Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Töiden nimeämisestä

[13:33 29.6.2007] H.K.
Selailin laiskasti töitä ja huomioni kiinnittyi ennenkin ihmetystä herättäneeseen asiaan. Joka kerta, kun joku nimeää työnsä englanniksi, kommenteissa valitetaan siitä. "piste pois englanninkielisestä nimestä" jne.
Vallalla tuntuu olevan käsitys, että vieraskielisellä nimellä haetaan arvoa teokselle, joka ei pärjää omillaan.

Miksi näin?

Käsitän oikein hyvin nimen olevan osa teosta. Samoin arvostan korkealle suomen kieltä ja uskon, että siinä on paljon mainioita sanoja joilla selvitä.

Mutta silti. Niin on muissakin kielissä.

Englannin kieli on nykyään voimakkaasti läsnä kaikkialla. Opin itse puhumaan (ja ajattelemaan) englanniksi erittäin nuorena. Vaikka äidinkieleni onkin suomi, minulle käy usein niin, että jokin ajatus vaan on kaikkein osuvimmin ja tiiviimmin ilmaistavissa englannin kielisellä sanalla. Miksi siis muuttaa sitä, jos ei käänny luontevasti?

Eikö työn kommentoinnissa oleellisinta ole kuitenkin työ itse, ajatus, tunnetila, tekniikka ja miten ne tulee ilmi? Ei kieli jota nimessä käytetään.


[14:09 29.6.2007] N.N.
Täällä lienee sitten liuta ihmisiä jotka oppivat ajattelemaan englanniksi jo taaperona, mutta silti: niin usein näkee englanninkielisiä nimiä jotka *näyttäisi* olevan valittu siksi että niissä on jotain mystisempää ja romanttisempaa ja hienompaa tai osuvampaa kuin suomalaisissa...

Väitän että useimmiten tämä vaikutelma johtuu siitä että nimeäjän vieras kieli ei ole äidinkieli, ja sanojen arkiset merkitykset hukkuu eksotiikkaan. Nimen kieltä ja merkitystä ei ole mietitty kovin tarkkaan. Työn välittämiin ajatuksiin ja tunnetiloihin vaikuttaa aika suuresti työn nimi. Jos ei vaikuttaisi, miksi annamme nimiä ja kuvatekstejä?


[14:16 29.6.2007] M.Y.
Yhtedeksi syyksi englanninkielisille nimille voisin veikata myös sitä, että moni saattanee ensin kokeilla kepillä jäätä flickrissä, photo.netissa jne, joissa pääosin käytetään englantia. Tällöin teokselle on jo valmiiksi nimi, jolle sitten ei välttämättä luoda kotimaisempaa vastinetta kun uskaltaudutaan tuomaan hengentuote tännekin.

Tuo oli toki pitkälti valokuvauskeskeisestä näkökulmasta, mutta ko. sivustojen tilalle saa vapaasti arpoa kirjallisuus/kuvataidevastineita.


[14:22 29.6.2007] J.H.
Mielestäni työ on yhtäkuin nimi ja "itse teos". Joten nimi kuuluu siihen teokseen. Jos taas kielivikaisena en ymmärrä, niin en kyllä siitä sakotakkaan. Pisteiden antaminen muuten on unehtunut aika ajoin. Pitääpä siihenkin taas perehtyä.


[23:35 29.6.2007] H.P.
Olen viime aikoina just miettinyt tuon nimen ja tekstin merkitystä kuvalle (tässä tapauksessa valokuvalle). Jos pelkkää kuvaa voi tulkita monella tavalla ja vain arvailla kuvaajan tarkoitusperiä, niin nimi voi tuoda jonkinlaisen fokuksen tulkintaan, eräänlaisen loogisen tason portin kuvaan. Tuo tietysti johtaa helposti siihen, että nimessä kerrotaan yksioikoisesti kuvan sisältö (esimerkiksi koira) tai nimetään tunnelma, joka halutaan välittää (esimerkiksi hiljainen kesäyö). Minusta parhaimmat nimet tuovat katsojan näkökulmasta kuvaan jotakin lisää. Teksti luo katsojan päähän mielikuvia omasta kokemusmaailmasta ja kuvan kanssa yhdistyessään ne muodostavat kokemuksen, jota ei syntyisi ilman, että kumpikin on olemassa. Tuosta englannin kielestä olen Ninan kanssa samaa mieltä: Vieraan kielen osuvuus ja mystisyys tulee siitä, että sen sanat on meille riisuttu niistä arkipäiväisistä vivahteista, jotka ovat kieltä äidinkielenään puhuvien mielessä. En silti vierastaisi englannin käyttöä, jos se nyt kerta kaikkiaan tuntuu paremmalta. Pitäähän sen nimen toimia kuvaajalle itselleenkin. Kieli se on englantikin. Vähän kärjistetysti: pitäisikö ulkomailla otetut kuvat kieltää, kun ei me suomalaiset kuitenkaan ymmärretä ihan kunnolla sitä vierasta kulttuuria :-)


[01:22 1.7.2007] K.A.
Aukea on suomalainen galleria jonka kävijöiden pitää saada odottaa pärjäävänsä suomen kielellä. Se riittää syyksi miksen pidä vieraskielisistä nimistä.

Vieras kieli myös hämärtää teoksen nimen sisällön - kun ei voi edes tietää onko nimeäjä tajunnut sanojen kaikkia merkityksiä.

Englantia ei osata itsestäänselvästi. Muitakin kieliä on luettu pitkänä kielenä lukiossa. Itse en edes saanut valita englantia vaan paukahti "pakkosaksa".

Lisäksi englanti sitoo merkityksen helposti angloamerikkalaiseen kulttuuriin, vaikka englantia toki käytetään laajemminkin.

Tosiasiallisesti nimi saattaa huonontaa kuvaa rajaamalla sen tulkintaa kulttuurisidonnaisilla assosiaatioilla.


[03:14 1.7.2007] A.N.
Itse en kauheasti englanniksi nimettyjä teoksia lue enkä katsele ja syy on se, etteivät nimet yleensä kolahda, tunnu mitenkään "seksikkäiltä". Mutta ei se välttämättä pelkästä kielestä ole kiinni, joskus englanninkieliset nimet voivat olla hyvin kiinnostaviakin. Aukeassa ne nimetään kuitenkin yleensä vähän tylsästi, jostain syystä. Tai ehkä hyvin englantia hallitseva saakin niistä enemmän irti, mutta huonosti tai keskinkertaisesti englantia tulkitseva ei. Yllätyksekseni huomasin nimenneeni uusimman aukean runokokoelmani englanniksi ja se oli oikeastaan ainoa asia, joka ei ollut kokoelmassa tietoista :D Olen tosin jonkun verran ennenkin (vanhan aukean aikaan) käyttänyt englanninkielisiä nimiä kirjallisuuskokoelmassa, eikä kukaan valittanut. Tosin kyseessä ei ollut yksittäiset runot eikä novellit, vaan kokoelman nimi. Runot ja novellit nimeän 96-prosenttisesti suomeksi ja kirjoitan 99-prosenttisesti kauniilla suomen kielellä.


[12:00 1.7.2007] L.K.
Kieli kun kieli, ei sillä niin väliä... Jos tekijän mielestä nimi on se mikä on, niin silloin se on ja piste.


[21:06 1.7.2007] Amalia Alhovuori
Mielestäni jokaisella teoksella on kuin itsestään jokin kieli. Se voi olla suomi, se voi olla englanti. Se voi myös aivan hyvin olla latina tai japani tai vaikka mandariinikiina. Näistä kieliseikoista ymmärrettävimmät ovat tietenkin ne, joissa esiintyy sanotaan vaikka englantia, eli englanninkieliset tekstit. Joissakin kuvissa voi myös esiintyä jotakin tekstejä tai johonkin tiettyyn kulttuuriin kuuluvia seikkoja, jolloin useinkin nimen antaminen suomeksi saattaa viedä teosta kauemmas sen omasta ympäristöstä. Olen siis samaa mieltä Juhan kanssa siitä että nimi on tiiviisti kytköksissä teokseen.

Yksi asia mihin yleensä itse pyrin mikäli päätän käyttää vieraskielisiä tai vieraasta kielestä lainattuja sanoja on että kuvauksessa sitten mainitsen, mitä nimi selkeällä suomen kielellä merkitsee. En tiedä kuinka yleisesti näin huomataan tehdä, mutta tämä olisi melko toimiva ratkaisu huomautukseen siitä, että kaikki eivät välttämättä osaa englantia - joka kieltämättä helposti mielletään useimpien "toiseksi äidinkieleksi" (tällä viittaan siihen, että yhä nuoremmat alkavat osaamaan yhä enemmän englantia).

Tähän englanninkielisten nimien käyttöön liittyen voisin yhtyä yllä oleviin mielipiteisiin siitä, että hyvin usein englantia käytetään tunteiden, huomion tai erikoisuuden herättämiseen ja kuten myös jo todettu, huonolla menestyksellä. Itse huomaan helposti kytkeväni englanninkieliset nimet tiettyyn osaan teinikulttuurista, missä englannin kieli on "in" ja näinollen jotenkin "hotimpi" kuin muut kielet. Käsitykseni on varmasti monesti väärä, mutta tämä on aina ensimmäinen mielleyhtymä, mikä minulle nousee mieleen. Ymmärrän myös sen pointin, että toisinaan englanti yksinkertaisesti toimii paremmin, mutta kyllä minä mieluummin näen suomalaisella maisemalla tai runolla suomalaisen nimen. Suomi on loppujen lopuksi paitsi hyvin kaunis, myös rikas kieli, joka vaikeuksitta taipuu jopa hyvin mielikuvituksellisiin muotoihin.


[22:05 1.7.2007] T.S.
Mulle ne nimet on vaan linkkejä, kuvia mä tänne tuun kattoon.

Miksi muuten annatte nimen vaikuttaa taiteen arvottamiseen? Tietysti maalaus on suhteessa taustaansa, kuuluisat taitelijat myy paremmin, mutta onhan se maalaus myös itsenäinen teos.

En taida pisteyttää tai arvostaa teosta sen markkinoinnin vuoksi. (vaikka kuvataideopetuksessa vois just tähän markkinointiin panostaa alusta asti.)

Kaunis päivä tänään~




[22:21 1.7.2007] J.H.
Ei nimi miestä pahenna,ellei mies nimeä...
vanha paikkansa pitävä sananlasku.
Nimeän seuraavan työni EI-Savoksi.


[00:00 2.7.2007] A.N.
"Miksi muuten annatte nimen vaikuttaa taiteen arvottamiseen?"

Muista en tiedä, mutta itselläni vastaus on yksiselitteinen. Jos työlle on annettu nimi, sillä halutaan viestiä jotain. Ei kai työlle ole pakko antaa nimeä, jos ei halua, edes aukeassa.


[17:36 2.7.2007] M.B.
Jaa, mielestäni teon nimeämisen voi suorittaa vaikka siansaksalla, sehän vasta huikean vänkää olisikin.

Suorastaan vituttaa tämä aina niin kovin ääliömäinen lammaselehdintä; määitään yhdessä jostain asiasta ja asetetaan tietynlainen RIMA kaiken suhteen. Miten pitäisi tehdä, miten ei pitäisi tehdä, miten halutaan tehdä, miten ei haluta.

Kuka nämä on laatimaan? Kuka nämä on tosiaankaan määrittämään?

Kun minä nimeän teokseni, harvoin yritän edes viestittää sillä jotain, tiedän kuitenkin sen tosiseikan, että joko nimi iskee katsojaan tai sitten ei, se ei KUITENKAAN saa minua kovinkaan vakavasti funtsimaan tavalla, "minkälaisen nimen minä teokselleni pistäisin, jotta saisin katsojan hyväksynnän?". Koska, joka tapauksessa, ei sitä hyväksytä, aina löytyy joku, joka ei pidä siitä, aina löytyy joku, joka valittaa, yökkii, virnistelee. Fifty/fifty, balanssi.

Teoksen nimeämisessä on erittäin sääli, jos antaa esimerkiksi ns. "kielimuuren" vaikuttaa siihen, asetelmana siis - "minä olen suomalainen, minun kuuluu nimetä teokseni suomenkielisenä". Voi vänkä miten MÄLSÄÄ!

Tietysti kynnys siihen, että teoksen nimeäminen ontuisi enemmän vierasta kieltä kirjottaessa, on suurempi ja vielä suurempi jos omistaa samankaltaisen englannintaidon kuin itselläni eli yes/no englannin.

Harmi, että taidan olla lähestulkoon ainut, jota se ei juurikaan haittaa, se, että teoksen nimi voi olla vaikka siansaksaa tai väärin kirjoitettua vierasta kieltä, mitä tahansa, se ei minua haittaa.

Teosta on kuitenkin hyvä punnittava kokonaisuutena, se on täysin okay, jos katsoja ilmaisee mielipiteensä esimerkiksi juuri tästä puhutusta teoksen nimeämisestä, jos se ei vaikuta katsojaa tai katsoja huomaa mm. kielivirheitä, mitä tahansa, mikä ei kuulosta kovinkaan hyvältä, siitä pystyy ilmaisemaan mielipiteensä, myös siitä, ettei pidä englanninkielisestä nimeämisestä.

Tekijä kuitenkin tietää mitä tekee, tai sitten ei. Mutta ei sillä väliä, meitä niin saakelin moneen junaan, vain tekijältähän se tuntuisi jotain olevan "pois" jos hän ei tietäisi, mitä tekisi.

Vielä siitä, nimeämisestä sekä nimen viestistä/tarkoituksesta. Voin aivan lungisti todeta, että joskus minun töitteni nimillä ei ole sen suurempaa merkitystä, viestiä saatika tarkoitusta. Ehkä olenkin tämän asian suhteen täysin huoleton, holledii, holledaa, tapani ajatella ajattelematta mitään on kuitenkin antanut hieman avarempaa näkemystä siihen tietoon ja totuuteen, että kyllä, teoksen nimi voi joskus olla TÄYSIN viestitön.

Ei nimi miestä pahenna.

Nimimerkillä, tahdon saada lapsen jolle annan nimeksi Luikuri! (Todennäköisesti tyydyn ostamaan ablareita ja nimeämään niitä)




[13:45 3.7.2007] P.J.H.
Aaro Hellaakosken runo 'Dolce far niente' on hyvä, vaikka onkin nimeä ja nimen toistoa tekstissä lukuunottamatta kirjoitettu suomeksi.

Nimet on hirviän tärkeitä, tai nimettömyys, hyväkin runo (niitä ite enemmän käyn) voi latistua jos sille on annettu nimi, joka ei toimi ollenkaan muun tekstin kanssa, tai toimii huonosti.

Jos näyttää siltä, että teosta ei ole nimetty 'tosissaan' eli se on tehty ns. huolettomasti, en minä lukijanakaan oikein osaa katsoa teosta tosissani. Ihan sama millä kielellä, voi suomenkielisenkin tekstin (kuvan jne.) nimetä jollakin toisella äidinkielellä tai jonkun toisen äidin kielellä hyvin, sopivasti, osuvasti - kunhan vain siis tietää, mitä sillä nimellä tarkoittaa ja mitä sillä voisi tarkoittaa muuta.

Jotenkin 'täysin viestittömästi' nimetessäänkin voi homman tehdä mielenkiintoisesti tai tylsästi. Rene Magritten näyttely, jossa vuosituhannen alussa kävin, osasi kertoa, kuinka taiteilija toi töitään ravintolaan ja siinä sitten kavereitten kanssa ryypiskellessään keksivät niille nimiä, jotka eivät liittyneet kuvaan mitenkään, tai sitten liittyivät. Jotkut (nimet) oli varmaan ihan perseestäkin, mutta kyllä se vitsi oli minuunkin menny läpi ihan täysillä ennen kuin luin tuota tietoa.

Että kyllä kai mää oon tämän ketjun aloittajan kanssa siis samaa mieltä siitä, että jos osaa jonkun kielen, voi sitä rauhassa käyttää. Itsekin viimeksi julkaisemani kokoelman runojen nimistä kolme on englanniksi, kun sattuvat olemaan kaupunkien nimiä. Neljäskin kaupunki on Englannista, mutta sille sattuu olemaan suomalainen nimi myös, joten käytän sitä. Eikä kukaan ole huomautellut. Ehkä kuvapuolella enemmän huomautellaan.



[14:26 3.7.2007] L.K.
Teokseen mitenkään liittymättömistä nimistä tulee mieleen Absoluuttisen Nollapisteen kappaleita, joiden nimet on... no, on mitä on. Kai niillä on syvällinenkin merkitys, ehkä, ei voi tietää. (esim. 'Ei, en ole rouva Bell', 'Joku unohti piirtää jalan', 'Suvannossa ylpeä ilme'...)

Nimi on tärkee ja juuri sen tähden voi joskus anarkistisesti lyödä nimen siansaksaksi. Ja se on hyvä se.


[13:58 4.7.2007] N.N.
Niin no, kumpa täällä näkisikin anarkistisia nimiä, mutta aika enklantivoittoista ja kornia tuo on ollut... :)


[23:49 4.7.2007] U.H.
Viimeisin englanninkielinen teoksen nimi josta täällä huomasin rutistun, pohjautui johonkin biisiin. Työ oli saanut innoituksensa ja siten myös nimensä biisin mukaan. Mä en kyllä yhtään ymmärrä, että semmoisestakin pitää valittaa. Olisko se biisin nimi sitten pitänyt yrittää suomentaa? Se vasta kornia olis ollutkin...


[10:55 5.7.2007] S.J.
Mun mielestä maalausten/piirrosten nimeäminen on monesti turhaa. Nimellä pystyy johdattelemaan katsojaa, eikä anneta katsojan mielikuvituksen vaikuttaa näkemäänsä.



[14:47 5.7.2007] J.M.
Merita:
"Teosta on kuitenkin hyvä punnittava kokonaisuutena, se on täysin okay, jos katsoja ilmaisee mielipiteensä esimerkiksi juuri tästä puhutusta teoksen nimeämisestä, jos se ei vaikuta katsojaa tai katsoja huomaa mm. kielivirheitä, mitä tahansa, mikä ei kuulosta kovinkaan hyvältä, siitä pystyy ilmaisemaan mielipiteensä, myös siitä, ettei pidä englanninkielisestä nimeämisestä."

Nyt ymmärrän, miksi jotkut käyttävät englantia...

Mun mielestä englannin käytön ongelma on just se, että sitä ei hallita. Usein nimet on suoraan sanoen kökköjä, kömpelöjä. Miltä kuulostais esmes "Winterheart's Guild", "Kingdom for a Heart" tai "My Dream´s But a Drop of Fuel for a Nightmare"? Joo'o, hienoilta kuulostaa, eikö? (tunnistaako kukaan bändiä?)

Kuinka moni ees hallitsee äidinkielemme?


[00:21 6.7.2007] Amalia Alhovuori
Minun on pakko sanoa etten oikein ymmärrä noin puolta edellisen kirjoittajan, eli siis Jannen, viestin merkityksestä keskusteluun liittyen. Okei, ymmärrän sen ettei englannin käyttöä aina hallita, mutta miten Sonata Arctican käyttämät nimet liittyvät asiaan? Minun on myös pakko sanoa etten oikein ymmärrä miten mielipiteensä osoittaminen ja ymmärrettävä englannin kielen käyttäminen liittyvät toisiinsa. Ellei sillä sitten viitata siihen että harvempi osaa valittaa, mitä jotenkin epäilen.

Mutta jotten vain kritisoisi, voisin pysyä kunnolla aiheessa ja huomauttaa niille joiden mielestä nimellä ei ole niinkään merkitystä, että suuri osa teoksista todella tarvitsee sitä nimeä täydennyksekseen tai ne jäävät tavallaan juurettomiksi.


[15:52 6.7.2007] J.T.
Liittyiskö sillä tavalla, että noi nimet on malliesimerkkejä kömpelöistä englanninkielisistä nimistä?


[00:23 7.7.2007] L.T.
Täytyy myöntää, että useimmiten englanninkielisen nimen kohdalla tunnen enimmäkseen myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan... Itse en ole niin hyvä enkussa että edes yrittäisin, mutta tunnistan kyllä kökköydet. Voisin ehkä tiivistää mielipiteeni niin, että tämä on suomalainen sivusto, jonka pääkieli on suomi, mutta hyvin perustein englanti on toki ok. Joskus vaan mietin onko mitään syytä miksei joku nimi voisi olla suomeksikin. Toisaalta on paljon sanontoja mitä ei suomeksi voisikaan kääntää.

Eli sopuisalla linjalla ollaan jälleen, jokainen päättäköön nimen itse ja jos nimi vaikuttaa arviontiin negatiivisesti, niin voipi katsoa peiliin.

ps. Jannen esimerkit kököistä nimistä on musta juuri se mistä tässä puhutaan :)


[00:33 7.7.2007] A.A.
Nimellä on suuri merkitys teoksen sisältöä punnitessa. Jos kuvitellaan kuva, jossa sumuisella ja autiolla merenrannalla seisoo tyttö sidotuin silmin, niin avautuva merkitys on kokolailla erilainen riippuen siitä, onko teoksen nimi vankila vai vapaus. Nimi on ankkuri, jonka köyttä pitkin aletaan kiivetä kohti teosta ja sen merkityksiä.

Englantia voi käyttää, _jos_ osaa englantia, mutta taiteen tekemisessä on tärkeää huomioida yleisö. On tärkeää tietää, kenelle viestii. Jos yleisö ei ymmärrä teoksen nimeä, niin se on taiteilijan moka eikä yleisön.

Mutta jos englantia tai muuta vierasta kieltä ei osaa äidinkielen veroisesti, niin silloin sen käyttöä on syytä harkita tarkoin. Vieraus ei tee nimestä hyvää.


[14:56 7.7.2007] H.H.
Annan pisteet kuvalle, en sen nimelle. Jos nimi sopii kuvaan erityisen hyvin/huonosti, mainitsen siitä kommentissa.


[00:56 8.7.2007] A.R.
Joskus englanninkielinen otsikko sopii vain paremmin johonkin työhön kuin suomenkielinen.
Ei se tehe työstä huonompaa ja on idioottimaista valittaa siitä, että otsikko on jollain muulla kuin suomenkielellä, jos se on kuitenkin oikein kirjoitettu.

Itse en kyllä jaksa paneutua kauheasti englanninkielisiin teksteihin, kun ei oikein ole sellaista super kielipäätä, mutta jokainen kirjoittakoon miten haluaa.
Kyllä mäkin laulu lyriikkaa kirjoittelen englanniksi, kun joskus se laulu vaan lähtee englanniksi paremmin, heh. Improa.




[09:36 8.7.2007] L.K.
"Kuinka moni ees hallitsee äidinkielemme?"

Hyvä kysymys.
Liian harva.


[05:02 15.7.2007] R.V.
"Mun mielestä maalausten/piirrosten nimeäminen on monesti turhaa. Nimellä pystyy johdattelemaan katsojaa, eikä anneta katsojan mielikuvituksen vaikuttaa näkemäänsä."

Kuin omilta huuliltani. Työn nimeäminen kertoo katsojalle heti mitä työstä tulisi etsiä, ja usein kun sen löytää, on työstä vaikea etsiä muita merkityksiä.
Itse en nimeä kuviani, annan niille vain numerot erottaakseni ne toisistaan.


[23:13 15.7.2007] S.S.
Itse nimeän työni lähes aina RANSKAKSI EN FRANCAIS SVP koska minulla on nyt sellainen ikävaihe liittyen opiskeluihini ja muihin että kuvaan ranskalaista kulttuuria. En snobeillakseni vaikka sillä onkin sellainen leima, vaan siksi että koen tällä hetkellä lilluvani siinä.

Se on val-ta-van kiinnostava kulttuuri se, kun siihen uppoutuu. Sitä ei tiiäkkään heti.

olen hyvin kiinnostunut mitä sen maan esim. poliittisellä kentällä on meneillään (=Ségolène Royal ja Parti Socialiste).

Jokainen nimetköön työnsä kuten haluaa. Kieleni rajat ovat maailmani rajat. Jos työt ovat enkuksi, silloin kai ihminen on omaksunut angolosaksisen kulttuurin, muusikin yms. muun suhteellisen hyvin kuten suomalaiset yleensäkin. Eihän täällä venäläistä musiikkia radiossa soiteta (harmi).


[23:54 16.7.2007] J.M.
Kuinka monesti nimi on ollut se mielikuvituksen rullaamaan laittava pieni tönäisy, kun itse kuva on liian 'hankala'?

No siks mun mielestä nimi voi olla toimivakin. Nimi, ei nimee, ihan sama, kunhan kummallakaan ei lähetä tekeen taidetta sen taiteen vuoksi.


Amalialle sanoisin ensinnäki onnitteluni, ku tiesit bändin :) Toiseksi sanoisin, että jos niissä biisien nimissä ei huomaa mitään omituista tai yliyrittämistä tai tahatonta huumoria, niin silloin ei kannata välittää asiasta. Kannattaa nauttia siitä, että niistä Sonatan nimistä pystyy nauttimaan - kaikilta se ei onnistu.


Kaikki nimeäminen on (ainakin mun puolesta) asiallista sillon, kun se joko jätetään tekemättä tai tehdään rehellisesti. Kun näkee noita "My Dream´s But a Drop of Fuel for a Nightmare" -tyylin juttuja, tulee mieleen myötähäpeä siitä, että äijä (Kakko?) on vaan laittanu peräkkäin sanoja, jotka kuulostaa hyvältä (maustettuna tietysti tolla hauskalla englannin kielen pikkukikalla 'but', jonka tarkotus on näemmä antaa käsitys ammattimaisuudesta) ja mystifioivat koko biisin.


Kun vieraa kielen käytön tarkotus on viehättää yleisöä luomalla kansainvälistä tai muuten mystistä tunnelmaa, mennään metsään.

Kun kuvan tai minkä tahansa teoksen sisällön puutetta tai arkipäiväisyyttä yritetään kompensoida nimellä, oli se sitten minkä kielinen tahansa, mennään metsään. Ja se näkyy ja kuuluu kauas.

Sitten vasta ku nuo molemmat yhdistetään, saadaan oikeeta taidetta, niinkö?

Yrittäkäämme välttää?


[15:06 19.7.2007] J.N.
Jos minä käytän englanninkielistä nimeä työlle niin se johtuu mitä todennäköisemmin siitä että se on alun perin tehty englanninkieliselle sivustolle.


[19:03 19.7.2007] J.M.
Tuohan on se legendaarisin. :)

Mutta kieltämättä ihan hyvä syy. Tällöin hyväksytään se, että kuvan nimi on täysin riippuvainen sen yleisöstä... Ja se on mielenkiintonen juttu se.

Jos kuva laitettais eka suomenkieliselle sivustolle ja nimettäis suomeks, niin mitä veikkaatte, vaihdettaisko sen nimi englanniks kun se julkaistaan vaikkapa deviantartissa? No kyllä varmasti, ellei nimi ole niin abstrakti, että sen arvioidaan toimivan ulkomaillakin, mystisenä suomi-lisänä.

Miksei sitten toisinpäin???


[20:24 19.7.2007] M.Y.
Yleisin syy suomenkielisen nimen luomisen väliinjättämiselle lienee rehellinen "nääh, kyllä niistä vähintään 90% ymmärtää nimen ilman lokalisaatiotakin, joten olkoon" - laiskuus.

Vastaavasti suomenkielisellä nimellä paiskattua teosta ulkomaille tarjoiltaessa pääsee vähimmällä vaivalla kun vain suosiolla tarjoaa valtaosan ymmärtämän nimen ja välttää näin kyselyt ja/tai paheksunnan.

Laiskuus on aliarvioitu motiivi. Tosin toki omalle aivotoiminnalle on hyväksi jos viitsii välillä miettiä tekeleitään kuvaavia ilmaisuja useammallakin kuin yhdellä kielellä.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty