Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Asiallista keskustelua taiteesta

[10:13 20.3.2010] A.N.
Mikä uskonto, poliittinen aate, anti-aate, vakaumus, filosofia tai maailmanselitys on taiteesi takana? Vai uskotko, että taide itsessään on selitys? Kuinka parannat sen avulla maailman? Kuinka tietoisesti teet sitä? Vai oletko tuuliajolla, kieputtaako ympäröivä kulttuuri ihanteineen ja muut ihmiset sinua ihan minne sattuu? Mistä piirtämisesi, kuvaamisesi ja kynäilysi lähti? Pakottivatko vanhemmat tai opettajat sinut kenties siihen, etkä ole päässyt irti? Vai teetkö taidetta paetaksesi "todellista elämääsi" joka on niin retuperällä, ettei sitä halua enää edes ajatella? Vai siivittääkö sinua pelkästään ulkoinen himo, että haluat tulla paremmaksi taiteilijaksi kuin muut ja murskata taiteilija-vastustajasi saavuttaen huomattavia sosiaalisia ja taiteellisia etuuksia taiteesi avulla?

Minusta nämä kysymykset ovat aika keskeisiä taiteen tekemisessä. Muuten se ei ole taidetta, vaan tehdään niinku kaverikin tekee. Tämä pitäisi ehkä hahmottaa mahdollisimman nuorena, jos aikoo suureksi taiteilijaksi, mieluiten alle 80-vuotiaana. Eihän homma voi olla vaan sitä, että luotat universumin salaisten voimien puhuvan kättesi kautta, jos et ole koskaan edes kelannut, mitä ne on. Muuten homma jää kopioinnin asteelle ja oma ilmaisu katoaa.


[11:32 20.3.2010] S.L.
Mää kirjotan, koska muutakaan en osaa ja pidän siitä. Olen aina pitänyt siitä, tarinoiden kertominen tulee luonnostaan. Silloin kun en vielä osannut kirjoittaa (alle kouluikäisenä) niin elämäni, kaikki ympärillä, oli satua. Nykyäänkin, jos en jostain syystä kirjoita niin alan satuilemaan omaa elämääni. Tästä syystä en edes tiedä mitkä asiat elämästäni ovat totta :D

Mää kirjotan, koska on pakko. Mitään uskonnollista, poliittista tai mitään muutakaan noiden kaltaista ei ole töideni taustalla. Kirjoitan, koska hukun fantasiamaailmaan jollen päästä niitä ulos. En minä ole parantamassa maailmaa tai antamassa sille varsinaisesti mitään ajateltavaa (vaikka niinkin voi sattumalta välillä käydä). Minä olen itsekäs ja tuotan maailmaan taidetta ihan itseni vuoksi, en minä muita ajattele kirjoittaessani.


[14:01 20.3.2010] J.P.
Koetan nyt kiertää tuon taideongelman sillä että kirjoitan vain kuvaamisesta. En muista tarkkaan mitä Jore Puusa täällä luontokuvauksesta lausahteli, pointti meni jotenkin niin että kameran voisi jättää kotiin kun menee nauttimaan luonnosta. Mua on jäänyt vaivaamaan tuollainen ajattelu, kun omalla kohdallani jäisi moni retki tekemättä kokonaan, jos kameran jättäisi kotiin, sellaisetkin retket joina ei kameraa kaiva esiin.

Toinen juttu on sitten se, millaisia kuvia haluaa näyttää yleisölle ja mitä juttuja koettaa sanoa kuvien avulla. Omaa tarinaansa kertovat luontokuvat ovat toki mahdollisia, mutta harmillisen kovan työn takana.

Antin kysymys on hyvä ja suora ja pitäisi pystyä ensin vastaamaan itselle että voisi sitä lähteä selvittelemään. Melko aktiivisesti kuvailin samalla alueella yhden vuoden ympäri ja paljolti tekniikkaharjoituksiin ja luonnon elämään tutustumiseen se kului. Vaikeus tulee siinä, kun haluaisi alkaa tekemään jotain enemmän kuin vain dokumentoida satunnaisia kaupunkiluonnon ilmiöitä. Visuaalisesti hienot näyt tai vaikeasti toistettavissa olevien tilanteiden tallennusyritykset muuttuvat helposti itsetarkoitukselliseksi suorittamiseksi. Voi olla että myöhemmin tulen hakeneeksi kokeellisiakin tekniikoita, mutta eniten painin näiden kysymysten kanssa: mitä haluan sanoa, miksi kuvaan ja miksi haluan laittaa kuvia esille. Ja vaikka varonkin tuota taide-sanaa luontokuvauksen yhteydessä niin tuollaiset taiteelle tärkeät kommunikatiiviset kysymykset yritän pitää mielessä. Vastauksia noihin juttuihin on toistaiseksi ollut kamalan vaikea löytää.


[16:25 20.3.2010] Tom Pesch
Hyviä kysymyksiä.

Itselleni taide on ennen kaikkea kutsumus. En ole valinnut taidetta, vaan se on pakonomaista toimintaa. Taide on vuoropuhelun väline, tapa sanoa jotain mitä ei voi sanoa muuten, mutta joka on pakko sanoa.

Arvostettua taiteilijaa minusta ei tule koskaan. Mutta toivottavasti saan jonkun ajattelemaan tai katsomaan maailmaa eri tavalla taiteeni kautta. Tai ylipäätään ajattelemaan ja katsomaan.

Taide on keino saada ihmiset ymmärtämään jotain todellisempaa kuin kaikki se paskapuhe mitä joka paikassa kuulee. Politiikka muuttuu, keskustelut muuttuvat, ulkokuoret muuttuvat, ilmiöt muuttuvat. Mutta totuus pysyy, ihmiseen ja kaikkeen sisäänrakennettuna alkiona. Sitä tässä yritetään kaivaa esiin.


[20:32 20.3.2010] A.N.
Kiitoksia avartavista vastauksista! Kolme hyvää, omanlaista näkemystä taiteeseen. Varmasti jokaisella löytyy kun tahtoo ajatella asiaa. Sehän on jo "puoli ruokaa". Unohdin avauksesta "etsimisen", onhan sekin tavallaan filosofia, vaikkei ilmentäisi mitään varmaa. Mutta mielestäni olisi parempi, että etsiminen olisi tietoista kuin että vain velloisi alitajunnassa. En osaa kylläkään selittää miksi.


[18:31 21.3.2010] S.L.
Kirjoitan saadakseni naisia ja rahaa. Mieluummin sitä kai pelailisi tietokonepelejä ja joisi kaljaa. Mutta kun en saa noita puntteja oikein nostetuksi, enkä omista Corollaa. Saati että osaisin soittaa sähkökitaraa tai omaisi (punakynäalleviivaus edelle) riuskaa vartta ja kauniita kasvoja.

Kuten satunnainen seksi, BB-talo tai nettiblogit joillekin, (muille) kirjoittamiseni on tapani todistaa itselleni olevani olemassa.


[13:19 22.3.2010] A.N.
Tuokin on varsin rehellisen tuntuinen lähestymistapa taiteeseen. Sehän se minullakin alkuperäinen motiivi, oli, naiset ja raha mutta ei ole ottanut tuulta niin paljon kuin tahtoisin. Nykyään kirjoitan koska se on kertalaakista hankala lopettaakaan ja ehkä kirjoitan myös "terveydeksi". Aivot pysyy vireämpänä kun kehittää päässä ajatuksia ja pistää ne näkyviin :)


[21:20 22.3.2010] A.M.
Taiteesta ei voi keskustella koska taide ei puhu sanoin. "Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen".


[21:41 22.3.2010] T.L.
Alunperin aloin hullun lailla hiomaan piirustustaitojani ja myöhemmin myös sisältöä, koska muiden lahjat huomattiin omiani paremmin, tämä ketutti suuresti. Nyt myöhemmin olen ajautunut tilaan missä aina vain harvemmin koen tarvetta todistella itseäni muille tai edes itselleni. Jäljelle on jäänyt ituhippityylinen valaistumisen etsintä. Siis aluksi jonkinlaisen totuuden löytäminen/itsensä kehittäminen. Nyt olen alkanut luopumaan myös moisista päämääristä ja käytän taidetta kaivellakseni asioita jotka sattuvat minua kiinnostamaan, yleisöä tarvitsen kokijoiksi ja peileiksi, vuorovaikuttajiksi yrityksissäni tonkia ilmiöitä ja asioita.Tietoa ja tunnetta etsin myös toisten töistä. Tämä tuntuu auvoisen hyvältä ja koen edistymistä ja ajottaisia onnistumisen tunteita ja jos siitä joku muukin jotain irti saa niin hyvä, vielä parempi jos tämä henkilö jakaa sen kanssani ja saan sitä kautta jotain uutta. Olen kiinnostunut myös esim. politiikasta ja tieteestä, mutta taide tutkimustyökaluna on vapaa lokeroista ja sukeltaa usein paljon syvemmälle ja parhaimmillaan ilman mitään taka-ajatuksia.




[00:55 23.3.2010] A.N.
"Taiteesta ei voi keskustella koska taide ei puhu sanoin."

Eli runous ei ole taidetta? Antti, selitäpäs "maalaiselle" mitä tämä niinku tarkoittaa. Siteerauksesi on tuttu M.A.Nummisen suusta, mutta ilmeisesti se oli filosofiaa eikä taidetta, koska siinä puhuttiin. Olen aina miettinyt, mitä tuo mystinen lausahdus tarkoittaa, mutta nytpä sekin selvisi. Se tarkoittaa taidetta (ollen itsessään kuitenkin jotain muuta). Joten kiitoksia tiedosta vain! Tässähän melkein tuntee ymmärtävänsä Wittgensteinia. Minulle sanottiin vajaat 10 vuotta sitten, ettei Wittgensteinia pysty oikeasti ymmärtämään kuin 1-2% ihmisistä eli vähän sama homma kuin Nietsen kanssa, joten en sitten lähtenyt ottamaan riskiä ja yrittämäänkään..

Teijo, tuo vertauksesi oikeastaan tuo mieleeni omia kokemuksia joltain muulta elämänalueelta. Eli ensin tehdään muille näyttääkseen ja sitten kun se tavallaan haihtuu, jää vain itse ja ympäröivä "tyhjyys", luulen ymmärtäväni hyvinkin, mitä tarkoitat, vaikken taiteessa ehkä olekaan likimainkaan niin pitkällä, miten voisinkaan, vasta aikuisiällä "tosimielessä" aloittaneena.


[10:48 23.3.2010] A.M.
Abstraktilla taiteella on oma kieli jota voi ymmärtää katselemalla paljon taidetta. Taiteelle "herkistyy". Samoin runoudella. Runous voi välittää tunteita joka puhuttelee ihmistä eri tavalla kuin tavallinen puhuttu kieli. Mene katsomaan Mark Rothkon maalauksia. Tai Tor Arnen ;)


[12:58 23.3.2010] P.P.
Allekirjoitan Peschin näkemyksen. Lisäksi minulla on ongelmana nerous. En vain voinut enää kieltää sitä, vaikka yritin olla tavallinen enkä vuosikausiin tehnyt mitään taidetta (lapsena minua harmitti se, että minua pidettiin erikoisena ja parempana kuin muut). En ole nykyisinkään mikään ahkera taiteilija, mutta en yritä taistella vastaankaan.


[17:43 23.3.2010] A.N.
Kiitoksia.

Runoudesta ja tavallisesta puhutusta kielestä.

Niin. Onko pyrkimys tuottaa niiden välille eroa vai yhtäläisyyttä? Jos vaikka pyytää ihmisen juomaan luokseen kahvia ja kysyy "otatko kahvia?" onko se arkipuhetta vai sittenkin runoutta? Koska kyllähän kahvin juonti sinänsä on sellaista merkityksetöntä toimeliaisuutta (ellei sitä käytetä piristeenä että jaksettaisiin valvoa) että siihen voisi paradoksaalisesti hyvinkin ajatella sisältyvän jonkin kätketyn "viestin"... Kuin runon...

Paul, mukavaa, että olet päässyt sopusointuun neroutesi kanssa ja hyväksynyt sen, koska juuri silloinhan ilmennät omaa itseäsi, vähän niin kuin Mark Rothko tai Tor Arne tekevät, joiden tyyli osoittautuikin minulle ennestään tutuksi. Tosin en tiennyt heitä silloin Rothkoksi ja Arneksi kun heidän töitään ensi kerran näin - tai minulle itse asiassa kirjasta esiteltiin.

Ajatus siitä, että abstraktilla olisi oma kieli, on joka tapauksessa mielenkiintoinen. Muistan, että juuri tätä kieltä minulle yritettiin avata, kun ensi kertaa näin em heeboja (tai jompaa kumpaa heistä tai jotain tyyliheimolaistaan, yhtä kaikki, en myöskään oppinut kieltä kertaistumalta, mutta minulle jäi mielikuva kuvien tulkinnan poikkeavuudesta johonkin esim muotokuvaan nähden).

Toisaalta ei yllättävää, onhan ihmiskunnallakin laskujen mukaan 5000-6000 eri kieltä, joista tosin 90% oletetaan katoavan vuoteen 2100 mennessä. Onko se sitten hyvä vai ei? Englanti joka tapauksessa säilyy. Sitä opiskellaan nykyään jo siksi, että sitä opiskellaan, ei esimerkiksi siksi, että se olisi jotenkin erityisen tärkeää tai kiehtovaa. Mutta joo, abstraktilla tosiaan voi ajatella olevan oma kieli. Toisaalta:

"Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla." (wikipedia)

!

Kaikki kieli on jossain määrin abstraktia!

Ehkä Wittgensteinia ymmärtämällä - tai lukemalla, heh - tästäkin ymmärtäisin enemmän..

Ajatus taiteelle herkistymisestä on myös mielenkiintoinen. Tapahtuuko tämä sitten "ahmimalla" taidetta, kuluttamalla sitä, vaiko kenties vain oshomaisesti oleskelemalla taiteen parissa tekemättä mitään? Viittaan esim. siihen, että tapahtuuko vaikkapa seitsemän aukeassaolovuoden aikana taiteelle herkistymistä vaiko päinvastoin turtumista? Oikeastaan tuo oli kysymys.. Miten on? Onko aukea.net etäännyttänyt vai lähentänyt ihmisiä taiteesta? Että onko herkistyminen enempi määrällisen treenin vai pidättäytymisen l. "levon" kautta tapahtuvaa toimintaa?

Entä jos luopuisi taiteesta pakkomielteisenä toimintona? Mitä silloin tulisi elämään tilalle? Tarkoitan, että ei tietoisesti tai edes alitajuisesti alkaisi etsiä mitään muuta tilalle (esim päihteitä, emmerdalea tai salattuja elämiä), vaan jäisi vain odottamaan...


[12:02 24.3.2010] M.P.
itse asiassa kaikista kuolleista kielistä voi tulla runoutta. se on jotenkin lohdullista, kun ajattelee maailman kielten monimuotoisuuden häviämistä. että runous voisi olla käsittämättömän ja kadonneen kielen viimeinen linnake puheen ulkopuolella.

mutta antin (nisonen) avaukseen:
kun olin pieni, halusin kuvataiteilijaksi. sitä varmaan haluaisin edelleen, jos alkaisin oikein miettiä. minusta tuli nyt vaan tällainen tyhjäntoimittaja, joka kirjoittaa jotain runoja. en oikeastaan tiedä miksi. on sellaisia ajattelun ja ilmaisun muotoja, jotka eivät tule näkyviin millään muulla tavalla. kai taide on sellainen maailma, johon haluan osallistua, joka tuntuu minulle kotoisalta alueelta. ehkä jos alkaisin elämän uudestaan, voisin ajatella, että talous tai politiikka tuntuisivat kotoisilta alueita - tai ehkä ei kuitenkaan. jossain suhteessa mukailen tom peschin vastausta - muut kommunikaation osa-alueet eivät ole riittäviä erilaisten ajatusten ilmaisemiselle, vaan taiteen avulla voi sekä ilmaista että luoda ajatuksia, joita ei käsittänyt voivansa ajatella.

en ole oikeastaan ennen tämän ketjun lukemista ottanut huomioon, että runoilemalla voisi saada naisia. viehättävä ajatus. [edit: olisivatko naiset siis todella niin hienoja ihmisiä, että heidän suosionsa voisi voittaa runoilla? jos ovat, haluan heti yhden tänne.]

ja vielä yhteen juttuun on pakko kommentoida: ihmeen paljon abstrakti taide on joutunut käyttämään painomustetta sen selittämiseen, että taiteesta ei voi puhua, eikä varsinkaan pidä puhua.


[19:00 24.3.2010] Tom Pesch
"Entä jos luopuisi taiteesta pakkomielteisenä toimintona? Mitä silloin tulisi elämään tilalle? Tarkoitan, että ei tietoisesti tai edes alitajuisesti alkaisi etsiä mitään muuta tilalle (esim päihteitä, emmerdalea tai salattuja elämiä), vaan jäisi vain odottamaan..."

Kokeiltu on. Seurauksena on psyykkinen ummetus, ylenpalttinen älyllistäminen, pahoinvointi, väkivaltainen käytös itseään ja muita kohtaan, turhautuminen ja tarpeeksi pitkälle edetessään lopputuloksena on varmaankin syöpä tai jokin muu autoimmuunisairaus.

Luovuus on ihmiselle luontainen ominaisuus. Se ei läheskään kaikilla purkaudu taiteeseen, mutta kaikilla luovuuteen on taipumusta.


[12:28 15.4.2010] O.K.
Luin tämän aloituksen ja ihmettelen että en ole tähän aikaisemmin törmännyt.

Itsekin kirjoittelen ihan päivittäin. En tiedä mihin kategoriaan nuo kirjoitukset kuuluu. Kirjoitan vain, koska se tuntuu hyvältä ja puhdistavalta.
Käsittelen noissa kirjoituksissa omaa lapsuuttani ja sen aikaisia tuntemuksia. Elin silloin perheessä toiseksi vanhimpana poikana täysveljeni kanssa minua nuorempien sisaruspuolten kanssa. Oikea isäni näet kuoli muutamaa kuukautta ennen syntymääni ja äitini meni uudelleen naimisiin.

Rakennan oikeastaan uudelleen omaa identiteettiäni koska koin kohtuuttoman kovan ja ankaran lapsuusajan ja tuolloin fyysistä koskemattomuutta kurin muotona ei kunnioitettu. Prioriteetti perheessämme lasten kesken oli käsin kosketeltava. Olimmehan vanhemman veljeni kanssa tavallaan "eri kastia". Peilaan ja tutkin myös tuota lapsuus-aikaani tähän päivään missä nyt elän.
Tarkoitukseni- tai oikeastaan rohkeuteni ei riitä julkaisemaan Noita mieleni purkauksia ja
koska en niitä julkaise, en pidä niitä myöskään ollenkaan taiteena...vai onko ne taidetta?
Tuota aineistoa on kertynyt varmasti ainakin kahden keskivertokirjan verran näinä vuosina.

Ehkä olen "jumittunut" tuohon aiheeseen koska mielelläni useinmiten kuvataiteessakin yritän tuoda noita tuntoja kankaalle. En tietenkään aina, mutta nuo tuntemukseni joskus ikäänkuin puoliväkisin pyrkii noihin töihin.
En ole varma onko nekään taidetta? Lähinnä itse sisäistän ne kuvaterapiaksi. Tuttavani kyllä tykkäävät niistä ja osa löytääkin niistä samoja tuntemuksia kun minulla niitä tehdessä, mutta se saattaa olla hienovaraista kohteliaisuutta.
Kerään koko ajan rohkeutta jotta uskaltaisin laittaa niitä tänne näytille mutta hiukan arveluttaa kun ne tuntuvat niin henkilökohtaisilta.


[23:24 18.4.2010] S.S.
Mulla on useita motiiveja taiteen tekemiseen. Se on tapa ilmaista itseäni, purkaa traumoja ja kohdistaaa negatiiviset tunteet hyödillessä tavalla paperilla. Toisaalta taiteen suoltaminen voi todella olla vain keino saavuttaa tietynlainen olotila ja rentoutua. Ei sitä selitystä oikein ole. Varmaa on vain se, että ilman taidetta olisin jo ajat sitten seonnut eli/tai alkanut harrastamaan urheilua.


[16:54 25.4.2010] R.L.
minä en valinnut taidetta, taide valitsi minut


[15:12 26.4.2010] T.K.
Kirjoitan käsitelläkseni omia kokemuksiani ja tunteitani.
Joskus minulla on myös jokin ajatus jonka haluan jakaa, mutta en koskaan tahdo "saarnata" saatikka "käännyttää", tarjota vain ajateltavaa.

Jos tahtoisin rahaa ja naisia, en olisi valinnnut taidetta, niin musiikkia kuin kirjoittamista, vaan jonkin, josta voi saada sitä rahaa oikeasti paljon ja helpommin.

Enkä kai taiteitakaan ole valinnut, eiköhän ne ole syntyneet minussa minun mukanani ja kulkeneet aina kanssani, kuten myös kysymyksien jano.

Ainahan se oikea kysymys on vastausta parempi, koska eikai niitä oikeita vastauksia ole edes olemassakaan.

Ja minusta aivan mikä tahansa voi olla taidetta, aivan mikä tahansa. Ei ole rajoja, ei mitään muuta, kuin ihminen itse.


[16:28 28.4.2010] P.T.
Minä taas olisin valinnut taiteen, mutta kohtalo valitsi toisin.

Valokuvaus oli sitten se toinen vaihtoehto lähinnä taidetta.

Kun yksi ovi sulkeutuu, niin yleensä toinen avautuu...ehkä kuitenkin oon jonkin verran kitkera kohtalolle, koska en edes katsele enää maalaustaidetta...


[23:21 29.4.2010] A.N.
"Ja minusta aivan mikä tahansa voi olla taidetta, aivan mikä tahansa. Ei ole rajoja, ei mitään muuta, kuin ihminen itse"

Näkemyksesi on sinänsä kaunis ja se voisi olla minunkin suustani, mutta entä sitten jos aletaankin tehdä niitä rajoja? Asetetaan niin paljon rajoja, että on enää pelkkiä rajoja, ei rajattomuutta. Onko sekin taidetta, rajoittaminen? Entä jos rajoja rikkomalla asetetaankin uusia?


[13:49 30.4.2010] T.K.
No edelleen minä näen tuossa vain ihmisen rajana. Ihminenhän niitä rajoja tekee ja rikkoo.
Ihminen se täällä luojana häärii, rajallisena ja rajattomana, samanaikaiseti.

"We all are kings and beggars, here and nowhere, now and never". - ? (empä muista mistä tarttunut päähän :P )

Ja että kaikki on taidetta, tai ei mikään. Joillain ameriikan-intiaaniheimoilla ei edes ollut kielessään sanoja "taide" ja/tai "uskonto".
Ei tehty erikseen "taide-esinettä" tai "käyttö-esinettä", vaan tehtiin Esine.

Ja päivin kommenttiin, jos tahdot maalata, maalaa. Se on niin simppeliä. :)
Minusta ei varmaan koskaan tule kirjailiaa, mutta silti kirjoitan varmaankin koko elämäni.
Eikä musiikkini menesty, mutta silti siitä en luovu koskaan.

"Jokaisella ihmisellä on oikeus kasvaa itsensä kokoiseksi" - Ken Kesey


[14:02 30.4.2010] P.T.
Joo maalaaminen olis se mun juttu muuten, mutta kun ei se vaan enää onnistu....

Käsi ei pelaa niin että sillä pystyis maalaamaan edes tikku-ukkoja.
Pensseli eikä kynä ei pysy kädessä, mutta käsi on kyllä vakaa ja kamera siinä pysyy, Pikkutarkka hommeli on menneen kesän lumia...ööh siis menneen talven lumia:))

Mies kuorii perunat, siihen en pysty, mutta pystyn kyllä kääntämään perunamaata lapiolla.

Kyllä meni monta vuotta että tottui siihen että ei pysty kirjoittamaan enää edes nimeään kaunokirjoituksella..jonkinsortin tikkukirjaimet sentään onnistuu, useimmiten kirjoitan kuitenkin vasurilla.

Kädestä on mennyt hienomekaniikka kokonaan mukavan pikku infulenssan jälkitaudin seurauksena, vaikka pystyn hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä niin en pysty nostamaan neulaa lattialta.....

Jotta että kyllä mä maalaisin jos voisin, se oli mun intohimoni ja oli aina 10 oppilas kuvaamataiteessa.

Tässä tämä "avautuminen" - olen mielestäni tosi onnekas kun pystyn kuvaamaan ja käyttämään kameraa, yhtä hyvin olis voinut mennä niin että käsi olis tullut täysin mitääntekemättömäksi.


[15:30 30.4.2010] T.K.
No mutta silloin kuullostaa, todella rankoista kokemuksistasi huolimatta, että taide on edelleen valinnut sinut. :) Ymmärsin vaan syyt maalaamisen jättämiseen rivien välistä väärin. Ehkä ei pitäisi tulkita sitä mitä ei lue, vaikka ehkä se on runoja kirjoittavan ihmisen kirjous?.
Jos loukkasin, pyydän toki anteeksi.

En siis tahdo todellakaan vähätellä kokemuksiasi. Koska olet oikeassa siinä että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Asiat muuttavat muotoaan, mutta voivat silti säilyttää saman sisällön.


[02:51 25.6.2010] M.J.
Taide on se, et´räjäyttää jonkun pään...uh, teorkriteerisesti, tai Coelhomaisesti, tai ihan muuten vaan. Taide, kohtalo, kuolema!


[22:36 10.7.2010] A.M.
Koska aukean ylläpito poisti valokuvani mun kummitytöstä niin häivyn näiltä sivuilta.
Kuvani sopii kuulemma ainoastaan "kotialbumiin"?
"Syynä kuvasi hylkäämiseen on että se näyttää sopivan paremmin henkilökohtaiseen kotialbumiin kuin yleisölle julkaistavaksi. Yleensä tällaiset kuvat ovat perhejuhlissa otettuja ja joista ei välity itse tunnelma vaan pääosassa on kuvassa näkyvien ihmisten dokumentoiminen omaan käyttöön".

Kiitokset ylläpidolle (tulette mua vielä vastaan) ja kuolema runoudelle.

Revin juuri paitani saatana.

Tappaakaa julkisesti runoilijat, älkää koskaan ylläpitäkö niitä.
Lähden nyt veljeni luo ja sokaiskoon tuhkani silmänne iäksi, minua ette enää tapaa.

Hyvästi ylläpidonpellet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!11

Tapoitte juuri muuten suomen parhaimmistton kuuluvan 52v runoilijan, kiittäkää ja kumartakaa siis itseänne, se olin minä joka loppupelissä olin teidän pelle? Ette te.


[13:33 11.7.2010] A.N.
Ok. Toimisin samoin kuin Asseri. Kyllähän sen ihmisjärki sanoo, että tuommoiset kommentit ylläpidolta on kaikessa "asiallisuudessaan" pinnan alla aika tökeröjä. Toisaalta hyvästijättökommentti kaikessa purkauksellisuudessaan on sitä taidetta.

Tosin itselle henk koht ei tämä aukea tai ylipäänsä taiteen ja kulttuurin kenttä oikein tällä hetkellä osaa olla kauhean "kuuma peruna", samantekevää oikeastaan mitä kukakin väsää tai miten siihen suhtaudutaan.. Ehkä en sitten ole oikea taiteilija itse. Siihen liittyy varmasti hyvin paljon se, miten raskaasti asiaan haluaa suhtautua. Niinku missä tahansa elämänalueella.


[16:43 14.7.2010] A.M.
Olen pahoillani aiheuttamastani sekaannuksesta.
Nuoremmalla iällä kyynisyys kuuluu elämää koska jos emme olisi kyynisiä tulisimme jo nuorena hulluiksi?
Näin vanhemmalla iällä 52v kyyynis on kuitenkin toisarvoista.
En ole koskaan mitenkään tituleeraannut itseäni minää valokuuvajana mutta mun kummilapsen elämä on sori vaan ollut sen kaltaista että en missään nimessä olisi kenellekkään halunnut käyvän niin ja kuvassa oli nimen omaan minun kummilapseni sielu, siksi halusin sen tuoda julki. Mutta kukapa sen teistä tietää.
Kuitenkin itse olen sitä mieltä että ennen kaikkea nämä Aukealla esiintyvät studiokuvat ovat tosi kaukana valokuvataiteesta.

Olen pahoillani ylläpito että haukuin teidät pataluhaksi mutta se että minulla on empatiaa ei ole minun itseni aikaansaamaa vain minun kasvatukseni tulos.(Isä kuoli kun olin 6vee).
Kiitos vielä kaikille ja etenkin Antille joka jaksoi elää kanssani myötä.
Sinulle henkilökohtaisesti sanon että vaikka oletkin Runoilija olet myös maratoonari ja toki upea ilmestys sinänsä.


[08:50 23.7.2010] P.T.
Asserille:
Ymmärrän että hikeennyit, mutta ehkä ei kannata kuitenkaan ottaa asiaa ihan niin vakavasti...
Olet nyt kuitenkin lähtenyt pois aukeasta mikä on harmi, koska myös vanhempia kuvaajia ja kirjoittajia täällä tarvittaisi.

Nuo niinkutsutut "kotialbumikuvat" on usein sellaisia joissa on lujasti kuvaajan sielu mukana, ehkä siksi kuvaaja saattaa olla myös sokea omille kuvilleen.
Malli on liian läheinen ja rakas, sama koskee myös lemmikkikuvia.

Valitettavasti en muista kuvaa joka Asserilla oli täällä esillä...mietin että laitoinko itse siihen mitään kommenttia.
Jos laitoin jotain negatiivista niin se on vain minun mielipiteeni. Mielipiteisiinhän jokaisella on oikeus ja kyllä mä yritän aina sanoa rehellisen mielipiteeni.

En ole itsekään siitä nuoremmasta päästä tällä aukealla ja mietinkin että olisi hauska joskus tietää ihmisten ikähaarukka..vaikka anonyymisti. En mäkään omaa dinosaurusten aikaista ikääni halua kaikille julistaa, mutta anonyymina sen voisin kyllä laittaa.

Mietin että vanhalla aukealla taisi olla joskus puhetta iästä...ikä vaikuttaa kyllä aika paljon kuviin ja olenkin ajatellut että aukean ikätaso olis noussut jonkin verran.
Lasken sen luontokuvista joita on nykyään paljon enemmän kun ennen...

Yleensä hiukan vanhemmat ihmiset kuvaavat luontoa mielellään ja myös lapsiaan ja lapsenlapsiaan....ja myös kummilastaan kuten Asseri..

Jos olen väärässä niin oikaiskaa, mietin vaan että jotenkin aukea on muuttunut rauhallisemmaksi.
En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Mä viihdyin kyllä hyvin niissä väittelyissä kunhan ne ei menneet liikaa paskanheitoksi...niistä väittelyissä näki niin hyvin ihmisten erilaiset ajatukset.

Usein aloin itsekin miettimään että olenkohan mä nyt sittenkään oikeassa..Useimmiten en varmaan ollutkaan, vaikka en sitä pystynytkään myöntämään - se suomalainen hemmetin älytön sisu väittää sinistä punaiseksi vaikka päätä hakattais seinään.))

Jore oli aika epeli ja sai kuvaajat takajaloilleen, nyt on sellainen hiljainen kausi meneillään...
Mä odotan kyllä vähän enemmän ÄKSÖNIÄ:))) (tolleen suomen kielelle väännettynä)


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty