Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Runouden politiikkayhteys

[23:48 12.7.2009] T.T.
On mielestäni niin, että runouden olisi vaikutusvaltainen elin politiikan suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että runoa kirjoitettaessa olisi hyvä muistaa mikä sen "yhteiskunnallinen" asema on, mitä se tahtoo kertoa tämänhetkisestä menosta. On totta että tässä kohden runous on ensin henkilökohtaista, jonka jälkeen se muuttuu yhteiseksi.

Haastankin teidät nyt keskustelemaan siitä, millä tavoin runous muokkaa ja on muokannut tämän päivän "suomalaista yhteiskuntaa".. ja onko sellaista muuten edes olemassa kuin yhteiskunta?


[11:42 13.7.2009] A.N.
Runoudenhan on toki hyvä olla yhteiskunnallista, mutta ei sen tarvitse. Olette juuri päässeet pois Hannu Salaman päiviltä, jolloin teesitön runous laskettiin rallatteluksi ja "titityy"-runoudeksi. Joten ei mennä sinne takaisin ja antaa runouden olla sillä lailla kaiken kanssa keskustelevaa, jokainen löytäköön oman tapansa kirjoittaa, lukea jne.

Yhteiskunnan olemassaoloon en jaksa ottaa kantaa näppäimistöllä joka ei anna kaikkia kirjaimia ja aamutuimaan jolloin antifilosofinen runosuoneni kohisee kuin Eräjärven putous.


[23:55 13.7.2009] H.H.
Minä kirjoitan yhteiskunnallista runoutta, enkä häpeä sitä. Eri asia on se, onko maailma sen mukainen kuin runoillani sen toivoisin olevan?

Mietin tätä asiaa vielä lisää ja palaan aiheeseen, nyt väsyttää.


[10:09 14.7.2009] P.P.
Ehkä voisi laajentaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen taiteeseen yleensä. Onko sillä ollut vaikutusta? Ehkäpä. Joskus taiteilija onnistuu puhuttelemaan ihmisiä teoksellaan. Mutta sitä tapahtuu harvoin.


[16:45 14.7.2009] A.N.
Vasemmistolainen runous muokkasi 1900-luvulla voimakkaasti yhteiskuntaa ja iskelmä- ja rocklyriikat koko kansan tajuntaa. Nykypäivänä osa hip hop ja reggae lyriikoista pystyy omassa pikku marginaalissaan vähän vastaavaan. Kaikki muu runous on mielestäni ollut poliittisesti melko merkityksetöntä. Siitä minulla ei ole mielipidettä, pitäisikö näin olla vai ei.


[16:54 14.7.2009] O.H.
Ei runoudella ole yhteiskunnallista tai mitään muutakaan yleistä "asemaa", mutta kaikella muulla on runollisia asemoita. :)


[17:44 14.7.2009] K.K.
Runouden poliittinen merkitys on kutistunut olemattomiin jo aikoja sitten. Harmi sinänsä.


[18:21 14.7.2009] A.N.
Toisaalta, ehkäpä se politiikka ei olekaan puhtaassa ja sananmukaisessa muodossaan kauhean tärkeää? Tietysti ihmisten keskinäinen kommunikaatio ja hyvinvoinnin edistäminen on ja kai nämä politiikan jaloimmat päämäärät siihen idean tasolla tähtäävätkin. Itse en oikein usko politiikkaan, enkä yhteiskuntaan, paitsi jälkimmäiseen tietysti eräänlaisena vankilana, jossa on pakko olla, koska ei näillä leveysasteilla voi luontoonkaan paeta. Sitä paitsi kaupungit ovat ehkä syntyneetkin siksi, kun ihminen on paennut luontoa? Harrin poliittinen runous on tavallaan oma lukunsa, hän on itse osa sitä ja runous on osa häntä itseään, eikä se (onneksi) ole mitenkään ahtaan poliittista, vaan teksteissä esiintyvät myös ihmisen elämän intiimimmät aiheet. Olen myös käsittänyt, että Harri kirjoittaisi poliittista runoa siksi, koska tahtoo tehdä niin, eikä siksi, että niin "pitäisi tehdä". Itse esimerkiksi kirjoitan mieluummin hömppää, koska koen, että minulla ei ole mitään "todellista sanottavaa", mutta on niin kirottu ilmaisun pakko, että ihan pakko kirjoittaa ja vielä siinäkin vaiheessa kun on yrittänyt lopettaa tekstin suoltamisen, se toimii eräänlaisena terapeuttisena varaventtiilinä, jonka ottaa käyttöön vielä sittenkin, kun on jo liian myöhäistä, vertaisin omaa runouttani aika lailla kitaran soittoon hampailla tai polvilumpiolla, voidaan miettiä, miten poliittista se on ja onko se tietoisen vai tahattoman poliittista. Tahattoman poliittinen runoilija olen varmasti, koska en tule rikkaasta keskiluokkaisesta perheestä. Sikäli olen etulyöntiasemassa niihin verrattuna, joiden ei tarvitsisi oikeasti sanoa mitään, työväenluokan ja tavallisen ihmisen itseilmaisun tarve on loputon, se ei kuole koskaan, koska kansan ääni on aikojen saatossa väkivalloin vaiennettu, mutta kokonaan sitä ei ole pystytty tuhoamaan, joten se pyrkii esiin. Se nyt on sitten kokonaan eri juttu, miten "hyödyllistä" se on ja kenen kannalta. Eiköhän esimerkiksi Alexander Stubbin ja Fidel Castron kannalta ole hyödyllisiä kovinkin erilaiset jutut taiteessa, yhteistä säveltä on aivan turha lähteä etsimään. Jos joku keksii runon, jolla estetään sikainfluenssan ja aidsin leviäminen, niin se on varmasti silloin oikeasti todella hyvä runo. Tai semmoinen runo, että tuloerot ja sosiaaliset erot maailmassa tasoittuvat. Olisi itse asiassa hauska miettiä, mikä on tässä hyvää tekevässä mielessä ollut maailman paras runo, ehkä se toisi vähän lisää todellisuuspohjaa tähän keskusteluun.


[09:44 15.7.2009] T.T.
Vaikuttaminen taiteen kautta on huomattavan monimutkainen juttu. Esim. poliittinen runous kääntyy hyvin usein itseään vastaan. Älykäs ihminen ei tahdo tulla ohjelmoiduksi edes viihteellisessä tarkoituksessa. Hän vastustaa vaikka vastustamisen ilosta. Säilyttääkseen itsensä useimmiten.

Lisäksi on merkittävää huomata, että ihminen ei ole pysyvä - hänen ajatuksensa, tunteensa sekä kehonsa ovat ajalle alttiita.

Vaikutteiden summa aiheuttaa sitten kokonaisvaikutuksen, jota ihminen usein vahvistaa hakeutumalla tilanteisiin ja ympäristöihin, jotka kokee itselleen jotenkin merkittäviksi. Jos tähän ei ole mahdollisuutta alkaa kuihtuminen.

Joskus tosin yksittäinenkin teos puhuttelee ihmistä suoraan ja hurmos ottaa vallan. Tällöin sitä joutuu kysymään itseltään monia outoja kysymyksiä liittyen arvoihin, tunteisiin ja minään.

Oma lukunsa on sitten se, että ainakin täällä Suomessa ja oikeastaan kaikkialla muuallakin poliittinen todellisuus on hyvin kaukana rivikansalaisen todellisuudesta eivätkä nämä kaksi maailmaa kohtaa. Poliittiset järjestelmät ovat hyvin eristettyjä hermeettisiä kokonaisuuksia, joihin käydään vain tiukan seulan läpi. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei kuitenkaan aina ole välttämättä poliittista.


[13:17 22.7.2009] J.T.
Mielestäni nykypäivän todellisuus on myös niin vaikeasti hahmoteltavaa, että runoilijan on siihen toden teolla hankalaa ryhtyä, ja lukijan on sitä runoa vaikeaa käsittää. Eihän länsimaista yhteiskuntaa kuvattaessa ole pitkään aikaan voinut turvautua pelkästään realismiin, vaan surrealismiin, modernismiin, postmodernismiin ym. Nykyinenkin yhteiskunta on niin sekava (olemassa se varmaan kuitenkin on!). Toisaalta kaipa yhteiskunnallinen runous on välttämätöntä, koska nykyisessä talouskasvun ja amerikkalaisen idiotismin tiessä on niin paljon kritisoitavaa, kun se vie meidät kohti vääjäämätöntä tuhoa. Mutta miten sen sitten sanoisi, se on toinen juttu. Ehkä proosa on siihen parempi keino.

Runous joutuu myös kilpailemaan median kanssa, jonka kieleen ihmiset ovat tottuneet niin paljon, että ovat monesti vieraantuneet taiteen kielestä.

Ongelmana on lisäksi se, että kantaaottavista runoista tulee sisäpiirin puuhastelua, ja syntyy illuusio siitä, että tehdään jotain, vaikka se on systeemin kannalta vain kapinallisten tarpeiden purkamista tarkoituksiin, jotka eivät johda minnekään. Aivan niin kuin yliopistolakiuudistuksessa järjestettiin kuulemistilaisuuksia, joiden jälkeen kaikki oli aivan samoin kuin ennenkin, mutta yksilöiden kapinallinen tarve tuli tyydytettyä. Minulle itselleni kävi juuri noin.

Ehdotankin, että Helsingin Sanomia aletaan julkaista runomuodossa Suomen parhaiden runoilijoiden toimesta.


[00:55 24.7.2009] T.T.
Jes, komppaan Jonia nimenomaisesti tuossa että tämänhetkinen yhteiskunta koostuu realismista, surrealismista jne. Kaikki on alkanut kerrostua, jonka vuoksi merkitysten etsintä on hankaloitunut, voidaanko siis puhua että kaikki kirjoitettu olisi henkilökohtaista? Kyllä ja ei, myös ehkä.

Toisaalta esimerkiksi Vilja-Tuulia Huotarisen kokoelma "Sakset kädessä ei saa juosta" on yhteiskunnallisesti kantaaottava, mutta myös muista aiheista lähtöisin, mutta mistä? Naiseksi kasvaminen on yksi, mutta eikö tuo liity tärkeänä osana yhteiskuntaan. Poliittisuutta ei ole ainoastaan se mitä sanomme politiikaksi, se on myös paljon muutakin, juuri esimerkiksi naisasiaa.

Tällä hetkellä runous on mielettömän hyvässä kasvussa - kaikenlaista tekstiä ja tekijää löytyy, kokeiluja löytyy, mutta sen asema yhteiskunnallisena vaikuttajana on kärsinyt. Mielestäni runous tekee samanlaista myyräntyötä kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Ei siinä mitään vikaa, mutta varmasti sen aseman korjaaminen tekisi ihan hyvää. Runoudella kun on oikeasti merkitystä, kaikella tavalla. Hyvä esimerkki on juuri Helsingin sanomat, jolla on hemmetisti valtaa tällä hetkellä; runouden osuus lehdessä on kuitenkin suhteellisen pieni. Runomuotoinen Helsingin sanomat voisi toimia, mutta kuinka, se jää pohdittavaksi.

Pienenä huomiona muuten, tämänvuotisen poetiikkakonfrenssin aiheena on runo & politiikka.


[22:51 24.7.2009] H.H.
Nyt en malta olla heittämättä lusikkaani soppaan minäkin :D Kun olen vähän tälläinen Tolstoi - tarkoitan siis jotakin vähän New Age -tyyppistä ajatteluhömppää (jospa vain olisinkin, mitä tulee räpellysten tasoon :D ) - en oikein jaksa innostua tästä runouden ja yhteiskunnan välisestä jutusta. Joskus nuorempana oli toisin. Minulle runoilija on ennenmuuta Hermes -hahmo: sanansaattaja ihmisen ja jumalten välillä, näkymättömän ja näkyvän maailman yhdistäjä, joka hetkittäin pystyy avaamaan aistimaailman illuusion verhoa silmiemme edestä. Siksipä en oikein viehäty ajatuksesta, että runoilijan tehtävä olisi puuhastella materiaalisen maailman katoavien asioiden kanssa. Minusta se jäisi näpertelyksi.

Kuten Antti yläpuolella totesi kaimastani Hartsasta, hänen runoissaan on myös laajempi yleisinhimillinen ulottuvuus. Se tarjoaa tarttumapintaa myös ei-niin-poliittisesti suuntautuneelle lukijalle.


[21:14 25.7.2009] J.T.
Joo, onhan itse politiikka aika tylsää ja matalaotsaista touhua. Mutta yhteiskunnalliset asiat voivat olla myös paljon tärkeämpiä asioita. Runoja on aika onnetonta kirjoittaa aluepolitiikan painopistealueista, mutta jos esim. kirjoittaa runon joka liipaisee läheltä elämää ja lukijaa, voi kirjoittaa samalla (ja vahingossakin) jotain myös nyky-Suomen henkisestä todellisuudesta. Eli siitä mitä poliitikot ovat olleet luomassa, ja mistä voidaan kertoa jotain hyvinkin yhteiskunnallista ja samalla maailman ylittävää (vaikkapa sitten naisasiaa sivuamalla).

En kyllä itse lue hirveästi runoja, enkä tiedä suomalaisesta nykyrunoudesta juurikaan. Olen kyllä kuullut paljon hyvää. Eikä henkilökohtaisuuden tarvitse olla vastakohta korkealentoisille ajatuksille tai yhteiskunnallisille vaikuttamiselle. Vaikka jonkun Elvi Sinervonkin runoista voi löytää kaikkia samalla kertaa. Vai millainen henkilökohtaisuus tarkalleen on nykyään suosittua? Ehkä kysymystä pitää rajata.


[11:27 27.7.2009] H.H.
Niin, tarkoitus oli miettiä ja tulla sanomaan tänne jotain sitten, kun on sanottavaa ja sellaista, että itsekin ymmärtäisin mistä olisi kyse.

Minulla ei ole kirjallisuusopintoja takana, mutta runoudella on vahva sanoma maailmalla ainakin. On paljon kirjoittamisen takia vainottuja ja siksi maanpaossa olevia. Myös Suomesta on lähdetty pakolaisiksi maailmalle mielipiteiden takia ja tämä ihana maamme toimittaa rauhanaktivistit eli totaalikieltäytyjätkin linnaan.

Sana on vapaa, mutta se luo vastuunsa. Sinänsä jännä ristiriita, että meillä ei saa ketään loukata tai syrjiä sanoillaan, mutta sitoutumattomuus väkivaltakoneistoon johtaa myös mielipiderikollisen asemaan.

Suomi ei siis tee rauhantyötä esimerkillään suhtautumisessaan väkivallattomuuteen, mutta kieltää toisen ihmisryhmän nostamisen toisen yläpuolelle. En tiedä, koska Suomeen on ensimmäiset syrjintälait tullut, sillä onhan maassa paljonkin tehty runoja, joissa esiintyy ihmisryhmiä ylevissä asemissa ja toisia nujerretaan sitä kautta. Se on vallankäyttöä mielestäni, mitä suuremmissa määrin. Suomesta viedään kyllä aseita maailmalle, en tiedä nykyrunouden osalta tilannetta.

Runouden asema on merkittävä, kyllä vieläkin poliittisia runoja tehdään, otetaan kantaa ja viistellään vahvastikin nykymenolle, mutta kuunteleeko päättäjät runoutta? Kyllä osa, ainakin näin voin itse todeta. Kuinka moni ottaa runoilijoiden kannoista mielipiteitä? Kyllä osa, senkin voi todeta. Onko runoudella sitten valtaa? Kyllä ainakin joihinkin, millä tasolla ja miten se näkyy? Se onkin jo eri asia.

Niin tarkoitus oli tulla sanomaan, kun on jotain sanottavaa, tulikohan mitään merkittävää? En tiedä, mutta sanoin kuitenkin.


[21:59 15.9.2009] A.M.
Runous ei muokkaa yhteiskuntaan mutta yhteis- kunta muokkaa runoutta.
Muokkauksen onnistumisen edelletys on se että runous on voima joka...........?


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty