Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kuinka paljon uskotte oman taidon ja kriittisyyden muiden töitä kohtaan kulkevan käsi kädessä?

[19:17 3.9.2011] A.A.
Eli näkeekö taitava valokuvaaja toisten töissä enemmän virheitä kuin kokemattomampi / vähemmän ansiokas kuvaaja? Johtaako tämä alhaisempaan pisteytykseen?
Voiko taiteellinen silmä olla hyvä vaikka itse ei olisikaan teknisesti lahjakas?
Mitä muita syitä kriittisyyden vaihtelevuudelle pisteyttäjien välillä on kuin oma osaaminen?


[21:51 3.9.2011] T.U.
Taiteessa ei ole virheitä. Taiteessa ei ole ansioita. Taiteessa ei ole pisteitä. Taide ei ole tekniikkaa. Taide ei ole osaamista.



[22:32 3.9.2011] P.P.
Jotkut tuntuvat varsinkin valokuvissa näkevän pääasiassa tekniset yksityiskohdat kun taas toiset näkevät kaiken taiteellisemmin eli kuvan aiheen, mielikuvat ja tulkinnat. Asia on tullut mielestäni hassusti esille esim. omissa 3D-töissäni, joissa olen pyrkinyt pääasiassa taiteellisuuteen ja tulkintaan/sanomaan, mutta monet kai katsovat töitä pelkästään tekniseltä kannalta (ja antavat ykkösen).


[07:47 4.9.2011] Virtanen
Valokuvaamisessa on virheitä. Valokuvaamisessa on ansioita. Valokuvaamisessa on pisteitä. Valokuvaamisessa on tekniikoita. Valokuvaaminen on osaamista.

Paul, voisko olla että sun sanomasi ei ole mennyt kenellekkään perille? Siinä kohtaa ihmiset turvautuvat johonkin käsitettävään juttuun kuten tekninen puoli.


[08:54 4.9.2011] T.L.
Kun pyörittelee paljon erilaisia kuvia niin silmä "kehittyy". Jotkut ihmiset voivat katsoa vaivatta telkkaria väärällä kuvasuhteella ja yliammutuilla kontrasti- ja värisäädöillä. Toivoisin olevani sellainen ihminen, mutta joskus en vai kykene katsomaan sisältöä ja kokonaisuutta kun tökkii silmään turhanpäiväiset pikkuasiat. Semmoista se on. Onko se sitten kenen vika?


[12:52 4.9.2011] T.A.
Kyllä kai kaikkien taitojen oppimiseen liittyy se, että osaa paremmin arvioida myös toisten työn jälkeä. Toisaalta akviivinen käyttäjä voi olla yhtä hyvä arvioija kuin työn tekijä, ehkä parempikin. Hänen taitonsa on vain kehittynyt toista reittiä.

Siihen en kyllä usko, että suurempi kriittisyys olisi luotettava merkki siitä, että kriitikko itse osaa asian paremmin.


[11:39 5.9.2011] T.L.
Niin silleen... mie ajattelin että onhan se taito itsessään... siis katseleminen, kuinka monet ison maailman AD:t tekee yhtään mitään itse vaan ohjaa pelkästään assarien tekemisiä. =) Mutta en miekään usko että kädentaito kulkis käsikädessä kriittisyyden kanssa.


[13:30 5.9.2011] M.P.
Sanoisin että jos on oppinut omista virheistään niin silloin sitä näkee samat virheet muidenkin kuvissa, mitä itse on joskus tehnyt. En usko että täällä loppujen lopuksi monikaan aloitteleva kuvaaja tietää mitä on oikeasti puhkipalaminen tai että sävyt olisivat tukossa. Puhumattakaan siitä että kuvaa ei ole kuvankäsittelyssä suoristettu, tai jopa kaikki em. virheet samassa kuvassa.

Okei, joissain kuvissa se (vinous) on tehokeino, mutta kuka pystyy käsi sydämellään sanomaan auringonlasku järvikuvastaan että parin asteen vinous olisi tehokeino?

Nämä olivat nyt ihan perusasioita valokuvauksessa, mitä valokuvaamisen juuri aloittanut ei huomaa kuvistaan. Siis olen vahvasti sitä mieltä että taitojen karttuessa kriittisyyskin kasvaa, varsinkin omien kuvien kohdalla.


[12:00 6.9.2011] anoryyni
Mie en tee virheitä, mie olen jo maksimaalisella tasolla varustettu huippuosaaja, mutta sinnehän ei tarvitse matkaa tehdä, kun olen erityisen kalliiden laitteiden iloinen omistaja, teknisesti olen jo ammattitasoa, taiteellisesti en ainoastaan lahjakas ja valo sekä varjo kulkee kuvaamissani töissä kuin kädessäni oleva laite.


[15:29 7.9.2011] H.N.
"Me ei todellakaan tehdä virheitä musiikissa, mutta me ei myöskään tehdä virheitä elämässä"
- Jussi Pattitussi


[23:16 7.9.2011] O.H.
Taiteilijan ja kriitikon välinen ero on se, että ne ovat toistensa vastakohtia. Tai oikeastaan kriitikot ovat lukkiutuneita taiteilijoita, joille luominen on hankalaa ja joiden elämäntehtävänä on tehdä luominen mahdollisimman hankalaksi muillekin.

Toinen olennainen ero on se, että kriitikoita ei oikeastaan tarvita mihinkään.


[23:22 7.9.2011] J.P.
Ollihan puhuu kuin kansa! Masentavaa luettavaa näin amatöörikriitikon näkökulmasta, olipa siinä pointtia tai ei. Lupaan etten ainakaan Ollin töitä kommentoi enää!


[23:35 7.9.2011] anoryyni
Olli presidentiksi!


[16:42 8.9.2011] ...armahtaa, kriitikko ei
Oli tuo Olli Hongisto kiteyttänyt asian kyllä melko hienosti :)




[19:32 8.9.2011] A.A.
TrOlli Hongisto


[20:22 8.9.2011] Taitavuuden kiertokulku
Voihan se olla niin että sellaiset kriitikot, joille mikään ei kelpaa, ovat katkeria kun eivät saa itse aikaiseksi tai eivät mitenkään yllä samalle tasolle kuin joku jonka työtä perusteettomasti arvostelevat. Heidän mielestään olisi parempi kun arvosteltava ei tekisi mitään, koska ei hänen työnsä ole taidetta vaan kaikille periaatteessa mahdollista teknistä osaamista, jolla ei ole mitään merkitystä taiteessa,(paitsi jos hän itse joskus oppii ja yltää samaan).

Turhiin pikkuseikkoihin puuttumalla saadaan sitten muiden huomio kiinnittymään muuhun kuin muutoin toimivaan kokonaisuuteen ja siitä saadaan sitten mielihyvää ja kompensoitua omaa katkeruutta siitä että omat kuvat eivät kolahtaneetkaan muille kuten itselleen, eikä palaute siten ollut ylistävää ja ylitsevuotavan kehuvaa.

Sitten kun omat taidot yltävät jo taitavan tasolle, ymmärretään muidenkin töistä kokonaisuus eikä katkerana puututa mihin vaan, millä dissata toisen työ toisten kriitikoiden ja tekijäiden silmissä :)

Aloittajalle siis,,, taitava kuvaaja/kuvantekijä saattaa nähdä virheet mutta ymmärtää niiden kuuluvan kyseisen kuvaajan nykyiseen kehitykseen, eikä ehkä heti viitsi puuttua 0,5 astetta vinoon horisonttiin.

Vielä vähän kokematon, lähes taitava ei osaa etsiä kuin virheitä, joista itselleen on kommentoitu ja jos ei ole osannut asennoitua oikein, kostaa kokemansa vääryyden uusille kokemattomille, puuttuen jopa 0,1 asteen vinoon horisonttiin.

No ei oikeesti, kai ?


[10:33 10.9.2011] M.P.
Taitavuuden kiertokululle: Tuo mainitsemasi: "kaikille periaatteessa mahdollista teknistä osaamista" ei todellakaan ole helppo juttu, varsinkaan jos kukaan ei kommentoi edes 0,1 asteen vinoudesta... Huoh... Olen katsonut vuosien takaisia kuviani, ja huomaan niissä koko joukon virheitä (myös vinossa olevaa horisonttia keskisommittelulla yms.) olisin silloin todellakin arvostanut että joku olisi sanonut minulle niistä. Olisi säästynyt paljon turhia ruutuja.

Aloitteleva kuvaaja varmaan siinä sitten oppii kun ei ole alunperinkään huomannutkaan virhettä kuvassaan? eikä kukaan viitsi sanoa kun "taitava kuvaaja/kuvantekijä saattaa nähdä virheet mutta ymmärtää niiden kuuluvan kyseisen kuvaajan nykyiseen kehitykseen" What?!?

Ihan kuin kusisi jonkun muroihin kun huomaa virheitä kuvissa?

Herätkää nyt ihmiset! Älkää ottako itseenne niin helposti kritiikistä. Kritiikki ei ole vittuilua kuvaajaa kohtaan, jota tällä saitilla esiintyy harmillisen paljon. Kritiikki on kehittävää jos kritiikin kohde ottaa herneen pois nenästä. Ihan kuin tämä olisi joku keskenkasvuisten teinien kapinointipaikka...


[14:53 10.9.2011] Taitavuuden kiertokulku
Niin, kirjoitusken tarkoitus olikin herättää ajatuksia ja kirjoitus koski sellaisia kriitikoita joille mikään ei kelpaa... :)

Tottakai rehellinen, rakentava ja kannustava kriikki on paikallaan kaikille. Se että lyödään vain lyttyyn eikä ollenkaan mainita niitä kuvassa mahdollisesti onnistuneita puolia, ei ole kovinkaan innostavaa.

Kyllähän jokaiseen kuvaan mainitaan jos horisontti on selkeästi vinossa, tuo 0,1 astetta oli harkitua kärjistämistä.


[17:42 10.9.2011] M.P.
Kyllä mulle kelpaa, varsinkin jos kuvaaja haluaa selkeästi kehittyä. Enemmänkin ottaa päähän irvileuat jotka alkavat jopa ihan asiallisesta kritiikistä napisemaan tyyliin että 0,1 asteen vinous oli tarkoituksellista... Epäilen että lievä vinous olisi harkittu, kun se ei aikuisten oikeasti toimi tehokeinona. Miksei sitä voisi yrittää saada saitista sellaista että voisi jakaa kokemuksia & yritetäisiin porukalla kehittyä, ihan jokainen meistä.

Sen myönnän että ihan joka kerta ei tule mainittua kuvan hyviä puolia, mutta ihan joka kuvassa niitä ei välttämättä edes ole. Sekin on kuvaajana kehittymistä että alkaa itse toimimaan oman itsensä kriitikkona, joten joskus yritän miettiä että olisiko juuri tämä kuva se, joka toimisi muillekin kuin itselleni -erittäin vaikeaa!

Me (kuvaajat) saatamme joskus sokaistua sellaisestakin seikasta kuin se "fiilis" kuvaushetkellä, vaikka valokuvatessamme matkalla oman rakkaan kanssa, täynnä tunnetta reissusta, mikä itselle välittyy kuvaa katsellessa, joka ihan täysin ulkopuoliselle ei välttämättä välity ollenkaan kuvasta. Vähän sama asia kuin tuoksut tai musiikki joka saattaa muistin sopukoista tuoda esille hyviä muistoja, jotka vain ITSE on kokenut sillä hetkellä -sekään ei ulkopuoliselle tuo samaa fiilistä kuin mikä itselle tulee. Sitä on silloin hyvin haastavaa lähteä arvostelemaan, koska kuvaaja saattaa kokea että hänen omaa tunnetilaansa esillä olevasta kuvasta on jotenkin loukattu.

Juuri tästä syystä kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin antaa ulkopuolisten arvostella kuvaa missä on itselle tärkeä ihminen tai eläin, tai jokin muu hyvin rakas asia.


[21:46 10.9.2011] taitavuuden kiertokulkua
Joo, hienosti kirjoitettu. Jokainen varmasti automaattisesti alkaa toimimaan oman itsensä kriitikkona, viimeistään silloin kun oma kuva on tullut näytetyksi muillekkin kuin omalle suvulle :) ja siitä saatu oikeasti rehellistä palautetta ihan ensimmäistä kertaa. Jokainen kuvaaja on oman sukunsa ja lähipiirinsä paras, samoin jokainen kuvataiteilija pensselinsä kanssa / kirjailija kynänsä. He ovat se joka jokaiseen hääjuhlaan, jotain osaamaansa tekemään kustutaan.

Siinä kohtaa sitten punnitaankin se, aikooko harrastaja kehittää itseään alalla tekijäksi vai pysyykö oman piirinsä mestarina, harrastellen omaksi ilokseen, osaansa tyytyväisenä, suvun harmiksi :)

Fiilis siitä minkä on kuvaksi vanginnut on merkittävää. Kuitenkin se on tosiaan mietittävä onko se parempi pitää itselleen tärkeänä ja hyväksyä sen merkitys vain sellaisena, vai julkaista ja päästä kokemaan arvostelu, joka tuntuu henkilökohtaiselta haukkumiselta.




[00:13 15.9.2011] O.H.
"Ollihan puhuu kuin kansa! Masentavaa luettavaa näin amatöörikriitikon näkökulmasta, olipa siinä pointtia tai ei. Lupaan etten ainakaan Ollin töitä kommentoi enää!"

No ei sun välttikseen kriitikkona tarvitse kommentoidakaan, jos et halua, vaikka en minä sitäkään pahakseni pistä. Mutta kommentoi taiteellista työtä mieluummin taiteilijana kuin kriitikkona. Siitä on kaikkien kannalta paljon enemmän hyötyä. Lisäksi se on mielenkiintoisempaa. Ja hauskempaa.

Ainolle: sikäli kun minä trolleista mitään tiedän, niin tuollainen kuittailu-provosointi muistuttaa trollausta aika lailla enemmän kuin mun kirjoitukseni.



[19:57 15.9.2011] A.A.
Höh, sehän oli positiivista. Parempi trolling kuin controlling, niin kuin suurin osa.


[23:07 15.9.2011] M.P.
Niin. Ainahan se on helppo takertua johonkin pikkuseikkaan, kuten teksteissä esimerkiksi jokin sanamuoto "Tämä nyt ei ole oikein kirjoitettu". Onko järkeä arvostellakaan, jos teosta ei näe kokonaisuutena?


[11:19 16.9.2011] T.A.
Tämä näyttää selvästikin olevan vaikea aihe keskusteltavaksi. Kritiikin esittämisessä ja vastaanottamisessa on varmaan oppimista puolin ja toisin.

itse huomaan että kuvataidetta kommentoidessa että kirjoittaa mieluusti sellaisista asioista, joista on helppo puhua; teknisistä kömmähdyksistä ja vastaavista. Sitten ne asiat, joista ei itse ymmärrä - omassa tapauksessani esimerkiksi värisommittelu - jäävät vähemmälle tai ovat aika mielivaltaisia heittoja. Tämä toi tietysti ärsyttää taiteilijaa, jonka tärkeysjärjestys on aivan toinen. Mutta minkäs teet, siitä mistä ei pysty puhumaan on parempi pitää turpansa kiinni.

Myös kritiikin vastaanotto vaatii omaa osaamistaan: jos ei jotain asiaa ymmärrä, niin on vaikea arvioida, onko kriitikon kommentti asiaa tai täyttä tuubaa, ja mikä sen painoarvo on. Lähinnä ärsyyntyy. Kun lukee enemmän saman henkilön kommentteja, alkaa saada näppituntumaa siitä, miten vakavissaan hän mielipiteitään esittelee. Oppii sivuuttamaan epäolennaisuudet ja ottamaan vakavammin sellaisenkin, mikä todennäköisesti on tärkeää, vaikkei miellyttäisikään.


[12:11 16.9.2011] A.M.
Kuvataiteen puolella etenkin, iso osa oppia tuleekin siitä että saa ulkopuolisen katsojan näkemyksen työstä ja teknisestä puolesta. Itse ei aina tule katsotuksi riittävästi, kokonaisuuden toimivuutta ja jotain jää huomaamatta, se ei itse tekijälle ole merkitsevä mutta jotain katsojaa saattaa häiritä suurestikkin ja onhan se hyvä että kuulee mitä voisi tehdä toisin.

Kuvataiteen puolella on paljon erilaisia tyylisuuntia ja tekniikoita, sekoittamassa pakkaa. Jokaisella tekijällä on oma mieluisiin suuntauksensa ja usein juuri se, on myös sitä mitä mieluiten katselee muiden tekemänä ja kommentoi.

Siinä onkin tärkeä oppia vastaanottamaan kritiikkiä sellaisiltakin, joita tämä kritiikin saajan oma tyylisuunta ei vähääkään kiinnosta tai herätä mielenkiintoa. Sivuuttaa niistä sellainen mahdollinen tarkoitusperäinen negatiivinen osa ja poimia mahdolliset toimivat parannusehdotukset jos kommentoija on niitä osannut antaa.

Samalla täytyy osata tutkia toisen tyylisuunnan töitä arvostellen niitä juuri
tyylisuuntansa ominaisuuksien mukaan, jättäen pois vaikuttamasta sen, mistä itse pitää tai ei.

Julkaisemisissahan on mahdollisuus julkaista myös työnä, jota ei voi kommentoida tai antaa kritiikkiä työstä. Sellaista en ole vielä nähnyt, tähän mennessä kaikki on julkaistu kritiikkiä ja korjausehdotuksia kaipaavana.

Alkuperäiseen kysymykseen mielipiteeni...
Taiteellinen silmä voi olla hyvä vaikka ei itse olisikaan teknisesti lahjakas, uskoisin näin. Tekninen lahjakkuus kasvaa sitten kokemuksen, tekemisen ja itse saaman kritiikin myötä.


[10:08 17.9.2011] J.S.
Omissa tavoitteissaan onnistuvan henkilön tarve osoitella toisen heikkouksia on vähäisempi. Taito havaita oma, välitön kokemus jotain teosta tarkastellessa vaatii paljon harjoittelua.

Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu, jos teoksen tarkkailija kokee toisen teoksen kilpailevan omansa kanssa. Mielestäni kritiikin antamista tässä tilanteessa tulee välttää.

Mielestäni pisteiden antaminen on kuitenkin hyvä asia. Se antaa karkean kuvan yleisestä mielipiteestä. Se miten pisteytyksen osaa käyttää, tai olla käyttämättä, on jokaisen henkilökohtainen asia.

Itse arvostan suuresti sitä, kun teosta tarkastellut henkilö kirjoittaa oman kokemuksensa kommentteihin. Tuntuu palkitsevalta jos tunnelma tai kuvaan luotu viesti välittyy toiselle.

Suosittelen jokaiselle omien, vanhojen teosten tarkastelua jälkeenpäin. Siitä saattaa olla apua omien vahvuuksien löytämisessä.

Hyväksy lopputulos ja tee uusi -pidän tästä ajattelutavasta.

Kirjoitin tämän vastatakseni kysymykseesi, mutta huomaan kertovani asioita itselleni. Hyvä aamu.


[14:12 17.9.2011] O.H.
Hyvä kirjoitus, Jouni.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty