Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Mikä määrittää hyvän kuvan?

Seuraava sivu  

[12:43 2.3.2010] M.K.
Moro kaikille!

Olen täällä uusi jäsen ja liityin tänne lähinnä mielenkiinnosta (suomalaisten) ihmisten mielipiteitä kohtaan ja rakentavaa kritiikkiä hakemaan.

Olen nyt saanut muutamiin kuviini paljon palautetta siitä, että tekniikka ei riitä ja että ovat teknisesti surkeita ja näin huonoja kuvia. Nämä ovat siis täysin oikeutettuja hyviä mielipiteitä, joita arvostan. Tämä ei ole mikään itkupotkuraivari, että miksi mun kuvista ei tykätä.

Olen ennen kaikkea erittäin utelias tätä väitettä kohtaan, että hyvässä kuvassa on syvät värit, hyvä kontrasti ym. teknisesti arvostettuja piirteitä. Eräs henkilö sanoi myös, että harvemmin törmää kuvaan, jossa on vanhanajan haalistuneet värit, kun puhutaan hyvistä kuvista.

Itse olen törmännyt enemmän kuin usein sellaisiin kuviin, missä on vanhanajan haalistuneet värit (ja tahallaan kuvankäsittelyllä tehtynä), eikä välttämättä kuva ole ollut ollenkaan terävä. Ja näitä kuvia on arvostanut suuri joukko ihmisiä ja teknisesti hyviä valokuvaajia.

Esimerkkikuvia:
Täysin epäterävä tanssija

Haalistuneiden 'vintage'-kuvien epävirallinen mestari, Alex Dram

Kuva, jonka olisi voinut myös jättää 'normaalin' näköiseksi, mutta jonka tekijä upealli tyylilleen uskollisena muokkasi tällaiseksi.

Monia muitakin löytyy, mutta tuossa nyt vähän esimerkkiä.

Mikä on hyvä valokuva ja kuka sen määrittää? Kuinka paljon sääntöjä voi rikkoa ja saada vielä aikaan hyvän kuvan? Tappaako teknisesti huono laatu kuvan sisällön? Ovatko valokuvauksen säännöt ja ohjeistukset tehneet katsojista jopa ahdasmielisiä?

Keskustelua, kiitos.


[13:07 2.3.2010] J.P.
Aukeassa on paljon erityylisiä kuvia, monet genret ja tekniikat. Ja kun yleisökin on kirjavaa niin makumieltymykset törmäilevät väistämättä. Visuaalisesti tehokkaat, helposti aukeavat, kauniit ja positiiviset, teknisesti taidokkaat, virheettömät - siis työt joissa ei ole häiritseviä elementtejä - nostetaan pisteytysleikissä esille. Mutta useinkaan nuo eivät ole niitä töitä, joiden ympärillä keskustellaan.


[13:54 2.3.2010] K.G.
Ei tähän varmaan löydy vastauksia, eikä minun mielestä pidäkkään.

Hyvän kuvan määrittelee jokainen katsoja erikseen, omien mieltymyksiensä mukaan.

Itse tykkään monenlaisista kuvista, eikä kuvan tarvitse olla läheskään aina teknisesti huippuluokkaa. Ei edes maisemakuvien.

Yksi hyvän kuvan merkki mulle on, että kuvaan pääsee ikäänkuin sisälle, eli aistii tunnelman.
Parhaimmillaan kuulee äänimaailman, aistii tuoksuja ja tunteita.


[15:11 2.3.2010] P.T.
Kyllä valokuvaa on täysin mahdoton saada sellaiseksi että kaikki pitäisivät siitä.

Jostain syystä näitä vanhanaikaisiksi käsiteltyjä kuvia on vielä vaikeampi arvostella kuin ihan normikuvia.

Mua joskus häiritsee se että kuvasta tahallaan tehdään epäterävä ja huitaisten otetun näköinen ja sitten kuvia kehutaan maasta taivaaseen...mä vaan en oikein ymmärrä sen kaltaisia kuvia. Mutta se on mun mielipiteeni ja mä katson että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä...joku tykkää ja joku ei, sehän tän maailman tarkotus on.

Ehkä yksi syy siihen että en niin kauhiasti innostu vanhanaikaisesta ja huononvärisestä kuvasta on se koska mulla on sellaisia itsestäni ja omista lapsistani ihan pieninä otettuja kuvia albumit täynnä ja mua raivostuttaa suunnattomasti kun kuvien värit on menneet päin peetä vuosien kuluessa.

Voi olla että jonkun mielestä se on hienoa mutta mun mielestäni kaikkea muuta kun kivaa.
Luulen että nuoret ihmiset arvostaa enemmän näitä "vanhanaikaisen" näköisiä kuvia mutta me joka ollaan jo eletty se aika niin ei olla niinkään innostuneita haalistuneista ja värinsä menettäneistä kuvista.....
Kyllä ainakin mä haluaisin katsella muistoja selvinä hyvävärisinä kuvina enkä haalistuneina ja punakeltaiseksi muuttuneina haamukuvina.

Olen ehkä säilyttänyt kuvia väärin koska näin on käynyt, eihän ne kuvat kuitenkaan ihan älyttömän vanhoja ole. En mä sentään vielä mikään 100 vuotias ole:))))

Makuasioista ei voi kiistellä-tai siis voi tietenkin kiistellä, mutta ei siinä ole mitään järkeä. Kyllä jokaisella on oma mielipiteensä ja makunsa ja niin se kuuluu ollakin.


[16:45 2.3.2010] M.K.
En olekaan varsinaisesti vastausten tai lopputulosten perässä. Mielestäni on vaan mielenkiintoista keskustella tästä ja kuulla niitä mielipiteitä ja perusteluja niille. Kiistelynhalusta ei ole kyse.

Itselleni tulee aina kysymys 'MIKSI' mieleen, kun niin monet esittävät mielipiteensä totuuksina ja ainoina oikeina.

Henkilökohtaisesti kai haen valokuvilta semmoista epätodellisuutta. Todellisuuden näkee nenänsä edessä joka päivä, jollei ole sokea. Ymmärrän toki niitäkin, jotka haluavat vangita nimenomaan niitä näkemiään muistoja. Isäni on sellainen, meillä on satoja kuva-albumeita ja perheessämme onkin sanottu jo vuosia, että jos tulee tulipalo, niin valokuva-albumit pelastetaan ennen kaikkea muuta :D

Itse haluan enemmän vangita tunnelmia ja semmoisia päänsisäisiä juttuja ja kokemuksia visuaaliseen muotoon.


[17:31 2.3.2010] J.P.
Täällä on pääpiirteittäin erilainen keskustelutyyli kuin esim. flickrissä (tosin sielläkin on ryhmiä joissa sanotaan melko suoraan mielipiteitä).

Monet hienot täällä näkemäni kuvat ovat jääneet varsin vähälle huomiolle, pisteistä puhumattakaan. Mutta niinhän se tuppaa olemaan isommissakin ympyröissä, taiteellisesti kunnianhimoiset työt jää marginaaliin.

Kun pohditaan "hyvää kuvaa" ja arvostuksia niin taide vastaan tekniikka näyttäisi olevan kestoaihe aukealla. Mutta yksi juttu jota en ole vielä bongannut keskusteluista on kuvaajan tai katsojan sukupuoli. Aikojen parhaat -listalla on huomattavan vähän naispuolisten kuvaajien töitä. Suosiiko aukean yleisö maskuliinista estetiikkaa vai mistä mahtaa olla kyse?


[19:31 2.3.2010] M.Y.
Minä olen samoilla linjoilla kuin Päivi-Marita. Ensinnäkin pitää sanoa, että olen myös uudehko täällä Aukeassa eikä kokemusta ole mistään muustakaan valokuvausfoorumista eikä juuri valokuvauksestakaan ja kaikenkaikkiaan taidan olla sellainen luonnon luomulapsi tai vaikkapa ns. vanha pieru, joka tykkää katsoa kauniita värejä, upeasti vangittuja eläinkuvia ja kauniita maisemia eikä niinkään näitä runsaasti käsiteltyjä ja omaan silmääni "vääristeltyjä" kuvia. Toisaalta taas ymmärrän, että varsinkin nuoremmalla sukupolvelle, jolle tämä nykytekniikka ja sen suomat mahdollisuudet ovat arkipäivää ja he haluavat tehdä jotain poikkeavaa, sillä hehän ovat jo vauvasta asti tottuneet tietotekniikkaan ja kaikenlaiseen hienosäätöön eivätkä osaa enää sillä tavalla ihmetellä kuten itseni kaltaiset, että voi hyvänen aika sentään - tohon vaan moottoripyörän kyydistä räpsyttelin pienellä pokkarilla ja näin hienoja tuli!

Sen olen tosin huomannut, että täällä ei välttämättä aina välitetä siitä, että kuva on epätarkka tai puhkipalanut vaan sellainenkin kuva voi olla hyvä, vaikka nämä olivat sellaisia ensimmäisiä asioita joita itse olen valokuvauksesta oppinut, että pitäisi siis välttää näitä "virheitä".

Tästä sanallisesta arvostelusta tai kritiikistä vielä, että olen saanut karvaasti täällä kokea esitettyäni erään kerran - mielestäni ihan aiheellisen ihmetykseni siitä, miksi eräs kuva oli niin monen mielestä hyvä. Ajattelin, että olisin oppinut jotain uutta. Sitten erehdyin vielä toisenkin kerran saman kuvaajan kohdalla (sattumalta, en katso koskaan edes kuka on kuvaaja kun en ketään kerran tunne) kysymään jotain mielestäni ihan asiallista niin sain senkin jälkeen kaikkiin kuviini tältä ykköset.

Siksi tulee aika vähän enää esitettyä varsinaista kritiikkiä kun en käsittänyt, että se ei ole sopivaa. Mutta kaikenkaikkiaan ketjun aloittaja saa tosiaan olla tyytyväinen saatuaan paljon keskustelua aikaan. Vähän eloa tähän foorumiin! :)


[22:04 2.3.2010] M.K.
Enpä ole oikeastaan sen syvemmin pohtinut tuota ikäkysymystä, vaikka tottahan toki se on hyvinkin suuressa osassa tätä pohdintaa. Aika itsestäänselvääkin nyt kun sen toitte esille :D

"Tästä sanallisesta arvostelusta tai kritiikistä vielä, että olen saanut karvaasti täällä kokea esitettyäni erään kerran - mielestäni ihan aiheellisen ihmetykseni siitä, miksi eräs kuva oli niin monen mielestä hyvä. Ajattelin, että olisin oppinut jotain uutta. Sitten erehdyin vielä toisenkin kerran saman kuvaajan kohdalla (sattumalta, en katso koskaan edes kuka on kuvaaja kun en ketään kerran tunne) kysymään jotain mielestäni ihan asiallista niin sain senkin jälkeen kaikkiin kuviini tältä ykköset."

Kauhean harmillista tuollainen. Mä olen luonnostani hyvin epävarma itsestäni ja kyvyistäni (vaikka ehkä yritänkin kamalasti esittää muulle maailmalle muuta, vaihtelevalla menestyksellä) ja nyt kun olen saanut sitä negatiivista kritiikkiä, mitä tulin täältä hakemaankin, olen silti yrittänyt käydä katsomassa kommentoijien omia kuvia ja katsoa niitä mahdollisimman objektiivisesti. Ja se ei ole todellakaan helppoa!
Tuollainen 'kostomeininki' on ihan perseestä ja lapsellista. Jos mulle tulee sellainen fiilis niin mieluummin jätän sitten pisteyttämättä ja kommentoimatta, ettei tule sanottua jotain, mikä myöhemmin nolottaisi.


[08:28 3.3.2010] M.P.
Meilläkin löytyy itsestäni lapsuus ajan kuvia -70 luvun lopulta -80 luvun alkupuolelle, joissa värit ovat menneet päin peetä ajan kanssa.

Sääli sinänsä, olis kiva kyllä että ne olisivat säilyneet kunnolla. Jotkut nyt tietysti sanovat että ne sävyt tuovat "ajan hengen" esille. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta en muista että maailma olisi ollut oranssin värinen silloin (meidän verhot tosin oli) :D

Mielipiteeni on siis että en tykkää tahallaan suttuiseksi, epätarkaksi, värivääristyneeksi tehdyistä kuvista, siis juuri sellaisista mitkä muistuttavat näitä -70 luvun kotialbumikuvia/sen ajan polaroidkuvia, missä ei ole mietitty yhtään esim. kuvan valaistusta jne.

Mulla oli täällä aukeassa pari retrokuvaa, missä tosin yritin välttää tätä polaroid tyyppistä jälkeä.

Pidän kyllä vanhan ajan kuvista esim. -30 luvun taidokkaat studiokuvat, jotka ovat nykymittapuun mukaan laadukkaita -tarkkoja & valaistus kohdillaan, mutta en juurikaan näistä point & shoot tyylisistä suttukuvista -joista tulee vaan mieleen ne vanhat kotialbumit.



[10:17 3.3.2010] P.T.
Merjalle ja Millalle:
Mä olen monien vuosien aikana oppinut aukeasta ainakin sen, että ykkösistä ei kannata välittää kuin ehkä positiivisessa mielessä.

Jos omaan kuvaan naputetaan kymmenen ykköstä hetkessä ilman mitään kommentteja niin kuva on ainakin huomioitu ja se ärsyttää joitakin..siis kuva on saanut mielenkiintoa osakseen. Se on aina hyvä asia.

Jos taas oman rehellisen kommentointini pohjalta saan ykkösiä, mikä taas on ihan normaali tilanne täällä aukeassa ja varmaan monilla muillakin vastaavilla sivustoilla, niin onhan se kivaa että joku hakee mun kuvani esiin vaan antaakseen sen kostoykkösensä:))
Joten taas kerran mut on huomioitu, enkä ole "näkymätön ja mitätön" :))

En mä vaan viitsis alkaa etsimään kenenkään profiilin kautta kuvia vaan sen takia että haluan ehdottomasti antaa tälle henkilölle ykkösen:)))

Ottakaa aina noi asiat enemmän sellasena "Hei mut on huomattu" kokemuksena, kun niin että poltatte hihanne tai verenpaineenne nousee pilviin.
Älkääkä ihmeessä lopettako kommentointianne tai klikatko "Haluan iäksi pois aukealta" kruksia!




[11:49 3.3.2010] M.K.
Tämmöisestä parikymppisestä on kiva katsella vanhempien vanhoja 70-luvun kuvia, kun ne on mun mielestä niin kauniita ja tuntuu kuin jotain elokuvaa katselisi. :)

Tuo on kiva katsantokanta, Päivi-Marita. On niin helppoa ottaa itteensä kaikennäköset pottuilut. Siinä unohtaa, että asian voi nähdä myös positiivisena.


[12:28 3.3.2010] P.H.
Jep näin se on Päivi-Marita sanoi sen oikein=)
Noista kuvista hitsi sehän on retroa se, ja mä olen itse myös jo retroa;=)
Minulla on mielessä kuva, jonka tässä kunhan ehdin, kuvaan ja teen, ehkä sen julkaisenkin kun sen aika koittaa.


[01:23 5.3.2010] M.J.
Sinä. Sinä määrität sen itse.


[14:48 5.3.2010] J.T.
Töistä käsin paneuduin tähän nyt kaikki 2 minuuttia, mutta semmonen ajatus heräsi mieleeni että.. jos tykkäät vintagekuvista (jotka oli muuten hienoja, toi linkki ylhäällä siis)) niin sitten kuvien kohteet/aiheet pitäisi olla myös ehkä semmosia.. esim jos kuvaisit jotain vanhoja asuntovaunuja ja kavereita retro uikkareissa tai samettisia lastenvaunuja niin silloin olisikin kiva että kuvissa olisi haaleet pastellit, 70-luvun värit ja tunnelma.. mutta jos otat esim itikka makroja ei ne oikein sovi semmoseen.. vaan sillon se näyttää siltä että tekniikka ei riittänyt.. Toisaalta itse otan mielestäni teknisesti ok otoksia mutta mua sitten mollataan taas aina sisällöstä:) joka ei toisaalta mua haittaa koska havittelen vaan täydellistä sisustuskuvaa itselleni. En niinkään syvällistä merkitystä. Ja voihan aukeassa saada vaikka pelkkää ykköstä koko fotosarjalle, vaikka sama sarja voisi voittaa fotofinlandian! Ei aukean keskiarvo kauheesti mitään todellista kerro:)


[15:00 5.3.2010] H.S.
minusta tarkkuus on tarpeen aina ellei kuvan ole tarkoitus olla lähes surrealistinen taideteos..

joskus matalakontrastisuus on huippujuttu! ja mikä tahansa voi toimia, mutta jos laatu on huono ja tarkennus ei oo kohallaan niin auts.
Erikseen ne sellaiset taiteelliset kuvat jotka ei yritäkkään olla tarkkoja ja ovat hienoja silti.
Välimaastossa kulkevat pilalle menneeltä näyttävät epätarkat kuvat eivät saa suosiota..

kuvan pitää olla täysillä jotakin. ei mitää epävarmaa paskaa: "anteeks ku oon olemassa" :D


[16:05 5.3.2010] J.P.
Valokuvassa terävyydellä tai kontrastilla voi poimia yksityiskohtia, näyttää jotain tarkasti ja tehokkaasti. Taiteessa kaikki tyylikeinot voi ottaa tarkastelun kohteeksi, myös sille tarkasti näyttämiselle voi vaatia perusteita. Saakin olla melkoinen virtuoosi, että saa muut kiinnostumaan kuvistaan pelkästään täsmällisen teknisen toistokyvyn ansiosta. Käytännössä kuvia katsovan yleisön maku määrittelee mitkä tekniset ratkaisut vaativat enemmän perusteluja.

Omissa kuvauspuuhissani kaupunkiluonnon elukoiden jäljillä pehmeys ja värintoiston ongelmat asettavat rajoituksia, mutta pitkäaikaisena haaveenani on ollut oppia käyttämään näitä ongelmia visuaalisina tehokeinoina, muiden joukossa. Muiden kuvissa innostun ehkä liiankin helposti kaikista kokeilupyrkimyksistä ja sääntöjen rikkomisista. Totunnaisiin keinoihin yksinkertaisesti kyllästyy, kuvausvälineet kehittyy kaiken aikaa ja kuvatulva ei ainakaan hellitä. Tekninen laatu ei itsestäänselvästi tuo lisäarvoa. Minusta täällä ei useinkaan oteta vakavasti kuvaajien tekemiä tietoisia ratkaisuja vaan leimataan ne epäonnistumisiksi omien esteettisten mieltymysten perusteella. Ja pitäisi kai lisätä että syyllistyn tuohon itsekin.


[22:46 5.3.2010] M.P.
Mutta asia on kuitenkin niin että hyvään tekniseen tasoon sinun täytyy OIKEASTI osata jotain, taiteelliseen kuvaan riittää pelkkä tuuri.

Okei voi siihen vähän muutakin kuin tuuria tarvita, mutta silti suurin osa ns. taiteellisista kuvista mitä olen esim. täällä(kin) nähnyt, ovat näyttäneet enemmän tai vähemmän sattumilta.

Mielestäni uskottavan "taidekuvaajan" täytyisi myös osoittaa osaavansa tämän pinnallisen teknisen kuvaamisen, jotta taidepuoli ei saisi sitä amatöörimäistä leimaa.


[00:09 6.3.2010] J.P.
Uskottava taidekuvaaja on uskottava taidekuvaaja. Ja amatööri on amatööri, eikä siinä mitään pahaa pitäisi olla, leimaa tai muuta. Tuurilla vedetty nappilaukaus on iloinen asia sekin.

Ja ihan samalla tavalla: siihen että voitaisiin sanoa että hallitsee oikeasti tekniikan, vaadittaisiin se, että joku hallitsee oikeasti tekniikan. Mutta onko se iloinen asia sitten? Taiteen ohella toinen kirosana täällä tuntuu olevan ammattilaisuus. Kaiketi siksi että ammattilaisuuteen yhdistetään raha ja varman päälle pelaaminen, ilon poissaolo. Toisaalta täällä pyörineillä ammattilaisilla on ollut hirveästi sanottavaa.


[01:46 6.3.2010] M.K.
Tuo on kyllä jotenkin hassu juttu, että taide on sana, joka helposti vähentää uskottavuutta. Heti kun kutsuu itseään taiteilijaksi ja teoksiaan taiteeksi, joku tulee ja haluaa välttämättä laittaa etuliitteen 'teko' siihen eteen. Miksi? Onko taiteen ja ei-taiteen niin vaikeasti määriteltävä häilyvä raja niin hankalaa sulattaa? Ja sitten tulee tietty aina esiin se klassinen kysymys; Mikä on taidetta?
Sama kysymys, kuin mikä on hyvä valokuva, mutta eri sanoin ehkäpä. Mielipidekysymys, mutta mun mielestä kiva keskustelun aihe.

Vaikka valokuvaaja olisi teknisesti hyvä ja OIKEASTI osaisi valokuvauksen teknisen puolen, kuvat voivat silti olla tylsiä ja sisällöttömiä. Mun mielestä loppujen lopuksi hyvä valokuva kuitenkin välittää sen tunnelman ja viestin katsojalle keinoista viis.

Ja vaikka hyvä taidekuva olisikin sattuma, pitää kuvaajalla olla sen verran silmää, että tajuaa julkaista sen.

Kuinka paljon loppupeleissä keinot ratkaisevat, jos lopputulos on kuvaajalle ja katsojalle mieluinen?


[14:45 6.3.2010] M.P.
Tässäpä pyörii hankalia käsitteitä, kuten uskottavuus. Mitä se tarkoittaa? Lisäksi vastakkain on asetettu ammattimaisuus ja amatöörimäisyys - Markus Paukkula kirjoittaa, että "jotta taidepuoli ei saisi sitä amatöörimäistä leimaa". Siis aukea.netinkö taidepuoli? Eikös tämä ole amatöörisaitti?

Minusta taiteellisen ja teknisen kuvan ongelmat ja vahvuudet ovat lähtökohtaisesti niin erilaisia, että minun on todellakin vaikea käsittää tätä vastakkainasettelua. Lisäksi "huonoilukin" on tekniikka, jossa on teknisiä kriteerejä - eiköhän senkin voi tehdä huonosti.

Ihan oikeaan ammattilaisuuteen kuuluu myös toisten työn ymmärtäminen ja oman paikan hakeminen sillä tekemisen kentällä, mihin tahtoo oman kortensa kantaa. Erilaisten tekotapojen ymmärtäminen on osa taidekentällä toimimista, ja sille kentällehän valokuvauskin jollain tavalla kuuluu. Jos kaikki pyrkivät samanlaiseen juttuun, ei toteudu kenenkään etu - ei tekijän, yleisön tai taiteenlajin itsensä.

Mielestäni osoittaa suurta kunnioituksen puutetta toisten työtä kohtaan, jos ei luoteta tekijän taitoihin ja tyydytä arvioimaan nähtävillä olevaa teosta sen omilla kriteereillä, vaan halutaan ensin saada todistusaineistoa siitä, että tekijä osaa ottaa terävän kukkamakron, moitteettoman muotokuvan ja tunnelmallisentarkan vuoristomaisemakuvan. Osaamisdiplomin kaivaminen takataskusta joka käänteessä ei taida olla kovin monen mielestä kovin kiinnostavaa.


[18:43 6.3.2010] M.K.
Maaria Pääjärvi:
"Mielestäni osoittaa suurta kunnioituksen puutetta toisten työtä kohtaan, jos ei luoteta tekijän taitoihin ja tyydytä arvioimaan nähtävillä olevaa teosta sen omilla kriteereillä, vaan halutaan ensin saada todistusaineistoa siitä, että tekijä osaa ottaa terävän kukkamakron, moitteettoman muotokuvan ja tunnelmallisentarkan vuoristomaisemakuvan. Osaamisdiplomin kaivaminen takataskusta joka käänteessä ei taida olla kovin monen mielestä kovin kiinnostavaa."

Oi kun oli hienosti sanottu.


[19:32 6.3.2010] S.S.
Tällänen 'suttukuvaus' on siitä vittumainen harrastus, että siitä saa jänkätä iät ja ajat juuri alan foorumeilla. Olis kyllä kova jos joku perustaisi suomalaiselle lofi-kuvaukselle ihan oman sivuston. Saisi sitä kritiikkiä edes samat taiteelliset intressi omaavilta, niin tietäisi mitä pitäisi ehkä oikeasti parannella.


[12:17 7.3.2010] P.T.
Jokainen ammattilainen on joskus ollut amatööri ja aloitellut uraansa.

Tuskin kenenkään kuvat ovat alussa mitään mahtavia teideteoksia olleet. Ainakin valokuvauspuolella opetteluun menee oma aikansa ja kameran kanssa pitää olla sinut ennenkuin saa aikaan mitään kovin "suurta".

Joillakin ihmisillä on taiteellisuutta ja toisilla ei, tekotaiteellisuudesta en oikein ymmärrä mitään - mitä se on?

Mä pidän aukeasta juuri sen takia että täällä on ihmisiä laidasta laitaan. Jos jokainen kuva olis täydellinen taideteos niin en mä jaksais kovin kauaa katsella niitä.

Myöntäkää pois - toisten virheet ja tekniikan puutteet on osa sitä joka täällä aukeassa kiinnostaa, sitten kun vastaan tulee todella upea kuva niin se erottuu heti joukosta. Silloin tavallaan herää että "Hei, miks mä en ole keksinyt tuota....Miks mun silmäni ei näe sitä mitä tuo kuvaaja on nähnyt".

Silloin huomaa että kyllä sitä VOI oppia itsekin jotain, omista ja muiden virheistä oppii parhaiten ja ehkä joskus pystyy itsekin ottamaan sen nappikuvan jota nyt vaan ihailee ja huokailee itsekseen että miks en mä osaa......

"Suttukuvaus" on sitä mitä mä en oikeesti ymmärrä vaikka teitä nuoria varmaan on paljon jotka tykkäävät juuri sen kaltaisista kuvista.
Kuten Milla tuolla sanoi että hän nuorena ihmisenä tykkää retrosta..mä en tiedä miten muut vähän vanhemmat suhtautuvat retroon.
Mä itse en ole siitä innostunut koska se on mun entistä elämääni enkä mä ole koskaan haikaillut mitään mennyttä, katson mielummin eteenpäin.


[14:51 7.3.2010] M.P.
Johan täällä on älähdetty mun kommentista!

Jokainen on amatööri aluksi, enkä mä sitä hauku vaan sitä että ei edes haluta oppia valaistuksen hallintaa tai jälkikäsittelyä -tai edes sitä mitä oikeasti tarkoittavat ne mystiset pienet vihreät numerot siellä etsimessä kuvan ottohetkellä.

Hyvä valokuvaaja on sellainen joka osaa yhdistää idean/teknisen toteutuksen/tarinan/ laadukkaaksi kokonaiseksi paketiksi alusta loppuun. Tällainen on mainitakseni Dave Hill, ei välttämättä iske kaikkiin, mutta jätkällä on pallo hallussa. http://www.davehillphoto.com/

Itse olen siitä vielä hyvin kaukana -koko ajan eteenpäin!


[21:32 7.3.2010] M.K.
Ei kai täällä kukaan ole sanonut, ettei haluaisi opetella valaistuksen hallintaa, jälkikäsittelyä tai niitä kameran toimintoja. Vai oliko ne vahinkotaidekuvien julkaisijat niitä?

Dave Hillin kuvat on upeita kyl. Toinen vähän samantapainen (joka käyttää kuvamanipulaatiota ym. hienosti) on Aaron Nace. Varsinkin hänen omakuvansa ja 'My Studio' -sarja on mun lemppareita.
http://www.aaron-nace.com/


[07:52 8.3.2010] H.S.
Olet sitten ammattilainen, amatööri tai valokuvataiteilija, mikään niistä nimikkeistä ei kerro laadusta. Ammattilainen on vain ihminen, joka tekee sitä leipätyökseen. Valokuvataiteilija voi taas olla sekä ammattilainen, että amatööri. Sekään ei kerro vielä laadusta. Se kertoo vain siitä, että joku kutsuu itseään valokuvataiteilijaksi.
Tekniikka on hyvä apu, mutta huono renki. Jos ja kun tekniikan perusteet taitaa, se helpottaa kuvaamista ja antaa mahdollisuuksia. Pääsee siis vähemmällä. Tekniikan tuntemuksen puute estää ja rajoittaa mm. sommittelua, kuten kuvan rajaus, syväterävyyden hyödyntäminen jne. lista on pitkä. Tekniikalle ei pidä antaa valtaa, mutta se ei myöskään ole kirosana. Se pitää valjastaa ja näin hyödyntää siinä itse taiteessa.
ps. onnenkantamoisia ottavat ammattilaisetkin. He vaan eivät myönnä sitä=-)


[11:12 8.3.2010] M.P.
Kaikki ottavat onnenkantamoisia -myös prot. Eritoten maisemakuvauksessa, sääolosuhteisiin kun ei voi vaikuttaa.

Minusta antoisinta valokuvaamisessa on se kun saa idean & lähtee työstämään sitä ideaa, keksimään kuvauspaikkaa studio/miljöö, suunnittelemaan valaistusta ja lähtee hommaamaan tarvittavaa rekvisiittaa/mallia ja sitten kuvailemaan!

Jälkikäsittelystäkin ja sen opettelusta nautin kanssa, koska "nykypimiö" mahdollistaa myös harrastajan toteuttaa (tietenkin taitojen rajoissa) samanlaista jälkeä kuin pro tekee.


[12:58 9.3.2010] M.P.
Piti ihan miettiä muutama päivä tuota alkuperäistä kysymystä - että mikä hyvän kuvan määrittääkään. Henkilökohtaisella tasolla on helppo sanoa, että minulle hyvä kuva on sellainen, joka viehättää minua, jonka koen sanovan jotakin, joka vaikuttaa minuun, liikuttaa minua. Huonoja kuvia ovat vastaavasti ne, joita pidän tylsinä, mitäänsanomattomina, typerinä tai loukkaavina.

Pohdin myös kysymystä teknisestä laadusta, jolla tunnutaan tarkoittavan ns. laadukasta, teknisesti hyvää kuvaa - siis sellaista, joissa jotkut yleisesti tavoiteltavat kuvakriteerit toteutuvat. Nämä kriteerit ilmeisesti ajatellaan yleispäteviksi, siis hyvä tekniikka passaa kuvaan kuin kuvaan. Eli on joku Tekniikka isolla teellä, jossa onnistutaan tai epäonnistutaan.

Silloin, kun joku pyrkii tekemään kuvaa sanalla sanoen toisenlaisella tekniikalla, hän on Tekniikan näkökulmasta epäonnistunut - siitäkin huolimatta, että hän ei olisi edes yrittänyt menestyä Tekniikan alalla, vaan hänellä on käytössään joku toinen tekniikka. Silloin helposti oletetaan, että hän ei osaa Tekniikkaa, ja mikä pahinta, hän ei välttämättä kunnioita Tekniikkaa niin paljon, että ottaisi neuvoista vaarin. Hänen käyttämäänsä tekniikkaa ei ylipäänsä nähdä Tekniikkana, jossa voisi myös kehittyä, jonka voisi tehdä paremmin, jossa kuvan merkityksiä voisi korostaa erilaisilla teknisillä ratkaisuilla.

Pointtini on se, että ei ole olemassa valokuvaa ilman tekniikkaa, sen sijaan on useita tekniikoita, joilla valokuvia voi toteuttaa.

Minusta hyvän valokuvan voi toteuttaa millä tahansa tekniikalla. Voi myös hyvin ajatella, että teknisesti hiottu tekotapa ei sovi mihin tahansa yhteyteen, joistakin kuvista se tekee auttamatta niin huonoja, ettei niissä ole enää mitään muuta kiitettävää kuin tekninen taso. Jos tekninen taso itsessään on jonkun mielestä kiitoksen arvoinen, tämä on tietysti ymmärrettävää. Minusta se ei ole, vaan ihan niinkuin kaikkien muidenkin tekniikoiden, sen on sovittava kuvan kokonaisuuteen, jota tekniikan on kyettävä palvelemaan parhaalla mahdollisella tavalla.


[22:37 9.3.2010] A.M.
Yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen ei ole, eikä sitä tästäkään foorumista saa. Perustelen oman kantani, miksei saa: Olen ollut kymmenissä eri tilaisuuksissa, luennoilla, opetustilaisuuksissa, arvostelutilaisuuksissa ym. joissa on käsitelty ns. hyvää valokuvaa, sen näkemistä, sen ottamista, sen tekemistä, sen ymmärtämistä, sen lukemista, sen kriteereitä. Meidän piti jopa tuoda "maailman paras valokuva" näytille, siis meidän omasta mielestä paras, ja perustella miksi se on maailman paras.

Mitä sitten tästä kaikesta jäi käteen? No ainakin puoli mapillista paperia, joukossa oli mm. kuvantekemisen/lukemisen ammattilaisten tekemiä listoja, hyvästä valokuvasta.

Tilaisuuksissa päädyttiin joskus jopa siihen, että hyvää kuvaa ei edes ole, eikä tätä ilmaisua tulisi käyttää.

Avaimia hyviin kuviin, näistä tilaisuuksista saa. Mutta sieltä ei poistuta ehdoton totuus hallussa. Toki monissa asioissa, vallitsi lähes täydellinen yksimielisyys.

Yksi ja sama kuva voi jossain yhteydessä olla hyvä, toisessa huono.
Tästä yleensä lähteekin tai kaiketi pitäisi lähteä, kuvanluku.

On niin paljon erilaista kuvaa ja sitäkautta eri kuvissa korostuu erilaiset ns. "toivottavat" asiat.
Alojensa huiput ovat hyvin tietoisia, näistä seikoista. He ovat ottaneet valtavia määriä kuvia. Sekä hioneet kukin oman tyylinsä asioita.
Sitten on vielä se yllättävä muuttuja. Ratkaiseva hetki, sattuma, suunitelman muutos, yms. Taitaville kuvaajille, näitä yllätysmomentteja tuntuu sattuvan tavallista enemmän.(monasti juuri tämä tekee kuvasta huipun)
Minä uskon, että huipuilla tämä "usein" osuva "muuttuja", johtuu sen muun hallinnasta. Joka on vaatinut ja vaatii kovasti töitä. Pelkillä onnenkantamoisilla, tuskin kukaan on arvostetuksi tullut. Kun puhutaan valokuvista.

Lopputelemana tähän, pitäis kai ensin olla se kuva. Lähes kaikkiin tyyleihein on omat perusjuttunsa, jotka vaatii tientynlaista osaamista.
Yhteisiä perustekijöitäkin on, mutta jätän luetteloinnin muille.

Kuten niin moni on sanonut, näitä voi aina rikkoa, kunhan tietää mitä rikkoo, ja miks. Kokeilu on AINA hyväksi, ilman sitä ei synny uutta.
Pelkkä erilaisuus ei ole tavoittelemisen arvoinen asia, pelkkänä erilaisuutena. Siinä pitää olla jotain muutakin.


Yleisesti ottaen, minulle kuva on hyvä, jos palaan siihen uudestaan, mitä useammin palaan, sen parempi se minulle on. Olen joistain kuvista vielä vuosienkin päästä, löytänyt jotain uutta, jonkun uuden pikku oivalluksen.
Jos innostun jostain näyttelykuvasta, kuten aika usein käy, pyrin ostamaan itselleni kirjan, jossa tuo kuva on.

Sitten siitä tekniikasta, sehän on kuva-analyysissä se yksinkertaisin ja alin taso.
Hyvässä kuvassa, ei juurikaan näihin asioihin kiinnitä edes huomiota, ne vaan on, ja voikin keskittyä olennaiseen eli kuvaan.
Mikään ei häiritse, kaikki tukee kokonaisuutta. Kuvassa ei tee mieli muuttaa mitään, tarvitsee vain nautiskella tai kauhistella tai mitä ikinä se sitten onkaan.

Tekniikasta: Moni muistaa mäkihyppääjän nimeltä Jan Boklöv, hän hyppäsi mäkeä erilaisella tyylillä kuin muut. V-tyylillä ja hänelle naureskeltiin. Meidän Matti N. kutsui sitä haarahaukaksi vai oliko se haarapääsky, mutta mäkihypyssä tavoite on hypätä pitkälle, ja Boklöv hyppäsi muita pidemmälle. Nyt kaikki hyppää kuten hän, kukaan ei naureskele. Sittenkin parempi tekniikka, suhteessa tavoitteeseen voitti.

Olipa se tekniikka mikä hyvänsä, sen pitäisi tukea kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla, tekniikka on vain apukeino, ja se rakas kamerakin vain väline.




[20:38 16.3.2010] A.R.
kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Jokaisella on oma tyylinsä ja siinä tulisi pysyä. Ei kaikkien tarvitse kulkea mainstreamia, vaan parhaat tekevät oman polkunsa, jota kulkea. Kuva on hyvä, jos siihen itse uskoo.


[12:04 18.3.2010] P.T.
Mä ihmettelen miksi nuo kuukausiteeman kuvat eivät pääse aikojen parhaat listalle?

Eikö niidenkin kuitenkin pitäis olla siellä, nehän on otettu usein paljon syvemmällä ajatuksella kuin nää tavalliset kuvat.

No onhan mulla tietty myös omakin lehmä ojassa kun kävin katsomassa noita näyttelyjä.
Tasan 4 pistettä en ole ikinä muista kuvistani saanut niin kait mä sitten vähän yrittäsin nostaa omaa "imagoani"

HEH...mutta ihan oikeasti siellä on tosi hienoja kuvia ja kyllä mun mielestäni niidenkin pitäis päästä listoille kun kerran moni kuvaaja tekee paljon työtä just noiden kuukausiteeman kuvien eteen.

Listoilla ne sais myös enemmän julkisuutta ja monen (varmaan myös sen mun kuvani) pisteet laskisivat kuvan oikealle tasolle..Ja taas joku kuva vois nousta, koska kaikki eivät ole saaneet hyviä pisteitä jos kuva ei ole ollut ihan teemaan sopiva.


[13:45 18.3.2010] H.S.
höh! harmi jos ei näy kun on hyvät pisteet saanu! :/ otan osaa.


[14:42 18.3.2010] T.T.
Minusta kuukausiteeman pisteet annetaan aika lailla eri kriteereillä kuin normaalisti julkaistuille. Minä ainakin suhteutan ne antamani pisteet vain ko. joukon sisään.


[02:33 19.3.2010] S.S.
"hyvässä kuvassa on syvät värit" Mitä tämä tarkoittaa ?


[06:57 19.3.2010] M.K.
syvillä väreillä tarkoitin semmoisia ei-haaleita.


[10:40 19.3.2010] T.T.
Millähän tavalla "ei-haaleat" värit määrittelevät kuvan hyvyyden:D Minusta hyvässä kuvassa on vaaleanpunaista... ota Milla opiksesi!


[14:44 19.3.2010] mie
Luepa Teemu tarkemmin mistä kontekstista tuo lainaus on peräisin ja ota opiksesi ;)


[16:29 19.3.2010] M.K.
Luetaan nyt vähintään edes se aloitusviesti ennen kuin vastaillaan keskusteluun, jookos?


[18:58 19.3.2010] T.T.
Nyt mä putosin kärryiltä... luin kyllä aloitusviestin??? niin ja sitten:D


[20:22 19.3.2010] H.S.
Voi hyvät hyssykät, lukekaa A Muinosen kirjoitus. Siinä tämä dilema on kijoitettu, kuten se tosiasiassa on. Vaikka en, en yleensä pidä hänen tavastaan esittää kritiikkiä, on pakko myöntää, että asia juuri näin. Tosin asian voisi esittää hieman lyhyemmin :)


[23:58 19.3.2010] M.K.
Teemu: Niin että mitähän mun oikein pitäis opiksi ottaa, kun kysyin vaan ihan samaa kuin sinäkin? Kuulostat siltä, että mä olisin väittänyt, että syvät/ei-haaleat/ym. värit tekisivät hyvän kuvan.

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty