun on asiat niin huonosti."

Mutta onko se tyhjällä kuitattavaa, että on ongelma, vaikkei ole ongelmaa? Siitä jää ongelma jäljelle. Kaikki masentuneet eivät viiltele, koska heillä ei ole siihen tarvetta. Joillakin on.

Pahan masennuksen aikaiseen viilteyyn voi jäädä koukkuun, jolloin veitsi kaivetaan esille jokaisessa pieneltäkin tuntuvassa ongelmassa. Se voi siis olla myös opittu tapa ratkaista ongelmia, kuten alkoholi.

"36 vastausta, uusin huomenna""

Huominen tuli. :) Tuo viittaa taikaan, elämässä on taikaa.


[15:39 2.11.2008] R.K.
Hmm ja äitini on koulunkäyntiavustajana ja tietää muutenki tollasia tapauksia,, aikuisiakin.. loppujen lopuks hänkään ei voinu ajatella että se on muoti-ilmiö tai tollasta mitä Paul sanoi, vaikka itsekin ajattelin suunnilleen noin joskus yläasteella kun en vielä kunnolla tiennyt ketään viiltelijöitä. Joillain se on selvästi muoti-ilmiön tapainen ja itsensätehostusta, mutta silloinkin taustalla on paljon ongelmia


[15:28 3.11.2008] S
Pekkarisen Pate näkyy kunnostautuneen tässä keskustelussa oikein kunnon junttihohhoijaa-kommentointiin, mikä on sääli koska uskon älykkään ihmisen kykenevän parempaankin ajatteluun ja näkemään asiat muinakin kuin mustina ja valkoisina.

Viiltely on toisaalta "muoti-ilmiö" sillä tavalla, ettei itsensä ei-fataali vahingoittaminen varmaankaan tulisi monenkaan mieleen, jos ei tällaisesta käyttäytymisestä ja "kulttuurista" jotenkin tietäisi. Mitä enemmän ihmiset viiltelevät, sitä enemmän löytyy uusia viiltelijöitä.

Myöskään suurin osa masentuneista ei taida viillellä, saati että suuri osa ei käyttäydy muutenkaan itsetuhoisesti. Tämä ja tuo ylempi ei millään tavalla poissulje sitä, että viiltely johtuisi masennuksesta. Ei sitä mieleltään terve nyt itseään vahingoita, koska se on oikeastaan vastoin jo aivan alkeellisia käyttäytymismallejamme - ihminen on tehty pelkäämään kuolemaa, ei toivomaan sitä.

Suurin osa masentuneista ei myöskään tee itsemurhaa. Eikö itsemurha sitten johdukaan masennuksesta tai muista mielenterveyden ongelmista? Onko sekin tosi tyhmää ja hömelöä puuhaa? Sellaista, että asiat on tosi hyvin ja halutaan tappaa itsensä, jotta ne ei olisi hyvin... Hmm, ei oikein siirry tähän.

Viiltely ei ole mikään yksinkertainen ilmiö, vaan siihen liittyy osaltaan huomionhakua, tunnetilojen hakua kun mikään ei tunnu miltään, opittua käyttäytymistä kun ei ole "luovuutta" vahingoittaa itseään muuten kuin täten perinteisesti, ja paljon muuta tällaista. Missään nimessä viiltelijät eivät ole älyllisesti keskimääräistä heikkolahjaisempia, eivät itsekkäämpiä eivätkä mitään muutakaan negatiivista.


[15:49 3.11.2008] Viiltelijä
Peikko: Olen nainen.

Hienoa, että täällä on S:n kaltaisia, kypsempiä ihmisiä.

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty