Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Uran saaminen Aukean kautta

[07:17 19.11.2008] J.J.
Eli onko joku saanut itselleen toimeentuloa tai uraa Aukean kautta?

Eli tänne tehdyt tekstit ovat alkaneet kiinnostaa vaikka jotain lehtiä ja omat näkemykset ovat täällä olleet niin valovoimaisia, että on tultu tarjoamaan jostain lehdestä töitä tai kirjoituksista on tehty tarjouksia.

Jos joku on saanut täältä kirjoittamalla tai valokuvaamalla ammatin tai toimeentulon, niin miten se on ihan käytännössä onnistunut?

Vai onko onnistunut ollenkaan?


[22:25 19.11.2008] E.M.
"Eli tänne tehdyt tekstit ovat alkaneet kiinnostaa vaikka jotain lehtiä ja omat näkemykset ovat täällä olleet niin valovoimaisia, että on tultu tarjoamaan jostain lehdestä töitä tai kirjoituksista on tehty tarjouksia."

Soittoa odotellaan kädet täristen joka jumalan päivä! :)


[23:46 19.11.2008] V.J.E.M.
En kuollaksenikaan jaksa uskoa tällaiseen, varsinkaan tekstien kanssa, kun niille ei näytä riittävän lukijoita Aukean vakiokasvoistakaan, saati sitten jostain "kykyjenetsijästä"... En usko, että kuvaajista tai kirjoittajista olisi sellainen pula, että media joutuisi aktiivisesti etsimään työntekijöitä netin harrastajasivuilta.


[00:09 20.11.2008] J.S.
Voi olla, että uran ja toimeentulon eteen joutuu tekemään hieman enemmän töitä kuin vain julkaisemalla täällä. Oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta siinä tarvitaan.


[11:41 20.11.2008] V.G.
Täsmälleen samaa mieltä kuin Ville J E Manninen.

Olenkin hiukan vähentänyt "riehumistani" täällä kommenttien ja tekstien parissa (vaikka mieli tekisi olla päinvastoin, aktiivisempi), sillä täällä pyöriminen kyllä pitää yllä kirjoittamista harrastuksena, ja jopa innostaa yrittämään itsekin. Mutta toisaalta täällä suositaan lyhyitä tekstejä (itsekin suosin) sillä niitä ennättää lukea enemmän ja ennättää antaa kommenttia useammalle, sillä tajuan, että siinä toivossa niitä tänne lähetetään.

Karu totuus on kuitenkin, että jos yrittää saada jotain aikaan omalla kohdallaan, olisi keskityttävä omaan tekemiseen, eikä haahuilla ympäriinsä, sillä aika on rajallista. Se on varmaan syy, miksi monet hyvät kirjoittajat ovat täältä vähin äänin häipyneet.

Itse olen nähtävästi addiktoitunut aukeaan, ja minun on vaikea pysytellä täältä kokonaan poissa ja yritän rimpuilla edelleen, vaikka se onkin poissa omasta kirjoittamisesta, jota pitäisi tehdä niin paljon kuin aika antaa periksi, jos haluaa kehittyä kirjoittajana, sen tiedostan.

Viimeksi luin täällä juuri Ville J E Mannisen novellin, joka on valmiin tuntuista tekstiä, kuin ammattilaisen kynänjälkeä, mutta vähänpä näyttää lukijoita kiinnostaneen, ainakaan siitä ei ole merkkejä (vaikka sellaisen voisi vähälläkin vaivalla itsestään jättää, vaikkei "virheitä" löytäisikään).

Arvostan kyllä henkilöitä, jotka uhraavat ajastaan toisten hyväksi. Esim. edellä mainitun henkilön kommentit ovat asiantuntevia, ja toivoisi, että hän jaksaa tehdä niitä edelleenkin, ja katsoisi meidät kyllin arvokkaiksi lukemaan myös omia tekstejään, lähettämällä niitä jatkossakin luettavaksemme. Vaikka niissä ei "korjaamista" olisikaan, jonka monet näyttävät mieltävän ainoaksi tehtäväksi kommentoimisessa, voisi sentään jotain sanoa, eikä olla vain hiljaa. Voisi vaikka ilmaista kiitollisuutensa lukuelämyksestä. Näinhän kyllä tapahtuukin, lyhyempien tekstien kohdalla).

Täällä on tosiaan monta hyvää kirjoittajaa, ja vain ajanpuute estää heitä kaikkia kannustamasta yhä parempiin suorituksiin, sillä kirjoittaja ei voi olla koskaan liian hyvä. :)

Anteeksi, etten nykyisin ennätä lukea kuin jonkun tekstin täällä, siihen on monta syytä, ei vain oma kirjoittaminen, johon ei siihenkään tahdo löytyä riittävästi aikaa.

Tämä on hieno paikka, ja palaan tänne täysillä heti, kun siihen on mahdollisuus.

Tällä hetkellä on tavoitteenani ainakin yksi "isku" päivässä. Nyt on sekin olosuhteiden vuoksi jäänyt toteutumatta. Mutta jos kaikki ne, joilla on mahdollisuus, tekisivät sen, voisi suhtautua toiveikkaasti Aukean tulevaisuuteen. Se, kehen tuon "iskun" kohdistaa, on ainakin minulle joka kerran yhtä suuri arvoitus. Yleensä se kolahtaa johonkin niistä, jotka on kolahtaneet minuun. Täällä on paljonkin "kolahtavia" tekstejä.




[15:32 20.11.2008] absolutely anonymous
Aukean kautta olen päässyt kivasti iskemään päivittäin ja tasaiseen tahtiin myös "uraa kyntämään", mutta toimeen tuloani ja menoani aukea on lähinnä heikentänyt.


[16:28 20.11.2008] Jarkko
Olen tismalleen samaa mieltä kuin edellinen.


[00:11 22.11.2008] J.N.
Saahan sinä minä päivänä tahansa lähestyä kirjallisuuslehtiä omilla teksteillään.

Itse olen koettanut julkaista säännöllisesti ja eri tyylisiä juttuja että saisin käsitystä siitä mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet. Sitten ehkä paremmin tietää mikä materiaali voisi kelvata.

En odota, että Aukeaan tulisi kukaan draftaamaan kykyjä. Pitää vain uskaltaa lähestyä lehtiä tai kustantamoja itse ja kestää se, jos heti ei tulla ovelle paukuttelemaan samppanjapulloja.

Vuosien varrella olen lähettänyt useampiakin paperipinoja kustantamoihin, mutta näyttää siltä että irrallisten runojen sijaan täytyy panostaa kokoelman tai ainakin pidempien sarjojen yhtenäisyyteen.


[00:15 22.11.2008] J.N.
Täytyy vielä lisätä, että olen monesti ajatellut oman kustantamon perustamista. En sentään omia tekstejä varten, vaan siitä syystä, että on vuosien varrella kehittynyt perslihaksia myös muiden kirjoittamien runojen lukemiseen.

Ongelma on lähinnä se, että en yhtään tunne yritysten talouskuvioita. Pitäisi olla kirjanpitäjä ja joku merkkinointivastaava.


[01:44 22.11.2008] A.N.
Olen tehnyt runoilijan urani aukeassa ja aiemmin muuallakin netissä. On fiilis, että olen tehnyt jo kaiken. Jatko on vain bonusta eikä tason paranemisesta tai edes pysymisestä mitään takeita.

Minulla on kumminkin parikymmentä melko uskollista lukijaa näissä aukea-kuvioissa. Mikä takaisi, että lukijoita tulisi yhtään enempää, jos julkaisisin kirjana tai lehdessä?! Sitä paitsi määrä ei korvaa laatua... Ei tällä kirjoittamisella rahoiksi pistäisi kuitenkaan, vaikka mihin levittäytyisi. Pitäisi työntyä piireihin tai alkaa kirjoittaa rikosromaaneita. En osaa.

Sitä paitsi aukea on vaatinut viiden vuoden aikana useita kymmeniä, ellei satoja "työpäiviä". Jos nyt lähdetään siitä ajatuksesta, että runojen kirjoittamista ylipäänsä voi työksi kutsua. Mutta kyllä aukeaan kirjoittaminen on huomattavasti raskaampaa ja rohkeampaakin kuin runonipun lähettäminen kustantajalle, jos totuutta uskaltaa katsoa silmiin. Eihän siellä kustantantamossa lue sen tekstin kuin korkeintaan yksi ihminen, jos edes sitäkään.. Aukea on suurimmalle osalle kirjoittajista huomattavasti julkisempi foorumi.

Se nyt on tosiaan sitten eri asia, mitä sieltä kustantamosta tulee. Eikös niistä jotain 0,01 prosenttia yleensä julkaista? Sattumakin näyttelee varmasti semmoisessa jo jotain ja ne em. suhteet. Ja itsensä markkinointi kenties. Ja pää kannattaa varmasti avata jossain suurissa runokilpailuissa ym., eiköhän ne ole melko varmoja reittejä julkaisuun. Tuskin elantoon kumminkaan. Pitäisi vain opetella kirjoittamaan niin samanlaista tekstiä kuin kilpailumenestyjät vuodesta toiseen. Sellaiseen sielun myymiseen en lähde. En ole muutenkaan erityisen kilpailuhenkinen, ainakaan taiteessa, joten en osallistu runokisoihin yleensä. Minusta taiteessa kisailu on jotenkin kiero ajatus kun sitä heijastaa siihen, että yleensä kaikki taiteilijat hehkuttaa, miten se kilpaileminen ei ole tärkeää. Ristiriitaiselta ja jakomieliseltä kuulostaa moinen tai vähintään kaksinaamaiselta touhulta.

Euroviisut ja karaoke on tietysti eri asia, ne on totisinta totta, jossa ei leikille jää sijaa.

Toisaalta, voihan sitä aukeassakin joutua torjutuksi ja varastoon. Jos ei täällä, niin kuvataidepuolella ainakin näin on usein käynyt, nimimerkillä "kokemusta on" :D

Kolme kertaa olen lähestynyt kustantamoa. Ensimmäinen tuli paluupostissa takaisin suurelta gustantamolta. Toiselle, vähän pienemmälle kurnuttajalle lähetin raakaluonnoksen, pyysivät valmista, mutta totesin sitten itse idean kesän mittaan niin surkeaksi, että alkoi kovasti laiskottaa ja se jäi ikuisiksi ajoiksi sille tielleen..

Kolmannessa olisivat suostuneet palvelukustanteeseen, mutta eihän minulla ollut sellaiseen varaa ja muutenkin meni ilmeisesti nurin koko kustantamo. Likelle lähtevä kässäri taasen on odottanut pöytälaatikossa 3 kuukautta. Sen piti olla alunperin kilpailutyö, mutta se myöhästyi kun tulostin hajosi. Niin sitä käy kun tuollaiseen lähtee mukaan, paholaisen touhua. Taidan lähettää sen käsiksen itselleni nimipäivälahjaksi :D

Hyvää pikkujoulua vaan kaikille!


[17:33 22.11.2008] H.H.
Antilla on ollut jo jopa menestystä noiden kustantajien kanssa. Itse lähetin käsikirjoituksen kolmelle kustantajalle yli kuusi vuotta sitten, enkä ole koskaan kuullut niistä halaistua sanaa. En ole sen jälkeen enää edes vaivautunut.

Runokilpailuihin sentään pyrin aina osallistumaan, kun sellaisia huomaan, mutta en minä niiden anna vaikuttaa runoihini. Jos kilpailuissa on jokin teema, eikä minulla satu olemaan yhtäkään sopivaa runoa, jätän väliin.

Antti tuossa kiteyttää omankin käsitykseni runoilijan mahdollisuuksista Suomessa. Liekkö sitten muuallakaan sen auvoisempaa.

Se riittää minulle, jos jollakulla on hauskaa, joku hoksaa jotakin tai kokee pitkästä aikaa jonkinlaista yhteenkuuluvuutta ihmiskuntaan tai edes muuhun luomakuntaan :D runojani lukiessaan. Se on runolta jo paljon saavutettu.


[20:35 22.11.2008] A.A.
Antti: Oliko Pilot-kustannus se mikä meni nurin?


[01:06 23.11.2008] A.N.
Se on vielä pakko mainita, että julkaisisin kyllä ihan mielelläni myös kirjoissa ja kansissa, jos vain joku vaivautuisi kasaamaan puolestani sen kustantajalle lähetettävän käsikirjoituksen. Saattaisi nimittäin parantaa mahiksia, jos edes joku seisoisi sen käsiksen takana. Ja minä en osaa sellaista kirjaa omista runoistani kasata, mihin olisin tyytyväinen. Voin tunnustaa sen aivan suoraan tässä ja nyt.

Taidankin pistää tässä pienimuotoisen kilpailun pystyyn: Lähetä 31.12.08 mennessä minulle runokokoelmani käsikirjoitus + ehdotus, mihin kustantamoon sen lähetän. Voittaja palkitaan valmiin kokoelmani vapaakappaleella.*

Kilpailutyöt voi lähettää minulle sähköpostin liitteenä (osoite löytyy aukeasta) ja niiden tulee koostua aukea.netissä tai toukokuu.comissa näkyvissä olevista tekemistäni, muokkaamattomista runoista (huolehdin itse mahdollisesta stilisoinnista, jotainhan minunkin on kokoelmani eteen tehtävä).

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kosolti mainetta ja kunniaa :)

* Huom! kisassa julistetaan voittaja vain siinä tapauksessa, että jokin kustantamo suostuu julkaisemaan tekeleeni.

Aino: Kyllä se oli Pilot.


[02:43 23.11.2008] !!
Niin absurdia kuin se onkin, Jarno on ilmeisesti ollut ihan tosissaan tuossa keskustelun avauksessaan. Jos joku vakavissaan kuvittelee Aukean olevan näyttöpaikka, kannattaa herätä päiväunistaan.

Kuten Juho tuolla totesi, tie julkaisemiseen on pitkä ja käy kirjallisuuslehtien ja osittain kirjoituskilpailujen kautta. On turha kuvitella omaa nerouttaan, kannattaa käyttää esim. mahdolliset kirjoittajapiirit ja -koulut hyväkseen jos niitä lähistöltä löytyy.

Antti, jos olet saanut vastauksen jossa pyydetään valmiimpaa tekstiä, on omaa tyhmyyttäsi jos et jaksa vaivautua jalostamaan materiaaliasi. Harva edes saa vakiovastausta kummempaa. Kirjan pitää olla melko valmiiksi ja pitkälle mietitty, ei sitä missään kustantamossa tehdä puolestasi.

Mitä kilpailuihin tulee, väite siitä että matkimalla jotain tiettyä "tyyliä" pärjäisi on todella naurettava. Olemalla uskollinen omalle kirjoittamiselleen tulee esille tai sitten ei.

Aino, älä tuhlaa aikaasi oma- tai palvelukustanteisiin. Kärsivällisyyttä ja pientä aktiivisuutta, sulla on ainakin sen kymmenen vuotta aikaa kehittyä ja kehittää oma ilmaisusi riittävän omaleimaiseksi. Esikoiskirjailijoiden keski-ikä lienee siinä kolmenkympin huonommalla puolella nykyään.

Ja loppujen lopuksi: yhden kirjan julkaisu ei ole kovin kummallinen itseisarvo jos ei saa jonkinlaista jatkumoa aikaan. Suomessa ei riitä yksi julkaisu, pitää näyttää että on kirjailija-ainesta.


[11:39 23.11.2008] A.A.
!!: No en Pilotille ajatellutkaan lähettää. Lähetin 13-vuotiaana häpeällisen huonon kokoelman sinne, en muista mitä tarkalleen ottaen vastasivat, taisivat juuri tuota palvelukustannetta ehdottaa. Eikä itselläni tietenkään ollut varaa eikä haluakaan sellaiseen.
Lähetin viime kesänä kokoelman kuuteen kustantamoon, ja olen saanut takaisin vasta yhden hylkäyskirjeen. Vastaamishitaus tuskastuttaa, samoin tieto erittäin alhaisesta kustannusprosentista. Melkein suoraan voi sanoa ettei ole toivoa, mutta pakkohan silti on yrittää koska muuten saattaisin unohtaa koko asian ja sitten vanhana harmittaisi!


[12:10 23.11.2008] H.H.
Minä ajattelin, että saa tärpätä kisojen kautta sitten jos on onnistuakseen. Sitä odotellessa pyrin teknisesti ym. eteenpäin ja, jos jotakin edistystä tapahtuu ja joku jossain vaiheessa huomaa tekstien ansaitsevan laajempaa huomiota, niin kiva juttu. Sitä odotellessa kulutan suurimman osan energiastani kirjallisuuden tutkimuspuuhissa.

Kirjoittaminen on hyvä varaventtiili monelle asialle ja oikeastaan arvo sinänsä kuten lukeminenkin. Ne nostavat väestön yleistä henkistä tasoa. Ehkei julkaisemista tulisi pitää sellaisena itseisarvona. Julkaisemistahan se on täällä aukeassakin - ja sitäpaitsi demokraattisempaa sellaista kuin kustantamoiden turvin. Suomi on niin pieni maa, ettei tänne tunnetusti kovin montaa totuutta mahdu kirjallisuudenkaan suhteen, joten tälläiset palstat kuin aukea ovat omiaan lisäämään polyfoniaa suomalaisessa kirjallisuudessa (vaan ei kai sentään suoranaista kakofoniaa? :D Samapa se Parasta on se, että täällä saa kukkia kaikenlainen runous.


[19:32 23.11.2008] A.N.
"Jos joku vakavissaan kuvittelee Aukean olevan näyttöpaikka, kannattaa herätä päiväunistaan."

Joo-o. Ja jos joku vakavissaan kuvittelee, että 99% suomalaisista ihmisistä kiinnostaa pekan tai pätkän vertaa jotkut esikoiskirjailijat, niin kannattaa niin ikään pistää herätyskello soimaan. Kirjallisuuspiirit on kohtuullisen pienet aukeankin ulkopuolella :) Kyllä valtaväestö seuraa mieluummin Ari Koivusta tai Raimo Helmistä.

Toisin sanoen: Mikäs mestari arvon anonyymi on määrittelemään, missä sitä kukin saa näyttöjään itselleen antaa. Minulla esim. ei ole kirjoittelullani tarve pohjimmiltaan miellyttää ja huvittaa ketään muita kuin itseäni ja jos haluan tehdä sen aukeassa ja samalla tykkään siitä, että muutama ihminen niitä lukee, teen sillä tavoin jatkossakin.

Eli eipä tässä mistään nerouden kuvittelusta ole kyse. Muutenkin on alkanut vatuttaa kun täällä aukeassa joka helkkarin keskustelussa jauhetaan siitä neroudesta. Taiteilijoilla tuntuu olevan joku ihme krooninen nerouskompleksi päällä, kun se pitää joka toisessa lauseessa mainita. Eikö se Mensa järjestä niitä testejään säännöllisesti ympäri maakuntia, niin siellä voi käydä sitten tsekkaamassa sen absoluuttisen älykkyyslukemansa jos se siitä on kiinni :D Niissä testeissä ei muuten tarvii ees osata lukea eikä kirjoittaa..

"Antti, jos olet saanut vastauksen jossa pyydetään valmiimpaa tekstiä, on omaa tyhmyyttäsi jos et jaksa vaivautua jalostamaan materiaaliasi. Harva edes saa vakiovastausta kummempaa. Kirjan pitää olla melko valmiiksi ja pitkälle mietitty, ei sitä missään kustantamossa tehdä puolestasi."

Kyllä minua saa nimettömänä tyhmäksi haukkua, jos se jotain tyydytystä antaa, asia ei ole minulle kauhean arka. Mutta sanonpa silti, että voi sen nähdä muutenkin kuin "tyhmyytenä". Se on valinta. Ehkä se on sitten tyhmyyttä. Mutta entäpä jos se onkin vaikka ajan puutetta tai asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen? Entä jos onkin olemassa ihmisiä, joilla kirjoittaminen on elämässä sijalla 69 ja ne silti tykkäävät toisinaan tehdä sitä?

Pahoitteluni, jos joku syvästi loukkaantui, kun toin esille oman historiani suhteessa kustantamoihin. Luulin, että tässä keskustelussa kuuluu tehdä niin. Ilmeisesti ei kaikkien sitten kumminkaan.. Osaisipa tämänkin ajan käyttää viisaammin kuin täällä jauhamiseen. Se on tyhmyyttä, myönnän.

"Olemalla uskollinen omalle kirjoittamiselleen tulee esille tai sitten ei."

Viittasin kai lähinnä siihen, että monenkin oma kirjoittaminen muistuttaa kovasti toisiaan, esikuvat ja ihanteet ovat niin lähellä toisiaan. Ei kenenkään kirjoittaminen synny tyhjästä, eikä omasta itsestä. Ja jos joku sattuu olemaan vahingossa omaperäinen, niin kyllä sitä sitten yritetään joka puolella tiettyyn muottiin vääntää. Yleensä parantamisehdotukset liittyvät nimenomaan tasapäistämiseen ja tiettyyn kaavaan mukaistamiseen. Kai se heijastelee yhteiskunnan yleistä vieraantuneisuutta, kategorisointitarvetta ja erilaisten suojamuurien rakentelua. Että tuskin kirjallisuus sinänsä on tässä pekkaa pahempi, jos vertaa muihin elämänalueisiin. En minä sillä. Sillä minä, että kirjallisuus voisi kenties olla muutakin, luovempaa kuin se nyt on.

"Aino, älä tuhlaa aikaasi oma- tai palvelukustanteisiin. Kärsivällisyyttä ja pientä aktiivisuutta, sulla on ainakin sen kymmenen vuotta aikaa kehittyä ja kehittää oma ilmaisusi riittävän omaleimaiseksi."

Omakustanne on aika hyvä tie lähteä liikkeelle. Tietysti, kannattaako semmoiseen ylenmäärin tuhlata rahaa, se on kai jokaisen päätös.

"Esikoiskirjailijoiden keski-ikä lienee siinä kolmenkympin huonommalla puolella nykyään."

Ei, kyllä se on luullakseni jo kolmenkympin paremmalla puolella eli yli 30. Ja Ainolla voi olla hyvässä lykyssä vaikka 70 vuotta aikaa kehittyä kirjailijana vielä.

"Ja loppujen lopuksi: yhden kirjan julkaisu ei ole kovin kummallinen itseisarvo jos ei saa jonkinlaista jatkumoa aikaan."

Kenelle on ja kenelle ei. Joku julkaisee kirja- ja vuosikaupalla koko ajan huononevaa p*skaa esikoisen jäädessä parhaaksi teokseksi ja apurahat käytetään lähinnä ravintolan nurkassa istumiseen, eikä kirjoittamiseen. Ei sillä, ettenkö arvostaisi pitkää uraa missä vaan asiassa, mutta ei se nyt mikään itseisarvo ole sekään.

"Suomessa ei riitä yksi julkaisu, pitää näyttää että on kirjailija-ainesta."

Ai sinulle vai kenelle? Täällä on kuule muitakin ihmisiä :)


[22:07 24.11.2008] S.K.
Jees.. Omakustanteellakin voi tienata jos haluaa. Jopa useammalla omakustaeella jos kyseessä on ammattikirjallisuus ja osaa markkinoida. Muistuttaisin myös anonyymiä siitä että on olemassa lukuisia muitakin kirjoitustaitoa ja -tekniikkaa vaativia ammatteja kuten mainostoimistojen copyt ja lehtien toimittajat.

Itse en usko että kovinkaan suuri osa kirjoittajista löytyy kisojen kautta. Yleisin läpimenokeino lienee vanha ja tuttu. Valmis teos postissa useammalle kustantajalle ja yksi tai kaksi niistä kiinnostuu hommasta.

Mitään muuta ei tarvita kuin taitoa ja rohkeutta tuupata tekstinsä sille joka niitä julkaisee (ellei julkaise itse).... niin ja tietysti kärsivällisyyttä saada teoksensa valmiiksi. Suomessa on kuitenkin oikeasti todella vähän ihmisiä jotka kykenevät kirjoittamaan kokonaisen romaanin, saati tekemään sen hyvin. Romaanipuolella menestymiset ovat usein siis myös työvoittoja. Runopuolella taas pitää olla vaan käsittämättömän hyvä, koska ylitarjontaa on aivan tolkuttomasti.


[23:56 24.11.2008] A.N.
"Suomessa on kuitenkin oikeasti todella vähän ihmisiä jotka kykenevät kirjoittamaan kokonaisen romaanin, saati tekemään sen hyvin. Romaanipuolella menestymiset ovat usein siis myös työvoittoja. Runopuolella taas pitää olla vaan käsittämättömän hyvä, koska ylitarjontaa on aivan tolkuttomasti."

Tää on muuten täyttä totta. Romaanin kirjoittaminen vaatii erittäin suurta kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä. Allekirjoittanut esimerkiksi ei missään nimessä kykenisi kirjoittamaan eheää romaania. En nyt väitä, ettenkö joskus tulevaisuudessa voisi pystyäkin, se olisi ehkä juuri sopivan raaka haaste. Mutta en tuosta vaan. Kyllä siihen menee vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Runoja sen sijaan suoltaa ihan milloin vaan ja miten päin vaan, kun on tietyn tulpan itsestään irrottanut. Eri asia, onko ne sitten kovin hyviä. Mutta niitä syntyy tosi helposti. Ehkä ripaus todellisuuspakoilua voi olla siinä hommassa eduksi. Kokoelman koostaminen onkin sitten jo kovempi juttu ja kuten Samuli totesi, tosi hyviä runokokoelmia julkaistaan todella vähän. Tietysti nää vakiintuneet pitkän linjan nimet kirjoittaa varsin perushyvää matskua, mutta ei sekään aina kaikilta osin jaksa innostaa.

Romaaniin vielä palatakseni, ehkä se vaatii myös tiettyä rationaalisuutta tuonne pääkoppaan ja aiheen, johon uskoo lujasti. Ilman uskoa ei valmista, selkeää ja hyvää juonellista teosta synny. Joskus olen miettinyt, että siinä mielessä romaanin kirjoittaminen muistuttaa aika paljon opiskelua ja lopputyön tms. tutkimuksen tekemistä. Runoissa voi olla päinvastoinkin eli jos uskoo liikaa, ei synny kovinkaan hyviä runoja.


[09:49 27.11.2008] J.J.
Juha Vuorinen nyt kuitenkin onnistui aika hyvin.


[14:31 27.11.2008] A.N.
On se ainakin tehnyt kirjoittamisesta itselleen kannattavan työn ja iskenyt kansan makuun. Että siitä ei voi syyttää, vaan hattua pitää nostaa moisen menestyjän edessä. Kun ei samaan pystyisi. Itse kirjat ei minua ole oikein sisällöltään sytyttäneet, mieluummin luin jopa Vuorisen runoja, jotka on ihan hyviä.

Ja olen aina verrannut juoppohullun päiväkirjoja Saarikosken päiväkirjoihin 60-luvulta, jotka oli minusta todella kiinnostavia dokumentteja.


[15:17 28.11.2008] S.K.
Jep.. Juha Vuorinen aloitti käsittääkseni koko homman bloggaamalla. Eli vähän samaan tapaan kuin enitenvituttaakaikki paitsi että juha sai radioihmisenä myöskin hienosti sen markkinoitua ja mediassa läpi.


[01:44 29.11.2008] A.N.
"Juha Vuorinen aloitti käsittääkseni koko homman bloggaamalla."

Hetkonen.. Milloin tämä oli? Kun nyt nimittäin hämärästi muistelen, että kaveri postitti tosi kauan sitten jotain linkkejä juoppohullun päiväkirjaan netissä, mutta ei siitä mennyt kauaakaan, kun näin niitä jo kirjana, niin en nyt sitten oikein osannut ajatella, että se blogi olisi ollut jotenkin ratkaisevasti ennemmin.

Mutta muistaakseni, täytyy myöntää, että se blogiversio itse asiassa toimi paremmin. Varmaan johtuu siitä, että itse olin ihmisenä tuoreempi tapaus ja siitä, että en ollut vielä lukenut niitä Saarikosken kirjoja ja ehkä siitäkin, että se ei ollut vielä silloin niin hypermegasuosittu kumminkaan ja vielä neljänneksi siitä, että se oli netissä ja epäkaupallinen ja toki sitä jotenkin sille automaattisesti alitajuisesti symppasi enemmän.

Vaikka toisaalta minusta on kova juttu, että joku on saanut nettisysteemin läpi kirjana. Nythän on julkaistu taas jotain uuden polven nettirunouttakin, kirjoina, Suomessa. Useampaankin olen törmännyt viime aikoina. Joku runokone ja sitten joku hakukone jutska sattui hiljattain silmääni, eri tekijöiltä siis. Varmaan näitä on paljonkin jo? Teemu Manninenko alan kotimainen klassikko? Eiks tuo keksitty jo melkein 10 vuotta sitten Amerikassa?

Se on asia, mitä itse varmaan vanhana hyvällä muistelen, ellen ole dementoitunut, että on jollain tapaa saanut olla tässä nettirunosukupolvessa mukana, ehkä sen takia en kauheasti kaipaakaan mitään muuta julkaisua. Kun ei tosiaan tarvii osoittaa kellekään tällä kirjoittamisen saralla yhtään mitään, kun luontainen kilpailuvietti on tuhlaantunut ihan muihin asioihin ja kun ei nyt välttämättä koe, että saisi paperilla mitään erityisen ennennäkemätöntä aikaan.

Niin tavallaan tää oli se mun juttu. Tää netti ja aukea. Mun henkilökohtainen Woodstockkini. Kaikilla taiteilijoilla sellainen jossain lienee. Esim. jollain Juicella oli nää 80-luvun alkupuolen hurjat keikkakiertuevuodet. Mut se on ohi. Ja vaikka se jatkuiskin, niin ei se ole enää sama, aika on ajanut sen ohi. Sen kokee hyvin vahvasti, aukeakin on jotenkin muuttunut ja muuttumassa.

Jotenkin "ratkaiseva" niitti oli se, että mua pyydettiin hiljattain esiintymään, lausumaan runoja. En mennyt. Tai parikin pyyntöä on tullut syksyn mittaan. Olen kieltäytynyt, kun en ole ehtinyt/jaksanut ja tavallaan ne johtuu ihan muista syistä, mutta ehkä siinä ripaus oli sitäkin, että koen olevani aika loppuun palanut tän aukean kanssa (ei se "paha" asia ole, sitä vaan on tietty energiakiintiö eri jutuissa, mikä loppuu joskus), viisi vuotta täällä pyörinyt, varmaan paljon enemmän aikaa kuin mitä sillä aikaa tavallista, sosiaalista elämää, toki siinä on ehtiny tehdä muutakin, mutta se on niin eri juttu se urheilu, että ei siitä tässä, mutta aukea on kyllä ollut ykkönen, aukeaan on tullut aina, kun ei saa aikaiseksi aloittaa mitään mitä pitäisi tai jos haluaa vähän heittäää aivonsa normaalista vapaalle.. Niin, loppuun palanut ja ei voi aloittaa uutta keskinkertaisen/huonon/alokasmaisen live-taiteilijanuraa, ennen kuin on kärsinyt aukea-krapulan loppuun.

Ja kuten mainittua, oonhan mä kirjoittanut muuallekin nettiin, hyvin paljonkin, kaikenlaisilla salanimillä... Että tavallaan tää on vaan se näkyvä, todellisuuteen edes jotenkin sitoutunut osa, tää aukea, myös salainen runoilijaminä löytyy. Vaikka ei se oo enää vuoteen ollut oikeastaan elossa. Se syntyi vuosi ennen aukeaa ja näköjään sitten "kuolikin" tai ainakin nyt tuntuu siltä. Tässä uutta kokoelmaa odotellessa..

Mutta ei minun itsestäni oikeastaan pitänyt puhua, vaan siitä, että koen olevani totaalinen nörttisukupolven runoilija, ei mun runoja olis lukenut ikinä kuin 3-4 ihmistä ilman aukeaa, nyt niistä tietää ehkä kymmenet.. Ja aika moni live-ihminen, joka ei tiedä runoistani sinänsä sisällöllisesti mitään, tietää, että oon kirjoitellut niitä.. Sitäkään ei ois ilman aukeaa.

Eli tavallaan pakko myöntää olevansa runoilija, ei tää nyt oo mitään kehua, vaan niinku määritän vaan ääneen paikkani kirjallisuudessa.. Että runoilija voi olla huonokin tai vielä huonompi. Mutta minusta on jo pitkään tuntunut "runoilijalta" ja klassinen julkaisu ei muuttaisi sitä asiaa yhtään mihinkään suuntaan enää. Kirjailija en ole, niiden pitää kirjoittaa se kirja ja sitä en oo tehnyt. Verkkokirjoittaminen ei oo kirjan kirjoittamista. Että se on tavallaan se "puuttuva ruumiinosa"...

Tulikohan tää nyt mitenkään kytkettyä keskustelunavaukseen, koska se oli tarkoitukseni.

Ja ehkä vielä sanoa sekin, tunnustaa, että siksikin se "aito julkaiseminen" tuntuu niin harmaalta, melkein samalta kuin gradun teko tai työn haku, että jos sen tekis, sitä ois siinä genressä ihan nobody, ei-kukaan, ihan sama kuin jos aloittaisin vaikka pilkkiharrastuksen enkä sais aluksi kalaa.. Niin oishan se jännää sit kun se eka kala tulis, mutta ei siitä mitään hyper kiksejä sais.. Koska muuten olisin alkanut pilkkiä jo lapsena. Enempi se ois jotain mielenrauhaa ja leppoisaa meditaatiota, normaaleille tavoille opettelemista.. Mutta tää aukea ei oo semmoista, tää on niinku tietokonepeli, missä tuntee olevansa kovilla pisteillä ja korkeimmalla tasolla, kovan raadannan (5v., tuhatkaupalla tekstejä) tuloksena, tavallaan voi leikkiä suurta runoilijaa tässä hyvin pienessä maailmassa ja mikä jännintä, muut osanottajat on verta ja lihaa.. Että siksi se on kiehtovaa, kun kosketus todellisuuteenkin on olemassa, sitä on tavannu useita aukealaisia irl ja silleen.

Mut nyt tää alkaa olla game over. Pelatako sama peli uudestaan? Tuskinpa. "Aito" elämäkin jopa kiinnostaa enemmän :) Ei sillä, etteikö tää aukea kiinnostais vieläkin, kaikki dramatiikka ja särmä on kadonnut, uho "lähden aukeasta" jne. Kun mä olen ihmisenä just semmoinen "lähden aukeasta ovet paukkuen ja jos ei oo riitaa taustalla, kehitän sen itse" tyyppi ja kun enää ei tunnu siltä, niin kai se jostain kertoo..

Eli jos nyt tiivistäisin jotenkin "lopullisen" vastaukseni tuohon Jarnon kysymykseen, niin

aukea-uralla on "sen oikean" kirjailijanuran kanssa yhtä vähän tekemistä, kuin karaokelaululla. Onhan toki aukeassa ollut näitä oikeasti julkkaisseita, Harrit ja kumppanit, mutta onhan täällä ollut karaokelaulajiakin ;)


[01:19 6.1.2009] S.K.
Jees... Juha Vuorinen sai tehtävän annon että: "kirjoita jotain hyvää skeidaa tonne" niin saat xxxx rahaa. Poika teki hommaa käskystä aikansa, mutta rahaa ei koskaan tullut, joten se sitten vihelsi pelin poikki, mutta koska se oli jo päässy vauhtiin niin se vei sen kirjaproggiksen loppuun asti, blogeilun keskeytyksestä huolimatta. En ole varma kauanko oli luettavissa netissä, mutta olipa kuitenkin.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty