Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Miksi kirjoitat?

[19:06 22.4.2012] S.T.
Niin, miksi kirjoitat mitä kirjoitat?


[23:14 24.4.2012] J.S.
Muutakaan ei osaa. Onhan tämä ihan kivaakin, toisinaan.


[02:41 25.4.2012] J.P.
En kirjoita, koska en osaa. Huvittavaa että tämän ilmaistakseen joutuu painamaan nappia jossa lukee "kirjoita".


[23:52 27.4.2012] Joni Vähä-Lassila
olen paras. kirjoitan vain vähän.


[13:20 2.5.2012] J.N.
Jokaisella kirjoittamallani tekstillä on omat syynsä tulla kirjoitetuksi. Toisinaan kirjoitan hyvin itsekkäistä syistä. Pätemisen halusta, narsistisesta tarpeesta julistaa omaa olemassaoloani. Muitakin syitä varmaan on.


[07:04 5.5.2012] V.A.
Kirjoitan siksi, koska olen jo ajan järsimä ukkeli. Haluan jättää lapsilleni ja lasteni lapsille jotakin mutusteltavaa.


[13:54 5.5.2012] K.S.
Puran päänsisäistä ruuhkaa ja toivon, että joku pitäisi sitä mielenkiintoisena.


[17:04 5.5.2012] K.U.
No kun tuntuu olevan jotain sanottavaa silloin tällöin.


[20:48 5.5.2012] H.H.
Kirjoitan kai siksi, koska olen aina ollut hieman outo :) Nuorena kesti aikansa oppia pitämään suunsa kiinni ryyppyilloissa. Kun kaverit keskustelivat kännyköistä tai vertailivat autoja ja erilaisia jatko-opintovaihtoehtoja, oli minun ainoa antini keskusteluun tyyliin "tiedättekös ne ihan tietynlaiset illat, kun aurinko osuu puiden yläoksiin sillä ihan tietyllä tavalla". Parempihan siinä on pitää suunsa kiinni :) Jos iltaruskossa on katse yli järven selän musertaa olemassaolon riemulla, on viisainta yrittää kirjoittaa se runoksi. Sillä kenellekään sitä ei voi kertomalla kertoa!


[18:08 16.5.2012] Aku Seppänen

Kun on lukenut kirjallista ilmaisua, omat ajatukset pyrkivät silloin tällöin ottamaan kirjallisen hahmon.
Miksi sitten kukaan haluaa toteuttaa inspiraatioitaan.

Kun olen tällainen, taidan minkä taidan:
En taida valmistaa ihmisille herkullisia ruoka-annoksia, matematiikan opettajaa minusta ei tule - moni ovi on visusti jo sulkeutunut.
Kun olen tällainen, olenko hyödytön?
Jos tekstiä tuottamalla voin tehdä jonkun viisiminuuttisesta myönteisen, hauskan tai jopa jännittävän kokemuksen, minun kannattaa kirjoittaa.
Jos voin tekstiä tuottamalla selvittää ajatuksiani, opastaa itseni itseyteni saloihin, hoivata sieluani ja täten olla täysipainoisempi ihminen, josta on enemmän iloa muille,
minun kannattaa kirjoittaa.

Kannattaa kirjoittaa/maalata/piirtää ahkeraan. Omia taipumuksia tulee vahvistaa, ettei käy niinkuin monille lahjakkaille ihmisille täynnä potentiaa: he luopuvat rakkaasta harrastuksestaan omistautuessaan liikaa rooleillensa töissä ja kotona.
Sisäinen laulaja vaipuu koomaan ja herää vasta, kun ihminen itse ymmärtää sen herättää. Se ei ole valveilla väijymässä hyvää laulunaihetta, jos olet liian pitkään kuuntelematta sen neuvoja.

Minä kirjoitan mitä kirjoitan, koska sallin sisäisen laulajani laulaa - laulaa totta vie!
En halua kieltää taipumustani. Jos jatkaa tekemistä, kehittyy ja usko siihen, mitä tekee, vahvistuu.
Silloin tällöin luen jo pelkästän Aukeassa niin hyviä runoja, että ne usein saavat epäilemään, olenko oikeassa seurassa ensinkään. Mielessä pyörii aihe viimeisestä runosta. Sen sijaan, että kirjoittaisi viimeisen runon, voi ottaa oppia niiltä, joilla on homma hanskassa.
Lapsi voi kompastua koettaessaan kävellä isänsä perässä, mutta lapsi ei päätä lopettaa kävelyä kokonaan, hän näkee pitkiä askeleita harppovan vakaan isänsä saavutettavana tavoitteena.


[22:37 16.5.2012] Minna Tuukkanen
Kirjoitan koska en voi muutakaan. Se on minulle luontaisin tapa ilmaista itseäni. Olenkin joskus sanonut, että ei äidinkieleni ole puhuttu suomi, vaan kirjoitettu.


[09:03 5.6.2012] J.H.
Minulle kirjoittaminen on teini-iän idiotismin korviketta.


[23:00 11.6.2012] K.L.
Olen ollut puolet lyhyestä elämästäni koukussa.

Täytän marraskuussa 20, joista 13 olen osannut lukea ja joista 10 olen kirjoittanut jos otetaan huomioon ala-asteen nelkytsivuiset tarinat. Tämän kymmenen vuoden aikana olen lopettanut piirtämisen, koska naapurin tyttö oli parempi ja myöhemmin aloittanut ja lopettanut valoluvaamisen koska en jaksanut opetella. En soita tai laula, koska "suvussa ei ole musikaalista lahjakkuutta." Enkä liiku kuin sen verran mitä kolmannessa kerroksessa asuessa on pakko jos ei ole hissiä. En osaa ilmaista itseäni muilla tavoin.

En pysty lopettamaan kirjoittamista. Vaikka kirjoitustahti on hidas ja syntyvä teksti niukkaa, huumeen laatu korvaa määrän.


[00:04 13.6.2012] E.M.
Tuntuu tarpeelliselta saada ajatukset ulos. Oloakin se parantaa kun kirjaa murheet ylös eikä jää pyörittelemään niitä päässä. Se vapaus, kun asiat saa ulos, se on se syy!


[02:00 17.6.2012] V.T.
Kirjoitan koska toivon että olisin sitä kautta parempi minä kuin sinä. Kirjoitain koska elättelen fantasioita, kuvittelen asioita. Kirjotan koska joskus Bukoa lukiessani sain päähäni että minäkin.
Kirjoitan koska en keksi miksi kuka tekee mitäkin, enkä kettu lopeta jos kerran sanoin.


[08:43 17.7.2012] T.K.
Isäntä lyö kepillä jos en kirjoita. :(


[13:15 18.7.2012] A.L.
Kirjoittamalla saan asiat päässäni järjestykseen.


[21:09 7.8.2012] L.Ä.
Saan purattua kaiken hyvän ja pahan sisältäni kynällä paperiin.. kun saan inspiraation ja alan kirjoittaa, kaikki muu ympäriltäni katoaa. Kirjoittaminen on minulle kuin terapiaa, saan purkaa ajatuksiani kirjoittamalla, siinä vaan terapeuttina toimii kynä ja paperi.


[19:04 15.11.2012] Maria M.
Koen usein voimakkaita elämyksiä mitä erilaisimmissa paikoissa, tilanteissa, hetkissä ja joskus onnistun jättämään näistä jäljen kirjoituksen muodossa. Haluan jakaa nämä kauniit "asiat", joita voisin verrata kuvannollisesti fyysisen ja henkisen todellisuuden rajanylityksiin tai pyhän kokemukseen. Kirjoittaminen on minulle maailman hahmottamista ja näiden kokemuksien tallentamista.


[21:50 30.11.2012] V.R.
miksipä en.

onhan se ihan kiva nähdä ite keksittyjä kirjainyhdistelmiä jossain ruudulla. kivempi ois tietysti jossain paperilla sellasia konekirjoituskirjaimia mutta nykyaika on tätä nykyaikaa niin on siis kiva nähä ne kirjaimet pikseleinä tossa niinku


[22:52 6.12.2012] S.V.
Yöpöydälläni on vihkoja sekä suttupapereita, joihin merkkaan silloin tällöin sisäisiä liikahduksiani. Kai se kirjoittaminen on jonkinlainen pakko. Se on oikeastaan vain puhetta oman rakkaan itsensä kanssa, muuttaa sisäinen kaaoksensa ulostuksen kautta jollain tavoin ymmärrettävämmäksi. Siinä ei ole mitään merkittävää pätemisen tarvetta. Mutta sitten kun julkaisee esimerkiksi aukealle tekeleitään, tulee pätemiset ja potemiset mukaan.



[18:56 12.12.2012] I.S.
Onneaonolemassa

Linkitin erään blogini postauksen tuohon, koska käsittelin siinä ainakin osittain samaa aihetta. Tiivistettynä: Kirjoitan, koska päässäni kasvaa tarinoita, jotka haluavat tulla kirjoitetuiksi.


[19:26 13.12.2012] J.T.
Kirjoittelen, koska kaverit sanoo mun tekstii hyväks, sit tuntuu hyvält ku on hyvä jossai ja eihä sitä tuu paremmaks ku tekemäl. Teen tätä, ku en paljoa muuta osaa :)


[23:04 13.12.2012] J.W.
Kirjoitan, koska sanat ajavat minut kirjoittamaan.

Olen aina ihaillut suunnattomasti sanoja ja niiden mahdollisuuksia luoda kokonaisia maailmoja, muuttaa tätä meidän maailmaamme lisäämällä tänne aina painonsa verran jotakin uutta ajattelua. Toisinaan sanat ovat kiviä kengässä tai siirtolohkareita pellolla, toisinaan ne taas ovat paras ja ainoa todellinen vallankumouksen muoto. Sanat muodostavat lauseita ja lauseet kappaleita; kappaleista tulee kirjoja ja kirjoista yhdessä kirjastoja.

Kansien väliin mahtuu myyttejä ja jumalia, jälkiä kaikesta siitä, joka meiltä on kadonnut. Kirjoittaminen merkitsee minulle tällaisten jälkien etsimistä ja uskoa siihen, että jälkiensä kautta kadonneetkin asiat ovat vielä meille läsnä. Parhaimmillaan runot ovat paikkoja luovaa puhekieltä, niin lähellä magiaa kuin mikään tässä ajassa voi vain olla. Hyvä runo luo jotakin, muuttaa todellisuutta itsensä verran ja potkaisee lukijan ajattelun liikkeeseen.

Lisäksi haluan uskoa, että sanoissa myytit ja jumalat elävät vielä, vaikka ne olisivatkin vain jälkiä lumessa keskellä metsää.



[12:21 1.3.2013] Petra Heiskanen
Kirjoitan, koska se on (joskus, ei läheskään aina) minulle helpoin tapa Olla osa ja Ymmärtää elämää. Sanoilla voi rakastaa, närkästyttää, loihtia...saatan kirjoittaa ylös joitakin yksittäisiä kiehtovia sanoja tai unessa kuulemiani lauseita. Kun viimeksi opiskelin, kirjoitin opiskeluaiheista runoja ja tenttikirjaa lukiessani en pystynyt keskittymään tekstin sisältöön, koska mielestäni jotkut sanat pomppasivat sieltä ja kaipasivat tulla osaksi runojani.


[13:41 1.3.2013] M.L.
Kirjoitan koska on pakko. Häpeä ja itsevarmuuden puute ei anna mahdollisuutta muun kaltaiseen, rehelliseen ilmaisuun. Myös narsisti minussa ajaa kirjoittamaan, se kykenee aika ajoin voittamaan jopa häpeänkin. Olen ilmeisesti myös hullu, koska sisäinen puhe on lähes loputonta, se huutaa päästä "paperille". Uskon, että ihminen eheytyy kirjoittamalla, senkin takia nämäkin sanat tähän ilmestyvät. En halua olla "kaunosielu", pyrin mielummin rehellisyyteen itseäni ja muita kohtaan.


[15:42 17.3.2013] H.W.
Siksi kai, että tykkään kirjoittaa...Jos menee vähän syvemmälle tuohon lauseeseen sisälle, niin kait sieltä löytyy halua jäsennellä ajatuksiaan, laittaa niitä ylös mahdollista myöhempää tarkastelua varten ja sitten aimo annos halua tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Nämä kaksi viimeistä kohtaa edellyttävät tietenkin suopeaa yleisöä teksteilleni.


[23:24 16.5.2013] H.S.
Kirjoitan, koska kirjailijan ammatti oli eräs nuoruuteni haaveista, joka jäi muun jalkoihin. Silloin olin ujo ja hiljainen, se oli
lapsellista, sillä ajattelin etten osaa kirjoittaa, en osaa vieläkään. Mutta oppia ikä kaikki.


[15:41 31.8.2013] J.H.
Kirjoitan huvittaakseni itseäni, nauraa hörötän öisin korvat luimussa omille jutuilleni, muun aikaa ulvon.


[19:13 2.9.2013] O.L.
Kait tää jonkinlainen addikti on. Ei ole kyse ymmärryksen hakemisesta saati jumalkompleksista.
Kirjoittaminen on vaan se paras kykyni ilmaista itseäni.

Osaan puhua ja olen empaattinen enkä ole mitenkään dominoiva.
Mielummin pyydän kuitenkin mailiosoitteen kun puhelinnumeron.

Ensimmäisen "runoni" kirjoitin 8n vuotiaana eikä se ollut mikään loppusointu.
Harmi kun sitä ei ole tallessa.

Kiitokset aukean ylläpidolle että on yksi ainoa paikka jossa voin saada kirjoituksiani esille. Olette siis aivan huippuja.


[17:07 3.9.2013] M.N.
Kirjoittamiseni motiivit ovat, kuten kaiken tekemisen(i), sekalaiset. Yhden asian kuitenkin tiedän: itselleni en kirjoita. Kirjoitan toisille. Kirjoittaminen on dialogia, ja ihmisen olemassaolo on dialogia.

Identiteetit neuvotellaan dialogissa. Kristinuskon Jumalaa voidaan luonnehtia kolmen persoonan dialogiseksi ykseydeksi. Todellisuuden, maailman luonne, on dialoginen.


[19:39 3.9.2013] R.T.
Kirjoitan, koska haluan kertoa toisillekin mitä tuumittelen, tunnen ja aistin. Kirjoitan, koska se on osa minua, ilman en osaisi enää olla. Enkä toki haluakaan. Kirjoitan, koska haluan saada ajatukseni omikseni kertomalla niitä toisille. Ja vielä: sanoilla on äärimmäisen hauska leikkiä!


[20:12 3.9.2013] J.H.
Kun miettii, miksi kirjoittaa, pitää olla rehellinen itselleen. Kirjoitanko, koska toivon näkeväni typerän nimeni jossain kirjankannessa Akateemisen hyllyssä? Koska olen salassa niin vitun kunnianhimoinen? Mutta teeskentelen, että minulla on jalommat motiivit? Ja mitä sitten, jos nimi olisi kirjan kannessa? Muuttuisiko siitä jokin? Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa VIELÄ parempaa. Ja niin edelleen. Ei käy yhtään kateeksi kirjailijoita. Se on oikeasti Paskaduunia. Siksi olenkin päätynyt siihen, että kirjoittelen ihan vaan omaksi huvikseni. Tyydyn kömpelyyteeni ja harrastelijamaisuuteeni, olen sen kanssa sovussa. Muita toivon joskus ehkä hieman hämmästyttäväni tai ärsyttäväni. Minkäänlainen muu asioiden tavoittelu on täysin turhaa. (Onneksi kirjalijat eivät ehkä ajattele näin).


[17:51 7.9.2013] E.V.
Kirjoitan tunteitani ulos. Kirjoitin ja luin paljon nuorempana (nyt 50+), mutta se jäi kun perustin perheen ja hektisen elämän takia. Luin kyllä silti koko ajan runoja. Muutama vuosi sitten sairastuin vakavaan masennukseen, tuli äkkipysäys, hyppäsin pois oravanpyörästä. Aloitin kirjoittamisen uudelleen, kirjoitan ulos tunteitani, kirjoittaminen on ollut mulle aina helppoa, helpompaa kuin suullinen ulosanti. Olen runojani antanut myös terapeuttini luettavaksi.

Nyt luen taas paljon runoja ja kirjoittelen niitä, se on terapiaa itselleni ja muillekkin, näin olen saanut palautetta. Melkein jokaisessa runossa on jotain omasta elämästäni ja aina tunteella kirjoitettuna. Kirjoittelen myös blogia "uudesta elämästäni", sekä teen runokuvasivustoa facebookiin. Blogin ja runojen avulla olen löytänyt paljon samanhenkisiä ja vertaistuki-ihmisiä joiden kanssa käyn sp-kirjeenvaihtoa(tykkääjiä fb.ssa n.5700). Aluksi en uskaltanut julkaista omia runojani missään, mutta sitten erään kerran rohkaisin mieleni ja julkaisin yhden, sain hyvää palautetta ja sen jälkeen olen julkaissut montakin. Nyt kestän jo paremmin myös negatiivisen palautteen. Sairauden alussa en olisi kestänyt sitä yhtään, olin niin rikki ja itsetunto nollassa.

Salaisena haaveena on ollut oma kirjakin, mutta se ei ole vielä toteutunut, ehkäpä joskus, materiaalia olisi kyllä.


[00:10 15.9.2013] K.D.W.
Miksikö? Osaan vähän piirtääkin ja musikaallisuttakin on. Ne eivät kuitenkaan ole se minun juttuni. Lapsena ja nuorena kirjoitin, se tuntui omalta. Sai äänensä kuuluviin ilman, että sitä tarvitsi korottaa. Kuunteliko sitä kukaan? Puhuin kai eniten itselleni.
Kirjoittamiseen tuli pitkä tauko, arkea, hiljaista tasapaksua elämää, myrskyä, kiukkua, pettymystä. Pieniä onnenmurujakin. Turhautumista kaikkeen. Itseeni kai eniten. Ehkä takaraivossa oli koko ajan se toive tulla kuulluksi.
Jos haluaa tulla kuulluksi, pitää olla jotain sanottavaa. Mutta ei niin, että joka asiasta pitäisi olla mielipide, se oikea, tai mikä tahansa mielipide. Siksi kirjoitankin blogia. Etsin ilmaisuani ja sanottavaani. Vielä en koe osaavani mitään. Turhaudun yhäkin.
Mutta vielä täältä tullaan.



Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty