Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Sofi Oksanen

Seuraava sivu  

[20:00 24.11.2009] A.N.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/162532.shtml

Mielestäni siksi tärkeä uutinen, että Sofi Oksanen lienee monen aukealaisenkin esikuva. Itse en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, niin ei minulla ole kirjailijana hänestä mitään käsitystä. Kehuttu on kovasti. Olisinkin lähinnä kiinnostunut, että mikä tässä on homman nimi. Olen kovin ulkona kyseisestä tapauksesta. Silti hän on ollut suomalaisille kovin tärkeä viime vuosina ja nyt sanoo tuommoista. Jotainhan siihen täytyy liittyä. Ei ymmärrä. Kertokaa.


[20:30 24.11.2009] P.P.
Sofista on tullut ihan aito suomalainen nainen, siis noiden mieskommenttien perusteella. Siis, kyllähän tuollaisia kommentteja näkee, mutta kenen kanssa ne naiset sitten lopulta alkavat seurustelemaan.. juuri niiden, joita haukkuvat eniten. Kivat runopojat jäävät aina ilman naista.


[13:00 25.11.2009] A.N.
Piti oikein googlettaa ja wikipedioida Sofi Oksanen, että mikä on naisiaan. Sen jälkeen en ihmettele lainkaan, että hänestä on "tullut" aito suomalainen nainen, koska hän on näköjään syntynyt ja kasvanut Suomessa. Mitä muuta sellaisesta voi tulla kuin suomalainen nainen? Minulla on ollut jostain kumman syystä Oksasesta jokin hämärä virolais-mielikuva, ehkä se johtuu hänen äidistään? Toisaalta, minullakin on eteläkarjalainen isä, mutta silti miellän itseni täysin savolaiseksi. Ei myöskään tulisi mieleeni haukkua savolaisuutta laajemmin. Toki siinä on kyseenalaisia piirteitä ja olen helpottunut, etten ole 100% savolainen, mutta pystyn viimein myös tuntemaan ylpeyttä savolaisuudesta, siitäkin huolimatta, että jouduin kärsimään karjalaisesta perimästä ala-asteella koulussa puhdasrotuisten savolaisten keskuudessa. Siksi ihmettelen, jos Oksanen, tuollainen äärimmäisen tiedostava, palkittu ja rakastettu kirjailija, tosiaan nyt mitätöi omaa kansaansa. Vai onko kyse jälleen kerran mediakohusta? Oksasen suuhun on laitettu sanat, on luettu kuin piru Raamattua? Vähän niin kuin että "karjalainen Nisonen haukkui savolaisia turkulaisille". En tosiaan tiedä, pitäisi varmaan kuunnella se haastattelu, niin voisi muodostaa ns. oman käsityksen asiasta.

Pitäisi varmasti myös lukea joku Oksasen kirja. Olen luullut, että Stalinin lehmät kritisoi Neuvostoliittoa, mutta ainakin wikipedian mukaan se onkin suomalaisten viro-asenteista. Oksanen siis purkaa kirjassaan lapsuudentraumojaan Jyväskylässä? Asia, josta aukealaisia kirjoittajia aina haukutaan (toiset aukealaiset kirjoittajat), kun aletaan tilittää omista traumoista, sen sijaan että kirjoitettaisiin jotain laajemmin ympäristön kannalta merkittävää. Mutta se on nyt sitten kuitenkin menestyksen resepti. Näinkö tämä on tulkittavissa?

Jokin jännä neuvostovastaisuus Oksasessa kuitenkin on wikipedian perusteella havaittavissa. Millä sekin selittyy? Sofi on käsittääkseni varttunut 80-luvun Suomessa, jossa lapsella oli hyvät oltavat, osittain juuri itänaapurin ansiosta (nykyäänhän Suomi valtiona on taas alkanut pyllistellä enempi Saksan suuntaan, kuten ennen 1944-1991 suurta rauhan aikaa tapahtui). Tämä olisi ristiriidassa traumateorian kanssa. Vai eikö Sofi kokenut pääsevänsä osalliseksi tästä kylmän sodan aikaisesta onnellisuudesta, jonka perestroika sitten tuhosi? Vai onko kyse jonkinlaisesta eskapismista? Oman ahdistuksen purkamiseen kaapataan aihe jostain itsen vierestä, esim. mummon tai isoisän tai serkkujen elämästä..

Tietysti tuo Paulin selitys tukisi sitä ajatusta, että puhuja ei ole ollut kirjailija Sofi Oksanen, vaan ihminen Sofi Oksanen, suomalainen nainen, kompleksinen ja ristiriitainen. Toisaalta äärimmäisen helppo selitettävä. Nainen haluaa a) rakastajan l. seikkailun ja b) taloudellisen turvan takaajan. Harva näitä kahta kykenee läpi elämänsä ilman ongelmia itselleen yhtäjaksoisesti juonimaan, mutta ajoittain varmasti onnistumisen hetkiä tulee. Sitten kun ei tule, heittäydytään katkeraksi. Olen miettinyt tätä taustaa vasten, että Oksasen biseksuaalisuus ei olisikaan biologista tai edes kulttuurisesti opittua, vaan täysin tahallinen ja tietoinen protesti eli silkkaa turhautunutta v*ttuilunhalua miessukupuolta kohtaan. Ja ilmeisesti naisetkaan eivät ole aina olleet Sofia kohtaan niin kivoja, koska he saavat osansa kirjailijattaren löylytyksestä. Tai sitten tämä on vain median hyeenoiden luoma kuva Oksasesta.

Mutta todellinen syy, miksi nostin tuon kirjailija-ihminen vertauksen esille on syvempi kuin Sofi Oksasen mahdolliset kompleksit on se, että alan olla melkoisen vakuuttunut kirjailijan kaksoispersoonallisuudesta. Tämä liittyy tuotettuun kieleen. Hän elää kielen kautta osittain tai jopa kokonaan eri elämää kuin muuten. Lahjakaskin kirjailija saattaa joutua hassuun valoon, jos ei yhtään tiedosta itsessään myös sanojen ulkopuolista puolta, sen lähtökohtaista erilaisuutta siihen nähden, mitä ladotaan suusta. Tämä saattaa sitten aiheuttaa kaikennäköistä hämminkiä. Pahinta tietysti, jos ihminen pelkästään kirjoittaa tekemättä mitään muuta. Hän elää sataprosenttisen "teoreettisessa" maailmassa, jossa ei todellakaan enää tunneta ruohon todellista tuoksua. Tai kenties todellisuuskokemukset jäävät niin rajoittuneiksi, että fiksoidutaan johonkin esim juoksulenkin aiheuttamaan holistiseen onnen tilaan, kuten pöytälaatikkorunoilija Nisonen.

Mutta se on kyllä totta, että kiva runopoika jää ilman naista. Täytyy olla poikkeuksellisen kiva runotyttö, että semmoista koko elämänsä haluaa katsella. Sittenhän ovat erikseen nämä ilkeät runopojat, jotka eivät pysyvää naista edes tavoittele, todettuaan aikapäiviä sitten hankkeen epärealistisuuden. Heillä on vahva itsetuntemus ja vahva ymmärrys ihmisestä ylipäänsä, mutta kenties suhtautuminen tunteisiin on tietoisen väljähtynyttä. Ei yritetä edes. Toisaalta sellainen tietoinen ihmissuhteiden dekadenssi on osoitus kovasta tahdosta ja luonteenlujuudesta, jotka vaativat aina poikkeusälyn. Vähän kuin Sebastian Helminen aukea-esseessään ansiokkaasti totesi.

Se voi olla empatiaakin. Jos ihminen toteaa olevansa ihmisenä täysi mulkvisti hän muuttaa sen myönteiseksi vapaudeksi, tuottaa hetkellistä hyvää sinne tänne, sitomatta ketään omiin hankkeisiinsa. Lajin säilymisenkään kannalta tämä ei ole ongelma, ns. vahinkolapsia on tuotettu kautta aikojen ja tullaan jatkossakin tuottamaan. Ihmiskunnan olemassaolo perustuu osittain ns. äpäriin.

Että tämmöinen sosiaalipsykologia-teemainen hybris-teos tänä iltapäivänä tuli heitettyä täältä romahtaneen norsunluutornin raunioilta :D


[13:04 25.11.2009] J.S.
Kannattaakin olla renttu runopoika...

Se on täällä aina sama juttu, jos ihminen erehtyy arvostelemaan omaa kuntaa, työpaikkaa maata, niin vastaus on aina sama: painu sit vittuun täältä! Ihmiset ottavat henkilökohtaisena loukkauksena kollektiivisenkin arvostelun. Kertoo ajatusmaailman suppeudesta. Ei nuo Sofin kommentit minua ainakaan loukkaa. Ei tainnut siinä ohjelmassa minua haukkua?
Kannattaisi aina ajatella: onko väitteissä perää? Se suomalainen Unelma minua kiinnosti: talo ja kultsu keppiä noutamassa. Ai, että olen taistellut tuota vastaan ja nyt kun ikää on tullut, mikä olisikaan mukavampaa kuin oma tölli, koira ja muutama koristekana pihassa... Väkivaltaisuuksiin en osaa sanoa juuta tai jaata, olemmeko siinä NIIN poikkeuksellinen kansa?
Mutta se on selvää, ettei itsetuntomme ole kunnossa eikä koskaan tule olemaankaan.


[13:57 25.11.2009] A.N.
Tuo on kyllä totta, että kritiikkiä tarvitaan ja sitä pitäisi niellä. Ehkäpä häiritsevyys ja ylitsepääsemättömyys, kenties jopa satuttavuus tulee - ainakin minulle - siinä, että Oksasen haastattelu tapahtui Tanskassa. Mennään kertomaan niille älykkäille ja sivistyneille kivoille tanskalaisille, miten juntteja barbaareja Suomessa on. Tanskalaiset on oikeita ihmisiä, suomalaiset alempaa kastia. Vääjäämättä tuollainen ei kauheasti sitä vioittunutta kansan itsetuntoa ole omiaan nostamaan. Viha vain lietsoontuu, kuten nyt on yleisönosaston kommenteista pääteltävissä. Se nyt on ainakin selvä fakta, olivatpa Sofin motiivit mitkä hyvänsä. Onhan hän käsittääkseni ollut myös suuri ns. ryssävihan eli venäläis-ennakkoluulon ylläpitäjä täällä Suomessa. Siksikö hänet Finlandia palkittiin? Salaliittoteoria. Vähän niin kuin Saisio palkittiin vastaavalla pokaalilla hänen sohittuaan omaa taistolaismenneisyyttään... Tai se, että Finlandian ovat monena vuonna peräkkäin saaneet ns. bättre folkin edustajat.. 1+1... Alkaa raksuttaa :D Tuo nyt oli lähinnä koomiseksi tarkoitettu irralllinen heitto, jota ei pidä sotkea tähän kommenttiini yleisesti.

Minusta olisi reilumpaa, jos Sofi tulisi puhumaan näistä jutuista esimerkiksi viiden miljoonan suomalaisen silmäparin eteen. Mikä lienee sellainen ohjelma? Lottoarvonta? Silloin epäilyttävyys muuttuisi hetkessä uskottavuudeksi, "selän takana puhumisen" henki haihtuisi. Jos joku ei sittenkään usko, lienee oma häpeä.

Mutta edelleenkään ei poistu se tosiseikka, että koko kuvio saattaa olla median järkkäämä ja silloinhan kyse on vain rahasta. Sofillakin on käsittääkseni aika pullea tili, eikä se leipä tästä kohusta kapene. Nykyään valtakunnallinen julkisuus tuo "hilloa", niin kauan kuin se jotakuinkin pysyy lain puitteissa ja normien liepeillä.

Suomalaiseen Unelmaan kuuluu myös se, että on kirjahyllyssä kaikki Sofi Oksasen keskeiset teokset siinä Väinö Linnan vieressä. Onkohan Sofi tätä huomioinut. Vai ehkä juuri onkin? Tyttö on saanut makeaa mahan täydeltä ja sitten alkaa kiukutella, kun mikään ei maistu enää miltään. Tyypillinen reaktio anorektikolle. Ruoka ei maistu. Loppujen lopuksi samasta syystä kuin ei maistunut haukkumilleen taistolaisille - jotka tosin eivät poteneet anoreksiaa, koska olivat radikaaliudestaan huolimatta tervettä suurta ikäluokkaa, joka osasi vielä arvostaa ravintoa. - Ei voi syödä, koska Biafran lapset näkevät samaan aikaan nälkää ja se olisi heitä kohtaan hirvittävän väärin. Syyllisyys painaa. Syyllisyys omasta etuoikeudesta ja menestyksestä. Tämä on mahdollista vain 90% kapitalistisessa järjestelmässä, jonka tuote Sofi Oksanen ennen kaikkea on. Se loppu kymmenen prosenttia tulee jokaiselle ihmiselle jostakin. Onko kyse sitten sosialismista, uskonnosta, hippi-ideologiasta, synnynnäisestä hyvästä, käytännön syistä, ties mistä. Mutta kuiteskin se, että ei voi ottaa kaikkea, ellei anna vähän toisellekin.

Mutta jos kaikki nähtäisiin jo lähtökohtaisesti jakamisena, ei syyllisyyttä olisi.

Mutta tämä ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, mitä kysymyksiä Oksanen nosti esiin. Jokainen meistä osaa nostaa tärkeitä kysymyksiä tapetille. Parhaita tässä ovat lapset, juopot, skitsofreenikot ja kirjailijat. Siinä on näiden ihmisryhmien - joku jäi varmasti puuttumaankin, pahoitteluni - todellinen yhteiskunnallinen arvo. Siinä mielessä Oksasen lausunto oli universaalisti eettinen. Hän pyrkii hajottamaan suomalaisuuden, tuhoamaan juuret ja polttamaan lipun. Mutta minusta se pitäisi Suomessa eikä Tanskassa, ihan niinku nää suomirokkarit, Ismo Alangot ym. reilut tyypit tekevät. Ei hitto, ei homma voi mennä silleen, että Suomi on niinku se rikkinäinen koti jossa on vähän paha olla ja Tanska on terapeutin vastaanotto! Vaikka ajatus on kyllä jännä ja just silleenhän se tuntuu aika monella menevän, muillakin kuin Sofilla, vaikka ei ois ees virolaiset juuret. Amsterdam on Köpiksen lisäksi toinen tämmöinen suosittu terapiapaikka.


[14:54 25.11.2009] J.P.
Komppailen Juusoa tässä. Oksanen taisi osua edes johonkin kun noin suututtiin. Suomalainen unelma ja todellisuus ovat kaukana toisistaan ja oman pesän likaajia ei suvaita. Ainakin Hesarissa oli tänään kerrottu tuon tanskalaisen ohjelman luonteesta ja siitä miten ohjelma tehtiin. Näyttäisikin että Suomessa on kärpäsestä kasvanut härkänen.


[15:06 25.11.2009] J.S.
^Näin on tapahtunut ja kirjailija itse kohusta ihmeissään... Leikkaamalla ja taitavalla haastattelulla saadaan ihmeitä aikaan, ja MEIDÄN mediahan se innolla raapi ne otsikot! Niin kuin aina. Ja tämänkin päivän etusivu Harri Ollista. Oikein päätä puristi. Joku normiriita tytyn kanssa kapakassa ja annetaan ymmärtää ryyppäämisen ja riehumisen alkaneen. "Lasit lenteli!" No, Matti on tulossa vanhaksi ja osakkeenomistajat tahtoo myydä paperii...


[15:14 25.11.2009] H.H.
Allekirjoittanut ei ole renttu runopoika, eikä ahdistunut angstinen runopoika eikä kiltti runopoika. En tiedä, mihin stereotypia-runopoikalohkoon kuulun; kaulahuivin omistan, pitkän takin omistan, baskerin omistan, mutta baskeria käytän noista vähiten.

Mielestäni Sofin kritiikki oli hyvä ja raikas tuulahdus tähän aikaan, missä väkivalta on vahvasti mukana yhteiskunnassa. Sitä tulee hallinnolta, sitä tulee muilta ihmisiltä ja sitä tulee epävarmuuden myötä jossain muodossa kaikilta ihmisiltä, toiset pystyvät sen onneksi purkamaan ennen kuin on liian myöhäistä eikä käytä ruumiillisen väkivallan muotoja.

Se, että haastattelu satuttiin tekemään Tanskassa, on mielestäni myös hyvä merkki. Tanska oli hyvä valinta, koska siellä on vihamielisyys vähemmistökulttuureja koskien lisääntynyt. Vähemmistökulttuureilla tarkoitan tässä yhteydessä erilaisia uskonnollisia ryhmiä, Kristianian hippejä, maahanmuuttajia ja jossain määrin ilmeisesti myös seksuaalisesti eri lailla olevia ryhmittymiä kohtaan. Tanskaassa on ollut myös eräitä seikkoja hyvinvointivaltion osalta, joita on ilmeisesti ajettu alas.

Sama tapahtuu Suomessa ja seurauksia on näkyvissä, joku voisi tietenkin sanoa ettei meillä ole hyvinvointivaltiota ollutkaan, kun korruptio on tullut esille. Korruption esille tuleminen on totta, mutta hyvinvointivaltioon liittyviä tunnusmerkkejä ainakin itse tiedostan tässä maassa olleen ja jotain vielä olevan.

Allekirjoittanut ei ole lukenut yhtään Sofin kirjaa, mutta aina välillä olen haastatteluja lukenut. Mielestäni on hyvä, että kirjailija ottaa kantaa ja tässä yhteydessä voin osoittaa tukeni myös Sofin tuomille ajatuksille. Kaikesta en ole aina ollut samaa mieltä.


[15:33 25.11.2009] J.P.
Jep, tätä kohua vasten nuo nuoren sankarin "toilailu-uutiset" on vähän hassujakin. Omassa maassa oikein janotaan tuollaista suomikuvaa, kerrotaan paisuteltuja juttuja jotta tulisi turvallinen olo.

Mutta annas olla jos iltapäivälehtimäistä ilmaisua harrastaa nuorehko kirjailijatar, ja vieläpä ulkomailla. Maabrändityöryhmään kuuluva Laura Kolbe oli ehtinyt moittia Oksasta suomen maineen pilaamisesta: "en näe että on hygieenisesti kivaa kritisoida kutsuttuna vieraana pohjoismaisessa televisiossa omaa isänmaataan". Että oikein hygieenisesti kivaa! Pitäisikö sellaiseen tosiaan pyrkiä ja onko kaikilla sitten kivaa kun kirjailijat asettelevat sanojaan suomibrändi mielessä?


[16:23 25.11.2009] P.P.
Harri: "Mielestäni Sofin kritiikki oli hyvä ja raikas tuulahdus tähän aikaan, missä väkivalta on vahvasti mukana yhteiskunnassa."

Suomi on melko rauhanomainen maa, jossa on vähän rikollisuutta. Sitä ei vaan täältä käsin välttämättä tajua. Miesten haukkuminen sovinisteiksi jne. siinä ei ole mitään uutta tai raikasta. Sen sijaan suomalaisten naisten väkivaltaisuus on asia, josta edelleen vaietaan. Puhumattakaan suomalaisesta naisesta noin yleensä, ei meinaan ole kovin paljon kehuttavaa siinäkään sukupuolessa tässä maassa.



[16:57 25.11.2009] J.P.
Viime vuonna Suomen naisten ja lasten kokemaa perheväkivaltaa käsiteltiin oikein YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Naisetkin käyttäytyy väkivaltaisesti, ja aika vähän siitä tosiaan puhutaan. Mutta miksi? Maskuliininen miesvaltainen poliisikunta ei kiinnostu, naisvaltaisten sosiaali- ja perhetyöntekijöiden sympatiat oman sukupuolensa puolella, asianosaisia miehiä hävettää kun eivät pärjää akoille ja pysyvät hiljaa? Kunhan arvailen.

Edit: Löytyi näemmä Unicefin rahoittamia tilastojakin lasten kokemasta perheväkivallasta pohjoismaissa. Luvut olivat vain arvioita mutta suunta selvä: Suomessa oli kurjin tilanne.


[19:52 25.11.2009] H.H.
Paul: Sanoit 'rauhanomainen', siitä on vielä pitkä matka rauhalliseen maahan. Perheväkivaltatilastot ovat hyvin harvoin rikostilastoissa, joten se siitä 'rauhanomaisuudesta'.

Naisten väkivaltaa toki myös esiintyy, en kiellä sitä, mutta kovin on miesvaltaisilla opeilla nämä tiedot ja taidot saatu.

Mitä tulee lasten kokemaan väkivaltaan, sekin tilastoidaan erittäin harvoin. Koulussa koetaan väkivaltaa, perheissä koetaan väkivaltaa, eikä näitäkään juuri löydy tilastoissa.

Paljon olisi tässä maassa hyvinvoinnin saralla vielä tehtävää. Mitä tulee Ahtisaareen rauhanpalkintoon, tuskin nousi rauhanjärjestöjen ja perhetyön arvostus päättäjiemme taholta. Yhteisöllisyyttä nujerretaan tietoisin ihmisten tekemin päätöksin eri puolilla yhteiskuntaa.


[22:52 25.11.2009] A.N.
http://www.greywolves.org/artikkelit/2002-03-21-Vaki_ja_valta-Nainen_agraariajan_yhteisossa.html

http://cc.joensuu.fi/~loristi/1_97/vant197.html





[23:31 25.11.2009] J.N.
Onpa taas naurettavasta aiheesta saatu uutinen. Totta kai Suomessa(kin) juodaan kaljaa ja tapellaan. Miten se ketään tanskalaista kiinnostaisi - muuten kuin että voivat samaistua omien Tanska-kokemustensa kautta?

Kyllä kai kuka tahansa henkilö on joskus sellaisella tuulella että tekisi mieli haistattaa paskat jollekin abstraktiolle kuten valtiolle tai kansakunnalle. Nyt Sofi Oksanen vain sattui avautumaan jollekin toimittajalle.


[00:19 26.11.2009] A.N.
"Sofi Oksanen vain sattui avautumaan jollekin toimittajalle."

Olis kiva tietää paljon sille on maksettu siitä. Veikkaan, ettei Sofi ihan ilmatteks noita lausuntojaan anna, vaikkei se nyt mikään Usain Bolt olekaan.

Minusta kun nyt eletään julkisuushakuista aikaa, tämmöiset pitäis olla ehdottomasti jokaisen kansalaisen tarkistettavissa jostain. Ja oon ihan tosissani.

Koska rahasta tässä on kysymys, pelkästään rahasta. Puhun nyt Oksasen tapauksesta. En tästä keskustelusta. Tässä onkin varmasti keskusteltu melko tosissaan väkivallasta, niinku me naiivit pikku aukealaiset maailmanparantajat tehdään. Se on ihan hyvä juttu.

Miten nää saa linkitettyä toisiinsa:
Rahattomuus maailmassa jossa kaiken saa rahalla on varmasti omiaan lisäämään väkivaltaa, silloin kun se ei ole omavalintaista rahattomuutta. Aika harva ihminen vielä tänäkään päivänä valitsee rahattomuuden elämäntavakseen tietoisesti. Toivottavasti se tulee jatkossa yleistymään, kannustan kaikkia siihen, mutta ei se rahattomuuden aiheuttamaa kärsimystä yhteiskunnastamme hetkessä poista.


[00:31 26.11.2009] J.S.
Nyt en ymmärrä tuota Antin rahattomuuskantaa. Mullei oo ikinä penniäkään, mutta sekö nyt olis syy pätkiä ketään nokkaan. Rahattomuusko saa Matin vetämään Merviä kinkkuun? Miksei afrikkalaiset hakkaa päivät pitkät toisiaan? Kiinan maaseutulaiset?
Vastahan se valmistui joku tutkimus, jossa todettiin myös geenien osuus ja uskon kyllä tähän. Viinan juonnissakin sama juttu: joillain SE on, joillain ei ja siksi on helppo syyllistää toinen, kun ei itse voi sitä ymmärtää.
Harva se ilman humalaa muijaansa pieksää tai muutenkaan tolloilee. Tai sitten on kyseessä jokin sairaus. Niin se vain on.


[00:54 26.11.2009] A.N.
Juuso, sinä et alennu väkivaltaan koska oot sen verran fiksu. Vaikka et ehkä olekaan valinnut rahattomuutta sinänsä, olet kuitenkin hyväksynyt sen osaksi elämää. Afrikkalaiset ja kiinalaiset tekevät näin myös, niin kauan, kunnes joku tulee heille kertomaan, että jollain jossain on aika paljon enemmän ja että ei ole oikein hyvä juttu, kun heillä on niin vähän. Silloinhan he eivät nosta nyrkkejään vaan suorastaan tarttuvat aseeseen. Vallankumous on tavallaan tämän veli, mutta kun suomalaiset ovat niin kovasti pettyneitä omaan vallankumoukseensa 1918 ja sitten on vielä tuo kiusallinen itänaapuri, jonka vallankumouksen minkäänlainen tunnustaminen nykypäivänä perussuomalaiselle on mahdotonta, niin ainoa keino on ajatutua tuskatilaan siitä kun on niin vähän rahaa, eikä saa perhettä elätettyä.. Ja tämä sitten ajaa siihen humalaan ja pieksentään. Toki sitä esiintyy ns. paremmissakin piireissä, kuten vaikka juuri Masan ja Mervin tapauksessa, mutta kyllä siinäkin on saattanut pieni taloudellisten ongelmien vire ja ristiriita olla ajoittain pohjalla. Varmaan on sitä tuohta mutta on varmaan ollut niitä velkojakin ym. hämärää. Selitin tämän kyllä aika huonosti tähän aikaan yöstä, mutta ajatus taustalla on selkeähkö: Taloudellinen epätasa-arvo lisää väkivaltaa ja mitä enemmän vaurautta pidetään yleisenä ihanteena, sitä enemmän se lisääntyy. Toki psykologisella "tasolla" se on yksilöstä, hänen tietoisuudestaan kiinni, mutta ympäristö ei välttämättä tarjoa kaikille kykyä löytää omaa tietoisuuttaan yhtä helposti ja nopeasti. Kun sitten on vielä ne geenit, jotka osan elämää hankaloittavat enempi kuin toisten. Uskon kyllä niidenkin vaikutukseen jossain määrin, ne antavat temperamenttiin lähtökohtaa. Mutta yhteiskunta, joka on sokeutunut palvomaan euron ja dollarin kuvaa, ei osaa huomioida näitä eri ihmisten temperamenttieroja (lue: eroja genetiikassa) + ympäristövaikutusta = persoonallisuus, tuskin edes siinäkään määrin kuin se vasemmistototalitaristinen yhteiskunta, jota Oksanen kritisoi. Vaikka sitä nykyään käytetään hyvin hyvin mielellään esimerkkinä yhteiskunnasta, jossa oli kaikki aivan päin helvettiä. En kiistä tosiasioita historiasta, mutta tahdon ikään kuin tasapuolisuuden nimissä nostaa rinnalle sen seikan, että myös nykyajan turbokapitalistinen valtakoneisto käyttää mielellään "vihollisen" heikkouksia oman asemansa pönkittämiseen. Ja jos minulla olisi jotain kritisoitavaa Sofi Oksasen toiminnasta, niin minusta hän suhtautuu vähän turhan välinpitämättömästi ja yliolkaisesti tähän kysymykseen - siihen nähden, että on Suomen tunnustetuin kirjailija tällä hetkellä. Eivät Väinö Linna ja Aleksis Kivi suinkaan sivuuttaneet yhteiskunnallisia kysymyksiä. Rivikirjailijallehan se on ihan yksi ja sama, mistä kirjoittaa, kirjoittakoon vaikka juoksemisesta tai sukkulasta syöksymässä venukseen tai peltiämpäreistä tai muusta turhanpäiväisestä. Mutta Oksasen kokoisella nimellä alkanee olla jo eri tavalla "vastuuta". Asema tuottaa sitä. Kansalla on täysi oikeus odottaa häneltä itsensä kohtelua hyvin. He maksavat hänen kirjoistaan ja uskovat että hän on hyväntekijä. Kuten oli Kalle Päätalo. En minä sitä kiistä, etteikö Oksanen varmasti puhuisi ihan fiksuja väkivallasta ja naisen asemasta. Pitäisi varmaan kuunnella se haastattelu tai lukea edes yksi hänen kirjansa.

Ja valtioista ja kansakunnista sen verran, että niin kauan kuin niitä on, niiden itsensä edustajien mielestä (ja tällaisia ihmisiä löytyy hyvin paljon jokaisesta maapallon kolkasta), niin kyllä ne ovat täyttä TOTTA. Tuo ei ole nationalistinen julistus, vaan tarkoitan, että maailmassa on muutakin kuin tiedostavia taiteilijaneroja. Abstraktioita valtiot ovat lähinnä John Lennonin ja kaltaistensa päässä, mutta kaikki eivät ole heitä. Tulisi tajuta, että kirjoittipa joku kirjailija tai yhteiskuntatieteilijä miten hienosti tahansa siitä miten asiat on, se ei ole totuus, vaan se on hänen teoriansa totuudesta. Kai näiden teorioiden kehittelyn jännitys piilee just siinä, että sitten niitä testaillaan käytännössä, että kenen toimii. Ja sitten pilkataan sitä, kenen lakkaa välillä toimimasta. Kuin pikkupoikien leikki. Ihastellaan hienoja piirustuksia. Jollekin riittää jopa se, että kuka piirtää parhaiten voipaperin läpi Aku Ankan, mikä on tietysti tosi symmpistä ja viatonta, tuollaisiin valtajärjestelmiin tai ääri-intellektuelleihin pohdintoihin verrattuna. Vai onko?

Josta innostuneena taidankin ehdottaa kuvataiteen kuukausiteemaksi Aku Ankkaa. Valokuvapuolelle se lienee liian haasteellinen. Kaikilla ei ole varaa matkustaa Disneylandiin räpsimään kuvia Ankoista livenä. Naantalin Muumimaakin on Itä-Suomen perspektiivistä aika kaukana. Harmi kun täällä aukeassa ei enää kirjallisuuden kuukausiteemaa ole. Joskus olisi hauska kirjoitella esim. muumilaakson tarinoita uusiksi, mutta tavallaan, jos sen tekisi yksin, se ei olisi enää niin hauskaa. Kivempi, jos tulisi erilaisia näkemyksiä asioihin. Eli siksi sen pitäisi olla kuukausiteeman aihe ja tuskin Tove Jansson-vainaakaan siitä tykkäisi kyttyrää, jos pysyttäisiin asialinjoilla. Josta tulikin mieleeni ikään kuin aasinsiltana tähän varsinaiseen aiheeseen, että ehkä Sofi Oksanen voisi kokeilla vaihteeksi lastenkirjan kirjoittamista, ehkä se tekisi hänelle kirjailijana hyvää. Uskon, että hän tekeekin sen vielä, sitten kun pyöräyttää kersan. Fanit eivät ehkä tähän usko, mutta minusta hän on sitä tyyppiä, että hän sen vielä tulee tekemään.


[02:40 26.11.2009] J.P.
Oksanen löi ittensä läpi ja uusin kirja myi todella hyvin, kirjailija sai suitsutusta rohkeudesta ja ympäri nettiä ilmestyi neuvostovastaisia purkauksia, joissa kiiteltiin sitä että vihdoinkin saatiin tähän maahan kirjailija jonka arvomaailma kelpaa. No, ei mennyt kauaa kun samaa kirjailijaa syytellään isänmaan petturiksi. Suomen kansa on melkoisen kiihkeää ja nopealiikkeistä.


[08:44 26.11.2009] J.S.
Harri Holtinkosken ekaan kommenttiin ei ole juuri minulla lisättävää. Yhden Sofin kirjan olen lukenut ( Stalinin lehmät) enkä erityisemmin innostunut, mutta se ei kuulu tähän.


[09:36 26.11.2009] J.S.
No on tuolla Antilla näkökantoja. Alussa väitteesi tuntuivat absurdeilta. Sait minut ajattelemaan asiaa. Toki se on selvää, että hermo on ihmisellä persauki kireämmällä. Kateus syttyy ja katkeruus. On helpompi silloin ajatella, kuinka maailma minua potkii kuin nousta omille siivilleen: taistella itselleen uudet lähtökohdat.
Olen Joensuun liepeiltä kotoisin ja muutin 2001 opiskelemaan kirjoittamista Outokumpuun 80 km päähän. Kun kapakan ovesta tiskille pääsin, kuulin ensimmäiseksi:"Mikä jätkä! Vedetäänkö turpaan?" Missään milloinkaan, ainoissakaan piireissä ei aiemmin ollut tällaista tapahtunut. Kukaan tuskin uskoisi, jos kirjoittaisin realistiset muistelmat tältä ajalta, niin mieletöntä se meininki oli. (Huumeita, viinaa, murhia, tappoja, kidutusta, erilaisuutta nokkaan). Ihme, että selvisin hengissä sieltä...
Ja tänä aamuna tuli mieleen tuo Nisosen rahattomuusargumentti. No, tutustuin nopeasti paikalliseen väkeen ja sain olla suht rauhassa. Kyselin paikkakunnan historiasta ja niinhän kaupungille oli käynyt, että kuparikaivoksen lopetettua toimintansa, kurjuus oli alkanut... Ja tämä kaivos oli antanut väestölle kaiken: mm. terveydenhoito, asuminen, vapaa-aika ym... Aloin hieman ymmärtää väestön katkeruutta.
On täysin totta, että hyvinvointi lisää onnellisuutta ja vähentää varmasti väkivaltaa. Silti, kumpulaiset tappelivat säännöllisesti naapurikunnan poikien kanssa ja kaatui siinä yksi rauhoittelemaan saapunut poliisiautokin katolleen. Idässä on sakkia, joka puhuu tosiaan ennemmin nyrkeillään kuin äänellään (kiroavat sentään). Siinä allekirjoitan Sofin näkemyksen todeksi.
Muutinpa värikkäiden vaiheiden jälkeen Turkuun. Se oli omanlaisensa kulttuurisokki.
Turkulaiset olvat kauniita, rauhallisia, fiksuhkoja, pukeutuivat hyvin, eivätkä paljon turhia höplättäneet. Yöelämässä havaitsin, ettei samanlaista itäsuomalaista kello neljän jälkeen aamuyöllä esiintynyt helvettiä näkynyt. Eivätkä turkulaiset ole köyhyydessä kasvaneet. Siellähän oli kuulkaa kauniita taloja, purjeveneitä, autoja... Idässä pörisee ladat, sätkät syttyvät ja kilju käy, kilju käy, kilju käy - kilju käy...


[14:30 26.11.2009] A.N.
Nythän on niin - pakko alustaa tämä kommentti, tämmöisellä määritelmällä koska aukeassa on ihmisiä, joille Itä-Suomi on kaikki kehä kolmosen ulkopuolella oleva tms - että Itä-Suomi objektiivisesti tarkasteltuna alkaa tästä osapuilleen meikäläisen kotikonnuilta (Mikkeli), kaikki siitä Itään on todellakin sitä Itää, mitä Juuso tuossa ansiokkaasti kuvaili. Heinola ja Lahti on jo täältä katsottuna sitä Länsi-Suomea. Mikkeli on risteyskohta, kaupunki, jolla ei ole omaa luontaista identiteettiä. Opiskelukaupungissani Savonlinnassa se jo selkeästi on. Ei jää epäselväksi, että ollaan Itä-Suomessa ja Savossa... En tiijä missä raja muualla kulkee, etelärannikolla se menee mielestäni Kotkassa, Keski-Suomen ja Lapin alueet on hankalia määritellä, koska ne on niin selkeästi omia kokonaisuuksiaan. Kuopijjo nyt on päivänselvästi Itä-Suomea. Pohjanmaa ei, en tosin tiiä onks se Länsi-Suomeakaan, vissiin oma valtionsa? Minussa itessäni ei oo pisaraakaan pohojalaista, joten on vaikea ymmärtää sikäläistä on-off-ajattelua, jolle olen ajoittain kateellinenkin. Koska asiat on siellä niin helppoja, melkein kuin mustavalkoisia. Tää ei ole kritiikkiä, pitäkää ne puukot tupessa.. Pikemminkin vähän niinku kehun teitä, jos nyt joku lakeuden kasvatti sattuu tätä lukemaan.

En malttanut olla kirjoittamatta asian vierestä, kun oli niin herkullista :) Mutta tosiaan, itäsuomalainen immeinen haluaakin pitää kiinni tuosta hurjasta maineesta. Pitäähän jotain olla. Kun en ole siellä rauhallisessa Turussa asunut enkä viime vuosina kauheesti ees käynyt, niin en tiedä ketä siellä mahdollista levottomuutta aiheuttaa, että ovatko sitten paikallisia vai muualta tulleita, mutta täällä Itä-Suomessa kyllä ovat varmasti itäsuomalaiset itse. Tuo kilju oli kyllä loistava esimerkki, muistan kun Savonlinna-opintojeni alkuvuosina joskus tai useinkin kävin viikonloppuna "mamman lihapatojen" ääressä ja sitten palailin maanantain klo 6-8 aamubussissa kohti "Ääslinnaa" (kuten täällä Mikkelissä sanotaan, siellä ympäristökunnissahan se on trendikkäästi "Savis" ym. ison maailman meininkiä, niin Kallislahesta (kylä siinä Ääslinnan kupeessa) aina nousi tietty poikajoukko matkalla kaupunkiin ja kouluun, puheenaiheet heillä vaihtelivat paljonkin, joskus esim. naisista, räiskintäleffoista ja tietokonepeleistä, ynnä muista tuon ikäistä kiinnostavista hyödykkeistä, mutta kaksi pysyvää vakioaihetta oli: a) Erilaiset moottoriajoneuvot, pääasiassa mopot, mutta kyllä muutkin vehkeet moottorikelkoista mönkijöihin, mutta ennen kaikkea b) kotona valmistettu, edellä mainittu väkijuoma ja sen aiheuttamat kommellukset. Varhaisella iällä nämä kaverit jo loivat yllä kuvattua lifestyleä. Myöhemmin toimiessani itse Ääslinnan kaupungissa yläkoulun opettajana, sain kyllä ikään kuin rivien välistä samaa viestiä kuulla päivästä toiseen, viikonlopun harrasteista. Ja joskus viikollakin. Kyseessä on sentään kaupunki, joka yrittää kuitenkin vielä jotenkin sätkiä globaalissa touhuissa mukana, kansainvälisesti tunnustettuine oopperajuhlineen etc. Kyllähän se Kilju on siellä kansallisjuoma, kun se on myös pääasiallinen ravinto näillä muualta tulleilta ah-niin-sofistikoituneilla (heh) taidelukiolaisilla, joiden nyt luulisi viljelevän - paitsi tietysti vaatekomerossa kannabista - myös eurooppalaisempaa päihdekulttuuria. Ei sillä, etteikö kaikki muutkin alkoholijuomat maistuisi savonlinnalaisille. Kyllähän ne toki maistuu mikkeliläisillekin ja tilastojen mukaan vissiin vielä enemmänkin, mutta siihen nyt joutuu hakemaan syitä muualta - kaupungin fasistinen leima, joka ei välttämättä ole sisäsyntyistä, vaan Mannerheimin ja kumppaneiden tänne istuttamaa, ahdistaa ihmisen henkisesti siihen tilaan, ettei sitä kestä selvin päin ja mikkeliläisen alkoholinkäytön merkittävänä lisätekijänä ei saa sivuuttaa myöskään etelästä tulleita kesämökkiläisiä..

Sitten on tosiaan nämä Outokummut, Varkaudet jne, joiden suunta taitaa olla varsin melankolinen. En kyllä tiiä yhtään paikkaa Itä-Suomessa, missä menis varsinaisesti hyvin. Iloisen humppakaupunki Lappeenrannan ovat valloittaneet itänaapurit, josta ei vissiin kauhean kovia kiksejä kukaan siellä saa - ite en ota kantaa kun en tiiä, yritän vältellä sukujuurillani käymistä minkä kerkeän - ja Joensuussakin taitaa olla aika lailla kulttuurisia yhteentörmäyksiä, kun se on semmoinen yliopistokaupunki, missä takuulla riittää ärsyttäviä pitkätukka hippejä nuijittavaksi pesismailalla (tämä ei ole ironiaa eikä kansalliskiihkoa, vaan puolueeton todellisuudenkuvaus, kasvatan itsekin tällä hetkellä kunnon hippitukkaa, syystä, että se on tehtävä kerran elämässään, ennen kuin kaljuuntuminen alkaa. Ensimmäisen yritykseni aikoinaan torpedoi äiti ja toisen Suomen armeija)

En tiedä, mitä tällä kommentillani yritän sanoa, koska tarkoitukseni ei todellakaan ole parjata itäsuomalaisuutta, jota itse laajojen sukuselvitysten perusteella n.70% geneettisesti edustan. Ehkä vain sen, että jokainen haluaa olla ylpeä omista juuristaan. Sofi Oksanen nyt ennen kaikkea. Jos sortuisin puoskarointiin, hänet olisi hirveän helppo diagnosoida: Oksanen haluaa olla 50% vapaa virolainen (eli juuri sitä samaa mitä kaikki suomalaiset haluavat olla, mutta virolaisia harmittaa kun Suomella on ollut tämä näennäinen itsenäisyys paljon vahvemmin kuin Eestillä) ja sitten 50% semmoinen länsiliberaali kosmopoliitti, vähän niinku ehkä tanskalainen, amsterdamilainen, prahalainen, berliiniläinen, siriuslainen, venuslainen, mitä näitä nyt kulttuurisesti kestotrendikkäitä mestoja on, tietynlaisen maailmankatsomuksen napoja, joka ei kuiteskaan yllättäen sitten olekaan se koko maailma tai edes maailmankaikkeus. Tässä saattoi ripaus ironian virettä ollakin :D

Mutta enhän minä toki tuollaiseen ehdottomaan ja äkilliseen tulkintaan sorru, kun en ole semmoinen suoran nuotin ihminen.

En tiedä, auttoiko tai haittasiko tämä ketään elämässä. Kuhan kirjoittelin :D


[17:19 26.11.2009] P.P.
Tyhmimpiä näissä keskusteluissa on ne viisastelijat, jotka kuvittelee miten kaikki provosoituivat Oksasen lausunnoista (ja siten ovat väkivaltaisia juntteja, toisin kuin herra viisastelija). Ei, emme provosoituneet.

Kyllähän Sofi on osittain ihan oikeassakin, mutta toisaalta Suomi ei ole mikään erityisen vaarallinen paikka ja yleisessä vertailussa sieltä turvallisimmasta päästä. Sitä ei kannata unohtaa kun alkaa laukomaan kommentteja.



[18:26 26.11.2009] J.P.
Tämä on niin tärkeä asia että on hyvä että tyhmimmätkin viisastelijat osallistuvat. Suomalaisnaisen riski joutua kumppaninsa surmaamaksi on kaksinkertainen länsimaiden keskiarvoon verrattuna. Bongasin linkin tuohon tilastoon homma foorumilta.


[22:13 26.11.2009] J.S.
Kyllä minä olen samoilla linjoilla: Aukeaan liittyminen ja kommentointi vaatii Suomen Mensa ry:n jäsenyyden.


[23:01 26.11.2009] O.H.
En jaksanut lukea uutista otsikkoa ja johdantokappaletta pidemmälle, mutta kun nyt kerran aiheessa ollaan, kysyn avoimesti ihan mielenkiinnosta: olenko tässä maassa ainoa ihminen, jota ei kiinnosta tämä kaveri tai sen sanomiset/tekemiset, ei sitten yhtään?


[23:48 26.11.2009] J.P.
No tässähän voi kiinnostua vaikkapa tämän kaverin aiheuttamasta kohusta, jos ei itse kaveri nappaa.

Muakin kyllä harmittaa se että miks muutaman kirjallisen henkilön edesottamukset saa megaluokan julkisuuden ja muille jää tuskin mitään. Maailma muuttuu. Ennen esim. kirjallisuuden proffat oli julkkiksia kulttuurielämässä, sanomalehdissäkin.


[00:09 27.11.2009] O.H.
Tuohan johtuu yksinkertaisesti siitä, että Suomessa kaikki lehdistö on turhan kellertävää. Journalistit ovat tyhmiä. Ja ne journalistit, jotka eivät ole, eivät saa töitä.

ps. mietihän uudestaan, kenen aiheuttamaa se kohu loppujen lopuksi on...


[01:13 27.11.2009] J.P.
Minun, sinun, hänen? Nettifoorumeilla roikkujien? Sen joka ostaa uusia kirjoja kirjakaupoista ja teki Oksasesta Oksasen? Iltalehti, joka hutas ekan uutisen aiheesta? Vai ne muut jotka peesas perässä? Jos missään Oksasen sanomassa ei olisi perää niin tuskinpa siitä olisi tarvinnut kohista.


[20:22 27.11.2009] O.H.
Pienenä vinkkinä voisin siteerata Juho Niemisen ylempänä olevaa kommenttia: "Onpa taas naurettavasta aiheesta saatu uutinen."


[21:22 27.11.2009] J.P.
Jos kohu on jo todellisuutta, on ihan luonnollista että siitä tehdään uutisia.

Minusta oli alunperinkin erikoista, että Sofin sanomisiin reagoitiin niin vahvasti täällä Suomessa, ei vaikuttanut vakavalta maanpetturuudelta. Mutta ajattelin kuitenkin että tällainen mahdollisuus kansalliseen itsetutkiskeluun kannattaa hyödyntää.


[01:31 28.11.2009] O.H.
No miten vaan. Mutta tää "kansallinen itsetutkiskelu" on just jotain näennäissosiologista soopaa, jolla halutaan syyllistää johonkin ongelmaan kollektiivisesti ihmisistä sekin osa, jolla ei ole mitään tekemistä itse ongelman kanssa. Äläkä rupea filosofoimaan että onpas jos ne eivät tee asialle mitään. Ongelmat ovat yksilöissä ja niitä täytyy lähestyä siltä pohjalta. Se mitä sinä sanot kansalliseksi itsetutkiskeluksi on todellisuudessa yksilöiden henkilökohtaisten ongelmien sysäämistä johonkin hypoteettiseen ideasfääriin, jossa niitä voidaan sitten pyöritellä abstraktioina, eikä itse ongelmille tule tehtyä lopulta yhtään mitään. Sellaisia juttuja onkin sitten hyvä käyttää mediaseksikkäinä uutiskeppihevosina (ja joissain tapauksissa poliittisinakin). Se on kuitenkin todella isoa henkistä syöpää ja lisäksi täysin väärä tapa lähestyä mitään yhteiskunnallisia sosiaalisia ongelmia.


[02:18 28.11.2009] J.P.
Jos saivartelulinjalle lähdetään niin yhtä hyvin yksilöä voi pitää ideologisena tai hypoteettisena käsitteenä. Joka tapauksessa myös kulttuurilla on merkitystä tässä, niin hyvässä kuin pahassakin. Ihmisen käyttäytymisessä on paljon opittua, tiedostettua ja tiedostamatonta. Se tiedetään että väkivalta tuppaa periytymään helposti ja että Suomen sisälläkin on isoja alueellisia eroja väkivallan esiintymisen suhteen. Muuten, mitä se ongelmien lähestyminen yksilölliseltä pohjalta onkaan?


[02:38 28.11.2009] O.H.
Missä sinä saivartelua näet?

No, ekana tulis mieleen, että ongelmia voi lähestyä yksilöitä ajatellen esimerkiksi näin:

1) unohda yleinen tarkastelu ja kiinnostu yhdestä (1) ongelmasta ja siihen liittyvistä ihmisistä
2) etsi käsiisi ongelmaa aiheuttava tai sitä ylläpitävä yksilö
3) puhu hänen kanssaan, selvitä vastaus kysymykseen "miksi?"
4) analysoi ongelmaa ansaitsemasi informaation perusteella
5) ratkaise ongelma parhaasi mukaan ja/tai auta siihen liittyviä ihmisiä ratkaisemaan se itse
6) toista.

En minä sanonut, että se helppoa olisi...


[03:34 28.11.2009] A.N.
Väkivalta johtuu rakkaudettomuudesta, joka johtuu huonoista olosuhteista, jotka on aiheutettu väkivalloin. Tämän voi yleistää jokaisen yksilön kohdalle. Väkivallasta pääsee eroon rakkaudella. Se on sama naisilla ja miehillä, se ei ole feminismiä, eikä muutakaan ismiä, se on sukupuolten välistä tasa-arvoa, kaikella on paikkansa.

Baader-Meinhof yritti toista polkua. Onnistuiko se? Ja mitä muita on olemassa enää näiden kahden keinon välillä? Ei mitään.

Sofi Oksanen on varmasti rauhantahtoinen ja älykäs ihminen. Ehkä hän voisi miettiä, kumpaa polkua lausunnoissaan kulkee. Jos kansa tai media ei miettimään pysty, niin viisas kirjailija voisi tehdä sen heidän puolesta, johtaa oikealle tielle.


[12:24 28.11.2009] J.S.
Olen itse joutunut käsittelemään valtavasti näitä Antin mainitsemia asioita ja päässyt jaloilleni tiettyjen ominaisuuksien: esim. puhtaan rehellisyyden ansiosta. Sen seikan olen vain huomannut, että suomalainen mies ei liiemmin näitä ominaisuuksia omaa tai halua käyttää.


[22:22 28.11.2009] P.P.
Haluan rakkautta Sofilta, mutta Sofi on varmasti kylmä nainen :(



[23:32 28.11.2009] vähän ismeistä
Feminismillä ei aidoimmillaan ole osuutta toisen sukupuolen alistamiseen, ei sen enempää naisen kuin miehen. Kyse on juuti tasa-arvosta, mistä Nisonen yllä puhuu. Feminismi pyrkii siis valtarakenteiden muuttamiseen ja näyttämään erilaisen vallanpidon olevan mahdollista.

Lisäksi väkivallattomuudellekin on ismi eli pasifismi. Gandhien sukukin on muun muassa Intiassa yrittänyt väkivallattomalla tiellä kehittää sitä maata pitkien perinteiden jälkeen, saaden muun muassa kastilaitoksen pois.




[02:14 29.11.2009] J.P.
Feminismejä on monia, ei vain yksi. Varmasti monikin niistä haluaisi olla se aidoin.


[02:05 30.11.2009] A.N.
Tuo on kyllä totta, että feminismejä on monia

feminismi

eikä maailman tai edes Suomen feministit Sofi Oksaseen lopu, valinnanvaraa on

luettelo feministeistä

Itse mainostin vielä joitakin kuukausia sitten täällä aukeassa olevani feministi mutta sitten menetin uskoni siihen. Tätä eivät aiheuttaneet feministit, eivätkä aukeassa, vaan ihan IRL-kokemukset (enkä nyt viittaa virolaiseen konservatiivipuolueeseen) siitä, miten feminismi on ehkä jossain määrin väärinkin - tai sitten ei - ymmärrettynä syöpynyt haitallisesti yhteiskuntamme moniin kerroksiin tekien hallaa todelliselle sukupuolten väliselle luontaiselle tasa-arvolle, jota on varmasti esiintynyt jo monissa primitiivikulttuureissa, ei tosin kaikissa. Mutta nykyään liiankin isolle osalle naisia feminismi ihan lajityypistä riippumatta (tunnistaako perusnainen keskimäärin niiden eroja, vaikka julistaisi omaa feministiyttään joko kirjaimellisesti tai "rivien välistä", ei taatusti tunnista) = kosto mukamas vuosituhansia jatkuneesta orjuudesta => miehen alistaminen


[17:16 30.11.2009] S.L.
Feminismi-sana itsessään kertoo, että kyse on tasavertaisuudesta naisten näkökulmasta. Miksi sukupuolten välisen tasavertaisuuden pitää olla tasavertaisuutta jommankumman sukupuolen näkökulmasta? Eikö pelkästään tasavertaisuuden kannattaminen riitä?

Jos olisin feministi, kannattaisin tasavertaisuutta naisen vinkkelistä. Onko se tasa-arvoa? Jos viimeiset 1000 vuotta on suosittu mehiä ja seuraavat 1000 vuotta korostavat naisen asemaa, syntyy vain epätasa-arvoisuutta. Jos kannatan tasa-arvoa, kannatan sekä miesten että naisten tasavertaisuutta. En siis ole epätasa-arvoisuutta kannattava feministi.

Mennee sivuraiteille, mutten ole naisen asemasta edes huolissani. Tasa-arvo liitetään nyt pelkästään sukupuoleen, mutta itse näen pahempaa epäoikeudenmukaisuutta kaikessa muussa.


[18:28 30.11.2009] J.P.
Voisi todella luulla että sukupuolien välinen vastakkainasettelu on tiedostettu hyvin. Sillä on kuitenkin niin helppo saada huomiota että yhteiskunnallisesta keskustelusta vastakkainasettelu tuskin ihan heti häviää mihinkään. Uusi suomalainen miesliikekin on lähtenyt sotajalalle - ja sehän tietysti antaa hyvän syyn vanhojen feministien vastaiskuun.

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty