Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kirjailijoiden Idols

[10:23 1.12.2008] J.J.
Tämä on fantasiaa, mutta kaunista sellaista.

Olen miettinyt pitkään sitä asiaa, että toisaalta media suoltaa sisällöttömiä julkkiksia ja on paljon sellaista suoraan sanottuna sisällötöntä paskaa kuin Big Brother, josta ei ole hyötyä kenellekään.

Toisaalta täällä Aukeassakin tehdään paljon työtä ja otetaan luovia riskejä, mutta tekijät eivät saa sitä huomioita jonka he työllään olisivat ansainneet.

Olisi hienoa jos nämä TV - kilpailut ja raaka luova työ voisivat lyödä kättä, niin tuskin tulee tapahtumaan, mutta saahan sitä fantasioida.......Ja välillä muustakin kuin Jessica Albasta.

Minusta olisi hienoa jos olisi joku kirjailijoiden Idols eli sanotaan nyt. että SanomaWsoy tekisi tuon konseptin jossa WSOY:lle lähettäneistä kirjoittajista otettaisiin 12 ohjelmaan ja ihmiset päättäisivät puhelinäänestyksellä sen kuka saisi lopuksi kustannussopimuksen ja paljon rahaa...

......en edusta kulttuuripiirejä, vaan olen viihdeteollisuuden poikia joten en näe mitään pahaa siinä, että luovuudella voisi tehdä ison tukun taaloja tai Euroja ( vaihtosuhde on vissiin näin päin parempi)

Nelonen näyttäisi ohjelman ja SanomaWsoy:n lehdet ja radiot löisivät rumpua ohjelmasta.

Näin ohjelma markkinoisi jo valmiiksi kirjaa ja kirjailijaa ja hän tulisi tutuksi suurelle massalle ja muutkin ohjelmaan osallistujat varmaan löytäisivät myöhemmin itselleen lukijakunnan, ettei tarvitsisi pelkästään pöytälaatikkoon kirjoittaa.

Näin meillä olisi ohjelma joka loisi oikeasti jotain Suomeen ja ohjelman pääpaino olisi kirjoittamisessa eikä naisten utareissa.

Kirjoittamisen kuvaaminen on tylsää, mutta sitä ei tehtäisi, koska tyypit olisivat jo tehneet teoksensa ja se olisi jo lähetetty WSOY:lle ja nyt keskityttäisiin teoksen jälkityöstöön.

.......Ja hyvä leikkaaja ja hyvä ohjaaja mielellään musiikkivideoiden puolelta, muutama hyvin käsikirjoitettu kohtaus, niin takuulla toimisi ja kirjoittajat voisi vaikka sulkea taloon ja seurata miten se sosiaalidynamiikka siellä pelaisi...

...Hemmetti joku Big Brother on hitti vaikka jätkät istuvat sohvalla ja puhuvat tylsistä asioista, joten en näe miksei kirjoittamisen voisi samalla tavalla tuoda massojen luokse.

Lisäksi kun Suomessa on SanomaWsoy:n kaltainen mediajätti jolla on jo TV - kanavat, kustantamot, kirjakaupat, lehdet ja sitä ja tätä ja vähän totakin.......niin järjestelmä on sinällään jo olemassa, että teknisesti se olisi mahdollista tehdä.

....Ja näin tulisi päivitettyä niin kirjoittaminen kuin lukeminenkin 2000 - luvulle.






[11:06 1.12.2008] P.N.
Kustannusyhtiöt kusisivat hunajaa, jos visiosi toteutuisi. Kirjailijoiden brändäys on tänä päivänä kustannusyhtiöiden leipää.

Pääkaupunkiseudulla Sofi Oksasen sotamaalausta ei pääse pakooon. Se on ratikoissa, kaupunkilehdissä, marketeissa jne. Siis kerrassaan tehokasta markkinointia.

Tämä kertoo jotakin nykypäivän tilanteesta suomalaisella kirjallisuuskentällä: kun esikoiskirjailijasta löydetään vähänkin persoonallisuutta, koko kustannuskoneisto jyräytetään käyntiin, pokeritermein: all-in.

Brändäys ei ole pelkästään paha asia, sillä hyvä brändäys mahdollistaa kirjailijan uran myös taloudelliselta kantilta. Kirjailijuus on kuitenkin vaativa, aikaavievä ammatti. Suomen kokoisella markkina-alueella kirjailijan täytyy tehdä myönnytyksiä, jos haluaa kirjoittaa ammatikseen ja turvata samalla toimeentulonsa. Toki se tuo mukaansa lieveilmiöitä, mutta kun lapsia on huollettavana ja asuntolaina maksettava, niin menköön!

Eli kaikki kirjailijan Idolsit, Tosi-TV:t ja muu markkinahumu, welcome.


[11:49 1.12.2008] A.M.
Miksi ei saman tien kehitetä tänne suomeen oma "Battle Royal"? Ainoalle henkiin jääneelle rahaa, sekä mainetta ja kunniaa. Tai "Pitkä marssi" lopputulos sama.
Eiköhän täällä suomenmaassa ole noita putoamiseen perustuvia tosi tv lähetyksiä jo aivan tarpeeksi liikaa muutenkin? Putoaminen ja pudottaminen ovat jo kansantauti missä vahvimmatkaan ei aina selviä. Tietenkin voit pudotessasi ostaa vaikka aseen ja ottaa muutaman mukaasi koska hävisit ja tulit tippuneeksi.



[13:33 1.12.2008] N.S.
Vähän pahaa pelkään, ettei tuota katsoisi kukaan. Kirjallisuus on sen verran epäseksikäs taiteenlaji, että massoja ei kirjallisuus-Idolsista saisi innostumaan. Idols toimii siksi, että musiikki ja televisio ovat jo valmiiksi kiinteästi toisiinsa kytköksissä. Kirjallisuutta ei ole totuttu televisiossa näkemään, ja mielestäni siihen on syynsä. Teksti paperilla/näyttöpäätteellä ja lukijan mielikuvituksessa on täysin eri asia kuin sama teksti ohjaajan näkövinkkelistä laajakankaalle sovitettuna.


[23:54 1.12.2008] S.K.
Jees.. Runo-osastolla homma voisi toimiakin (ne kun voi olla joskus lyhyitäkin), mutta romanistien kanssa voisi äkkiä loppua lähetysaika kesken tai sitten jutut pitäisi käydä läpi jotenkin niin ettei kokonaiskuva edes välity kunnolla.


[00:43 2.12.2008] A.N.
Kannattaa ehdottaa runo-idols-ideaa Neloselle. YLE ei siitä kolme vuotta sitten innostunut edes vastauksen verran, vaikka silloin heille ehdotettu idea oli epäkaupallinen ja ylennäköinen eli siis hieman "intellektuellimpi" kuin MTV:n laulu-idols ja ehkä jossain määrin "runoraatipohjainen".

Mutta tosiaan, kaupallinen kanava voisikin tarttua syöttiin, jos se olisi riittävän härskiä rahastusta ja yksinkertaista idiotismia, jota ymmärtää nekin katsojat, joilla on liian vahva lääkitys päällä. Kilpailijat voisivat esimerkiksi lausua runonsa alasti tai tennissukka munassa.

Mitä Idolsiin ylipäänsä tulee, se olisi pitänyt lakkauttaa viimeistään edellisen tuotantokauden jälkeen. Se saavutti silloin huippunsa ja lakipisteensä. Ehkä siinä oli alun pitäen pieni idea, mutta vuodesta toiseen tuommoisen toistaminen on umpimielikuvituksetonta hölmöilyä. Esimerkiksi nämä tuomarit toistavat vain automaatteina vuodesta toiseen samoja päähänsä ohjelmoituja fraaseja, ei mitään kiinnostavaa. Myönnän seuranneeni edellistä Idolsia, koska siinä oli kiinnostavia persoonia ja se oli minulle henk. koht. uutta, mutta ei sitä ohjelmaa toista kertaa kärsi katsoa. Vaikka onhan se parempi kuin BB, jota en pysty katsomaan kolmea minuuttiakaan.

Sinänsä minusta runo- tai teatteri-idols olisi edes hieman uudistusta lauluidolsiin eli en mitenkään tyrmää Jarnon ideaa, siitä ei ole kyse. Olisipahan edes jotain vaihtuvuutta. Ja nykyään on niin paljon harrastekirjoittajia Suomessa, että mikseipä sillä olisi katsojia? Se vain pitäisi markkinoida selkeästi suurimmalle pontentiaaliselle kohdeyleisölleen eli teini-ikäisille rakkausrunotytöille.

Se on surullista, että Syksyn sävelen tyyppiset "aikuisten oikeat" laulu- ja sävellyskilpailut on lakkautettu ja tilalle on tuotu kaikkea keskenkasvuista höpönlöpöä.


[16:56 2.12.2008] P.P.
Höpönlöpöstä puheenollen BB/Idols ja perusälykkyyttä vaativa kirjallisuus eivät oikein yhdisty, ellei hommaa vedetä kunnolla metsään. Ehkä ne kilpailijat voisi olla kaikki rakkausrunot.fi:n naispuolisia kirjoittajia..



[17:09 2.12.2008] A.N.
No jos riennettäisiin ensin näihin perinteisempiin muotoihin haastella runoutta (en puhu kalevalasta), kuten vaikkapa slameihin.

Esitetyn mallisessa kilpailussa kusisi koko laji. Kirjallisuushan on tunnetusti mielipiteitä niin ristirepivää, että lopulta voittajaksi valittaisiin perus -ja yleishyvä kirjoittaja, joka on komea, sanavalmis ja viihdyttävä, tai sitten erityisen shokeeraava. On itseasissa kerrassaan hienoa, että kirjoittaminen ja lukukokeminen jää jossain määrin piiloon ihmisten keskuudessa - ellei sitä nyt runsain mitoin julkituo, kuten täällä - sillä se on mielestäni osa tämän taiteenlajin viehätystä.

Jos julkisuutta tahtoo, suosittelisin edelleen niitä perinteisimpiä keinoja. Tässä vaiheessa julkisuudenkaipuiset voivat vaikka siirtyä osioon " Uran saaminen Aukean kautta". ;)


[17:13 2.12.2008] A.N.
Sinällään runonlausuntakilpailut yleisemmin ovat tervetullut ajanviete.
Järjetöntä ja tunteetonta kilpailusplatteriä en jaksaisi katsoa. On yhteiskunta kilpailuttamisen muutenkin saanut hyvin nahoissaan viimeisinä vuosina tutea.


[18:14 2.12.2008] K.K.
Runoudella on kieltämättä varsin epäseksikäs kuva mediassa ja vieraannuttava luonne. Lainaanpa tähän Tom Waitsia, hän kiteyttää asian varsin ovelasti.

"Runous on erittäin vaarallinen sana, ylen väärinkäytetty. Kuullessaan sanan "runous" suurimmalle osalle tulee mieleen kouluvuodet, jolloin he joutuivat pulpetteihinsa kahlittuina opettelemaan ulkoa "Oodin kreikkalaiselle uurnalle". Kun joku pyytää minua kuuntelemaan runoa, keksin lukemattomia asioita, joita tekisin mieluummin. En pidä leimasta, jonka runoilijaksi tituleeraaminen tuo mukanaan - joten kutsun tekemisiäni improvisoiduksi seikkailuksi tai päihtyneiksi matkakertomuksiksi, ja äkkiä asiat saavat uuden muodon ja merkityksen."

Samalla tapaa Runo-Idols pitäisi naamioida jonkinlaiseksi kisaamiseksi sanataiteen viemärissä ja pilvien päällä. Vasta myöhemmin katsoja voisi ihmetellä, että ovatko nuo tosiaan runoja. Kisamatkaa voisi piristää erilaisilla jaksoteemoilla, joita asianhaaran tuntien riittäisi loputtomiin kuin aamuöisiä ideoita. Mutta nyt jo huomataan, että ollaan matkalla kohti viihdesirkusta, jossa painottuisivat muoviviihteen kulmakivet. Voittaja olisi Juha Vuorisen ja Janne Katajan risteytys.

Antin mainitsemaan Teatteri-Idolsiin: Nelosellahan pyöri joskus Haluatko filmitähdeksi -kilpailu, joka vastaa pääasiallisesti samaa ideaa. Ehkä jotakin koko keskustelusta ja aiheesta symboloivaa kertoo se tieto, että ko. kilpailun voittaja pääsi lopulta pieneen sivuosaan ”Levottomat 3” -elokuvaan ja myöhempien ponnistelujen jälkeen Salkkareihin. Ps. Eihän kenelläkään ole skannata ja lähettää bittimuotoisena sitä Jallua, jossa Filippa ((?) yksi kilpailijoista) testaa dildoja Raakelin kanssa, en koskaan onnistunut löytämään sitä mistään.

Lopuksi haluan tunnustaa, että katsoin Big Brotherin jaksoista noin joka neljännen. Se on sentään suorasti tuotettua viihdeputtuhuttua – mutta myös samalla pienimuotoinen psyykkinen ja sosiaalinen ihmiskoe. Idolsia en ole ikinä seurannut. Minua kiinnostavat ihmiset jotka haluavat tehdä hyvää musiikkia, ei ihmiset jotka haluavat laulaa hyvin. Iltapäivälehdet pitävät minut riittävästi ajan tasalla tämän karaokekilpailun vaiheista. Ps(2). Ilkka Jääskeläisen levyjä myytiin joskus Anttilan alelaarissa alle eurolla. En ostanut, vaikka hieman mietin kaupan sisältämää hyvää koteloa.

Ja loppujen lopuksi haluan sanoa, että olen kieroontuneella tavalla tyytyväinen, että runous on yhteiskunnasta vieraantunut nukkavieru hylkiö. Epämääräinen henkilö joka polttaa pimeässä pubissa tupakkaa, juo pitkästä lasista väljähtänyttä keskiolutta ja kirjoittaa kuitin taakse ideoiden tukisanoja epäselvällä käsialalla. Tai juoksee maratonia suomalaisten iskelmien tahdissa tai nauraa torikojun päällä loskassa tarpoville työläisille.


[23:03 2.12.2008] M.A.
Kiitos, Antti, tästä elävästä mielikuvasta:

"...yksinkertaista idiotismia, jota ymmärtää nekin katsojat, joilla on liian vahva lääkitys päällä. Kilpailijat voisivat esimerkiksi lausua runonsa alasti tai tennissukka munassa."

Päivän parhaat naurut sain tuosta. :D


[15:26 3.12.2008] A.N.
"Ja loppujen lopuksi haluan sanoa, että olen kieroontuneella tavalla tyytyväinen, että runous on yhteiskunnasta vieraantunut nukkavieru hylkiö. Epämääräinen henkilö joka polttaa pimeässä pubissa tupakkaa, juo pitkästä lasista väljähtänyttä keskiolutta ja kirjoittaa kuitin taakse ideoiden tukisanoja epäselvällä käsialalla. Tai juoksee maratonia suomalaisten iskelmien tahdissa tai nauraa torikojun päällä loskassa tarpoville työläisille."

Totta, lisäisin tähän vielä sen, että kai runoudella on vähän liian vahvat ja pitkälliset juuret, että sen pystyisi kerralla muuttamaan, edes viemäriviihteen avulla :) Jos nyt ajatellaan, että jotkut alkaisivat tehdä runoudesta muovitettua ja ylikaupallista trendituotetta, niin aina tulisi niitä ihmisiä jostain, jotka eivät ole tästä kuulleetkaan, vaan ovat päättäneet tulla sellaiseksi "klassiseksi" runoilijaksi. Eikä myöskään ei-runoilijoiden mielikuvia runoudesta saada mitenkään muutettua. Hekin haluavat loppujen lopuksi pitää runoilijan runoilijana ja runouden runoutena, koska jos ei näin tapahtuisi, keneen ei-runoilija sitten itseään enää tässä runousasiassa peilaa? Ja mihin maailma ajautuisikaan, jos loppuisivat nämä yksilöiden ajattomat, usein vasta koulun jälkeen tapahtuvat, itsenäiset oivallukset siitä, että runous voikin olla hieman laajempi käsite kuin sitä, mitä pakotettiin pienenä Pikku Kakkosesta katsomaan? Että ehkä sitä antiikkikuvaa ei saakaan romuttaa, koska liittyy tavallaan kasvuun ja kehitykseen, että joillekin joskus alkaa mitallisuuden takaa paljastua pikkuhiljaa muutakin.. Että vaikka just joku Waits, Röyhkä tai Nurmio on tavallaan runoilijoita. Eikä ees tavallaan vaan ihan niinku just eikä melkein.

Ei silti, jos joskus vielä koulussa "opetan" keskenkasvuisille runoutta, niin ehkä teen sen aika omavaltaisesti, piittaamatta kauheasti peruskoulun valtakunnallisen opetussuunnitelman tarjoamista vinkeistä.

"lopulta voittajaksi valittaisiin perus -ja yleishyvä kirjoittaja, joka on komea, sanavalmis ja viihdyttävä, tai sitten erityisen shokeeraava."

Tää on kyllä osittain täyttä totta. Eihän ne parhaat laulajat ole idolsissakaan vielä tähän päivään mennessä selvinneet finaaliin. Toisaalta "erityisen shokeeraavat" on kyllä jääneet aina sinne alkukarsintaan, että siksi vain osittain totta :D

Se YLE:lle taannoin lähettämäni idea, johon ei koskaan tullut mitään vastausta (kuten ei myöskään elävää arkistoa koskeviin pyyntöihini) oli muistaakseni joku sekoitus runonkirjoitus- ja "lausunta"kilpailua. Ajatus oli kai se, että kilpailijat lausuisivat sekä omia, toistensa, että legendaaristen kirjoittajien (Saarikoski, Viita jne.) legendaarisimpia tekstejä, jolloin siinä olisi myös yleissivistävä näkökulma. Sillä kai sitä YLE:lle perustelinkin, runouden tunnetuksi tekemisellä. Enkä nyt tosiaan muista tarkkaan, mitä kaikkea siinä oli, mutta jäi mieleen, että tosiaan runoraadista jalostettu idea, ei niinkään tästä Maikkarin Idolsista. Mutta silloin kyllä ajattelin kertakaikkisen naiivisti, että semmoinen voisi vielä tässä maailmassa toimia. Toki niitä on olemassa kaikkia kulttuurikuntohöpsötyksiä nytkin meneillään, joissa ehkä tuodaan taiteeseen kenties kyseenalaisiakin kilpailuelementtejä [tai itselle tulee ainakin sellainen ensimielikuva tästä kulttuurikuntokamppanjasta, että "nyt on p*rkele pakko kaikkien vetää taiteen ja kulttuurin henkisessä cooperin testissä syksyyn mennessä se 3000 metriä :D], mutta silleen aika viattomia ja hauskoja ja hyvää tarkoittaviahan ne on, näihin kaupallisten kanavien sekoiluihin verrattuna, että en nyt tiiä oisko semmoinen kisa kauhean vahingollinenkaan yhteiskunnallisesti. Mut ehkä se juttu olis just siinä, että siitä ei kannattais mitään kauhean isoa globaalia numeroa tehdäkään. Että pikemminkin jopa yrittäis kaikin voimin estää, ettei se synnyttäis yhtään uutta Sofi Oksasta, Tommy Tabermannia tai Arno Kotroa maahamme. Jos näin kuitenkin tapahtuis, niin kai se olis sitten tapahtunut jollain muullakin tapaa. Eihän megatähtien syntymää voi edes kirjallisuudessa täysin ehkäistä, niin kauan kuin kaikenlaiset ihmiset kustantavat, kirjoittavat ja ennen kaikkea lukevat. Mut pohjimmainen idea olis kai niinku vaan rikastuttaa ja monipuolistaa runouden kenttää entisestään omalla marginaalisella tavallaan, kun eihän se varmaan kenenkään mielestä liikaa saa mediassa huomiota tuo kirjoittaminen? Vai saako? Oliko runoraati jo kohtuuton rajan ylitys?

Ole, Minna, hyvä mielikuvasta :) Omalta osaltani aion pysytelläkin mielikuva-asteella. Että jos nyt joku haluaa aukea.netin kautta tuollaista "aukea naked poetry slam kirjallisuuden live-kuukausiteema" kisailua järkätä, niin saa olla ihan muut tahot siinä sitten innostumassa :D


[18:18 5.12.2008] O.H.
Ei lisää tositeeveetä. Pliide jooko.


[23:48 12.12.2008] MS
Olenpa minäkin miettinyt, että miten saisi kirjoittajillekin oman "tosi tv-shown." Nythän sellaisia on muusikoille, malleiksi haluaville, muotisuunnittelijoille, muotiassareille, tanssijoille, businesshemmoille (diili) jne. Vaikka kirjoittaminen on niinkin suosittua silti mitään vastaavaa ei tosiaan ole...luulen että osasyy tähän on se, ettei tuottajat uskalla tarttua tälläiseen konseptiin, koska eivät tietäisi miten käsitellä aihetta. He eivät myöskään uskalla ryhtyä hankkeeseen, ellei amerikassa tai muussa maassa ole vastaavaa formaattia tehty jo ja saatu siitä hyviä tuloksia.

Luulen että yksi ongelma kirjoittajien idolsissa olisi se, että kuvitellaan ettei tehtävien lopputulos olisi "visuaalinen", vaan verbaalinen ja ihmiset mielummin haluavat katsoa kuin kuunnella. Mutta tuo ongelma olisi mahdollista muuttaa ja keksiä sellaisia tehtäviä, jotka ovat mielenkiintoisia ja joihin liittyisi myös jonkinlinen visuaalinen puoli. (Enemmänkin tyyliin diili, muodin huipulle tms.) Kenties voittajan "tarinasta" tehtäisiin vaikkapa elokuva tms. Silloin sisältöön saisi vielä tuplasti enemmän mielenkiintoa.

Jaksokohtaiset tehtävät voisivat olla kaikenlaisia "kirjailijaelämään" yleisesti liittyvien taitojen esittämistä.

Esim. että kilpailijoiden tulisi käsikirjoittaa lyhyt näytelmä ja jokaisen pätkä esitettäisiin oikeilla näyttelijöillä.

Tai esim. sanoittaa jonkun tunntetun lauluntekijän kappale ja jokaisen sanoitukset laulettaisiin (mikä kuulostaisi kököimmältä jne.)

Tai että kilpailijoiden pitäisi keksiä jokin tarina joistain annetuista aiheista tosi nopeasti ja esittää se sitten pelottaville kustannuspomoille vakuuttavasti.

Taikka yksi tehtävä voisi olla kirjoittaa oikein koskettava rakkausruno.

Taikka suunnitella tulevan kirjansa kannet (joo, tiedän etteivät kirjailijat niitä oikeasti suunnittele, mutta silti)

Tai yhteistyössä jonkun "oikean kirjailijan" kanssa tehdä jotain.

Tehdä jokin kirjoitustehtävä ryhmässä ja katsoa millaisia ihmissuhdesotkuja ja yhteentörmäyksiä siitä tulee.

Jne jne. Näitähän keksii vaikka kuinka, kun vähän miettii millaisia tehtäviä muissa realityohjelmissa on ja soveltaa niitä kirjailijajuttuun. Jos ohjelma olisi nykyaikaisesti leikattu ja kuvattu, siis tyyliin muodin huipulle, diili ym. vastaavat eikä mitään runoraatityyliä, niin itse ainakin olisin ihan älyttömän mielenkiinnolla katsomassa miten kaiken maailman erikoiset tyypit yrittäisivät naama punaisena tai oudosti eläytyen lausua jotain toinen toistaan siirappisempaa rakkausrunoa tuomareiden edessä jne.



[20:28 13.12.2008] A.N.
Tuohan on täysin valmis, ammattimainen idea. Työskenteletkö alalla?

Minulta henk. koht. jäisi kyllä katsomatta vielä varmemmin kuin big brother, robinson tai idols, osallistumisesta nyt puhumattakaan, mutta uskon, että ihmiset ja kirjoittamisen harrastajat kiinnostuisivat siitä kyllä kernaasti.

Voi tosiaan käytännössä olla esteenä, ettei sitä ole vielä yritetty amerikassa, mutta mikäpä estää tarjoamasta ideaa ensin sinne? Kyllähän se sitten parin vuoden päästä tulee jotain kautta suomeenkin. Eikös nyt joku suomalainen elokuvantekijäkin saanut juuri hiljattain jonkun sopimuksen, sen saunaleffan johdosta.. Ja sillä on suomalainen käsikirjoittaja myös.


[20:57 13.12.2008] MS
Ei, en työskentele alalla, mutta olen kyllä kiinnostunut ideoimaan tällaisia juttuja ja suunnittelemaan ja kirjoittelen harrastuspohjalta tv- ja elokuvakäsikirjoituksia (tai yritän kirjoitella) vaikken ole mihinkään niitä tarjonnutkaan, mutta kun on niin kiva vaan kehitellä juonikuvioita ja sen sellaista. Ehkä pitää huvikseen heittää johonkin tuotantoyhtiöön (vaikkapa amerikkalaiseen) tällainen idea. Tai voisi kuvitella että sellainen olisi jo tarjottu.

Toisaalta yleensä noissa realitysarjoissa se niiden kehittelijä on joku oman alansa tunnettu nimi: esim Tyra Banks, Heidi Klum, Trump jne. Mutta kirjailijat ovat yleensä sen sorttista väkeä, etteivät hingu kameran eteen, joten ehkä siksi amerikassa ei ole tällaista toteutettu kun siellä ei ole tarpeeksi valovoimaista kirjailijaa joka haluaisi lähteä kehittelemään ideaa. (Tai mistä sitä tietää vaikka olisikin kehitetty tälläinen formaatti, mutta me ei tiedetä sitä). Miettikääpä miten mielenkiintoinen sarja olisi jos vaikkapa joku Stephen King (joka muutenkin on kirjoittanut oppaita kirjailijaksi haluaville) olisi pääjehuna jossain realitysarjassa ja sitten siellä olisi kaiken maailman mielenkiintoisia tehtäviä.



[20:41 17.12.2008] S.L.
Ihan aloitukseen vielä tarrautuen, että pitäisikö näistä Tosi-TV -jutskista sitten ollakaan hyötyä kellekään? Nehän ovat viihdettä kaikki ja viihde itsessään on kivaa, kunhan tiedostaa katsomaansa aihepiiriin liittyvät realiteetit.

En usko, että täällä Aukeassa kirjoittelevista kovinkaan moni kaipaa samanlaista "ansaitsemaansa huomiota" kuin vaikkapa Idolsissa, johon laulun lisäksi liittyy niin olennaisesti moni muukin asia, kuten vaikkapa ne utareet. Tosi-TV -formaateissa kilpailijoista etsitään usein luonnonlahjakkuuksia, nopeasti huipulle tahtovia ja ulkopuoliset muovaavat heidän mediapersoonansa. En sano, etteivätkö tällaiset ohjelmat voisi myös antaa paljon positiivista ja tärkeää kilpailijoille, mutta ei tuollainen mediahässäkkä ainakaan mielestäni sovi ollenkaan kirjailijoille. Eli kuten täällä jo mainittiin, kirjallisuus ei ole mediaseksikäs ala. Kirjailijoien "ansaitsema huomio" olisi jotain aivan muuta. Jos aiheesta pitäisi ohjelma tehdä, se saisi poiketa paljon perinteisestä Tosi-TV:stä.

Oleellista on sekin, että viihteen tulee olla helpon tai umpiväsyneenkin ihmisen rennosti seurattavissa (Antti taisi mainita saman tai sitten en sisäistänyt). Kirjallisuus ei ole sitä. Tietenkin kirjallisuudestakin saisi viihdettä, mutta vähemmistölle - sellaista viihdettä me täällä Aukeassakin harrastamme, palkintona pelkkä kirjoittamisen tuoma nautinto.

Tosi-TV:tä ja sen mukanaan tuomia ihanteita ei tulisi pitää päämäärinä, joihin jokainen ala pyrkii. Jos on hyvä sihteeri, ylin asema ei ole Äänestä paras sihteeri -kilpailun ja sadan euron meikkipussin voittajana. Jos on hyvä opettaja, ylin asema ei ole Opettajakunkku -ohjelman äänestyksen ja 100000e voittajana. Toki jokaisella on omat, henkilökohtaiset päämääränsä, mutta mielestäni ei ole realistista uskoa puolenkaan maailmamme sieluista tavoittelevan tätä. Itse en ainakaan myönnä kirjoittavani maineen takia tai luodakseni itsestäni hyvää kuvaa medialle. Joku köyhä kirjailija voisi kyllä haaveilla kipeästi runojensa kaupallisesta menestyksestä lapsensa elättääkseen, mutta tuolloin perinteinen Tosi-TV -formaatti ei näyttäisi tarjoavan kyseiselle kirjailijalle sitä, mitä tämä oikeasti haluaisi.

Eli miksi kirjoittamisen tulisi päästä ulvovien massojen luokse? Mielestäni ei rimmaisi yhtään.


[00:01 21.12.2008] T.P.
Mielestäni kirjoittamisen tarpeeseen kirjoittavat henkilöt tekevät sen vain juuri siksi.Todelliset kanavat "julkisuuteen" luodaan muualla kuin telkkarissa. Oikeasti kirjoittavat eivät alennu höpöhöpö-ohjelmiin, pettämään lukijoitaan.


[00:14 21.12.2008] E.M.
"Todelliset kanavat 'julkisuuteen' luodaan muualla kuin telkkarissa. Oikeasti kirjoittavat eivät alennu höpöhöpö-ohjelmiin, pettämään lukijoitaan."

Oikeasti kirjoittavat, justiinsa.

Ja onhan se kirjailijalta toki aivan jumalattoman epäeettistä mainostaa työnsä tulosta...

Niin mustavalkoista että silmiin käy.


[19:29 21.12.2008] J.J.
Kieltämättä kirjoittamisesta / kirjailijoista ei saa helposti katsojaystävällistä ohjelmaa, mutta toivoin että ohessa olevilla ideoilla se voitaisiin tehdä. Toisaalta jos ajatellaan Big Brotheria, niin eihän siinäkään oikein tapahdu mitään ja silti se on suosittu.

Yksi keino on tietysti se, että kirjailijat laitetaan suureen tilaan ,mielellään johonkin kartanoon ja heidän on asuttava yhdessä. He asuvat ja työskentelevät yhdessä. Paljon vaan kameroita joka paikkaan, niin kyllä tunteita ja draamaa saadaan aikaan.

Jotta hommaan saadaan draamaa, vielä sen lisäksi että asutaan yhdessä ja että kokenut kirjailija tulee avuksi, minusta kilpailijoille voisi rakentaa niin sanotun ulkoisen uhan. Eli kilpailijoiden ulkopuolinen uhka joka painostaa heitä. Paras uhka on tietysti kustantamo / pari kolme kustannustoimittajaa. He antavat määräajat johon mennessä tietty sivumäärä on saatava valmiiksi, jos se ei onnistu niin kyseeseen tulee rangaistus.

Rangaistukset voivat olla huonommat kirjoitusolosuhteet, kireämmät aikataulut tai ääritapauksessa he voivat tiputtaa kilpailijan.

Tietysti jos kustantamo tiputtaa yhden kilpailijan, niin se on silloin vuorovaikutuksesta katsojien kanssa pois, koska tällöin katsojat eivät voi tiputtaa. Mutta kustantamo voi siis heikentää kilpailijan olosuhteita. Eli kustantamo ja kustannustoimittajat olisivat tavallaan tarinan pahuksia.

Eli minusta draamaa saadaan sillä, että kameroita on paljon.

Kustantamo kiristää kilpailijoiden aikataulua, opettajakirjailijoiden maailmankuva on erilainen kuin kilpailijoiden jne. Ja kun yhdessä asutaan, niin ainahan parisuhdekuviot saattavat tulla mukaan kuvioihin. Lisäksi tämän lisäksi rakennettaan sellaisia tehtäviä jotka on helppo visualisoida:

Kilpailijat voisivat pelata vaikka jalkapalloa kriitikoiden joukkuetta vastaan. Suunnitellaan kirjan kannet kilpailijoiden tietämättä ( Jokaisella kilpailijalle 3 - 4 vaihtoehtoa) ja annetaan katselijoiden / sivulle rekisteröityneitten katsojien äänestää heidän mielestään paras kansikuva ja sen jälkeen katsotaan kilpailijoiden reaktiota)

Lopuksi haluan vielä mainita World Poker Tourin. Ohjelma kerää hyvät katsoluvut, vaikka ohjelmaan osallistujat istuvat aloilleen ja kääntävät korttia. Mistä tahansa näköjään voidaan tehdä TV - viihdettä, jos panokset ovat oikeat ja riittävän suuret.

Myönnän kyllä, että visuaalinen toteuttaminen ei ehkä ole helppoa, mutta toisaalta idea yhdistää niin monia eri liiketoiminnan muotoja toisiinsa( Tv, kirjat, lehdet, internet jne), joten minusta ajatusta ei ihan vielä kannata hylätä. Hommaan saadaan draamaa, vielä sen lisäksi että asutaan yhdessä ja että kokenut kirjailija tulee avuksi, minusta kilpailijoille voisi rakentaa niin sanotun ulkoisen uhan josta joskus myöhemmin.

Minusta kirjoittaja joka ei tavoita suuria massoja tai edes yritä saavuttaa niitä on naurettava pelle tai sitten oman tiensä kulkija.

Mutta ei niitä tekstejä nyt pöytälaatikkoon tehdä sen takia, että ne voitaisiin jakaa kissan kanssa.


[00:07 25.12.2008] EI
Toivottavasti vastaavankaltainen visio ei koskaan toteudu. Vaikka kiitoksia vaan vaivannäöstä.


[00:11 25.12.2008] A.N.
Kirjoittaminen on minulle itsensä opettamista. Itsetuntemista, nautiskelua. Ymmärrän, jos haluaa julkisuutta, palautetta ja maailmanlaajuista lukijakuntaa, mutta toivottaisin perehtymään ensin käsitteeseen realismi.


[03:43 25.12.2008] K.K.
Kirjoittaminen on minulle ilmaisumuoto, jota ohjaavat pakkomuotoinen tarve tutkia omia ajatuksiaan ja maailmaa. Miellän itseni runoilijaksi, ja runoilijalle mielestäni realismi on syanidin kaltainen myrkky. Haluan repiä itseni hajalle ja näyttää sen muille. Jos tämä ei onnistu, menen töihin kirjastoon ja muuttoapulaiseksi.


[11:21 25.12.2008] E.M.
On hienoja taiteilijoita, jotka jäsentävät maailmaa tuolla keijon kuvailemalla palolla, ja on hienoja taiteilijoita, jotka "suhtautuvat asioihin realistisesti". Itse kannatan realismia, mutta se ei vie pois niitä hetkiä, jolloin kaikki on tulessa ja koen Allahin välittävän minulle tuokiokuvia. Eli molemmat ääripäät vuotavat.


[17:28 25.12.2008] A.N.
Jep jep Keijo, samoilla linjoilla pysyttelen, mutta esim. suosion hakeminen vaatii realismia. Itse tekotapa ei. Ainakaan tilanteessani.

Erkan lauseet juuri nyt kannustanevat minua tarttumaan eteeni tarjottuun olutlasiin.


[17:49 25.12.2008] E.M.
Eiköhän ihan taiteen tekeminen ammattina jo vaadi aimo annoksen realismia...

Minä tartun kanssa johonkin lasiin. Ja suuntaan savusaunaan!


[14:02 26.12.2008] A.N.
Minulle sanat ovat kirjoittamisessa ratkaiseva asia. Niillä ei ole välttämättä mitään kiinteää yhteyttä ajatuksiini ja koen toisarvoiseksi, onko kyseessä realismi vai tunteen paloöljy vai jokin muu tärpätti ja itse asiassa en käytä mitään niistä kirjoittaessani enkä juuri muutenkaan.

Sanoilla maalaaminen on vähän sama asia kuin maalaisi taulua tai asettaisi nuotteja peräkkäin orrelle tai leikkisi legoilla. Siksi se onkin niin kivaa, koska en ole enää moneen vuoteen saanut legoja joululahjaksi, mutta eihän leikkimisen tarve mihinkään ole kadonnut.

Kirjoittaminen on siis puhtaasti leikkimisen tarpeen tyydyttämistä. Tai ainakin se on parhaimmillaan sitä. Voihan sitä joskus yrittää sanoakin jotain, mutta semmoinen on loppupelissä aika ahdistavaa.


[17:16 26.12.2008] S.T.
Entä jos joku saa oikeasti sanottua jotain, mikä muuttaa ihmistä (huomaamattaankin!) syvällisellä ja suurella tavalla?

Luulen, että minulle se lause oli "olet kaunein, mitä tiedän". Mutta en vuosiin ja taas vuosiin tajunnut, miten syvällä minussa se on. Mistä sen tietää, että kyse on "vain" leikkimisen tarpeesta?

Mä ihmettelin tänään Pirkkalaiskirjailijoiden sivuja taasen, luin niiden blogia. Tuli olo, että siellä uskalletaan oikeasti jakaa se, millaisia tuntoja kirjoittaminen ja yksinäisyys ja puurtaminen ja ahiistus ja ties mikä tuottaa - mites täällä? Uskalletaanko me puhua luomisprosessin leikkipuolesta tai siitä, että ihan oikeasti kirjoitamme vain saadaksemme tuntea kipua, tai päästäksemme siitä pois? Ja onko näiden väliltä pakko valita? (Minusta ei.)


[18:40 26.12.2008] A.N.
No minä puhuinkin vain itsestäni. Voihan muut olla miten vakavissaan hyvänsä ja varmasti syvällisiä, en kiistä sitä yhtään, enkä asetu poikkiteloin kenenkään taiteellisten missioiden tielle :) Ja jos uskoo johonkin omissa tai muiden sanomisissa, niin sehän on oikein hyvä juttu.

Minulle todellisinta itsessäni ei kumminkaan ole sanat, vaan tällä hetkellä riippuvuus suklaaseen, kahviin ja sen semmoisiin nopeita hiilihydraatteja ja kofeiinia sisältäviin tuotteisiin, enkä sano tätä ollakseni jotenkin ylpeä asiasta, vaan päinvastoin se tekee minusta omissa silmissäni surullisen hahmon luuserin, saa päässä liikkumaan masentuneet mietteet ja aiheuttaa jo fyysistäkin pahoinvointia, kinkku ei niinkään, sehän on oikein hyvää ja ravitsevaa. Mutta kyllähän se kevättä kohti helpottaa.

Tuo on niinku se, mikä minua eniten riivaa ja näkyy myös teksteissäni. Eli ei niinkään kipu, vaan tukahtuneisuus. Kipu, kun se nyt mainittiin, koen sen aika puhtaasti fyysisenä juttuna ja varoitusmerkkinä, toki sitten on paljon semmoista, mitä ensin luulee kivuksi, mutta mikä oikeasti onkin vain sitä kun keho kohtaa uusia, ennen tai pitkään aikaan kokemattomia rajoja. Ja kyllähän näitä voi tietty ajatella siellä henkimaailmankin puolella silleen sympoolisesti. Tai että jos on jotain sosiaalisia traumoja, niin ne lähinnä oirehtii sitten kropassa semmoisina fyysisinä lukkoina, jotka sitten näkyy myös ajattelussa ja sitä myöten varmasti kirjoittelijalla teksteissä.

Se, että aiheuttaako kirjoittaminen itsessään sinänsä jotain paineita? Niinkuin kysymys ilmeisesti kuului? Kyllä oon tosissaan pyrkinyt siihen, että se olis enemmänkin vapauttavaa. Onhan se tietty aika raskas hetkellinen urakka hermostolle, kun yleensä tulee aukeaan tehtyä 20-osainen kokoelma yötä myöten ja seuraavana päivänä on sitten ihan pihalla kaikesta, vaikka ei edes haluaisi. Mutta kyllä siitä aina parissa päivässä toipuu ja ainahan tottumuksiaan voi yrittää muuttaa.

Mut niinku sit tuota tavallaan öö jos siinä vaiheessa kun huomaan että nyt työstän pakkomielteenomaisesti jotain tekstiä johonkin kustantajalle tai kirjoituskilpailuun ja tuntuu että siitä tulee jotain "elämää suurempaa", niin kyllä siinä vaiheessa yritän antaa hälytyskellojen soida että pitäisköhän tässä nyt keskittyä ihan siihen elämiseen kumminkin. Ihan liikaa sitä antaa jonkin aleksis-kivi-romantiikan välillä päästä valloilleen, vaikka tekstin näpyttely pitäis olla pelkkää hubaa ja täyttä kivaa.


[16:01 27.12.2008] nimetön
Hieman aiheen vierestä, mutta pakko taas mainita kun alkoi ärsyttämään siis niiin paljon!! Siis se, että miksi hitossa kirjoittajat aina perustelevat ja selittävät omaa kirjoitamisen haluaan niin helv*** "muka" kaunopuheisin lausein, tyyliin että kirjoittaminen on sisäinen pakko, sanojen maalaamista, pakonomainen tarve tutkia omaa sisintään ja jäsentää maailmaa, itsensä opettamista, itsetuntemusta, nautintoa, itsensä repimistä hajalle jne...siis tekisi mieli raivota ja hakata säkkiä kun kuulen näitä sepityksiä, ei vitsi oikeesti ihmiset...

Siis HALOO! Joo varmasti nuo jutut on totta, mutta miksi kirjoittamisesta on pakko yrittää väen vängällä tehdä jotenkin niin hemmetin saakelin elitisistä paskaa, joka vaatii jotakin syvällistä HENKISTÄ ymmärrystä, ja suunnilleen johonkin transsiin menevää itsensä tutkiskelua..aaaarghh!!!

Miksi kukaan ei koskaan sano, että kirjoittaa koska se on mukavaa ja on kivaa kehitellä erilaisia juonenkäänteitä ja pistää niitä paperille ja miettiä miten dialogi menee jne. Ja sillä selvä. Miksi kaiken mikä liittyy kirjoittamiseen pitää kuulostaa aina niin hiton henkevältä. Ei ihme, että niin monet häpeävät kertoa harrastavansa kirjoittamista tai että se ei ole suosittu taiteen muoto mediassa. Ylipäätään koko aihe, että taidetta (kaikkea) pidetään jonkinlaisenä ylempänä henkisyyden ja ajattelun tason muotona. Ymmärrän että joskus 1500-luvulla oli niin, mutta eikö pitäisi ottaa loikka nykyaikaan.



[17:47 27.12.2008] A.N.
"Miksi kukaan ei koskaan sano, että kirjoittaa koska se on mukavaa ja on kivaa kehitellä erilaisia juonenkäänteitä ja pistää niitä paperille ja miettiä miten dialogi menee jne."

No niinhän minä sanoin tuossa kommenttisi yläpuolella melko tarkkaan 23 tuntia 6 minuuttia sitten :) Sanoilla maalaaminen on juuri sitä. Ei mitään sen kummempaa "transsiin vajoamista". Ethän siis sotke sitä itsensä räjäyttämiseen tai varsinkaan elitismiin, ne kun ovat kerrassaan eri asioita..

Ymmärrän toki, että joskus sitä tulee vähän hätiköidysti luettua näitä keskusteluja, ehkä tahallaankin tai muuten vaan siksi kun on niin suunnaton "muurahaispesän möyhentämisen" tarve, mutta pientä huolellisuutta silti kiitos. Vaikka pikkuruinen radikaali vallankumouksellisuuden kärpänen onkin nyt kenties takapuoltasi puraissut :)

Ja Hyvää Joulun jatkoa ja tulevaa vuotta!


[16:03 30.12.2008] K.K.
"Ymmärrän toki, että joskus sitä tulee vähän hätiköidysti luettua näitä keskusteluja, ehkä tahallaankin tai muuten vaan siksi kun on niin suunnaton "muurahaispesän möyhentämisen" tarve, mutta pientä huolellisuutta silti kiitos."

Itse luen näitä viestiketjuja lähes poikkeuksetta hätiköidysti. Kommentitkin ovat sitten mitä ovat, mutta tyyli on minulle kiva ja sopiva. Oikeastaan olen aika huono olemaan analyyttinen monenkin asian suhteen. Joskus sitä kuulostaa vanhalta suomalaiselta sketsiltä.

Tuo mukava tarinakerronta ja juonenkäänteiden kehittely sopii varmasti moneenkiin kirjoittamiseen muttei kaikkeen. Vaikka dekkareissa on useasti kaikki koukut monimutkaisessa tapahtumaketjussa ja ihmiset enemmän paperisia nukkeja suuremmassa koneistossa, vaatii silti tapahtumien sovittelu ja taustatyö muutakin kuin luppoisaa tarinan kehittelyä. Tai jos haluaa kirjoittaa hieman arkisemmasta elämänmenosta ilman sarjamurhia ja maailmanlopun uhkaa, tapahtumat ovat enemmän tai vähemmän henkilöiden pään sisäistä tutkailua tai erinäistä rivien välistä sanomaa, mikä taas vaatii kirjoittajalta toisenlaista pohdintaa. Odotan kauhulla sitä päivää, kun Juha Vuorinen kertoo Finlandia-palkinnon vastaanottamistilaisuudessa, että eräänä päivänä söin karnevaalikekseja keskioluen kanssa ja kirjoittelin vaan menemään, kun se tuntui niin kivalta.

Kirjoittaminen on mukava harrastus, enkä minä sitä häpeä - ehkä pitäisi, se voisi olla kieroontuneella tavalla tyylikästä. Ei sen tarvitse olla arjesta ylemmäksi nostettua ajatustenjuoksua, muttei välttämättä mukavaa puuhastelua tyyliin piparkakkujen leipominen. Ja kyllähän omien tuntojen esilletuonti vaatii aina tiettyä rohkeutta. Minulla on kavereita, jotka tappelevat ennemmin narkkarien kanssa kuin kirjoittavat runoja. Ehkä hieman kärjistin, en ole varma.

Vielä tuosta realismista. Ehkä taiteilijalle on sopivaa, että realismi kulkee mielessä vuoristoratamaisina annoksina, kuten varmasti monesti tapahtuukin. Mukavan leikkisä sanallinen irrottelu ja Antin mainitsema aleksis-kivi-romantiikan vuoroveto kuulostaa minusta hienolta. Tietty riippuen, kuinka vakavasti harrastukseen suhtautuu. Onhan se tuo kirjoittaminen kuitenkin monesti elinikäinen kumppani, kuten kiropraktiikka, laktoosi-intoleranssi tai huono rytmitaju.


[00:53 1.1.2009] J.M.
Kuka haluaa nähdä, että se älykäs ja persoonallinen kirjailija on kännissä ihan yhtä räkänokka kuin kaikki muutkin?


Liika tieto kirjailijasta palauttaa maan pinnalle. Sieltä on pidempi matka ponnistaa korkeuksiin.


BB-yhteiskunta jee. Kirjoittaminen on realityä ilman telkkariakin.


[02:04 1.1.2009] E.M.
"Liika tieto kirjailijasta palauttaa maan pinnalle. Sieltä on pidempi matka ponnistaa korkeuksiin."

Pikemminkin palauttaa KIRJAILIJAN maan pinnalle, jolloin on helppo ponnistaa sen yli.


[02:06 1.1.2009] aivan sama
"Kuka haluaa nähdä, että se älykäs ja persoonallinen kirjailija on kännissä ihan yhtä räkänokka kuin kaikki muutkin?"

Tää ei ihan pidä paikkaansa. Kirjailijat on nimittäin keskimäärin humalassa paljon tyhmempiä kuin normaali ihmiset. Eihän ne sitä itse tietenkään tajua, kun ei kukaan ole tätä ennen kehdannut sanoa.


[13:24 1.1.2009] S.T.
"Kuka haluaa nähdä, että se älykäs ja persoonallinen kirjailija on kännissä ihan yhtä räkänokka kuin kaikki muutkin?"

Olisko siinä ehkä menty idolisoimaan kirjailija joksikin toiseksi ihmiseksi totuuden ohi? Ja onko sellainen kirjailijan vai katsojan vika?


[14:20 1.1.2009] K.K.
Kirjoituskilpailu kännissä japanilaiseen alistamistyyliin. Tarjolle maissia ja nenäliinoja, kirjailijat on nimittäin keskimäärin humalassa paljon enemmän heinäkasvien perään ja räkänokkia. Tieto rikkoo omia hahmotelmia, joissa ei monesti ole kovin paljon Columbo-tason analyyttisyyttä. Pikemmin kirjailija palaa kotia.


[21:08 1.1.2009] J.M.
"Kirjailijat on nimittäin keskimäärin humalassa paljon tyhmempiä kuin normaali ihmiset."

että oikein tilastotietoa.
Pisteet STAKESille?



Veikkaan [tietämättä!], että kirjan kirjoittaminen on pitkällinen, intensiivinen toimenpide, jota tapahtuu hyvin pitkälti kirjailijan pään sisällä, näkymättömissä.
Reality-sarjat taas perustuvat siihen, mitä ihmiset erehtyvät päästämään esiin itsestään.

Kiehtovin persoona, mutta mahdollisesti joukon surkein kirjailija saisi rahat ja suosion. Käytännössä olisi varmaan mahdotonta testailla kirjoittajien aitoja "kirjailijantaitoja" riittävän totuudenmukaisesti ja samalla viihdyttävästi.

Lopulta olisi ollut yhdentekevää, esiintyikö kirjailija BB:ssä vai KKK:ssa [Kirjailijoiden kyylätyssä kartanossa], saahan sillä nimeä. Toistaiseksi ei olla kyetty todistamaan, että telkkuilu parantaa kirjoitustaitoa tai edes motivoi kirjoittamaan.

Kuitenkin. Kiehtova ajatus, kieltämättä. Luultavasti kiehtova vain ajatuksena.


Kuten jo sanoin. Kirjoittaminen on realityä ilman telkkariakin. Kai siinä on elämä aina enemmän tai vähemmän paperilla, puuteroituna.


[02:11 4.1.2009] K.K.
"Kuten jo sanoin. Kirjoittaminen on realityä ilman telkkariakin. Kai siinä on elämä aina enemmän tai vähemmän paperilla, puuteroituna."

Tämä on totta. Tosin puuterin sijaan joskus käytetään moottoriöljyä tai unien savinaamiota.

Ps. Onneksi näitä kännisiä kommentteja ehtii joskus muokata ja kirjoittaa perusjoutavaa tilalle.


[01:07 24.7.2009] T.T.
Mielenkiintoisia kommentteja ja ja ja ehdotuksia. Olen kyllä sitä mieltä, että kirjailijoiden I dols olisi pidettävä mahdollisimman kaukana poissa tästä päivästä. Yksinkertaisesti siinä menisi maidot ja vellit sekaisin. Kirjailijan työ on ikäänkuin sellaista salaista puuhaa, laborantintarkkaa väsäilyä, kikkailua, ehkä lievästi tvmäisestihajottavaa. Se on niin mediaseksitöntä, jos ei näytä ja kuulosta muusikolta, että ei onnistu. Katsojat toki ahdistuisivat kauniisti kirjoittajasta, paitsi jos kirjoittaja olisi Tommy Tabermannin tyylinen esiintyjä, joka osaa nojata linssiin.

Jos, ja nimenomaan jos tällainen ohjelma tulisi, sen olisi oltava todella nopea, ehkä hieman underground, vastaanpaneva, vastalause kaikelle tositv:lle - jos joku onnistui joskus katsomaan Mainostelevisio kolmoselta ohjelmaa W-tyyli, niin siinä on teille runo-ohjelmalle esikuva - mielestäni.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty