Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Musiikintekijät, help!

Edellinen sivu  



[15:01 21.12.2009] P.P.
Improvisoituna, mutta yleensä menee muutama kerta harjoitellessa erilaisia vaihtoehtoja. En tiedä juuri mitään musiikin teoriasta. Osaan nimetä vain muutaman soinnun ja tiedän, että skaalat (ja soinnut) perustuvat jostain syystä tietynlaisiin intervalleihin. Ostin tohkeissani Jazz Theory -nimisen kirjan opiskellakseni teoriaa, mutta ymmärsin vain kolme ensimmäistä sivua siitä.


[17:03 21.12.2009] A.N.
Joo täytyy kyllä, Paul, nostaa hattua! Heavy christmas oli lähinnä se joka jäi mieleen erottuvana. Kun en kauheesti nykyään hevin vingutusta kuuntele, niin laji itsessään ei ehkä aiheuta elämää suurempia kiksejä, mutta taidokasta matskua joka tapauksessa.

Kyllähän musiikki silleen poikkeaa esim runoudesta, että pakkohan siinä osata oikeesti jotain, jos aikoo saada homman jollain tapaa yleisölle kelvollisesti kuulumaan. Jopa silloin kun on tarkoitus tehdä sitä huumorilla.

Toisaalta näin tekevät kaikki muutkin taiteenlajit, paitsi runous.. Runoilla osaa jokainen, jos osaa aakkoset ja muodostaa tavuja ja sanoja, mikä nyt Suomessa on aika hyvin hanskassa kaikilla. Periaatteessa proosan kanssa sama homma, oikeastaan se on jopa helpompaa (Toinen kysymys tietysti, kuka niitä jaksaa lukea, itse asiassa lukeminen on paljon vaativampi laji kuin kirjoittaminen, klassikotkin, jotka oikeesti tavallaan on aika hyviä kirjoja, vaatii kuluttajaltaan tosi paljon, saati sitten kontrolloimaton tajunnanvirta).

Ja eri asia tehdä sitten riimejä, sehän on oikeasti vaativaa, jos sen hyvin tekee ja siksi riimittelyn harrastaminen on radikaalisti vähentynyt 50-60-luvulta lähtien runoudessa ja jopa laulujen sanoituksissa. Musiikissa voi tietysti joten kuten jollain tasolla toimia sellainen "vähän sinne päin" riimittely, jos sävellyspuoli on kunnossa. Ja onhan hip hop kulttuuri ollut hieman elvyttämässä klassisen runouden perinnettä, kyllähän sitäkin oppii, kun sitä treenaa.

Mutta musiikki on oikeesti taitolaji. Joka vaatii treeniä ja mitä enemmän treenaa, sen paremmaksi tulee. Siihen ehkä viittasin alkuperäisellä kommentillani, jonka tarkoitus ei ole tietenkään ketään estää yrittämästä. Koska jos ei yritä, ei voi ikinä oppiakaan.

Musiikki on silleen ehkä aika armahtavaakin, että sitten kun oppii soittamaan tai osaa laulaa, niin voipahan ainakin tulkita muiden sävellyksiä ja tekstejä, onhan sekin taito ja ehkä äärimmilleen vietynä taidettakin. Runous on hyvin helppoa, sen kun vaan latoo sanoja peräkkäin. Ja tosiaan ilmaista.


[18:16 21.12.2009] J.S.
"Runoilla osaa jokainen, jos osaa aakkoset ja muodostaa tavuja ja sanoja, mikä nyt Suomessa on aika hyvin hanskassa kaikilla. Periaatteessa proosan kanssa sama homma, oikeastaan se on jopa helpompaa (Toinen kysymys tietysti, kuka niitä jaksaa lukea, itse asiassa lukeminen on paljon vaativampi laji kuin kirjoittaminen, klassikotkin, jotka oikeesti tavallaan on aika hyviä kirjoja, vaatii kuluttajaltaan tosi paljon, saati sitten kontrolloimaton tajunnanvirta)."

"Runous on hyvin helppoa, sen kun vaan latoo sanoja peräkkäin."

Mitä ihmettä nämä kommentit oikein meinaavat? Sen kun vaan latoo sanoja peräkkäin :D ????? Menipäs helpoksi... Ja lukeminen vaatii enemmän? Mä oon oikeesti ihan pihalla näistä kommenteista. Onneks pakkanen lauhtu...



[23:04 21.12.2009] H.S.
itelläni on ohjelmana GoldWave.. joka vissiin ilmanen? ja ainaki suht helppo mut ajaa kyllä asiansa.. minun mielestä.. ja sit varmaan ostat sen 20e mikin =)


[00:47 22.12.2009] A.N.
On muuten ihme homma miten kahden asteen pudotus + lumisade tuntuu niinku ois tippunut kymmenen astetta. Ilmeisesti ihmisen kehomieli-kokonaisuus adaptoituu. Mutta asiaan. Meinasin sitä, että

jos
kirjoitan
sanoja
allekkain
joku
voi
kehaista
sitä
runoksi

mutta auta armias, jos alan vaan pimputtaa pianoa, niin eihän sitä kukaan myönnä musiikiksi. Eli runouden kynnys on matalampi, sen saa sitten lukija itse käsittää, mitä tuolla tarkoitan. Jos joku ajattelee, että runoilijat on niitä ketä ei osaa muuta niin siitä vaan, jos taas ajattelee, että runous on hieno laji kun se on niin avoinna kaikille, niin siitäkin vaan! Pyrkimykseni ei ainakaan ollut etukäteen mitenkään arvoladata noita kommenttejani, vaan niistä voi muodostaa käsityksensä suhteuttaen omiin kokemuksiinsa ja teorioihinsa kirjoittamisesta.

Mutta kyllä lukeminen vaatii oikeesti enemmän, sitkeyttä kuin kirjoittaminen. Tavallaan se on kirjallisuudess just päinvastoin kuin musiikissa, jossa soittamaan opettelu vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä, varmaan sitten alkaa ajan kanssa sujua automaattisesti ja nopeasti oppivilta nopeasti, mutta musiikin kuuntelu on melko iisiä ja kaikille avointa puuhaa, varsinkin kun nyt on tämä spotify.

Mutta lukeminen vaatii aina hieman sitkeyttä, kunnes sekin alkaa sujua kuin flow'na. Sen sijaan kirjoittamiseen ei tarvitse keskittyä. Tässä vaiheessa lienee syytä todeta, että tarkoitan nimenomaan kaunokirjallisuutta, esim tieteellisen tekstin tai jonkun hakemuksen vääntäminen voi olla hirveetä tuskaa jopa "kirjailijalle" ja ehkä nimenomaan hänelle.

Tässä voidaan tietysti alkaa nyt sitten spekuloida sitä, että osaako kaikki kuunnella musiikkia "oikein", mutta se on vähän samanlainen kysymys kuin että osaako kaikki kirjoittaa runoja "oikein". Osaako? En minä vaan tiedä, minun mielestäni osaa mutta joku voisi olla toista mieltä. Tätä ehkä haen.

Harvempi sen sijaan alkaa kritisoida, että joku ei esim osaa lukea jotain kirjaa oikein. Vai onko joku joskus joutunut tilanteeseen, esim suosikkikirjaansa ääneti lukiessaan, että jostain eetteristä nousee hahmo, näin sanoen:

"kuulepas tyttö/poika, et sinä sitä osaa nyt lukea ollenkaan oikein, annapas kun setä näyttää miten sitä kirjaa oikealla tavalla hiljakseen luetaan.."

No kyllähän siitäkin tietysti jauhetaan kriittikkopiireissä (myös täällä aukean harrastajakriitikkopiireissä!), onko joku runo luettu oikein, mutta se nyt lienee enempi sarjassamme yksi-tykkää-äidistä-toinen-tyttärestä-kysymys (vertauskuvallisesti, ei konkreettisesti)

Ja se on tietysti eri asia kun luetaan ääneen, niinku alakoulussa tai teatterissa mut sehän onkin enempi jotain esiintymistä ja lausumista, joka on taas asia kokonaan erikseen. Tai sit just ihan sitä perus lukutekniikkan alkeisvaiheen kontrollointia, että meneekö ees ne tavut oikein päin ja onko suusta tuleva sana yleisesti miellettävissä samaksi kuin mitä paperiin on printattu.

Ei tämän raskaampaa :)

Tää oli sitten lähinnä Juusolle vastaus ihmettelyyn. Tiedän, että alkaa mennä vähän alkuperäisen aiheen vierestä.

Itellä on Citymarketista n. kaheksan euron kuulokkeet, joissa on mikrofoni ja pystyy myös äänittämään musiikkia. Oon tehnytkin jonkun verran (n. 5min) elokuva"musiikkia" "ohjaamiini" avantgardistisiin lyhyt"elokuviin", joita ei ikävä kyllä ole nyt katsottavissa netissä enkä välttämättä linkittäis vaikka oliskin :D


[09:32 22.12.2009] J.S.
Teknisesti totta (runo) eli ookoo, mut tuosta lukuhommasta olen toista mieltä. Voisin milloin vain lukea kirjan (no raamattua en), mutta keskeneräisten töitteni puoleen minulla ei ole mitään halua. Kyllä se kirjoittaminen on se, joka vaatii sitkeyttä ja se, että säilyttää sen tason ja jännitteen siinä. Työstää loppuun, hauduttaa ja alkaa työstämään uudestaan, ja taas uudestaan, hei, tää kohta on tehtävä uudestaan...
Se on hikeä, tuskaa ja oivalluksen hetkiä. Kaikista pahinta, jos joudun purkamaan jo tehtyä. Mutta: jokainen tekee tavallaan. Voi olla, ettei sinulla Antti ole kirjoittamisen kanssa sitten niin paljon estoja kuin esim. minulla.


[12:17 22.12.2009] A.N.
Tottahan se varmasti on, että nää jutut on yksilöllisiä. Itselläni on sellainen historia kirjallisuuden suhteen, että lapsena opin liian varhain lukemaan ja luin kaiken, silloin se oli niin itsestäänselvää. Ei sitä kelaillut, onko se vaikeaa vai helppoa. Kun lapsena ei tarvitse huolehtia paljosta, niin tekee juuri sitä mitä eniten kiehtoo ja totta kai kirjojen maailma on ensikokemuksena hyvin kiehtova ja ainutkertainen.

Vähän sama homma kuin että Amerikassa elää intiaaniheimo, joka pystyy milloin vaan (useimmat heimon jäsenet) lähtemään juoksemaan kymmeniä kilometrejä, jopa satoja, koska heillä ei ole estoja asian suhteen. Kukaan ei ole sanonut koskaan heille, että 100km juokseminen yhteen putkeen erämaassa on järjetöntä ja ennen kaikkea lähes mahdotonta. Jokainen juoksu on heille uusi jännittävä seikkailu. Mutta länsimaissa tämä ei onnistu edes useimmilta kilpaurheilijoilta, koska heillä on päässä ihan alitajunnassa niin vahvat mallit, miten homma pitäisi tehdä.

Mutta koulu tappoi lukuinnostuksen. Ei se tehnyt sitä hetkessä, vaan pikkuhiljaa. Tavallaan se meni siihen, että kaikki muu paitsi lukeminen maistui elämältä. En silloin sitä niin tietoisesti ajatellut, mutta nyt jälkeenpäin sen tajuan. Varmaan tässä on "normaalia" ihmisen kehityskaarta mukana, mutta kyse on muustakin. Koska nimenomaan sellainen vaikea ja raskas lukeminen, niinkuin kaunokirjallisuus on, se katosi. Eikä kirjoittamisharrastuksen kiihtyminen tuonut sitä takaisin. Olen toki jonkun verran aikuisiällä "pakkolukenut" kaunokirjallisuutta, osittain opiskelujen ja osittain runoilijana kehittymisen takia. Ensiksi mainitusta syystä lähinnä proosaa ja jälkimmäisestä runoutta. Mutta siitä ei ole tullut enää helppoa eikä automaattista, niin kuin se lapsena oli. Sen sijaan kirjoittamisesta on tullut sellaista. Lapsena kirjoitin oikeastaan hyvin vähän, nyt kun jälkeenpäin ajattelen. Siinä säilyi sellainen rentous ja tuoreus, aina kun kirjoitin, kirjoitin ihan "täysillä" ja sivukaupalla, vielä lukiossa oli tämmöistä. En ikinä "pakkokirjoittanut", koska olin hyvin laiska tekemään läksyjä ja sen jälkeen kun kouluun liittyvä menestymismotivaationi katosi lopullisesti tuossa ysiluokan tienoilla, jätin ne tekemättä, jos se vain suinkin oli mahdollista.. (ja kyllähän se vielä lukiossa oli täysin mahdollista, tosin ei järkevää, jos haluaa saada kunnon arvosanoja ja jatko-opiskelupaikkoja, mutta se nyt on jo toinen juttu). Mutta sitten jos oli jotain ainekirjoitusta tai semmoista, missä sai vetää osittain omasta päästä tai sovellettuna, niin se oli aina nautinnollinen hetki.

Myöhemmin olen sitten kirjoittanut paljon, mutta se ei ole sittenkään ollut tuskaista, koska siihen on sisältynyt aimo annos eskapismia, todellisuuspakoilua, eli on pystynyt hyvin laistamaan niitä juttuja, mitä sillä hetkellä pitäisi oikeasti tehdä, kun on kirjoittanut mukamasjotainhitontärkeää kaunokirjallista tekstiä.

Uskon, että tää ilmiö on vähän sama kuin urheilussa, kun joku nuorena treenaa sitä omaa varsinaista lajiaan melko harvoin ja vähän, hoitaen tarvittavan peruskunnon jotenkin muuten, leikinomaisesti, mutta kun se tekee sitä omaa lajiaan, se tekee sitä täysillä. Sitten kun se aikuisena aloittaa sen hitaan ja tuskallisen perustyön, noustakseen ihan "aikuisten oikeasti" huipulle, niin sekin tuntuu aika lennokkaalta, koska alitajuntaan on mennyt malli, että kaikki pitää roiskia vauhdikkaasti ja rennosti menemään, vaikka tekisi miten paljonkin. Tosin siinä on sitten just niitä vaaroja, ettei opi ikinä tuollaista ammattimaista otetta, mitä sinulla Juuso kuvauksesi mukaan mielestäni kirjoittaminen sisältää. Myönnän, että itselläkin on ihan hiton iso kynnys kaivella arkistoista jotain vanhoja runoja kirjoittaakseni ne uudestaan, vaikka se ehdottomasti pitäisi tehdä lähes aina. Mutta sitten kun teen sen, minua ei meinaa saada pois niiden ääreltä ja kaikki ulkopuolinen elämä alkaa horjahdella... Kunnes sitten on jostain syystä pakko irrottautua ja ne runot saattavat jäädä taas kuukausitolkulla tai jopa lopullisesti "kesken"..

Toisaalta, ehkä se on juuri tuo oivalluksen hetki, mikä tekee runosta todella runon. Mietiskelin juttua juuri ennen kuin tulin tänne kirjoittamaan ja kehittelin päässäni teorian, että runoudessa taito, on alkaa kirjoittaa (siis upouutta tekstiä, ei hioa vanhaa) silloin kun on ihan oikea inspiraatio päällä. Se on vähän eri juttu kuin että tekee mieli kirjoittaa, itselläni tekee melkein aina ja joku kai voisi kutsua sitä inspiraatioksi, mutta paljon harvemmin on päässä sellaisia hetkiä, että tiedostaa asiat jotenkin realistisesti, liioittelematta tai vähättelemättä niitä. Tunti sitten oli sellainen hetki, mutta se meni ohi, kun ei voinut kirjoittaa. En tiedä menikö siinä mitään "arvokasta", tuskin, koska olen huomannut, että sitten kun joskus tällaisella hetkellä kirjoitan yhden runon, tulee pakkomielle vääntää niitä 20, eikä ne 19 ole enää minkäänlaisen maininnan arvoisia. On vaan kauhea mania ja hybris päällä. Realistinen hetki muuttuu hetkessä suuruusharhaisuudeksi :D

Uskoisin, että "yleinen totuus" löytyy jostain tuskallisen ja estottoman tekemisen väliltä. Tai että jos tosissaan aikoo saada jotain aikaan, tarvitsee ehkä ripauksen kumpaakin, riippumatta siitä, kummalla metodilla pääsääntöisesti suoltaa matskua avaruuteen. Ja sillä oikeutuksella näitä kirjoittelen tänne, että villi arvaukseni on, että musiikissa (säveltäminen) menee aika lailla samalla tapaa tämä homma. Se vaan ehkä lähtee vähän eri tavoin liikkeelle kuin kirjoittaminen. Entä jos kyse onkin siitä, että

lukutaito => kirjoittaminen

soittotaito => säveltäminen

piirustustaito => maalaustaide (ja nimenomaan maalaustaide, esim kuvanveisto ym patsaiden kyhääminen lähtee mielestäni ennen kaikkea siitä, että osaa veistää tai muovailla yms eikä niinkään kyvystä piirtää viivaa/lykkiä pisteitä esteettisesti jänniin kohtiin/käyttää värejä)

psykofyysissosiaalisuniversaali tietoisuuden tila (ts hyvä kunto, luontosuhde, kyky lukea ihmisiä ja liikkua tilassa) => esittävä taide, esim näytteleminen

kyky ottaa vastuu itsestään ja tekemisistään => ohjaaminen

?

Välttämättä nuolen jälkeen ei ikinä seuraa mitään, vaikka nuo vasemmalla puolella olevat olisikin hanskassa. Mutta vaikka vasemmalla puolella olevat ei olisi, niin silti ehkä pystyy TUOTTAMAAN jotain mitä oikealla puolella esiintyy ja se aiheuttaa kiehtovaa hämminkiä taiteen kenttään, jonka tietysti tarkkaavainen kriitikko näkee sumutukseksi :D

kaiken kokeileminen itse => hyvä kritiikki

Ite esim kun en oo käytännössä musiikkia tehnyt, niin oon oikeastaan tietoisesti luopunut enää arvioimasta, mikä on hyvää ja mikä ei. Se on kokonaan eri juttu, jos joku kuulostaa korvaan hyvältä, niinku esim edellä mainittu Heavy christmas, koska mulla on omalla tapaa hyvä korva, niinku jollain on vaikkapa nenä tai silmä. Mutta eihän se koko musiikki ole. Toisaalta mulla on aika huono korva, kuulen joskus väärin juttuja ja siitä aiheutuu hämminkiä. Siksi onkin viisaampaa keskustella kirjoittamalla :D

Estyneisyydestä sitten vielä tuli mieleen, että mitähän siitä tulisi, jos päättäisi alkaa toteuttaa jokaisella elämänalueella samaa estottomuuden kaavaa, kuin siinä asiassa, jossa on estoton automaattisesti. Kuinka nopeasti se johtaisi kaaokseen? 15min? Vai olisiko seurauksena täysipainoisempi maailma, jossa esim Nisonen opettelisi soittamaan sitä pianoa edes vähän eikä enää laukoisi "toivonsa menettäneitä" ja kyynisiä mielipiteitä asian suhteen..?


[16:20 22.12.2009] M.J.
Hola!

Hienon kuuloista oli Paul! Kertakaikkiaan.
Laadukasta jälkeä, soundien suhteen.
Tämä keskustelu, lähtee nyt hieman rönsyilemään,
niin kun kait tapana on. Jotkut osaa tehdä skeballa tosi hienoja juttuja, soolot, skaalat jne. Täytyy kuitenkin muistaa, että jotkut tekevät sen omalla lauluäänellään. Lauluääni on instrumentti, siinä missä kitara, piano tms.
Jos osaa perus-soinnut, kenties enemmänkin ja omaa lauluääntä/tajua. Pääsee jo hyvin pitkälle...omalla sarallaan. Tästä nyt päästiinkin taas mielipide-eroihin. Kun on tuota mussikkia laidasta laitaan. Itse arvostan Singer/song-writer "perinnettä", eräänlaista trubaduuri-meininkiä. Akustinenkitara ja laulu, niin avot!
Tois´aalta tykkään kitara-"virtuooseistakin."
Musiikki on musiikkia, niin kauan kun se on jollekin henkireikä ja mahdollisuus luovuuteen ja sen ilmaisemiseen. Siitä, en pidä että jotkut ns. Taitavammat, toimivat aina totuudentorvina, jyrkkine mielipiteineen. (eikä tämä ollut osoitettu P. Pekkariselle.)
Vaan yleensä ottaen, monipuolisena mielipiteenä. Vittuilu on taiteenlaji, mutta kyyninen sellainen ei...sitä varten on yli-opistot ja kaikenmaailman tiedekunnat.
Siellä voi sitten, prohfessoorien kanssa väitellä asioista, vaikka maailman-tappiin.
Kenties tulematta, yhtään viisaammaksi?
Noh, kiinnostava keskusteluhan tästä loppujen lopuksi tuli?


[01:38 8.1.2010] S.K.

Et kai Nisonen oikeasti tarkoita tätä:
"Kyllähän musiikki silleen poikkeaa esim runoudesta, että pakkohan siinä osata oikeesti jotain, jos aikoo saada homman jollain tapaa yleisölle kelvollisesti kuulumaan."

Mä kyllä väitän ettei lyriikka ole tässä suhteessa poikkeus, vaan se on vaikea laji. Ja nimenomaan siksi, että sen välittäminen yleisölle vaatii niin rutosti taitoa ettei mitään järkeä.

Laulajat eivät ihan turhaan ole niin arvostettuja musiikkipiireissä. Hyvät solistit ovat harvassa.

Oma lukunsa on lyriikka, jonka pitää toimia ihan sellaisenaan. Ilman tulkkia. Omana itsenään. Omilla jaloillaan seisoen. Siinä onnistuminen vaatii oikeasti todella paljon taitoa kirjoittajalta!


[01:47 11.1.2010] T.E.
Ensimmäisestä vastauksesta lähtien täällä on puhuttu jostain ihan muusta, ku mitä threadin aloittaja kysyi. :D Perus Aukea-meininki ilmeisesti jatkuu vieläkin. Olin tääl joskus 3 vuotta sitte rekisteröityneenä, mut poistin tunnuksen ku oli niin muka-tietävää sakkia. Enpä taida tänne töitäni törkkäillä tulevaisuudessakaan.


[11:14 11.1.2010] S.K.
...sanoi Tuomas Erikoinen, jonka piti tulla ihan tänne palstalle asti ilmaisemaan, että tietää muita Aukealaisia paremmin kuinka Aukeassa tulisi keskustella.


[02:19 15.1.2010] M.J.
Sanoi Samuli Koivulahti, jonka piki pääkkä aukomaan aukeaan, aukomaan vitsiä...jonka ymmärsin tai sitten enkh? Aukeassa tulee kekustella okesta akioista, niiku on määkätty.

Ankeekki, minulda on jaldka Aukdelaisten perdeessä, ei voida puhua prdemmin, kudittaa.
Od de kumda, kud eid vpoi, kaddustaa, niddu,viddu! Piddää odda augealainden...dait, sitden joku ördkdä! Aukdelilaisten kekdustelu ond pahasda, kund eid tiegä midä sadoa...sadokaa, miten sdonakaa?




[09:23 15.1.2010] S.V.
Cnetistä löytyy mm. FL-Studio9, demoversio on ilmainen. Meikäläisen musailuun se ainakin kelpaa. Saa ihan itte sävellellä.

http://download.cnet.com/FL-Studio/3000-2170_4-10030774.html

Kiitos Mika Jokiselle, latasin ehdottamasi Kristal audion, katsotaan mitä siitä saa irti:)

Edellinen sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty