Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Proosa

[23:48 18.11.2011] prosaisti
Miten on, jaksaako kukaan ikinä lukea proosaa? Runoja luetaan ja arvostellaan, mutta ovat pitkät tekstit liikaa lukijoille?

Prosaisti leipäviljaa niittäessään
tuli herätykseen.
Mitä sanoi herätessään
jääköön sikseen.

Prosaistin uusi tunne täyttää
satumaalta karu pelto näyttää.

Mikä niittämättä -
jätti huomiseksi,
viikatteestaan sulolaulun keksi.

alkoi kirjoittaa runoja hänkin.


[00:44 19.11.2011] P.P.
Tätähän on jo pohdittu täällä aiemminkin. En jaksa ainakaan itse lukea, kun ei ole aikaa ja tärkeämpi syy on että ehkä yksi sadasta on hyvä. Muutenkin koko proosapuoli vähän arveluttaa järkevyydellään, koska jos on enemmän sanottavaa kuin runot niin kannattaa kirjoittaa kirja ja sen jälkeen yrittää tunkea sitä painokoneeseen.


[04:36 21.11.2011] V.A.
Olen myös sitä mieltä, että täällä ei ole aikaa paneutua pitkästyttäviin proosateksteihin. Ehkä jonkin lyhyehkön kappaleen voisi lukea, mutta ei pitkiä.


[14:38 21.11.2011] E.M.
Minusta niiden, jotka kirjoittelevat proosaa kannattaisi lukea toistensa töitä ja sanoa niistä omia mielipiteitään. Näin homma alkaisi todennäköisesti tuntua mielekkäämmältä kuin nyt. Ei kirjoja kannata kirjoitella ellei harjoittele ja paljon ensiksi lyhyillä teksteillä tai ei ehkä koskaan. Kirjailijoita on kuten muitakin taiteilijoita ylenmäärin jo muutenkin. Ja runoilijoita vasta riittää:)


[15:22 21.11.2011] J.P.
Sanomalehdissä, kulttuurilehdissä ja kulttuuripiirien nettijulkaisuissa tulee välillä vastaan ajatus että runous, ja erityisesti "kokeellinen" runous olisi tällä hetkellä valtavirtaa tai ainakin muoti-ilmiö, ja välillä jopa julistetaan että "proosa on ajettu evakkoon". Runoilijat eivät väitä tällaisia vaan ne jotka toivovat proosalle enemmän huomiota.

Samanlaista harmittelua on näköjään aukeassakin. Voiko todella olla niin että runon kasvanut suosio olisi pois proosalta? Minä en siihen oikein usko. Oikeastaan olisin taipuvainen ajattelemaan päinvastaista, jonkin tietyn kaunokirjallisuuden alueen suosio auttaa toisiakin genrejä.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin siitä huolimatta että runouden suosio on kasvanut, sen arvostus ei ole edelleenkään kummoinen. Jos vertaa esimerkiksi aukean valokuvapuoleen niin runoudella on vielä hirveästi kirittävää. Sama juttu tuolla isommissa ympyröissä, runoteoksien painosmäärät ovat todella pieniä. Proosalla muutamat tekevät jopa rahaa.




[12:02 26.11.2011] E.M.
Valitettavan harvat kuitenkin jaksavat lukea proosaharjoittelijoiden yritelmiä. Siispä proosan harrastajat lukekaamme ja yrittäkäämme sanoa jotakin, se saattaa kehittää omaa kirjoittamista. Suurin osa meistä lienee kuitenkin harrastajia ja toisen tekstistä sanominen voi tuntua pelottavalta. Pelko pois Roosmarie ja omat mielipiteet esiin, toivottavasti kuitenkin asiallisesti, ei ivaillen tai vittuillen. Se ei vie eteen päin ketään.


[11:19 27.11.2011] S.V.
Nimenomaan! Proosaa kirjoittavien kannattaa irrottaa hetkeksi katse omasta teoksestaan ja antaa muutama huomio naapurillekin. Rohkeasti vaan lausumaan mielipiteitään. Turha asettaa itselleen mitään ylitsepääsemättömiä rajoja, jotta muka pitäisi kirjoittaa suurenmoista kritiikkiä. Monesti riittää että ilmaisee muutamin sanoin lukeneensa teoksen. Itse ainakin olin mielissäni kun joku vaivautui ylipäätään lukemaan tuotokseni.

Ihan totta, kritiikin laatu on määrää merkityksettömämpää. Ensiksi kuinka laatu määritetään, antaako se omaan kirjoittamiseen työkaluja vai lyttääkö taikka nostaako vain jalustalle, vai mitä muuta? Ainoastaan suuri määrä kommentteja antaa mahdollisuuden kehittymiseen (älkää huoliko, kehitytte kyllä ilman niitäkin). Toki hyvin perusteltu kritiikki joukossa on myös hyödyksi, mutta ei varmasti se ainoa oljenkorsi. Olennaisinta olisi viestiminen, siis kommentointi, vastakommentointi jne.

Älkää syrjikö proosaa Aukealla. On tärkeää saada luomuksensa jonnekin muuallekin kuin vain oman tietsikan kansioihin, vaikkei saisi kommenttiakaan. Itse en näe niin suurta eroa runolla ja proosalla, tosin proosaan tulee useimmiten enemmän kirjaimia ja tunnetusti maraton on satasta vaivalloisempaa.


[01:13 28.11.2011] J.P.
Kallistun jo minäkin sille kannalle, että näitä iskulauseita ja vetoomuksia tarvitaan. Näyttää todella siltä että harmillisen vähälukuisia ja satunnaisia jälkiä jää proosatöiden lukemisesta aukeaan - lukijoita saattaa toki olla enemmän.

Jos epäilee kommenttien vähäisyyden syyksi sitä, että proosa on pitkää niin ehkä voisi koettaa valita vain lyhyitä pätkiä arvioitavaksi. Moni taitaa jo näin tehdäkin.


[12:35 28.11.2011] K.F.
Aika paljon onkin lyhyitä pätkiä. Melkein kuin proosarunoja. Miten olisi, jos ei lukuhalua ole loppuun saakka tarinaa lukea, siitä lukisi vaikka pätkänkin. Saisi edes jonkinlaisen käsityksen. Meinaan, jos ei niin välitä siitä, miten tarina päättyy.


[18:44 6.12.2011] A.N.
No niin hyvät prosaistit, lukekaapa niitä toistenne teoksia toistenne iloksi. Proosan lukeminen on valitettavasti ainakin mulle hankalaa, koska olen siinä niin lapanen eikä malttia löydy vaikka aikaa löytyisikin.

Hössötän niin paljon kirjallisuuden parissa, että proosaa tulee muutenkin joka tuutista. En vähättele prosaisteja lain; olisipa minullakin taito.

Runoja pystyn myöskin sisäistämään vain ryppään kerrallaan. Onneksi täällä on vielä joitakin kapasiteetiltaan tilavampia kommentoijia, jotka antavat runsasta ja järkevää palautetta ihan kaikille.


[23:33 21.2.2012] M.R.
Eipä ketään oikein voi pakottaa lukemaan tai arvostelemaan. Mutta totta on kuitenkin tuo, että suurin osa ei jaksa vaivautua lukemaan pidempiä tekstejä. Saati sitten vielä niitä arvostelemaan.

Itse en näytöltä jaksaisi kirjaa/novellia lukea. Se pitäisi saada käsin hypisteltävään muotoon. Mikähän siinä sitten on, en tiedä. Lukemisesta kyllä pidän paljonkin. Sekä tykkään arvostella muitten tekeleitä, jahka pääsen siihen vauhtiin!

Valokuvat ja kuvataide pläjäykset ovat helppoja tapauksia meille laiskoille mielille. Samaan kategoriaan melkein uskallan myös lyhyet runot laskea. Ne näkee ja jopa ehkä sisäistää nopsaan. Niihin ei tartte käyttää paljoa aikaa ja paskan erottaa äkimmin. Tai hyvän. Aatelkaas jos proosaa alkais lukemaan ja loppumetreillä se paljastuisikin aivan kauheaksi shaisseksi. Siihen sitten ois tärvääntyneet nekin hetket, ihan saattas alkaa jo vähän kismittämään. Ykköstä vois sitten suutuspäissään tökätä, enkä perkele ees perustelis :D Minun aika meni siihen, aivan turhaan, enkä ehtiny tauolla sarjakuvia lukea. Perhana.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty