Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Ketä arvostelen, ketä parjaan

Ensimmäinen sivu   Edellinen sivu   Seuraava sivu   Viimeinen sivu  



[14:55 27.11.2008] A.N.
Joo, juuri niin kuin Janne selitti. Siis tuo pakanuus-ateismi-asia. Uskoisin, että nimenomaan pakanat ovat tästä hyvin tarkkoja, ateisteille tuskin on kauheasti väliä. Meidän kulttuurissammehan ateisti vertaa itseään lähinnä kristinuskoon, jonka vaikutuspiirissä eniten on ja siitä on aika lyhyt matka sille tielle, että mikä tahansa uskonto on ateistin mielestä parempi kuin kristinusko.. Tätä ei nyt kannata ottaa liian "kirjaimellisesti", tyyppiateistia tuskin on olemassa, ainakaan heidän keskuudessa, jotka ovat tehneet ateistisen valintansa "itsenäisesti" eikä "virtausten" takia. Se ateismi on kumminkin sen verran yleinen uskonto, että kaikenlaisia ateisteja löytyy, vähän niinkuin kaikenlaisia kristittyjä tai islamilaisia.

Uskoisin, että pakanat ovatkin jo sitten huomattavasti yhtenäisempi ryhmä, osittain uskonnon alkuperäisyydestä ja luonnonläheisyydestä johtuen, vaikkakin se saisi maailman eri kolkissa erilaisia ulkoisia muotoja. Pakanalle jos kenelle uskonnon ja hengen asiat ovat hyvin tärkeitä ja alati läsnä kaikessa. Kristinusko on modernimpaa ja siten jo lähtökohdaltaan "maallistuneempaa".

Puhuttaessa tulevaisuudesta on mielestäni melko järkeenkäypää ajatella myös menneisyyttä. Molemmathan ovat olemassa, mutta vain "puolittain", verrattuna nykyisyyteen, jonka todellisuus on yksilön kannalta kokonaisvaltaisempi. Joskaan ei sekään mikään täydellinen. Muuallakin on tällä hetkellä elämää, kuin siellä missä koemme sitä olevaksi. Voisi kuitenkin kysyä, emmekö sittenkin "omista" kokemuksemme? Nyt kun esimerkiksi kirjoitan tätä, en usko, että Jumala kirjoittaa kauttani, vaan teen sen kyllä itse. Ja tehdessäni jotain, "omistan" tekoni. On kokonaan eri asia, omistanko sitä enää sen jälkeen. Tästä ehkä päästään myös siihen tapahtumaan, missä laulajat omistavat laulunsa yleisölle, tällöin omistamisen merkitys on laajempi, hauraampi ja ohuempi, ei minkään sitomista itseensä vaan juurikin yllä mainittua symbioosia ja synteesiä, olemista tekonsa kanssa hetken aikaa yhtä.

Alla olevissa linkeissä on varsin tarkkoja määritelmiä käsitteistä, vaikka informaatioperfektionistit eivät wikipediaan uskoisikaan. Tarkkuus on kuitenkin aivan riittävä maailmassa, jossa esimerkiksi kasvatustieteen yliopisto-opiskelija luuli, että Suomen talvisota käytiin v. 1817-1818 (esimerkki on aukean ulkopuolelta, BB-ohjelmasta, jota en katso, mutta luin alueellisesta sanomalehdestä, joita silloin tällöin luen kyllä). Kuten jo totesin, ihmiskunta on siirtymässä järjestäytyneen tieto- ja historiakäsityksen aikakaudesta kaaoksen aikaan, jossa paikoilla ja ajoilla ei ole enää mitään väliä. Tähän kannattaa varautua, koska se vaikuttaa uskontojenkin kenttään.

Mutta tässä ne käsitteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakana

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi


[15:02 27.11.2008] J.S.
Tuosta pakanuudesta sen verran, että se lienee ulkopuolisen (puhdasoppisten kristittyjen?) määritelmä. Pakana itse tuskin ajattelee olevansa pakana. Se lienee vain leima, jolla "toiset" erotetaan "meistä", vai erehdynkö?


[15:10 27.11.2008] A.N.
Olin juuri täydentämässä tätä vastaukseeni, mutta ehdit ensin :) Kulttuurisesti ja maantieteellisesti pakana on itse asiassa maalainen (vrt. lat. paganus)

Kaikki muut kuin stadilaiset on siis pakanoita, mutta kuten hyvin tiedämme, todellisuus yrittää kiihkeästi olla jotain aivan päinvastaista :) Tosin tämä saattaa johtua aivan luonnollisestikin monen helsinkiläisen maalaisjuurista. Mutta itse ainakin henk. koht. miellän pakanuuden ja maaseudun ja luonnon aivan luontaisesti yhteen kuuluvaksi. Oltiinpa sitten Suomessa, Ruotsissa, Englannissa, Venäjällä, Amerikassa tai Afrikassa.

Eli siis, kristinusko on kaupunkilaisten uskonto ja sieltähän se pakana-nimitys todellakin tulee, aivan samoin kuin juntti tai heinähattu tms. Harva itseään pilkkaa. Tosin tässä onkin mielenkiintoinen näkökohta: Nykyään moni kaupunkilainen "uuspakana" oikein julistaa olevansa pakana :)

Toisaalta tääkin on hirmu loogista, koska IKL:n miehille kommunisti on kirosana, kommunisti itse on ylpeä siitä. Siihen väliin jäävät hämmentyneet kommunistien lapset, koska he eivät vielä tee varsinaista puoluepolitiikkaa ja ihmettelevät, kenen joukoissa oikein pitäisi seisoa.

Mutta tarkoitit varmaan, että eivät pakanat alunperin, rajoitetumman informaation maailmassa ole itse mieltäneet olevansa pakanoita, eivätkä olekaan. Nykyään vaan kieli kaikkine hienoine sivistyssanoineen on vapaasti sekä pakanoiden, että muiden käytössä, toisin kuin ennen vanhaan. (Siitä taas seuraa se, että eliitillä on koko ajan hirmu kova tarve keksiä lisää hienoja, urbaaneja ilmauksia, pysyäkseen "erottuneena rahvaasta".. Tää aiheen vierestä)

Eli yhteiskuntapolitiikkaahan nää jutut on loppujen lopuksi, eikä uskontoa. Kiistämättä edelleenkään uskonnon merkitystä, mutta se on mielestäni melko hmm. monisävytteinen ja -ulotteinen, sekä pään sisään, että arkeen.


[15:17 27.11.2008] K.S.
"Kaikki me hengitämme, juomme vettä ja syömme luonnon antimia mutta näiden lisäksi luonnollinen todellisuus pitää sisällään paljon sellaista joista emme edes ole tietoisia; jotka eivät kuulu inhimilliseen todellisuuteen. Ne saattavat tälläkin hetkellä vaikuttaa meihin tavalla, jota emme tunne, mutta ne eivät tunnu nyt oleelliselta. Ainakaan se tuntematon ei vaikuttaisi uhkaavan henkeäni, joten pärjään varmaan sen kanssa. Siis, tunnustan luonnollisen todellisuuden olemassaolon mutta jätän sen rauhaan. Merkittävämmältä vaikuttaisi oma inhimillinen todellisuuteni, joka siis muodostuu inhimillisen ajattelun ja toiminnan vuorovaikutuksesta luonnollisen todellisuuden kanssa."

Olen hyvin kiinnnostunut juurikin ottamaan tuota asiaa esille, miksei ne tietyt asiat tunnu 'kuuluvan inhimilliseen todellisuuteen'.
Tää on se asia, joka ajaa oikeesti porukkaa jyrkänteeltä alas. Sitä on vaikee myöntää ja sisäistää, mutta se on nimenomaan sitä todellisuutta, joka on ja jota emme voi paeta loputtomiin.
On siis tosiaan oma valinta, päättääkö 'pärjätä' sen oman todellisuutensa ja 'uhkansa' kanssa vai ei, mutta samalla se juurikin jää aina sellaiseksi. Riittääkö se, oikeasti?
Kaikki tässä elämässä on tavoitettavissa, kun sitä haluaa. Kaikki vastaukset on valmiina otettaviksi ja syleiltäviksi, kun ne haluaa ottaa vastaan.
Olet oikeassa siitä, että maailma on muutoksen kynnyksellä ja se tulee eskaloitumaan yhä isompina väreilyinä kaikkialla. Ihan selvä juttu. Olen yhteydessä erilaisiin ihmisiin, jotka asuvat Malesiassa, Romaniassa, Norjassa, Sacramentossa, Minnesotassa, Nykissä, Ruotsissa ja varsinkin Suomessa - kaikkialla on tapahtumassa tämä muutos - tietoisuuden muutos. On oma valinta pitääkö tätä muutosta kaoottisena vai uskomattoman upeana juttuna - your choice, mut puolet on ihan selkeesti jaettu jo ajat sitten.

"It's the end of the world as we know it - but I feel fine.."
- R.E.M

=D


[15:37 27.11.2008] J.S.
Antti, en muistanutkaan, että paganus=maalainen. Tämähän selittikin kaiken; pakanuus ja maaseutu kuuluvat erottamattomasti yhteen (ainakin vanhassa maailmassa.) Kiitoksia tästä.

Ja Kirsille: "On siis tosiaan oma valinta, päättääkö 'pärjätä' sen oman todellisuutensa ja 'uhkansa' kanssa vai ei, mutta samalla se juurikin jää aina sellaiseksi. Riittääkö se, oikeasti?
Kaikki tässä elämässä on tavoitettavissa, kun sitä haluaa. Kaikki vastaukset on valmiina otettaviksi ja syleiltäviksi, kun ne haluaa ottaa vastaan."

En väittänytkään, ettenkö ajoittain pyrkisi laajentamaan omaa todellisuuttani. Yhden ihmisen elämä vain on niin lyhyt, että koko luonnollisen todellisuuden ehtisi tai kykenisi omaksumaan omaan todellisuuteensa. Ja miksi pitäisi? Niin, ja tuo "Riittääkö se, oikeasti?" Kenen oikeaa tarkoitit? Kaikki tämä tuntuisi pitävän takanaan ajatuksen, että ihmisellä on jokin ennalta-asetettu tarkoitus; jokin jota kohti hänen tulisi pyrkiä. Ei välttämättä, mutta ehkä. Pragmatistin ohella olen paitsi eskapisti myös relativisti.


[15:47 27.11.2008] K.S.
Rakkaus ja onnellisuus. Onko sinulla muuta pyrkimystä?

kuinka voit olla onnellinen ja rakastaa ja tulla rakastetuksi 15000%, jos päätät paeta todellisuutta edes osittain?

"Yhden ihmisen elämä vain on niin lyhyt, että koko luonnollisen todellisuuden ehtisi tai kykenisi omaksumaan omaan todellisuuteensa. Ja miksi pitäisi?"

Se elämä on ikuisuuden mittainen. Riippuu vain ja ainoastaan itsestään, kuinka sitä katsoo, koska sä ET KOSKAAN tule katsomaan sitä samalla tavalla uudelleen.


[15:56 27.11.2008] P.T.
En tosiaankaan tiedä olenko ateisti vai pakana koska mulle se oikeastaan on ihan yks hailu.
Kyllä mä uskon elämän jatkumiseen jollain tasolla. Uskon että ainakin matoset saa sapuskaa ja meidän elämä jatkuu ehkä jonkinlaisessa uudestisyntymisen muodossa.

Oikeastaan uskon myös siihen että mitään ei tämän jälkeen olekaan..joten olkoon miten hyvänsä ihmisen pitäis yrittää elää tää ainutkertainen elämänsä niin hyvin kuin mahdollista.
Koska joka tapauksessa juuri TÄMÄ elämä on meille ainutkertainen vaikka sattuisimmekin syntymään uudelleen vaikka krokotiilina..

Niin ja ainakin elämä jatkuu meidän lapsissa ja lapsenlapsissa ja jatkumona sitten niin kauan kunnes ihmisen aika tällä planeetalla on ohi. Sitten ehkä ihmiskunta voi olla jo valmis muuttamaan muualle ja ehkä ymmärretään jo sekin mitä meille kuoleman jälkeen tapahtuu - vai tapahtuuko mitään. Vai kuoleeko ihminen tuhannan vuoden kuluttua enää ollenkaan.

Raamattu+Koraani+ kaikki muutkin uskonnolliset teokset ovat ihmisen kirjoittamia ja kaikihan tietää ihmisten lähes rajattoman mielikuvituksen, niin mikä tekee esim. Raamatusta sen uskottavamman kuin Harry Potteristkaan?






[16:21 27.11.2008] J.S.
"...mikä tekee esim. Raamatusta sen uskottavamman kuin Harry Potteristkaan?"

:D Niin hauskaa ja niin totta. Voihan joku löytääkin Raamatusta (miksei Potteristakin) kaipaamansa vastaukset. OK, sopii minulle. Kivoja satukirjoja molemmat, ja ehkä symboleitakin.

Pyrkimyksiä on, minullakin. Ne tavoittaa vaikka pakenisikin, riippuu miltä pakenee. Ja ainahan voi turvautua itsepetokseen (Nyt tarkkana.) Tuo loppu meni hieman yli. Ei ymmärrä.




[17:02 27.11.2008] A.A.
Profeetta:

Mistä tiedät mikä on omistamisen todellinen merkitys? Jos se kerran ei ole sama kuin ihmisten sanalle asettama merkitys? Omistaminen on ihmisen keksimä termi. Omistamista ei ole paikassa jossa ei ole ketään joka määrittäisi omistamisen. Miten sitten omistaminen voisi olla jotain muuta kuin mitä ihminen sen kuvittelee olevan? :D

"Käsityksemme omistamisesta on silti vain käsitteellinen määrittely, joka on olemassa vain siksi, että me haluamme niin."

Myös ihmisten ja eläinten oikeudet ovat olemassa vain koska me haluamme niin. Samoin sananvapaus on olemassa vain meidän tahdostamme. Silti ne ovat olemassa.



[17:32 27.11.2008] A.N.
Ensiksi on todettava, että on mukavaa, että tässä keskustelussa on omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä. Itse en jotenkin siihen tällä haavaa koe kykeneväni kovinkaan 100-prosenttisesti.

Sellaiseen "varmuuteen" asioista.

Tai en ole kyennyt pitkään aikaan. Enkä ehkä alun pitäenkään, olen aika paljon samanlainen nykyään ajatusten hengeltäni kuin peruskoulun tokaluokkalaisena. Siinä joskus välillä olin vähän kilahtanut. Tai tiesin, miten kaikki menee. Enää en tiedä. Mutta ei se ole ahdistavaa, koska se on kumminkin se oma perusluonne. Ettei ole kovinkaan varma mistään.

Postitan nyt alla olevan huumoripläjäyksen kumminkin, ihan vain viihteen, en taiteen tai totuuden vuoksi. Kannattaa suhtautua siihen sellaisena filosofis-taiteellisesta burn outista kärsivän tyypin horinana, sellaisen, joka on kirjoittanut 5 vuoden aikana runoja viidentoista vuoden edestä (määrällisesti) ja samalla tietty kelaillut asioita ja olisi ehkä valmis tekemään jo ihan jotain muuta välillä, ihan vain siksi sanon, että joku sattuisi ottamaan sen kauhean vakavasti. Mitä en kyllä usko, mutta sanoinpahan varmuuden vuoksi. Ehkä minä jotain rehellisyyttä etsin, en niinkään totuutta tai tarkoitusta. Tarkoitus kun on jo, jossain aivan muualla. Aukea vain on niin erottamaton osa omaa elämää jo vuosien ajan, ettei täältä osaa olla helposti poiskaan tai pitää ainakin kirjoittaa itsensä niin tappiin, että se on sitten mahdollista:


"On oma valinta pitääkö tätä muutosta kaoottisena vai uskomattoman upeana juttuna"

En tiedä, miten sen sanoisi kuulostamatta pilkun viilaajalta [ei sillä, että pilkun viilaajissa olisi sinänsä mitään vikaa, mutta kun olen itse tosi huono semmoinen, niin minun on turha edes alkaa esittää sellaista], eikä asia edes ole kovin oleellinen tämän keskustelun kokonaisuuden kannalta, mutta kun käytän ilmausta "kaaos" en ajattele siitä sen enempää negatiivisena kuin positiivisenakaan juttuna. Kyllä minäkin lataan monia sanoja joko myönteisillä tai kielteisillä merkityksillä, mutta ehkä aika vähän kuitenkin. Luulen, että se liittyy varsin kiinteästi siihen v. 2003-2007 päivittäin harrastamaani runojen kirjoittamiseen. "Kehityin" [vaarallinen sana tässä yhteydessä, koska kommenttini tarkoitus ei ole minkäänmuotoinen itseylistys] näkemään useimmat sanat merkitykseltään kaksipuolisina. Esimerkiksi yllä mainittu pakana, minulle se nyt on vain pakana, ilman kummempaa pilkkaa tai gloriaa. Sama pätee kaaokseen. Esimerkiksi koko runouteni näyttäytyy minulle itselleni varsin kaoottisena sekamelskana, mutta pidän siitä sellaisenaan eniten ja pakan järjesteleminen aiheuttaa ahdistusta. Kaaos voi olla hirmuisen kaunis tarina, parhaat elokuvathan esimerkiksi kulkevat alusta loppuun tietynlaisen kaaoksen saattelemina. Mutta harmoniaa se ei kumminkaan ole. On myös miinusmerkkistä kaaosta, esimerkiksi sota, sitä on pakko oppia sietämään selvitäkseen siitä, mutta ei silti saa olla ihannetila, vaan koko ajan sotaan joutuneen päässä on mielikuva sodan jälkeen odottavasta harmoniasta. Jos tämä katoaa, sodasta voikin ehkä alkaa nauttia, mutta entä sitten kun sota on ohi? Ei enää kykene henkisesti palaamaan kaaoksesta harmoniaan, vaikka ruumis palaisikin elävänä [enkä tarkoita elävänä soihtuna palamista, vaan paluuta kotiin]. Näitä tapauksia on enemmän kuin yksi, näitä tapauksia on ollut ja on tänäkin päivänä tuhansia ja nämä tapaukset vaikuttavat myös itseään seuraavien sukupolvien elämään, ehkä enemmän kuin mikään muu asia maailmassa.

Kaaos, kuten sen näen, on siis aina samalla upeaa ja ei-upeaa. Toivotonta tai toivottavaa se ei toivottavasti ole, vaikka onhan se vääjäämättä aina sitäkin. Kun aika muuttuu, aika ei muutu koskaan kauttaaltaan huonommaksi tai paremmaksi, vaan erilaiseksi. Newton laski maailmanlopun vuodelle 2060, ehkä sitten kaikki muuttuu pysyväisluonteisemmin paratiisimaiseksi, mutta tällä hetkellä se on vain haave. Mielestäni emme elä erityisen "suuria" aikoja, joskin nyt voisi kuvitella olevan päällä samankaltainen reilun puolenkymmenen vuoden sykli, kuin oli ensimmäinen tai toinen maailmansota tai vaikkapa "vesimiehen aika" 60-luvun lopulla tai itäblokin murtuminen 90-luvun vaihteen molemmin puoliin. Nythän on ollut mm. Khao Lak, New Orleansin tulvat, Malagan liikenneonnettomuus, Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelut, Mikkelin kaupungin talouskriisi, Bangkokin rähinät, Pekingin olympialaiset ja kaikkea muuta maapallon kannalta hyvin merkittävää. Ja jatkuu vielä muutaman vuoden ajan tämä, joskus 2011 rauhoittuu. Sitten ehkä tosiaan tulee muutos. Mutta mitä se on? Loppujen lopuksi se on ehkä sitä, että suuret sodanjälkeiset ikäluokat jäävät lopullisesti eläkkeelle isommilta ja pienemmiltä palleilta, vuosituhannen vaihteen nuoret alkavat nousta vallan kahvaan jne. Totta kai siinä otetaan askel vihreämpään ja henkisempään suuntaan. Monet perinteet katoavat, ellei joku huolehdi niistä. Historia unohdetaan. Esimerkiksi se, että vielä 15-20 vuotta sitten ei tämmöistä aukea.netin tapaista kommunikaatioväylää tai kännyköitä ihan hirveän paljon ollut. Normaalia kehitystä. Näköalapaikalla ovat loppujen lopuksi ne ihmiset, jotka vielä omakohtaisesti tietävät, millaista oli elämä ennen internetiä, tv chatteja ja animea, mutta silti osaavat edes pienessä määrin asettua heidän asemaan, jotka eivät voi tuollaista virtuaalisen viriketyhjiön menneisyyttä ymmärtää.

Toivoisin, että muutoksessa on kyse lähinnä siitä, että voikukka ja leskenlehti alkavat tuoksua yhtä selkeästi kuin ammoin 80-luvulla, eikä asiasta tarvitse silti nostaa sen kummempaa numeroa.

Voin myös henkilökohtaisesti kertoa, että minulle oli suuri pettymys, kun ennustettua internet-"järjestelmän" romahtamista ei joskus n. v. 2005 tapahtunutkaan. Sen jälkeen on pitänyt vain sopeutua, ymmärtää, ettei tämä nyt ollutkaan niin suuri juttu, vaan suurimmaksi osaksi harhaa, mutta ei tätä poiskaan saa ja tämän kanssa pitää jossain määrin elää. Ei ehkä ottaa niin kauhean vakavasti kuitenkaan. Edes työ- tai opiskeluelämässä ja varsinkaan siellä.

Joskus olen miettinyt, että tätä meidän kalenteria noudattavalla ihmiskunnan osalla oli niin paljon latauksia vuoteen 2000, että sen jälkeen kaikki on ollut vähän niinku rääppiäisiä. Kukaan ei ole oikeasti välittänyt enää mistään, on jakauduttu melko lailla kahtia joko keskittymään omaan henkilökohtaiseen indeksin nousuun tai sitten päinvastoin taistelemaan sitä vastaan, aivan kuin muuta elämää ei olisi.. Suurten tarinoiden aika ei ole ohitse, mutta tämän päivän suuri tarina on se, että niiden kuvitellaan olevan ohitse.

Toivon, että joskus meitä vielä luetaan ja nauretaan kuin keskiaikaisia höpsöjä :) Minusta nimittäin muistutamme melko lailla sitä maailmaa, mille joskus aikoinaan koulussa tuli hymähdettyä ("kyllä ne ennen oli pöljiä kun tekivät ja luulivat semmoisia ja semmoisia juttuja") ja ehkä sitä olen yrittänyt sanoa jo aiemmin, mutta en ole osannut. Aukeassa kaikki kärjistyy, tää on semmoinen yhdistelmä yksilöiden pään sisäistä haparoivaa irrationalismia ja sitten tätä keinotekoista maailmaa. Jos me nyt ollaan ihan tarkkoja, niin Amerikan hipit/beatnikit pisti aukean juuret alulle 60-luvulla kehitellessään LSD-päissään kaikenlaisia uusia todellisuuksia ja heilläkin oli esikuvansa jossain. Esimerkiksi matemaatikko Charles Dodgson satuineen. Ja kyllähän sitten viralliset suurvallat, USA ja NL omine utopioineen ovat varmasti tukeneet kehitystä tähän. Jeesus tuskin aukeaa keksi tai Muhammed, jos nyt jotenkin tämä tajunnanvirtsani saataisiin linkitettyä keskustelun viimeaikaiseen aiheeseen. Vaikkakin, oliko alunperin kyse edes uskonnosta?

Mutta en minä niinku tosiaan muutosta kiistä tai vastaan hankaa. Ainahan sitä "anarkiaa" on, ei sekää ole sen enempää plus kuin miinusmerkkinen juttu noin yleisesti, totta kai jos joku on anarkisti niin sille se on hyvä ja jos joku on konservatiivi, niin sille se on paha, mutta sitten jos on molempia tai ei kumpaakaan, niin se voi olla mitä vaan. Sama pätee monarkiaan ja demokratiaan ja kaikkiin näihin keksimiimme sanoihin, joilla nyt on jonkunmoinen vastine todellisuudessakin.

Voisin kai sanoa, että osittain siksi Raamatun arvostus on kohdallani kohonnut, koska nykyään kirjoitetaan niin paljon kaikkea, kauheasti kaikenlaista huttua, kaikilla on tarve sanoa jotain, paljon suurempi tarve kuin ennen vanhaan, että sehän tekee klassikoille vaan hyvää, ne erottuvat sieltä massasta entistä paremmin. Jos sen päättää niin katsoa. Arvostan Tuntematonta sotilastakin, edelleen ja aina, samoin Seitsemää veljestä, ei ne oo mitään kynnyskysymyksiä. Kuten ei Jouko Turkka tai Sulo Aittoniemi. Suomi erillisenä valtiona muista on ihan jännä juttu, jolla on todellisuuspohjaa, niin paljon erilainen on esimerkiksi kielemme verrattuna venäjään tai ruotsiin. Viroon meidät ehkä voisikin luontaisesti liittää, sen kaltainen symbioosi saattaisi toimia pidemmän päälle, vaikken ole ikinä Eestissä käynytkään, mutta eihän se siitä kiinni ole.

Että jos valtioilla onkin melko synkkä historia, niin mikseipä niitä voisi nykymaailmassa ottaa vähän rennommin? Nato ei mielestäni ole kuitenkaan rennosti ottamista, sitä vastustan kyllä loppuun asti, vaikka muuten olenkin vähän ristiriitainen tyyppi. Samoin en ole vielä oppinut riemuitsemaan EU:sta, vaikka siihen onkin jo tottunut ja silleen hyväksynytkin eikä sekään mikään mustavalkoinen "paha" ole.

Islamista vielä. Jos maailmasta otettaisiin väkivalloin Islam pois, mihin kaikki islaminuskoiset sitten uskoisivat? En pidä terrorista, mutta kyse ei olekaan siitä. Minusta vain tuntuu, että Islamille pitää antaa hieman enemmän aikaa ja tilaa kuin muille, sillä on kovempi polku tässä maailmassa kuljettavana kuin monilla muilla. Esimerkiksi juutalaiset ovat hirmu sopeutuvaisia kaikkeen. Eikä tätä nyt kannata heti vetää yli 60 vuoden taakse, kun en sitä tarkoita. Vaan lähinnä juutalaista muualla maailmassa. Omassa maassaanhan he taitavat olla varsin suvaitsematonta porukkaa, ainakin osa. En tiiä kun en ees seuraa Lähi-Idän tilannetta, se on säilynyt niin uskomattoman muuttumattomana aina, samaan aikaan kun muu maailma elää muutoksessa. Että kyllä se pitäisi koko Lähi-Itä räjähtää ja tänne Savoon osia lennellä, ennen kuin sitä tosissaan havahtuisi miettimään, että onko siellä nyt joku ennen kokematon ongelma.. Ja Amerikkaa nyt ei osaa ottaa ihan täysin vakavissaan ennen kuin sanotaanko nyt vaikka edes 1/5 amerikkalaisista osaa sijoittaa Suomen maapallon kartalle :D Onhan siellä fiksuja ihmisiä, en minä sillä... Koulutus on vaan ollu esim. Suomessa ja Itä-Euroopan maissa aina aivan eri luokkaa, noin niinku todellisen yleissivistyksen kannalta. Nykyäänhän se ei enää ole, kun siihen ei kiinnitetä huomiota. 70-luvun peruskoulu-uudistus, eräs niistä harvoista sen ajan politiikan edes jollain tapaa käytännössä onnistuneista hankkeista on ajettu nyt alas ja rankasti. Enkä tarkoita, etteikö kansakoulukin olisi omine sen ajan ongelmineen ollut ihan hyvä paikka. Ainakin siellä opittiin, milloin oli talvisota, jos sitä ei muuten tiedetty :D Kyllä tuommoinen tieto on tärkeä jopa pasifistille, että pääsee sitten aikuisempana muodostamaan niitä omia suuria intellektuelleja omaperäisiä uskonnollisia ynnä muita käsityksiään. Mutta nykyäänhän sitä ei edellytetä edes OKL:n elikkäs sen laitoksen, jossa näitä kansankynttilöitä koulutetaan, pääsyvaatimuksissa (viittaan edellisen kommenttini BB-kohtaan). Ja pakko lopuksi on todeta, etten kyllä ihan rehellisesti sanottuna ymmärrä, mitä "upeaa" sellaisessa on. Ettei esim. tiedä, milloin Suomi itsenäistyi ja saa oikeuden opettaa lapsia koulussa. Sen konservatiivi olen, vaikka saisinkin juntin ja taiteen vastustajan ja natsin ja fasistin ja ties minkä elämää ymmärtämättömän zombie ääliön maineen. Kun mulla henk. koht. elämässä aika kivasti sitten kumminkin tasapainottaa se, että nää toisen äärilaidan, aidosti sinikravaattiset ihmiset pitää mua ihan parantumattomana hippijeesuksena ja kukkais-hörhönä kuiteskin. Että se on vähän niinku fifti-siksti, sanois nykäsen matti :D

Mutta se on se symbioosi justiinsa, jing ja jang, hyvä ja paha.. Urheilu ja taide, maskuliini ja feminiini, sota ja rauha.

Ja jotta tähän puheenparteeni saisi edes vähän "lihaa", niin voin lopuksi määritellä uskonnollisen kantani (kun sitä on joskus koulussa oppilaatkin kysyneet, vaikka ei se ketään varmasti kiinnostakaan, mutta mistä sitä ikinä tietää, enkä tätä siksi edes tee, vaan kertoakseni, millainen uskonnollinen olento on yllämainittujen mielipiteiden takana, varsinkin kun vielä toistaiseksi esiinnyn omalla virallisella nimelläni, vaikka olenkin viime päivinä harkinnut aukeassa taiteilijanimen käyttöönottoa.. syy on eri, kuin se, mikä tulee ekana mieleesi):

Olen luterilainen tapakristitty, enkä aio erota kirkosta, koska se a) on liian muodikasta. En tykkää seurata valtavirtaa, ainakaan jos se nyt ei ole eettisesti mikään elämän ja kuoleman kysymys. Toki esim. Suomen lakia noudatan kyllä. B) Minussa on lapsen uskoa, ehkä se on vähän sama kuin uskoisi joulupukkiin, mutta eipä täällä maailmassa ole kukaan ihminen esittänyt toistaiseksi yhtään mitään fiksumpaa, kuin mitä mulle pienenä seurakunnan kerhossa opetettiin, joten kyseessä on tavallaan järkivalinta :D

Mikään seurakuntalainen eli "uskovainen" sanan kulttuurisessa ja sosiologisessa merkityksessä en ole. Päinvastoin, esim. rippikoulussa olin se yksi neljästäkymmenestä, joka ei lähtenyt mihinkään jatkoon mukaan. Vaikkei ripari ollut pettymys, kun en mitään odottanutkaan, se oli neutraalihko kokemus. Ja kirkossa käyn kun huvittaa, Joulun alla kuuntelemassa kun kuorotytöt laulaa ja silleen. En vihaa Paavia, ortodoksiuskonto on erittäin esteettisesti viehättävä uskonto ja itse asiassa en ole kovinkaan luterilainen noin ajatusmaailmaltani. Kyllä viisaimpia kaikista kristillisperäisistä yhteisöistä on ilman muuta he, jotka ovillamme käyvät. He tuntevat Raamatun oikeasti ja ovat vähiten sen kanssa ristiriidassa. He ovat periaatteellisia ja vahvoja ja minusta on aivan ok ja enemmänkin, että heille suodaan eri vapauksia esimerkiksi asevelvollisuuden suhteen, meihin valtaväestöön verrattuna. Kunnioitan JT:tä suuresti. He ovat kristityistä lähimpänä totuutta, noin ryhmänä. Sokea en ole, varmasti sillä yhteisöllä on syviä ongelmia, mutta ne ovat maallisia, eivät opillisia ongelmia.

Toisaalta, pakanauskonto on täyttä totta. Ei tarvitse kuin lähteä juoksemaan 30 kilometriä metsään, sen tajuaa kyllä. Onko se sitten wiccalaisuutta, parthenogenesistä vai jotain huomattavasti "miehisempää", lienee enempi käsitteiden kysymys. Eikä tämä ole ristiriidassa lähi-idän monoteististen uskontojen kanssa millään muotoa. Pitää vain päättää, ettei se ole.

Toki ymmärrän myös monen suomalaisnuoren viehtymyksen rastafilosofiaa kohtaan, vaikka "pelkäänkin", että joillakin se on lähinnä halua paeta turbokapitalistisesta oravanpyörästä, eikä niinkään sisäinen vakaumus, kuten monilla tummapintaisilla ihmisillä varmasti on. Tietysti, orjuus, onko se sitten neekeriorjuutta vai valkoisen työläisen orjuutta herrasta, kenties sama, mutta meneekö se enää uskon ja etioopiumin puolelle vai onko kyse sittenkin Marxista ja kommunismista.

Johon mielelläni toteaisin, että minulle on äärimmäisen tärkeää erottaa marxismi ja työväenluokka toisistaan, koska ensiksi mainitussa on mukana keskiluokkaa ja aatelistoakin, jälkimmäisessä ei ole.

En osallistu politiikkaan. Totta kai olisi hienoa, että meillä kaikilla olisi sellainen toimeentulo, ettei tarvitsisi tuntea kärsimystä. Ja aivan yhtä tärkeää tämä asia olisi toteutua täällä meidän Suomessamme, kuin Guatemalassa tai Mosambikissa. Varmasti alan kiinnittää tuohon jotain huomiota sitten, jos olen joskus jotakuinkin keskituloinen. Köyhät on minun maailmankatsomuksessani vapautettu taloudellisen maailmanparantamisen velvollisuudesta ja jopa jossain määrin ympäristöasioista (paitsi että saastuttaa ja roskata ei saa, mutta meinaan niinku semmoista maanista kompostointia). En toki kiellä ketään osallistumasta, hienoahan se on. Mutta synnintunto jääköön keskiluokalle.

Kiviäkin tuo kiinnostaa. Ne heräävät henkiin lukemaan postitustani :D


[18:01 27.11.2008] profeetta
Janne:
Omistamista on kyllä. En minä ole muuta väittänytkään. Ainoastaan, että se ei ole tärkeää, eikä se vie meitä siihen suuntaan mihin luulemme sen meitä vievän.

Omistamista on, mutta sitä ei ole. Se on eräänlainen dikotomia. Eli kuten Aino aikaisemmin sanoi, omistamista "on", mutta sitä kuitenkaan "ei ole".

Kysyn edelleen saman kuin aikaisemminkin: "Jos puu ja sieni elävät symbioosissa keskenään, niin kumpi omistaa kumman ja miksi?"

Samalla lailla me elämme symbioosissa maailmankaikkeuden ja kaikkien sen osasten kanssa. Mehän olemme itsekin noita osasia. Miten jokin osa voi todella "omistaa" toisen osan? Sehän on kuin käsi omistaisi jalan.

Ei ole kuin yksi todellisuus, jolla on monta puolta. Omistamisen todellisuus on yksi näistä puolista, kuten on myöskin suhteellinen todellisuus. Lopulta on kyse ainoastaan siitä, mitä me itse haluamme. Omistaa vai rakastaa?


[18:02 27.11.2008] Kivet
1.kivi: Oo, kuinka kiinnostava tuo Antin puhe olikin!

2.kivi: toden totta minäkin heräsin koomastani sen lukeakseni!


[18:09 27.11.2008] A.A.
Profeetta: Ei puut ja sienet omista mitään! Ihmiset omistavat. Jos menen ostamaan kaupasta superpallon minä omistan sen, koska pidän sitä itselläni oikeutetusti ja käytän sitä kuten tahdon.
Sieni ei osaa kieltää muita koskemasta puuhun. Sieni ei ymmärrä mitä on omistaminen. Sieni ei tunne tarvetta varata puuta vain omaan käyttöönsä. Sienet eivät ole sopineet yhteisiä sääntöjä omistamiseen liittyen.


[18:29 27.11.2008] profeetta
"Mistä tiedät mikä on omistamisen todellinen merkitys? Jos se kerran ei ole sama kuin ihmisten sanalle asettama merkitys?"

Minä keksin tästä nyt sanan 'tiispata', joka tarkoittaa kolmipyörällä ajamista Uranukseen. Tarkoittaako se, että kolmipyörällä olisi mahdollista ajaa Uranukseen? :)

Me voimme keksiä termin 'omistaminen' ja määritellä sille merkityksen. Se ei tarkoita, että se, mitä me ymmärrämme tällä "omistamisella", olisi todella mahdollista.

"Myös ihmisten ja eläinten oikeudet ovat olemassa vain koska me haluamme niin. Samoin sananvapaus on olemassa vain meidän tahdostamme. Silti ne ovat olemassa."

Ne ovat olemassa, ja ne eivät ole. Tarkoitatko nyt siis, että ihmisillä ja eläimillä ei luonnostaan ole mitään oikeuksia?

Näkisin, että kaikki on luonnostaan vapaata. Siksi me emme voi "antaa" millekään mitään "erityisoikeuksia", koska nämä oikeudet ovat jo kaikella. Me voimme ainoastaan ottaa näitä oikeuksia pois, vaikkapa nyt mainitsemiltasi eläimiltä ja ihmisiltä. Omistaminen on siitä yksi esimerkki.

Vapaus ei ole mikään käsitteellinen määrittely. Sen pois ottaminen on.


[18:41 27.11.2008] A.A.
Ihmiset eivät ole ajaneet kolmipyörällä uranukseen. Ei vaikka tiispaaminen olisikin virallinen sana. Silti tiispaaminen tarkoittaa kolmipyörällä ajamista Uranukseen. Vai väitätkö että et itse tiedä keksimäsi sanan merkitystä?
Ihmiset omistavat jotain kaiken aikaa. Ja tärkeä juttu: IDEA OMISTAMISESTA OLI ENNEN OMISTAMIS-SANAA. Ihminen piti jotain asiaa itsellään ja alkoi kutsua sitä omistamiseksi. Sana virallistui. Kuinka voit vielä väittää, ettei ihminen tiedä mitä se sana tarkoittaa! Luuletko että se sana oli ennen ihmisiä olemassa?

Ja kyllä, tarkoitin että ihmisillä ja eläimillä ei luonnostaan ole mitään oikeuksia.



[18:50 27.11.2008] J.S.
Ja Antti "kivien kirja" Nisoselle virtuaalikeksi (ilman negatiivisia painotuksia), ole hyvä. Hyvin puhuttu.


[18:51 27.11.2008] P.T.
Kyllähän eläimetkin merkitsevät reviirinsä ja pitävät sitä omanaan.

Monilla uroksilla on oma haaremi ja se pitää naaraita omaisuutenaan ja puolustaa omaa reviiriään eikä anna muiden urosten mennä lähellekään naaraitaan.

Tavallaanhan eläimilläkin on omistamisen halu.
Muurahaisetkin "omistavat" pesänsä ja puolustavat sitä oman henkensä kaupalla.

Ei omistaminen ole pelkästään ihmisen keksintö.


[18:53 27.11.2008] A.A.
Päivi: Ei niin, mutta sana "omistaa" on. Ja sen sanan merkityksestä kiistelemme. Siitä onko sanan takana mitä/mitään. Mun mielestä on.


[18:59 27.11.2008] A.A.
Elleivät profeetta ja Kirsi sitten tarkoita että ei ole olemassa "ikuista" ja "täydellistä" omistamista. Ei olekaan. Omistat jotain siihen asti kunnes väkevämpi vie sen sinulta ja luovutat. Ja ethän tietenkään voi hallita täysin sitä mitä omistat.
Mutta eihän luonnossa ilmene mitään asiaa täydellisenä ja täytenä. Ajatelkaa vaikka tietämistä. Eihän koskaan voi tietää mitään aivan varmasti. Tarkoittaako tämä sitä ettei tietämistä ole olemassakaan?


[19:01 27.11.2008] profeetta
Rauhoitus nyt. :)

En minä kiistele tai halua kiistellä mistään, varsinkaan sanan X merkityksestä tai mielipiteistä. Minä esitän vain havaintoja.

Yritä ymmärtää, mitä tarkoitan. Tai voit olla yrittämättäkin, ei sillä oikeastaan ole minulle merkitystä. Jos ihmisellä on ollut idea omistamisesta, niin ei se tarkoita, että tuo omistaminen olisi todella mahdollista. Ihmisellä on ollut myös idea taivaankannesta sekä sana sille, mutta ei sitäkään ollut oikeasti olemassa.

Toisin sanottuna tuolla sanalla oli jokin konkreettinen merkitys, mutta vain niin kauan kunnes sillä ei enää ollutkaan sellaista.

Omistamisella on merkitys, mutta vain niin kauan, kunnes sillä ei enää olekaan sellaista.


[19:03 27.11.2008] S.L.
Tähän väliin nyt kyllä haluaa huikata, että kyllä ihminen on sitten ihana otus. Täällä se voi uusimman ja kehittyneimmän tekniikan välineiden välityksellä miettiä onko omistamista olemassa ja mikä on uskontojen suhde toisiinsa ja muuhun todellisuuteen ja mikä se todellisuus oikeastaan edes on ja onko sitä edes olemassa ja muuta elämää suurempaa, ja sitten se menee vessaan ja jääkaapille tekemään sitä mitä se on vuosituhannet ennenkin tehnyt.

Millään lailla ylhäältäpäin katsomatta; tämän asian vain tajusin kun olin itsekkin juuri jotain syvällistä kirjoittamassa. Ja nyt oon niin hyvällä tuulella että taidan käydä siellä jääkaapilla mieluummin kuin yrittää pyydystää viisaita ajatuksia takaisin ruotuun.


[19:10 27.11.2008] profeetta
Hyvä Sonja! :)


[19:23 27.11.2008] A.A.
Profeetta: En toki näe tarpeekseni rauhoittua kun valmiiksikin olen vähän liian leppoisalla päällä. Toivon että sinäkin yrittäisit ymmärtää mitä sanon.
Taivaankannen idea ja sana olivat ennen kuin ihminen kosketti taivaankantta tai todisti sen olemassaoloa millään tapaa. Taivaankansi oli pelkkä uskon kohde.
Omistaminen on jokapäiväistä ja todellista, moni tekee sitä tälläkin hetkellä. Tiedän kyllä että jos omistamisella ei olisi merkitystä, sillä ei olisi merkitystä, niin kuin viisaasti viestissäsi toteat.
Pyydän että vastaat tuohon tietämis-kohtaan edellisessä viestissäni.
Ja lukiessani viestejäni huomaan kyllä että kuulostan ehkä hieman hyökkäävältä, mutta koeta poimia se asia sieltä!


[20:10 27.11.2008] K.S.
Aino: "Omistat jotain siihen asti kunnes väkevämpi vie sen sinulta ja luovutat. Ja ethän tietenkään voi hallita täysin sitä mitä omistat.
Mutta eihän luonnossa ilmene mitään asiaa täydellisenä ja täytenä. Ajatelkaa vaikka tietämistä. Eihän koskaan voi tietää mitään aivan varmasti. Tarkoittaako tämä sitä ettei tietämistä ole olemassakaan?"

Omistatko rahaa?
Tähän vastaat tietenkin, kyllä, sanan tavanomaisessa merkityksessä, eli kun katsot lompakkoon niin siellä sitä on tai sitten ei ole, mutta viimeistään tilillä sitä sitten on digitaalisina numeroina ja katsot omistavasi sen rahan.
Raha kuitenkin tulee Euroopan keskuspankista, IMF:stä tai toiselta puolen maailmaa, joko käteisenä tai lainana tai sitten se möllöttää tililläsi vain numeroina, ei todellisena käsinkosketeltavana asiana.
Nyt, sitten voidaan pohtia, onko se omistamista, kun luovutat tätä rahaa jostakin hyvästä, minkä haluat sen tilalle. Ostat rahalla ruokaa, omistatko sitten sen ruuan?
Täytyy muistaa, että se ruokakin on itse asiassa jonkin firman omistamaa tuotetta. Siis, sekään ei ole sinun omaasi, sinä vain syöt sitä että voit selvitä hengissä seuraavaan päivään.

Profeetta sanoi hyvin: "Samalla lailla me elämme symbioosissa maailmankaikkeuden ja kaikkien sen osasten kanssa. Mehän olemme itsekin noita osasia. Miten jokin osa voi todella "omistaa" toisen osan? Sehän on kuin käsi omistaisi jalan."

Me olemme todellakin symbioosissa keskenämme, kiistatta. Elämää ei ole ilman sitä symbioosia, ellet halua pakastaa itseäsi ja odottaa kryotekniikan kehittyvän (ehkä) parinsadan vuoden kuluessa johonkin suuntaan, jolloin voisit kuvitella 'herääväsi' parempaan, mutta -ah niin samanlaiseen - maailmaan, jotta voisit jatkaa elämää aina ja aina ja aina ilman tuota pelottavaa ja epäinhimillisen hirvittävää tosiasiaa kuin, että sinäkin kuolet jonakin päivänä ja tulet kohtaamaan sen.

Sepä juuri on ainoa asia, jonka vuoksi ihminen on alistanut koko maailman itselleen, kun hän ymmärtää oman kuolemansa jonakin kauheana ja pelottavana asiana, eläimet eivät sitä pelkää samoin kuin me.
Päivi-Marita taisi sanoa, että eläimetkin 'omistavat' naaraita ja laumoja ym. Kyse on eläimillä aina kahdesta asiasta: 1. selviytymisestä 2. suvunjatkamisesta.

Ihmisen omistaminen on jotakin aivan päinvastaista, suorastaan vääristynyttä.. vai mitä ajatuksia se herättää, että maailmassa todellakin on vielä orjuutta monin eri kerroksin? Ihmiskunta on oman orjuutensa vanki, kunnes päätämme itse toisin. Ei kukaan tule pelastamaan ketään siitä pois. Tämä on kertakaikkiaan jengin tajuttava, että ei kukaan vie ketään minnekään vitun paratiisiin tai palavaan pätsiin - ellei itse mene siihen suuntaan itse ja kuvittele, että kukaan muu kuin meikäläinen ei ANSAITSE sellaista autuutta.
Ansaitseminen - omistaminen - hallitseminen - käskeminen - rankaiseminen. Kaikki em. tarkoittavat alistamista tavalla tai toisella. Miten tätä asiaa sitten haluaa ajatella 'hyvällä' tai 'pahalla' mielentilalla, se on sitten omantunnon kysymys ja miten sitä kaikkea kohtelee itsessään ja muissa ja ympärillään, päättää uniesi laadun ja elämän tärkeimmät ihmissuhteet.
Raakaa ja raadollista, mutta kovin totta.

Kuolemasta vielä sen verran, että joissakin muinaiskulttureissa kuolema osattiin vallan hienosti ja tyynesti - siis osattiin jopa - nähdä luonnollisena osana maailmaa ja ihmiselämää ja siksi tämänhetkistä elämää arvostettiin kaikessa monimuotoisuudessaan ylitse kaiken.

Mihin tämä arvostus on jäänyt?
OMISTAMISEN ja pelon alle. Maailma alkaa pikkuhiljaa heräilemään siihen, kuinka turhaa tää rämpiminen ikuisen raatamisen ja maallisen omaisuuden kerääminen on - vaikka tuota tiedostamista kiihdyttääkin pakonomainen tieto maailmantaantumasta, silti.



[20:17 27.11.2008] profeetta
Niin. Näkisin, että taivaankansi oli osa jokapäiväistä todellisuutta, kunnes tajuttiin, ettei se sitä ole. Samoin tulee käymään omistamiselle.

Mutta minä yritän ymmärtää. Se voi kuitenkin olla minulle vähän vaikeaa, pahoittelen, mutta teen parhaani.

Havainnoimiseen ja tietämiseen on monia keinoja. Muitakin, kuin logiikka ja ne, jotka ymmärretään aisteiksi.

"Elleivät profeetta ja Kirsi sitten tarkoita että ei ole olemassa "ikuista" ja "täydellistä" omistamista. Ei olekaan. Omistat jotain siihen asti kunnes väkevämpi vie sen sinulta ja luovutat. Ja ethän tietenkään voi hallita täysin sitä mitä omistat.
Mutta eihän luonnossa ilmene mitään asiaa täydellisenä ja täytenä. Ajatelkaa vaikka tietämistä. Eihän koskaan voi tietää mitään aivan varmasti. Tarkoittaako tämä sitä ettei tietämistä ole olemassakaan?"

Minä lainaan nyt tätä, koska näyttäisi siltä (korjaa jos olen väärässä), että meidän eroava näkemyksemme johtunee näistä oletuksista, joita ei ole perusteltu "loogisesti":

1) Mikään ei ole ikuista.
2) Mikään ei ole täydellistä.
3) Mitään ei voi tietää.
4) Ihmisten täytyy taistella keskenään selviytyäkseen.
5) Kaikki asiat ovat erillään toisistaan. (en ole kuitenkaan ihan varma, oletatko näin.)

Mitä minä sitten "oletan"?

1) Kaikki on ikuista.
2) Kaikki on täydellistä.
3) Kaiken voi tietää. Itse asiassa me tiedämme kaiken jo. Meidän täytyy vain "muistaa". Tunnetko sellaisen käsitteen kuin intuitio?
4) Ihmisten täytyy tajuta olevansa yhtä selvityäkseen.

ja lopulta, asia, joka nivoo yhteen kaiken edellisen:

5) Kaikki on yhtä. Tästä kaikki lähtee, ja tähän kaikki myös palaa.

Huomaa, etten väitä, että näitä oletuksia tarvisi perustella "loogisesti".

Lopulta millään, mitä minä olen sanonut, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olenko minä oikeassa vai väärässä. En minä sellaisesta välitä. (Kuitenkin jos se mitä kirjoitan ei ole totta, niin kuulen tämän mielelläni.) Kysy itseltäsi: onko omistamisesta todella sitä hyötyä, mitä ajattelet siitä olevan?

Minä näkisin, että omistamisen käsite (tai ehkä ennemminkin omistushalu, josta tämä käsitekin lienee peräisin) on lopulta ainakin yksi pääsyy esimerkiksi väkivaltaisuuksiin.

Miksi ihmisten täytyisi taistella keskenään selviytyäkseen? Miksei sienten ja puiden tarvitse? Ovatko ne liian "tyhmiä" sellaiseen? En usko olevani ainoa, jonka mielestä moinen kuulostaa aika hassulta.

edit: Minä taidan nyt noudattaa sitä esimerkkiä, mitä Sonja L. tuossa edellä näytti. :)


[20:42 27.11.2008] A.A.
profeetta: Sekoitat nyt täysin asiat joita olen sanonut. En ole väittänyt ettei mitään voi tietää! Nimenomaan yritin esimerkilläni havainnollistaa että SINUN ajattelutavallasi tietämistä ei olisi olemassakaan. Tai ainakaan sinun perustelujesi perusteella.
Itse olen sitä mieltä että on olemassa tietämistä ja omistamista. Kuitenkaan ne kumpikaan eivät ilmene niin täydellisinä ja kokonaisvaltaisina kuin kuvitelmissa ja ideoiden tasolla.
Mistä ihmeestä vetäisit tuon taistelemisen? Ja uskon syvästi etteivät puut ja sienet ole ajattelemisessa ihmisten tasolla.


[20:53 27.11.2008] K.S.
"Ja uskon syvästi etteivät puut ja sienet ole ajattelemisessa ihmisten tasolla."

mene itse aavikolle pyörimään ilman selviytymisopasta (tuote) ja telttaa(tuote) ja juomapulloa(tuote) ja opettele elämään siellä ilman noita asioita. Kaktus osaa sen ilman neuvoja. Kutsutko siis kaktusta tyhmäksi? =D
Me koostutaan pikkuriikkisistä bakteereista, soluista ja hiukkasista, joilla on jokaisella oma tehtävänsä - pitää meidät elossa.
Maapallomme on vain astetta ylempänä meitä, jossa ME olemme niitä pienhiukkasia, bakteereita ja soluja, jotka pitävät sen elossa - tai antavat sille syövän.

Kattokaa suurkaupunkeja avaruudesta käsin - miltä ne näyttävät luonnonvihreän metsän tai vuorijonon vierellä - syövältä.

On sitten niin siistiä olla bakteeri ja lisätä sitä tautia, jos niin haluaa. No mut kuka nyt ei stadissa haluaisi asua, kun siellähän kaikki on 'paremmin'.. hmmmm.


[21:00 27.11.2008] A.A.
Kirsi: Onko sinun mielestäsi maapallo yksi ajatteleva olento? Se ei ole. Pelkkä "maapallo" ei kärsi siitä että sitä tuhotaan. Ihmiset ja eläimet kärsivät. Ei me sille pallolle olla vastuussa mistään!
Ps. ajatteletko että kaktukset pelkkää hyväntahtoisuuttaan ovat jättäneet maailman valloittamatta? Ja luuletko ettei mikään muu laji ihmisen lisäksi haluaisi hallita, jos älykkyys siihen riittäisi?


[21:14 27.11.2008] Iltatuima
Itse asiassa kristinuskon perusajatuksiin kuuluu, että emme elä tätä elämää (omistamista, ym. maallista) varten, vaan tuonpuoleista varten. Että ihmiselämä on lyhyt ja ikuisuus odottaa sitten siellä. Siksi ihmisen ei kristinuskon mukaan kannata kiintyä mihinkään omistamaansa. Jeesuskin kehotti myymään kaiken, ja monelle oli esteenä uskolle esim. se, että oli juuri ostanut uuden pellon..

Kirsi, kyllähän kasvitkin voivat "vallata" toisille kasveille vahinkoa tuottaen jonkin alueen. Ja eläimet taistelevat elintilastaan kaiken aikaa.

Kirsi, ajattelitko mennä jonnekin metsämökkiin asumaan?`:D Näin hieman provosoivana kysymyksenä, mutta myös puhtaasta uteliaisuudesta.


[21:24 27.11.2008] A.A.
Iltatuima on kyllä oikeassa. Ihminen pystyy maapallon eläimistä kaikista parhaiten tuntemaan empatiaa. Ihminen pystyy parhaiten käyttäytymään reilusti. Miksi siis soimata niin paljon?
Ja absoluuttista arvoa ei ole, arvot pitää jonkun määritellä. Kuten oikeudetkin. Eivät ihanat viisaat kasvit sääli ihmistä. Eivät metsän susiveikot jätä ihmisiä rauhaan jos kokevat nälkää.



[21:59 27.11.2008] profeetta
Iltatuiman juttu Jeesuksen opetuksista on vain kristillisen kirkon tulkinta.


"Omistat jotain siihen asti kunnes väkevämpi vie sen sinulta ja luovutat."

Vetäisin taistelemisen tuosta.

Älä vedä liian suuria johtopäätöksiä minun ajattelutavastani. Minä voin kyllä kertoa sinulle, mitä minä ajattelen, mutta sinä et voi kertoa sitä minulle. Ja sama toisinpäin.

"Itse olen sitä mieltä että on olemassa tietämistä ja omistamista. '...' Ja uskon syvästi etteivät puut ja sienet ole ajattelemisessa ihmisten tasolla."

Sinä sen sanoit. Sanot olevasi sitä mieltä. Ja sanot uskovasi niin. Takaisin lähtöruutuun - mistä tämä ketju lähtikään liikkeelle? Ole ihan mitä mieltä haluat ja usko ihan mitä haluat. Ei minulla ole mitään sellaista vastaan. Mutta eikö välillä olisi kuitenkin mukavaa kokeilla uskon ja mielipiteiden ja väittelemisen ja vääntämisen sijaan tai lisäksi vaikka havainnointia, kyseenalaistamista ja ymmärtämistä? Tai mitä muuta keksit?

Minä ainakin pidän noista jälkimmäisistä asioista paljon enemmän.


[22:03 27.11.2008] A.A.
profeetta: Olen tuota mieltä siksi, että olen tullut tiettyihin johtopäätöksiin ajattelemalla loogisesti ja havainnoimalla ympäristöä.
Sinä varmasti arvostat intuition varassa luotuja mielipiteitä, mutta minä arvostan puhdasta logiikkaa.
Mistä päättelet että en kyseenalaistaisi, havainnoisi ja ymmärtäisi? Omasta mielestäni teen sitä kaiken aikaa. Ja kehtaan viellä omalla nimelläni ;)


[22:32 27.11.2008] A.N.
"sitten se menee vessaan ja jääkaapille tekemään sitä mitä se on vuosituhannet ennenkin tehnyt"

Kävin hiihtämässä, nyt kun sitä hiihtämistä on vielä olemassa. Ainakin minulle. Sitten kun sekin loppuu, alan tiispaamaan. Omistin hiihtäessäni koko metsän, eläimet, puut, sekä tietysti toiset hiihtäjät :) Mutta ei se ketään haitannut, ei ne edes tienneet siitä. Alistaminen tapahtuu sitten numerolappu rinnassa, se on eräänlainen leikki, johon kaikki osanottajat ovat suostuneet.

Kiitos kommenteista. Edelliselle kommentilleni osoitetuista varsinkin - nautin keksin suurella ruokahalulla kiinnittämättä liikaa huomiota sen konkreettiseen aistittavuuteen - ja muistakin. Pariin kohtaan jaksan vielä kommentoida lisääkin:


"Jeesuskin kehotti myymään kaiken"

Onkohan nykyajan kauppiaat käsittäneet tämän vähän väärin?

"kyllähän kasvitkin voivat vallata toisille kasveille vahinkoa tuottaen jonkin alueen."

Tää on muuten ihan konkreettistakin totta, jos en nyt aivan väärin muista. 1970-luvulla YYA sopimuksen ja opiskelija ym. vaihdon ollessa kukkeimmillaan Suomeen tuotiin Ukrainasta joku ihan hitonmoinen rikkaruoho, joka on vissiin myrkyllinenkin tai ainakin ihmiselle ja monille muille koristekasveille vahingollinen ja lisääntyy nopeammin kuin pienenä viagrapataan pudonneet kaniinit. No, siitä ei ollut pahemmin näillä leveysasteilla ongelmaa, mutta nyt kun on alkaneet säät lämmetä, sehän leviää kulovalkean tavoin aiheuttaen monenlaista harmia. Ja varmasti luonnosta löytyy muitakin vastaavia ilmiöitä, olkoonkin, että lämmönnousu tuo myös hyviä asioita tullessaan. Plus miinus nolla.

Minä kyllä muuttaisin mökkiin, jos en olisi niin kovin mukavuudenhaluinen. Se oli varmasti paras paikka ihmisen olla, mutta vain jos on tiettyä luonteen lujuutta, mitä ei kaikilla ole. Voihan se kehittyä siellä mökissäkin, mutta eipä haitaksi olisi, vaikka sitä olisi hieman jo muuttaessa.

Kaktukset on kyllä todellakin sitkeitä, mutta lähes liikuntakyvyttömiä, eivät tee hienoa taidetta aukea.nettiin ja niiden seksielämäkin on todennäköisesti melko köyhää. Eipä silti, tuo kaikki ongelmallisuus on mahdollista myös kenelle tahansa ihmiselle :D

Se on kyllä aivan täyttä totta, että omistuksenhalu on pääsyy väkivaltaisuuksiin. Mutta nytpä herääkin jatkokysymys, kuka tai mikä on uittanut ihmisen päähän mielikuvan ylipäänsä tämmöisestä omistamisen mahdollisuudesta, joka häntä niin paljon kiihottaa? Eihän se tyhjästä synny, jokin esikuva omistamisen ajatukselle täytyy olla.. Raamatussa on tuohon kai varsin selkeä vastaus..

Herää myös toinen jatkokysymys. Ehkä siihen on annettu jo vastaus aiemmin keskustelussa, mutta olen liian paganus, että olisin sen tekstistä bonganut. Eli voisiko olla niin, että Jumala on antanut alkuihmiselle rangaistukseksi synneistä IHMISYYDEN?

Enkä nyt tarkoita ihmisyyttä siinä myönteisessä merkityksessä, millä se yhteiskunnassamme käsitetään, lämmöllä ja humanismilla, vaan keskustelussa kaiken aikaa mainostetulla taipumuksella omistuksenhaluun, ynnä muuna ajatuksen ja tietoisten tekojen heikkoutena, joka kasveilta ja eläimiltä puuttuu, koska niiden ajattelu on yksinkertaisuudessaan jumalallisen nerokasta. Eli lajimme kollektiivinen rangaistus on nimenomaan ihmisenä oleminen ja siihen liittyvä loputon kaipuu "johonkin".

No, tuossa Kirsin ajatuksessa kuolemasta - joka ei tosin ole kokonaan hänen omistamansa, olen lukenut sen usein aiemminkin ja ajatellut niin itsekin - tämä tietysti näyttäytyy varsin kirkkaana. Eli kuolemanpelko on eittämätön seuraus karkoituksesta paratiisista. Humalainen, huumattu tai pyhän sodan kävijä ei sitä tunne, joten ehkäpä ne siksi ovat niin suosittuja asioita maan päällä. Elokuvassa amerikkalaisen runoilija-laulajan näköinen Val Kilmer yhtyi rytmisin liikkein kuoleman pois.

Minä en sitten omista rahaa sanan oikeastaan missään merkityksessä ja sen verran riivattu olento olen, että se harmittaa minua ajoittain.

Ruokahan on ihmisen kanssa symbioosissa ollessaan vatsassa ja suolistossa. Tosin se pyrkii osittain siitä symbioosista pois. Mutta tuskin se nyt enää siinä vaiheessa minkään firmankaan omistuksessa on? Ainakaan minkään maallisen firman. Paitsi tietysti sitten taas maankuoreen palatessaan. Sittenhän siitä tehdään uudestaan jätskiä ym. hyvää.

Minusta olisi kyllä jännä ajatus, jos Lenin ja Walt Disney saataisiin uudestaan henkiin. Eli he tuottaisivat iloa muillekin kuin itselleen ja tuskinpa olisivat edes niin vaarallisia kuin edellisessä elämässään. Tosin mitä olen kuullut, ainakin Leninin osalta pahalta näyttää.. Ei taida vallankumouksen "pääpirun" kroppa olla enää kauhean hyvässä kunnossa.

Siitä minulla on kyllä pelottava aavistus, että eläinten ja ihmisten omistus/vallanhalu ei välttis olisikaan ihan päinvastainen asia.. Että kyllä eläimet tosiaan osaavat aika sadistisia olla, vaikka niiltä ehkä puuttuukin ajattelusta samanlainen sadismin ja vallanhalun käsitteellinen merkkikieli, kuin mitä meillä ihmisillä on. Itse ajattelisin, että meillä ihmisillä on sen perus-eläimellisen dominoinnin tarpeen lisäksi just sitten jotain yksilöllisiä paratiisista karkoituksen merkkejä, kuten se kuolemanpelko, kyky järkätä erilaisia monimutkaisia strategioita sen hallinnan toteuttamiseksi, ehtymätön oikeassa olemisen ja käsitteellisen voittamisen tarve (tää puuttuu eläimiltä, aivan varmasti..) jne.

Vaikka kyllähän eläinkin kuoleman vaistoaa, mistä hitosta me itse asiassa tiedetään, miten ne sen kokee? Vai onko nykyaikana jo olemassa jotkut lähettimet, millä näkee muiden lajien ajatusmaailmaan? Toivottavasti ei omien lajitovereiden kumminkaan, vaikka ei mulla tän keskustelun suhteen mitään salattavaa olisikaan. Toivottavasti ei muillakaan.

Entä jos kyse onkin siitä kariuusikylämäisestä älykkyysteoriasta, jonka mukaan ihmisen älykkyyttä on hyvin erilaista, niin entäpä jos myös eri lajien älykkyyttä on hyvin erilaista? Voisiko tämä mitenkään olla mahdollista? Että esim. hevonen kyykyttää ihmistä jossain älyllisessä suorituksessa, esim. alle nelivuotiaiden lämminveristen tasoitusajossa mailin matkalla ihmistä ihan kymmenen nolla, mutta jossain toisessa jutussa taas ihmislapsi on nohevampi kuin ikäisensä hevonen? Esim. harva heppa on oppinut lukemaan tai laskemaan ennen kouluun menoa, ihmisrodussa tiedetään sitäkin kuulemma tapahtuneen.

Muinaiskulttuureista sen verran, että joissain muinaiskulttuureissa taas kuolemaan ei osattu suhtautua ollenkaan tyynesti. Sitä pelättiin ihan helvetisti ja toivottiin lähinnä vihollisen, ei omaa kuolemaa. Tästähän on tehty vissiin aika pitkälle ulottuvia antropologisia tutkimuksia, että ns. modernin yhteiskunnan ilmiöt on omalla tavallaan kaikki löydettävissä myös kivikautista teknologian tasoa elävistä yhteiskunnista. Että ei ne kaikki pakanatkaan oo ns. kivoja pakanoita, joka on lapsena lukenut intiaanisarjiksia, tietää tän tasan tarkkaan. Hyvä ja paha on alkukantaisessa maailmassa vähintään yhtä radikaalisti vallalla kuin meillä. Esim. vihollisen lihaa syödään paljon enemmän. Toki siinä on pyrkimys symbioosiin: Kun syö vihollisen aivot, saa tämän älyn!

Että jos mun pitäis nyt pidemmällä tähtäimellä ennustaa, tapahtuuko täällä maan päällä pikku hiljaa tulevaisuudessa:

a) ihmiskunnan henkinen "valaistuminen"
b) vajoaminen kivikautiseen teknologian tasoon

ennustaisin kohtaa b), enkä ees tiedä, olisiko se kovin kauheaa.. mutta mitään kollektiivisen ystävyyden ja sosiaalisuuden "heräämistä" siihen tuskin liittyy.. vaikka toki sen eteen saa tehdä töitä ja kannattaakin ja varmasti jossain paikallistasolla onkin täysin mahdollista, että ihmiset alkais ymmärtää toisiaan. Tuskin globaalisti sentään. Ei ainakaan ennen kuin hyväksymme täysin esimerkiksi Islamin ja päinvastoinkin.

Näin tällä kertaa. Huomasin olevani n. 5-7% röyhkeämpi ja itsevarmempi kuin iltapäivästä, mutta ehkä se oli se hiihto ja yhteys luontoon, joka aiheutti tämän.

Hyvää illanjatkoa kuitenkin kaikille! :)


[22:34 27.11.2008] profeetta
Hyvä, jos teet noita asioita. En minä "arvosta" mitään mielipidettä sen enempää kuin toistakaan enkä myöskään ole arvostamatta, olivat ne sitten kuinka hyvin perusteltuja tahansa. Ei minulla taida olla mistään tämän keskustelun aikana mainitusta asiasta oikeastaan mitään mielipidettä suuntaan tai toiseen. Havaintoja, päätelmiä ja logiikkaa kyllä riittää niidenkin edestä.

Logiikka yksinään ei kuitenkaan johda mihinkään. Ei se ole koskaan mitenkään "puhdasta", mikäli puhtaalla tarkoitat mahdollisimman todenperäistä. Se tarvitsee aina joitakin oletuksia, jotka löytyvät havainnoista, ja siksi logiikan todenperäisyys perustuu lopulta näiden havaintojen todenperäisyyteen. Tunne ja intuitio ovat myös tapoja havainnoida. Jos ne jättää pois, muutamia hyvin olennaisia näkökulmia jää puuttumaan.


[22:55 27.11.2008] K.S.
"Kirsi: Onko sinun mielestäsi maapallo yksi ajatteleva olento? Se ei ole. Pelkkä "maapallo" ei kärsi siitä että sitä tuhotaan. Ihmiset ja eläimet kärsivät. Ei me sille pallolle olla vastuussa mistään!
Ps. ajatteletko että kaktukset pelkkää hyväntahtoisuuttaan ovat jättäneet maailman valloittamatta? Ja luuletko ettei mikään muu laji ihmisen lisäksi haluaisi hallita, jos älykkyys siihen riittäisi?"

Kyllä. Ota selvää biologiasta ja omasta kehostasi ja etsi ensimmäinen kasvi ja atomi niin löydät ne kaikki myös ilmasta, maasta ja merestä ja sisältäsi. Mutta mitä ovat ajatuksesi? Se onkin vallan ihmeellinen juttu.. kuinka voit tietää, ettei koira ajattele? kuinka koira sitten haistaa syövän ja painaa kuonon polvellesi, kun olet allapäin. Kyse ei ole älykkyydestä, kun mitataan elämän arvoa, kyse on viisaudesta ja elämän ymmärtämisestä, jossa anteeksi vain - ihmiset ovat koko muuta eläinkuntaa roimasti jäljessä.
Jos tuo kuulosti oudolta, niin miksi SINÄ haluat valloittaa maailman? Mitä sinä sillä tekisit, kun kerta olemme niin ylivertaisia? Mihin me siis eläimiä ja puita ja mikrobeja tarvitaan? Ajattelepa ihan hetki tätä aivan jostakin muusta perspektiivistä kuin tämän ikkunan läpi, jota tuijotat ja se toinen ikkuna, mikä asunnosta näyttää sen tyypillisen tylsän pihamaiseman tai mitä vaan.
Sinä et elä ilman biosfääriä, ymmärrätkö? Se on yksi suuri elin, joka tarvitsee aivan jokaista sen osaa toimiakseen oikein. Onko se kertakaikkiaan liikaa pyydetty, että olisi edes hiukan ystävällisempi sille? Olisiko?

"Kirsi, ajattelitko mennä jonnekin metsämökkiin asumaan?`:D Näin hieman provosoivana kysymyksenä, mutta myös puhtaasta uteliaisuudesta."

Täysin ymmärrettävä kysymys aihepiireihin ja juttuihin perustettuna. Ja kyllä, harkitsen sitä erittäin vakavasti, ainakin tulen elämään elämäni mahdollisimman lähellä luontoa ja läheisiäni, kuten perhettäni ja ystäviä. Toinen tie olisi heistä irtautuminen ja sen koin jo, eikä siitä ollut kuin loputon kuilu jonnekin, missä ei ollut alkua eikä loppua, vaan pelkkä ja jatkuva ahdistus tulevaisuudesta ja niin kiire, ettei ollut aikaa edes ajattelulle muuten kuin kuvien kautta, joita en juuri jälkeenpäin ajatellutkaan. Alitajuinen 'minä' puskee aina jotenkin esille. Sitä kannattaa kuunnella, oikeasti, sillä se on oikeassa - se on se todellinen 'minä', joka yrittää kommunikoida sen ulkoisen minän kanssa. Nyt mun ei enää tarvitse yrittää.


"Ihminen pystyy maapallon eläimistä kaikista parhaiten tuntemaan empatiaa. Ihminen pystyy parhaiten käyttäytymään reilusti. Miksi siis soimata niin paljon?
Ja absoluuttista arvoa ei ole, arvot pitää jonkun määritellä. Kuten oikeudetkin. Eivät ihanat viisaat kasvit sääli ihmistä. Eivät metsän susiveikot jätä ihmisiä rauhaan jos kokevat nälkää."

Reilusti? kuunteletko omaa puhettasi ollenkaan?


[23:44 27.11.2008] A.N.
Koirista.

Koirat ovat varmasti alkuperäismuodossaan tosi viisaita ja elämää ymmärtäviä. Entäpä sitten kun ne joutuvat kosketuksiin ihmisen kanssa?

Täytyy sanoa, että olen tavannut oikeassa elämässä todella tyhmiä ihmisen kasvattamia koiria. En häpeile yhtään sanoa, että jopa minä olen niitä viisaampi. Olen tosin tavannut ihan fiksujakin ihmisen kasvattamia koiria eli ei minulla koiria vastaan yleisesti ottaen mitään ole. Mutta täysiä ääliöitäkin niiden joukkoon mahtuu. Johtuneeko ruokavaliosta?

Hassua, minusta on muuten hieman "epäluonnollista", että koiria pidetään vankeina kaupunkiasunnoissa. Nehän on vielä vähemmän suunniteltu koiraa kuin ihmistä varten. Kissa on pienempi ja pärjää paremmin ties missä.

Kettuja kyllä vapautetaan häkeistä, mutta harvempi päästää koiria irti naruista kun niitä näkee kytkettynä johonkin metallitolppaan asvalttiviidakossa. Vaikka itse en toki vapauttaisi, siitä voisi saada sakot ja tokkopa tuo ihmisen kesyttämä koira edes mihinkään lähtisi, sen tahto on manipuloitu siten. Mutta ei siinä pahaa ole, ainakaan niin kauan kuin myös ihmiset pyrkivät manipuloimaan toistensa tahtoja. Ihminen vaan yleensä pystyy panemaan paremmin hanttiin toiselle ihmiselle henkisesti kuin koira, ainakin aikuinen ihminen.

Olisi mielenkiintoista kuulla koiranomistajien mielipiteitä tästä.

Osalla koirista on toki tietty palvelustehtävä tässä yhteiskunnassa, aivan kuten osalla ihmisistäkin. Mutta kaikilla ei ole.

Voisiko olla, että joku ihminen olisi enempi sukua jollekin eläimelle kuin jollekin toiselle ihmiselle?

"Sivistymättömyyttäni" en kumminkaan tällä kertaa kysy. Tunnen kyllä evoluutioteorian ja eläinkunnan lajikehityksestä ja -ryhmistä laaditun luokittelun, vaikka lueskelin näitä juttuja lähinnä ennen peruskoulua ja ekalla luokalla :) Sitten alkoivat kiinnostaa muut asiat enemmän, kuten tähdet, ritarit ja dinosauriit. Mutta kysyin siksi, että jospa ne lajikartat ja sukupuut eivät olekaan erehtymättömiä. Nykyään kun kaiken voi periaatteessa kyseenalaistaa.

"Nyt mun ei enää tarvitse yrittää."

Tämähän on hieno asia. Olen iloinen puolestasi. Tuli mieleen kirjailija/mainosmies Markku Rönkkö, josta kirjoitin runon aukeaan v. 2006. Eilen se oli telkkarissa puhumassa viisaita. Sekin oli tavallaan lakannut yrittämästä, oli vapautuneen ja onnellisen oloinen. Ei tosin katunut uraansakaan. Miksi pitäisikään?

Kehitys voi silti mennä myös päinvastoin. Minusta tuntuu, että minun pitäisi yrittää paljon enemmän kuin olen tehnyt tähän asti ja jättää kaikki turha vähemmälle. Yrittänyttä ei laiteta. Sehän on sitten turvallisuustakuu, jos eksyy vahingossa gay-baariin tai ihmissyöjäheimon keskuuteen. Jälkimmäisessä tapauksessa liitteellä "ruuaksi".

Mutta vakavastikin puhuen, Frederikin sanomako mitätön? Jos jotain yrittää. Näinä päivinä kun käsittääkseni vasemmistopuolueetkin näyttävät vihreää valoa pienyrittäjyydelle. Kyllähän tädit aina varoittelee, ettei saa yrittää liikaa. Ennen vanhaan renki yritti piikaa ja joskus talon isäntäkin, emännältä salaa. Joskus tärppäsi ja toisinaan ei. Mutta itse asia ei koskaan unohtunut. Siitä on yllättävän vähän puhuttukin. Katoaako uudessa uljaassa maailmassa sukupuolisen symbioosin halu kokonaan, kun meistä tulee niin henkeviä ja tajuamme lopulta kaiken? Vai pistääkö tiedostaminen pikemminkin lisää nostetta punttiin?

Ja lopuksi, kumpi on tärkeämpää, kuunnella omaa vai toisten puhetta? Lastentarhassa aikoinaan sanottiin, että toisten, ei tosin minulle. Minä kuuntelen omaa puhettani joskus kasetilta huvikseen. Siedän sitä nykyään tosi hyvin ja itse asiassa nautin siitä. Mietin, tuntuuko Paavo Väyrysestä samalta.

Nyt kuitenkin nukkumaan. Aamulla ihan jotkut muut joutuvat kuuntelemaan puhettani.


[00:13 28.11.2008] J.P.
2012


[01:10 28.11.2008] P.P.
"Ihmiskunta on oman orjuutensa vanki, kunnes päätämme itse toisin."

Eikä kun me ollaan just sitä mitä me halutaan olla. Ihmiset on lähinnä oman ajatusmaailmansa vankeja. Jokainen meistä on luonut vahvan käsityksen siitä mikä on totuus ja oikein, mutta kas kummaa kaikilla on oma totuutensa... minusta tuntuu jotenkin, että "filosofisen" ajattelutavan (jota tämäkin sekava ketju edustaa) lisääntyminen on pikemminkin upottanut ihmiset syvemmälle suohon, koska kaikki järki häviää absurdeihin ajatusrakennelmiin, joista kyhätään aina vain korkeampia rakennelmia.



[01:48 28.11.2008] J.S.
Viihdettähän tämä vain on eikä filosofiaa. Toisaalta filosofiakin on viihdettä. Me viihdytämme teitä.


[09:10 28.11.2008] H.N.
Pieni kevennys tähän väliin (ja hieman edeltäviin puheenvuoroihin todella etäisesti liittyen). Ei se eläin ihan ajatukseton ole:

Homot pingviinit varastavat munia heteropariskunnilta - tahtovat isäksi

Ensimmäinen sivu   Edellinen sivu   Seuraava sivu   Viimeinen sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty