Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Mitä postmodernin jälkeen?

[00:03 12.12.2008] A.N.
Tää on varmaan monelle taide- tai yhteiskuntaoppineelle tylsä ja kulunut kysymys, mutta kysynpä silti kun en tiedä:

Mitä tulee postmodernin jälkeen?
Siis taiteessa tai yhteiskunnassa tai molemmissa.

Transmoderni?
Askeesin ja rikastuttavien fraktaalien renessanssi?
Sosiaalinen surkastuminen?
Kaaos?
Maailmanloppu?
Jääkausi?
Kivikausi?
Dinosauruksia?
Avaruusolentoja?
Paluu moderniin?
Jotain muuta?
Vai jatkuuko se ikuisesti?
Oliko sitä edes ja onko se jo hiipumassa?

En tarvitse tietoa välttämättä, mutta minulle olisi siitä suurenmoista hyötyä, jota voisin pistää sitten ehkä vähän kiertämäänkin.


[09:43 12.12.2008] J.T.
Ehkä vähän postmodernistis-zeniläisen nokkela vastaus, mutta minusta tuntuu, että kysyessäsi otsikon kysymyksen olet jo siellä minne kysyt tietä.


[10:53 12.12.2008] A.N.
Kiitos vastauksesta. Tulkitsen sen ehdottoman myönteisesti vailla kaksoiskoodausta tai muita semmoisia postmodernin ajan jäänteitä :) Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö kuulisi muitakin mielipiteitä asian tiimoilta, vaikka "perillä" tai ainakin välipysäkillä oltaisiinkin.


[14:05 12.12.2008] J.S.
Aavistus lopun mahdollisuudesta, kenties? Itse kyllä odotan mieluummin dinosauruksia.


[14:47 12.12.2008] I.A.
Taiteilijat löytävät uuden suunnan ja alkavat kehittämään sitä eteenpäin ajan ihanteiden mukaisesti tai niitä vastaan, jolloin kehittyy uusi tyyli.Tulevaisuudessa joku antaa sille jonkin nimityksen.Jos renessanssin jälkeen on tapahtunut näinkin monta taiteen suunnan muutosta, niin tuskin postmodernin vaihtuminen toiseen tyyliin maailman loppua aiheuttaa.

Henkilökohtaisesti toivon ja oletan että siirrytään takaisin esittävämpään taiteeseen moderneilla vivahteilla kuten surrealismiin.


[15:45 12.12.2008] J.N.
Postmodernin jälkeen tulee tietenkin post-post-moderni tai postmoderni II.


[18:46 12.12.2008] A.N.
Kiitos.

"Jos renessanssin jälkeen on tapahtunut näinkin monta taiteen suunnan muutosta, niin tuskin postmodernin vaihtuminen toiseen tyyliin maailman loppua aiheuttaa."

Ei varmasti aiheutakaan. Tai sitten pitää olla kyllä melko rankka tyyli. Mutta eikö taide kuitenkin aina ole jossain määrin oman aikakautensa tuotos? Ensin on aika ja sitten on ajalle tyypillinen taide. Ainakin kun puhutaan modernista ja postmodernista tai semmoisista laajoista jutuista, jotka voi ymmärtää joksikin muuksikin kuin taidetyyliksi eli ihan siksi ajaksi, kaikkea koskemaan.

Tietysti esimerkiksi modernin taiteen "sisällä" on paljon erilaisia suuntauksia, joista osa saattaa olla ihan taidepiirien omaa keksintöä, mutta eikö niillekin ole yleensä ollut jokin yhteiskunnallinen "tilaus"?

Vai onko ollut tai vielä tulossa taidetta, joka muuttaa maailman?

Oman tähänastisen näkemykseni mukaan maailma on muuttanut taiteen, eikä päinvastoin, mutta ei se nyt mikään ehdoton "totuus" ole, olen valmis omaksumaan päinvastaisenkin käsityksen, jos joku sen hyvin perustelee.


[22:44 12.12.2008] Jukka
ei oo tulossa mitään uutta yhtenäistä "tyyliä", ku sellaset syntyy yleensä jossain vähän vähemmän pirstoutuneissa kulttuureissa. Postmodernikaan ei oo oikeestaan sisäisesti kauheen yhtenäinen "tyyli" vaan enemmän vaan (vasta)reaktio modernismin teeseille


[01:48 13.12.2008] omnom
Eikös moderni tarkoita pääsääntöisesti "uutta" tai "nykyaikaista"? Voi se tarkoittaa muutakin eri konteksteissa, mutta näin ollen "modernin jälkeen" ei tule mitään. Käsitys modernista eli nykyaikaisesta sen sijaan vain muuttuu.

Joskus 1000-500 eaa. kreikkalaistyylisten temppeleiden rakentaminen miellettiin todennäköisesti "moderniksi".


[03:07 13.12.2008] H.T.
Tuskin ainakaan dinosaurukset ja maailmanloppu liittyy mitenkään tähän kysymykseen?

Joka tapauksessa, suosittelen Antti lämpimästi lukemaan esim. Timo Hännikäisen Taantumuksellisen Uskontunnustuksen, jos et jo ole, sekä tutusmaan T.E. Hulmeen ajatuksiin, joita edellä mainittukin kirjassaan siteeraa...

Omasta mielestäni postmodernin huippuhetket jäivät 80-luvulle. Tämän jälkeen se on tarkoittanut käytännössä vain helppoja ratkaisuja, josta seuraa paskaa taidetta. Postmodernin rajaton-vapaus-mahdollisuus sinäänsä ei riitä vielä syyksi rappiolle, mutta nykyisessä Postmodernin Post-traumaattisessa Post-krapulassa vapaudesta on tullut itseisarvo, joka on ylitse kaiken. Totuus ja kauneus - jotka ovat alkuvoimia, toisin kuin taideteoria - on sivuutettu (postmodernissa). Siis postmoderni on tietenkin vakavasti otettavana ajattelun ja taiteen tekemisen pohjana kuollut kauan sitten, mutta yhteiskunnan muilla osa-alueilla sillä on vielä tiukka ote (koska tälläinen "rajattomasti" vapaa ajattelu on tärkeää "rajattomalle" markkinataloudelle).


[19:21 13.12.2008] A.N.
Modernilla tarkoitetaan todellakin uutta tai nykyaikaista.

Modernilla aikakaudella (johon viittasin postmodernin kautta) sen sijaan tarkoitettaneen sitä, joka alkoi joskus 1600-luvulla ja jatkuu vieläkin, erotuksena sitä edeltäneestä ajasta, joka ei ollut sillä tapaa moderni aikakausi kuin 1600-1900-luku, kenenkään mielestä, silloinkaan. Modernilla aikakaudella on aivan selvät esimerkiksi antiikin ajasta poikkeavat tunnusmerkit, vaikka yhtäläisyyksiäkin on, kuten kaikissa aikakausissa ja maapallon eri kulttuureissa on huomattavan suuri määrä keskinäisiä yhtäläisyyksiä.

Toki keskiaikakin on voinut olla uutuusmielessä "moderni" silloin eläneelle ja varmasti onkin ollut sitä, niinkuin tämäkin päivä on "moderni" eiliseen päivään verrattuna ja huominen tulee olemaan tämän modernin päivän "postmoderni" tämän päivän eilisen kautta ajateltuna. Kielihän on loppujen lopuksi vain pelkkää leikkimistä sanoilla, todellisuus oli olemassa jo ennen kielen keksimistä, jopa inhimillinen todellisuus.

Mutta nykyajan näkökulmasta ehkä postmoderni on jopa selkeämmin olemassa kuin moderni, vaikka sitä ajateltaisiinkin vain modernin jatkumona. Post-traumaattinen post-krapula ehkä kuvaa todellakin hyvin sitä, mikä postmoderni on, varsinkin taiteessa. Modernissa kun oli se edistysusko ja postmodernissa sitä ei ole. Eli siinä mielessä kaksi ihan toisistaan poikkeavaa aikakautta. Ja voisi loogisesti ajatella, että tämmöistä seuraa jokin, niinkuin sitä on edeltänytkin. Maailman historiassa on tapahtunut "kehitystä" (erotuksena "edistyksestä", jota sitäkin on kyllä voinut yksittäisissä asioissa tapahtua - jo ennen "edistyksen aikakautta" ja vielä sen jälkeenkin) tai ehkä muutos olisi parempi sana, joten on melko epätodennäköistä, että muutos yhtäkkiä loppuisi!

Tai nuo ovat lähinnä omia käsityksiäni asiasta, eivät varsinaisia totuuksia :D Jos minulla olisi "totuuksia", en olisi varmaankaan kysynytkään.

Ja tuo tyylikysymys, tosiaan, moderni ja postmoderni ovat "aikakausia", varmasti jälkimmäisen kohdalla se vielä korostuu, modernia ehkä voisikin ajatella "tyylinä", verrattuna johonkin sitä edeltäneeseen. Tuskin sitäkään kauhean yhtenäisenä tyylinä, vaikka ehkä jotain yhtenäisiä piirteitä onkin, "luonnon hylkäämistä", "uskoa ihmisen edistykseen" ja sen semmoista.

Hännikäinen ja varsinkin hänen kirjansa nimi kuulostaa hyvin tutulta, mutta pitääpä etsiä se "uudestaan" käsiin, jos on jäänyt ekalla selailukerralla lukematta ja uponnut menneisyyden suohon.

"postmoderni on tietenkin vakavasti otettavana ajattelun ja taiteen tekemisen pohjana kuollut kauan sitten"

Moderni (?) ajatus, joka uskoo taiteen ja ns. ajattelun edelläkulkemiseen muuhun yhteiskuntaan nähden. Eli toisin sanoen taide ja filosofia olisi "älykkäämpää" kuin "rajaton" markkinatalous. Kyllähän sitä omasta elämästään käsin tai uutisia katsoessaan helposti noin ajattelemme, mutta onko todella näin? Entä jos turbokapitalismi onkin niin älykäs, että se pitää tiukassa otteessaan myös nykyajan "edistykselliset" taiteilijat, vaikka nämä kuvittelisivat ja eläisivät toisin. Tarkoitan, että he (tai me tai te) ovatkin voimattomat. Rajattomuus tuhoaa ensin maailmaa parantavat "jarruvoimat", jotka "näkevät" pallon kulkemisen kohti kaoottista tilaa ja sitten vasta itsensä.

Tai jos ei noin rajusti sentään, niin lievemmin, jos se on ajasta riippumatta ollut aina yhteisö ja muu ympäristö "matti meikäläisineen", joka taiteilijaa/filosofia/muuta yhteisön tunnustetuinta jäsentä ohjailee ja "valistaa", eikä päinvastoin?

Tai vuorovaikutuksestahan on puhuttu myös, postmoderni ennen kaikkea kai.

Kai siihen silti "pitää" uskoa, että taiteilijalla voisi olla jotain sanottavaa, joko modernissa, postmodernissa tai sitä seuraavassa mielessä. Taiteilijallehan sen uskon sanottavaan tai hyvään voisi ajatella tässä tai missä tahansa, mutta varsinkin tässä ajassa olevan perusedellytys tehdä taidetta, joka on hänen omasta mielestään "uskottavaa" ja sen, että taide on taiteilijan omasta mielestä "uskottavaa", voisi taas ajatella edellytykseksi sille, että se on kenenkään muun mielestä sitä. Ehkä näin onkin, silloin se kai nykymaailmassa tarkoittaisi sitä, että kaikki taiteen huomio pitäisi kiinnittyä "poliittisiin" kysymyksiin, kuten ympäristön "pelastamiseen" tai niihin ajattomiin ongelmiin, joita ei onnistuttu ratkaisemaan sen paremmin modernilla kuin postmodernillakaan, kuten vaikkapa sodat, köyhyys jne.

Tosin nämä nyt ovat vain "omia" ajatuksiani eli siis toki alun perin muiden ajatuksia, mutta kumminkin ajatuksia, joita tuotan ennen päivitystä, jonka Hännikäisen kirja kenties ajatusmaailmaani antaa. Eli kannattaa suhtautua tähän kommenttiini ainakin osittain, että kunhan lämpimikseni höpisen :) Varsinkin kun en itse mikään taiteilija tai ajattelija koe olevani, toisaalta ehkä juuri siksi onkin "helppoa" höpistä, ei tarvitse ylläpitää tiettyä roolia.

Mutta tosiaan, moni yhteiskunnan osa-alue elää vielä postmodernia aikaa ja vielä useampi modernia ja aika pitkälti vielä sitä varhaisempaa kautta.

Eli kai nää käsitteet on lopun pitäen vaan jotain semmoista "tieteellistä" määrittelyä, jota ei niin kauhean vakavasti pitäisi ottaa, mutta minkäs teet, kun on joskus aikoinaan peruskoulussa ja sen ulkopuolella päähänsä istuttanut sellaisen mielikuvan, että asiat tapahtuu jollain "aikajanalla" ja kaudet seuraa toisiaan.

Mutta tosiaan, tuo Hännikäisen kirja pitää jollain tapaa ainakin lukaista. Ehkä olen sitten viisaampi :)


[13:18 14.12.2008] H.T.
Joo Antti, ei tuo Hännikäisen kirja varmastikaan ole mikään profetaalinen totuus, mutta ainakin itselleni toimi ihan kiinnostavana puheenvuorona tästä aiheesta ja vähän kaikesta muustakin... Mutta jos Linkolan ajatukset masentaa, niin tuskin nämäkään sitten kovin innostavilta tuntuvat, eli ei kannattane lukea hirveä maailman ahdistuksen vallassa ainakaan... :) http://www.savukeidas.com/timohannikainen




[18:24 14.12.2008] A.N.
Kiitos linkistä myös. Pitää perehtyä sopivalla hetkellä.

Kalastaja Linkolalla on minusta piristäviä ja "tuoreita" ajatuksia. Olen tosin lukenut vain yhden hänen kirjansa, sen uusimman (?), mutta toki hänen kokonaisnäkemyksensä jo koko elämänsä ajalta on tullut jollain tapaa vähitellen tutuksi.

Jos nyt joku tuommoinen masentaa, niin enempi ehkä se, että joillekin Linkola on hirmu herkkä asia, ajoittain suorastaan fasistiksi leimattu, aivan perusteetta. Ja sanomisiaan on vääristelty, itsekin hän tämän jossain haastattelussa totesi.


[16:26 8.1.2009] R.L.
Jälkiviisaus


[20:24 8.1.2009] Tom Pesch
Tjaa joo, eihän toki taiteessa ja muotoilussa olla mitään postmodernia kautta eletty enää pitkään aikaan. Oikeestaan kysymys postmodernismista on niin laaja, etten jaksa sitä tässä pohdiskella.

Piti tuohon Nisosen Pentti Linkola-asiaan sanoa, että olen samaa mieltä. Linkola on paitsi huikea suomen kielen käyttäjä, myös esimerkki todella rehellisestä ajattelijasta. Linkolaa luettuaan on vaikeaa olla eri mieltä tämän kanssa...

Kysymykseen siitä mitä postmodernismin jälkeen, vastaan että ihmiskunnan loppu. Olemme ajaneet planeetan siihen pisteeseen että sen ilmasto ajautuu kuumempaan tasapainotilaan, jossa elämä jatkuu mutta ihminen pyyhkiytyy pois. Se on siis samalla myös kulttuurin loppu.

Hyvää illanjatkoa!


[20:35 8.1.2009] O.H.
maailmanloppu

Jaa katsos, Tom kerkesi ensin.


[21:12 15.1.2009] J.R.
Moderni ja postmoderni ovat niin paljon ja eri tarkoituksissa käytettyjä käsitteitä, että niistä ei voi juuri keskustella täsmentämättä ensin mitä itse niillä tarkoittaa. Itse ymmärrän käsitteet Baumanin henkeen siten, että moderni oli jollain tapaa uskoa tieteeseen ja ihmisyyteen, kun taas postmoderni on näiden asioiden -ja itsensä- tiedostamista.

Todella postmoderneista ja ehkä jopa antiessentialistisista lähtökohdista taiteen tekeminen on hirmuisen vaikeaa. Pitäisi uskoa itseensä ja tekemiseensä aikana, jolloin kaikki kyseenalaistetaan, jopa se oma havainto.

Postmodernista näkövinkkelistä katsottuna emme pysty määrittelemään mitä tulee seuraavaksi. Sen tekevät jälkipolvet, ja hekin tietystä omasta (suppeasta) näkökulmastaan käsin. Sen ajan taiteesta syntyy jotain tarinoita, jotka elävät voimakkaampina kuin toiset, mutta ei kukaan elävä pysty sanomaan sitä, miten asioita kerrotaan tulevaisuudessa tai millaista taidetta silloin tehdään. Jos tehdään ollenkaan mikäli Tomin skenaario toteutuu kovin nopealla aikavälillä.

Siitä olen Antin kanssa samaa mieltä, että taide yleensä heijastelee aikakautta. Tosin on myös poikkeavia taiteilijoita, mutta heitä ymmärretään usein vasta sitten, kun aikakauden ajattelu on siihen sopiva.

Jos lähdetään spekuloimaan, niin voisin kuvitella että kulttuurissa tulee jonkinlainen taantuma yksinkertaisiin arvoihin ja yksinkertaisiin asioihin, koska ihmiset ovat tällä hetkellä varsin ahdistuneita kaikesta tiedosta ja tietoisuudesta. Sitä en tiedä kuinka tämä näkyy taiteessa ja onko taantuma niin pitkäkestoinen, että sitä voisi nimittää aikakaudeksi. Elämme kuitenkin aikaa, jossa yhteiskunta=tuotantotalous ja ihmiset hakevat tunnekokemuksia sekä humaaniutta entistä enemmän viihteestä ja taiteesta (osin nämä ovat toisistaan erottamattomia), koska sitä ei enää yhteiskunnasta tai lähiyhteisöistä saa.


[08:59 16.1.2009] K.S.
elämme jo sitä aikaa tälläkin hetkellä, kun Taide omana konseptinaan menettää merkityksensä kulttuurienmuokkaajana ja 'vallankumouksellisena' ja siitä on tehty yhtä lailla myytävää viihdettä kuin seksistä, ympäristönsuojelusta, uskonnosta, arkkitehtuurista ja politiikastakin. Elämme ehkä anti-kulttuurellisuuden kulta-aikaa, ehkä myöhemmin tulee post-re-antikulttu(/i)rismi :D :D

Sitten tiedä pakkoko on repiä uutta käsitettä siitäkin, kun selkeästi aika on jo ohittanut kaikki käsitteet niiden alkuperäisessä tarkoituksessa. On vain joko harmaata enemmän ja vähemmän teollista mössöä tai myyvää elitismiä ruokkivaa trendien nuolemista.

Tai sitten olen väärässä. Toivottavasti olen.


[18:59 10.2.2009] J.P.
Kukaan ei ole toistaiseksi selvittänyt tyhjentävästi mitä postmodernismi edes on, joten näkisin koko kysymyksen sinällään irrelevanttina. Tulevaisuuden tieteilijät sitten aikanaan määrittelevät nyt elettävälle oman terminsä, aivan kuten keskiaikakin on määritelty vasta jälkeenpäin.

En ole itse kiinnostunut aiheesta kovinkaan paljon, sillä pidän suurinta osaa kansallisromantiikan jälkeisistä taidemuodoista enemmän tai vähemmän tympeänä kakkana (joskus taiteen kakkaisuus on mennyt valitettavasti konkretiankin puolelle), lukuunottamatta joitakin yksittäistapauksia.

Muutoinkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi Jackson Pollockista olisi ollut enemmän iloa putkimiehenä. En ikimaailmassa ottaisi kotini seinälle jotain abstraktia teosta, vaan nautin mieluummin jostain, mikä esittää jotain todellista asiaa. Tämähän ei sinänsä estä sitä, etteikö se voisi olla vähintäänkin yhtä syvällistä, kuin mitä monet modernit (ja postmodernit) teokset väittävät olevansa. Päinvastoin konkreettisen kuoren alle voi kätkeytyä hyvinkin monitasoista symboliikkaa ja monitulkintaisuutta.


[09:58 11.2.2009] J.P.
LOL


[12:14 11.2.2009] Tom Pesch
"...pidän suurinta osaa kansallisromantiikan jälkeisistä taidemuodoista enemmän tai vähemmän tympeänä kakkana...

Muutoinkin olen sitä mieltä, että esimerkiksi Jackson Pollockista olisi ollut enemmän iloa putkimiehenä. En ikimaailmassa ottaisi kotini seinälle jotain abstraktia teosta, vaan nautin mieluummin jostain, mikä esittää jotain todellista asiaa."

Kuinka omaperäistä. Entä mikähän voisi olla se 'todellinen asia' jota taiteessa pitää kuvata?

"I am Nature"
-Jackson Pollock


[01:21 12.2.2009] J.P.
"Kuinka omaperäistä. Entä mikähän voisi olla se 'todellinen asia' jota taiteessa pitää kuvata?"

Ensimmäiseksi kysymys, että miksi kaiken pitäisi olla omaperäistä? Jos jokin jo keksitty asia toimii, niin miksi luoda jotain tarkoituksellisen uutta vain siksi, että luodaan uutta? Pyörää on minusta hölmöä keksiä uudestaan.

Toisekseen todellisella tarkoitin konkreettista ja abstraktit asiat heijastuvat vain konkretian kautta, joten niitä ei edes pysty kuvaamaan sinänsä.

Enkä minä sanonut mitä taiteessa _pitäisi_ kuvata, vaan kerroin, mistä minä pidän. On aivan sama onko jokin nyt omaperäistä vai ei, mutta minä pidän sellaisesta taiteesta mistä satun pitämään, eikä minua voisi kiinnostaa vähemmässä määrin se, mitä mieltä joku muu asiasta on. Katsokoon sellaisia kuvia mitä hän haluaa ja antakoon minun katsoa, mitä minä haluan.

Minulle Pollock on täysin yhdentekevä taiteilija, enkä tunne häntä kohtaan arvostusta, sillä en arvosta hänen tuottamaansa taiteen muotoa. Jos joku muu pitää hänen töistään niin siitä vain, mutta se on täysin turhaa sanoa, mistä minun pitäisi pitää tai mitä pitäisi arvostaa mukamas erityisenä taiteenmuotona.

Maailma on jo tarpeeksi ruma sinänsä ja ilman, että taiteenkin tarvitsee olla rumaa ja elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi rumien teosten katseluun.


[02:24 12.2.2009] A.N.
Minusta Pollockin 42-46 kauden työt ovat kauniita. Täysin abstrakti kausi on vähän raskas silmälle.

Tarkastelen kaikkia taiteen "aikakausia" samalta viivalta, vetämättä mitään rajoja. Monenlaiset tyylit miellyttävät, enkä pidä oikeastaan minkäänlaista taidetta yhdentekevänä tai jos sille linjalle haluttaisiin lähteä, niin kaikki taide on mielestäni aika yhdentekevää.. Moneen muuhun asiaan verrattuna. Mutta turha sitä silleenkään on uhota, kun täällä taidesivustolla kumminkin ollaan ja myönnän pitäväni taiteesta. Ja voidaan tietysti filosofoida, miksi ylipäänsä pitää keksiä mitään alun perinkään? Joskus uudelleen keksiminen voi tuottaa paremman pyörän, joskus huonomman. Monesti se on tosiaan sitä jälkimmäistä, mutta en tiedä, onko taide tässä suhteessa ollenkaan pahin.

Tai se, että eikö kaikkein parasta seinällä olisi itse todellisuus, todellisuutta esittävän sijaan?

Minulla on seinällä taulukoukku. Siihen voi ripustaa jotain :D

Mutta se on totta, että kaikilla on oikeus pitää mistä vaan. Tietysti kaikilla on myös tietyissä "rajoissa" yrittää manipuloida toistensa taidekäsityksiä :)

Eihän postmoderni taide sinänsä ole itseisarvoisesti hyvää, kuten ei kansallisromanttinenkaan. Näen ja ajattelen, että todellisuudessa "sanoma" on suuntauksesta riippumaton. Toki jollain tyylillä voidaan sitä tehostaa tai kätkeä. Tämä nyt on vain mielipiteeni/asennevajaukseni tms.

Toisaalta alkuperäinen kysymykseni ei ehkä niinkään koskenut taiteen hyvyyttä, vaan sitä, minne menemme. Mutta tässä on tullut esille myös sekin, keitä olemme ja mistä tulemme :)


[14:44 12.2.2009] Tom Pesch
"Enkä minä sanonut mitä taiteessa _pitäisi_ kuvata, vaan kerroin, mistä minä pidän. On aivan sama onko jokin nyt omaperäistä vai ei, mutta minä pidän sellaisesta taiteesta mistä satun pitämään, eikä minua voisi kiinnostaa vähemmässä määrin se, mitä mieltä joku muu asiasta on. Katsokoon sellaisia kuvia mitä hän haluaa ja antakoon minun katsoa, mitä minä haluan.

Minulle Pollock on täysin yhdentekevä taiteilija, enkä tunne häntä kohtaan arvostusta, sillä en arvosta hänen tuottamaansa taiteen muotoa. Jos joku muu pitää hänen töistään niin siitä vain, mutta se on täysin turhaa sanoa, mistä minun pitäisi pitää tai mitä pitäisi arvostaa mukamas erityisenä taiteenmuotona."

Jarkko hyvä, ei ollut tarkoitus väittää että makusi olisi huono. Kuvataiteen jakoa abstraktiin ja konkreettiseen en vain ole ymmärtänyt koskaan.

Suosittelen todella paneutumaan Pollockin maalauksiin, sillä ne saattavat avata aivan uudenlaisen näkökulman universumin luonteeseen. Tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi Ed Harrisin loistavasta elokuvasta Pollock (http://www.imdb.com/title/tt0183659/), jonka parissa viihtyy pari tuntia vaikka Pollockin maalauksista ei pitäisikään.


[17:23 12.2.2009] K.S.
Pokaali Tomille hyvästä artikuloinnista =). Cheers!

Abstraktius ja konkreettisuus, niin symbolismi kuin surrealismikin on AINA katsojan silmässä/mielessä. Kuka rohkenee lokeroida 'oikeanlaiseksi' tai 'turhaksi' tai miksikälie ja väittää olevansa pätevä ja pystyvä antamaan sille ehdottomat säännöt, miten sitä tulisi katsella ja kohdella? Sama kuin kieltäisi juomasta vettä suoraan joesta, koska joku nyt on joskus keksinyt juomista varten pillin ja pullon ja suodattimen. Vesi on silti samaa.

Tai no. Ainakin on joskus ollut puhdasta.

Mut hulluja ns. motivaattoreita on taiteessa ollut monia ja yliampuvat piirteet leimaavat taiteen aikakaudet helposti tietynlaisiksi, että niihin on helppo tietämättömän suhtautua mustavalkoisesti.
Yksilöistähän aikakaudetkin koostuvat loppujen lopuksi.. ainakin henkilökohtaisesti pidän tuon ajatuksen toivoa yllä.


[20:58 12.2.2009] K.L.
Itse en usko, että mitään suurta tyylillistä valtavirtaa enää muodostuu. Kaikki tyylit ovat jo niin asettuneita omiin uomiinsa, eikä taiteilijoita ei enää sido mikään yhtenäinen linja, jotta tämä hajanainen joukko yhdistyisi yhtäkkiä tai pikkuhiljaa uuden ideologian alle.

Ei maalaustaide voi uusiutua kokoajan, kuten vaatemuoti. En sano, etteikö uusia tyylejä voitaisi enää keksiä, mutta nykyaikana (ja varmasti tulevaisuudessakin)on valloilaan mentaliteetti, missä yksi menestystarina herättää miljoonat seuraamaan perässä ja näin kaluamaan tuoreetkin tyylit tyhjiksi melko nopeasti.

Sanosin, että taide alkaa hiljalleen ottaa vaikutteita niistä ajoista, johon se jäi ennen impressionismia. Nykyaikaa ei ole ihan kauheasti vielä ehditty tallentamaan perinteisin menetelmin, koska on yritetty niin kovasti tehdä toisistaan poikkeavia töitä. Uskon itse klassisen maalaustaiteen uuteen tulemiseen, joskaan en niin suurena valtavirtana, että se herättäisi kaikki tekemään samaa. Ainakin se olisi tämän nykyisen menon jälkeen miltei eksoottista.

No.. se on oma mielipiteeni.


[21:34 12.2.2009] K.S.
tuli mieleen että onhan se vallankumous jo tapahtumassa kovaa vauhtia. Ehkei tosiaan maalaustaiteessa mitään uusia valtavirtoja tule.. mutta taiteen muodot muuttuvat kovastikin uudenlaisiksi. Esim. animaatio on kokenut täydellisen morffauksen lyhyessä ajassa. Sitä voi sanoa mullistavaksi. Samoin ns. maalaustaide käsittää nykyään tasavertaisesti niin perinteisen kuin digitaalisen menetelmän. Vaikkei samaa voi tietenkään sanoa ihmisten asenteista. Sen muuttumiseen menee aina tuplasti kauemmin kuin yksilöiden kokeilunhalu ja innovatiivisuus luoda jotakin uutta ja omalta osaltaa 'pysyvää'.
Ei kukaan voi tietää mikä tulee olemaan sen pysyvämpää kuin minkään muunkaan aikakauden taide. Suuri osa vanhoista mestareista eli kauttaaltaan köyhyydessä koko elinikänsä, kunnes saivat arvostuksensa post mortem. REILUA JOO.
Sanon, että sen seikan jos minkä onkin syytä muuttua.
Mut nyt ei kuitenkaan verrata tätä pop-kulttuuriin. Ihan _Kaikki_ ei ole kuitenkaan viihdettä ja potentiaalista markkina-arvoa, joka kestää sen vuoden ja kulutetaan puhki. Ainakaan vielä. Mihin on jäänyt pitkäntähtäimen tavoitteet? Kaikki pitäisi aina saada nyt ja hetipaikalla. En tajua tätä.

Katsotaan niin 20 vuoden päästä ei enää edes valmisteta öljyvärejä, koska öljyä ei ole varaa tuhlata sellaiseen 'turhaan' ;)
mihin sitten nämä ns. klassisen taiteen uusi sukupolvi enää menee, kun sekin ovi suljetaan kokonaan? tjaa. ehkä sitä on joskus ihan ok tehdä jotakin uutta.


[15:48 13.2.2009] K.L.
Tottahan se on, että taide ottaa uusia muotoja sitä mukaa, mitä yhteiskunta ja tekniikka kehittyy, mutta mihin se perinteinen taiteen tekeminen katoaisi?

Neurootikko kun olen, niin on pakonomainen tarve korjata hiukan pari asiaa) ;-) Soooriii... :-D

1. Öljyvärien valmistus tuskin päättyy, sillä niitä valmistetaan esim pellavansiemenöljystä, ei raakaöljystä.

2. Kautta aikojen taiteilijat ovat tehneet työtään elinkeinona ja ansaitakseen rahaa. Tämä romantisoitu mielikuva nälkiintyneestä, mutta nerokkaasta taiteilijasta on muodostunut vasta impressionismin tulon jälkeen, kun taiteilijat nostivat taiteen "tavallisen" ihmisen ymmärryksen yläpuolelle. Sen jälkeen taide on ollut enemmän tai vähemmän eliitin ja taiteenharrastajien alaa, ja se on tottakai nälkiinnyttänyt monet omaan näkemykseensä itsepintaisesti uskovat taiteilijat.

Vanhat mestarit ovat olleet varakkaita. Van Goghin nostattama urbaani legenda, jonka mukaan taiteilija tekee vuosia aliravittuna taidettaan ja tunnustetaan vasta kuolemansa jälkeen on yhä sitkeästi vallalla. Keitä muita tunnettuja taiteilijoita on huomattu vasta kuolemansa jälkeen? Mieleeni ei tule kovinkaan montaa. Kyllä miltei kaikki tunnetut taiteilijat ovat saaneet korvauksen työstään jo elinaikanaan.

pyydän jo etukäteen anteeksi, sillä minulla on paha tapa paasata asioista. Mitään ylläolevasta ei ole tarkoitettu kehenkään kohdistuvana kritiikkinä. :-) Ne ovat vain omia mietoksia aiheen herättämällä intohimolla..


[21:06 13.2.2009] R.L.
minä


[21:40 13.2.2009] Tom Pesch
"Keitä muita tunnettuja taiteilijoita on huomattu vasta kuolemansa jälkeen?"

Cézanne ja Lihavainen.


[23:16 13.2.2009] A.A.
"Mutta se on totta, että kaikilla on oikeus pitää mistä vaan. Tietysti kaikilla on myös tietyissä "rajoissa" yrittää manipuloida toistensa taidekäsityksiä :)"

Saako kahden asuman huoneen seinälle ripustaa taulun, jota toinen ihailee ja toinen inhoaa?
Kuinka paljon käsiä voidaan käyttää näiden taidekäsityksien manipuloimiseen?

Mikä on vallitsevan nisosmin vastaus, ja mikä antinisosmin?


[12:44 10.5.2009] J.G.
Mielestäni tässä ajassa eniten kiinni on taide joka ei jää vain taidemaailman sisäiseksi viittailuiksi(vittuiluksi) itseensä ja itsensä kierrättämiseksi, eikä itse taide käsitteen vangiksi.

Taiteen tulee olla yhteiskunnallista, sosiaalista, tuoretta, kansanomaista, hyvin tehtyä ja ajatuksella. Yhteiskunnallisia aiheita jotka kaipaavat nostoa esiin ovat globaali eriarvoisuus, syrjintä, islam, muut uskonnot, sodat, suuryritysten kusetukset (kauniisti sanottununa), nationalismi, venäjä, kiina, kapitalismi, konservatiiviset ja liberaaliset arvot, homoseksuaalisuus, naiseus ja miehuus jne. aiheita löytyy niistä ei ole todellakaan pulaa. Näkisin ja haluaisin nähdä että taide tulisi entistä enemmän kuorestaan kaduille niin fyysisesti kuin kuvainnollisesti ihmisten pariin ihmisille läheiseksi.

Taide tulee lähenemään aktivismia, kansalaisvaikuttamista, journalismia ja tulee verkottumaan taiteilijoiden ja ihmisten välille. Taiteesta voi tulla vasta voima tyhmistyttävälle kuluttumiselle ja massa viihteelle. Ja kun sanon vastavoima en tarkoita että taide ei voisi tunkeutua viihteen alueelle, päinvastoin. Taiteen ja viihteen ero on mielestäni se että taide pistää ajattelemaan ja viihde sammuttaa ajattelua ja kritiikkiä. Tästä seuraa että taide tulee lähenemään filosofiaa ja yhdet tärkeimmistä teeseistä on sananvapaus, vapaus tekijänoikeuksista ja patenteista tai ainakin niiden kyseenalaistaminen. Moni karsastaa kantaaottavaa taidetta, mutta se jos mikä ei ole modernia ajattelua mielestäni.
Näen että esittävä taide on kovassa nousussa, nyt ne on ehkä fifty fifty.
Taiteeseen tulee vahva tulevaisuuden usko vaikka sitä kritisoitaisiinkin, mutta tulevaisuuteen on pakko uskoa mutta ei sokeasti kuten joskus ennen.

Tärkeää ei ole vain muoto kuten nyt mielestäni surullisen usein on sisällön kustannuksella, vaan sisältö, ajatus ja puheenvuoro.

Uudenlainen taide vaatii rohkeita taiteilijoita jotka uskaltavat tarttua vaikeisiin aiheisiin tuoreella otteella huumoriakaan unohtamatta.


[23:13 15.5.2009] M.J.

Julius kertoi melkolailla tyhjentävästi miten asia on...Kiitollinen siitä.


[23:12 16.5.2009] H.S.
maailmanloppu minustaki.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty