Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Tekninen vaiko Taiteellinen Aukea?

Seuraava sivu  

[11:45 1.9.2009] K.N.
Otsikolla kysyn että arvostetaanko Aukeassa enemmän valokuvien teknistä puolta/teknistä osaamista? Vaikuttaa siltä että taiteellinen puoli valokuvissa ei ole niin arvostettua Aukeassa kuin pitäisi?




[13:39 1.9.2009] MP
Itse olen sitä mieltä että valokuvaus on ennen kaikkea tekniikkalaji. Siispä arvostan eniten teknistä puolta.

Valitettavan usein surkea laatu yritetään verhota "taiteellisuudella".

Jos ei hallitse tekniikkaa, niin miten sitten voi edes suunnitella kuvan visuaalista lopputulosta ennen kuvan ottamista?


[14:17 1.9.2009] m
Miten tämä tekotaiteellisuudella VERHOAMINEN ilmenee?


[14:25 1.9.2009] J.P.
Dikotomia taiteellisuuteen ja teknisyyteen on kyllä ymmärrettävä mutta ei aina kovin hedelmällinen. Tuskin tarvitsee saivarrella väittääkseen että käytetty tekniikka voi olla sisältö itse, siis se taiteellinen panos.

Kun puhutaan tekniikkalajista, tulee mielikuva että arvioidaankin kuvaajaa eikä kuvaa. Kuva on työnäyte, suoritus, kuvaajan taitavuuden osoitus. Mutta silloinkin voi kysyä että onko taiteellisuus sitä mikä tekee kuvaajasta "tekniikkalajin" osaajan? Ja että mikä on lopultakin pelkkää kovaa teknistä osaamista ja mikä näkemyksellistä taiteellisuutta? Eikö tekninen osaaminen ole ikinä makuasia? Tyylikeinon ja tekniikkavirheen välille on useinkin hankala vetää rajoja. Entä aiheen valitseminen, onko sekin tekniikkaa?



[15:27 1.9.2009] K.N.
Kysymys.

Onko (mielestäni on) tilanne se että taide- ja teknisetvalokuvat "tappelevat" keskenään Aukeassa?

Kun lukee arvosteluita huomaa useasti että taidevalokuvat joissa on haettu tiettyä "syvempää symboliikkaa" eivät ole arvostettuja teknisten valokuvien kannattajien silmissä koska eivät välttämättä ole teknisesti oikein otettuja ja tekniset valokuvat ovat teknisesti hienoja mutta eivät ole arvostettuja taide valokuvaajien silmissä koska tekniset valokuvat nauttivat heidän mielestä pelkästään dokumentaarista arvoa?

Eli pitäisikö Aukeassa olla jaoteltuna erikseen taide- ja teknisetvalokuvat? Taide valokuvissa valokuvaaja näyttää osaamisensa taiteen puolella ja teknisissä valokuvissa valokuvaaja näyttää omat tekniset osaamisensa?

Arvostelut voisivat olla reiluimmat molempien suuntauksien edustajille?


[15:39 1.9.2009] J.P.
Mä en kyllä oikein usko että "puhdas tekniikka" olis kauhean kiinnostavaa. Tai en oikein osaa hahmottaa että mitä se ylipäätään olisi. Tulee mieleen lähinnä testikuvaus.


[18:37 1.9.2009] M.Y.
Luulen että kahtiajaosta tekniikakuviin ja taidekuviin seuraisi turhan paljon kiistaa siitä onko kuva oikealla "osastolla"...


[18:45 1.9.2009] Paukkula
Minä taas näkisin et mainittu puhdas tekniikka on kiinnostavaa, vaikka olisi ns. testikuvausta.

Kuvien ottaminen, varsinkin jos minulla on suunnitelma, visio, minkä aion toteuttaa & tiedän että saan sen näköistä jälkeä kuin mielikuvani on luonut on todella antoisaa. Ihan rakkaudesta valokuvaukseen.

Itse en pidä sattumakuvista, ilman tekniikkaa kuvat tuppaavat olla sattumia. Sano sitten siinä olevasi hyvä tai kehittyvä valokuvaaja jos kuvasi perustuvat onnenkauppaan. Tai no, ainahan voit sitten kutsua itseäsi taiteilijaksi :)


[18:47 1.9.2009] S.H.
Valokuva hyväksyttiin taiteiden piiriin vasta sen jälkeen, kun taiteilijoina tunnustusta hankkineet nykytaiteilijat olivat alkaneet käyttää valokuvauksen menetelmiä teoksissaan välittämättä vanhoista oikeaoppisista säännöistä. Näiltä ajoilta lienee peräisin myös valokuvataiteen epäilyttävyys, joka nykyään näkyy ehkä enää "taiteellisen" valokuvan halveksimisena, tai sitten siihen pyrkimisenä.

Valokuvataide on lajina vähintään yhtä runsas ja moninainen kuin esim. maalaustaide, molemmissa tarvitaan oman lajin tekniikan osaamista, ja vielä oman erikoistyylinsä erityisosaamista. Yleensäkin kuvataiteen tekemisessä tarvitaan myös jonkinlaista taitoa. Mutta miten tulee taiteilijoita? Onko ajallisesti ensin tekniikka vai ilmaisu? Onko ensin opiskeltava tekniikka täydellisesti, vai voiko sanoman antaa tulla esille ensin vähän vajavaisena ja kehittää samalla tekniikkaa?
Itselläni oli nuorena pakahduttava halu kertoa jotain kuvillani, mutta niiden viesti oli sattumanvarainen, alkoi elämänmittainen opiskelu - sekä tekniikan että elämän itsensä.

J.P. "Entä aiheen valitseminen, onko sekin tekniikkaa?"On se, jos tekniikalla tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, mitä kuvantekemiseen käytetään. Aiheen valinta on usein oleellinen sanoman ilmentämiseen, myös ja erityisesti taiteessa.

K.N. "...tekniset valokuvat ovat teknisesti hienoja mutta eivät ole arvostettuja taide valokuvaajien silmissä koska tekniset valokuvat nauttivat heidän mielestä pelkästään dokumentaarista arvoa?"
Kyllä taidekuvaajat ainakin Aukean ulkopuolella käyttävät myös dokumentaarista kuvausta (teknisesti oikeaoppisestikin tasokasta). Mutta mitähän tarkoitat noilla taidevalokuvilla, joissa on haettu tiettyä "syvempää symboliikkaa"?

Mun mielestä yksittäisiä valokuvia on aika mahdotonta (ja turhaa) määritellä/jakaa taiteellisiin tai teknisiin. Hyvässä kuvassa ne kietoutuvat toisiinsa erilaisissa suhteissa. Juu ja mikä on hyvä kuva? Eri tarkoituksiin erilainen, niinpä.

Sopisko Wikipedian määritelmät Aukeaan:
"Valokuva on pysyvä kuva, joka muodostetaan keräämällä ja tarkentamalla sähkömagneettista säteilyä. Yleensä valokuva on luotu näkyvän valon aallonpituisesta säteilystä, joka tallentaa sen, mitä ihmisen silmäkin pystyy näkemään. Myös ei-näkyvää valoa, kuten röntgen-, UV- ja infrapunasäteilyä, voidaan valokuvata."
Valokuva

tai
"... kameraseuroissa käyty keskustelu hallitsi Suomen valokuvataidetta 1960-luvulle asti. Kameraseuroihin liittyvä estetiikka saattoi nostaa mihin tahansa valokuvauksen lajityyppiin kuuluvan kuvan taiteeksi, kunhan se voitti kilpailun. Kameraseurojen toimintaan osallistuivat amatöörit ja ammattilaiset yhtä lailla."
Valokuvataide

Jos jotakuta kiinnostaa määritelmät taiteesta, vastauksia löytyy Googlesta kysymällä:
mitä on valokuvataide


[20:02 1.9.2009] m
Paukkulan kommentti kuvastaa kyllä niin hyvin tätä aukean peruskäsitysä kuvista ja "taiteesta". Sama on vallallaan Suomessa muutenkin, johtunee siitä että ollaan niin insinööris-ihmisiä Nokian yms. myötä.

Jore Puusa kirjoitti jo jokin aika sitten siitä, miten humanismi on katoamassa Suomesta. Tilalle on tulossa kylmä tekniikka. Tämä on juuri perusesimerkki siitä.

Tekninen laatu on kaikki kaikessa, ilmaisuvoima ja visuaalisuus on lopulta yhdentekevää, kunhan on tarkka silmistä ja paljon bokehia.

Ja nyt huomatkaa kaikki, että tässä kirjoituksessa on mainittu demoninen JP ja jättäkää kaikki muu huomiotta, kommentoikaa miten JP on niin idiootti ja ilkeä pahis =).

PS. En harrasta henkilön palvontaa, enkä ole Jore Puusa -fani. Silti näen hänen kirjoituksissaan usein paljon viisautta, vaikka ulosannissa minunkin mielestäni voisi olla viilaamista.



[10:25 2.9.2009] T.T.
Mun mielestä molempia elemettejä tarvitaan hyvään kuvaan ja ne eivät millään muotoa ole ristiriidassa keskenään.

Ei kuva ole pelkästään tekniikka, mutta ilman sitä tekniikan hallitsemista ei voi tehdä (paino sanalle tehdä) taidetta. Tämä tuntuu jotenkin hämärtyneen valokuvauksen puolella.

Ei sattuma kuvissa mitään pahaa ole. Jos onnistuu niin onnistuu. Tämä seikka tekeekin ehkä valokuvauksesta erilaisen lajin muihin taidemuotoihin verrattuna. Valokuvauksessa voi tosiaan sattumalta saada aikaan teoksen joka on tasavertainen huippunimien tuotosten kanssa. Koittakaas vahingossa tehdä Mona Lisa:D Ero tulee siinä, että nämä huiput laukovat näitä sattumia jatkuvasti ja niinpä ne eivät enää ole sattumaa.




[11:10 2.9.2009] m
Se on ihan totta, että todellisen tekijän erottaa muista se, että niitä nappiotoksia tulee ja tulee...

Mutta millä perusteilla me tuomitaan teoksia sattumaks?

Jos toteutus ei vastaa yleisiä "teknisesti hyvän kuvan" normeja, ei se tee siitä sattumaa, eikä kuvaajasta välttämättä osaamatonta. Voi olla päinvastoin, että taiteilija tietoisesti valitsee toisenlaisen lähestymistavan.

Monille vain se kuvanlaatu ym. tekniikka on etusijalla. Jos ei se ole kunnossa niin ei kuvia edes yritetä katsoa.

Puhutaan paljon "tekniikasta" joo, mutta mitä sekin tarkottaa? Yleensä sitä, että kuvanlaadun pitää olla tietyissä normeissa, muut ei kelpaa. Oikeastihan valitun tekniikan vain pitää tukea ilmaisua, tai sopia aiheeseen. Näin voi olla, vaikka kuva olisi tärähtänyttä suttua, tosi rakeista ja hyvinkin kontrastikasta.

On aiheita, joihin "kaunis pinta" ei välttämättä sovi niin hyvin kuin rajumpi jälki.
Tekniikkaan keskittyvät vain eivät pysty tajuamaan tätä, vaan aina odotetaan sitä puhdasta ja sileätä. Ainakin näin kärjistettynä.


[11:29 2.9.2009] J.P.
Täällähän on hieno keskustelu syntynyt!

Sattumallakin voi olla toki osansa (ja sattuma on tosi viehättävä ajatus taiteen yhteydessä, romanttisten neromyyttien ja tuskan merkityksen korostamisen rinnalla). Mutta vaikka jokin teos tai sen osa olisikin sattumalta syntynyt niin se pitää kuitenkin löytää ja kehystää, kiikuttaa näytteille. Sitä tuskin tehdään enää sattumalta.


[11:35 2.9.2009] m
Tähän olisi helppo vastata, niinkun joskus näkee/kuulee sanottavan "laita se kehyksiin, niin siitä tulee taidetta" ;-)

Mutta näinhän se on, sattumalla on osansa asioissa, kokeneemmallakin tekijällä.


[15:31 2.9.2009] Paukkula
Sattumalla on osansa, mutta enemmänkin jos maisemakuvassa on jokin hieno sääilmiö, niin se on sattumaa.

Sattumaa taas ei ole se että osaa käyttää välineitään ja taltioida tuo "sattuma sääilmiö maiseman" kennolle/filmille laadukkaasti.

Tietysti ammattilainenkin joskus ottaa tuurilla hyviä kuvia, mutta usein ammattilaisen osaamisen näkee siinä että he pystyvät (jos haluavat) tuottamaan korkeatasoista kuvaa melkeimpä milloin vain.

Itse en siis ole ammattikuvaaja, mutta olen monasti törmännyt tyyppeihin jotka järkkärillä "räpsivät" kuvia ymmärtämättä mitään valotusaika/aukko/iso jutskista, tai niiden arvojen vaikutuksesta lopputulokseen.


[16:02 2.9.2009] m
Kahta viimeistä kappaletta kommentoidakseni...

- Korkeatasoinen kuva, siis teknisestikö? Entä jos kuvaan sopii tai kuvaan haluaa jäljen, joka ei ole kuvanlaadullisesti "huippua", teknisessä mielessä.

Monet ammattilaiset eivät myöskään todellakaan hallitse kaikkea valokuvausta. Eivät siis saa korkealaatuista kuvaa missä vain, vaan saavat sitä vaikkapa studiossa pitkän hieromisen jälkeen. Toinen taas ottaa huonommalla kuvanlaadulla mahtavia tilanteita vaikkapa kaduilla. Niissä ehkä tekniikka ei ole niin tärkeää kuin oikea-aikaisuus, oivaltavuus ja nopeus.

- Räpsimisessä ei kai mitään vikaa ole, jos tulokset ovat onnistuneita. Ei läheskään kaikessa valokuvassa ole tarpeen tuntea tekniikkaa sen kummemmin.

Valokuvausta on niin montaa eri lajia, ettei kaikessa tarvitse osata kaikkea.

Tässä jotain esimerkkiä:
http://www.thecollectiveshift.com/show/portfolio/Richardson
http://www.youtube.com/watch?v=k8i3VETLflk
http://www.terryrichardson.com/


[17:27 2.9.2009] M.P.
Joo, onhan sitä vaikka minkälaista valokuvausta ihan röntgenistä lähtien.

Mielestäni räpsimisessä on se vika että sillä ei kehity, varsinkin jos nämä "insinööriurpoilu exif tiedot" ovat jollekin myrkkyä :)

Olen itsekin räpsinyt, mutta jos olen räpsyllä saanut hyvän kuvan, niin olen kyllä myöhemmin tarkastanut mitkä arvot ovat olleet kuvassa, jotta voisin vastaavassa tilanteessa mahdollisesti käyttää samoja asetuksia, manuaalisesti.

Tietysti jos ko. arvot ovat täyttä hepreaa, niin onhan se kyllästyttävää :) Melkein kuin matematiikka!




[18:24 2.9.2009] m
Mitä se räpsiminen nyt sitten on?

Ei kaikissa kuvissa tarvitse olla paljon bokehia ja vain silmät täysin terävänä.

Onko Terry Richardsonin kuvat räpsyjä? Hän kuvaa Yashica T4 -pokkarilla arvostettuihin lehtiin muotikuvia ammatikseen.
Näissä kuvissa hän tuskin pystyy kontrolloimaan aukon kokoa tai suljinaikaa kovin tarkasti, mutta tulokset ovat linkeistä nähtävissä. Mielestäni kuvat ovat varsin onnistuneita ja lajissaan toimivia. En näe puutteita tekniikassa.

"Mielestäni räpsimisessä on se vika että sillä ei kehity, varsinkin jos nämä "insinööriurpoilu exif tiedot" ovat jollekin myrkkyä :)"

Mitä minun exif-mielipiteelläni on tekemistä kehittymisen kanssa?

Tässä on kyse nimenomaan siitä, kehitytäänkö tekniikkaharjoitusten osalta, vai ajatellaanko sitä, mitä kuvataan. Humanismi vs. insinööriys.

Kyse ei ole "kamearassa olevista arvoista" tai objektiivin spekseistä, vaan siitä, onko kuvalla jotakin sanottavaa.

Laitteidensa hallinnasta on tottakai hyötyä siinä määrin, että saa niillä haluamiansa tuloksia ilman suurempia epäonnistumisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina pitäis esim. kuvanlaadun osalta pyrkiä siihen tiettyyn lopputulokseen, eli esim. kohinattomaan, tärähtämättömään ja perussääntöjen mukaan sommiteltuun kuvaan.


[19:06 2.9.2009] Paukkula
Terry Richardsonin kuvat ovat kyllä laadullisesti ihan sunnuntaikuvaajan tasoa, valitettavasti. Ilman suhteita/nimeä hän tuskin olisi mitään. Pitää vain tuntea oikeat ihmiset, niinhän se menee.

"Kyse ei ole "kamerassa olevista arvoista" tai objektiivin spekseistä, vaan siitä, onko kuvalla jotakin sanottavaa." -Miksi kuvalla pitäisi olla jotain sanottavaa? eikö reportaasikuvat esim. sota-alueilta tee sitä?




[19:40 2.9.2009] J.P.
Dokumentointi on vain yksi tapa käyttää kameraa. Ja kyllä siinäkin hommassa herkkyyttä tarvitaan. Ihmisen näkökulma ei välity niillä oikeilla asetuksilla jotka myyttinen ammattilainen osaa vaikka unissaan.


[20:13 2.9.2009] Paukkula
Ihmisen näkökulmaa kannattaa enemmänkin käyttää sitten vaikka tekstin muodossa, kirjallisuudessa. Tai kuvien ja tekstin yhdistelmänä.

Kokeilkaapa vaikka hääkuvausta. Siinä on tekniikka täysin etusijalla. Ilman tekniikkaa ette voi tarjota hääparille sitä mistä he maksavat. Siinä on myös sitä ihmisen näkökulmaa, sori unohdin että tavallisten ihmisten jotka sulautuvat harmaaseen massaan :)


[20:16 2.9.2009] Ingenjööri
"Mitä se räpsiminen nyt sitten on?"

Minusta se on sitä, että kuvia otetaan silmät puoliummessa automaattiasetuksilla ja tietokoneella kuvat katsotaan kerran läpi ja jos joukosta löytyy joku, joka silmää miellyttää, katsotaan ehkä toisenkin kerran. Aktiivinen räpsijä poistaa ne huonot kuvat, mutta mielen vieressäkään ei käy, miten voisi saada parempia kuvia. Eikä lähde kuvia mitenkään jälkikäsittelemään.

Tuo 'humanistinen-insinöörimäinen'- vertaus on minusta aika hyvä. :)

Tämä insinööri on aiemmin ottanut enemmän humanistisia kuvia, mutta pyrkii nykyään kehittämään sitä insinöörimäistäkin puolta. :)


[21:22 2.9.2009] S.H.
Huh huh tätä mielipiteiden sinkoilua! Multa loppuu sanat, mutta paljastampa häpeällisen salaisuuden: Kuvaan nykyisin ensisijaisesti automaattipokkarilla ja olen siihen suunnattoman tykästynyt. Kamera hoitaa tarkennuksen ja kaikki muut säädöt tilanteen mukaan, minä saan keskittyä kuvaamiseen, siis huomioimiseen, hetkeen, aiheeseen, väreihin, rajaukseen, sommitteluun, mahdolliseen mallin ohjaukseen, ihmisten ilmeisiin, liikkeisiin, vaatteihin, muuttuviin varjoihin ja sävyihin, eri kuvakulmiin jne. Eikä kukaan huomaa tai välitä.

On hyvin ymmärrettävää insinöörikuvaajien halveksunta näitä ohjelmoituja pokkareita kohtaan, jotka tekevät työttömiksi aika-aukko -spesialistit, tai ainakin pudottavat heidät jalustalta.


[21:44 2.9.2009] J.P.
Paukkula: Teksti vaatii ihan yhtä paljon tai vähän teknistä osaamista kuin valokuvauskin. Ei se mediasta ole kiinni. Jotkut genret vaatii enemmän jotain tiettyjä erityistaitoja.


[00:00 3.9.2009] m
"Terry Richardsonin kuvat ovat kyllä laadullisesti ihan sunnuntaikuvaajan tasoa, valitettavasti."

Hmm. Optikolle kenties asiaa? Vai mitä laatua tässä nyt tarkoitetaan? Katsoitko siis todella samoja kuvia (http://www.thecollectiveshift.com/show/portfolio/Richardson)? Itse kun katson noita kuvia, ovat ne lähes moitteettomia, tai ei niitä ainakaan voi haukkua teknisen onnistumisen suhteen. Mitä moitittavaa niissä siis näet? Hyvin näyttävät myös lehtien kansiin kelpaavan. Luultavasti ne kontaktitkin ovat syntyneet osaamisen kautta. Omat projektit tietysti ovat vähän erilaista kamaa...

"Kokeilkaapa vaikka hääkuvausta. Siinä on tekniikka täysin etusijalla."

Olen eri mieltä. Häitäkin on tullut kuvattua, halusivat nimenomaan hieman rosoisempaa ja vanhempaa jälkeä. Muutenkin tärkeämpää on, että oikeista tilanteista on kuvat, kuin että on paljon hieno bokehia ja kultainen leikkaus. Eri asia tietysti jos maksaa kuvista tonnin-pari ja odottaa jotain huikeaa.

Ingenjööri (ja Paukkula): Jos räpsiminen on tätä mitä sanoit, on se aivan eri asia kuin se, että ottaa kuvia yksinkertaisesti muulla kuin sillä perustekniikalla, johon suurin osa aukealaisistakin pyrkii - puhdasta ja siistiä, tarkkaa kohteesta ja paljon bokehia =).
Jos siis valitsee pokkarin tai vastaavan kameran välineekseen, ei se tarkoita että ei välitä kuviensa laadusta. Joissakin kuvissa se automaattipokkari toimii paremmin, varsinkin kuvaamisen osalta (mahdollistaa kunnolla snapshotit), mutta myös jäljen osalta. Arkisemmasta jäljestä tulee aivan erilainen kokemus kuin viimeisen päälle silotellusta kiiltokuva-lookista. Eri aiheisiin sopii eri tekniikat.

Öisiin katukuviin rakeinen ja pehmeä mustavalkojälki saattaa luoda hienosti tunnelmaa, kun taas tarkasti salamoilla valaistuna samat kuvat voisivat hyvinkin latistua.

"On hyvin ymmärrettävää insinöörikuvaajien halveksunta näitä ohjelmoituja pokkareita kohtaan, jotka tekevät työttömiksi aika-aukko -spesialistit, tai ainakin pudottavat heidät jalustalta."

On, insinöörikuvaajien... joita nykyään suuri osa valokuvauksen harrastajista ovat. Sen sijaan että keskityttäisiin kuvilla ilmaisemaan itseään, pyritään tuottamaan silmää miellyttävää pintaa. Fiilistellään sitten miten 50/1.2 tuottaa niin paljon enemmän kivaa bokehia kuin se 1.8 ja miten vähän joku D700 kohisee 6400 ISO-herkkyydellä... jne jne...

Aihe jää tekniikan varjoon.

Toki toisinpäinkin näkee - kuvataan lomolla ja polaroidilla, crossataan ja prässätään filmit, jotta saadaan sitä rosoista jälkeä ja kuvat räiskitään kaupungilla lonkalta ympäri seiniä. Hetken aikaa hauskaa nauttia sattuman tuottamista erilaisista tuloksista, mutta pitemmän päälle puuduttavaa kun ei kuvissa muuta ole.

Ymmärrän kyllä että varsin suuri osa näistä nettifoorumeista on "tavallisten" harrastajakuvaajien kansoittamaa. Ei haeta mitään suurta valokuvalta, vaan kuvaillaan huvikseen ja testaillaan juttuja. Tänne on helppo tuottaa sitä "perusharrastajakamaa" ja digiaikana itse kuvan tuottaminenkaan ei paljoa vaadi. Silti kovasti peräänkuulutetaan niitä todella säväyttäviä kuvia...

Eli vastaan alkuperäiseen: Ei taiteellinen ole täällä kovin arvostettua. Senhän huomaa tästäkin keskustelusta. Vaikka ei Paukkulan lisäksi kovin moni muu ääneen sitä sano, on se helposti todettavissa kun aukeaa hetken seurailee.

Toisaalta sama pätee harrastajafoorumeilla ainakin Suomessa missä vain. Jos on päässyt yli teknisistä kysymyksistä ja haluaa keskittyä ilmaisuun, kannattaa etsiä muita yhteisöjä tai sitten olla välittämättä ja puskea vaikka omaa kamaa näille ja etsiä myös joukosta niitä muiden tuottamia helmiä.


[00:44 3.9.2009] J.P.
Miten vaikea onkaan eläytyä toisten tyyliin ja maailmankatsomukseen ja koettaa kuunnella. Kuvantekijältä ei ehkä sittenkään vaadita samaa kuin katsojalta. Teknisistä "virheistä" tai valinnoista on kai paljon helpompi keskustella kuin sisällöstä.


[06:05 3.9.2009] T.T.
Ihan vain välikommentti:

Terry Richardson on aikuisten oikeesti kuvaaja joka hallitsee valokuvauksen ja välineensä. Terryn toinen valttikortti on kyky nähdä ja luoda. Juuri oikea esimerkki siitä kuinka molempia avuja tarvitaan. Terryn kuvista näkee välittömästi ettei kyse ole mistään sunnuntaikuvaajasta.

Sitten on iso kasa välineensä surkeasti hallitsevia sunnuntaikuvaajia (osa täällä Aukeassakin) jotka luulevat olevansa joitakin Terry Richardsoneja. Sitten nämä "Teryleeni Terryt" ihmettelevät kun krittiikkiä tulee. Näillä "Teryleeni Terryillä" on myös oma fanittaja joukkonsa jotka eivät pysty näkemään eroa aidon ja huonon kopion välillä, vaan saavat kaiketi jonkinlaista tyydytystä kuvitellessaan olevansa muita taiteellisempia ja lahjakkaampia, kun näitä laaduttomia tusina räpsyjä julkisesti nuoleskelevat.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että jos hallitsee välineensä ja on vielä lahjakas, niin se näkyy oli tyyli minkälainen tahansa. Ja kuten tuolla aiemmin tuli esiin --> Yksi kuva voi olla sattumaan, mutta monta kuvaa ei enää sitä ole.

Älkää vetäkö tästä taas hernettä nenään. Aikaisin aamulla valvotun yön jälkeen en osaa jarrutella:D



[07:50 3.9.2009] Paukkula
En mä nyt sanoisi että tarvitsee kovinkaan paljoa tietää valaisunhallinnasta, ainakaan jos kuvaa Terry Richardsonin tyyliin.

Hänen kuvissaan miltei jokaisessa on 1 alitehoinen salama, joka antaa pistemäisen valon (tummenee reunoja kohti) ja joka jättää aivan kauhean varjon kohteen taakse. Eli suora salama päin naamaa.

Minä näen hänen kuviensa tehokeinon olevan se että hän pääsee kuvaamaan julkkiksia.

Entä jos hän kuvaisi tuntemattomia ihmisiä käyttäen salanimeä, olisiko hän sitten hyvä kuvaaja?
Okei en halua haukkua ko. henkilöä enempää, hänen tyylinsä ei vaan uppoa minuun :)

Taas tämän tyypin kuvista pidän erittäin paljon, vaikka niissä ei ole pelkkää kaunista katseltavaa.

http://www.joshuahoffine.com/#a=0&at=0&mi=2&pt=1&pi=10000&s=0&p=0



[12:26 3.9.2009] m
Mulle noista kuvista tulee mieleen lähinnä hetken kestävä vitsi, vähän kuin joku sarjisruutu tai -strippi.

Voi olla että tekniikka on kunnossa, mutta se paljoa pelasta. Sitäpaitsi pidän tuota jälkeä siltikin epäluonnollisena, enkä miellyttävänä (ainakin osassa kuvista). Noita kuvia en luultavasti palaa katsomaan kerran selaamisen jälkeen - tosin en varmaankaan Richardsoninkaan muotikuvia (omia teoksia mahdollisesti kylläkin).

Terry Richardsonia käytin esimerkkinä vain siksi, että hän käyttää työssäänKIN todella yksinkertaista filmipokkaria ja silti saa aikaan kuvaa, joka on teknisesti hyvää. Ei ehkä maailman parasta salamatekniikkaa, mutta kuvanlaatu riittää lehtien kansiin ja omat taidot suovat sen, että ne sinne myös kelpaavat. Mallin ohjaus ja ideat sekä tasainen laatu (muutenkin kuin kuvanlaadun suhteen) ovat varmasti sen tehneet, että kuvat kaupaksi menevät - eivät "suhteet ja kuuluisuus" (kuuluisuutta tuskin on ennen uran alkua, nuo syytökset kuulostavatkin lähinnä kateellisen panettelulta).

Jos lehtihyllyllä kysyy ihmisiltä, ovatko nuo kuvat hyviä, varmasti moni vastaa että todellakin. Eivät he ala analysoimaan salamoiden käyttöä ja valaisutaitoa. Ei noita kuvia kuvata studiokuvaajien ja kuvausopettajien analysoitavaksi. Toki niinkin voisi tehdä, mutta eiköhän joukkoon mahdu yksi hieman erityylinenkin. Muotikuvina nuo toimivat vallan hyvin. Vinjetti ei muuten useinkaan ole pahaksi kuville, sitähän lisäillään jälkeenpäinkin.
Aika moni muukin on muuten jo pitkään kuvannut vähän samantyylisesti vastaavia kuvia. Voiskohan Mikko Ryhänen olla Suomen T.R. ?
http://www.mikkoryhanen.org/

Minäkin oon jonkin verran valokuvia katsellut... En väitä olevani huippuasiantuntija, varsinkaan salama-asioissa, mutta väitän kyllä ettei tavallinen valokuvaaja(KAAN) ärsyynny noiden kuvien valaisusta. Eri asia sitten "insinöörikuvaajille".


[12:53 3.9.2009] Paukkula
En mä voi olla kateellinen kuville joiden laadusta en pidä :)

Tietenkin jos sitä kysyy valokuvauksesta tietämättömältä, vaikka lehtihyllyllä niin vastauksen voi jo arvatakin. Eivät he ala analysoimaan kuvan valaisua. Tuskin edes hiffaisivat mitä sillä tarkoitetaan.

Ei kannata vähätellä suhteiden & kuuluisuuden osuutta asiaan. Eikä kuuluisuutta ole ennen uran alkua, mutta joskus voi riittää se että "törmäät" tarpeeksi vaikutusvaltaiseen tyyppiin, joka sattuu pitämään kuvistasi -sitten onkin jalka oven välissä kohti kuuluisuutta.

Me voidaan tietysti jatkaa tätä väittelyä kunnes jompikumpi väsähtää, todennäköisesti minä, tai ylläpito viheltää pelin poikki :)




[12:57 3.9.2009] m
"En mä voi olla kateellinen kuville joiden laadusta en pidä :)"

Et kai kuville, mutta kuuluisuudelle, statukselle, kuvattaville...
Vaikka en mä käsitä ees miten joku H&M malli ois julkkis.

Toisaalta, tottakai pitää oikeita tyyppejä tavata ja jalkaa oven väliin saada, JOS haluaa työkseen esim. tommosta kuvata. Niin se toimii duunarihommissakin et suhteilla saa työtä.

Mä kuitenkin vähän luulen, et kun noita Terryn omia proggiksia kattoo, et toi sen muotikuvahomma ei oo se elämän tarkoitus. Vaikka eihän sitä tiä.

Ja kyllä saa luovuttaa aivan vapaasti. En mä tässä hae mitään voittoa väittelystä, mutta en myöskään aio ovet paukkuen lähteä mihinkään, vaan seison mielipiteitteni takana ja puolustan näkemystäni.
En usko että ylläpidolla on mitään motiivia viheltää peliä poikki, koska tässä on ihan asiallinen keskustelu meneillään - joku saattaa vaikka jotain näistä irti repiä.


[16:11 3.9.2009] T.T.
Ihan toinen juttu on se pitääkö Terryn tyylistä ja itselleni on aivan sama ketä noissa Terryn kuvissa on... Obama oli ainoa jonka tunnistin:-) Ihmettelen kuitenkin suuresti, jos ei joku näe tuosta Terryn portofoliosta, että kaveri osaa hommansa. En muuten tätä ennen ole koko Terryä noteerannut kuin hämärästi. Noita vastaavia esimerkkejä on varmasti monia.

Ei sillä välineellä ole oikeasti mitään merkitystä, silloin kun sen takana seisoo kaveri joka hallitsee välineensä. Välineen pitää olla tietoinen valinta ja tukea ilmaisua. Ilmaisun taas pitää tukea kuvan sisältöä ja kaikesta tästä syntyy ehjä kokonaisuus.

Asian voi tehdä toisin päinkin jos välinettä ei voi tai ole varaa vaihtaa. Silloin kuvataan välineen rajoitusten mukaan ja hyödynnetään kulloinkin käytössä olevan välineen vahvuudet. Kysymyksessä on siis läjä muuttujia, joista jotkut ovat tilanteesta riippuen helpommin kontrolloitavissa kuin toiset. Joitakin niistä muuttujista ei voi kontrolloida ollenkaan. Hyvä kuvaaja ymmärtää ja tuntee nämä muuttujat. Osaa käyttää niitä edukseen vaikka käytössä olisi kopiokone.

Eksynkö aiheesta vai mitä alkuperäinen kysyjä oikeastaan tarkoitti. Tekninen ja taiteellinen puoli? Itse vältän ja ärsyynnyn koko taide sanasta, kun se johtaa yleensä omituisiin väittelyihin, jossa joku oikeasti yrittää perustella asioita tällä taide määrityksellä. Mitä ihmettä se taide muka on? Jotain syötävää?

Valokuvan suurin vaikeus on siinä, että se liikkuu todella lähellä reaalimaailman rajapintaa. Tästä kärjistettynä esimerkkinä voidaan ottaa vaikka alastonkuvat. Maalaustaiteessa tissejä ja pimppejä eri asennoissa saa sutia ihan rauhassa, mutta kun esitetään sama valokuvan kautta alkaa usein hirveä älämölö. Joillekin ihmisille (ehkä jopa useimmille) valokuva on pääasiassa kopio todellisuudesta ja sitä peilataan suoraan siihen.

Eksyin tosiaan:-)




[13:23 5.9.2009] H.S.
Minä pidän molempia tärkeänä, tekniikkaa ehkä liiankin tärkeänä.

Mutta en voi sille mitään että kuvasta ei alkuunkaan oo hyväksi jos tekniikka ei ole lähes moitteetonta. Hyvä tekniikka vaan on visuaalisesti niin kaunista.

..mutku oon niin visuaalisen kauneuden perään...

..ja siitä en tiedä tappeleeko taide ja tekniikka, jokatapauksessa voittajia ovat ne jotka pärjäävät molemmissa.


[14:46 5.9.2009] J.P.
"Kova" tekniikka voi kiinnostaa itsekin kuvaavia ihmisiä. Eri asia sitten missä määrin se puhuttelee muita. Eihän kaikki sitä useinkaan edes huomaa.

Puuttumatta sen enempää tekniikan määrittelyyn mieluummin puhuisin tekniikoista kuin tekniikasta. Katsomisen tavatkin vaihtelee ja muuttuu. Esimerkkinä mainittakoon että bokehin laadusta ei ole puhuttu kauaa.


[18:32 5.9.2009] m
"Hyvä tekniikka vaan on visuaalisesti niin kaunista."

Mitä se tarkoittaa sinulle? Hyvä tekniikka?

Voiko vaikkapa filmin rae olla kaunista, vaikka sitä olisi paljonkin? Vai pitääkö olla täysin "kohinatonta"?

Pitääkö kuvan olla oppikirjan perusesimerkki, jotta se on kaunis?

Mitä mieltä olette vaikkapa tällaisesta kuvasta:
http://www.in-public.com/TrentParke/image/1506 ? Tai koko sarjasta?

Jos todella on niin, että tekniikkapuoli, oppikirjan perustapausten perusteella ratkaisee, onko kuva kaunis niin otan osaa... Joten toivottavasti nämä ihmiset vain sanovat näin, koska ovat YLEENSÄ sitä mieltä, "peruskuvissa".

Väitän, että jos päässä on valmiiksi säännöt, joiden perusteella kuvat tuomitaan roskiskamaksi, ei kuvia katso rehellisesti. Kyllä sitä kuvaa pitää voida katsoa avoimin mielin ja miettiä, sopiiko erilainen ratkaisu aiheeseen ja ilmaisuun paremmin kuin se tavallisin. Muutoin koko "taide-elämys" on vain ennalta opiskeltua toteamista.



[19:19 5.9.2009] Paukkula
Oppikirjan esimerkit ovat yleensä kauniita, tuskin ne muutoin olisivatkaan oppikirjoissa.

Yhtä lailla voisin sanoa että otan osaa, jos pidät esittämääsi kuvasarjaa todella hyvänä. Tai MIKSI esittämäsi kuvasarja on mielestäsi hyvä?

Tai miksi kuvan pitää aina edes olla "taide-elämys" :)

Tässä on enemmänkin juupas eipäs väittely menossa johon ei todellakaan ole (ilmeisesti) oikeaa vastausta. Toinen pitää äidistä & toinen tyttärestä -jotkut molemmista.


[19:54 5.9.2009] S.H.
Oppikirjan kuvat ovat toki kauniita, mainoskuvatkin ovat usein kauniita, mutta enemmän pidän kauniista kiiltokuvista. Esimerkkilinkissä ollut kuva ei ollut kaunis samalla tavalla, mutta idea oli todella loistava. Katsoin kuvaa vähän epäillen; eikö samanlaista ideaa voisi toteuttaa vähemmän sekavasti ja "oikeammilla" sävyillä. Katsoin kaikki kuvat, sekä mustavalkoiset että värilliset; nyt tuli kade olo, kuvaajan käsiala pysyy samana aiheesta toiseen - siitä on tullut hänen tavaramerkkinsä... Ja kun sitä tottuu katsomaan, löytää joka kuvasta idean, joka perustuu tilanteen ja visuaalisuuden havaintoon ja sen tallentamiseen omalla käsialalla. Äh, tai siis jotain semmoista kutittavaa, jota voi sanoa vaikka taiteeksi :-)


[20:52 5.9.2009] m
1) "Oppikirjan esimerkit ovat yleensä kauniita, tuskin ne muutoin olisivatkaan oppikirjoissa."

Ei ole kyse siitä ovatko ne kauniita, vaan siitä voiko sääntöjä rikkoen tehdä silti hyviä valokuvia.

2) "Yhtä lailla voisin sanoa että otan osaa, jos pidät esittämääsi kuvasarjaa todella hyvänä. Tai MIKSI esittämäsi kuvasarja on mielestäsi hyvä?"

On kyse aivan eri asiasta. Jos todella on sitä mieltä, että tietyt tekniset, vaikkapa mittarilla mitattavissa olevat suureet ratkaisevat kuvan hyvyyden, niin silloinhan voisi robotille opettaa kuvien arvioinnin. Tällainen sovellus muuten on internetissä jo. Ei muutakun testailemaan.

3) "Tai miksi kuvan pitää aina edes olla "taide-elämys" :)"

Niin, pitääkö? Taide-elämys oli lainausmerkeissä siksi, että laajemmin ajateltuna tarkoitin "kuvasta nauttimista" sen sijaan että tarkastetaan, "onko sääntöjä noudatettu".

Valokuvaus ei ole mitään matematiikkaa, jossa 1+1 tuottaa kakkosen siinä mielessä, että sääntöjä seuraamalla ja matkimalla saisi aikaa merkityksellisiä kuvia. Voi saada ihan nättiäkin jälkeä, mutta se ei kanna pitkälle.

"Silmäkarkki" on varmaan ihan kivaa, mutta se on usein juuri tätä tekniikkaa ilman kummempaa ajatusta. Eli teknistä vs. taiteellista.

Mulle on edelleen aivan sama jos jonkun mielestä tekniikka on pääasia, eikä taiteellisuus kiinnosta.

Väitänpähän silti että se on oma häpeä, olla se joku opetettu robotti joka tuomitsee kuvat ja arvostelee niitä ennalta annettujen sääntöjen puitteissa, tarkastaen jotain **tun listaa, että tuleeko ruksit oikeisiin kohtiin...

Itse suosin ja pyrin kuviin, joilla on muutakin merkitystä katsojille kuin "ihan kiva / kivat värit / nättiä bokehia" jne.

PS. Ei tarvii manata tätä keskustelua, paitsi jos itse väkisin väännät tästä jotain juupas-eipäs väittelyä. Jos harmittaa niin voi olla kirjoittamatta ja lukemattakin =). Edelleen ihan tärkeistä ja järkevistä asioista tulee esiin näkemyksiä, enkä mä ainakaan tässä nää mitään kakaroiden kinaamista (paitsi ehkä vähän noissa provokysymyksissä).

PPS. Itse pidän Trent Parken sarjasta, koska siinä on käytetty luovuutta. Kuvat on oivallettu, eikä "laskelmallisesti suunniteltu" ja ne esittävät miten jokapäiväinen elämäkin voi olla surrealistista ja jännää. Mustavalkofilmi ja jyrkät sävyt toimivat kuvissa hyvin.


[17:18 7.9.2009] Paukkula
Sääntöjä rikkoen harvoin onnistutaan tekemään hyviä valokuvia, myös tuo edellä mainittu trent parkerin sarja, joka siis näyttää ainoastaan siltä että RÄPSITÄÄN valokuvia ympäriinsä.

Jos sinua nimetön "m" harmittaa, joka ei uskalla esiintyä edes omalla nimellään, niin suosittelen lämpimästi olla kirjoittamatta tai lukematta! :)

ps. jännä juttu että silmäkarkki myy paremmin suurelle yleisölle :)


[18:02 7.9.2009] m
"Sääntöjä rikkoen harvoin onnistutaan tekemään hyviä valokuvia, myös tuo edellä mainittu trent parkerin sarja, joka siis näyttää ainoastaa siltä että RÄPSITÄÄN valokuvia ympäriinsä."

Jännä toi pelkäks räpsimiseks toteaminen, vaikka toiset (muutkin kuin minä) on ihan toista mieltä. Kurkkaas huvikseen mitä Dream/Life kirjasta maksetaan, vaikka amazonista:
http://www.amazon.com/Dream-life-Trent-Parke/dp/0646379917

Mut joo, ei näitä asioita voi opettaa toista tajuaan. Kyllä mäkin joskus tykkäsin ihan perus "karkkikuvasta".

Kuitenkin veikkaan et ne, joiden kuvista oikeesti maksetaan ja joita ihaillaan (kun on esillä oikeissa näyttelyissä jne...) on muuta kuin vain kaunista pintaa.
Toritaiteilijat kyllä varmaan myy määrässä enempi ja silmäkarkkikuvat saa perusharrastelijoiden tai "tavisten" keskuudessa enempi suosiota.

Kaikki tää keskustelu kuitenkin vaan kertoo just siitä, että taiteellisuutta ei arvosteta - pitää tehdä vaan sitä samaa, nättiä pintaa joka miellyttää silmää. Aivot nollille ja kiiltokuvaa. Se on surullista, mutta ei voi mitään. Sopivissa piireissä onneks osataan arvostaa vielä sitäkin, että kuvissa on jotain merkityksiäkin.


[18:24 7.9.2009] Paukkula
Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa! :)

Ehkä mulla on sit vaan väärä lääkitys, tai sit sen puute.

Mutta edelleenkin olisi kiva tietää kenen kanssa tässä keskusteleepi..?



Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty