Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

lahjakkuus

Edellinen sivu   Seuraava sivu  



[19:33 26.11.2008] R.L.
It ain't what you do, it's how you do
It ain't what you've been through
It's how you've been through



[20:14 26.11.2008] J.S.
Antti, huomaisin itsekin tuon keisari Nero -assosiaation :D Itsekseni jo naureskelin sille. Päätin jättää syötin veteen, joku kuitenkin tarttuu siihen helpon naurun toivossa. Ja katso, kukas se menikään nielemään syötin vapoineen kaikkineen.

No kaikki kunnia kuitenkin Nerolle, aika poikkeuksellisia tuloksiahan hänkin sai aikaan luovalla hulluudella. Vai pitäisikö sanoa tuhoavalla *har har har*. Kiitoksia, olen täällä koko illan.


[22:43 26.11.2008] A.A.
Huumori= Ihminen havaitsee jonkin pienen ristiriidan, mutta jottei turhaa rasitusta syntyisi, aivot synnyttävät positiivisen tunnetilan.
Evoluutio-paholainen on ollut nerokas!


[23:26 26.11.2008] A.N.
Ilmankos:

evoluutio, engl. evolution => [d]ev(il)+olut+ion(i)

Biologian historiaa, uskontoa, matematiikkaa ja kemiaa, sekä hieman kieltä. Sitähän se kaikki on. Lahjakkuuskin.


[12:33 28.11.2008] Tom Pesch
"Voiko olla nero vaikkei älykkyysosamäärä olisi huippukorkea?"

David Lynch on esimerkki ihmisestä joka on selkeästi nero, vaikka ei mikään intellektuelli olekaan.
Älykkyyden ja älykkyysosamäärän suhde on mutkikas. Älykkyyttä ei ole mahdollista määritellä, ainoastaan luokitella. Siksi älykkyystestissä joudutaan ottamaan aina kantaa siihen, mitä älykkyyden osa-alueita painotetetaan enemmän ja mitä vähemmän. Kaikkia älykkyyden muotoja ei ole mielestäni mahdollista edes mitata.

"[14:46 23.11.2008] Jaakko P
Tom on väärässä"

Oikeassapas. Mitään lahjakkuuden aiheuttavaa poikkeamaa aivoissa ei ole löydetty, joten ei ole mitään syytä olettaa lahjakkuuden olevan synnynnäinen ominaisuus. Lahjakkaina pidetään ihmisiä, jotka ovat pienestä pitäen ehdollistuneet tekemään jotain tiettyä asiaa, ja siksi kehittyneet siinä hyväksi. Hyväksi tulemisessa tarvitaan siis myös oikeanlainen ympäristö ja tarpeeksi oikeanlaista kannustusta.


[12:40 28.11.2008] Tom Pesch
"Harrison Ford on alunperin puuseppä ja inhosi näyttelyä pitkään, kunnes Lucas löysi sen ja teki siitä 'Han Solon'.
Eihän se jätkä osannut näytellä minkään manuaalin mukaan, mut ei se häntä estänyt ikinä tulemasta näyttelijäksi ;)"

Pöh. Harrison Ford päätyi puusepäksi vasta epäonnistuttuaan näyttelijänä. Takaisin elokuvamaailmaan Ford päätyi tehtyään George Lucasille sisustushommia. Fordin läpimurtorooli oli American Graffitissa, vuonna 1973.

Ei se muuten kovin hyvä näyttelijä ole vieläkään...


[12:56 28.11.2008] K.S.
ok muistini pätki näemmä tuon Harrisonin suhteen, pahoittelen sekaannusta.
Mut pointti on silti sama. ei vastoinkäymiset estäneet häntä tulemasta näyttelijäksi ;)


[13:55 28.11.2008] Korkein totuus
"Mitään lahjakkuuden aiheuttavaa poikkeamaa aivoissa ei ole löydetty, joten ei ole mitään syytä olettaa lahjakkuuden olevan synnynnäinen ominaisuus. Lahjakkaina pidetään ihmisiä, jotka ovat pienestä pitäen ehdollistuneet tekemään jotain tiettyä asiaa, ja siksi kehittyneet siinä hyväksi. Hyväksi tulemisessa tarvitaan siis myös oikeanlainen ympäristö ja tarpeeksi oikeanlaista kannustusta."

Siis tutkimusten mukaanhan älykkyys muiden ominaisuuksien tapaan on vahvasti periytyvä ominaisuus, vaikka ympäristöllä ja omilla ratkaisuilla on myös vaikutusta. Älykkyyden ja lahjakkuuksien periytymisestähän on tehty mittavasti esimerkiksi kaksotutkimusta, jotka antavat hyvin samanlaisia tuloksia. Tämä ei tietenkään muuta sitä etteikö harjoittelu kehittäisi taitoja.


[16:22 28.11.2008] O.P.
Jos luovuuden, lahjakkuuden ja älykkyyden tutkimus kiinnostaa, niin kannattaa tutustua vaikka seuraavien henkilöiden tuotantoon:

Kari Uusikylä: Luovuus, taito löytää, rohkeus toteuttaa; Isät meidän, luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen

Howard Gardner: Frames of mind, the theory of multiple intelligences

Robert Sternberg: Conceptions of giftedness; Wisdom, intelligence, and creativity synthesized

Tuossa on nyt muutama teos lueteltuna. Ja tutkijoita on kyllä olemassa maailma pullollaan. Kirjastoista vaan oikeilla hakusanoilla, niin löytyy paljon. Googlekin osaa kertoa aiheesta.


[23:51 28.11.2008] A.N.
"tutkimusten mukaanhan älykkyys muiden ominaisuuksien tapaan on vahvasti periytyvä ominaisuus"

Geeneihin sinänsä en kauheasti usko tai oikeastaan jaksa vaivata päätäni niillä ollenkaan, koska ihmisen elämä perustuu jollekin aivan muulle, mutta sen sijaan keskeistä on hankittujen ominaisuuksien periytyvyys. Tästä on vankkaa näyttöä vähän joka puolella ja kaikkina aikoina. Tarvitaan vain vernalisaatio, hybridisaatio ja hyvä yleisö.


[07:39 29.11.2008] profeetta
"Älykkyyttä ei ole mahdollista määritellä, ainoastaan luokitella."

Jostain syystä sinä kuitenkin onnistut määrittelemään sen ainoastaan luokiteltavaksi.


Mutta miten vaan. Joka tapauksessa Blade runner (1982) lienee muuten yksi Harrison Fordin parhaista.


[20:42 29.11.2008] T.R.
Siitäpä vielä haastelisin, että miksi pidän tärkeänä opettaa aikuisille oman luovan persoonan löytämistä. Aikuinen, joka on löytänyt tasapainon itsestään..siirtää sen lapsille. Ne jotka työskentelevät päivät pitkät lasten kanssa ovat tärkeässä asemassa herättämässä lapsen rohkeutta löytää oma lahjakkuutensa ja sitä kautta oma itsensä...koko arvokas elämä.

Onhan se ensisijaisesti vanhempien tehtävä, mutta tiedämme tänä aikana, ettei kaikki vain pysty siihen. En yritä tehdä kuulijoistani lahjakkaita piirtäjiä väkisin. Valtavan moni vain kertoo kadehtineensa niitä, jotka osaavat piirtää tai haaveilevansa piirtämisestä omalle lapselleen. Uskallus ja rohkeus harjoitella tai toteuttaa puuttuu.
Liian moni sanoo, ettei osaa mitään piirtää, koska ei mun äitikään osannut! Esim.piirtämisen taito ei ole vain geeneissä. Lahjakkuus voi olla valmiina kuin Mozartilla, mutta monen musikaalisesti lahjakkaan lapsen vanhemmat antavat paljon musikaalisia virikkeitä vauvasta asti lapselleen. niiden kautta toiset harjaantuvat lahjakkaiksi.




[16:31 30.11.2008] Markku Laitinen
Tieteen kuvalehti käsittelee neroutta laajamittaisesti numerossa 18/2005. Suosittelen lukemiseksi niille joita asia kiiinnostaa. Neroilla keskeiseksi seikaksi näyttäisi muodostuvan "latentti inhibitio" eli ärsykekynnys. Sillä tarkoitetaan aivojen kykyä karsia ärsykkeitä ja jättää tarpeeton informaatio huomioimatta.

Nerojen poikkeuksellisen matala ärsykekynnys on nerouden salaisuus, lisäksi älykkyydellä on huomattava osuus neroudessa. Ilman tarvittavaa älykkyyttä nerokin on vain hullu. Lehden mukaan tutkijat uskovat että riittävä älykkyysosamäärä on 120, eikä sitä korkeammasta ole hyötyä. Ilman tarvittavaa älykkyyttä nero ei pysty hallitsemaan matalaa ärsykekynnystään ja jää vain hulluksi.

Vakiintuneen käsityksen mukaan esimerkiksi Harvardin yliopiston lahjakkaimmat opiskelijat ovat mielisairaita.


[16:56 30.11.2008] T.I.
Mielenkiintoista Markku. Kertoivatko ne siinä lehdessä, että onko tuon ärsykekynnyksen tietoinen kehittäminen (eli madaltaminen) mahdollista? Voiko itsensä kehittää neroksi?


[18:43 30.11.2008] A.N.
Tuota allaolevaa ei nyt pidä käsittää väärin.

Taina kirjoittaa, aivan ymmärrettävästi ja hyvää tarkoittaen näin:

"Ne jotka työskentelevät päivät pitkät lasten kanssa ovat tärkeässä asemassa herättämässä lapsen rohkeutta löytää oma lahjakkuutensa ja sitä kautta oma itsensä"

Minun on kuitenkin pakko, niin ikään kasvatuksen kanssa ammatillisesti tekemisissä olevana ihmisenä, kirjoittaa näin:

"Ne jotka työskentelevät päivät pitkät lasten kanssa ovat vaarallisessa asemassa herättämässä lapsen rohkeutta löytää oma lahjakkuutensa ja sitä kautta oma itsensä"


Muutos ei ole kovin suuri, itse asiassa vain sanan mittainen, mutta se sisältää ydinajatuksen siitä, miten koen lasten kohdalla - ja nimenomaan lasten kohdalla, koska meillä aikuisilla on aivan totaalisen erilainen elämänhistoria takana - itsensä löytämisen käsitteen.

Olisin voinut korvata vaarallisen myös haitallisella, mutta sitä en sentään tee. Varmasti erilaisilla kasvattajilla, myös päiväkodin ja koulun kasvattajilla on roolinsa lapsen kasvussa. Kuitenkin, väitän, että kasvatuksen rooli korostuu lähinnä perusasioissa, kuten saksilla leikkaamisen tai kengännauhojen sitomisen opettelussa, sekä Tainankin mainitsemassa johdattamisessa eri asioiden pariin. On totta, että jos lapselle ei lueta tai vähintään tuoda kirjoja eteen, hän ei opi lukemaan tai jos lapselle ei opeteta tai vähintään anneta mahdollisuutta oppia soittamisen teknisiä perusteita, hän ei opi soittamaan.

Mutta...

...sen sijaan, kun mennään niinkin syvään juttuun kuin itsensä löytämiseen (ja mitä ilmeisimmin taiteen kautta), miten aikuinen voi opettaa sitä lapselle? Yleensähän homma toimii juuri päinvastoin. Kuka on ollut pienten lasten kanssa vähänkään, olipa kasvattaja tai ulkopuolinen "tarkkailija", tämän kyllä huomaa. Lapsi pikemminkin voi näyttää aikuiselle uudenlaisia luovia tapoja löytää itsensä. Jos nyt puhutaan luovuudesta - en ole ihan varma pitäisikö siitä edes puhua, en nimittäin pidä luovuudesta ollenkaan, pidän taiteesta ja tekemisestä ja oivalluksesta, mutta luominen on vähän semmoista "ihminen leikkii jumalaa"-osastoa - , jos siitä nyt kumminkin puhutaan, niin mitäpä erityisen luovaa aikuisten tarkkaan organisoidusta ja dogmaattisesta maailmasta voi tulla lapsen maailmaan? Lapsen "luovuus", jos sitäkään on, on sitä, että hänellä on vielä kyky katsoa maailmaa avoimesti ja ns. tuorein silmin. Lapsen aistit esimerkiksi ovat paljon terävämmät kuin aikuisen. Sen sijaan aikuinen on kyllä taitavampi, motorisesti ja muutenkin, aikuinen pystyy tekemään hienojakoisempaa jälkeä vaikkapa jossain maalaamisen saralla kuin lapsi. Mutta ei "luovempaa", ei missään nimessä. Parhaat taiteilijat lienevätkin niitä, jotka kykenevät saavuttamaan aikuisen korkean kokemuksen ja hienojakoisuuden suoritustason, mutta samalla säilyttämään itsessään kykyä ajatella taiteellisista tehtävistä lapsen kaltaisesti.

Ja tuo varsinkin "aikuinen siirtää oman tasapainonsa lapseen".. Sen verran olen eri aikuisten tasapainoa nähnyt, että toivottavasti ei :) Toivottavasti siinäkin homma toimii päinvastoin, sillä kyllä lapsi on vielä paremmassa kunnossa korviensa välistä lähtökohtaisesti kuin aikuinen. Tämä pitää nyt erottaa siitä, että lapsi on herkkä ja aikuinen ei ole sillä tavalla herkkä, joten kyllähän aikuinen turvaa voi luoda lapselle ja jopa nuorelle, hyvin pitkäänkin. Mutta että tasapainon siirtoa.. Ehkäpä jonkinlaista tasapainoisen sosiaalisen ympäristön mallintamista huonolla tavalla kaoottisen ympäristön sijaan. Sitä voisi kai tarjota, mutta tuskinpa kenenkään aikuisen kannattaa omaa "tasapainoaan" alkaa yrittää lapseen siirtää. Sehän kuulostaa vähän samanlaiselta ympäristörikokselta kuin tämä paljonkin alalla parjattu "tiedon kaataminen oppilaiden päähän", josta mm. meikäläistäkin on joskus "aikoinaan" opetusharjoittelussa ripitetty. Varmaan aika moniakin kasvatusalan opiskelijoita.. Mikä ei ole ihmekään, kun kansakouluaikaan se tiedon kaataminen oli vielä käytetyin metodi opettaa. Mutta nyt tämä alkaa mennä jo sivuraiteille. "Tasapainon kaatamisesta lapsen päähän" oli kuitenkin kyse.

Mutta tosiaan, ymmärrän kyllä, että Tainan pääajatus on siinä, että kaikilla vanhemmilla ja lastentarhan tädeillä ja sedillä ja opettajilla on mahdollisuus piirtää lasten kanssa. Olen yhtä mieltä, että kaikki sen verran osaavat! Ja ehkäpä sitä rohkeutta tosiaan voi houkuttaa esiinkin jossain kurssilla, vaikka eihän siihen välttämättä sitäkään tarvita (en ole viemässä sinulta asiakkaita, älä pelkää :D), ottaa vaan paperin ja lapsen ja kyniä ja alatte piirtää. Se voisi olla - koteihin - ihan hyvä vaihtoehto esimerkiksi taloudellisista tai parisuhdeongelmista riitelylle. Niihin voisi sitten palata järkevämmin ja seesteisemmin mielin, kun terapeuttinen piirrossessio on ohi. Ja selvin päin, koska lapset ei tykkää humalaisista. Se on kummallinen yleistotuus, joka johtunee siitä, että lapsi on tämmöisissä asioissa vielä hyvinkin "järjissään" aikuiseen verrattuna.

Että se siitä asiasta. Korostan vielä, että en ole vihollinen :)

Sitten muutakin:

"Neroilla keskeiseksi seikaksi näyttäisi muodostuvan "latentti inhibitio" eli ärsykekynnys. Sillä tarkoitetaan aivojen kykyä karsia ärsykkeitä ja jättää tarpeeton informaatio huomioimatta.

Tätä voisi kai kansan kielellä kutsua tahdoksi. Nerot ovat heitä, joilla on kovin tahto tehdä jotain tiettyä asiaa. Mutta tahto jos mikä ei ole syntyessä valmiina. Se kehittyy. Toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin. Ja tahdon kehityksellä ei ole ylärajaa. Puhun omastakin kokemuksestani. En ole nero sanan yleisessä merkityksessä ja vaikka olisinkin, asia olisi lopulta melko merkityksetön ja ahdistavakin miettiä, mutta aivan selkeästi olen nero verrattuna viiden vuoden takaiseen itseni. Ja se on juuri yllä mainitun kehityksen tulos. Jokainen siis todellakin voi kehittää "nerouttaan" verrattuna itseensä, aivan samalla tavalla kuin kuntoaan tai lihaksiaan. Eikä se tarkoita mitään ylimainostettuja aivojumppia - en kiistä niidenkään merkitystä esim. dementian ehkäisyssä jo ikääntyvillä - vaan yhä parempaa keskittymistä niihin asioihin, joissa haluaa olla hyvä ja epäoleellisuuksien karsimista omasta elämästä pois.

Klassisesti, täällä taidesivustolla kun ollaan, se voisi yksinkertaisimmillaan olla sitä, että lopetat nyt, arvoisa lukija, "taiteilijan" leikkimisen siihen paikkaan ja alat TEHDÄ sitä taidetta. Eli et enää vaahtoa nerojen nukkuma-aikaan baarin nurkassa suurista visioistasi, joita et aamulla enää edes muista, vaan menet ja alat toteuttaa niitä. Tämä foorumi nyt on pienempi paha, totta kai ihmisaivo tarvitsee myös kaikenlaista jauhantaa nykyaikana, kun on siihen niin tottunut, mutta kyllä aukean selkeästi tärkeämpi osa tuo gallerian kuin tämä keskustelun puoli.

Eli Markku saa toki vastata Tomin kysymykseen (huom. tuo ylläoleva vuodatus ei ollut Tomille, vaan kenelle tahansa anonyymille tai muillekin), mutta minäkin vastaan siihen näissä puitteissa, että neroksi voi itsensä kehittää jollain osa-alueella, mutta ehkäpä se "yleisnerous" kannattaa unohtaa, koska se on myytti ja turhaa ja tarpeetonta. Ihminen on nero siinä, mitä eniten rakastaa.

Tutkimuksen älykkyysosamäärä-osio lienee lähinnä sellaista kvantitatiivisesti virittyneen tiedeyhteisön propagandaa, jossa yritetään sitkeästi vetää yhtäläisyysmerkkejä nerouden ja tietynlaisen suorittajatyypin välille. Vaikka, kuten jo aiemmin taisin todeta, kaikkein neroin voi ollakin se, joka pyyhkii Mensan testeillä vessassa takapuolensa ja säästää siten paperia ja luontoa.

Ja vakiintuneet käsitykset ovat monissakin asioissa täyttä höpö-höpöä. Tosin, niitä myös pidetään hyvin aktiivisesti yllä eli se on tavallaan semmoinen vuosisatainen traditio, että joku huippulahjakkuus työntyy Harvardiin ja sairastuu henkisesti tai ehkä on sitä jo sinne mennessään. Eli myytti halutaan säilyttää kynsin ja hampain, jopa näiden itse hullujen tai vähintään heidän ympäristönsä toimesta. Sitä se on, ainakin vähintään yhtä paljon kuin jokin mystinen mitattavissa oleva fakta.

Ps. Vielä varmuudeksi, minulla ei ole henk.koht. tasolla mitään Mensan testeihin liittyviä kaunoja. Olen aikoinaan, nuoruuden uteliaisuudessa ja osana jotain egonpönkitysprojektia käynyt semmoisessa ja sain tuloksen, josta olin helpottunut. Lapsuudenilluusioni ei täysin romahtanut. Mutta Mensaan en sentään päässyt, jos se tieto nyt jotain toista ihmistä helpottaa :D

Ja se täytyy tosiaan todeta, että koen kyllä olevani monella elämän sektorilla vielä huomattavasti "älykkäämpi" kuin mitä se testitulos antoi ymmärtää, koska minulla on intohimo niihin juttuihin ja olen hyvin kiintynyt niihin. Testihän oli minusta tosi tylsä, puuduttava ja jopa ahdistava. Ja sitten on myös niitä asioita, joissa en tosissaan ole älykäs, vaan ihan "apukoulutasoa"... :D Enkä nyt edes viittaa esim. tunneäly- ja ihmissuhdeasioihin (voiko tai saako niitä edes mitata?), ne ovat vielä juttu erikseen.

Mutta, havainnollistampa vielä numeroesimerkillä, jos jonkun on helpompi ajatella sitä kautta: jos nyt olisi semmoinen Mensan testissä keskiälykäs tyyppi eli 100, niin todennäköisesti niillä osa-alueilla, mitä se on tosissaan harjoittanut (ja voihan siinä olla ripaus luontaistakin, en minä geenejä totaalisesti kiistä, kuten Lysenko virkansa puolesta aikoinaan), ratkaisut olisivat vähintään "130" ja sitten niissä jutuissa, mistä se näkee suunnilleen painajaisia tai ei halua edes ajatella, on tapahtunut kasvun aikana väärin opetusta, laiminlyöntiä jne. (monella varmasti esim. koulumatematiikka), toimii älykkyys "60" tasolla... Ja erilaiset ympäristöt eli fyysiset miljööt ja tilanteet vielä vaikuttavat eli jos niinku jonkun ÄO olisi vaikka 100, niin "oikeasti" se onkin 50-150 ja jokaisella hyvin yksilöllisen näköinen (älyn "ulkonäköä" ei voi oikeastaan numeroilla ilmaista, ehkä joku kuvataiteellisesti lahjakas voisi sen väreillä tehdä). Sitten on vielä tämä, että jollain stabiililla, jähmeällä "yleismies Jantusella" saattaa olla 75-125 ja jollain herkällä taiteilijasielulla 25-175 eli joidenkin älynvaihtelu on eri tilanteissa paljon suurempaa kuin toisilla.

Eihän tämä edes ole minun "omaa" keksintöäni, vaan aivojeni kautta vuosien saatossa, irl-kosketuksessa muokkautunutta hakkarainenlonkalipposta (äly-osio), alicemilleriä (alun itsensälöytämisosio) ja paljon, paljon muutakin lähdematskua.


[20:35 30.11.2008] Markku Laitinen
Tomille vastaisin että Tieteen kuvalehden artikkeli ei maininnut mitään ärsykekynnyksen kehittämisestä alemmaksi, joten sinulla luultavasti ei ole mahdollisuutta ilman luontaisia ominaisuuksia kehittyä neroksi. Mikäli kuitenkin pystyisit kehittämään ärsykekynnystäsi matalemmaksi jollain tavalla, niin pitää muistaa että ilman tarvittavaa älykkyyttä sinusta todennäköisesti tulisikin hullu.

Mutta suosittelen sinulle artikkelin lukemista, koska sieltä löytyvät myös neron määritelmät tarkemmin. Yksi tärkeä ominaisuus on eri asioiden yhdistämisen kyky. Elikä vaikka kahden toisistaan täysin riippumattoman asian uudelleen yhdistäminen toisiinsa muodostaen uuden yhtenäisen kokonaisuuden tai idean.


[10:16 1.12.2008] Tom Pesch
""Älykkyyttä ei ole mahdollista määritellä, ainoastaan luokitella."

Jostain syystä sinä kuitenkin onnistut määrittelemään sen ainoastaan luokiteltavaksi."

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Jos määritelmäksi riittää se, että joku on luokiteltavissa, niin keskustelu jää aika lyhyeksi...


[11:13 1.12.2008] Janne
Siis ööh... takoittaako ärsykekynnyksen madaltuminen sitä että että ulkoiset ärsykkeet vaikuttavat helpommin? Keskittymiskyvyn paranemisen ymmärtäisi silloin ärsykekynnyksen kasvattamisella, ei madaltamisella....


[13:48 1.12.2008] Jussi
Matala ärsykekynnys tarkoittaa sitä, että enemmän aisti-informaatiota välittyy kokijan tietoisuuteen asti. Ärsykekynnystä pystyy alentamaan aivojen välittäjäaine määriä kohottamalla. (syömiset, juomiset, lepo, elämäntavat!)

Korkea välittäjäaineiden määrä aiheuttaa paitsi aistien terävöitymistä myös sen, että 'syötettä' alitajunnasta siirtyy paljon tavallista enemmän tietoisuuteen. Ts. luovuus kasvaa.

Ärsykekynnyksen kasvattaminen, ei ole sama kuin keskittymiskyky. Jos joku nukkuu kuin tukki, ärsykekynnys on korkea kuin tukilla, ei siis kovin nerokas.

Keskittymiskyky on taito pitää fokus silloin kun tietotulva on suuri.



[18:06 1.12.2008] T.I.
Ymmärsin tuosta Markun ensimmäisestä kirjoituksesta, että nerot kykenisivät nimenomaan jättämään epäolennaiset asiat huomioimatta ja siten keskittymään olennaiseen. Jussi kuitenkin kirjoitta täysin päinvastaista.

Mutta nyt ilmeisesti ymmärsin asian oikein, eli neron päähän virtaa suuri informaatiotulva, mutta tämä kykenee älynsä avulla jäsentelemään ja hallitsemaan tätä ärsykeryöppyä ja siten luomaan kaaokseen järjestystä ja synteesejä toisistaan näennäisen irrallaan olevista informaation hippusista.

Uskoakseni tuota asioiden jäsentelyä ja yhdistelemistä pystyy aika helposti harjoittelemaan, jos ei ärsykekynnystä kerran pysty madaltamaan muuta kuin elintavoilla. Kyllä omaa "nerokkuutta" pystyy siis ilmeisesti kasvattamaan?


[00:23 2.12.2008] A.N.
Kyllä omaa "nerokkuutta" pystyy siis ilmeisesti kasvattamaan?
...

Totta kai, mutta vain niissä asioissa, joista on kiinnostunut. Toisaalta, ei ehkä kannata olla liian jumissa vain yhteen asiaan. Sekin alkaa pidemmän päälle jarruttamaan nerokkuutta lähes yhtä paljon kuin "hajottaminenkin".


[01:12 2.12.2008] T.I.
No niin kai se, on että jos haluaa luoda synteesejä eri asioista, niin pitää olla kiinnostunut vähän kaikesta. Se on mun käsittääkseni se avain luovuuteen/nerouteen. Täytyy kuitenkin olla jokin kohde, joka johdattaa ajattelua - ongelma. Kun johonkin tehtävään liittyvä ongelma on saatu määriteltyä, saattaa ratkaisu löytyä mistä tahansa, sellaisistakin lähteistä jotka eivät välttämättä tunnu liittyvän aiheeseen mitenkään. Kun ongelman on kerran selventänyt itselleen, siihen etsii alitajuntaisesti ratkaisua, silloinkin kun katsoo vaikkapa vain televisiota. Uutisissa voi olla klippi, ja saatat hoksata sen liittyvän ongelmaasi jollakin tavalla, jota et ikinä olisi tullut muuten ajatelleeksi. Ongelman ratkaiseminen tietenkin nopeutuu huomattavasti, jos on omaksunut paljon tietoa eri aiheista jo aikasemmin, yleissivistynyt. Tällöin reitit niihin ratkaiseviin tietolähteisiin löytyy pienemmällä vaivalla.

Jos ongelmat liittyvät usein johonkin kohtalaisen tiukasti rajattuun alueeseen, voi ajan saatossa kehittyä "neroksi" kyseisellä alueella. Nero sitaateissa siksi, että vaikka varsinaisia neron tunnuspiirteitä ei kykenisikään ikinä täyttämään, voi keksiä uuden idean, joka tuntuu itsestään selvältä ja helpolta - kukaan ei ole vain ennen tullut edes ajatelleeksi asiaa.

Sanoisin, että lahjakkuus voi olla sitä, että on syystä tai toisesta omaksunut jo pienestä pitäen luovan ajattelumallin ja osannut soveltaa sitä oman kiinnostuksen kohteen hyväksi. Tällöin on voinut kehittyä kyseisellä alueella sen verran hyväksi, että on saanut ympäristöltä kannustusta, joka on lisännyt kunnianhimoa, joka on motivoinut ponnistelemaan entistä enemmän oman asian eteen. Riittävät synnynnäiset ominaisuudet + luova ajattelu + kannustava ympäristö + kunnianhimo = lahjakkuus. Kaikki tekijät ruokkivat toisiaan ja kehä on valmis.




[14:31 2.12.2008] A.N.
Kantsii muistaa kun puhuu lasten ja nuorten lahjakkuudesta, että keskiluokan lapset on yleensä lahjakkaampia kuin työväenluokan lapset, koska keskiluokan lasten vanhemmilla on enempi rahaa ostaa lapsilleen sitä lahjakkuutta.

Mutta köyhänkään ei kannata masentua, koska kuka tahansa voi tulla lahjakkaaksi aikuisena tai vanhuksena ja se on sitten sitä aitoa lahjakkuutta. Lapset leikkii ja iloitsee, se on niiden työ, ehkä peruskoulun jälkeen voi vähitellen alkaa opetella lahjakkaaksi jollain elämänalueella.

On tietty näitä voimistelijoita ja uimareita ja viulunsoittajia ym. lapsitähtiä mutta niistä nyt tuskin pääsee eroon, ellei sitten ylipäänsä kiellä kaikkea sellaista tavoitteellista toimintaa, missä voi olla aikuisen tasoinen tai parempikin jo keskenkasvuisena.

Onneksi nää aukea-jutut, kuten taidemaalaus on selkeästi sellaisia, missä vasta elämänkokemuksen myötä alkaa todella hahmottua se oma lahjakkuus.


[23:36 16.12.2008] T.R.
Huhuu!! Olen ollut sivuilta poissa, mutta edelleen haluaisin kuulla mitä ajattelette siitä, että lapsen taiteellisuutta voi kehittää paljonkin ilman älykkyys teorioita ja varallisuutta? Opetan mallin kautta piirtämään lyijykynällä tai tussilla. Tarvitaan lisäksi paperia ja sitten vain motivaatiota, joka jokin henkilö sydämestään sytyttää!

Miksi teette asiasta niin kummallisen vaikean? Ei aikuinen voi kaataa tasapainoista itsetuntoa lapseen...se olisi jokaisen velvollisuus antaa jotakin uutta positiivista elämystä lapselle, joka vielä etsii itseään!

Miksi me aikuiset tänä päivänä emme pysty siihen? Olemmeko liian itsekeskeisiä.Ajattelemme vain omia halujamme?? Jotain on pielessä...eli vielä pitkä matka tasapainoiseen onnelliseen elämään. Höh..sitä me kaikki kuitenkin elämältä haluamme.


[00:12 17.12.2008] A.N.
"Höh..sitä me kaikki kuitenkin elämältä haluamme."

Aika jyrkästi sanottu. Minä esimerkiksi haluan ennen kaikkea päteä ja toisaalta tuntea oloni fyysisesti hyväksi. Ne ovat osin keskenään "ristiriitaisiakin" asioita kuin elämä ja kuolema eli kaukana onnesta ja tasapainosta, mutta mielestäni kumminkin enemmän tekemisissä todellisuuden eli aistimaailman kanssa kuin onni ja tasapaino, jotka ovat enemmänkin vain hyvin epämääräisiä käsitteitä. Jälkimmäisestä ajattelen niin, että siihen on luonnostaan pyrkimys, mutta yhtä luonnollista on lipsua siitä ja sitten tavoitella sitä jälleen. Elämä on sellainen vuoristorata. Onni on aivan mahdoton määritellä, minulle se on ennen kaikkea suomalainen miehen nimi. Totta kai jokainen ajattelee vain omia halujaan, on tekopyhää kiistää se, mutta ihmiseläin on sellainen, että se rakastaa luonnostaan lastaan, jos ei ole sekoittanut päätään esimerkiksi haitallisilla yhdisteillä tai käsitteillä, jotka hämärtävät helposti todellisuussuhdettamme.

Mutta ei ole kenenkään velvollisuus rakastaa muita kuin omaa lastaan, vaan enemmänkin sitten "hyve" ja loistavaa yksilön herkkyyttä. Ei sitä pidä minusta vaatia edes opettajalta tai lastentarhan tädiltä/sedältä, hänkin on vain töissä. Mutta jos joku pystyy siihen tai pyrkii pystymään, sehän on hieno asia. Eihän kasvattaja toki saa lasta vihatakaan, mutta vihan ja rakkauden väliin mahtuu paljon, mahtuu välitila, jossa suurimman osan ajasta ihan oikeutetusti elämme.


[03:38 31.12.2008] profeetta
"Eihän tuossa ole mitään järkeä. Jos määritelmäksi riittää se, että joku on luokiteltavissa, niin keskustelu jää aika lyhyeksi..."

Menee ehkä pilkkujen kairaamiseksi - mutta siinä on sitä järkeä, että jos oletetaan älykkyys "mahdottomaksi määritellä [perinteisesti]" ja sanotaan, että sitä voi ainoastaan luokitella, niin silloin sen määritteleminen käytännössä tapahtuu luokittelemalla, vai mitä.

Itse pyrkisin tässä mieluummin luonnehtimiseen. Älykkyys on kyllä aika harhaanjohtava termi jo sinänsä - vaikea määritellä, mutta monissa tapauksissa kuitenkin aika helppo tunnistaa, kuten lahjakkuuskin. Minusta ne ovat pitkälti sama asia.

"se olisi jokaisen velvollisuus antaa jotakin uutta positiivista elämystä lapselle, joka vielä etsii itseään!"

Ei yksikään ihminen "etsi" itseään, oli lapsi tai ei. Ihmiset luovat itsensä.


[16:43 31.12.2008] K.S.
well said, profeetta tuo viimeinen lause.

Kysymys taitaakin kuulua; kuinka luoda itsensä olematta yhtään epäaito tai alistava jotakin muuta kohtaan?

Älykkyydellä on läpi aikojen mitattu ihmisten eriarvoisuutta ja sillä tavoin nostettu elitismiä ja narsismia/egoismia arvoon. Kohta se huippu on jo lähes saavutettu. Mitä tällaisen älykkyyden jälkeen ja sen mittaamisella voi enää silloin saavuttaa kuin kohdata sen mahdottomuus?

Loppujen lopuksi, älykkyys etsii täydellistä "oivaltamista" siinä missä lahjakkuuskin. Ne ovat samaa sukua, vain eri maata, samaa kolmion vastakkaissivua siinä missä hulluus ja nerouskin, kuten jumalallisuus ja paholaismaisuuskin.

Suurimmat ihmiskunnan keksijät ja "nerot" ovat olleet joko täysin mielipuolia tai massamurhaajia. Mikä on siis ihmiskunnan älykkyyden mitta?


[16:47 31.12.2008] K.S.
aijuu, ennenkuin lähden illanviettoon ja tuhoamaan älyllistä aivokapasiteettia entistäkin pienemmäksi, toivotan kaikille aukealaisille erinomaisen taiteellista ja inspiroivaa Uutta Vuotta!


[19:33 31.12.2008] S.K.
Keskustelu on näköjään harhautunut hieman sivuraiteille kun tässä yhteydessä puhutaan älykkyydestä vaikka se on vain yksi vaihtoehtoinen lahjakkuuden osa-alue.

Seurailin hieman keskustelua ja huomasin olevani jotakuinkin päinvastaista mieltä kuin Antti Nisonen ensimmäisissä kommenteissaan. Siinä missä hän sanoi että lahjakkuus tulisi vasta vuosien kokemuksen myötä (jos ymmärsin oikein) niin itse näkisin että tämä vain illuusio. Lahjakkuus, joissakin tapauksissa, saattaa tulla esiin vasta vuosien kokemuksen myötä ja ihminen saattaa vaikuttaa sitä lahjakkaammalta mitä enemmän hän löytää työkaluja lahjojensa hyödyntämiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö sitä lahjakkuutta siellä olisi ollut.

Lahjakkuudet pyritään perinteisesti jakamaan jyviin ja akanoihin, mikä ei mielestäni ole oikein. Sen sijaan näkisin että lahjakkuus on vähän samanlainen asia kuin jalokivet (tämäkin varsin yleinen vertaus). Vaikka kiviä kaivettaisiin alueelta jolla esiintyvyys on suurempaa kuin muualla (kuten vaikka pitkän matkan juoksijat Keniassa), eivät kaikki kivet silti sisällä juuri mitään arvokasta (jos oletetaan että arvokasta on vain se mitä etsitään). Kuitenkin on hyvin harvinaista että yhdestäkään isommasta möhkäleestä voisi varmuudella sanoa että: "tuossa ei ole mitään" vaan aika usein täytyy varmuuden vuoksi katsoa sisään ja sittenkin kun jossakin kappaleessa huomataan olevan 'sitä jotain' niin silloinkin toiset kivet ovat arvokkaampia kuin toiset, jotkut aivan erityisiä ja useimmiten ne vaativat jonkinlaisen jälkikäsittelyt saavuttaakseen todellisen arvonsa.

Minusta 'lahjakkuudelle' on olemassa myös synonyymi. Se on 'potentiaali'.

Lahjakas ihminen on sellainen jolla on edellytykset tulla parhaaksi jossakin (missä tahansa) asiassa. Se ei aina näy päälle päin. Ammattilainen kuitenkin saattaa tunnistaa lahjakkuuden päältä päin. Se on jopa joidenkin työtä ja kuuluu mm. hyvän urheiluvalmentajan ominaisuksiin (lajista riippumatta). Samoin se kuuluu esim. meillä mainosalalla (ja varmasti muillakin aloilla) hyvän rekrytoijan ominaisuuksiin. Työnhakutilanteessa työnantajaa kiinnostaa usein juurikin kaksi asiaa: se mikä on työntekijän tämänhetkinen taso ja se mikä on hänen potentiaalinsa, eli onko hän jo saavuttanut huippunsa, vai onko hänen mahdollista kehittyä edelleen ja yltää aivan sinne terävimpään kärkeen (..no juu... tokihan työnantajaa kiinnostaa myös motivaatiotaso, mutta se ei liitykään tähän keskusteluun).

Monilahjakkuuskaan ei välttämälttä ole hyvästä, jos ajatellaan asioita urakehityksellisesti. Jos kaverilla on samanaikaisesti kaikki edellytykset maailman parhaaksi pikajuoksijaksi ja kitaristiksi ja hän sattumalta löytää sekä hyvän valmentajan että soitonopettajan, tullaan helposti siihen että se tervin kärki jää molemmissa saavuttamatta. Voimavaroja kun ei kellään riitä ihan loputtomiin.

Itse olen tasapainoillut urheilun, visuaalisen puolen ja kirjoittamisen välillä ja nuorempana mukana olivat myös teatterikuviot, joten tiedän kuinka rankkaa elämä voi olla silloinkin kun tekee 12 tuntia päivässä vain ja ainoastaan sellaisia asioita joita rakastaa ja joissa on oikeasti "lahjakas". Urheilun saralla ylsin lähelle suomen huippua, mutta en koskaan terävimpään kärkeen. Näyttelijää minusta ei tullut, eikä edes kunnollista kirjailijaa. Kirjoittava graafikko ja sanoittaja kuitenkin ja uskon että minulla on edelleen edellytykset kehittyä paljon paremmaksi, eli lahjakkuutta varmasti on. Eri asia on se että riittääkö motivaatio loppuun asti.... tai jos riittää, niin riittääkö aika. Mehän kaikki kuitenkin kuolemme joskus.

Uskon myös vakaasti siihen että monesta keskinkertaisilla lahjoilla varustetusta ihmisestä voi tulla jotain todella suurta, jos hänellä on se intohimo siihen mitä hän haluaa tehdä ja valitsee sattumalta tien jolla kilpailu on vähäisempää kuin muualla.

Tällaisia mietteitä. Puhuinko läpiä päähäni?
:D



[23:40 31.12.2008] A.N.
Et puhunut läpiä päähäsi vaan harvinaisen viisaita :) Vaikka olisitkin ollut päinvastaista mieltä kanssani. Etkä edes kokonaisuudessaan ollut, koska olen täysin samaa mieltä siitä, että lahjakkuus on jotain paljon laajempaa kuin älykkyys. Ja itse asiassa monesta muustakin asiasta olen samaa mieltä.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!


[00:46 2.1.2009] P.P.
"Suurimmat ihmiskunnan keksijät ja "nerot" ovat olleet joko täysin mielipuolia tai massamurhaajia"

Kerro muutama suurin keksijä tai nero, joka on samalla ollut mielipuoli tai massamurhaaja.



[03:58 2.1.2009] profeetta
"Keskustelu on näköjään harhautunut hieman sivuraiteille kun tässä yhteydessä puhutaan älykkyydestä vaikka se on vain yksi vaihtoehtoinen lahjakkuuden osa-alue."

Eli ei ollenkaan sivuraiteille. :)

Potentiaali ei ole lahjakkuuden synonyymi, vaan enemmänkin vääristynyt käsitys tästä suurenmoisesta ominaisuudesta. Potentiaali kuvaa näet "kykyä suorittaa"; se kuvaa joidenkin ihmisten vastustamatonta halua sijoittaa lukuja taulukkoon ja ihmisiä asteikkoihin - yksi toisen edelle ja toinen jälkeen - joko mustaa valkoisella tai sitten ihan omaan mieleensä.

Eräs henkilö tapasi sanoa, että lahjakkuus on intohimoa. Se taitaa olla tähän mennessä osuvin luonnehdinta, jonka olen asiasta kuullut. Minulle se tarkoittaa hillitöntä luomisvoimaa. Ei siinä ole kysymys jostain, mitä ihminen "pystyy" tekemään vaan siitä, mitä hän haluaa tehdä. Monilla tuntuisi olevan hillitön halu tehdä lahjakkuudesta jonkinlainen suorite. Ehkä se on heidän lahjakkuutensa. On absurdia ajatella, että ihmisiä ja meidän henkisiä ominaisuuksiamme voi kvantifioida.

On myös tyyppejä, jotka voivat olla todella loistavia soittamaan vaikka viulua, mutta inhoavat kyseistä aktiviteettia.

"Ammattilainen kuitenkin saattaa tunnistaa lahjakkuuden päältä päin."

Itse asiassa nk. ammattilaiset ovat harvoin hyviä tunnistamaan lahjakkuuksia. He tunnistavat *tietynlaisia* lahjakkuuksia. Jos minä olisin hyvä tunnistamaan erilaisia apinoita, mutta en tietäisi mitä eroa on norsulla ja virtahevolla, olisi aika hölmöä sanoa minun olevan hyvä tunnistamaan eläimiä.

Lahjakkuutta voi olla hyvä tunnistamaan vasta sitten, kun sitä haluaa nähdä.


[09:34 2.1.2009] S.K.
Yleensä ei ole tapana vastailla trolleihin, mutta jos nyt tämän kerran :)

"Itse asiassa nk. ammattilaiset ovat harvoin hyviä tunnistamaan lahjakkuuksia. He tunnistavat *tietynlaisia* lahjakkuuksia."

-näinhän minä tuolla yllä juuri sanoinkin: Jalkapallovalmentajan työtä on löytää lahjakkaita jalkapalloilijoita, ei vaikkapa uimareita. Jalkapallovalmentajan tulee löytää ne kaverit joista valmennuksen avulla saadaan irti enemmän kuin muista. Kaikista, joilla on lahjoja, ei välttämälttä tule koskaan ammattilaisia, koska heitä ei ehkä ikinä löydetä, tai he eivät ehkä ikinä itsekään löydä lahjakkuuttaan.

"Potentiaali" ei kyllä hyvällä tahdollakaan tarkoita vain: "kykyä suorittaa" vaan sitä että jollakin olisi edellytykset oppia suorittamaan hyvin(kin). Minäkin saatan olla musikaalisesti lahjakas, vaikka en osaa soittaa mitään instrumenttia, enkä ole opetellut nuotteja. Se olenko, selviäisi vasta kun ottaisin kitaran käteen ja alkaisin sitä johdon mukaisesti treenaamaan. Jos minulla on lahjoja olen potentiaalisesti hyvä kitaristi. "Kykyä suorittaa" tai soittaa hyvin, minulla ei silti vielä alussa olisi, vaikka lahjoja olisi miten paljon.

Jos kävisi niin että hallitsisin instrumentin mainiosti jo puolen vuoden kuluttua, minulle todennäköisesti sanottaisiin että olen "lahjakas" vaikka en vielä yltäisikään samaan kuin Costello Hautamäki. Alun perusteella olisi kuitenkin todettu että potentiaalia on, joten eipä ole ainakaan lahjoista kiinni. Eli edellytykset yhtä taitavaksi olisi olemassa.

Minusta voisi siis sanoa että olisin musikaalisesti lahjakas ja vielä alalajina musikaalisesti lahjakas kitaristi. Pianonkin kanssa saattaisin olla lahjakas, mutta sitä ei tiedetä. Potentiaali on siitä hauska sana, että olisi mahdollista ilmaista asia myös niin että: koska olen musiikillisesti lahjakas, olen myös potentiaalisesti lahjakas pianisti. "Potentiaali" tarkoittaa siis mahdollisuutta olla jotakin, sitä että jokin on todennäköistä ja toisaalta edellytyksiä johonkin. Jos ilmausta "potentiaalisesti" käytetään sanan "ehkä" -tilalla. sisältyy lauseeseen tieto siitä että onnistuminen on todennäköisempää kuin epäonnistuminen, ja että tekijällä on edellytykset vaikka huipulle.

Tämä keskustelu tulee potentiaalisesti jatkumaan vielä pitkään. Meissä on potentiaalia hyviksi väittelijöiksi. Aukealaiset ovat potentiaalisesti huviä keskustelijoita jne... sana taipuu tänäpäivänä hyvin moneen yhteyteen ja se sisältää useitakin hienoisesti toisistaan poikkeavia merkityksiä....

Lahjakkuus on sanana selkeämpi, joskaan ei ihan helppo sekään. Voidaan puhua erikseen lahjakkuudesta tai monilahjakkuudesta, jotka kuitenkin usein sekoitetaan toisiinsa. On piilevää lahjakkuutta (potentiaalia) ja sellaista lahjakkuutta joka on jo löydetty ja lahjakkuuden hyödyntämiseksi on jo opittu ne tiedot ja taidot jotka vaikkapa huippu-uimari tarvisee ollakseen ollakseen vain lahjakkaan sijasta paras kaikista... .

...en allekirjoittaisi käsitystä siitä että lahjakkuus on intohimoa. Itse olen intohimoinen laulaja, mutta en voi väittää että olisin siinä suhteessa kovinkaan lahjakas.





[15:34 2.1.2009] K.S.
"Kerro muutama suurin keksijä tai nero, joka on samalla ollut mielipuoli tai massamurhaaja."

Galilei - leimattiin hulluksi kun sanoi maailman olevan pyöreä.

Vincent van Gogh - leikkasi oman korvansa irti taiteen nimissä.

Adolf Hitler - sai koko Saksan puolelleen rotuajattelussa - kansa äänesti hänet johtajakseen ja hurrasi tälle.

Jeesus nasaretilainen - ristiinnaulittiin hulluna ja kansankiihottajana, kun kutsui itseään "jumalan pojaksi".

Sadam Hussein - tappoi kurdeja tuhansittain, mutta Irakin kansa rakasti häntä silti.

Alfred Nobel - keksi dynamiitin, mutta on silti Nobelin rauhanpalkinnon alkuisä.

Rooman keisari Nero - poltti Rooman huvin vuoksi - oletettavasti, mutta siinäkin voidaan nähdä "taiteellisia näkökulmaeroja".

Rooman keisari Caligula - nimitti pääministerikseen hevosen, mutta kukaan ei valittanut.


Robert Oppenheimer - ensimmäisen ydinaseen kehittäjä.

"Minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja"
-Robert Oppenheimerin sanat ensimmäisen ydinräjäytyksen jälkeen.


Onhan noita vaikka kasapäin lisää, kun alkaa penkomaan tieto-ja historianlähteitä.
Nykyisin noita samoja heppuja/akkojakin syntyy ja tallustelee täällä kuin sieniä sateella.






[16:03 2.1.2009] P.P.
Noista vain Galileo ja Nobel oli oikeita tiedemiehiä (lisäksi kumpikaan ei ollut mielipuoli tai massamurhaaja), yksi ristiinnaulittu kansankiihottaja, yksi hullu taiteilija ja loput rikollisia, joissa ei ollut mitään nerouteen viittaavaa. Minusta nerot ja keksijät ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat hyödyttäneet ihmiskuntaa tieteen kehityksen avulla. Jotkut ei vaan tule ajatelleeksi sitä, koska nykyinen kehitystaso on heille itsestäänselvä asia. Esimerkiksi antibioottien keksiminen on pelastanut miljoonien ihmisten hengen.

Eri asia sitten jos niitä keksintöjä on käytetty väärin. Dynamiittikin on hyödyllinen keksintö kun sitä ei käytä ihmisten tappamiseen.



[19:10 2.1.2009] S.K.
On noita kyllä:

- Tom Harrell, jazzmuusikko
- Meera Popkin, broadway-tähti
- John Nash, matemaatikko/Nobel-palkittu
- Albert Einsteinin poika - Eduard Einstein
- Tri. James Watsonin poika (tri. Watson on kuuluisa DNA:n keksijä ja Nobel-palkittu)
- Alan Aldan äiti (Alan Alda on kuuluisa TV-näyttelijä MASH -sarja)
- Andy Goram - skottilainen jalkapallotähti, joka on kuuluisa maaleistaan
- Lionel Aldridge, superbowlpeluri
- Peter Green, Fleetwood Mac -yhtyeen kitaristi
- Syd Barrett Pink Floyd -yhtyeestä
- Alexander "Skip" Spence ja Bob Mosley - kummatkin 1960-luvulla perustetun rokkiryhmän Moby Grapen jäseniä
- Roger Kynard "Roky" Erickson, austinilaisesta 1960-luvun yhtyeestä 13. kerroksen hissit
- Joe Meek - brittiläinen tuottaja 1960-luvulta
- James Beck Gordon (Jim Gordon) - James Gordon on ollut yksi aikansa parhaista rumpaleista
- Charles "Buddy" Bolden - jazzmuusikko
- Antoin Artaud - dramaatikko, artisti
- Mary Todd Lincoln, Abraham Lincolnin (Yhdysvaltain presidentin) vaimo
- Vaclav Nijinsky, kuuluisa venäläinen tanssija
- Jack Kerouac, jolla diagnosoitiin skitsofrenia

...olen muuten itsekin lukenut sen artikkelin (johon aiemmin viitattiin) Tieteen kuvalehdestä. Nerouteen kuuluu nimenomaisesti myös kyky kyseenalaistaa asioita jatkuvasti. Tyypillisesti niitä suurimpia oivalluksia saadaan kun keksitään pyörä tarpeeksi monta kertaa uudelleen. Tavallinen ihminen taas tekee asiat aina samalla tavalla ja osaa sulkea epäoleelliset asiat(ja kysymykset) pois mielestään. Kun tavallinen pulliainen törmää kerran kysymykseen: "Miksi pilvet ovat valkoisia?" eikä onnistu löytämään vastausta, niin seuraavaksi taivaalle katsoessaan hän ei enää esitä samaa kysymystä itselleen, kun taas nero kysyy sitä itseltään joka kerta, vaikka olisi jo saanutkin siihen vastauksen. Tällainen kuormittaa aivoja todella paljon. Olen joskus kuullut esitettävän että aivot "kehittyvät" treenatessa siinä missä lihaksetkin, joten voi olla myös niin että se korkea äykkyys olisikin suora seuraus (sopeutuma) arsykealttiudesta, sen sijaan että se olisi edellytys ärsykealttiudesta selviämiseen.

Tätä tukee sekin seikka että on sellaisiakin neroja jotka eivät ole haihattelijoita ja stereotyyppisiä hajamielisiä professoreita, tai sekopäitä. On myös ihmisiä jotka ovat keskittäneet kaiken tarmonsa yhteen asiaan ja päässeet siksi pitkälle... jonkinlainen pakkomielle tietysti voi olla siinäkin avuksi ;) mutta mistä sitä tietää, etteikö neroutta voisi saavuttaa kovalla harjoittelulla.

Eikös maailmassa ole muutamakin kuuluisa säveltäjä joista ihan tekemällä, tehtiin ihmelapsia? Nerojahan niistä tuli pitkässä juoksussa vai mitä :)




[21:36 2.1.2009] P.P.
Olen edelleen sitä mieltä, että mielipuolet ja massamurhaajat eivät ole erityisen nerokkaita ihmisiä. Älykkäiden ihmisten leimaaminen hulluiksi yksipuolisesti edustaa jonkinlaista vanhoillis-uskovaista näkökantaa, jota ei toivoisi enää näkevän nykyaikana. Vaan näyttää siltä, että ihmiskunta on menossa yhä hullumpaan suuntaan ja konservatiivisuus saa lisää kannattajia. Missähän vaiheessa alkaa palamaan kirjaroviot, tai tietokonepeliroviot, ja sen jälkeen epätoivotut ihmiset...



[21:38 2.1.2009] K.S.
Paul, on totta että näillä suurilla keksinnöillä on ollut ihmiskunnalle paljon hyötyä, kuten juuri tuo penisilliini, joka "tappoi" ruton käytännössä Euroopasta. Muistaakseni kuitenkin penisilliinikin keksittiin vahingossa, kysehän on homeesta.
Mutta on sille "hyödyllekin" kääntöpuoli, kun katsotaan asiaa pidemmällä tähtäimellä. Missä olisimmekaan, jos ihmiskunnan kasvua olisi voinut luonto kontrolloida ilman keinotekoisia lääkkeitä?
Maailmas olis todennäköisesti kaikki ok, ainakin tasapainon kannalta.

Eikö Oppenheimer ollut sun mielestä tiedemies? hoh.
Neroja on muuten nimenomaan myös niitä, jotka eivät liity sananmukaisesti tieteeseen, kuten kuuluisat filosofit niin Kreikanmaalta Saksaan ja Englannista Jenkkeihin. Voidaan toki siitäkin keskustella, onko filosofiakin matematiikkaa (kuten joku on senkin joskus höyräydessään selittänyt), mutta kysymys kuuluu: onko nerous yksinkertaisesti ajattelua vai vaatiiko se keksinnön tai edes materiaalista tekemistä toteutuakseen ihmiskunnan "hyödyksi" tai eduksi?

Sitä olen myöskin pohtinut, onko maailman tähänastiset keksinnöt alkujaankaan palvelleet ihmisrotua ns. evoluution tai ylemmän ajattelun edistämisen puolesta lainkaan. Esim. saippuaakin (aiemmin kun se oli ollut lähinnä lipeää) kehitettiin toisen maailmansodan aikaan ihmisrasvasta, jota keskitysleireillä sopivasti valmistettiin erilaisin puhtautta edistäviin tuloksin. Myöhemmin suurimmat shampoomerkit ja hygieniatuotteet kehittyivät yksinomaan näiden tulosten kautta, kun tietoa ei ollut muuta kautta saatavilla. Kun ihmiskokeethan on laittomia: hah.
Ei lääketieteenkään (räjähdysmäiseen) kehitykseen ole vaadittu kuin satojatuhansia ihmisiä ja mielipuolisia laboratiorioolosuhteita (kuten mielisairaaloita), jossa ihmiset toimivat koekaniineina siinä missä rotat tai apinatkin.

Suurimmat hirmuteot ja sodatkin on aina toteutettu "parhain mahdollisin aikein". Milloin tähän tulee muutos?

Vaatiiko se lahjakkuutta vai ihan perustavanlaatuista "hulluutta", että jokin asia todellakin muuttuu?

Ehkä ihmiskunta on vain yksinkertaisuudessaan idioottimainen ja kaikki ovat paskiaisia tavalla tai toisella, joten mikäs tässä ollessa enää. Ollaan sitten sentään kivoja paskiaisia.

Samuli puhu musta fiksusti noista aivojen treenaamisesta. Jaan sen näkökannan täysin, vaikka välillä sitä tuntuu, että tosiaan väsähtää tuossa kyselemisessä ja päänsä pyörittelyssä. En väitä että tekisin mitään systemaattisesti, vaan jotkin asiat on pyörähtänyt itsestään siihen suuntaan, ettei kyseenalaistamista osaa enää lopettaa kuten ennen löi hanskat tiskiin kun kävi liikaa ärsyttämään jokin epäkohta, johon ei saanut valmista vastausta.

Pakkomielle on myös vaarallista, kun sen päästää liiaksi niskan päälle. Mut se saattaa olla just yks niistä selviämiskeinoista, joka auttaa kestämään monia pahempia realiteetteja, joita voi tulla vastaan. Tiedä häntä.


[23:37 2.1.2009] S.K.
"Älykkäiden ihmisten leimaaminen hulluiksi yksipuolisesti edustaa jonkinlaista vanhoillis-uskovaista näkökantaa"

...varmaan huomasit Paul, että minähän en näin tehnyt?

Sen lisäksi että on älyllistä lahjakkuutta, jota ei ainakaan niin voimakkaasti tunnuta pitävän perinnöllisenä ominaisuutena (palauttaisihan se meidät hieman kyseenalaisiin ja vanhoillisiin näkymyksiin rotukohtaisista älykkyyseroista) niin on olemassa myös fyysistä lahjakkuuta, joka jo taas onkin hyvin selkeästi perinnollistä ja sitä kautta myös ihmisroduittain jakautunutta. Ei ole sattumaa että maailman parhaat pikajuoksijat ja koripalloilijat ovat melkoisia stereotyyppejä kun toisessa lajissa pituus näyttelee tärkeää osaa ja toisessa askelpituus. Siinä missä 196 senttinen Usain Bolt ottaa satasellla vain 42 askelta niin huomattavasti lyhyempi Ato Boldon joutuu kipittämään jo 46. Pöyhösellä jalat tikkaa jo tosi monta kertaa ja väsymys iskee väkisinkin liian aikaisin.

Nämä muuten ovat sellaisia juttuja jotka varmasti maantieteellisen eristäytymättömyyden ja vapaan liikkuvuuden seurauksena katoavat hiljalleen, eli tällaiset strereotypiat häipynevät sitä mukaa kun perimä sekoittuu. Ainakin itse toivon että rotuerottelu jonain päivänä katoaisi kokonaan.

Mäkin mietin tässä samaa kuin Kirsi... eli pitääkö nerolla olla näyttöä tai onnistumisia jotta häntä voidaan kutsua sellaiseksi? -kyllä se taitaa niin olla, sillä muutenhan kyseessä on vain fiksu kaveri. Nerouden edellytys lienee kai jonkin mullistavan asian keksiminen. Toisaalta katsantokannastakin riippuu paljon. Moni pitää Apulannan Tonia nerona, mutta monen mielestä se on pelkkä feikki, monen mielestä Jari Sarasvuo on nero, mutta monen mielestä se on vain suunsoittaja.

Loppujenlopuksi yleistyksiä voidaan tehdä vaikka koinka paljon löytämättä ikinä perimmäistä ajatusta, mutta toisaalta ilman luokittelua ja yleistämistä on todella vaikea saada selkoa yhtään mistään vähänkään abstraktimmasta asiasta kuten tämä on. Jos päätämme että jokainen ihminen on "erityistapaus", tulemme heti johtopäätökseen, että jokainen ihminen on nero, tai sitten kukaan ei ole, tai toisaalta on tai ei ole, jolloin samantien voisi sanoa että en ota kantaa :)

...onhan se toisaalta niinkin, että sanoja on helpompi vain käyttää kuin miettiä niiden merkityksiä.... mutta kun minulla on tämä pakkomielle ;)


[00:37 3.1.2009] profeetta
En kyllä koskaan sanoisi älykkääksi sellaista ihmistä, joka pyrkii muiden vahingoittamiseen tai oman etunsa saavuttamiseen muiden kustannuksella, saati sitten neroksi. Sellaiset jutut ovat tyhmien ihmisten attribuutteja.

Edellinen sivu   Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty