Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kuvataide
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kuvataide ei koskaan kuole mutta kärsii

[18:02 22.1.2010] S.P.
Nykyaikana ei kodeissa enää pidetä tärkeänä, että on tauluja. Päin vastoin nuorissa kodeissa pidetään pelkistetystä sisustuksesta, joka saa asunnon näyttämään odotushuoneelta. Toki nostalgisia poikkeuksiakin on, mutta tuo lienee aika yleistä.

Miksi kuvataiteen merkitys vähenee? Onko vika meissä kuvataiteilijoissa, emmekö osaakaan tehdä sellaisia kuvia, jotka kiinnostaisivat tämän päivän ihmisiä? Joku tietysti voi sanoa, että ei ennenkään ole kuvia tehty ihmisiä kiinnostamaan. Tavallaan ei, mutta yleinen kiinnostuksen ja jopa arvostuksen taso oli olemassa.

Onko aivan samaa onko seinällä valokuva, juliste, viimekeväinen vappuviuhka tai taulu? Kun nyt opitaan, että ei sillä mitään eroa ole jos ehdottomasti haluaa seiniään naarmuttaa, niin siitä vaan jotakin naulaamaan.

Omakohtainen kokemukseni oli aika murheellinen. Monet vuodet olin antanut pojan perheelle joulu- tai muiksi lahjoiksi parhaita tekemiäni töitä. Niitä oli ollut näyttelyissä tai joku oli varta vasten tehty heitä varten miniän makutottumusten mukaan.

Pojan perhe muutti toiseen asuntoon. Silloin insinööripoika oli huomannut, että modernissa kodissa ei ole tauluja seinillä. He poistivat kaikki taulut, muiden ja minun tekemät. Vain pieni häälahjaksi tekemäni runo+maalaus miniatyyri sai jäädä. Taulut oli viety vintille.

Kului hyvän aikaa ennen kuin rohkenin kysyä niiden kohtalosta. Juu, vintillä olivat ja sinne saisivat jäädäkin. Pyysin taulut takaisin itselleni ja sain ne hakea.

No, voihan tuollaista sattua kuvataiteilijalle kuin toisellekin. Tämä vain oli jotenkin minulle raskasta kun osoitti samalla havainnollisesti, mihin ollaan menossa. Tauluja ei enää tarvita. Lohdutin itseäni lahjoittamalla kaksi suurta akvarellia Lastensairaalan kummeille. Aiheen puolesta ne olivatkin lapsille tai lapsenmielisille tehtyjä. Mieltä lämmitti heidän kiitollisuutensa.

Siitä huolimatta osoittautui, että kokemani järkytys yhdessä sen kanssa, että luovuin Lapin tukikohdastani, sai aikaan sen, että tauluja ei enää syntynyt. Miksi niitä maalata jos ne eivät ketään kiinnosta? Itsellä niitä on jo vintissä, sohvien takana ja alla sekä seinillä kahdessakin rivissä. Minne sitten vielä...?

Joka kevät mökille muuttaessa otan mukaan maalausvehkeet, niin öljyvärit kuin akvarellitkin. Siellä ne viettävät hyviä kesiä kanssani ja palaavat syksyn tullen taas takaisin kaupunkiin. Mitään ei ole niillä tehty. Kaikkea muuta kylläkin, kahden kameran huolehtiessa visualipuolesta.

Toivon, että muilla ei ole samantapaisia kokemuksia. Odotan aikaa, jolloin joku tulisi sanomaan, että etkö voisi maalata meille taulun vaikka meidän kesämökistä. Tai mistä vaan, olisi kiva saada vähän kuvia seinälle. Niin tuntuisi kodikkaalta.







[20:29 22.1.2010] S.M.
tyhjät valkeat pinnat olivat eilen! omaa charmia niissäkin toki on. muotiilmiöt menevät ja tulevat. paljaat, laajat ja valkeat seinät kutsuvat oikeastaan maalauksia luokseen, kun on sitten aikaa niihin syventyä. voisiko olla, että tämä konflikti on alitajunnan synnyttämä. ehkä poikasi haluaa etäisyyttä luovasta ja taitavasta taiteilevasta isästään, jotta omat lahjat voisivat kasvaa. käväisinpä jopa kurkistamassa, mitä teoksia sinulta löytyy. ajatellen ehkä saavani sieltä vastauksen. valitettavasti et ole laittanut mitään näytille. miksi? uskotkohan itse taiteeseesi?
mutta.toisaalta. aina se vain niin on ollut. taide ei liikuta massoja! ei nuoria eikä vanhoja sellaisia.
Kuitenkin kulkiessani taidemuseoissa ja –näytöksissä, näen yleensä hyvinkin paljon nuoria ihmisiä; kyllä se taide ja kulttuuri on ja pysyy ajankohtaisena ja intressanttina.
täällä sveitsissä on muuten taidemarketit aika kysyttyjä. kohtuuhintaan voi hankkia taidetta tasokkailta, vielä tuntemattomilta taiteilijoilta. win-win-tilanne. taiteilijan odotellessa läpimurtoaan (galleristit seurailevat myös näitä myyntinäyttelyitä), tulee mielenkiinto herätettyä ja tienestiäkin hankittua. ja jokamies/-nainen saa nautintoa hyvästä taiteesta, hintaan alle kipukynnyksen.



[00:04 23.1.2010] S.P.
Omia töitäni on näytillä ollut eri puolilla nettiä, nytkin parhailaan kotisivuillani. Kohdassa Luovat ja Galleria. Sivustosta on linkki yllä.

Tietysti uskon taiteeseen. Miksi muuten täällä kirjoittelisin? Kysymys ei ole omasta ongelmastani, se oli vain esimerkki, vaan ihmisten etääntymisestä kuvataiteesta.




[12:42 23.1.2010] S.M.
sitten ymmärsin sinun tekstisi aika tavalla vinoon. sinä käsittelit asiaa allegorisesti. minä kun luulin yhden osan koskettelevan henkilökohtaista pettymyksen tunnetta ja toisen tuota yleisempää suuntaa etääntymisestä taiteista.


[14:10 24.1.2010] S.P.
Joo, tarkoitus oli keskustella yleisestä ilmiöstä. Mutta ehkä sitä ei sitten täällä olevien mielestä ole kun ei kukaan mitään kommentoi. Se on hyvä, että kuvataiteissa ja niiden harrastuksessa menee hyvin...;-)


[14:16 18.9.2011] T.J.
Minusta kuvataide ON kriisissä. Ekakskii painokuvat, valokuvat jne. ovat syrjäyttäneet jo aikoja sitten maalauksen perinteisen funktion. Jossain vaiheessa kun muita kuvia ei oikein ollu.

Sitten tuli surrealismi ja osoitti, että maalauksella voi luoda visioita, joita ei voi valokuvata. Ja sitten tulivat tietokoneet - kaikki hitsin vitsin Pixarit ja mainostoimistot tuottavat eivät ainoastaan häikäiseviä kuvia vaan animaatioita.

Samaa myötä katosi myös originaali. Kuten musiikki, myös kuvat ovat nykyään kopioitavissa loputtomiin. Monesti on melko sama, onko kyseessä vain sähköinen digikuva vai "oikea" maalaus.

Mutta jos kuvataiteilijalla on jotain, mitä rahalla ja animaatiotiimeillä ei saa, niin ehkä seuraavat;

1) jonkinlainen visio, joka syntyy juuri yhden ihmisen päästä. Joskus yksi näkee enemmän kuin kokonainen lauma. Mutta tämäkin on mahdollisuus joka on kovan kautta realisoitava.

2) kuvataiteella on jonkinlainen romanttinen jälkimaine vielä, ts. luulenpa että seinälle nostettu öljyvärimaalaus aiheuttaa keskimäärin isompia viboja katselijassa kuin vastaava digitaalinen versio. Tähän liittyy myös jonkilainen luovan taiteilija-neron myytti, jota on vaikea liittää isojen animaatiofirmojen tai mainostoimistojen nörttitiimeihin.

Mutta onhan tässä selvä inflaatio. Että olen pitkään ollut itse maalailematta, johtuu osin ihan samasta syystä, eli on vain ollut tunne että kuvataiteen aika on jo ohi. Mutta katsoo nyt.


[22:07 18.9.2011] P.P.
Ei kuvataiteen aika ole ohi. Itse näkisin ehkä ongelmana sen, että kuvataiteilijaksi ei opiskella enää taidon kautta vaan ilmeisesti valintaprosessi etenee satunnaisesti. Ennenvanhaan oppilaan oli pakko osata maalata ja mestarien töitä piti kyetä kopioimaan pikkutarkasti. Enää sellaisia vaatimuksia ei ole, joten ainakin koulutus ja opiskelu jää vähäiseksi niilläkin, jotka ehkä olisivat lahjakkaita.

Toisaalta hienoa kuvallista ilmaisua löytyy muissakin muodoissa kuin perinteisessä maalaustaiteessa. Sitä ei vaan oikein ehkä arvosteta taiteena.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty