Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Minulla ei ole mitään asiaa!

[01:27 25.12.2008] V.B.
Kirjoittamiseni on ollut jumissa viikkokausia. En saa kirjoitettua proosaa, lyriikkaa, dialogia enkä päiväkirjaa. Yllättävää kyllä hiljaisuuteni syy ei ole ollenkaan itsekriittisyydessä vaan siinä, ettei minulla ole mitään asiaa.


[03:32 25.12.2008] K.K.
Minulla on vastaavia kausia jatkuvasti. Sitä pitää vaan rikkoa kuin taltalla saviveistosta, ajatukset luovat meteliä tyhjään huoneeseen. Toisaalta liiallinen apatia on merkki hyvästä tuotteesta vesipiipussa.


[11:24 25.12.2008] P.P.
Tuska tekee taiteilijan. Ehkä olet vaan niin onnellinen, että et näe ristiriitoja missään ja kaikki on kivaa.


[11:35 25.12.2008] E.M.
Sanottava tulee vasta kun alat kirjoittamaan, luulen. Joten sitä ei kannata pelätä, että pitäisi olla valmiina asiaa.

Mitä jos kokeilet seuraavaa harjoitusta, joka on musta ainakin kiinnostava ja hauska:

SEITSEMÄN VIRKKEEN TARINA

1) Maisemakuvausta
2) Joku tekee jotain
3) Repliikki
4) Repliikki
5) Yllättävä käänne
6) Joku tekee jotain
7) Maisemakuvausta

Älä anna itsellesi enemmän kuin 10 minuuttia aikaa kirjoittaa. Jos teet tuon niin kerro miten onnistui!





[13:42 26.12.2008] A.N.
"Kirjoittamiseni on ollut jumissa viikkokausia. En saa kirjoitettua proosaa, lyriikkaa, dialogia enkä päiväkirjaa. Yllättävää kyllä hiljaisuuteni syy ei ole ollenkaan itsekriittisyydessä vaan siinä, ettei minulla ole mitään asiaa."

Onhan sinulla asiaa. Asiasi on vapaasti suomennettuna (pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia pieniä virheitä ääntämyksessä):

"Huomatkaa minut! Olen suuri taiteilija, muiden yläpuolella. Olen tehnyt jo kaiken. Ei ole enää mitään sanottavaa. Seppelöikää minut kuin kuollut sankari, mutta antakaa minun silti jatkaa elämääni jossain. Antakaa minulle kaikki!!!"

Enkä minä tätä sanoisi, jos en kaiken aikaa tunnistaisi itsessäni juuri tuollaisia piirteitä. Eihän sitä silti yleensä sanota suoraan ääneen, koska kirjoittaminen tuppaa olemaan pääasiassa semmoista sosiaalista miellyttämistä, mutta nyt on aika näin tapaninpäivän ja tulevan vuoden vaihtumisen kunniaksi täräyttää totuudet pöytään. Varsinkin, kun ne eivät edes tee yhtä kipeää kuin hiljaisuus noiden perusasioiden suhteen.

Itselläni esimerkiksi on tosiasiallisesti kaiken aikaa jotain sanottavaa - vaikka joskus taannoin kenties toisin väitinkin -, ikinä ei tule minkäänlaisia katkoksia luovuudelle, aina syntyy tekstiä kun sitä ei pyydetä, joten eiköhän se sinunkin sanainen arkkusi ala siitä pikkuhiljaa taas avautua, koska uskoisin, että se mikä toimii minulla, toimii myös sinulla :D

Ja kannattaa tosiaan muistaa, että kirjoittaminen ei edes sittenkään ole kovin tärkeää. Esimerkiksi laulaminen on paljon tärkeämpää. Toisaalta on söpöä ja harmitonta, että joku ottaa sen vakavasti. Siitä voi seurata vain hyvää.

:)


[15:12 28.12.2008] M.L.
tarviiko olla asiaa?


[11:17 2.1.2009] S.T.
Ei minullakaan ole koskaan mitään /asiaa/ ollut. Ihan hyvin silti sujuu joskus. Nyt ei. Kyse on ollut vain siitä, ettei kirjoittaminen ole ollut se eka keino käsitellä asioita ja hahmottaa maailmaa. Ehkä se vielä joskus on.


[23:00 2.1.2009] E.M.
Maailman ja asioiden käsittely tapahtuu ihan toisaalla. Ne johtopäätökset sitten toivottavasti tislautuvat kirjoittamiseen, joka sinänsä käynnistyy aivan eri syistä. Luulen.


[23:03 2.1.2009] K.U.
Jos ei oo mitään sanottavaa, niin ei kannata tuskastua vaan nauttia ihanasta hiljaisuudesta päässään. Ongelmallista meinaan sekin, että ei löydä sanoja, vaikka asiaa ois niin, että aivot on pursuta ulos korvista! ARGGH!


[11:26 5.1.2009] P.N.
"Tuska jalostaa", kirjoitti Jaska. Nyt Jaska tulostaa.


[21:31 5.1.2009] M.V.
Minustakin, kuten Miki L.,voi kirjoittaa hyvän runon, vaikkei olisikaan mitään ns, asiaa.Tunne, jonka voi pukea sanoiksi, riittää.


[13:22 8.1.2009] M.H.
Mulla ei oo mitään asiaa kommentointimielessä. En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta en vaan kykene.. vaikka kuinka päättäisin, että nyt meen kommentoimaan, kun olen lukenut tekstin ei tekstiä minulta synnykään. Olen tukossa ja asia (tai oikeastaan asian puute) alkaa muodostua möykyksi. Olen pahoillani.


[16:21 8.1.2009] P.E.
Parasta on vain ottaa asiat rauhallisesti,sillä ei aina tarvitse olla asiaa, tai sanomista.Miksi pitäisi pakottaa, kun aikanaan asia luontuu ihan itsekseen.Pelkkä stressin hakeminen asian suhteen vie kyllä ajatukset ihan muualle kuin pitäisi;D


[18:42 8.1.2009] A.N.
Minusta tuntuu valitettavan usein samalta. Ei minulla useinkaan ole mitään asiaa, mutta kun sitten kun ei ole mitään tunnettakaan, josta kirjottaa, tai jos se tunne on niin käytetty, ettei siitä jaksa kirjoittaa eikä kukaan jaksa siitä lukea. Tai jos ei ole aikaa. Siispä pitää vaan odottaa, että sanoja alkaa väkisin taas tulla. Mutta kun odottaminen on niin turhauttavaa=(


[22:10 8.1.2009] E.M.
Sanoja ei voi toki pakottaa itsestään ulos, mutta kirjoittamiselle otollisia olosuhteita voi kyllä luoda. Siihenhän ammattina kirjoittaminenkin kai perustuu. Pakkokirjoittamisen ei tarvitse tarkoittaa älytöntä puserrusta, vaan tietoista mielentilan hakemista tutuilla tavoilla.

Vaikka olen itse vielä kaukana ammattimaisesta kirjoitusprosessista, olen huomannut, että seuraavat asiat auttavat:

- päivän aloittaminen reippaasti (aikainen herääminen ja suihkussa käynti)
- liikunta (esimerkiksi kävelyllä käynti laittaa aivosolut paukkumaan lähes poikkeuksetta)
- kunnon kirjoituspaikkaan meneminen (itselleni tällä hetkellä yliopiston kirjasto toimii mainiosti, tärkeintä on että turhat virikkeet ovat poissa ja on rauhallista)
- kahvi laittaa myös synapsit paukkumaan

Jos on aihe josta haluaa kirjoittaa, mutta tekstiä ei silti tule, voi olla myös toimivaa tosiaan _pakottaa_ itsensä kirjoittamaan. Eikä tekstin tarvitse olla valmista, se voi olla esimerkiksi tajunnanvirtaa aiheeseen liittyen. Pian saattaa huomata, että itse tarinaakin alkaa tulemaan, kun onnistuu huijaamaan itsensä kirjoittamismoodiin.


[22:13 8.1.2009] E.M.
Niin ja Anniina: eihän TUNNE koskaan ole liian käytetty! Sanaakaan ei voisi kirjoittaa jos noin ajattelisi. Ainoastaan tapa, jolla kuvaat tunnetta voi olla liian käytetty. Se mitä sanoo on eri asia kuin se miten sen sanoo. :)


[11:42 10.1.2009] A.N.
Erkka: No, voi se olla, ainakin itse kyllästyin jo viime vuoden angstirunoihini. Siis ehkä enemmän itse kirjoittajan omassa mielessä, onhan kaikki jo joskus tehty.


[21:07 13.1.2009] J.N.
"Kirjoittamiseni on ollut jumissa viikkokausia. En saa kirjoitettua proosaa, lyriikkaa, dialogia enkä päiväkirjaa. Yllättävää kyllä hiljaisuuteni syy ei ole ollenkaan itsekriittisyydessä vaan siinä, ettei minulla ole mitään asiaa."

Vaihtoehtoja on monia:
A) teet jotain muuta, aloitat vaikka jonkin uuden harrastuksen. Liikunta tekee hyvää, kuten Erkka jo sanoi.
B) Luet sellaisia kirjoja joita olet aina halunnut lukea, mutta joita et ole vielä ehtinyt.
C) Editoit vanhoja tekstejäsi. Se on kumminkin tärkeä taito ja kehittää kärsivällisyyttä sekä sisukkuutta, joita tarvitaan kentällä.

Ideat ja sanoma eivät ainoa asia mitä tarvitaan kirjoittamiseen - tai edes ollenkaan välttämätöntä (Itse tosin edustan enemmän sitä kantaa, että hommassa on hyvä olla jokin pointti edes joskus.)

Ei kannata olettaa, että kirjoittaminen olisi aina inspiroitunutta ja hauskaa. Sitä paitsi aivokemia toimii sillä tavoin, että pitkää intensiivistä luomiskautta ja hekumallista hurmosta seuraa aina jonkinlainen jymähdys ja morkkis (silloinkin kun ei ole maanisdepressiivinen henkilö)... vaikka tämä nyt on tietenkin ihan eri asia kuin se, ettei ole ideaa, mutta edellyttää sellaista omalle työlleen.


[12:27 15.1.2009] P.N.
Oma lähestymistapani kuivaan kauteen on se, että otan tehtäväkseni etsiä asioiden ja tapahtumien logiikkaa, löytää lainalaisuuksia. Sitten johda niistä teoria esim. miten terveyttä julistetaan, kuin terveys sinänsä olisi elämää tai miten miten haltioitunut lapsi kävelee ympäriinsä keksi kädessään. Katso pikkuisen lihavaa naista ja näet jo kohtalon. Tee siita tarina tai luonnos elämänkerraksi. Tiedä mikä on tapahtumien vääjämätön logiikka.


[15:49 15.1.2009] K.S.
ei mullakaan oikeastaan ole mitään asiaa silloin kun runofiilis iskee. Yleensä tajuan kirjoittaneeni ne vasta jälkeenpäin, eivätkä ne syntyneet mistään erityisestä syystäkään.

Unet ja musiikki - siinä ainekset. Suosittelen lämpimästi unien tallentamista paprulle, se nostaa ajatukset ihan eri tasolle jonkin ajan päästä. Yhtäkkiä sit alkaa ihan outoja juttuja putkahdella itsestään ulos. Sen voi aloittaa laittamalla herätyskellon soimaan aamuyöllä ja heti rustaa sen viimeisen mielikuvan ylös ja takasin tutumaan.

Elämässä ei mielestäni ole muuta logiikkaa ja inspiraatiota kuin se, minkä sallii inspiroida itseään. Se jos mikä saattaa olla pahakin blokki toisinaan, jos se on hukassa. Mut aika yleensä auttaa siihen asiaan =)


[14:17 25.1.2009] P.P.
Unia ei kannata tallentaa, koska sitten alkaa elämään enemmän unimaailmassa kuin todellisessa, ja todellisuudentaju hämärtyy, kuten Kirsin jutuistakin huomaa.


[20:29 27.1.2009] A.A.
Paul on ilkee! :D


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty