Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kuvataide
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Piirustustaidon kehittyminen

[18:01 13.5.2011] A.A.
Kuinka kauan kestää "automaattinen", ikäsidonnainen kehitys? Entä kuinka paljon voi edistyä säännöllisesti harjoittelemalla?
Kertokaa kehityksestänne kuvataiteen saralla aina lapsuudestanne tähän päivään!


[15:31 14.5.2011] P.P.
Väittäisin, että kehittyminen riippuu lahjakkuudesta. Itse olen havainnut edistyneeni jopa samaa taulua maalatessa.


[17:01 14.5.2011] A.M.
Joo samaa mieltä kuin P.P...

Alan koulutusta minulla ei ole ja ehkä etenkin siksi, omakohtaisesti voin sanoa että "automaattinen ikäsidonnainen" kehitys kestänee niin kauan kuin ilma virtaa keuhkoissa, enkä ole siirtynyt autuaammille maalauslaitumille.

Jokaisen maalauksen myötä kehittyy ja oppii uutta. Kun pitää silmät auki ja havainnoi ymmärtäen sen mitä näkee, kehittyy myös esim luonnossa kulkiessaan (autolla ohi ajaen myös).

Tekniikka harjaantuu varmasti säännöllisesti harjoittelemalla, mutta uutta kokeilemalla avutuu aina uusia juttuja hiottavaksi. Kaikki neuvo ja ohje mitä kokeneemmilta saa on kullanarvoista.

Itse piirtelin paljon jo ennen kouluikää ja kouluiässä innostuin siitä lisää. Suositus suuntautua alalle peruskoulun jälkeen jäi, tyttöjen, mopoilun ja kaveripiirin vuoksi 1980 luvun alussa, mutta ajatus tuolloin kesken jääneestä maalaamisharrastuksesta on elänyt kaiken aikaa.

Joskus -90 luvun puolivälissä kaivoin vanhat öljyvärini vanhempieni varastosta ja maalasin muutaman "sielunmaiseman". Ne olivat mielestäni loistavia. Silmät sirrillään ihailin upeita iltayön maisemia, joissa saaret erotuivat tummina meren ja taivaan välillä. Kaverini tuli käymään ja kysyi mitäs valaita nuo on ja onko tuo niinku meri, jolloin hoksasin kritiikin merkityksen. Öljyvärien kanssa en osannut työskennellä, ostin akvarellikynät ja piirsin niillä muutaman taulun jotka sijoitin seinälle aiheesta muistuttamaan ja jätin harrastamisasian kypsymään vielä muutamaksi vuodeksi :).

Nyt olen muutaman vuoden harrastanut ja huomaan aina, muutaman tai jopa yhden taulun jälkeen, että enpä tuotakaan silloin hoksannut ja eipä silloin tullut kiinnitettyä huomiota siihen tai tuohon.

Öljyvärikurssilla kävin Tikkurilassa 2006-2007 kansalaisopistossa oljyväri 1-kurssin ja sieltä sain perustietoa värien sekoittamisesta, valoista ja varjoista yms ja ryhmässä maalaamisen kautta oppia 3 taulun maalaamisen verran. Hoksasin silloin aika paljon asioita ja harrastaminen viimein alkoi.

Nyt 2011 olen käynyt yhden kevään akvarellimaalauksessa ja tarkoitukseni on syksyllä aloittaa taiteen työpajassa, jossa on mahdollisuus käyttää monia eri välineitä ja tekniikoita. Kaksituntinen viikossa on juuri sopiva määrä opiskeluun omassa tahdissa.

Viime viikolla istuin reilun tunnin metsäpuron rannalla ja katselin kuinka vesi väistelee kivikoita, mihin kohtiin vaahto jää pyörimään ja miten vesi kaartaa tai nousee törmätessään kiveen. Sen harjoitteleminen kankaalla on kehittävää. Siinä oppii huomaamaan kuinka joku paikka näyttääkin olevan korkeammalla kuin muut ja luonnollisuus asiassa ei toimi ja sitten korjataan. Välillä joku kohta onnistuu hyvin ja sitten pitää muokata koko puro tuon yhden kohdan korkeuksia ja virtaamaa vastaaviksi.

Onnistumista, epäonnistumista, pettymystä, ei ikinä enää, jaa no onnistuisiko sittenkin...kokemuksia ja ajatuksia riittää ja energiaa kuluu. Sitä kai se on se kehittyminen oman kuvantekemisen kanssa.


[16:37 16.5.2011] T.I.
Yleensä ihmisten piirustustaito jää 12-vuotiaan tasolle siitä yksinkertaisesta syystä, että he lopettavat piirtämisen 12 vuotiaana. Kaikkea tämän tason yläpuolella olevaa piirtämistä hämmästellään uskomattoman taitavana. Voidaan myös kyseenalaistaa, onko piirustustaito 12 vuoteenkaan asti itseasiassa kehittynyt, sillä tyypillisesti opitaan piirtämään asioita symbolisesti ja sillä taas on tekemistä enemmän graafisen suunnittelun kuin piirustustaidon kanssa. Piirustustaito on nopeasti kehitettävissä monen mielestä jumalaiselle tasolle, jos etsii tietoa hyvistä lähteistä. Virtuositeetti tulee 10000 harjoitustunnin seurauksena riippumatta siitä, kuinka lahjakas on. Aloita harjoittelu nyt, niin vuoden päästä oot parempi ku 99,9% ihmisistä.


[18:41 16.5.2011] O.K.
Tom näköjään tietää mistä puhuu. Totuushan on että itseään voi kehittää alalla kuin alalla ihan tuhottoman monien "toistojen" avulla.
Varsinkin musiikissa tämä pätee erinomaisesti. Mitä enemmän hitaita toistoja teet, sitä enemmän "automaatio" esimerkiksi sormituksissa tulee avuksi. Niin myös piirtämisessä.
Metkaahan tässä on että edes silmin nähtävää edistystä ei suinkaan tapahdu noiden toistojen yhteydessä, vaan se kaikki tapahtuu alitajunnan tasolla esimerkiksi nukkuessa. Usein ihminen oikein yllättyy kun joku ongelmakohta tuntuukin yht'äkkiä ihan pässinlihalta. Toistoja, toistoja ja toistoja, niin kaikki mahdollistuu. Mitään oikoteitä ei ole.
Usein olen tavannut taiteilijoita kahviloissa esim. luonnosvihkon ääressä piirtelemässä omia koukeroitaan, mitkä ei välttämättä silti kerro ulkopuoliselle mitään.


[22:40 16.5.2011] T
Lyijykynän käytön hallintaan meni vuosia ennen kuin pääsin sille tasolle että pystyin myymään teoksia kohtuulliseen hintaan.

Maalien käytössä tekniikan oppimisessa meni arviolta puoli vuotta että pääsi samaan.

Olen harjoitellut näitä taitoja vain aikuisiällä.


[00:04 17.5.2011] P.P.
"Virtuositeetti tulee 10000 harjoitustunnin seurauksena riippumatta siitä, kuinka lahjakas on."

Internet-myytti! Tämä väittämä kiertää joka paikassa. Jos se olisi totta niin jokainen olisi yhtä lahjakas ja kehittyisi yhtä nopeasti. Mutta kun se ei ole totta.


[09:52 17.5.2011] U
On aika mielenkiintoista, että maalien kanssa oppii pääsemään samaan lopputulokseen kuin lyijykynän kanssa ja vain puolen vuoden harjoittelun kautta. Lahjakkuutta siis täytyy olla ja siksi kehittyminen on ollut helppoa, ilman 10000 harjoitustuntia.

Lyijykynällä varjostukset ja etäisyydet on paljon helpompi luoda kuvaan. Värejä on vain yksi, jonka voimakkuutta vaihdellaan kynän käytöllä. Pikkutarkkuuskin esim. hiuksissa, karvoissa, lehdissä, heinissä ja rakennusten yksityiskohdissa, on aivan mahdotonta tehdä samantasoiseksi maaleilla kuin lyijykymällä.

Maalaaminen ja piirtäminen on tekniikkana, todella kaukana toisistaan. Lyijykynäteos valmistuu hahmotelmasta valmiiseen teokseen saakka samalla välineellä.

Maalaus hahmotellaan ensin kankaalle,(usein) lyijykynällä (siistimpää ja nykyaikaisempaa kuin hiili), samoin luonnostelu paperille on helpoin tehdä lyijykynällä, kun tutustutaan tulevan teoksen toimivuuteen etäisyyksien, valoisuuden yms puolesta.

Muutoin olen sitä mieltä että jos ei lahjoja ole, ei edes jaksa tuota mainittua 10000 harjoitustuntia kuluttaa asiaan joka ei lähde sujumaan. Jokaisessa harrastuksessa kehittyy harjoituksen myötä, toiset nopeammin toiset hitaammin, oli se sitten musiikki, kuvataide, urheilu tai mikä vaan.

Sillä ei kai ole väliä kuinka nopeasti kukakin on tekniikan omaan tekotapaansa oppinut. Uskoisin kuitenkin että jokainen kehittyy jatkuvasti eikä koskaan voi sanoa olevansa valmis ja todeta että en enää halua/en enää voi kehittyä.

Aina löytyy itseään pidemmälle kehittyneitä ja taitavampia, silti hekin kehittyvät edelleen työskentelynsä myötä ja jos todellakin ovat lahjakkaita ja taitavia, osaavat myös myöntää sen itselleen.


[09:53 17.5.2011] O.K.
En tietenkään kiistä sitä että luonnollinen lahjakkuus helpottaa tuota oppimista huomattavasti.
Pointti onkin siinä kuka kertoo ihmiselle hänen olevan lahjakas. :)
Esimerkiksi noilla "Karaokesaleilla" näkee paljon ihmisiä jotka itse uskovat olevansa hyviä laulajia vaikka vetelevät päin mäntyä. Niin on valitettavasti tässä taiteessakin. ;)
Enkä tässä osoittele ketään sormella!


[11:44 17.5.2011] T.J.
Onneksi voi kokoajan oppia lisää.
Harjoitus tekee mestarin, sanotaan. Onneksi myös viiva taipuu eri tekijöillä persoonallisesti, niinkuin käsialakin. Mallista piirtämistä pidän välttämättömänä jos haluaa oppia tekemään "näköistä". Oppia näkemään muotoja, mittasuhteita, valot ja varjot on tärkeämpää kuin käden motoriikka joka kyllä oppii toistojen kautta.
Eri välineiden kokeileminen ennakkoluulottomasti ja hyvät välineet vaikuttavat lopputulokseen.
Joskus hoksaa jonkin teknisen asian joka vie omaa tekemista huimasti eteenpäin, joskus tahkoaa jotakin samaa ja ihmettelee mikä mättää kun ei toimi...
Itseni kohdalla olen haaveillut että kun olisi joskus päässyt ihan oikeasti opiskelemaan alaa, mutta kyllä työväenopiston kursseiltakin paljon on oppinut, varsinkin näkemällä mitä muut tekevät.
Aina kehittyy lisää jos vaan tekee ja haluaa, on se polte tehdä.


[12:03 17.5.2011] O.K.
Täytyy myös muistaa että ihmisen silmäkin kehittyy erilaisten töiden myötä. Ennakkoluuloton kokeilu väriyhdistelmillä kehittää silmää etsimään uusia kerrontamuotoja mistä ei suin surminkaan uran alussa olisi voinut edes kuvitella ja se ei ole mikään myytti.
Tunnen taiteilijoita jotka ovat huippupiirtäjiä "entisessä elämässään" ja jotka ihan vallan ovat siirtyneet ns. väreillä kerrontaan ja ovat siinäkin ihan palkittuja huippuja.
Taiteilijan kannattaa varioida paljon näiden tapojen ja tottumustensakin kesken, koska se kehittää silmää näkemään myös sieltä rivien välistäkin jotain, sillä sellaista nykyihminen paljolti etsii taiteessa, johtuen tuosta visuaalisten välineiden huimasta nykykehityksestä.
Enää ei taitelija pärjää fotorealistisella tarjonnallaan tässä satojen tuhansien taiteilijoiden joukossa. Nykyisin pitää olla teoksissa ns. "ketunhäntä kainalossa" ja sillä tavalla taas mennään lujaa.


[16:11 18.5.2011] T.I.
"Internet-myytti! Tämä väittämä kiertää joka paikassa. Jos se olisi totta niin jokainen olisi yhtä lahjakas ja kehittyisi yhtä nopeasti. Mutta kun se ei ole totta."
10000 tuntia riittää joka tapauksessa. Tämä nyt näyttäisi menevän taas lahjakkuuskeskusteluksi. Ei ole olemassa muuta lahjakkuutta kuin yleinen älykkyys, mikä lisää potentiaalia tulla hyväksi lähes missä tahansa. Ja jos huomaa kehittyvänsä nopeasti jossain asiassa, niin siitä tulee helposti harrastus. Riittävä harjoittelumäärä kuitenkin takaa virtuositeetin huolimatta "lahjakkuuden" määrästä. Opetuksen ja tietolähteiden laatu nopeuttaa oppimista paremmin kuin minkään sortin hämäräperäinen lahjakkuus.

Laskekaapa huviksenne, kuinka monta tuntia olette elämänne aikana suurinpiirtein harjoitellut sellaista asiaa, jossa koette olevanne parhaimmillanne. Laskekaa myös kuinka paljon 10000 tuntia tekee päivää kohden esim. 10 vuoden aikana. Osviittaa.

Urheilussa geeneillä onkin sitten suurempi merkitys. Esim. painonnostossa tuo 10000 harjoitustuntia ei riitä maailman huipulle, jos geneettinen potentiaali ei ole erityisen suuri. Mutta tähänkin vaikuttaa pitkälti hitaiden ja nopeiden lihassolujen suhde, mikä määräytyy perimän lisäksi siitä, mitä nyt lapsena ja nuorena sattuu tekemään ennen varsinaista voimaharjoittelua.

Uskokaa nyt hyvät ihmiset: jos haluatte tulla hyväksi jossain, älkää uskotelko itsellenne, ettette pysty siihen koska teillä ei ole "lahjoja". Uskotelkaa mieluummin edes, ettette pysty siihen, koska teillä ei ole oikeasti kärsivällisyyttä, itsekuria ja motivaatiota. Sillä jos haluatte tulla jossain hyväksi ja uhrata sen eteen tuhansia tunteja, teidän pitää sietää ajoittain armotonta vitutusta ja muistuttaa itseänne siitä, miksi ylipäätään aloititte koko homman. Ja jos ette löydä erityisen hyvää syytä, ette kykene motivoimaan itseänne kovin pitkään.


[10:39 20.5.2011] A.M.
Tomin kirjoitus kärsivällisyydestä, itsekurista ja motivaatiosta on kyllä erittäinkin paikkansapitävä, näin tarkemmin asiaa mutusteltuani. Yleinen älykkyyskin lisää potentiaalia tulla hyväksi lähes missä tahansa.

Kukaan kirjoittaja ei ole kehaissut itseään valmiiksi, mikä on hyvä, enkä tiedä tuleeko kovinkaan monella tuota 10000 tuntia täyteen sivellin tai kynä kädessä. Sillä tiellä tässä kaikki kuitenkin ovat ja tunnit lisääntyvät jatkuvasti. Ehkä jonain päivänä sitä on sitten sellainen virtuoosi, että joku voi vain tulla käymään ja sanoa, maalaappas sellainen syksyinen myrskymaisema, missä puiden keltaiset lehdet lentävät tuulen mukana ja aallot tempoilevat veneitä laiturissa.
Sitten sitä vaan sekoittelee maalit, värkkää taulun ja katselee tyytyväisenä täydellistä lopputulosta :D

Ennen tietokoneaikaa, työkseen suunnittelutyötä tekevällä saattoi joskus tullakkin tuo 10000 tuntia täyteen, lyijykynän kanssa. Nykypäivänä taitaa jäädä melko vähiin lyijykynällä työskentely, digitaalisen mahdollisuuden ja työn tehokkuuden/tuottavuuden painamana.

Tämä maalaaminen ja piirtäminen menee juuri tuohon Tomin kirjoittamaan :" jos ette löydä erityisen hyvää syytä, ette kykene motivoimaan itseänne kovin pitkään"

Paul kirjoitti huomanneensa edistyneensa, jopa samaa taulua maalatessa ja allekirjoitan sen täysin. Ehkä sen voi sitten pukea sanoiksi niin että on älykkyyttä hoksata ja kehittyä...
(= lahjakkuus)

Joku vanha sanonta menee näin, "Tyhmä ei hoksaa ja viisas ei virka mittään."

Itse olen elämässäni aina koittanut kehittyä tekemisessäni, pidemmälle ja pidemmälle.
Onnistunut haasteellinen kohde on aina tuonut lisää motivaatiota ja halun kehitellä edelleen jotain uutta.

Esimerkkinä voisin ajatella sellaisen että joku maalaa talojen kattoja ja seiniä urakalla, toinen maalaa niihin kuvioita ja keskittyy vain tietynlaiseen asiakaskuntaan ja kohteisiin. Talomaalarilla tulee 10000 tuntia täyteen rissanvarsi kädessään helposti ja hän on varmasti virtuoosi työssään.

Koristemaalari, joka suunnittelee kohteeseen tulevat kuviot, esittelee ne asiakkaalle ja saa niihin hyväksynnän/vapaat kädet, joutuu keskittymään paljon laajempaan juttuun työtä tehdessään.
Jokainen kohde on erilainen, eikä siinä voida puhua samanlaisesta suorittamisesta kuin maalarilla, joka avaa 18ltr purkin sekoittaa sen ja levittää maalit seinälle.

Urakkamaalarilla ei olisi kärsivällisyyttä, itsekuria ja motivaatiota, siksi hän onkin valinnut uransa, elää sillä ja on onnellinen.

Koristemaalari sietää ajoittain armotonta vitutusta ja miettii miksi ylipäätään ei lähtenyt urakkamaalariksi. Silti hänellä on kärsivällisyyttä, itsekuria ja motivaatiota, joka kasvaa jokaisen onnistuneen työn jälkeen entistä suuremmaksi, vaikka leipä olisi tasan saman levyinen kuin urakkamaalarillakin.

Aina kehittyy lisää jos vaan tekee ja haluaa, on se polte tehdä. Se oli Tiina hienosti sanottu.

Oma taulun maalaamiseni ei ole pakollista, eikä tilauksiin tms perustuvaa. Se on itsensä kehittämistä harrastuksessa ja etenkin se on "tekemistä", josta en ole vastuussa muille kuin itselleni.

Kirjoitin tuohon viimeisen julkaisun kommenttien sekaan olleeni itsekkin tyytyväinen lopputulokseen, sillä olin mielestäni kehittynyt edellisen virtaavan veden maalaamisen jälkeen. Ehkä pitäisi kokeilla kuinka olen kehittynyt suurpiirteisessä maalaamisessa, mutta nyt edelleen halusin muokata noita lähes pakkomielteeksi muotoutuneita valoja ja varjoja
ja lisäksi halusin kokeilla kuinka maalauksen melko täydellinen, itse muokkaaminen onnistuu, tahtomaansa suuntaan.

Pelkästään omia tauluja katselemalla ja niitä maalaamalla ei voi mielestäni kehittyä. Oppia saa kursseilta, kuten Tiina kirjoitti, itse olen maalaustaukoni aikana katsellut joka paikassa silmät auki valon toimivuutta, ikkunan karmeissa, rakennuksissa, nurmikon pinnalla, hangella jne.jne. Tiesin että se ei suju ja siihen pitää keskittyä. Valoa ei ole jos ei ole varjoa, on vain vaaleaa pintaa. Siinä on itselleni hyvä ohje ja sen huomaa aina kun johonkin kohtaan laittaa keltaokraa sekaan valoksi ja huomaa sen muuttuvan valoksi vasta kun viereen tulee sinisellä tai vihreällä tehostettu varjo. Tästä kiitos Vantaan kansalaisopistoon Mauri W:lle.
Lyhyenkin opetuksen taso on ratkaisevaa.

Vinkiksi niille jotka eivät ole asiaa kuulleet tai hoksanneet, maalatkaa vaikka punainen pystypilari, jonka toiseen sivuun sekoitatte keltaokraa. Se on punaoranssi pilari, kunnes sekoitatte toisen reunan väriin sinistä tai vihreää, sen jälkeen se onkin pilari jonka toiseen sivuun paistaa aurinko ja toisella sivulla on kylmä varjo.


[12:40 20.5.2011] T.A.
Aino esitti ihan hyvän kysymyksen. Luulisin, että ihminen ei vanhetessaan juurikaan kehity ellei hän harjoittele. Lapsilla piirtäminen ja askartelu on luonteva osa leikkimistä ja koulunkäyntiä johonkin tuohon yli kymmenen vuoden ikään saakka, mutta taitaa sitten monelta jäädä. Siitä johtunee kehityksen pysähtyminen, kuten tuossa yllä todettiinkin.

Luulisin, että lahjakkuus vaikuttaa kahdella tavalla: oppiminen on helpompaa, eli etenee nopeammin. Harrastaminen on myös palkitsevampaa, joten tuon suuret tuntimäärät karttuvat helpommin. Muutamien eri alojen etevien ihmisten kehitystä seuranneena tämä vaikuttaa luontevalta selitykseltä.

Itse uskon siihen, että synnynnäinen lahjakkuus (tai sen erot), vaikuttaa kyllä siihen, miten pitkälle voi jollain vaativalla alalla kehittyä. Se ei tietenkään selitä kaikkea, kannustavalla ympäristöllä on oma merkityksensä; samoin sillä, minkä merkityksen ihminen antaa omille kyvyilleen ja harrastuksellen, ja sitten on tietysti se harrastukseen pannun ajan määrä. En tiedä, miten suoraan yleisälykkyys, jonka mittarina käytetään usein älykkyysosamäärää, vaikuttaa tällaisten taitojen oppimiseen, mutta on kai selvää, että kyky arvioida omaa työtään ja keksiä uusia ratkaisuja perustuvat ainakin osin yleiseen älykkyyteen, ja sitä kautta tuo "älykkyys" tukee oppimista ja kehitystä.

Laitoin tuossa sanan "älykkyys" lainausmerkkeihin, koska tunnen aihetta huonosti; en tiedä onko taustalla yksi yhteinen tekijä vai joukko toisistaan enemmän tai vähemmän riippumattomia lahjakkuuden elementtejä.

Omaa kehitystäni en osaa ihmeemmin arvioida. Aloin piirtää noin vuosi sitten pitkän, yli 25 vuoden tauon jälkeen, ja sitä ennenkin harrastin vain kausittain. Harrastaminen näyttää alkaneen suurin piirtein siltä tasolta, mihin se aikoinaan loppui, ja toistaiseksi en ole havainnut erityisempiä edistysaskelia tai muita muutoksia.


[22:04 20.5.2011] A.M.
Timo, suosittelen lämpimästi kansalaisopiston kursseja. Sieltä löytyy piirtämisen ja maalaamisen kurssit, jossa voi piirtää ryhmässä, nähdä muiden tekemistä, saat palautetta ja voit antaa palautetta muiden töistä, se jos mikä vie kehitystä eteenpäin jos et ole sellaista itsesi kohdalla havainnut.




[16:02 28.5.2011] T.G.
Kukaan ei ole koskaan valmis, siksi kuvan tekeminen on mielenkiintoista ja haastavaa...



[18:56 28.5.2011] A.M.
Joo tuo on omasta mielestänikin se ainut eteenpäin kantava ajatus. Valmis on vasta kun toiminta on päättynyt, lukuunottamatta hyötyä lannoitteena koiranputkelle ja tekijän kunniaksi on puheet pidetty ja kaffet juotu :) Jos joku muuta luulee, on hän paikalleen pysähtynyt.


[19:19 9.6.2011] Tom Pesch
"Yleensä ihmisten piirustustaito jää 12-vuotiaan tasolle siitä yksinkertaisesta syystä, että he lopettavat piirtämisen 12 vuotiaana. Kaikkea tämän tason yläpuolella olevaa piirtämistä hämmästellään uskomattoman taitavana. Voidaan myös kyseenalaistaa, onko piirustustaito 12 vuoteenkaan asti itseasiassa kehittynyt, sillä tyypillisesti opitaan piirtämään asioita symbolisesti ja sillä taas on tekemistä enemmän graafisen suunnittelun kuin piirustustaidon kanssa. Piirustustaito on nopeasti kehitettävissä monen mielestä jumalaiselle tasolle, jos etsii tietoa hyvistä lähteistä. Virtuositeetti tulee 10000 harjoitustunnin seurauksena riippumatta siitä, kuinka lahjakas on."

Olen melko lailla samaa mieltä, mutta paljon enemmän vaikuttaa se, mitä on tehnyt ensimmäisen kymmenen elinvuoden aikana. Niin urheilussa kuin piirtämisessä kehitytään eniten lapsena.

Piirtämisessäkin varmasti on apua jonkinlaisesta geneettisesti periytyvästä koordinaatio- ja keskittymiskyvystä. On vaikea kuvitella jotain keskittymishäiriöistä ihmistä istumassa piirtämässä monta tuntia. On siis tietynlaisia ennakkoehtoja olemassa hyvälle piirtäjälle tulemisessa, kaikki ei ole mahdollista vain harjoittelemalla.


[11:37 10.6.2011] M.H.
"On vaikea kuvitella jotain keskittymishäiriöistä ihmistä istumassa piirtämässä monta tuntia. On siis tietynlaisia ennakkoehtoja olemassa hyvälle piirtäjälle tulemisessa, kaikki ei ole mahdollista vain harjoittelemalla."

Keskittymishäiriöinen kykenee hyvin keskittymään, jos häntä kiinnostaa se mitä hän tekee. Mun paremman puoliskon suvussa on paljon adhd:ta ja add:ta ja kyllä siellä jaksellaan piirtää, maalata, soittaa, korjailla koneita tms. jos se on juuri se juttu mistä on kiinnostunut. Joten keskittymiskyvyllä ei ole niinkään tekemistä piirustustaidon kanssa vaan ennemminkin sillä kiinnostuksella asiaa kohtaan.


[15:22 10.6.2011] T.A.
Alkuperäiseen kysymykseen vastakysymys: kun kysyt miten pitkään piirustustaidon kehittyminen kestää, niin kerropa, mihin sen pitäisi kehittyä. Piirustustaito toki kehittyy kaiken aikaa, jos sitä harrastaa, mutta oletan että sinulla on mielessä jollain tavoin määritelty piirustustaidon taso, jota tarkoitat.

Jos itse koetat nyt kehittää piirustustaitoasi, niin millaisia seikkoja pidät juuri nyt ajankohtaisina?


[14:29 11.6.2011] O.K.
Timppa heitti todella mielenkiintoisen kysymyksen tässä ;D
Niin, mihin "suuntaan" yleensäkään kannattaa sitä piirustustaitoaan tänä päivänä kehittää?
Taitaa olla jo ihan ikuisuuskysymys....ja jopa retoorinen.

Itse olen sitä mieltä että jos ihminen luonnostaan hallitsee mittasuhteet ja syvyystulkinnat niin että katsojan silmä ei sairasta, on turhaa edes yrittää kehittää enää sitä puolta.
Kuten ollaan nykytaiteessa huomattu, on värien käsittely ja sen myötä- tai erikseen eräänlainen "piilomainonta"- (todella karrikoiden sanottuna) astunut kuvaan ja sellainen "kerronta" nykyisin viehättää jopa ns. rahvastakin jota ennen sanottiin "suureksi yleisöksi".
Nykyisin on taas surrealisti kerronta kuvataiteessa valtaamassa alaa.
Tokihan kulta-ajan fotorealismikin vielä voi hyvin, mutta nykyisin sellainen vaatii taiteilijalta aikas paljon. Enää sellaiset pienet mittasuhdevirheet ja pienet kömpelyydet ei mene läpi. Suurpiirteinen maalaustapa tuossa realistisessa kerronnassa on nykyisin sellainen jota suuri yleisö arvostaa. Siinä menee jopa nuo pikkuvirheetkin ihan täydestä.


[23:34 16.6.2011] T.G.
Et voi koskaa piirtää tarpeeksi! Se kehittää havaintoa joka auttaa kuvan tekemisessä ratkaisevasti, tekniikasta riippumatta! Aina kynä ja lehtiö esillä, itse kannan niitä jatkuvasti mukana...


[14:41 22.11.2011] T.A.
Palaan vielä tuohon puolen vuoden takaiseen aiheeseen. Ensinnäkin alan olla vahvasti samaa mieltä kuin Tuomas ja muutama muukin, eli piirrostaito kehittyy vain jatkuvasti piirtämällä. Silloinkin pitää varoa, ettei jähmety toistamaan maneereja vaan muistaa vaihdella tekniikoita ja työvälineitä. Itse olen viime aikoina ostellut erilaisia oppikirjoja, suomalaisia ja ulkomaisia; useimmiten sellaisia, jotka opettavat ihmisvartalon piirtämiseen. En ole mitään vienyt systemaattisesti lävitse, mutta olen kopioinut kuvia ja lueskellut vinkkejä. Luulisin, että kannattaa hankkia useampi oppikirja, niin ei jämähdä yhteen piirtämisihanteeseen.

Tämäkään ei anna vastausta siihen, miten pitkälle voi kehittyä. Luulisin että itse kukin näkee sen sitten kun uskaltaa kokeilla, mihin asti rahkeet riittävät.


[14:51 23.11.2011] Papyruskaja
Jos on olemassa malli mistä piirtää, niin silloin ei tarvitse kirjoja ihmisen anatomiasta tai muustakaan, jos on hahmottaminen hallussa luonnostaan.

Koska elävää mallia useinkaan ei ole saatavilla
avuksi löytyy kätevästi internet ja sieltä miljoonat kuvat, joita on helppo hyödyntää juuri mittasuhteisiin yms.
Piirtämisen tekniikkaa pystyy kyllä paljonkin oppimaan kirjoista.

Silloin jos piirtää omasta päästään, hahmoja juuri haluamaansa asentoon yms. niistä on enemmän kuin suuri apu, sillä mittasuhteita, luustoa yms ei uskoakseni monikaan pysty piirtämään todellisen mukaisena vain omasta muististaan, ennenkuin on takana muutamia onnistuneita tekeleitä, Timon mainitsemia kirjoja apunakäyttäen.

Se vaatii kylläkin lahjakuutta, jota ei aina suurikaan into ja halu pysty korvaamaan ja siksi juurikin ihmishahmot jäävät monien tuotannosta kokonaan pois.

tulipa sekava kommentti




[00:44 25.11.2011] M.A.
Tässä selkeä esimerkki siitä miten aktiivinen harjoittelu kehittää piirustaitoa vuosien mittaan.

http://vimeo.com/29510470

Kyseessä on siis video johon on koostettu peräkkäin kaikki Jonathan Hardesty nimisen henkilön taiteilemat kuvat 9 vuoden ajalta. Alussa ja lopussa esiteltyjen kuvien tasossa on jo aika huikea ero, mutta yksittäisten luonnosten määrä nousikin sinä aikana varmasti jo satoihin.


[17:33 25.11.2011] P.H.
Juu, tuon tapaisista motivaatiovideoista puheen ollen...

Minua viehättää tai motivoi tämä video-pätkä: "DRAW OR DIE" MADE SYMPOSIUM

Nörtit ja hipsterit kokoontuneet oppimaan ja vaihtamaan neuvoja.

Hyvä piirrustustaito. Eihän siinä tosiaan ole muuta salaisuutta, kuin syvä mielenkiinto asiaa kohtaan ja harjoitteleminen, harjoitteleminen ja harjoitteleminen. Kerran vielä h a r j o i t t e l e m i n e n.

Tuon asian, kun moni sisällyttäisi, olisi monta taitavaa piirrustelijaa tässä hyvässä maailmassa. Tietysti se on rankkaa ja vaikeata pysyä koko ajan motivoituneena.



[11:45 1.5.2012] T.R.
Varsinkin Tomin kommentti oli hyvä ja ajatuksia herärättävä.
Olen lastentarhanopettaja, joka ei tee enää työtä pk:ssa. Noh..välillä sijaisena kylläkin. Koulutan freelancerinä koko Suomen päivähoidon ihmisiä piirtämisen alkeita. 85% aina sanoo, ettei osaa piirtää..se on vaikeaa, eikä vanhemmatkaan osanneet. He myös sanovat kadehtivansa niitä, jotka osaavat piirtää. Opetan viidessä minuutissa heidät piirtämään esim. ketun pelkillä kolmioillaR30;yhtään kättä ei nouse, kun kysyn kuka ei osaa piirtää kettua!
Siis älytöntä, että luulo istuu syvällä, ettei voi osata ilman synnynnäistä taidegeeniä tai ei voi oppia, kun ei koulussakaan osannut. Ihaninta on aina katsoa silmiin ihmistä, joka ilahtuu ja oivaltaa, että vielä voi oppia piirtämään. Miten aikuinen voi opettaa lapselle parhaiten piirtämisen riemun tietokoneen pelimaailman sijaanR30;kuin piirtämällä itse!


[09:36 20.5.2012] E.R.
Itse olen ainakin huomannut sen, kun olen välillä pitänyt tekemisessä pidempiä taukoja, että ei se taito pysy samalla tasolla. Siksi pitäisi koko ajan tehdä ja piirtää.

Heti kun on ollut taukoa, viiva on jäykkää ja jotenkin töksähtelevää, eikä enää tavoita sellaista jälkeä kuin on ajatuksissa. Se on tosi turhauttavaa.


[22:41 21.5.2012] T.G.
"You cant do sketches enough. Sketch everything and keep everything and keep your curiosity fresh" - John Singer Sargent


[08:14 23.5.2012] T.A.
Hyvä sitaatti! Lisäisin vielä, että ei kannata pyrkiä "kehittymään" siinä mielessä että jälki kehittyisi virheettömämmäksi ja hiotummaksi. Niin arvelen. Siinä on aina luutumisen, maneerien ja paikalleen pysähtymisen riski. Jos oppii jotain, kannattaa pikemminkin unohtaa se, rikkoa työtapojaan, kokeilla jotain uutta, alkaa alusta, noin hieman liioitellen.



Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty