Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Valokuvaus kuollut - virtuaalikuvaus tullut?

[18:08 6.1.2010] S.P.

Nyt on näreet niin, että valokuva on vähitellen kuollut. Ainakin se on jo kovasti henkihieverissä. Tilalle on tullut toisenlainen käsitys kuvasta ja kuvaamisesta, josta käytän termiä virtuaalikuvaus.

Mitäs minä tuollaista olen höpisemään. Oikeastaan ihmettelen sitä itsekin, sillä olen tietokoneharrastaja. Toisaalta on taustana myös entinen filmikauden valokuvaaja. Silti ei voi muuta kuin enemmän valittaa kuin kiittää kehityksestä. Nythän otetaan kuvia, mutta ne eivät enää sellaisenaan ole mitään. Ne pitää käsitellä. Ei niin väliä ole sillä mitä kuvassa on, miten se on nähty kun käsittelyllä saadaan siitä lähes millaisia tahansa.

Juu, on toki ennenkin kuvia käsitelty, rajattu, oikaistu, korjattu valotusta ja sellaista. Mutta se oli tosi vaatimatonta verrattuna nykyisiin vaativien kuvankäsittelyjen keinoihin. Sinänsä hieno juttu, että tuollaisia keinoja on. Ja että niillä on käyttäjiä, ja harrastushan on mitä mainioin. Mutta ovatko ne enää valokuvia?

Miksi ei virtuaalikuvilla ole oma sarjansa esim. kilpailuissa. Ja muilla omansa. Tietysti rajanveto on vaikeaa, mutta mahdollisuuksia toki on. Kilpailujen kuviin hiipii koko ajan enemmän ja enemmän kuvankäsittelyn ansioita. Aivan huomaamattomasti, sillä kuvan vaikuttavuuden pääpainon ei tarvitse silti olla käsittelyssä.

Katsokaapa vaikka tämän päivän sanomalehtien korkealaatuista kuvitusta. Tuskin siellä on muiden kuin uutiskuvien kohdalla enää ainoatakaan kuvaa, joka ei olisi pitkän, huolellisen ja harkitun käsittelyn tulos. Ei paha ollenkaan, sillä ovathan kuvat siten tosi näyttäviä, vaikka sanomalehtien painatusmenetelmä ei olekaan valokuville paras mahdollinen.

No, mikä tässä sitten on huolestuttavaa? Ainakin se, että tavallinen kamerankäyttäjä, kotikuvaaja, etääntyy valokuvauksellisesta näkemisestä yhä enemmän. Se jää aivan taka-alalle, sillä etusijalla on nyt kuvankäsittely ja kameroiden tekniikka, joka takaa "hyvät kuvat".

Mikään ei voi pysäyttää kehitystä. Virtuaalikuvat ovat ilman muuta tätä päivää. Mutta uudet asiat voivat vaatia vielä hiukan syventämistä ja ymmärtämistä. Jostain pitäisi edelleenkin saada kuvaajalle kirkas näkemys: miten saa hyviä kuvia.





[19:39 6.1.2010] HMJ
Hyvä kuva lähtee nykyäänkin kunnon kuvasta. Huonoa on vaikea kuvankäsittelyllä pelastaa.

Enempi huolestuttaa nykypäivänä kuvan kertakäyttöisyys, sama juttu on monessa muussakin asiassa.


[20:30 6.1.2010] P.K.
Sama tapahtui musiikille, kun jokainen Iisalmen Jarkko pystyi tekemään levyn alle tonnilla ja levittämään sitä täältä Brasiliaan vielä halvemmalla. Se on tuonut tarjontaan selvästi enemmän ja sitä kautta luonnollisesti myös enemmän sitä ns. hukkapuuta.

Minä pidän tästä kehityksestä. Ns. tosikuvaajat avautuvat, että oli paljon kivempaa vetää höyryjä kuvia kehystäessä ja että se oli sitä ainoaa oikeaa meininkiä, mutta fakta on, että hyviä kuvia varten ei tarvitse enää palvoa yhtä ainoaa kaveria. Riittää, että kirjautuu sivustolle ja ihailee sitä, missä on ihailtavaa. Tämä ei missään nimessä ole kokonaistilanteen kannalta huono asia, päinvastoin.

Ja kuten jo mainittiinkin, huonoa kuvaa ei pelasta hyväkään käsittely. Mutta hyvään kuvaan voi saada ihan eri sävärit pätevällä käsittelyllä.


[10:46 7.1.2010] M.P.
Mitä sitten on valokuvaus? Mielestäni se on kuvan tallentaminen valoherkälle pinnalle, oli sitten filmi tai kenno, sama asia. Järjestelmäkamerassa jopa täysin samalla tavalla!

Se on sitten toinen juttu että mitä kuvalle tekee sen jälkeen. Seppo väittää että kuville ei paljoa pystynyt tekemään pimiössä, siis muokkaamaan. Kuville pystyi tekemään paljonkin, poistamaan kohtia, sekä lisäämään elementtejä mitä alkuperäisessä negassa ei ollut. Nykyaikana se hoituu clone stampilla :)

Olihan se varmastikin vaatimatonta verrattuna nykyaikaan koska se oli työläämpää ja enemmän tarkkuutta vaativaa kuin nykyaikana. Uskon että jos kuvan muokkaaminen olisi ollut yhtä helppoa filmille, niin kyllä sitä olisi myös harrastajat silloin käyttäneet eivätkä vain prot.

Itse olen sitä mieltä että ero menneeseen on lähinnä nykyajan vaivattomuudessa & siinä että periaatteessa kuka vaan voi nykyään käsitellä kuvaa, vaikka kotisohvalla. Ei tarvitse olla ammattilainen täysin varustetussa omassa pimiössä, vaan riittää tietokone ja kuvankäsittely ohjelmisto.

Pro kuvaajia tämä kehitys on rieponut, koska se on syönyt heidän leipäänsä. Nykyajan harrastelija pystyy harjoittelemaan periaatteessa ilmaiseksi esim. eri valaistuksen & muun hienostelun saloja. En väittäisi että siinä ns. "kotikuvaaja" etääntyy valokuvauksellisesta näkemisestä.

Filmiaikaan olisi ollut harrastelijalle aika kallista alkaa vain kokeilemaan eri juttuja, laittaen esim. 3 rullaa filmiä illassa ilman takeita että onnistuikohan yksikään ruutu halutulla tavalla.



[14:39 7.1.2010] J.J.
Kun katsoo entisaikojen pimiössä tehtyjä kuvakollaaseja, jotka olivat kyllä todella taiten tehtyjä, en silti näe niissä yhtään sen enempää pointtia kuin nykyisissä tietokoneella tehdyissä kollaaseissa. Eli siinä mielessä ei ennen asiat olleet paremmin, paitsi siinä suhteessa että koska työ oli hyvin vaikeaa, sitä ei moni kyennyt tekemään.

Nykyaikana en pitäisi niinkään ongelmana tietokoneella muokkausta sinänsä, vaan sitä, että kuvilla ei ole mitään muuta arvoa kuin kiva visuaalinen pinta. Ei mitään ihmisläheistä, jaettua kokemusta, tunnetilaa, ristiriitaa, mielenkiintoista assosiaatiota tms.

Toisaalta saattaa olla vain niin, että valokuvauksen määrä kokonaisuudessaan lisääntyy, ja samalla paska lisääntyy, toivottavasti samassa suhteessa mielenkiintoinen matsku. Ei se ole kiinni formaatista, vaan tekijän asenteesta, pyrkimyksistä ja mentaliteetista. Jos ei ole kiinnostunut muusta kuin tyhjästä pinnasta, eikä lainkaan inhimillisestä olemassaolosta, niin samanlaista tuubaa tulee kuvien muodossa.


[15:27 7.1.2010] M.P.
"Eli siinä mielessä ei ennen asiat olleet paremmin, paitsi siinä suhteessa että koska työ oli hyvin vaikeaa, sitä ei moni kyennyt tekemään."

Mikä siitä tekee sitten parempaa? Sekö että harrastelijalla ei ollut siihen tarvittavia tiloja/välineitä/budjettia, mikä löytyi ammattilaisilta? Tuskin se oli pelkästään siitä kiinni että se oli niin vaikeaa.

Monesti nykyäänkin budjetti määrää tahdin, niin lisää siihen sitten vielä pimiö + kaikki mahdolliset härpäkkeet mitä siellä vielä tarvitaan. Kuitenkin nykyään milteipä jokaisella valokuvauksen harrastajalla, ainakin jos täällä roikkuu, löytyy tietokone-nykyajan pimiö.

Nykyaikana harrastelijallakin on mahdollisuus samaan muokkaukseen & "tyhjään pintaan" :) kuin pro kuvaajillakin.



[16:19 7.1.2010] J.J.
Ah, tekstissä on lapsus, meinaan että ennen oli paremmin ehkä siinä suhteessa että kikkailtua tavaraa tai silmäkarkkia oli _vähemmän_ sen tekemisen vaikeuden takia. Nykyään taas silmäkarkin teko on verrattain helppoa, joten silmäkarkkia tuuppaa joka tuutista. Mutta turha tässä on nostalgisoida, ei se tekeminen ole juuri koskaan laitteista kiinni, vaan asenteesta. Ja onhan silmäkarkillekin (tai nimenomaan sille) kysyntää.


[17:41 7.1.2010] S.P.
Vaikea tosiaan sanoa, mikä oli valokuvauksessa ennen paremmin tai huonommin. En väitä, että oltaisiin menossa huonoon suutaaan. Peräänkuulutan vain hiukan laajempaa käsitystä siitä, mikä saa ihmiset tavoittelemaan hyviä kuvia.

Toi oli kiva ajtus, että "ulkopuolinen" ihminen on aina ulkopuolinen, tekee mitä tahansa, myös kuvia ottaessaan. Eikös tätä aikaa kuvatakin sanoin: "Minä, minä, minä".

Kaverini ottaa kuvia. Jostakin syystä hänellä ei ole oikein minkäänlaista visuaalista näkemystä, hyvä että jokin kohde osuu kuvaan. Hän päätti saada kuvien tasonsa paranemaan. Kaikkialla sanottiin, että järkkäri sen tekee. Lopun sitten arvaattekin; samanlaisia kuvia nyt RAW muodossa.

Hänellä on tietokone ja Photoshop, on myös sitä käyttänyt. Hyviä tuloksia hän saavutti entisöimällä vanhoja haalistuneita negatiivittomia värikuvia. Mutta hän ei kuvankäsittelylläkään saa enempää irti uusista RAW kuvistaan.

Edelleenkin pitäisi puhua asioista, jotka täällä oleville kaikille ovat kovasti tuttuja. Mutta eivät niille, joita kutsun tavallisiksi kamerankäyttäjiksi.

Yksi ajan ilmiö on tuo "hukkapuu", jota tulee tosiaan yhä enemmän kuten biisejäkin. Mistä tulisi guruja, jotka sanovat, että yksi hyvä kuva kesälomallasi on parempi kuin 285 keskenään samanlaista kuvaa, josta ei oikein tiedä mitä niissä on.

Tuossa kun tuli puhetta pro piirien kateellisuudesta (valokuvaus, kuvataide ym). Sitä on ollut aina ja se on karkoittanut aikoinaan minutkin pois valokuvakilpailuista.

Tragikoominen esimerkki omalla kohdallani on, kun sain kenkää joskus -70 luvulla silloin toimineesta Valokuvausalan Tiedotuskeskusen vetäjän hommasta. Syynä oli liian hyvä tiedotusvoiminta lehdissä kun neuvottiin ihmisiä kuvaamaan niin, että se voi syödä ammattikuvaajien leipää. Vaatimus tuli suuren filmimaahantuojan kautta ammattikuvaajilta.
Koko tiedotusyksikön toiminta lopettiin.

Tekninen kehitys on hieno juttu. Valitettavasti se usein kulkee edellä ja sitten vasta seuraavalla junalla tulevat ihmiset, käyttäjät - jos vielä silläkään.


[17:57 7.1.2010] m
Aluksi innostuin otsikosta, mutta sitten tajusin että jankataan taas iänikuista kuvankäsittelyä.

Kuva vaatii viimeistelyn aina sen jälkeen kun se on tallennettu. Filmiaikana negatiiveja ei ilman kohtuullista työtä edes kuviksi saanut.

Se ei mitenkään paranna kuvaa, että se on tehty mahdollisimman vähällä työllä, yleensä päinvastoin. Lopputulos on se mikä merkitsee, ei keinot. Aivan sama vaikka olis pimiössä nysvätty tunteja tai Photoshopissa.

Luomusta ei saa lisähintaa, jos tulos on vajaavainen. Sen sijaan jos tekee huolella nättiä ja hyvää jälkeä samasta lähtökohdasta (sen ei tarvitse olla aina efektin näköistä, vaikka aikaa ja vaivaa näkisikin), niin duuni on enemmän kuin paikallaan.

Kuvankäsittelyn kohdalla digiaika on helpottanut ja siten yleistänyt sitä "kikkailua", mutta mahdollisuus sellaiseen on aina ollut. Nykyaika itsessään muutenkin varmasti suosii sellaista uutta ja "tuoretta" näköä kuvissa ainakin jonkin verran (perusteetta tai ei).

Sen virtuaalisempaa ei kuvan muokkaaminen lähtökohdastaan kuitenkaan ole nykyään kuin ennenkään.

Sen sijaan koko valokuvauksen virtuaalisoituminen on mielenkiintoisempi asia. Kuvien kertakäyttöisyys, joka esille tuli myöhemmin on hyvä pointti. Minä voisin sitä nimittää virtuaalikuvaukseksi. Välillä tunnutaan harrastettavan kuvien postaamista nettipalstoille ja siellä jutustelua ja pätemistä, ei valokuvausta (hyvien ja vielä parempien kuvien ottamista).


[17:59 7.1.2010] K.G.
Luulen, että aika parantaa.

Tarkoitan siis että joskus viidenkymmenen vuoden päästä näyttää tämän ajan kuvat hienoilta ja nostalgisilta, eikä edes turhan sliipatuilta.

Varsinkin kun tämänkin ajan huonot kuvat on hävinneet ja vain parhaimmisto on oikeutetusti katseltavissa.

Kuvia kun tuntuu syntyvän siinä ajassa jossa eletään ja silloin kun ne on oman ajan elämää, niin niihin vähän turtuu eikä osaa katsoa samalla lailla kuin vaikkapa vanhempia teoksia.

Tämmöisiä ajatuksia tuli mieleeni, kun ketjua lueskelin.





[13:18 8.1.2010] S.P.
Käyttäjä m: "Aluksi innostuin otsikosta, mutta sitten tajusin että jankataan taas iänikuista kuvankäsittelyä."

Mitä ajattelit, että tässä keskustellaan? Iänikuinen kuvankäsittely ei oikeistaan ollut omana aiheenani muuta kuin oleellisena osana tätä päivää. Kerro miten haluaisit asioita käsiteltävän?





[15:01 8.1.2010] m
En haluaisi, että kuvankäsittelystä puhutaan kuin se olisi digiaikana keksitty asia ja jotenkin itsessään paha.

Kuvankäsittely, siis kuvan viimeistely ja yleisesti "vedostus" (alkuperäisestä työstäminen) on käytännössä lähes aina tarpeen ellei kuvaa diafilmiä projisoitavaksi. Silloinkin se on paikallaan jos sopivat kikat keksii, jotka kuvaa parantavat.

Ilmiöitä toki on ihan järkevää kritisoida, mutta ei niiden tuottamiseen tarvittavia yleisesti hyödyllisiä menetelmiä.

Sama kuin haukkuisi teitä, koska niillä kaahataan tai sanoisi omenan olevan pahaa koska kerran maistoi mätää omenaa.

Pettymykseni tietysti lähinnä johtui siitä, että näistä on jo miljoonat kerrat jauhettu ympäri netin harrastaja(valokuvaus)palstoja. "Virtuaalivalokuvaus" käsitteenä on huono, jos sillä tarkoitetaan menetelmiä joilla saa aikaan sekä hyvää että pahaa. Tarkoituksena kuitenkin selvästi oli haukkua vain sitä pahaa.


[17:35 8.1.2010] S.P.
Muiden pointteja en tarkalleen tiedä, mutta oma tarkoitukseni ei ole mollata kuvankäsittelyä. Jos avauksesta saa sellaisen käsityksen, niin se on väärä. Olenhan tietokoneharrastaja, ja sanon, että sehän on mitä hienoin juttu.

On eri asia käytetäänkö jotakin sellaista termiä, jota käytin, virtuaalikuvaus. Se oli aika provokaviivisessä mielessä että keskustelua syntyisi. Varsinainen huolen aiheeni on sanottu edellä kaksikin kertaa: nyt eletään uusien tekniikoiden aikaa, jolloin jää liian vähälle käsitellä ja keskustella perimmäisistä asoista, eli mikä tekee kuvasta hyvän.

Kuva ja virtuaalikuva eroaa omassa käsitteistössäni siten, että kuva on paranneltu ja virtuaalikuva on paranneltu niin, että se ei oikeastaan ole enää alkuperäinen kuva lainkaan ja sen visuaalinen anti on käsittelyn tulosta.

Oletko koskaan opettanut ihmisiä valokuvaamaan? Aloita esim. harjoituksella, että piirrät jonnekin 10X10 m kokoisen neliön. Siinä ja vain siinä saa opiskelija liikua ja kuvata. Käsittelemättömät kuvat arvostellaan ja asetetaan jonkinlaiseen järjestykseen.

Tästä voidaan siten jatkaa ottamalla ne samat kuvat ja opiskelija tekee (sen mitä osaa) niihin huolellisen kuvankäsittelyn. Asetaan uudelleen järjestykseen ja verrataan tuloksia.


[19:06 8.1.2010] m
En ole opettanut valokuvausta, mutta olen opettanut kuvankäsittelyä perinteisesti sekä tietokoneella. Samoja asioita niillä tehdään. Ennen ne olivat välttämättömiä, nykyään voi antaa myös kameran hoitaa ne puolestaan jos ei kuvistaan välitä tai tyytyy siihen, mitä joku japanilainen insinööri on suunnitellu.


[21:28 8.1.2010] Tom Pesch
Taasko se valokuvaus on kuollut...


[23:14 9.1.2010] Pekka
Seppo, määritelmäsi

"Kuva ja virtuaalikuva eroaa omassa käsitteistössäni siten, että kuva on paranneltu ja virtuaalikuva on paranneltu niin, että se ei oikeastaan ole enää alkuperäinen kuva lainkaan ja sen visuaalinen anti on käsittelyn tulosta"

mukaisesti esim. Ansel Adamsin tuottamat upeat kuvat liki 90 vuotta sitten ovat siis virtuaalikuvia. Ei siis mitään uutta taivaan alla.

Tosin et mainitse mitään usean kuvan yhdistelmästä, joka siis on oikeastaan uusi kuva eikä mikään kuvan paranneltu versio. Näitä ei kuitenkaan media uutisoinnissaan onneksi käytä. Tosin samaa kuvaa voidaan käyttää eri rajauksella ja tekstityksellä, jolloin sen merkitys saattaa muuttua ihan joksikin muuksi kuin kuvaaja on sen tarkoittanut. Hyvä esimerkki tästä oli Vietnamin sodan aikana kuva B52:sta pudottamassa pommeja, jotka myös näkyivät kuvasssa. HS:ssä se oli oikein päin ja teksti lakonisesti B52 pommittaa. Sama kuva oli Kansan Uutisissa laitetty pystyyn, niin että koneen nokka oli alaspäin ja teksti kertoi Pohjois-Vietnamin pudottaneen B52:n. Tosin kuva oli rajattu huolimattomasti ja yksi pommi oli jäänyt kuvaan...

Jos kuvaan ei ole lisätty/poistettu mitään, mitä siinä ei ole kuvaushetkellä ollut, niin silloin se on kuva tai ehkä teos, jos sisältö on riittävän omintakeinen. Jälkikäsittelyllä ei ole enää merkitystä. Toiset viitsivät nähdä sen vaivan, toiset eivät. Katsoja arvioi lopputulosta eikä hänen pidä antaa käsittelyn tai sen puutteen vaikuttaa siihen.



[00:28 10.1.2010] S.P.
Yhdessä Photoshopin oppikirjassa on hyvä esimerkki. Siinä on kuva, jossa kaksi venettä. Niistä kuitenkin tehdään käsittelyllä kuva, jossa on kolme venettä. Kun kolmas on kopio toisista on yksityiskohtana veneen kyljessä oleva numero muutettava. Rajaukset ja värikorjailut normaalisti.

Tuo hyvä kuva ei ole enää alkuperäinen kuva. Mutta tämä on mulle vain tämän asian sivujuoni. Pääjuoni on se, että tämä koko digitekniikka - niin hyvä kuin se onkin! - vie päähuomion muunlaisiin asioihin kuin perimmäisiin, eli millaisia kuvia pitäisi kuvata, mikä ne tekee hyviksi. Se kuva kuolee jos sitä ei enää ole olemassa.


[12:49 10.1.2010] M.P.
Aika harvoin sitä suoraan negasta/kennolta saa hyvää kuvaa, jos tuskin koskaan.

Mielestäni dokumentaarista kuvaa ei saisi muokkailla, ettei vääristeltäisi totuutta . Tottakai perussäädöt yms. Muttei manipulointia. Muussa tapauksessa kuvanmuokkaus kunniaan.

Minulle kamera on vain yksi työkalu tietokoneen/photoshopin ohella. Jotenkin kuulostaa siltä että Sepon mielestä ainoastaan luomukuva on ainoa oikea.

Minkälaisia kuvia/aiheita pitäisi kuvata & millä tavalla ettei "valokuva" kuole?


[13:57 10.1.2010] J.P.
Ei ole vain yhtä valokuvaa tai yhtä valokuvausta. Joku tapa katsoa tai tehdä kuvia voi kuollakin herätäkseen ehkä myöhemmin uudestaan. Meikäläiselle nuo peräänkuulutetut "hyvät kuvat" eivät ole niitä perimmäisiä asioita, itsetarkoituksellinen päämäärä, l'art pour l'art. Siitäkään syystä digitaalisuus kaikkine virtuaalisine oireineen ei voi uhata mitään kovin tärkeää.

Parhaassa tapauksessa valokuva ja valokuvaaminen voivat auttaa näkemään maailmaa toisin, joskus ehkä todellisemminkin kuin ilman tätä mediaa. Mutta sitä en suostu käsittämään että miksi kenno tai filmi olisi tässä se ratkaiseva juttu. Ehkä pitäisikin keskittyä puhumaan julkaisuympäristöistä: sanomalehdistä, gallerioista, kirjoista, internetistä. Mielestäni julkaisuympäristö on paljon suuremmassa muutoksessa kuin nuo tekniset ja materiaaliset jutut kuvien ottamisessa ja tekemisessä. Valokuvaus on tullut lähemmäs ihmisten arkea - onko nettifoorumeille rynnännyt kansa pilannut valokuvauksen?


[14:16 10.1.2010] J.P.
Hyvä keskustelu kerrankin :)

Oma mielipiteeni on se, että kuvankäsittely on OK. Perussäädöt digiaikana on pakko tehdä, koska kamera tekee kuvista tylsiä "pannukakkuja" ja usein myös värilämpötilaltaan väärän. Jääköön se sitten jokaisen oman näkemyksen varaan kuinka paljon muuta säätämistä tykkää tehdä. Hyvän valokuvan kyllä tunnistaa muustakin kuin kuvankäsittelystä IMHO. Kyse on paljolti myös siitä mistä kukakin yksilönä tykkää. Kuitenkin manipulointi menee jo minullakin yli ymmärryspisteen ja tätä Seppokin ilmeisesti tarkoitti virtuaalikuvallaan? :)

On totta, että suuret massat pitää kuvista, jotka ovat ns. silmänkarkkia. Ei niidenkään tekeminen ihan helppoa kuitenkaan ole. Ne vaativat paljolti oikeanlaiset olosuhteet kuvaustilanteessa. Ainakin kun maisemakuvauksesta puhutaan.

Entä onko väärin, että tekee esim. graduefektin (puolharmaasuodatin) digitaalisesti vai kuvauspaikalla suodattimella? Itse olen nykyään myös tehnyt digitaalisesti, koska suomessa myydään lähinnä huonolaatuisia graduja, jotka joissakin tapauksissa tuottavat värimuutoksia ja naarmuuntuvat helposti. Tässäkin asiassa digitekniikka on vain hyvä asia ja näitä esimerkkejä on muitakin.

Filmiaikanahan saatiin tietty "look" erilaisilla filmeillä. Nykyään se tehdään tietokoneella. Toisaalta jos minulta kysytään niin filmikuvat ovat usein paremman näköisiä. Tietokoneella menee helposti överiksi ihan huomaamatta...


[18:35 11.1.2010] S.P.
Hyvä Jarmo, suunnilleen noin oli tarkoitus pohjustaa keskustelua.

Näyttää kuitenkin sitä,että on ole osannut kertoa oikealla tavalla, mistä olen huolestunut eli siitä ihan pääaiheesta. Vielä kerran; se ei ole filmi vastaan digi eikä uusi vastaan vanha tai luomukuva vastaan käsitelty vaan tavallisten kuvaajien, ei alan harrastajien, ajatusmaailmasta yritin puhua.


[18:57 11.1.2010] K.G.
Sorry, mut nyt en tajuu mitä Seppo haet.
Puhutaanko nyt niistä jotka ottaa kuvia vain sukujuhlista tai lomamatkoillaan ja joskus aniharvoin muulloin. (esim, jos siili kävelee pihalla)
Jos niistä keskustellaan, niin mitä niistä.
Nehän ei tee juuri mitään. Ottaa kuvat ja teettää filmit tai vie muistikortin valokuvausliikkeisiin kehitykseen.
Kuvista jää jonkilaisia muistoja jälkipolville, mikä on tietty hyvä asia.
En minä löydä heiltä sen kummempaa ajatusmaailmaa.


[19:45 11.1.2010] M.P.
Joo, en minäkään ymmärrä mitä Seppo hakee.

Yritin tuossa jo aikaisemmin kysellä että minkälaisia aiheita/mitä pitäisi kuvata & millä tavalla?


[17:10 12.1.2010] S.P.
Kyllä minä puhun siitä valtaosasta ihmisiä, joka kameroita käyttää. Lisäksi olen unohtanut todeta, että kuvia otetaan kovin moneen tarkoitukseen. Vain pieni osa kuvauksesta tähtää merkittävimmin joihinkin estettisiin arvoihin.

Musta se ei ole niin, että mitä noista lomakuvaajista. Eikös juuri niistä joskus ja toivottavasti useinkin tulisi tosiharrastajia. Ja entä ne monet kuvaamisen alueet, joissa on kyse muusta kuin kauniista luontokuvasta, esim. muisti, esittely, urheilu, joulukortti, työ tai muihin tarkoituksiin. Tarkoitan kyllä sitä suurta joukkoa, joka ei taiteellisesti arvostettaviin kuviin pyri, mutta joiden pitäisi myös osata kuvata paremmin. Ja ymmärtää, mitä paremmat kuvat oikein tarkoittavat vai ovatko sitä ne että mennään kauppaan ja ostetaan järkkäri.

Emme me harrastajat ole valokuvaamisen aurinko, jonka ympärillä kaikki muu pyörii :-D


[17:51 12.1.2010] J.P.
Harrastajavetoisuus on yksi näkökulma. Toisenlaisiakin kehityssuuntia on. Yksityiskohtia en tiedä mutta olen kuullut että historiallisesti katseon valokuvataide on kelpuutettu "oikeaksi taiteeksi" muiden taiteiden joukkoon verraten myöhään. Ja kuulemma valokuvataiteen tunnustamisessa ratkaisevaa oli etabloitujen kuvataiteilijoiden panos, se kun he alkoivat käyttää työskentelyssään valokuvaa eri tavoin. Taidevalokuvauksella saattaa mennä tällä hetkellä paremmin kuin ikinä.


[18:54 12.1.2010] M.P.
Itse olen sitä mieltä että mitä noista lomakuvaajista ;) Siinähän sitä Sepolle riittää työsarkaa jos alkaa Suomen kansaa opettamaan kuvaamaan oikein & oikeita aiheita.

Mutta miten nämä "nyky lomanäppäilijät" eroavat aikaisemmista sukupolvista? Eivät varmaan mitenkään. Todennäköisesti 70-80 luvuillakin on lomakuvaajat suhtautuneet kameroihin samalla tavalla kuin nykyäänkin.

Kun on keksitty pokkareihin zoomi & automaattitarkennus, niin tavalliset, inhottavat lomakuvaajat ovat suhtautuneet valokuvaukseen samoin kuin nyt.


[22:15 12.1.2010] K.G.
Ne joita valokuvat/valokuvaus kiinnostaa löytää tarvitsemansa oppinsa varmasti. Kirjastoista, nettifoorumeista, ystäviltä, kursseilta tai jostain.

Ne keitä ei suuremmin kiinnosta valokuvat, tyytyvät kuvaamaan vaan ne pakolliset juhla ja lomakuvat. Ainakin toivon, että jokaisesta jäisi joku kuva ainakin muutaman sukupolven läpi elämään.

Minusta kaikkien ei tartte osata sen kummemmin valokuvata.

Ne osaavat sitten paremmin jotain muuta kuten:

Videokuvata
kokata
remontoida
kalastaa
keskustella
metsästää
virkata
rakastella
soittaa Xsylofonia
hypätä korkeutta
tai jotain aivan muuta



[16:29 13.1.2010] S.P.
Rupean jo lopettelemaan omalta osaltani tässä keskustelussa. Eiköhän tarpeellinen ole tullut jo sanottua, ainakin jotakin siitä.

Olen kyllä joskus tehnyt todella työtä tavallisten kamerankäyttäjien neuvomiseksi, mutta se on nyt muiden tehtäviä jos on sitten kenenkään. Todettiin kirjallisuus ja oppaat. Sitten kun mennään esim. lehtien puolelle, niin siinä on sitä kenttää, joka antaa kuvaa mistä nyt on kuvaamisessa kyse. Ja siitä yritin jutella.

Hyvin tärkeä osuus on toisilla kuvaajilla, osaavilla tai amatööreillä. Jos osaavat ovat halukkaita neuvomaan kysyttäessä tai tilaisuuden tullen, niin eikös se hyvä olisi.

Eikä se meitä häiritse, jos kamerankäyttäjät eivät osaa kuvata, eihän.




[22:11 14.1.2010] S.K.
Ihan mielenkiintoinen keskusteluhan tämä on, ja ajankohtainen..sen ihmeemmin ottamatta siihen nyt kantaa.

Mutta jos joku ei ole kuunnellut Mikko Paartolan tekemää erinomaista radiodokumenttia Valokuvaajan kuolema (2006), niin kannattaa se kuunnella (48min)! (Olen tätä jo joskus aiemmin mainostanut..) Siinä kuullaan tälläkin foorumilla vaikuttaneita henkilöitä.

Ja tuolta sen voi kuunnella suoraan tai ladata mp3:n:

http://www.nettidokumentti.fi/?p=40


[13:59 16.1.2010] tt
Minä ymmärsin mitä Seppo halusi sanoa, ja täytyy myöntää, että olen tismalleen samoilla linjoilla. Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta kaikille. Oli mukava lauantaipäivän piristys.


[14:22 16.1.2010] J.P.
Kuuntelin kertaalleen tuon Sampon linkkaamaan ohjelman. Näkemyksiä oli, keskenään ristiriitaisiakin. Edelleenkään en kuitenkaan oikein ymmärrä että mikä on valokuvan tai valokuvauksellisuuden ydin joka on katoamassa. Kaikki muukin muuttuu ympärillä niin tietenkin valokuvakin. Ekalla kuuntelulla tuosta ohjelmasta jäi mieleen pari juttua jotka liittyy omiin ajatuksiini, niihin merkityksiin joita kuvilla annetaan:

- Kuvan kertakäyttöisyys.
Hyvällekään kuvalle ei anneta juuri pidempää arvoa, uudet tulee tilalle jne. Sosiaaliset mediat oli ohjelmassa tästä kysymyksestä yksi esimerkki: kuvat päätyy nopeasti näytille, niitä kommentoidaan äkkiä ja lyhyesti, niihin harvoin palataan myöhemmin.

- Kuva on vain kuva ilman sanaa. Kuvan nimeämisen tärkeys ja se että nykyään suorastaan varotaan ottamasta kantaa ja esittämästä selviä mielipiteitä.


[14:06 17.1.2010] J.V.
"Aika harvoin sitä suoraan negasta/kennolta saa hyvää kuvaa, jos tuskin koskaan."


Tarkoittaako tämä, että diafilmille ei koskaan saanut eikä vieläkään hyvää kuvaa?

Toki diakuvauksessakin käytetään kaikenlaista vääristelyä - filmin värintoisto harvoin on neutraali (yhtä neutraali kuin digin), samoin käytetään lämmittäviä/kylmentäviä/erilaisia liukusävy -suotimia...

Mutta kuinka paljon nämä sitten ovat sitä vääristelyä?



Itse nimittäisin "virtuaalikuvaksi" noita mm. mainoskuvaajien/graafikoiden valokuviksi nimittämiä teoksia, joissa on kyllä jotkut osat valokuvista, mutta suurimmaksi osaksi kaikki on kyhätty kuvankäsittelyn keinoin yhdistämällä lukuisia kuvia ja osin vielä piirrellen.

Eräällä suomalaisella tuollaisella on todella hienoja ja humoristisiakin kuvia - mutta ei mielestäni valokuvia. Vahinko, ettei nimi ja kotisivun osoite nyt muistu mieleen. Todella katsomisen arvoisia teoksia tai virtuaalivalokuvia.


[14:08 18.1.2010] m
Siinähän lukee nega tai kenno, ei dia...

"Digiajassa" ei ole vikana se, että sen itsensä takia mikään valokuvauksessa muuttuisi. Vika on siinä että valokuvaus on ikäänkuin liian coolia ja helppoa. Lisäksi markkinointi ja median kuvatulva johtavat siihen, että valokuvat tasapäistyvät muutenkin.

Kuka tahansa voi ostaa kameran ja alkaa painella nappia. Näin voi saada jopa näennäisesti, varsinkin teknisesti aivan pätevää jälkeä. On helppo esiintyä osaavana valokuvaajana. Kuviaan saa hyvin esille ja netistä saa näkyvyyttä. Katsojien kuvakäsitys muuttuu, varsinkin asiaan vähemmän perehtyneitten.
Kuvan taso keskimäärin ja näkyvillä paikoilla laskee, vaikka hyviäkin tuotetaan tietysti yhä enemmän kun valokuvaaminen yleistyy.


[17:25 20.1.2010] tt
m osuit naulankantaan!


[16:58 21.1.2010] S.P.
Minäkin kuuntelin Mikko Paartolan tekemän radiodokumentin. Siinä on valokuvaajien puheissa juuri näitä samoja näkemyksiä, joista käytin varovaista sanontaa "olen huolestunut". Täytyy lakkia nostaa, että ammattikuvaajat uskaltavat noinkin suoraviivaisti sanoa mikä nykyajan digivillityksessä on pielessä. Samantapaista toteaa edellä nimimerkki m.

Sen sijaan en journalistina pitänyt ohjelmaa erityisen laadukkaana. Sain sen vaivoin kahlattua läpi. Tuollainen tajunnanvirtatekniikkaa noudattava käsittely on haastellinen, mutta onko se paras mahdollinen tässä tapauksessa. Pitääkö olla paljon keittoa, että löytää jokin hyvän lihapalan? Mutta tuohan on tietysti ihan toinen asia...




[00:04 30.1.2010] J.K.
On mielenkiintoista seurata tätä keskustelua. Näyttää aina nousevan keskusteluun uudelleen. Itse olen aloittanut valokuvauksen jo ihan 70-luvun alussa. Järjestelmäkameraan siirryin -73 ja samaan aikaan alkoi mustavalkofilmien kehittäminen ja kuvien teko itse. Varastosta löytyy vieläkin filminkehityspurkki ja kaksi suurennuskonetta, toinen värikuvien tekoon soveltuva, altaat, kuivausrumpu ym.

Nyt kuvaan edelleen järjestelmäkameralla, se on tietysti digikamera. Omalla kohdallani en näe juurikaan eroa valokuvaamiseni suhteen. Olen ehkä oppinut jotain kuvaamisesta vuosien aikana. Käsittelin kuvia jo silloin -70 luvulla ja pyrin saamaan niistä silloinkin paremman näköisiä, tai ainakin omasta mielestäni parempia. Koska olin jo silloin, hieman vakavammin valokuvausta harrastava, oli käytössäni laitteisto jolla pystyin tekemään kuville paljonkin enemmän kuin ”tavalliset” kuvaajat.

Myös silloin oli sellaisia valokuvaajia joilla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta tai tarkoitustakaan kuin vain ottaa kuva ja teettää ne jossain. Eli aivan kuten nytkin. Meitä on tavallisia näppäilijöitä ja valokuvausta harrastavia. Harrastajissa on paljon eritasoisia, eriasteisesti valokuvausta harrastavia henkilöitä. Tämä on ihanteellinen tilanne ja itse asiassa aivan sama tilanne on kaikissa harrastuksissa.

Minusta oleellisinta valokuvaharrastuksessa on se mihin kuvaaja itse pyrkii, mitä hän haluaa kuvillaan esittää. Kuva on aina kuvaajan henkilökohtainen näkemys ja työn tulos. Siksi kuvaajalla on oltava vapaus tehdä tai olla tekemättä kuvilleen jotain. Valokuvaajallakin on onneksi vielä jonkinlainen tekijänoikeus kuvaansa, riippumatta siitä onko sitä jälkikäsitelty vai ei.

Itse käsittelen edelleenkin kaikki sellaiset kuvani, joiden suhteen katson käsittelyn antavan paremman lopputuloksen. Niin olen aina tehnyt, enkä ole kokenut sitä mitenkään vääräksi tai oikeaksi. Se ei tee minusta yhtään huonompaa tai parempaa valokuvaajaa, verrattuna sellaiseen joka ei käsittele kuviaan ollenkaan. Meillä kahdella saattaa olla vain erilainen näkemys asiasta.

Itse koen, ettei minulla ole mitään syytä vaatia, että kaikki kuvat olisi jotenkin käsiteltävä tai ne pitäisi jättää käsittelemättä. Lopputulos ratkaisee. Jos kuvaaja haluaa kuvansa esille, hän esittelee silloin kuvan ja samalla oman näkemyksensä aiheesta. Samalla hän asettaa oman näkemyksensä esille ja arvosteltavaksi, riippumatta siitä onko kuvaa käsitelty tai ei.

Kuvan muokkaaminen on vain yksi kuvan sisältöön vaikuttava tekijä. En puhu nyt dokumenttikuvista, jotka ovat aivan oma alueensa ja oikeilla dokumenttikuvilla on oikeudellisessa käytössäkin erityisominaisuudet ja kuvan aitouden todistamiskäytännöt ja tekniikat. On paljon kuvia, myös täällä Aukea.net:ssä, joista en pidä ollenkaan, kuvan sisällön, tyylin tai jonkin muun seikan suhteen. Silti ne voivat olla aivan huippukuvia omalla alueellaan.

Jos haluaisimme rajoittaa kuvan käsittelyä lopputuloksen suhteen, pitäisikö meidän rajoittaa sitten vaikkapa henkilökuvauksessa pukeutumistyyliä? Mallin päällä voi olla muuttamaton vaate tai sitten vain kuvausta varten tehty ”muunnettu, hakaneuloilla kiristetty” vaate. Samoin meikkaus ennen kuvausta tai meikkauksen korjailu jälkikäteen tähtää saamaan lopputulokseen. Mitä eroa on kuvauskohteen käsittelyllä, ennen kuvausta tai kuvauksen jälkeen, lopputuloksen suhteen. Kumpi kuvan muokkaus on sitten hyväksyttävämpää tai tuomittavampaa? Todellisuudessa molemmissa pyritään vaikuttamaan lopullisen kuvan ulkonäköön ja sisältöön. Samoin on tilanne jos kuvaaja siirtyy maisemakuvauksessa muutaman metrin sivuun, peittääkseen vaikkapa rakennuksella ruman liikennemerkin, eikös sekin ole kuvan sisällön muuttamista ja ruman liikennemerkin poistaminen maisemasta.

Kaikki kuvat ovat varmasti omalla tyylillään ja omina teoksinaan hyviä ja huonoja, riippuen myös katsojasta tai arvostelijasta.
Taiteessa, musiikissa, runoudessa, kirjallisuudessa jne kaikissa on eri tyylejä. Luovassa tekemisessä on aina kyse jonkun henkilön omasta näkemyksestä asiassa ja teos on aina henkilökohtainen näkemys, jonka valokuvaaja haluaa tuoda nähtäväksi toisinaan myös muille. Valokuvaajalla on oltava myös vastuu kuvan viestistä. Kuvan muokkauksella ei saa tietenkään antaa aiheesta loukkaavaa tai tilannetta tai henkilöä loukkaavasti vääristävää kuvaviestiä. Siihen löytyy laista omat pykälänsä.

Katsojina meillä on onneksi vapaus valita mitä haluamme katsoa, mistä pidämme ja mistä emme pidä. En ole koskaan ymmärtänyt mihin perustuu vaatimukset ”muuttamattomista” kuvista, sillä sellaisia kuvaa ei minusta todellisuudessa ole edes olemassa. Valokuvaus on hieno ja luova harrastus. Itse ainakin pyrin keskittymään kuvan sisältöön ja kuvaan kokonaisuutena, oli valokuva sitten omani tai jonkun muun ottama, riippumatta siitä oliko se ”käsitelty” tai ”käsittelemätön”. On muistettava että huono ja taitamaton jälkikäsittely saattaa joskus pilata täysin hyvä alkuperäisen ”käsittelemättömän” kuvan.

Hauskaa talven jatkoa




[13:24 30.1.2010] HMJ
Itse kuvaan pääasiassa henkilökuvia ja korjailen niitä useinmiten. Ihan sama yrittääkö joku meikillä peittää etukäteen jotain "vikaa" vai tekeekö sen jälkiinpäin siistimmin & paremmin koneella. Toki meikkaaminen & retusointi jälkeenpäin ei ole toistensa poissulkevia vaan toisiaan tukevia menetelmiä.

Retusointia tein ennen 6x7 negoillekkin, nyt se tulee tehtyä paremmin.


[23:34 31.1.2010] S.P.
Ihan kiva juttu. Vielä kerran: tässä ei ollut kysymys kuvien käsittely vastaan käsittelemättömät tai jotakin sen tapaista. Toki siitäkin aiheesta voidaan keskustella, mutta mistä löytää eri miltä olevia?


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty