Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Keskustelua kliseestä

[20:52 13.9.2013] H.H.
Tahdonpa haastaa teidät, parhaat runoilijaystävät, keskusteluun mielestäni aika tärkeästä aiheesta, josta ainakaan minä en ole nähnyt monestikaan avointa keskustelua: nimittäin kliseet. Niillähän tarkoitetaan kuluneita ja usein käytettyjä kielikuvia, joita klassikot vilisevät kyllästymiseen asti. Esimerkiksi "tuskan polte" on varmasti kaikkien mielestä kliseinen ilmaus. Siinä missä vaikkapa "tuskan epäsymmetrinen hypotenuusa" ei sitä ole. Tuohan saattaisi tulla hyvinkin vastaan missä tahansa pätkässä nykyrunoutta.

Klise on muodostunut hieman sellaiseksi taiteen kirosanaksi, joka lopettaa kaiken ajattelun siitä eteenpäin, stigmaksi tekstin yllä. Mutta eikö kuitenkin jokainen voi käsi sydämellä myöntää, että vaikkapa "tuskan polte" kuvaa erästä tunnistettavaa inhimillistä tunnetta huomattavasti paremmin kuin "tuskan epäsymmetrinen hypotenuusa" :) joka ei ainakaan minulla soita minkäänlaista kelloa. Niinpä niin. Kliseet ovat usein kliseitä varsin hyvästä syystä.

Mikä sitten katsotaan tekstille eduksi ylipäätään? Ainakin minun silmissäni arvoa tuo kosketuspinta inhimilliseen kokemusmaailmaan enemmän kuin mikään tekstin huikea kekseliäisyys. "Tuskan poltteessakin" tuota kosketuspintaa on enemmän kuin "tuskan epäsymmetrisessä hypotenuusassa" :) Vaikka kliseiden viljelyä ei tämänkään valossa voi suositella, ohjaisi tämän asian tiedostaminen minusta kirjoittajia oikeampaan suuntaan, etsimään sitä hiuksen hienoa rajaa, jossa tavoitetaan uusi näkökulma tuttuun ja inhimilliseen, laajennetaan ihmiskunnan ymmärrystä itsestään. Tuo raja kulkee usein jossain kliseen ja ei-kliseen rajalla. Kuluneista ilmauksista on yleensä vain kivenheitto todelliseen uuteen taiteeseen. Nykyrunoudesta on tullut jossain mielessä kuin selviytymisleikkiä kliseiden miinakentällä. Käsittämättömyyttäkin pidetään klisettä parempana. Tämän tahtoisin kääntää ja johtaa nousevan suomalaisen runoilijakunnan ennakkoluulottomasti olemassaolon lähteille, etsimään totuutta ihmisenä olosta ja puhumaan siitä kliseidenkin uhalla. Tyhjä ja kuollut ilmaus on minusta klisettäkin pahempi.


[23:01 13.9.2013] H.H.
Arvokkaita ajatuksia kaima sinulla. Itsekin olen miettinyt tuota samaa asiaa. Eihän voida vaatia millään muotoa sitä, että kaikki kirjoittajat olisivat lukeneeet paljon kirjallisuutta. Olemme tulleet tänne aukeallekin hyvin erilaisista lähtökohdista. Toisille lukeminen on voinut jäädä vähemmälle opintojen jälkeen, toisille se on siinä vaiheessa vasta alkanut suuremmissa määrin.

Minäkin olen huomannut, että kliseetä pidetään kirosanana. Viime aikoina olen koittanut kehittää omaa kirjoittamista, mutta täällä on vähentynyt etenkin kirjoitetun palautteen määrä. Haluaisin sitä, että voisin kehittyä ja mennä eteenpäin. Suunta, jota kuljen, voi olla kuitenkin sellainenkin, että olen harhapolulla.

Mitä me tehdään siinä vaiheessa, kun sanat kuolevat ja lauseet todetaan kielletyiksi? Emme voi pidätellä sanojamme ja ajatuksiamme siihen asti. Sitä ennen on oltava elossa, millä me muuten olemme elossa kuin sanoillamme?


[23:49 13.9.2013] J.T.
Brilliant my brothers H % H. Olen nuori tällä Aukean saralla, mutta yhdyn myötäeläen sanoihinne. Uskokaa tai älkää tuo klisee tappaa ajattelun tai lähinnä tunteiden ilmaisun. Koko runouden. Rakastan nähdä runoilijan sielun, mutta en kliseitä kiertävään tapaan. Joskus tulee uusia ilmaisuja ja plussat niille. Itse olen kahlannut aikamoisen elämän läpi, lukenut sonetit englanniksi ja silti tullut aina samaan lopputulokseen: Kerro sydän verellä mitä tunnet, se korvissani soi.


[04:13 14.9.2013] O.L.
Mielestäni tunnetuin klisee on "en katso sinua avoimin vaan suljetuin silmin" tähän olen itsekin syyllistynyt.

Klisee voi olla myös itselle muodostunut tapa kirjoittaa "omaa hyvää tekstiä" vaikka se ei muiden mielestä klisee olekkaan.

Itse yritän päästä kliseistäni eroon kirjoittamalla loppusointuja ja vaikka raamattua uudestaan.
Pitää murskata omat henkiset jalkansa että osaisi taas lentää.


[06:52 14.9.2013] K.M.
Haaa.....mitä ovat kuolemalla mässäilyt ja kaikki ne runsaat alapäiden maalaukset sanoilla? Etteivät vain olisi nykypäivän kliseilyä....ja paljon sanoja perättäin, jotka eivät sano mitään.Tappavat kyllä samalla lailla kiinnostuksen runouteen josta on tullut rujoutta...



[11:05 15.9.2013] K.U.
"käsittämättömyyttäkin pidetään klisettä parempana". Tämän olen minäkin huomannut. Joskus kliseisen ilmaisun takana voi olla uudenlaista syvyyttä, jos lukija vain pysähtyisi ja näkisi syvemmälle.

Nykypäivän pahimpia kliseitä ovat mielestäni kirosanat, joihin Kirstikin viittasi. Runoudessa ne ovat usein latistavia ja mieluummin "heikkoussanoja" kuin voimasanoja.

Itse olen lukenut ja kirjoittanut runoja vähän, joten olen oppinut Aukeassa hurjasti. Kiitos kaikille konkareille, jotka ovat lukeneet, kommentoineet ja tukeneet. Te olette Aukea sielu (taas yksi klisee).


[11:52 15.9.2013] H.H.
Olen samaa mieltä niin Kirstin kuin Katriinankin kanssa siitä, mitä kirjoitatte tuosta kirosanojen suhteesta toimivaan runoon. Kirosanan käyttö on oltava äärimmäisen hallittua ja tarkkapiirteistä, ollakseen onnistunutta. Yleensä se on vaan nokkela oikotie, joka vie kaikesta tahdostaan huolimatta syvälle ojanpohjalle kirjoittajan sanoman. Runoissa, jos missä täytyy olla tarkka ja herkkä, ollakseen taidokas. Kirosanoilla jää helposti miettimään vain itse kirosanoja oman ajatukseni ja kokemukseni mukaan eikä muuta kokonaisuutta enää. Joku muu voi nähdä asian eri tavoinkin.

Alla oleva Vexi Salmin pätkä Rentun ruususta kuuloistaa varmaan yhtä lailla kliseiseltä alkuosaltansa, mutta pienellä ja sen jälkeisellä peroonallisella sävyvivahteella se kuulostaa kauniilta omasta mielestäni. Lisäksi sen olisi voinut kertoa alatyyli-ilmaisuillakin, mutta silloin siitä uupuisi laulun esittäjän (vaikkakin roolipersoonan) Irwin Goodmanin tietynlainen herkkyys ja uskottavuus sanomasta voisi olla ties missä.

"... Sinne maantien ojaan viimein taju sammui /
niin kuin porsas röhkin kuravedessä /
Sittisontiainen pörräs, lehmä ammui /
paluu arkeen oli edessä ..."


[10:47 18.7.2016] H.H.
Olen saanut melko usein kuulla kommentteja kliseistä teksteissäni, mutta harvemmin erillistä selvitystä siitä, mikä on kliseinen osa tekstiä. Omasta mielestäni omissa teksteissäni esim. elämään viittaaminen ja sen kuvaaminen vesistöjen termejä käyttäen, on useimmiten turhaa ja kliseistä, josta pyrin pääsemään eroon keksien kaiken aikaa jotain muuta, kuin "elämän ristiaallokot, aavan meren autiot laineet" tms.. Toimiva vertaushan se kuitenkin on, "BE WATER, MY FRIEND" on toimivana elämänohjeena jäänyt useiden ihmisten mieleen ja elementtinä vesi on yksi parhaista kuvaamaan elämän eri vaiheita ylipäänsä.

Hienoa, Harri, että annoit keskusteluun syvyyttä Vexi Salmen hienolla esimerkillä! Rentun ruusu on mielestäni yksi parhaista esimerkeistä kliseiden taidokkaaseen käyttöön, samoin kuin uuden, originellin ilmaisutavan näyttöön.

Itselle ei ainakaan ihan heti tulisi mieleen nerokas ilmaisu ko. kappaleesta "rikkaruoho elon yrttitarhassa", niin kliseiseltä kuin sekin joidenkin mielestä varmasti kuulostaa :)


[10:39 4.8.2016] K.K.
Lauluissa kliseet ovat mielestäni paljon "sallitumpia", kuin runoudessa. Itse olen tällä kotikielelläni tullut äärimmäisen armottomaksi itselleni, joten runoja syntyy muutama vuodessa. Sen sijaan sanoituksia teen enemmän ja sekoittelen juuri kliseitä ja originaalimpia ideoitani esim. joistakin ajan saatossa kirjoitetuista runoistani. Tämä pätee englanniksi ja suomeksi yhtälailla.

Lauluissa on nähkääs se juttu, että vaikka tuntuu, että kaikki on jo tehty, on kliseekään harvoin klisee siinä mielessä, että myös melodia ja rytmi olisivat tasan samat, kuin jossain toisessa laulussa. Ja tunne välittyy kokonaisuudesta ja tulkinnasta. Toki runojakin voi tulkita, mutta itse en ole koskaan pitänyt ajatuksesta. Runot on tehty luettavaksi, laulut laulettavaksi, IMHO.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty