Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Mikä keinoksi?

[22:36 1.7.2007] NK

Mitä teet silloin, jos olo on kuin hiekkamaata kulkisi säkki pään ympärillä?


Mitä teet silloin, kun kaikki alkaa kyllästyttää, runot maistuvat kaarnalta, proosa kaurapuurolta?


Mitä teet silloin, jos ruma alkaa tuntua kauniilta ja kaunis saa rumia muotoja?


Mahdolliset ystävälliset vastaukset otetaan kiitollisena vastaan tällä palstalla.


Nimimerkki "Neuvoista Kiitollinen", lyh. NK (pienimmätkin vihjeet huomioidaan)



[23:06 1.7.2007] P.P.
Kirjoitan runoja.


[03:43 2.7.2007] P.J.H.

1) kahvi

2) onania

3) viina

4) aukean selailu

'


[10:25 2.7.2007] N.K.
ihmettelen.


[10:43 2.7.2007] NK

Heh, tässä tulee hyvälle mielelle ja täyttyy jo noista neuvoista - vähäksi aikaa.

Silloin kun on kaikki levällään, Paul sanoo, hän kirjoittaa runoja. Olen jonkun muunkin kuullut sanovan, että tekeminen auttaa.

P.Johanneksen mielestä auttaa:

1. kahvi. - Kieltämättä se hiukan piristää, mutta ei vie tyhjyyden tunnetta, vaikka sitä litkisi viisi litraa. Tulee vain mahanpuruja muun toivottomuuden lisäksi.

2. onania. - Hm. Tyhjyyden tilassa ei löydä edes itseään. On vain haamu joka vaeltaa ilman kohdetta olematta olemassa.

3. viina. Joo, yksi ihminen soitti toissapäivänä ja puhui kiihtyneen sekavalla äänellä, miten viina on a i n o a ystävä, joka pystyy häntä auttamaan. Hän itki ja puhui rumia, haukkui kaikki tuttavansa, siinä sivussa minutkin. Mutta viinaa hän ylisti. Kukaan ei halua kuunnella minua, hän valitti,niinpä minäkin suljin hiljaa puhelimen ja jätin tylsistyneenä hänet rauhaan.

4. aukean selailu. Olen kokeillut. Mutta se ei tuossa tilanteessa, jossa tuntee kaiken tyhjäksi, paranna yhtään asiaa. Päinvastoin. Tuntuu entistä tyhjemmälle. Kaikki tuntuu olevan samanlaista henkistä ulostetta. Mikään ei innosta. On paras poistua sieltä, ettei tulisi tyhjiä typeryyksiä sanoneeksi toisten mieliharmiksi. Siis ei auta.

Mutta tuo tekeminen? Olisikohan siitä apua? Jos yrittää tehdä jotain, vaikka se olisi kuinka vastenmielistä, niin saattaa olla, että työ vetäisee mukaansa, ja voi jopa innostua.

Mutta entä jos sitä ei tapahdu. Mikä silloin neuvoksi? Onko vain istuttava ja odotettava parempia aikoja? Entä jos niitä ei tule? Kaikki muuttuu vain pahemmaksi. Sellainen ajatus ja pelko ainakin tuossa tyhjyyden tilassa vellovat mielessä.





[11:23 2.7.2007] NK.
Nina ihmettelee.
Minäkin ihmettelen, mitä Nina ihmettelee.
Ihmetteleekö hän sitä, että voi tuntua niin tyhjältä. Vai sitä, ettei hän tilanteen osuessa kohdalle voi muuta kuin ihmetellä.

Voi olla, että Nina on oikeassa. Mutta ei kyllä pelkällä ihmettelyllä pääse kovin pitkälle.

Joku voisi sanoa: mene lääkäriin. Mutta luulisin, että hän kirjoittaa reseptin. Jotain rauhoittavaa lääkettä, jota nautittuaan elämä muuttuu mekaaniseksi. Mekaaninen tyhjyys kuulostaa vielä pahemmalta.

Joku voi sanoa, että hanki koira. Mutta kysymys ei ole yksinäisyydestä. Kysymys on jostain muusta. Ehkä siitä, miten kaiken hyvän ja yltäkylläisyyden keskellä voi tuntea tyhjyyttä.



[11:40 2.7.2007] H.R.
Vastauksia:

Jos päässä on hiekkaerämaasäkki, mene ulos. Nyt on kesä.

Jos kaikki kyllästyttää, mene ulos luontoon ja hengitä raitista ilmaa. Liiku reippaasti. Sinulla on muutakin kuin pää. Sinulla on keho.

Jos tuntuu, että näet maailman uudella tavalla, mene ulos, etsi rumaa kauniista ja kaunista rumasta. Istu kahvilassa ja kirjoita havaintosi luonnoskirjaasi.

Ja älä hermostu.

Etsi sinulle rakas ihminen, puhu hänelle ja hänen kanssaan. Kuuntele häntä.



[12:26 2.7.2007] NK.

Heidille!

On hyviä ohjeita. Mutta tyhjässä nekin tuntuvat tyhjiltä. Ainoa, mikä niissä vaikuttaa, on se hyväntahtoisuus, jolla ne sanotaan.

Joku istuu nurkassa pää painuksissa. Menet ja taputat häntä selkään. Sanot: Koeta reipastua, mene ulos, siellä paistaa aurinko! Nurkassa istuja nostaa päänsä. Vilkaisee puhujaan, riemastuu ja sanoo: Todellako! Hetken kuluttua hän astelee ulkona ja aurinko paistaa hänen onnellisille kasvoilleen. - Sellaista voi tapahtua, saduissa.

"Etsi sinulle rakas ihminen, puhu hänelle ja hänen kanssaan. Kuuntele häntä."

Kuulostaa hyvältä. Mutta entä jos tämä sinulle rakas ihminen vain moittii mielentilaasi. Tai pahimmassa tapauksessa ei siinä tyhjyyden tilassa tunnu edes rakkaalta. Tai jos sellaista ei ole, mistä häntä kannattaisi etsiä? Ja kuka voi rakastaa tyhjyyttä? Nyt minä vasta hermostun.

Kiitos kuitenkin, Heidi!


[12:49 2.7.2007] K.K.
Mitä teet silloin, jos olo on kuin hiekkamaata kulkisi säkki pään ympärillä?
- Otan kylmän suihkun ja oluen.

Mitä teet silloin, kun kaikki alkaa kyllästyttää, runot maistuvat kaarnalta, proosa kaurapuurolta?
- Sytytän kaarnalla saunan ja annan kaurapuuron koiralle. Siinä sitten vaikka pelaa krokettia, saunoo, juo viinaa ja vakoilee naapuria, niin saa myöhemmin uuden inspiraation pyykin liikkeestä, huonosta radio-ohjelmasta tai kenties kattolautojen oksakohtien muodostamasta kuviosta.

Mitä teet silloin, jos ruma alkaa tuntua kauniilta ja kaunis saa rumia muotoja?
- Tuohan on just mukavan viritteinen tila kirjoittamiseen. Tai ehkä menisin lähiräkälään lumoutumaan paikallisista leideistä.


[13:04 2.7.2007] H.R.
Hmmm... Tarkennuksia.

En sanonut, että sinun pitäisi piristyä ja tulla onnelliseksi. Sanoin vain, että mene ulos, ilman mitään tavoitteita ja pakkoja siitä miltä pitäisi tuntua.

Jos on masentunut ja tyhjä olo, kaikista pahinta on sanoa: Ota itseäsi niskasta kiinni ja piristy. Sehän on sama kuin käskisi pyörätuolissa istuvan lähteä kävelemään.

Mutta jotain voi tehdä. Yrittää vaikka käydä ulkona, soittaa jollekin, antaa sen olon olla vähän aikaa vaikka tyhjäkin.

Ei sellaisella kannata mitään sanoa, joka vain moittii. Pitäisi löytää sellainen ja sallii sen pahan olon, on läsnä hiljaa ja jakaa. (se taas on vaikeampi juttu toteutettavaksi)

Yritän nyt olla täällä hiljaa ja jakaa sinun raskasta tyhjyyttäsi, jotta siitä häviäisi puolet pois. Siitä tulisi keveää tyhjyyttä.



[13:17 2.7.2007] I.T.
1. Yleensä synkistelen. Joskus venyttelen ja jos oikein tuntuu pirteältä käyn liikkumassa, mieluiten ystävän kanssa.

2. En mitään, kai. Tapaan kavereitani. Sellaisia, joiden luona voi olla yksin ja välillä käydä sanomassa jotakin, mikä on mielenpäällä. (Esim toissapäivänä.)

3. Mietin. Kirjoitan. Itken ja nauran. Pyrin nukkumaan, jos vain uni tulee. Odottelen ratkaisua ongelmiini. Ne tulevat kun rauhoitun.


[14:10 2.7.2007] A.N.
Lähden juoksemaan. Liikunta lisää hermosolujen välisiä yhteyksiä aivoissa. Jos jalka on kipeä, kirjoittelen vaikka runoja tai muuta vastaavaa, mikä ei vaadi erityisiä ponnisteluja. Jos koko ihminen on kipeä, nukun tai katson kirjastosta lainattuja elokuvia, koska niistä pystyy suoriutumaan pelkästään staattisessa makuuasennossa ollen.

Itse asiassa teen tuota kaikkea (hölkkä, runoilu) muutenkin, joten loppujen lopuksi teen fiiliksestä riippumatta samoja asioita. Sitten on tietysti perustoiminnot (syöminen jne.), mutta niitä tuskin tarvitsee erikseen luetella.

Alkoholia käytän vain hyväntuulisena, harvoin silloinkaan, koska on suuri todennäköisyys, että seuraavana aamuna se hyvä tuuli on tipotiessään.

Alakuloon syömisestä olen sitä mieltä, että sellaisenaan en suosittele kenellekään, mutta alkuvaiheessa se voisi toimia eräänlaisena aivojen huijausmenetelmänä. Ensin liikuntaa ja sitten kaikkea "hyvänmakuista" ruokaa. Mutta liikunnan lisääntyessä "hyvänmakuisen" ruuan voi pikkuhiljaa korvata tavallisella, joka on yleensä astetta vähemmän rasvaista ja sokerista ja siten terveellisempää => näkyy pidemmän päälle myös mielialassa. Näistä on ihan henkilökohtaisia kokemuksiakin. Mihinkään paastoihin en henk. koht. usko, pidän, että ne ovat aivan hanurista. Tosin en kiistä, etteikö jossain tapauksessa voisi toimia sekin. Myönnetään, joskus kahden tunnin paasto tekee ihan hyvää psyykelle. Muistaa Afrikan lasten nälkää.

Joskus tietysti potuttaa niin paljon, ettei malta lähteä edes sinne juoksemaan. Vihaisena on nimittäin jostain syystä vaikea lähteä liikkumaan, päinvastoin kuin ihmisillä yleensä tuntuu olevan tai mitä ainakin mainostavat. Fyysistä energiaa kyllä riittäisi, mutta mieli on kuin 3-vuotiaalla, joten turha sitä on silloin hetkeen yrittää mitään niinkin maltillista toimintaa kuin juoksemisen ensimmäisten kilometrien pitäisi aina olla, jotta sitä jaksaisi tehdä vähän pidempään kuin sen 10 minuuttia.. Silloin menen vähäksi aikaa aukeaan kirjoittelemaan typeriä kommentteja ja purkamaan ketutustani tai häivyn vaikkapa päämärättömästi kirjastoon haahuilemaan (kävellen, kävely onnistuu vihaisenakin) ja kohta jo taas tekee mieli pistää lenkkitossut jalkaan. Jos taas väsyttää, juon teetä tai kahvia, paitsi että vapaina iltapäivinä ja öisin nukun. Sanovat, että nukkuminen on terveellistä. Olen kuullut, että jotkut harrastavat sitä jopa 8-9 tuntia yössä. Suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan, jos ei ole ennen testannut. Se on aika helppoakin, kun on riittävän väsynyt.

Se, haluanko nähdä ihmisiä, riippuu pikemminkin fyysisen energian ja aikaisemmin päivällä saadun ulkoilman määrästä, kuin mielentilasta. Toki vähän siitäkin, kenet näkee. Samoja naamoja ei välttämättä tarvitse katsella ihan joka päivä.

Jos on jotain astetta rankempaa alavirettä korvien välissä, niin se menee pikkuhiljaa ohi tekemällä noita yllämainittuja asioita. Viikon tai jo kolmen päivän päästä saattaa olla kirkkaampi mieli. Tärkeintä on kärsivällisyys ja järki.


[14:52 2.7.2007] NK.


Tulvimalla hyviä (?) neuvoja. Luin ne kaikki tarkkaan ja huolellisesti.

Tulos:

Lähden ulos!




[21:22 2.7.2007] V.A.
Ulos lähteminen on aina hyvä ajatus. Itse varsinkaan silloin kun ei huvita, en kokeile juuri koskaan.

Minä ehdotan mielen hiekkaerämaassa ajattelemista. Että ajattelee ja miettii, että miksi siitä tulee vaan entistä vittumaisempi olo siitä ajattelemisesta. Mikä ärsyttää? Mikä ei tunnu miltään? Miltä jonkun pitäisi tuntua?

Kun on saanut pään liikkeelle, yritän yleensä päästä kohti ajatusta, josta kävisi ilmi hypoteettinen onnellisuuden tila. Eli jos joskus taas nauttisin jostain, niin mitä se olisi? Jos saisin ihan mitä tahansa, mitä se olisi? Eli yritän saada itseni innostumaan taas unelmistani ja mietin pieniä käytännön tekoja niitä kohti. Maailma ja itse sen mukana kuolee ilman unelmia. Siksi niistä kannattaa hukkumisen hetkellä yrittää pitää kiinni; sillä uhallakin, ettei muka muista niistä yhtään...


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty