Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Luovien keskustelut netissä

[17:41 29.10.2009] S.P.
Olen ollut muutaman vuoden poissa täältä. Nytkään en tiedä jäänkö, sillä itseäni ei kiinnosta juurikaan saada jotakin julkaistua täällä. Sen sijaan kiinnostavaa olisi keskustella luovien ihmisten kanssa. Se vain on vaikeata. Miten niin?

Luovat ihmiset eivät ole hyviä keskustelijoita. Mehän keskitymme mielellään siihen mitä kirjoitamme ja esitämme, ei niinkään siihen mitä muut kirjoittavat tai esittävät. OK, OK, tietysti aina on poikkeuksia, mutta tämä on yleiskuva. Kun kirjoittaa jostakin, siihen vastataan niin, että epäilee onko vastaaja lukenut alkuperäisen sanoman ollenkaan. Meillä on niin kiire ja kova paine tuoda esille oma mielipiteemme ja kannanottomme.

Luova ihminen työskenteleekin kammiossaan yksin. Tyypillistä on monille taiteilijoille, että luova työ tuhoaa ennemmin tai myöhemmin jopa heidän läheisimmät ihmissuhteensa. Ennen näkemättömän maailman tavoittaminen vaatii taiteilijan kaikki voimavarat. Siinä moni on joutunut perimmäisen kysymyksen eteen; luova työ vai perhe.

Tunteeko taiteilija sitten olevansa yksin, yksinäisyyttä? Toki sekin on mahdollista, mutta ei kuitenkaan yleistä. Luova työ muodostaa elämänpiirin, jossa et kuitenkaan ole yksin, vaikka kammiostasi katseletkin. Erääseen julkaisuun kirjoitin sen lyhyesti: "Ihminen, jolla on unelmia ja innostusta, ei ole koskaan yksin."

Mutta vaikka emme tunne olevamme yksin, niin monista on kuitenkin kiva nähdä ja tavata ihmisiä. Tietysti töittemme kohteena, mutta muutenkin. Pitäähän ihmisten keskuudessa liikkua, miten muuten voisimme heistä kirjoittaa ja heille töitä tehdä?

Syntyy kysymys; kenen kanssa ja miten voisin esimerkiksi netissä keskustella? Yksi tapa olisi varmaan jutella toisten luovien ihmisten kanssa, kertoa kuulumisia, vaihtaa kokemuksia, näyttää aikaansaannoksiaan ja vaikka oppia jopa tuntemaan. Yhteyksiähän varten tämä aukeakin on.

Emme ole keskustelijoita

Mutta sitten tullaan taas tuohon, josta jo aloitin. Me emme ole hyviä keskustelijoita ja kuuntelijoita. Oman sävynsä tuo vielä sitten sekin, että joistakin on kivaa irvailla toisille ja suhtautua toisten mielipiteisiin väheksyvästi. Osasyynä lienee netin nimettömänä ja kasvottomana esiintymisen mahdollisuus. Eri asia on miten "kannattavaa" pelkkä toisten mielipiteiden tai tekemisien ylikävely on. Se on aika huono lähtökohta niin luovassa kuin muusakin työssä eteenpäin pääsemiseen. Keskustelu on aina helppoa tappaa, vaikeampaa on sen ylläpito.

Olen sikäli omituinen luova ihminen, että jo monta vuotta olen harrastanut tietotekniikkaa eli tietokoneita, nettiä jne. Joku on ruvennut laskemaan jopa nörttien joukkoon kuuluvaksi. Tietysti luova työ ja nörtteily sopivat huonosti yhteen. Aikoinaan kun televisio tuli koteihin sanoi isäni, innokas viulunsoittaja: "Kun katselee televisiota, niin ei voi soittaa Bachia!". Vasta myöhemmät vuodet opettivat minulle, mikä totuus noissa sanoissa oli.

Kuitenkin olen tykästynyt tietotekniikka-asioihin. Niihin liittyy tarpeeksi pitkälle päästessä monenlaisia luoviakin piirteitä ja yksityiskohtia. Toinen merkittävä ero luoviin harrastuksiin verrattaessa on ihmisten kanssakäyminen ja kiinnostus. Joskus harvoin tässäkin joukossa on häiriköitä, jotka yrittävät torpedoida keskusteluja ja vaikka toisten neuvomista neuvontasaitella. Vilkkaasti kommunikoivalla "alalla" huomaa todella selvästi, miten häiriköinnillä ja toisten aliarvioimisella on lyhyet jäljet. Se tie ei johda mihinkään.

Siitäpä on sitten askarruttanut, että miksi ei luovalla puolella voitaisi myös lisätä keskinäistä mielipiteen- kokemusten- kuulumisten vaihtoa niin, että muodostuisi toimivia pieniä verkostoja. Eiköhän niissä voitaisi sitten keskustella vapaammin ja hyödyllisemmin, mitä nyt tapahtuu. Keskustella kuka haluaa ja välttyä päällekävelemiseltä.

Kotisivut

Kotisivut ovat yleistyneet tietokonepuolella. Sellainen on jo kaikilla tosiharrastajilla. Siihen sisältyy usein yhteydenottokanavakin ja ehkä keskustelufoorumikin, jolla saa yhteyden tarvittaessa. Itselläni on ollut jo monta vuotta kotisivuja, joissa aluksi oli suurikin osuus luovilla asioilla tietotekniikan rinnalla. Sitten on vain osoittautunut, että sivujen lukijoita kiinnostavat tietokoneasiat, luovat (ja luonto) eivät.

Tuo on kovasti ymmärrettävää. Luovalla puolella ei ole mitään käytäntöä esimerkiksi kotisivuista ja niiden käytöstä yhteyskanavana. Toki monella kuvataiteilijalla ja kirjailijalla on, mutta nekin ovat yleensä kustantajan ylläpitämiä "mainossivuja", ei niinkään kommunikointia varten. En pääse kuitenkaan mihinkään siitä visiosta, että tilanne voisi tulevaisuudessa olla parempi ihan harrastajienkin kohdalla. Monenlaista muutosta ja kehitystä toki tarvitaan eivätkä ne tapahdu nopeasti.

Miten olisi jos nyt vaikka alkajaisiksi esimerkiksi aukea järjestäisi sivuilleen listan, jossa on kirjattuna siihen rekisteröityneiden ja nimellään esiintyvien jäsentensä kotisivujen osoitteet. Pelkkä sähköpostiosoite ei kerro mitään omistajastaan (enkä nörttinä laittaisi sitä näkyviin millekään nettisivulle). Eikö sekin olisi pieni askel tiiviimpien ja paremmin keskustelevien verkostojen tiellä. Enemmänkin voitaisiin tehdä yhteisiä aukeita ja yleensäkin luovien nettiesiintymisiä kehittämällä. - Mutta se on jo eri juttu.





[20:38 29.10.2009] H.K.
Allekirjoitan monia näkemyksiäsi, mutta en erittelisi luovaa ihmistä kovin pitkälle ns. nörttiydestä. Luova ihminen lienee kuitenkin harvinaisempi tietotekniikkapiireissä kuin insinöörityyppinen ihminen. Minusta luovan ihmisen määritelmä tulee yksinkertaisesti tavasta ajatella ja tavasta tehdä. Luova ihminen on yleensä varsin taitava ongelmien ratkaisussa, ja se taito on toisaalta omiaan tietoteknisissä tehtävissä.

Minä uskon, että Aukeassa on mahdollisuuksia kunnon keskusteluun. Provosoivat vähättelijät tai toisaalta ylemmyyden sokaisemat keskustelijat saadaan ruotuun jos sitä yhteisönä halutaan. Kovin moni ei keskustele kauan itsekseen, tai huutele väliin jos siihen ei kukaan reagoi. Joka tapauksessa uskon, että ongelma ei ole mitenkään yleinen tai suuri täällä.

Uskoisin että Aukeassa on enemmistö sellaisia, jotka eivät vain ole tottuneet keskusteluun. Moni täällä opettelee vasta kritiikin sietämistä. Siitä on tosi pitkä askel laittaa itsensä ns. alttiiksi keskustelussa. Muistan itsekin alkuaikoin hyvinkin innokkaana seuranneeni keskusteluja milloin mistäkin aiheesta, mutta en vain osannut pukea ajatuksiani keskusteluun. Siksi vain seurasin. Toisaalta mikään keskustelu ei synny itsestään, ja luomisen prosessi on jokaisella omanlaisensa.

Siinä lienet oikeassa, että luomisprosessi on yksinäinen prosessi. Maalaamiseen eivät riitä pensseli ja kädet, kyllä pään pitää olla mukana ihan täysillä.

Minä olen omasta mielestäni luova ihminen. Minä kyllä väitän, että osaan keskustella ja kuunnella, en minä niissä silti mitenkään erinomainen ole.

Ehdotuksesi kotisivulistasta on mielestäni kannatettava.


[22:47 29.10.2009] P.P.
"Kertokaa minulle osoitteenne, tahtoisin tulla keskustelemaan luovissa merkeissä..."


[01:34 30.10.2009] S.P.
Ainakin minuun saa yhteyden ja muutenkin hiukan näkee, millainen tyyppi, juuri kotisivujen kautta.

Olisi mukavaa, jos aukeassakin saisi kotisivumerkinnän linkkinä viestien allekirjoituksen yhteyteen kuten tietotekniikan puolellakin. Laitoin sähköpostikohtaan, jos sattuu näkymään. Jos ei, niin käyttäjätiedoista löytyy.




[10:22 30.10.2009] J.S.
Mitä pelkkien kotisivujen listalla sitten tekisi? Niissä käytäisiin ja siinä se sitten olisi... Jo tänne liittyessäni kyselin oletteko nähneet livenä jne. Eipä paljon tullut vastauksia.
Kotiseudun pitkäikäinen kirjallisuusyhdistys lähetti kyselyn mitä jäsenet tahtoisivat tapahtuvaksi? Minä laitoin sinne, että jonkinlainen majoittautumisviikonloppu olisi hieno esim. isohko talo maalla?, yhdessäoloa, pähkäröintiä, keskusteluja, syömistä, saunomista ja ohjelmaa: esim. kirjallisuusaiheinen luontorastipolku, missä aina kaksi kilpailijaa, otettaisiin aika, rasteilla kirjallisuus ym. aiheisia kysymyksiä ja voittajille palkinto (pokaali minkä lupasin kustantaa). Mielikuvitus tietenkin rajana ja sitähän meillä on :)
Toteutus on vain halusta ja kiinnostuksesta kiinni. Valitettavaa on, että ihmismielellä on taipumus innostua, mutta mitä lähemmäksi tapahtuma sitten tulee, sitä negatiivisemmaksi aatokset jo taipuu: pelot ja negaatiot saavat vallan ja sitten ollaan jo perumassa jne. Ennakkomaksut majoitukseen ja eväisiin pitäisikin haavata jo alussa pois. Ja koordinaattorin voimia tällainen vaatii... Sille henkilölle pitäisikin jotain extraa keksiä, että mieli olisi parempi.

Ja sitten se, että itsepäisenä pässinä työskentelin ja tein kaiken ennen yksin, mutta tänä päivänä ilomielin tekisin yhteistyötä projektimuodossa. :) Ajattelin alkaa seuraavaksi tekemään kunniahimoista vaha-animaatiota, mitä olen jo hahmotellut paperille. Esim. lavasteisiin, ääniin, tekniseen tukeen jne. tarvitsisin paljonkin apua. Jotain olen valmis maksamaankin, tietenkin ja auttajan nimi animaation loppuun toki. Tämä tekele on tarkoitus julkaista Youtubessa.



[11:14 31.10.2009] T.U.
Kirjoittaa kuin Yoda ihan Seppo sinä. :D


[17:16 31.10.2009] J.N.
Rinnastan nyt keskustelemisen kuuntelemiseen ja kuuntelemisen lukemiseen:

Itse olen aika huono lukija. Romaanien parissa mielikuvitus alkaa lentää ja menee ihan omia suuntiaan. Vähän väliä keksin käänteitä, joita kirjoissa olisi pitänyt olla ja sitten ikään kuin huomaamattani siirryn kärsivällisestä tekstin seuraamisesta jonkinlaiseen luovaan leikkiin.

Koulussa minua aina syytettiin siitä että en pysynyt aiheessa, mikä oli tavallaan ihan aiheellinen syyte, mutta minkäs sille mahtoi jos itse keksi paljon jännempiä tarinoita kuin opettaja.

Mielikuvitus tekee ryhmätyöstä vaikeaa, mutta kyllä keskustelutaitoja voi kehittää, kun kehittää kärsivällisyyttä ja läsnäoloa. Iän myötä paremmin huomaa miten oma temperamentti (tietty ah-hd) rikkoo kaikki rutiinit ja siirtelee ajatuksen terää asioista ja ilmiöistä toiseen. On vaikea sopeutua mihinkään ennalta määrättyihin kuvioihin kun on niin paljon ylimääräistä (ja usein turhaa) kekseliäisyyttä.

Pointtini on ehkä juuri se, että luova työ on arvaamatonta ja kaoottista - ja siksi sitä on vaikea sovittaa yhteen jonkin kollektiivin päämäärien kanssa.


[04:38 1.11.2009] T.S.J.
On niitä luovia, jotka kykenevät yhteistyöhön. Eipä muutoin paljon televisiosarjoja tai elokuvia syntyisi - taikkas tietokonepelejä.

Toisaalta itse allekirjoitan keskustelukyvyttömyyteni. Kun on jokin oma projekti päällä, noudatan omaa visiotani - oli se sitten minkä tahansa arvoinen näin yleisesti ottaen. Jos sitä ryhtyy keskustelemaan, joku esittää vastaväitteen jo ennenkö pääsee kunnolla alkuunkaan. Näinpä ainoa keino oman päämäärän tavoittelemiseksi muodostaa korvien sulkeminen.

Mutta kuten todettua - jos ei olisi kollektiivisempaa luovuutta, eipä juuri olisi elokuviakaan tms. Toisin kuin vaikkapa maalaustaiteessa tai klassisessa musiikissa, tällä alalla yksittäiset nerot eivät saisi aikaan yhtään mitään ilman ainakin jonkinlaista yhteistyötä loistavien apulaistensa kanssa. Ja toisaalta, käytetäänhän mainostoimistoissa jne. ns. ideariihiä, joissa juuri ryhmäprosessin avulla pyritään saamaan aikaan tila, jossa kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa.


[12:10 1.11.2009] A.N.
"Provosoivat vähättelijät tai toisaalta ylemmyyden sokaisemat keskustelijat saadaan ruotuun jos sitä yhteisönä halutaan."

Ymmärrän jalon tarkoituksesi, mutta minusta tämä ruotuun pistämisen ajatus kuulostaa joko fasismilta tai stalinismilta, itse asiassa molemmilta. En viittaa niinkään politiikkaan, vaan tapaan organisoida asioita.

Mielestäni kyse on näkökulmasta. Ihminen haluaa helposti nähdä toisen ihmisen joko ylemmyydentuntoisena tai vähättelijänä, jos vaistoaa itsessään olevan noita samoja piirteitä. Mutta se ei ole kovinkaan luovaa. Itse ajattelen, että "häirikkö" lähettää tärkeää viestiä muille ihmisille. Sitä pitäisi oppia katsomaan ennakkokäsitysten taakse. Mutta helppoa se ei suinkaan ole, hyvin älykäs ja humaanikin ihminen saattaa sortua lapsellisuuteen pitäessään kynsin ja hampain kiinni periaatteistaan.

Todellinen taiteilija on kuitenkin valmis jopa hylkäämään parhaat ystävänsä, jos universaali moraali, hyvän toteutuminen sitä vaatii. Jos ystävät ovat todellisia, he palaavat itsestään. Se on maailmankaikkeuden kirjoittamaton laki.

Toisaalta, on vain yksi luoja, jos on, ihmiset ovat ihmisiä.


[13:52 1.11.2009] H.K.
Nyt kun noin asian perustelet, huomaan ihan samanlaista makua tekstissä. Itse asiassa ns. häirikkö antaa palautetta, joka tulisi huomioida ja kyetä tulkitsemaan. Näin ainakin pääsääntöisesti, sillä kaikkia ei voi miellyttää. Eikä sitä pidä edes yrittää.
Meidän on kaikkien hyvä joskus "sortua lapsellisuuteen", erityisesti tunnistaa olotila ja oppia siitä.
Kiitoksia ajatusten herättämisestä.


[14:35 1.11.2009] A.N.
Kiitos itsellesi kun otit mielipiteeni kypsästi :) Vaikka se olikin tahallaan kärjistetty. Koska uskon siihen, että asiat pitää ilmaista mahdollisimman selkeästi. Minusta tuntuu, että ns. "häirikötkin" pyrkivät usein siihen, sanomaan suoraan, välttämään hymistelyä. Ja se on oikeastaan aika kunnioitettava ominaisuus. Pahempana ilmiönä pitäisin aukeassa sellaista "ryhmäkiusaamista". Täällä on joitakin taiteilijoita, jotka ovat joutuneet vuosien varrella teostensa/kommenttiensa jne vuoksi massan kiusaamiksi. On vain niin helppoa mennä sen taakse, että "teos oli huono", mutta kyllä sen takana on aina ihminen. Ja tällainen ihminen saattaa jopa kostaa. Reaktiot ovat niin yksilöllisiä. Itse esimerkiksi reagoin haukkuihin aina automaattisesti "väkivaltaisesti". Onneksi olen oppinut laskemaan kymmeneen ja vähempikin riittää. Yritän sitten aina löytää haukuista jotain viisasta. Loppujen lopuksi se saattaa kääntyä jopa huumoriksi. Joku toinen saattaa jopa nauttia taiteilijoiden keskinäisestä v*ttuilusta, kokee sen keskeisenä osana sosiaalista peliä, on täydellisen valmis heittäytymään siihen ja saa pelkästään hyvää fiilistä kun heitetään kuraa niskaan. Käsittääkseni nykyaikana on paljonkin sellaista perversiota. Kertoo sairaasta ajastamme, jonka ilman vastavoimaa jäänyt markkinatalous on tuhonnut täysin. Jotkut tämän ajan ihmiset elävät täydessä kovanahkaisuuden huumeessa koko ajan, eivätkä he suinkaan ole pelkästään kokomuuksen, vaan myös vastapuolen edustajia. Mutta sitten on myös herkkyytensä täydellisesti säilyttäneitä yksilöitä, taiteilijoissa nimenomaan, puhtaita väri-ihmisiä, jotka voivat masentua pienistäkin negatiivisista ilmauksista, pahoittaa mielensä todella syvästi. Mutta niin "toverillista" kuin heidän puolestaan kostaminen onkin, onko se oikea tapa toimia? Minusta ei. Se ei ole kovinkaan rauhantahtoista, vaikka tunnettua onkin, että pasifistitkin mielellään tarttuvat kirveeseen tai kivääriin, kun tärkeitä arvojaan uhataan.

Mutta olotilojen tunnistaminen on kieltämättä tässä ympäröivässä kaaoksessa todella vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Eli vaikka mielipiteeni ovatkin ehkä melko painavaksi tarkoitetun näköisiä, en yritä suinkaan paremmintietäjää tässä leikkiä, vaan toivon pelkkää ystävyyttä, rauhaa ja rakkautta kaikkien välille.


[18:16 1.11.2009] M.V.
Mielenkiintoinen keskustelu kerrassaan, paljon rakentavia ajatuksia. Mutta mites nyt sitten, tuleeko osoitelistaa? Tapahtuuko mitään konkreettista? Vai loppuuko tämänkin aate kuin tähdenlento...


[00:03 3.11.2009] S.P.
Tähdenlentokin on merkki, ehkä viestikin jostakin. Hyvä kysymys silti tämän keskustelun johdosta. Tästä jatkan, mutta sitä ennen toteamuksia:

Tämä keskustelu osoittaa, että muutamassa vuodessa aukeassa on kuitenkin paljon muuttunut. Ennen aikaan ei näin koossa pysyneitä jutteluita saanut aikaan millään. Lähdettiin muille raiteille. Nythän näytetään kuunneltavan/luettavan toisiakin.

Juuso ihmetteli, mitä kotisivujen listalla tekisi. Miten olisi, jos vaikka sitä käyttäen katsoisit, onko joukossa joku muukin, joka harrastaa juuri samoja animaatioasioita kuin sinäkin. Eikö siitä silloin olisi hyötyäkin. Ja lisäksi, olisiko siitä jotakin haittaa?

Kun ehdotin tuollaisia asioita, niin vien ehdotuksen eteenpäin eli aukean vetäjille. Jos sopii.

Olisi tässä yhteydessä lisäksi hyödyllistä tietää, miten monella meistä on kotisivu. Tai sellaista ehkä kaavailtu. Taustana tuolle on käsitys, että kotisivut yleistyvät yleensäkin (tulipa yleistä terminologiaa!). Ja kun ne yleistyvät, niin käsittääkseni se koskee myös luovia. Varsinkin kun on luovia tehtäviä, joissa kertakaikkiaan yksin ei pääse tuloksiin.

Toinen jatkotoimenpide voisi olla, että meikäläinen luova nörtti (voi hirveetä!) Käynnistelee joitakin keskusteluja, joissa tavallaan yhdistyy luovuus siihen mitä tietotekniikassa jo on tarjolla. (Hyvä jos olet utelias!) Hankalampana ja hitaana koen jo sitten aukean tapaisten yhteisöjen ja luovien muiden yhteysverkostojen kehittelyn. Mutta ehkä niistäkin voisi joskus jutella.





[07:21 3.11.2009] J.S.
Tottahan sinä Seppo olet oikeassa. Tiellä nekin ovat askelia... Ei ole haittaa - ei veikkosessa, ei maritassa... Itse kaipaisin jotain yhdessäoloa yms. mutta voihan se olla, että tänne kännissä räkäistyt kommentit vievät muilta tapailuhalut :D


[13:59 3.11.2009] J.N.
Antti kirjoitti:
"...ruotuun pistämisen ajatus kuulostaa joko fasismilta tai stalinismilta, itse asiassa molemmilta."
sekä:
"Todellinen taiteilija on kuitenkin valmis jopa hylkäämään parhaat ystävänsä, jos universaali moraali, hyvän toteutuminen sitä vaatii."

Olikohan se NYT-liite vai Ylioppilaslehti, jossa juuri kirjoitettiin fasismi- tai natsi-kortin heittämisestä keskusteluun?

Täytyy kysyä, eikö se universaalin moraalin ja oman estiikan seuraaminen ihan samalla tavoin voi mennä fasismiin asti. Pessimistisissä (tai kärjistetyissä) kouluaikaisten traumojen värittämissä skenaarioissa helposti asettuvat vastakkain vain yksilöiden itsepäisyys ja pakkopulla-yhteistoiminta - eikä hedelmällisen yhteistyön tarkoitus tietenkään ole yksilöiden luovuuden tukahduttaminen vaan pikemminkin yksilön visioiden toteuttaminen, kunhan ne löytävät riittävän yhtenäisen muodon.

Kompromisseista ja pakkovallasta puhuminen (kompromissi-kortin heittäminen) on tällaisissa aiheissa tyypillistä, mutta se on myös tarpeetonta epäluuloisuutta ja ennakkoluuloisuutta, jos mitään yhteistyötä ei ole vielä edes yritetty - tai jos puhutaan siitä miten potentiaalisesti yhteistyö olisi toimivaa.


[13:33 4.11.2009] S.P.
Luovien tapailemisesta tulee mieleen, että ainakin pääkaupunkiseudulla - ehkä muuallakin? - on erilaisia kirjoittajien, kuvataiteilijoiden, valokuvaharrastajien jne. yhdistyksiä, kerhoja. Olen ollut sellaisissa mukana ja ne ovat mielenkiintoisia. Erityisesti nuoret pääsevät aivan erinomaisesti kiinni luovan alueensa puuhiin ja käytäntöihin. On siellä eläkeläisiäkin ja he pysyvät "alansa" tilanteen tasalla. Erityisesti toisten samoista asioista kiinnostuneiden tapaaminen ja heihin tutustuminen on - sanoisiko juhlavasti - arvokasta henkistä pääomaa.

Oppiminen on yksi keskeisiä tavoitteista noissa kerhoissa. Kirjoittajajoukossa pyritään eteenpäin, pääsemään tuloksiin. Millaisia tuloksia sitten vuosia sitten kirjoittajaukossamme saavutettiin? Mielestäni aika merkittäviä: Yhdestä tuli valtakunnallisesti tunnettu kirjailija, toisesta ehkä vielä tunnetumpi runoilija ja ainakin parista osaavia kirjoittajia radiota varten. Lopuista sitten muuta julkaisseita tai muuten luovuuden lähteistä nauttivia.

Luovien tai luovuuden ryhmittely joidenkin poliittisten-, kulttuuritermien tms. mukaan on minusta vaikeata. Se on siksi hankalaa, koska kukin tarkoittaa ja ymmärtää määritelmät omalla tavallaan. Ei ole mitään yhteistä sopimusta siitä, mitä tarkalleen noilla termeillä tarkoitamme. Tiedämmehän, että puhuttaessakin voimme jo tarkoittaa tai ainakin värittää sanomisiamme sen mukaan, miten äänenkäytöllä painotamme asioita, ilmehdimme tai vaikka iskemme nyrkillä pöytään. Määritelmistä on kyllä kiva keskustella, mutta yhteisen linjan löytäminen saattaa olla jo hankalampaa.



[16:30 19.11.2009] S.P.

Kysyin ylläpidolta jäsenten kotisivujen listaamisesta. Ylläpito pitää ehdotusta hyödyllisenä. Kotisivulistan se pyrkii
toteuttamaan tulevaisuudessa seuraavien teknisten muutosten yhteydessä.



Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty