Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Jos vain sulkeutuisin

[22:59 15.12.2009] S.H.
On omituinen asia esittäytyä. Kuka on - kuka ei ole? Minua mietityttää ilmaiseminen itsessään, ilman laatua. Pseudo sitä, teko... tätä. Minua huolettaa ihminen... määränä. Ihmisten ilmaisun määrittelemien kvalitatiivisena tekijänä (homosivistysanat). Toivon joskus voivani samaistua; puhua kuin itselleni. Siksi on aukea. Aukeaan liittyy paljon arvailua ja paheksuntaa. Ei ihme. Ihmisten kirjo on valtava ja ennakkoluulot sen mukaiset. Se on järjetön kaikessa järjestäytyneisyydessään. Yhteisestä päämäärästä puhuminen on tabu. Se on sellainen asia john ei sovi puuttua. Kuin meillä jokaisella olisi oma alue, johon sopia ja teettää... niin ei kuitenkaan ole. En tiedä pitäisikö koko paskan soveltua johonkin utopiaan tarpeesta. Ainoat jotka saavat täällä jotain aikaan, ovat hullut avautujat. He välittävät oikeassa suhteessa ja viimeiseksi omasta parhaastaan. Oma paras ei ole paha, mutta se mielletään narsistiseksi, vaikkakin se olisi toimeentulo itsensä kanssa... ja maailman yleensä. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Tunnen paljon se ja se on ydin. En ole koskaan menestynyt näissä piireissä, vaikkakin aktiivisti olen mukana kaikessa. Olen otettu jokaisesta palautteesta... jokaisesta huomion osoituksesta. Kuitenkaan en ole avoin. Kriittisyys on liian tärkeää. Aukeaan tulisi melkolailla perustaa kaikille avoin palsta... kaikille mahdollisille töille, mitö ihmiset ikänä rohkenisivat intuitiivisesti julkaista ja puoltaa omasta puolestaan. Tulisi järjestää jokin vähemmän tasokkaampi versio johon ihmiset saattaisivat ikuistaa sitä vähemmän esiteltyä itseään. Tällainen vaatii kuitenkin kummasti sitä oma-aloitteisuutta... ettei jokainen olisi niin kriittinen ja itsetietoinen ilmaisussaan.


[21:08 16.12.2009] Tom Pesch
Aamen


[21:39 17.12.2009] S.H.
Aineenvaihduntani muuttui aikoinaan psyykelääkkeiden johdosta, jonka myötä tavarraa kertyi sisälle - minkään tulematta juurikaan ulos. Tätä esiintyy myös yksilökohtaisesti ihmisillä luonnostaan - kuten myös osittain ruokavalion johdosta. Mikään laihdutusvalmiste tietämäni mukaan ei edistä tätä prosessia ja kuten tunnettua - vatsa totuu laksatiiviin jos toiseenkin, joka on osa elimistön sopeutumisprosessia. Varsisnkin itselleni oli hälyttävää huomata, että painoni oli noussut reilut kaksikymmentä kiloa - minun trapauksessani siis psyykelääkkeiden johdosta, vaikkakin aineenvaihduntani oli luonnollisesti erittäin nopeaa (suomeksi sanottuna paska lensi kiitettävästi). Varsinkin psykoosilääkeet aiheuttavat juuri jonkinlaisen ruaansulatusprosessin hidastumisen - jonka olin huomannut myös kaikilla potilastovereillani (näiden johdosta paino nousi havaintomni mukaan lähes jokaisella jopa viidenneksen kokonaispainosta). Eräs tunnettu syy psykiatrien keskuudessa käsittämäni mukaan lääkehoidon keskeyttämisessä potilailla on tämä nimeltä mainittu seikka, sillä usein tuolla kasvaneella ylipainolla on ymmärrettävästi vaikutuksia minäkuvaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Itse kyllästyin totaalisesti ajatukseen olla ylipainoinen lopun ikääni, enkä halunnut enää myöskään lopettaa lääkkeiden syöntiä näiden sivuvaikutusten takia.

Jos luet tätä edemäksi, ota hieman hieman humoristisempi asenne ja kokeile saada edes lukuelämys.

Noniin. Siis pointti miksi kirjoitan, on juuri se asia, että olin tosiaan totaalisen rikki tuon asian suhteen, kunnes yhdistin muutaman seikan keskenään, joilla olisi edistystä ruuansulatukseen ja suolen toimintoihin.

A) Ainoa laksatiivi, johon vatsa ei mukaudu, on kahvi. Kahvi ei ole epäterveellistä ja sitä on nautinnollista juoda vaikka joka päivä. Mitä vahvempaa kahvia, sitä nopeamminvatsa sekoittuu ja alkaa käymisprosessi. Suolessa tapahtuu myös liukenemista, jolloin juoksutus mahdollistuu seinämissä. Tarkoituksena ei ole kuitenkin juoda vatsaa rikki, eikä aiheutaa ripulia, vaan vatsan toinnan käynnistäminen synteettisesti. Kaiken lisäksi riippuu vielä ihmisestä, kuinka herkkä vatsa on kahville. Vatsalaukku tyhjenee täysin, jos ruoka on valmiiksi sulannutta (esim. jos on ruokailtu edellisenä alkuiltana). Jos pääravintoon kuuluvat myös kuidut, ongelmia ei esiintyne.

B) Jos ja kun ruoka vatsassasi on sulannutta, juot siis kahvimäärän, jolloin tunnet suolen toiminnan. Sitten tulee likainen osa, jota ei tule ottaa liian vakavasti; olet saattanut kuulla anaalisista toiminnoista, joihin liityvät erinäiset pisteet. Suoliston ja anaalin supistelua tapahtuu, kun näitä pisteitä stimuloidaan. Voidaan aiheuttaa jännitystä ja rentoutumista, sekä painetta ja purkautumista; kyse on kuitenkin vaiheista, jotka ovat ihmisen ensimmäisiä oppimia asioita ja jotka säätelevät eritteiden poistamista ja niihin liittyviä rituaalisia toimintoja, joilla ohjataan samassa yhteydessä koettua mielihyvää. Tarpeiden toimittaminen on mielekästä niiden epähygieenisestä luonteesta huolimatta, koska niihin liietetään kokemus puhtaudesta ja ruumiin hallitsemisesta. Anaaliset tominnnot eivät edellytä homoseksuaalisia taipumuksia, mutta eivät myöskään sulje niitä pois. Anaaliset toiminnot ovat henkilökohtaisia ja ihmisen suhde niihin kehittyy yksilöllisesti; kokemus voi olla mekaanisesti neutraalinen, taikka "erityinen seikkailu". Ei kuitenkaan ole kulttuuria, jossa ajatukseen olisi ttotuttu, sillä asia käsitetään osana sivistyneitä käyttäytymistapoja, jotka ovat pelkisteyt muottiinsa. Eri asia on, halutaanko tätä tomintoa tehostaa tarpeiden edistämiseksi.

C)Loppu on omasta itsestäsi kiinni, mutta tämä on oma kokemukseni; joka aamu paskalla muutaman aamukahvin jälkeen sormi perseessä. Yksinkertaista =D


[22:19 17.12.2009] J.S.
Eimen.


[23:40 17.12.2009] S.H.
Jee! Nyt saa taas kirjoittaa!

Nyt lähteehomorunoa messiin... tsekatkaa!


Kertoo varmasti ihmisestä paljon, jos tämä on ollut 3-vuotta selibaatissa ja kekseliäisyyttään runkkaa mitä useimmiten Turun kirjaston käymälässä. Käymälä on valaistu osuvasti sinisillä valoilla, jotka antavat mitä mielenkiintoisimman vaikutelman session oheen, jonka on tapahduttava mitä pikimmiten, sillä muut käymälän asiakkaat usein alkavat levottomina koputtelemaan ja paukuttelemaan sen eristämätöntä ovea, jonka läpi kuuluvat ne kaikki raivoisat purkaukset, joita nuori poikamies puutteessa päästää ilmaan suuresta saamattomuudestaan. Suuri kysymys tätä mystistä sessiota koskien on painanut allekirjoittaneen mieltä, sillä tämä on kovasti pohtinut omaehtoisen selibaattinsa syytä ja koittanut olla olematta liian syvällinen, taikka mitenkään uskonnollisesti suuntautunut päätöksessään, jota vielä ei kukaan naiskumppaneista, taikka ystävättäristä ole kyenneet muuttamaan. Toki oma Sebastiamme on saanut kuulla mielipiteitä ja kokenut ennakkoluuloja homoseksuaalisuudesta, mutta syvällä sisimmissään tämä tietää, että kun sattumalta joku häntä erityisesti stimuloiva nuori viriili nainen sattuu kohdalle, hän ei epäile hetkeäkään tarttua tilaisuuteen, mutta kyse on lähinnä siitä, että sebastian kykenee tyydyttämään täydellisesti itsensä omin avuin ja onkin harjaannuttanut itsensä tähän niin hyvin, ettei ole päästä runkkaamisen ilosta irti.

koht tulee banni. =D


[17:02 18.12.2009] K.A.
"---kekseliäisyyttään runkkaa mitä useimmiten Turun kirjaston käymälässä. Käymälä on valaistu osuvasti sinisillä valoilla, jotka antavat mitä mielenkiintoisimman vaikutelman session oheen, jonka on tapahduttava mitä pikimmiten, sillä muut käymälän asiakkaat usein alkavat levottomina koputtelemaan ja paukuttelemaan sen eristämätöntä ovea, jonka läpi kuuluvat ne kaikki raivoisat purkaukset, joita nuori poikamies puutteessa päästää ilmaan suuresta saamattomuudestaan."

hyvä tietää ettei ole ainut. mehän voitais perustaa joku kerho.


[18:36 18.12.2009] T.V.
Hitto, aukasin ton pikkiujoulukeskustelun, vaikka se oli jo käynnissä :) Ei vaiskaan varaman tää on vakavaa muta antakaa anteeksi . Takuulla palaan tänne sitte4n kun on laskuhumala.


[18:36 18.12.2009] T.V.
Hitto, aukasin ton pikkiujoulukeskustelun, vaikka se oli jo käynnissä :) Ei vaiskaan varaman tää on vakavaa muta antakaa anteeksi . Takuulla palaan tänne sitte4n kun on laskuhumala.


[19:56 19.12.2009] M.J.
Hyvä mies, jatka!


[01:42 22.12.2009] V.T.
nii hei, kuka vittu jaksaa jotain aukean keskusteluja lukee, noi samat setit vaan jonkun täysin abstraktin teosnimen alle ja menestys ja mun henk koht mielenkiinto on ainakin taattu (jos vaan jaksaisin aukeaa lukee)

keep it reel


[16:42 22.12.2009] sillen
Miks noi isot hienot kirjastot on aina kaikkialla ja ikuisesti sinivaloisia. Menen aina aivan pökerryksiin. Sitä paitsi suoni löytyy helposti.


[23:14 22.12.2009] S.H.
Anteeksi että on liian pitkä. Liittyy kyllä aiheeseen todella läheisesti.

Lähete tuli - miten toimin?

Nähdäkseni suurin syy kroonisiin mielenterveysongelmiin piilee siinä, etteivät niitä sairastavat henkilöt ota näitä persoonallisuuden poikkeamia vakavasti. Henkilöt eivät ole varmoja sairaudenkuvastaan ja heidän mielipiteensä ja tuntemuksensa oireisiin kohtaan muuttuvat. Suuri osa itse tuntemistani sairauden kuvan omaavista ihmisistä lakkaa käyttämästä lääkitystä, koska eivät saa suoraa, taikka konkreettista näyttöä niiden vaikutuksesta. Lääke kuitenkin on vain väline, jonka avulla paranemiseen motivoitumalla ihminen voi saada tahtonsa läpi ja elää elämää, jossa tulee toimeen muidenkin kanssa. Narsistinen häiriö seuraa usein diagnosointia ja ihminen alkaa varjelemaan identiteettiään ja siihen kuuluvia henkilökohtaisia taipumuksia. Ketään ei tule pakottaa muuttumaan, vaan jokaiselle sairastavalle on annettava aikaa prosessiin, jossa tällä on siteet sekä omiin tuntemuksiinsa, että sosiaalisiin kontakteihin. Kompromissi mielenterveystyössä on usein hyvin monimutkainen, sillä persoonallisuuden määritteleminen kokonaisuudessaan sairaiden oireilevaksi elementiksi - kääntää väistämättä kenet tahansa - jopa terveenkin ihmisen ulkoisen tahon uhkaamana - sitä kohdistuvia hoitotoimia vastaan. Lahjakas psykiatri antaa hoidettavalle aikaa ymmärtää tämän sisäiset tapahtumat ja tutkia itseään, ennen kuin ottaa lähtökohdaksi arjen toimintoihin sopeutumisen.

Potilaan ei ole pakotettava itseään ottamaan lääkkeitä, ennen kuin ymmärtää, missä määrin omassa käyttäytymisessä on tapahtunut sellaisia muutoksia, että niihin on ollut aiheellista puuttua viranomaisten, taikka lähimmäisten toimesta. On erittäin tärkeää toimivan hoitomuodon kannalta, ettei mikään tunnustamaton, taikka selittämätön vaikuta taustalla. Juuri nykyhetki ja siinä olevat tosiasiat ovat varma tapa käsittää, missä nyt mennään ja miksi asiat ovat niin kuin ovat; hoidettavalle on erittäin tärkeää, että tämän kanssa on kaiken aikaa yhteydessä joku henkilö, johon tämä luottaa. Tällaista kontaktia ei kuitenkaan saa käyttää potilaan tahdon taivuttamiseksi, vaikkakin se saattaa olla optimaalinen keino saavuttaa tämän ilmaisu ja ajatukset. Mitä enemmän hoitopuolella ollaan tietoisia näistä mielenliikkeistä, sitä enemmän niitä voidaan objektiivisesti analysoida ilman, että ne kohdistuisivat negatiivisesti tarkkailuun.

On miltei mahdottoman pitkä matka lähetteestä kotiutumiseen ja siellä kuntoutumiseen. Sinä aikana mitä hoidettava on ollut lomautettuna kotonaan, hoitohenkilökunnan täytyy tehdä ratkaisevia päätöksiä siitä, mikä tämän toimintakyky yhteen laskettuna on. Onko sijoitus läheisten yhteyteen mahdollinen, tai olisivatko kotikäynnit sittenkin mielekkäämpi vaihtoehto, jos ajatellaan luottamuksen lisäämää motivaatiota? Juuri luottamus on siitä mielenkiintoinen seikka hoitotyössä, että se vaikuttaa valtavasti potilaan käsitykseen itsestään ja täten vakauttaa niihin taipumuksiin, joilla tämä pyrkii tahdon alaiseen toimintaan. Itsehillintää ei nimittäin ole odotettavissa, jos ihmistä ohjataan ulkoa puolelta ja tämän käsketään vastata tämän tahdon vastaisesti. Suurin kysymys koko psykiatriassa liittyy tähän potilaassa itsessään sijaitsevaan voimavaraan, jonka toimiessa yhteistyö voi mahdollisesti saavuttaa luovat mittasuhteet ratkaisujen löytämiseksi.

- Ole oma itsesi! (itsenäisyys ja valppaus neuvoille)

Vertaa olotilaasi lääkityksen aikana, sekä silloin kuin kaikki menee päin helvettiin, eikä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta tule mitään. Ota lähtökohdaksi oikeuttaa tuntemuksesi ja tuntea ylipäätänsä; älä koskaan aliarvioi itseäsi, mutta älä varsinkaan yliarvioi; mielenterveysongelma on suomeksi sanottuna; ihminen joka ajattelee päin vittua ja jonka pitäisi kuitenkin ajatella niin kuin muut. Ole oma itsesi äläkä karsi taipumuksia mielihyvään ja erityisesti sinulle rakkaista ajankuluista: kuuntele ja huomioi kuitenkin lääkärin ja lähimmäistesi mielipiteet ja koita tehdä kompromissi. Ideana on, ettei sinua ohjata ulkoa käsin ja että sinulla on perusteltu mielipide asioista, jotka koskevat tekemisiäsi ja vapauksiasi. Terveitä ihmisiä on kaikkialla ja niissä on sinulle vertauskuvia siitä, kuinka monella eri tapaa täällä voi tallata, kuitenkaan sotkematta omia, taikka toisten asioita. Kuvittelet varmasti elämääsi usein ilman sairautta, mutta toisaalta se mielestäsi vahvistaa sinua ja saa sinut tuntemaan itsesi juuri sinuksi itseksesi. Realiteetti on, että sairaus ei ole rikos, mutta sitä hävetään ja sitä piilotellaan; sitä paheksutaan sen seuraukset kielletään. Kuitenkin, sinulla on elämäsi elettävänä ja sinun on elettävä juuri siten, miten itse tahdot elää. Jos et kuitenkaan huomioi muita ihmisiä, sinut ymmärrettävästi erotetaan joukosta ja leimataan poikkeavaksi. Ole poikkeus, jos siedät kritiikin ja erilaisuuden, muytta jos haluat olla normaali, tee asiat perusteellisesti, äläkä vain esitä. Jos esität, suosittelen sinua vetämään överiksi ja nauttimaan sirkuksesta omalla kustannuksellasi. Itsetuntemus perustuu sinun tietoisuutesi resursseista, joita sinulla on käytettävissäsi; minkälainen erottamaton osa sairaus on sinua ja miksi sen on saatava olla olemassa yhdessä muiden puoliesi kanssa. Älä koskaan helpottaudu ajatuksella ihmisestä, joka ymmärtäisi, sillä vain sinun pitää ensisijaisesti ymmärtää ja hyväksyä. Kovin lääke on kun lakkaat inhoamasta itseäsi sen takia ja ottamalla sen arkeen ihan niin kuin minkä tahansa muunkin asian: sairaudesta ei pidä tehdä numeroa, sillä voimavarojen keskittäminen turhaan on vain ajanhukkaa: anna siis ajan kulua ja tasapainon tulla itsestään: pinkominen toisten tahtiin tekee sinut katkeraksi ja turhautuneeksi ja sinun pitääkin löytää omat elämänrytmisi; tunnustella, että kaikki on ok, eikä mitään ole menetetty ennen kuin se irti-poikki leikataan ja heitetään paskakaivoon =D

"Realiteetti on yleensä ihmisen motivaatio, joka ei kykene turhautuessaan muutokseen. Ongelmana ei ole suoriutua asioista, vaan tehdä ne ylipäätänsä siksi, että kokee niissä olevan jokin mieli. Kaikki mikä pelkästään painostaa mieltä, ei yksistään riitä muutokseen"

"Voimme puhua todellisuudesta eristettynä maailmana, johon meillä ei ole minkäänlaista vaikutusta, mutta joka auetessaan tarjoaa meille välittömän mahdollisuuden oivaltaa tahtomme toiminnot; sikäli kun ymmärrämme tahtoamme kuten esim. muuttuvaa ja selvästi syklistä ympäristöämme. Täten toiminnot eivät ole enää pelkkiä aikaansaannoksia, vaan myös vaikuttavia kokonaisuuksia, joiden potentiaalista elämme täysin voimin ja joiden syystä meillä on nyt myös tarkoitus, joka määrittelee ymmärryksemme lisäksi tämän jonkin jatkuvuuden. Aurinkoa ei seuraa pelkkä kuu, taikka tähden sammumista toisen syttyminen, vaan ennen kaikkea suuri mahdollisuus tähän kaikkeen alkavaan ja ennen näkemättömään, joka odottaa aina lopulta toisessa jo omaksumassamme ja rajoittamassamme käsityksessä ajasta. Tällöin itse asiassa jokin kumpuaa ajan ja tajuntamme yläpuolelta ja leimataan siksi jumalalliseksi, että sen yhteyden voi käsittää vain sitä odottavasta ja ennustamattomasta prosessista, vaikkakin lopputulos olisi kaikessa yksinkertaisuudessaan aina sama: siinä mystisyys, että havaitsemme myös itsestämme tulevien tuntojen johtuvan tällaisten kokonaisuuksien ehdottomasta yksimielisyydestä, vaikkakaan tahdoksi tulemisen johdosta ei voi syyttää mitään muuta kuin sitä, joka siitä on luonut kuvan lopullisesta toistumisesta ja tulemisesta . Tietoisuuden merkitys lienee siis lienee, että kykenee näkemään oma rajallisuutensa ja sen, miten sen ympäristöstään heijastaa. On oltava olemassa tahto, joka näyttää toden vilpittömyydellään."

Pahuus ei sido mihinkään - siinä sen ongelma. Välinpitämättömyys merkitsee vapautta, johon voidaan suuntautua tietoisesti perehtyen; vahingoittaminen kun usein on sitä, että jotakin vältellään.

On olemassa paljon asioita, joita voi vain kokea. Toisaalta - vielä enemmän asioita, joiden todellinen luonne on ilmaisemisessa ja vuorovaikutukseen sisältyvässä heijastamisessa. Mitä sinä olet? Silta vai seinä? Tahto taikka ehto? Ihminen... jolle on tärkeää tuskassa vain se, että se tuottaa?

"Kaikki henkinen velkasi on tässä
anna sen satuttaa
ja kaivaa sinuun elämän kokoinen kokemus
Vain siten
olet omasi"


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty