Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

laadukas runo

[10:24 13.11.2009] M.K.
Olen ollut tuhannen kauan poissa Aukealta, ja nyt yritän perehtyä kaikkiin sen uutuuksiin. Tiedossani olikin, että täällä toimii nykyään jonkinlainen laadunvalvontajärjestelmä, ja luin siitä vähän enemmän tuolta FAQ-osiosta. Jäin miettimään, millainen on laadukas runo. En tarkoita nyt kysyä, millainen on huono runo, vaan että mitä te kanssakirjoittajat pidätte laadun merkkinä.

Kysyn nimenomaan runoista, koska ne kiinnostavat minua henkilökohtaisesti enemmän kuin proosa. Kysyn niistä myös siksi, että aikojen saatossa "runon" kriteerit ovat vaihdelleet paljon. Vaikka enää ei vaadita tiettyä 'rytmiä' tai muotoa tai loppusointuja, onko edelleen olemassa kriteereitä, jotka tekevät tekstistä runon? Jos on, niin mitä ne ovat?

Entä pystyisittekö kuvailemaan laadukasta runoa muutamalla sanalla?

Pahoittelen, jos mahdollisesti aloitan uudestaan keskustelun, joka on jo käyty. Toivon silti kuulevani vastauksia, koska oletan niiden olevan mielenkiintoisia ja paljastavan aukealaisten käsityksen runon määritelmästä.


[11:48 13.11.2009] J.P.
Mä en osaa kuin kysyä lisää: poikkeaako aukea.netin runouskäsitys jotenkin vaikkapa jostain tämän ajan yleisestä runouskäsityksestä?

Sanomalehtikritiikeissäkin näkee heitettävän perustelemattomia vaikutelmia tyyliin "ei kovin runollista" (Jukka Petäjä HS 19.10.2009).

Mulle henkilökohtaisesti laatuvaatimus tuo mieleen standardit. Tuotteen käyttötarkoitus on tiedossa ja sitten tutkiskellaan täyttyykö ne ja nämä kriteerit, onko höylättyä ja oikeanpituista. Viime kädessä kyse on siitä ajatellaanko tuotteen kelpaavan asiakkaille. Ongelmallista aukea.netin kohdalla on että tuotteen tuottajat ja kuluttaja-asiakkaat ovat samoja ihmisiä, lukijakirjoittajia.


[12:59 13.11.2009] M.K.
Juha, aika samoja asioita pohdiskelin kuin sinäkin. "Ei kovin runollista" oli hyvä heitto tähän:

Mikä on aukealaisten mielestä "runollista"?
Ja mitkä ovat ne "runon" standardit?


[14:21 13.11.2009] S.T.
"Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen korrektiuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Sitä käytetäänkin usein musiikkikappaleissa joihin liitettyä lyriikkaa kutsutaan sanoitukseksi. Runojen ilmaisu nojaa usein mielikuvitukseen, sana-assosiaatioihin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin."
-Wikipedia

Runossa jokaisella sanalla on oma paikkansa, tahattomia typoja tai kielioppivirheitä ei saa olla.

Mutta ihan mahdotontahan tuohon on vastata.

Ehkä runous on ei-tieteellistä tekstiä. Runon ja proosan taas erottaa kieli ja muoto toisistaan ja asiatekstistä. Mutta en osaa vastata kysymykseen.


[16:00 13.11.2009] M.K.
Susanna, totta, minustakin kysymykseni on vaikea, enkä osaa siihen itse vastata. Siksi kysynkin.

Tuo mainitsemasi kielioppivirhe-asia häiritsee minua vähän: joissakin runoissahan rikotaan kielioppia tahallaan. Puhekieliset runot rikkovat kielioppia mennen tullen, ja välimerkit ovat runoissa myös tehokeinoja.

Entä miten erottaa toisistaan tahallisen ja tahattoman kirjoitusvirheen? Missä on sanan paikka?


[19:20 13.11.2009] S.T.
Siksi sanoin "tahattoman", koska minusta kirjoittajan pitää aina, AINA, joka helkkarin kerta vain tietää, mitä tekee. Jos joku lukee eri tavalla, se on lukijan ja tekstin vuorovaikutusta eikä välttämättä liity kirjoittajaan mitenkään. Eikä sekään väärin ole.


[21:09 13.11.2009] J.P.
Tuossa wikipedian määritelmässä pisti silmään se että runous on nimenomaan kirjallisuuden muoto. Tästä ei päästä yhtään pitemmälle kuin siihen että ovatko aukea.netissä julkaistut tekstit kirjallisuutta? Vai tuleeko niistä kirjallisuutta vasta jos ne julkaistaan jossain muualla, oikeassa kirjassa tai toimitetussa mediassa?

En malta olla kommentoimatta toistakin ajatusta: tahattomia kirjoitusvirheitä ei toivota muihinkaan kirjoituksen muotoihin, mutta silti niitä pääsee kaikkialle. Kokemukseni mukaan niitä on painetuissakin runokirjoissa. Ja kielioppikin on vain väline - oikeastaan kielioppeja on monia. Jos lukee vanhoja runoja niin vaikeapa on vanhaan kieleen ja runokieleen tottumattoman arvella mikä on ollut tahallista ja mikä ei. Joskus omistakaan teksteistä ei pysty hahmottamaan mikä on ollut kirjoitushetkellä tarkoituksellista, eikä sitä pidä hävetä - tuohan on kaiken tekstuaalisuuden luonne, pakeneva merkitys.


[13:31 14.11.2009] O.H.
No kuten moni muukin asia, laadukas runous on hankala määritellä, mutta ei niin vaikea tunnistaa.


[13:45 14.11.2009] J.M.
Kieliopin liika miettiminen saattaa, jopa syödä tekstin sisältöä. Vangita kirjoittajaa.
Mirva: Laadunvalvojana todella harvoin ehdotan runoja poistettavaksi. Kielioppivirheet ei ole syy minusta teon poistamiselle, vaikka niitä olisikin useitakin. Loukkaavat, rasistiset ja plagionnit karsitaan.


[14:19 14.11.2009] P.P.
Laadukas runous on tietysti hienostunutta ja taitavaa.


[21:40 14.11.2009] J.S.
Minusta kielemme on suunnattoman rikas! Runous on silloin laadukasta - teki kielelle mitä tahansa -, kunhan homma vain toimii. Onko se sitten runollista? Sehän tarkoittaa jo jotain muottia...

& & &

Yllä kolme joutsenta.


[19:20 16.11.2009] A.N.
Hyvä runo on semmonen että sen kirjoittaja ei yritä tehdä mitään mitä ei osaa mut sen minkä osaa tekee niin hyvin kuin osaa mut astuu kuitenkin tuntemattomalle vyöhykkeelle myöntäen taidottomuutensa riskejä kaihtamatta. Kyllähän sinä Mirva nää tiedät kysymättäkin, vaikka ei kysyvä tieltä eksy ja ehkä yrität opettaa vastaajia käyttämällä Sokrateen menetelmää :) Ja keskustelunaihe sinänsä on mielenkiintoinen. Hyvä kysymys ja siihen on tullut nyt sitten vastauskin. Loppupelissä se on laadukasta, minkä eteen on tehnyt töitä vuosikaupalla, mutta myös tämä universaali avaruusaspekti vaikuttaa. Lukijan tajunta tulee laajentaa ja siinä sivussa omansa. Sitten se homma toimii, mutta kyllä sitä aika kauan saa rassata, että se toimii. Kukaan ei ole runoilija syntyessään, paitsi tietysti jokainen. Mutta ennen kaikkea jokainen on syntyjä runoillessaan.


[23:51 16.11.2009] O.H.
"Mutta ennen kaikkea jokainen on syntyjä runoillessaan."

:))


[11:57 17.11.2009] J.N.
Runous vaatii mielestäni jonkinlaista tasapainoa myötäkarvaan ja vastakarvaan silittämisen välillä.

Jos silittää vaan myötäkarvaan niin lukija nukahtaa (puuttuu kaíkki jännite). Jos taas silittää vain vastakarvaan niin lukija pamauttaa oven takanaan eikä enää palaa.

Parhaimmillaan ehkä runo on pieni hellävarainen tukistus.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty