Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

lahjakkuus

Seuraava sivu   Viimeinen sivu  

[23:00 18.11.2008] poeta
Mitä oikeastaan on lahjakkuus? Ovatko kaikki ihmiset lahjakkaita jossain vai pelkästään hyviä? Ja mikä on hyvän ja lahjakkaan ero, vai onko sitä? Mitä mieltä olette?


[00:17 19.11.2008] A.N.
Kaikki ihmiset ovat lahjakkaita jossain.
Hyvän ja lahjakkaan ero ovat

1. arvostusten erot - kuka pitää mitäkin hyvänä ja lahjakkaana, eivät nämä ole yksi ja sama kaikille

ja

2. intohimo eli ainoa tie lahjakkuuteen, joka kulkee ja kasvaa sitkeän harjoittelun kautta.


[09:10 19.11.2008] arskan_laskut (vauhti)
Hyväksi tullaan harjoittelemalla, lahjakkaita ollaan harjoittelemattakin. Lahjakas ihminen oppii nopeasti hyväksi ja intohimoinen lahjakas ihminen erinomaiseksi.

Arvostusten erot koskevat lähinnä hyvyyttä ja muita laatuarvostelmia. Lahjakkuus ei ole laatua. Lahjakkuuden näkee, niin maalarista kuin voimistelijastakin.


[10:28 19.11.2008] aamutuima
Mun mielestä pelkkä lahjakkuus ei riitä. Tunnen monia, joilla on valtavasti lahjoja, mutta joilla ei ole tekemisen paloa tai sisäsyntyistä motivaatiota todella kehittää itseään. Niinpä heidän taiteen tekemisensä jää koulussa tehtäviin töihin, joista he kyllä suoriutuvat hyvin.

Itse uskon, että maksimaalisen tuloksen saavuttamiseksi tarvitaan lahjakkuutta, mutta ENNEN KAIKKEA ahkeruutta ja innostusta todella tehdä töitä kehittyäkseen.


[16:48 19.11.2008] H.S.
Lahjakkuus vois olla
- Luonnostaan menestyvän hyvä ja ihailtavaa tulosta tekevä. Hämmentävän helppoa hänelle.


[18:38 19.11.2008] kylmä
Antti:
En koe kaikkien ihmisten olevan lahjakkaita jossain, vaikka komppaankin intohimon tietä lahjakkuuteen ja onnistumiseen.

Success is the ability to
go from one failure to
another with no loss of
enthusiasm.

Sir Winston Churchill visioi näin aikanaan


[19:52 19.11.2008] A.N.
Lahjakkuus laajempana käsitteenä on oikeastaan keski-ikäisten ja vanhusten juttu. Se syntyy vuosien työnteon myötä. Nuoria ei siis saisi lahjakkaaksi syyttää, verraten toisiin. Itse en sellaiseen koskaan sorrukaan, vaikka muuten elämässä virheitä alati teenkin. Jos jotain nuorta taiteilijaa lahjakkaaksi kehun, se johtuu a) siitä, että hän on tyylillisesti makuuni (vrt. arvostukset) tai b) siitä, että haluan hänen jatkavan harrastuksensa parissa ja koen pienen varovaisen kannustuksen olevan paikallaan.

Mutta se on minusta äärimmäisen ja tonttumaista touhua - vaikka joulun alla ollaankin - mihin sorrutaan niin taiteessa, urheilussa, koulumenestyksessä kuin ties missä, että toisia kehutaan lahjakkaaksi toisten kuullen, jaetaan ihmisiä vuohiin ja lampaisiin, helmiin ja sikoihin.

Kaikki ovat lahjakkaita jossain. Suomalais-amerikkalainen yhteiskuntamme ei tätä tietenkään tajua.

Jos joku menestyy ilman työntekoa jossain ei kerro mistään muusta kuin kyseisen elämänalan harrastelijamaisesta tasosta. Ikävä kyllä tämä suomalainen yhteiskunta tarjoaa nykyään liikaa mahdollisuuksia menestyä ilman sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, pelkän kusettamisen ja/tai yleisön totaalisen arvostelukyvyttömyyden avulla.

Mutta mainitussa voimistelussa - jos nyt puhutaan kansainvälisen tason telinevoimistelusta - ei ole tullut olympiayleisön silmien eteen yhtään "lahjakkuutta" ilman 8-12 tunnin päivittäistä treeniä.

Mutta se on kyllä totta, että voimistelussa ja maalaamisessa lahjakkuuden näkee. Sehän on suomeksi sanottuna sitä, että joku jaksaa tehdä jonkun asian eteen pitkään ja tinkimättömän kovaa töitä, vuosia. Ei ole kiinnostunut nopeista ja lyhytjänteisestä ratkaisuista, ei puolittaisesta menestyksestä.

Siitä minäkin olen yhtä mieltä, että kaikki eivät ole lahjakkaita kaikessa.


[23:33 19.11.2008] K.K.
Se mikä on keskiarvon osaajalle haastavaa ja vaikeaa, on taitavalle helppoa ja itsestäänselvää. Se mikä on taitavalle haastavaa ja vaikeaa, on nerolle helppoa ja itsestäänselvää. Jälkimmäinen vaatii lahjakkuutta, uuden oivaltamisen kykyä ja rajoja rikkovaa ajatuksenjuoksua. Lähinnä taiteessa, muualla sanavalinnat hieman muuttuisivat. Jeejee.


[08:34 20.11.2008] kylmä
Oikein hyvin ynnätty Keijo!




[08:39 20.11.2008] Korkein totuus
Lahjakkuus on luontaista hahmottamiskykyä, joka nopeuttaa oppimista.


[12:59 20.11.2008] one of us
itsensä tuntemista se on, ei sen monimutkaisempaa.


[15:37 20.11.2008] A.N.
Vaan entäpä jos lahjakkuus ei olisikaan itsensä tuntemista, vaan unohtamista?


[17:36 20.11.2008] K.K.
Tuli tuosta Antin kommentista mieleen eräs viime kokoelmani kohta, jota siteeraan julkeasti.

"
mielenjohteet päässä kuin sinua viisaampi huume tai ajatus
loppusyksynilta on koristeltu punaisiin jouluvaloihin
sanat on piilotettu varjoihin, leikkiin
jokivarren paleltuneessa heinässä askeleet edestakaisin

myöhemmin löydät ruttuisia muistipapereita housujen taskusta
unohtaa itsensä kuullakseen puun kaatumisen
"


[15:01 22.11.2008] Tom Pesch
Ei mitään lahjakkuutta ole olemassa. Kun tekee jotain tarpeeksi pitkään, siinä tulee hyväksi. Jos aloittaa tarpeeksi nuorena, voi tulla todella hyväksi. Se on hikeä ja työtä vaan se lahjakkuus.



[15:37 22.11.2008] K.K.
Tom, aika naiivia. Ja kaikki ovat tasa-arvoisia ja heillä on vastaava oppimiskyky pohjalla. Jos olisin aloittanut kitaransoiton 7-kuukautisena, olisin 84-vuotiaana yhtä taitava kuin Mikko Alatalo 5-vuotiaana.


[22:56 22.11.2008] - p
Tom on aivan oikeassa. Ja kaikki ovat käytännössä tasa-arvoisia. Keijon esimerkki on epäasiallinen, mitä sillä tarkoittaneekin.

Ei ole lahjakkuutta, mutta oppimiselle on esteitä. Joillain näitä esteitä ei esiinny - syystä tai toisesta. Niistä lisää muualla.


[04:17 23.11.2008] uolevi
Geenitieto ja vodkapullo. Ja lahjakkuus, perkele kohta sitä on.


[10:48 23.11.2008] R.L.
Hyväksi opitaan ja lahjat saadaan. Lahjakkuus on kova pää ja tyhmä mieli joka ei tajua lopettaa.


[11:27 23.11.2008] A.A.
Keijo Kuuttio on täysin oikeassa.
Lahjakkuudella tarkoitetaan erityisen hyviä edellytyksiä oppia hyväksi jossain asiassa. Eikö termi lahjakkuuskin kerro teille jotain? Lahjat saadaan, ei itse itselle hankittu taito ole lahja!


[14:46 23.11.2008] Jaakko P
Tom on väärässä


[17:03 23.11.2008] M.H.
Hyvissä on lahjakkuuksia sekä perfektionisteja. Lahjakkailla on helpompaa ja vielä jos lahjaansa hioo voi jonain päivänä tulla mestariksi. Perfektionisti voi piiskata itseään parempaan ja parempaan suoritukseen, mutta tie on kivisempi enkä usko, että sillä neroutta ikinä saavutetaan.

Toisilla vaan ON värisilmää ja toisilla ei, toiset osaa luonnostaan sommitella ja toiset joutuu sen kirjasta opettelemaan. Jälkimmäiset tekee niinku on opittu ja niinkuin kirjassa sanotaan, lahjakkuudet osaa rikkoa rajoja ja saattaa saada aikaan jotain mullistavaa, koska ne vaan tietää mikä toimii.

Sama pätee kirjoittamiseen, valokuvaamiseen, valokuvattavana olemiseen (kaikki ei oo edes valokuvauksellisia, toiset on siinäkin luonnonlahjakkuuksia) tai mihin tahansa. Mun isä osas soittaa 6-vuotiaana haitaria, pianoa ja kitaraa korvakuulolta, mä en osaa kolmikymppisenä soittaa muuta kuin suutani.

En usko että kaikki ihmiset on lahjakkaita jossain. Käytetäänhän nimitystä "heikko lahjainen" kuvaamaan ihmisiä joilla on jonkin asteisia kehitysvammoja. Enkä usko että terveetkään ihmiset on kaikki lahjakkaita jossain, tai no, riippuu rajataanko lahjakkuus käsittämään myös muita kuin kulttuuriin liittyviä asioita kuten nukkumisessa, nalkuttamisessa, valehtelussa jne. niistäkin löytyy luonnonlahjakkuuksia ;)


[18:55 23.11.2008] A.N.
Joulupukki on mielestäni erittäin lahjakas. Muista en mene sanomaan mitään.

No, okei, kirjoittamisesta sen verran, että absoluuttinen lahjakkuus siinä on sitä, että kynä pysyy kädessä jo synnytyslaitoksella. Sama kai pätee soittamiseen. Laulusolisti osaa jokainen olla jo syntyessään, että ehkä se laulu hommeli nyt ei sitten kauheasti niitä lahjoja vaadi, ainakaan niin paljon kuin muut taide jutskat.


[19:16 23.11.2008] P.P.
Taiteessa lahjakkuutta on kahta tyyppiä. Ensimmäinen niistä on tekninen taito esim. piirtää taitavasti. Jos olette koskaan olleet elävän mallin kurssilla niin siellä huomaa, että lahjakkuus on saatua, ei kehitettyä. Jotkut vain osaavat suunnilleen samalla kokemuksella paremmin, tai jopa niin, että lahjakas ihminen ei ole juurikaan harrastanut piirtämistä, mutta on silti parempi kuin ne, jotka ovat piirtäneet kauan kehittymättä siinä.

Toinen on luovuus, joka on minusta vieläkin harvinaisempi lahja. Kyky luoda jotain hienoa ja ehkä uuttakin, joka vetoaa ihmisten estetiikkaan. Se on ehkä kuitenkin se taiteen ydin ja tekninen taso on vähemmän tärkeä.

Valitettavasti kolikolla on lähes aina se kääntöpuoli. Nerous on raskas taakka, voin sanoa sen omasta kokemuksestani todella painokkaasti. Nerot esimerkiksi harvemmin pääsevät kyntämään kunnolla vakoa, siinä missä karkeita tikku-ukkoja säheltävät miehet pääsääntöisesti hoitavat sen puolen. Lisäksi on ihmisten kateus ja sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle ajautuminen yms. Jos syntyy taiteilijaksi niin on aika hankalaa yrittää elää normaalia elämää.



[20:44 23.11.2008] A.N.
"Nerous on raskas taakka, voin sanoa sen omasta kokemuksestani todella painokkaasti."

Nyt täytyy kyllä sanoa, että tätä vilpitöntä piirrettä kunnioitan sinussa suuresti. Niin moni taiteilija miettii yön pimeinä unettomina tunteina, onko nero vai ehkä sittenkään ei, mutta harva sen todella varmasti tietää ja tunnustaa itselleen ja vielä harvempi uskaltaa tulla rohkeasti esille kyseisen ominaisuuden kanssa.

"Nerot esimerkiksi harvemmin pääsevät kyntämään kunnolla vakoa, siinä missä karkeita tikku-ukkoja säheltävät miehet pääsääntöisesti hoitavat sen puolen."

Olisi hauska kuulla aukean neroilta tai muilta nerouden tuntijoilta, voiko olla olemassa sellaista, että synnynnäinen nero kenties peittelisikin ominaisuuksiaan ja tyytyisi piirtelemään niitä tikku-ukkoja yllä mainitusta syystä?

Kumpi painaa vaakakupissa? Oma syntymässä korkealle kehittynyt taiteellinen vakaumus, kunnianhimo ja maku vai helppojen ratkaisujen suomat "luontais"edut? Ja onko nerous valioyksilöllä niin läpitunkevaa, ettei hänellä ole edes mahdollisuutta ottaa muuta roolia, vaikka välillä haluaisi ns. vaihtaa vapaalle?

Ja sitten vielä, pitääkö myytti siitä, että todellakin vain mies kykenee olemaan nero, paikkaansa vai voiko myös nainen kohota harmaan massan yläpuolelle helposti ja kevyesti?


[21:14 23.11.2008] M.A.
(Luin joskus jostain, että kun Robert de Niro ja Dustin Hoffman alkoivat opiskella näyttelemistä, he olivat aluksi luokkansa huonoimmat. Marjo Matikainen-Kallströmiltä sujui aluksi kaikista urheilulajeista huonoiten juuri hiihto.)


[15:57 24.11.2008] V.J.E.M.
Huhhuhurja keskustelu, pakko tulla huutelemaan. Minusta on hassu ajatus, etteikö muka olisi olemassa lahjakkuutta. Ihmiset ja muutkin olennot ovat erilaisia, sillähän koko evoluutiokin pyörii. Toiset ovat hyviä jossain, toiset jossain muussa, jotkut eivät oikein missään ja muutamat melkein kaikessa. Gaussin käyrän mukaan taitavat mennä onnen lahjat, eivät suinkaan tasan. Ei tietty mikään kiellä lahjakkuuksia haaskaamasta mahdollisuuksiaan tai keskinkertaisia tai jopa tumpeloita raa'alla työllä kehittämästä itseään huipputason voimistelijaksi, maalaajaksi, kirjoittajaksi, säveltäjäksi, muusikoksi, metsuriksi tai rekkamieheksi.


[17:05 24.11.2008] K.S.
Maria, joo näin mäkin olen kuullut noista jätkistä. Karisma on kummallinen juttu. Sitä on vaikea 'oppia' mistään muuta kuin sisäsyntyisesti.
Harrison Ford on alunperin puuseppä ja inhosi näyttelyä pitkään, kunnes Lucas löysi sen ja teki siitä 'Han Solon'.
Eihän se jätkä osannut näytellä minkään manuaalin mukaan, mut ei se häntä estänyt ikinä tulemasta näyttelijäksi ;)

"Kumpi painaa vaakakupissa? Oma syntymässä korkealle kehittynyt taiteellinen vakaumus, kunnianhimo ja maku vai helppojen ratkaisujen suomat "luontais"edut? Ja onko nerous valioyksilöllä niin läpitunkevaa, ettei hänellä ole edes mahdollisuutta ottaa muuta roolia, vaikka välillä haluaisi ns. vaihtaa vapaalle?"

En oikeasti tiedä, onko 'kunnianhimo' mikään ominaisuus, joka kuuluu lahjakkuuteen. Kutsuisin tuota sanaa 'hulluudeksi', jolle sosiaalinen ympäristö, kuten perhe ja muut vaikuttajat tyrkkivät ja kannustavat tarpeeksi, jotta tämä kunnianhimoinen yksilö voisi tahkoa elämässään mahdollisimman paljon rahaa. Sillä ei ole lahjakkuuden kanssa oikeastaan paljoa tekemistä, jos kunnianhimo muuttuukin päämääräksi yhdessä tekemisen kanssa, sanoisinko näin.

'Vapaalle vaihtaminen' tuossa 'neroudessa' on toinen mielenkiintoinen kysymys.. mut selitys on merkityksetöntä aina, kun se sanotaan ulos, sillä kyse on aina vain ajatuksista, jotka eivät tee itsessään mitään. Sama homma ns. 'nerolla'. Miksi häntä edes kutsuttaisi sellaiseksi, jos kaikki tajuaisivat hänen tekemisensä ja sanomisensa helppojen selitysten avulla? Onko neroutta sitten se, että tekee omat ajatuksensa helpoksi muillekin, vai sitä, että saa ne näyttämään vain vaikeammilta, etteivät kaikki tajuaisi niitä?

mystiikkaahan tuo, mutta varsin toimivaa, massojen kannalta. Ainahan pitää olla idoleita, joita katsoa ylöspäin, jottei vain myös se Maukka Perusjätkäkin tajuaisi samoja asioita kuin Stephen Hawking. Hassua, miksi se muka on niin.


[21:49 24.11.2008] J.L.
Mun mielestä siinä ei ole takana mikään sen ihmeellisempi lahja kuin terve aivokemia, joka jokaisen eteen tulevan haasteen edessä laittaa serotoniini tasot nousuun. Ideoimisen ja tekemisen flow on kuin huumetta, parinkymmen tunnin työrupeamat ei ole lainkaan epätavallisia, jos on haastavaa tekemistä.Vain ihan liian helppoa tekemistä ei jaksa kovin pitkään. Onnistumisen tunne on sekin iso, mutta ei koskaan tyydytä kuin vain sen verran että jää koukkuun sellaisiin juttuihin, jotka tarjoavat pian taas uusia entistä isompia haasteita.

Se tituleerataanko jonain päivänä neroksi riippuu siitä minkälaisilla asioilla itseään koukuttaa. Jos pystyy pitämään fokuksen pitkään yhden aihepiirin ympärillä, niin siinä pääsee taatusti pitkälle.




[23:49 24.11.2008] A.N.
Näinhän se on. Tuota yritin itsekin sanoa, mutta nerous ei riittänyt.

Voisi kai siis sanoa, että kyse ei ole pelkästään siitä, minkälaisilla asioilla, vaan miten.




[23:59 24.11.2008] M.H.
No eikä ole. Mutta mitäs siitä jos sellaisen uskominen tekee jonkun onnelliseksi ;)

Miksikäs sitten jotkut tekee ehkä enemmänkin hommia jonkun asian tai taidon kehittämiseksi ja toiset on silti parempia?

Taiteilijoilla on kyllä (tutkimuksienkin mukaan) suuret vaihtelut serotoniinin ja dopamiinin välillä. Mutta ei siinä aivokemiat auta jos ei oo värisilmää, sommittelukykyä tai jos yksinkertaisesti viiva on kökköä vaikka kuinka riipustelisi ja raapustelisi.


[15:38 25.11.2008] P.P.
"vai voiko myös nainen kohota harmaan massan yläpuolelle helposti ja kevyesti?"

En oikein tiedä naispuolisia neroja. Le Guin on kyllä kirjoittajista, mutta muita ei tule mieleen. Minusta naiset ei ole kovin luovia. Jotenkin naisten tekemisessä näkyy sellainen, että ne vain harrastaa huvikseen jotain eikä taide ole mitenkään erityisen tärkeää niille.



[16:34 25.11.2008] H.S.
oppimalla jos oppii ja osaa ni se on mun mielestä KOKEMUSTA mut LAHJAKKUUS on eri asia - jotku lapsetki voi olla lahjakkaita vaikka kokemusta olisi lähes nolla.


[16:35 25.11.2008] H.S.
miehet on neroja ja älykkäitä (osaa rakentaa atomipommin), naiset on viisaita ja järkeviä (eikä edes harkitse mitään pommia).


[16:41 25.11.2008] K.S.
Helena, unohdit Marie Curien, hupsis ;)


[17:46 25.11.2008] A.N.
"Mutta mitäs siitä jos sellaisen uskominen tekee jonkun onnelliseksi"

Ei kyse välttämättä ole onnellisuudesta. Kuten tässäkin on aiemmin moneen otteeseen todettu, lahjakkuuden ja onnellisuuden välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä.

Vaikka toisaalta voikin, mutta silloin pitäisi määrittää onnellisuus uudelleen, jotenkin toisin. Se ei olisikaan enää ns. kokemuksellista onnea, vaan tekemyksellistä.

Kolmanneksi tai neljänneksi, ehkä suurin lahja on sittenkin kyky tehdä itsensä ja sivutuotteena muut onnelliseksi tai päinvastoin. Ei siis onnettomaksi, vaan ensin muut ja siinä ohessa itse.

Kaikki miehetkään eivät kyllä osaa atomipommia rakentaa, vaikka ehkä haluaisivatkin.

Jos nyt pureudutaan syvälti lääketieteellisiin seikkoihin, niin luulisi sen jo haittaavan melko lailla sitä viivan, värisilmän ja sommittelukyvyn hyödyntämistä, jos serotoniini ja dopamiini tai mitä muita kaniineja tai histamiineja ja estrogeenejä näin joulun alla onkaan, sahaa minuutin välein ylä- ja ala-arvoisuuden lakipisteissä, vaikka toisaalta, kuka on sanonut, että taide ylipäänsä edellyttäisi noiden väri- ja viiva-asioiden hallintaa, esim. jokin näyttämötaide?

Täällä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, joita periaatteessa kaikkia pystyy hyödyntämään jotenkin "taiteellisesti", mutta ei nyt ehkä yksi ja sama ihminen kaikkia yhtä aikaa. Myönnän, että multilahjakkuus on perin harvinaista, yksinkertaisesti siksi, että olemme fysiologisesti määrätyllä tavalla aikaan ja paikkaan sidottuja. Eli jos nyt joku vaikka väsää jotain runoja 24/7 niin pitää olla kolmaskin käsi, jos meinaa samaan aikaan vaikkapa tehdä Picasson tasoisia kuvataiteellisia luomuksia (tai teollisuuden tuotteita) ja vatsallaan sirkustemppuja.


[18:05 25.11.2008] T.R.
Minun mielestäni suurin osa meistä ei tajua lahjakkuuttaan. Olen kouluttaja, joka yrittää opettaa esim. lastentarhanopettajille oikeaa tekniikkaa ja itsetuntoa siihen, että uskaltaisivat piirtää lasten kanssa. Mikähän on ollut kouluopetuksessa vikana, kun kuulijoistani aina 85% vastaa, ettei osaa piirtää ja se on vaikeata. Viiden minuutin opetukseni jälkeen 0% viittaa, ettei osannut muka piirtää mallini mukaisesti. Ihmeellistä, mutta totta! He vain luulevat olevansa huonoja, eivätkä koskaan siksi ole harjoitelleet esim. piirtämistä!


[18:10 25.11.2008] M.L.
"En oikein tiedä naispuolisia neroja. Le Guin on kyllä kirjoittajista, mutta muita ei tule mieleen. Minusta naiset ei ole kovin luovia."

Gertrude Stein, Mai Zetterling, Tove Jansson,
Kaija Saariaho, Marguerite Yourcenar, Simone de Beauvoir!


[18:39 25.11.2008] A.N.
"Mikähän on ollut kouluopetuksessa vikana, kun kuulijoistani aina 85% vastaa, ettei osaa piirtää ja se on vaikeata."

Ei kouluopetuksessa ole ollut mikään vikana, paitsi tietysti alaluokilla joskus vähän tylsät aiheet ja rajoittuneisuus, kun kaikki luokanopet ei välttämättä ole mitään kuvataiteilijoita, vaikka jokainen lapsi on luonnostaan taiteilija... eli tarjonta ei vastaa kysyntää.. yläasteella taas saattaa päinvastoin kiikastaa se, että kaikki oppilaat eivät ole mitään taiteilijoita, vaan osa on ihan normaali ihmisiä, eikä taidepohjalta tuleva opettaja ymmärrä tätä olleknaan ja pistää ne tekemään tavallisten juttujen sijaan jotain ihme epärealistista hörhöilyä ja se tappaa osalta motivaation.

Mutta, varsinaiseen aiheeseen. Kouluopetuksessa ei ole aikuisiän taiteellisen itsetunnon kehittymisen kannalta mitään vikaa. Ongelma syntyy siitä, kun ihminen on jo lapsena luonnostaan ahne ja kilpailullinen ja haluaisi olla paras kaikessa ja kun siellä luokassa on kumminkin sitten yli kaksikymmentä lahjakkuutta, niin eivät ne voi olla kaikki parhaita siinä samassa asiassa. Ei hiihtokilpailuissakaan ole yleensä kuin yksi tai korkeintaan kaksi voittajaa, vaikka 20 äijää lykkisi minuutin sisällä maaliin.

Mutta lapsi on tavallaan "tyhmä" ja vertaa itseään siihen luokan parhaaseen, voittajaan, ajatellen, että koska ei ole paras, täytyy olla huono. Lapsen ajattelu on silleen vähän epäloogista. Eikä se välttämättä edes ole lapsen itsenäistä tai pienryhmäajattelua, jossa lapsi keskittyy enempi siihen tekemiseen ja luomiseen välittämättä monesko on "kilpailussa", vaan nimenomaan ajattelua isossa joukossa.

Eli 19 kahdestakymmenestä aikuisesta on niitä lapsuuden paras-huono epäloogisuuden uhreja, koska milleriläisittäin (Alice ei Henry) lapsuus vaikuttaa aikuisuuteen. Ja siellä lastentarhanopettajien koulutuksessa (tai oikeastaan melkein missä tahansa muuallakin) prosentti onkin tod. näk. täysi 100, koska lako-koulutukseen ei yleensä hankkiudu ne, jotka oli aikoinaan luokan parhaat piirtäjät, vaan enemmänkin semmoiset yleislahjakkuudet, jotka oli vähän hyviä kaikessa. Mutta siihen "vähän hyvyyteen" sisältyy yleensä myös voimakas peitelty huonommuuden ja etenkin vertailun kokemus.

Ei siis ole koulutusjärjestelmän vika tämä homma, ellei sitä nyt sitten katsota viaksi, että lapset koulutetaan laumassa. Se voikin olla virhe, itse esim. uskon täysin, että minusta olisi tullut paljon kätevämpi ja lahjakkaampi ihan kaikessa, jos minut olisi koulutettu yksityisesti tai edes jossain steinerissa, eikä missään normaalissa koululuokassa. Mutta onko semmoinen sitten käytännössä järkevää tai välttämättätöntä? Kysymys on yhtä vaikea (tai helppo, riippuu tulkitsijasta) kuin kysymys laaja-alaisen koulutuksen välttämättömyydestä ylipäänsä. Koulussa oleminen antaakin, jopa niille, joiden koulukokemukset ovat kaikista surkeimpia. Ainakin se antaa elämään draamaa ja hyviä tarinoita jos ei muuta.

Mutta tosiaan, näillä kouluttamillesi lastentarhanopettajille on jäänyt päälle se lapsuuden vertailu-hommeli. Varmaan niillä ihmisillä se ei ole ihan yhtä pahana päällä, joilla on paljon myös myöhempiä vapaa-ajan kokemuksia piirtelystä ja joille se on niinku elämyksiä antava juttu. Aukeassa on varmaan suuri osa tämmöisiä poikkevia. Luulisi. Vai onko täällä miten paljon semmoista "en mä osaa omasta mielestäni piirtää kyllä yhtään mutta laitanpahan silti piirrokseni näkyville" masokismia? :D

Että se on vähän silleen, jokainen voi ajatella omasta elämästään, jos on vaikka soittanu nokkahuilua pari kertaa ala-asteella niin totta kai siinä on fiilis "en osaa soittaa nokkahuilua".

Tähän on sitten terapeuttien ja kouluttajien hyvä iskeä. "Me parannamme sinut huonosta itsetunnostasi viidessä minuutissa nerokkaalla taikatempullamme". Opettajat ja ohjaajat on just parasta riistaa, koska niiden ammatti on semmoinen, että niiden pitää koko ajan painiskella näiden kysymysten kanssa ja sit ne on usein hyvin "tunnollisia" tämän asian suhteen, varsinkin naiset (joita taitaa lastentarhanopettajissa olla valtaosa). Miehet on ehkä skeptisempiä ja kovemmalla kuorella varustettuja, hyvässä ja huonossa mielessä. "Akkojen touhua" ajatellaan, niinkuin se ehkä vähän onkin. Tietty nykymaailmassa kun kirkkoherratkin vaihtaa sujuvasti kirkkorouvaksi, multisukupuolisuus lienee hyve.

Ei silti, se voisi olla ihan jännä tapa tienata leipänsä nykymaailmassa se terapointi ja muutenkin, onhan se kunnioitettavaa, jos ihminen jollain sektorilla vapautuu estoistaan. Ainakin jos miljöö on muuten asialle suhteellisen sopiva. Että jos joku nyt vaikka menis markettien jouluruuhkan keskelle juoksentelemaan munasillaan (alitajuinen fantasianiko vai tuulesta temmattu kummelimainen esimerkki?), niin ketä se sitten hyödyntää, vaikka aika estotonta ja vapaata touhua onkin?

Mutta sit jos joku tyyppi, vaikka se ois miten estynyt kokonaisuutena ja suunnilleen itsarin partaalla selvin päin kaikennäköisissä sosiaalisissa ympyröissä, niin jos se on vaikka omassa valtakunnassaan auton konepellin alla touhutessaan, jos se on tehnyt koko ikänsä sitä ja tykkää siitä, niin kokeeko se silloin mitään "en mä osaa" fiiliksiä? Tuskinpa. Se kokee voimaantumista ja jopa tiettyä onnea. Sama kuin minä vaikka juostessa tai väkertäessä jotain runonpätkiä. Tätä tarkoitan sillä, että jokainen on lahjakas jossain. Jokainen ei varmaan ole kansakunnan seuraava suur-idoli ja messias ja vapahtaja, koska ei kukaan ole pohjimmiltaan sitä... Vaikka joskus jotkut tahdotaan jalustalle nostaakin, ihmisillä on niin kova tarve epäjumalille. Ja nykyään pelottavassa määrin olla itsekin sitä. Myönnän, tunnistan jopa minussa näitä piirteitä, mutta näen kyllä monissa muissakin, ei sen puoleen..

Että en nyt sitten tiedä, onko se maailman suurin ongelma, jos ihminen kokee olevansa huono piirtäjä. Ehkä jopa enemmän se, että kaikista pitäis vääntää hyviä piirtäjiä suunnilleen väkisin. Että ne ois onnellisia ja niillä ois vahva itsetunto ja jotain. Mulle on esim. eräs taideihminen sanonut suoraan aikoinaan - ja aiheestakin, myönnän - että mulla on huono itsetunto, mutta en ollu silloinkaan sitä mieltä tai en uskonut, että se ois mikään 100% huono ja nyt olen vielä vähemmän. Ihmisen itsetunto on melko kameleonttimainen ja liukuva käsite, niinkuin ylipäänsä koko "itse". Joskus on hyvä ja toisinaan sitten taas ei.

Mutta eipä silti, kyllähän jokainen osaa piirtää, koska piirtäminen sinänsä on maailman helpoin juttu, ei tarvii kuin paperia ja kynän, että helppohan se on siitä lähteä. Opetapa sitten nää lastentarhanopettajat viidessä minuutissa ratkomaan sudokuja tai keksimään ratkaisu maailman ympäristöongelmiin..

Että lahjakkuuden kanssa voisi kysyä ja ehkä jopa pitäisi kysyä mikä on sitä kaikkein yleishyödyllisintä lahjakkuutta. Tai sitten ei. Mistä minä tiedän. Mikään lahjakas en ole. Paitsi erittäin lahjakas jauhamaan täällä aukean foorumeilla kaikkea peetä, mutta se on kyllä jos mikä, ankaran treenaamisen tulos :)


[19:29 25.11.2008] Ihana-Liisa
Voiko olla nero vaikkei älykkyysosamäärä olisi huippukorkea?


[19:43 25.11.2008] J.S.
Nero lienee yhteisön antama titteli, ei niinkään persoonan ominaisuus. Älykäs on vain älykäs ja vähemmän älykäs vain vähemmän älykäs. Itse ainakin näen nerouden tunnustuksena, vähän sankaruuden tapaan. Nerot ovat poikkeuksellisia yksilöitä, jotka lahjakkuudellaan (miten ikinä sen näkeekään) ja kovalla työllä saavat aikaan poikkeuksellisia tuloksia. Kenties näin. No enhän minä mikään asiantuntija ole, joten jätän riitelemisen teille.


[19:03 26.11.2008] A.N.
"Voiko olla nero vaikkei älykkyysosamäärä olisi huippukorkea? "

Kyllä se toki hyvin vaikeaa on, mutta mahdollista kuitenkin. Voi myös olla älykäs, vaikka älykkyysosamäärä olisi tuntuvasti keskiarvoa alempi. En nyt sentään todistuksen numeraalista keskiarvoa tarkoita, alle 10 älykkyysosamäärä tuskin on kenenkään kohdalla neroutta [ellei sitten neroutta ole se, että keskeyttää Mensan testin ekan kysymyksen jälkeen, kun on muka parempaakin tekemistä], vaan niinku sitä väestön keskiarvoa.

"Nerot ovat poikkeuksellisia yksilöitä, jotka lahjakkuudellaan (miten ikinä sen näkeekään) ja kovalla työllä saavat aikaan poikkeuksellisia tuloksia."

Sinänsä kyseenalaistamatta tätä tulkintaasi, on pakko mainita, että ekana tuli mieleeni Rooman keisari Nero :D

Vaikkei siinä sinänsä mitään hauskaa olekaan. Ihmismielessä on kummallinen perverssi vaihde, joka on kytköksissä huumoriin. Onko huumori paholaisen juoni?

Seuraava sivu   Viimeinen sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty