Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kirjoitatteko lastenrunoja?

[01:06 17.7.2007] M.V.
Aukeassa on paljon vakavia aikuisten runoja ja tarinoita. Hyvä.
Mutta mikä estää iloisten,tai opettavaisten lastenlorujen kirjoittamisen? Onko se jo liian vanhanaikaista?
itse olen pari väsännyt, luonnosta on joskus helppo keksiä riimittelyjä.
En ole mikään lapsi-ihminen, mutta jonkun verran lapsenmielinen. Olisi hauska lukea kevyitäkin tuotoksia.


[01:23 17.7.2007] A.N.
"Mutta mikä estää iloisten,tai opettavaisten lastenlorujen kirjoittamisen?"

Henkilökohtaisesti sen estää, että koen lastenrunojen kirjoittamisen olevan hyvin paljon vaativampaa kuin aikuisten runojen. Lapsille ei viitsisi tarjota ihan mitä tahansa, vaan niiden pitäisi olla kaikilta osin kasvatuksellisen ja opetuksellisen seulan läpäiseviä ja kaiken kukkuraksi vielä sellaisia, että lapset pitäisivät niistä.. Tosin aukeassa lapset eivät varmaan kauheasti runoja käy lukemassa, vaan aukean lastenrunojen yleisö on varttuneemmat joille taas oletettavasti uppoaisi mikä tahansa lilluti lällyllyti lässyn lää laaleri liileri loo lasten"runo" :)

Uusimmassa aukean kokoelmassani tosin puhutaan lapsesta, mutta lastenrunoja ne eivät silti ole, vaan pikemminkin K18 kamaa lapsellisille (ja lapsettomille) aikuisille.. :D No, ehkä ne ovat silti askel kohti lasten runoa, mistä sitä ikinä tietää..

Mielelläni itsekin lukisin lastenrunoja aukeasta, niitä on tosiaan helppo lukea


[01:34 17.7.2007] I.T.
Huh. Aika kriittistä. Lapsille kirjoittaminen on aika samanlaista kuin aikuisillekin. Ainoa ero lienee siinä, että aiheet on pidettävä yksinkertaisempana. Tekotapa taasen esteettisyyteen nojaavana.

Vaikka yleensä lapsille suunnatut runot ovat riimillisiä ja mittaisia niin mikään sääntö maailmassa ei estä kokeilemasta joskus ilman mittaa.


[10:58 17.7.2007] A.N.
"Lapsille kirjoittaminen on aika samanlaista kuin aikuisillekin"

Tästä olen periaatteessa aika samaa mieltä tai itse käsitän tuon sillä tavalla, että on turha alkaa kirjoittaa lapsille jotenkin eri tyylillä kuin mitä kirjoittaisi aikuisille. Ainakin jos on suht. koht. tyytyväinen siihen tyyliin, millä kirjoittaa aikuisille. Eli esim. itse kirjoitan aikuisille jonkun verran riimiä riimittömyyteen (tahattomasti) sotkien, niin samalla tavalla se menisi lastenkin kanssa. Toisaalta mielenkiintoni kirjoittaa lastenrunoa heräsi ja luultavasti niitä nähdäänkin 1-2kpl seuraavassa aukean kokoelmassani, joka ilmestyy ensi lauantaina. Jostain syystä en itse tykkää kauheasti "lässyttävistä" sanaleikkirunoista, joita lapsille näkee jonkun verran suunnattavan. En pitänyt niistä lapsenakaan. Uskoisin että lastenruno voi olla hauska olematta tekohauska.. Tosin lapsilla on taipumus myös nauraa "tekohauskalle", myönnän sen havaintojeni perusteella.. Kyllä itseäkin lapsena naurattivat kilon poliisin vitsit, vaikka nykyään niistä ei ihan hirveitä kiksejä saa. Minusta yllättävänkin monet nykyiset lastenohjelmat ovat aika hirveitä ja lisäävät levottomuutta lasten keskuudessa :D


[13:25 17.7.2007] H.N.
Eräs vanha runoni alkaa
"Pieni karvainen toukka
koki olevansa melkomoinen moukka
Oli kosinut pientä perhosta
jonka oli löytänyt kerhosta"

Lapsille ei varmasti ole yhtään sen helpompaa kirjoittaa runoja kuin aikuisille. Täytyy pystyä kirjoittamaan riittävän yksinkertaisesti kuitenkaan aliarvioimatta lasta.


[15:40 17.7.2007] M.K.
Olen jokseenkin samaa mieltä sekä Heikin että Antin kanssa. Lastenrunoja ei kenties ole sen kummempi kirjoittaa kuin aikuistenkaan, mutta se vaatii tietynlaista kykyä elää (eläytyä?) yhtäaikaisesti sekä lapsen että aikuisen maailmassa.

Antin mainitsemat lässyttävät sanaleikkirunot kun ovat usein sitä vain pintaraapaisulta, eivät suinkaan tarkkaan katsottuna (ei tokikaan päde kaikkiin runoihin). Monet "hyvät", tunnetut lastenrunot ovat näennäisen yksinkertaisia, mutta itseasiassa hyvin syvällisiä, hyvä esimerkki tästä on vaikkapa klassikko "Mistä on pienet tytöt tehty", joka feministin silmin näyttää aivan muulta kuin hassunhauskalta ja hempeältä luettelolta.

Ja siinäpä se dilemma onkin: Sanaleikit ja sanojen avulla luodut kiehtovat maailmat kiinnostavat lapsia. Samalla runoissa tulisi kuitenkin olla myös asiasisältöä, oli se sitten selkeän opettavaista tai lapselle ihmetyksen aiheuttavaa pohdinta-asiaa. En osaisi, minusta tuntuu. Ehkä kokemusta pienistä lapsista on liian vähän?

Sen sijaan olen koettanut viime aikoina kirjoittaa "lastenrunoja" (näennäisen yksinkertaisia, sanoilla pelaavia, lorunomaisia tekstinpätkiä) aikuisille. Miten aikuislukija niihin suhtautuu onkin sitten ihan toinen kysymys. :)


[18:26 19.7.2007] S.K.
Jeps

Mä olen kirjoittanut jokusen lasten laulun. On se siinä mielessä ihan oma lajinsa, että lapsi ajattelee hieman toisin kuin aikuinen. Intertekstuaalisilla viittauksilla ei voi niin paljoa pelata, mutta vastaavasti voi luottaa suorankin kerronnan tehokkuuteen, joka aikuisten mielestä ei välttämälttä olisi niin jees..

Lapset on siis kiinnostuneita kaikesta toisin kuin monet aikuiset. Sen sijaan lapsilta puuttuu paljon yleistietoa johon voisi aikuisten kanssa viitata. Toki lapset tuntee piirrettyjensä hahmot jne...

Äh.. menee toisteluksi. Kai se pointti tuli selväksi.


[18:30 19.7.2007] S.K.
Äh..

Silmä juuttui vielä tuohon Ismon kommenttiin.

Olen eri mieltä siinä että lasten runoissa aiheiden pitäisi olla yksinkertaisempia.

-Mielestäni lapsille voi (ja pitää) kirjoittaa hyvinkin vaikeista asioista. Lapsille tehty matsku vaan pitää tehdä sillä tavalla että lapsikin sen ymmärtää.


[18:43 19.7.2007] S.K.
Vielä yks juttu tähän:

Näin joku aika sitten Frööbelin palikoiden haastattelun ja toimittaja kysyi niiltä että mihin maan alle ne on nykyään vajonneet.

Ne manaili että ei ne mihinkään oo vajonneet, mutta kun kohdeyleisö on kasvanut isoksi, eikä lapsille rokin tekeminen ole enää mikään mediaseksikäs juttu kuten silloin aloittaessa.

Lisäksi lasten bändillä on siitä paradoksaalinen tilanne että levyjä ei osta varsinainen yleisö vaan ne vanhemmat.

-Tämä on mielestäni ydinongelma. Lillunlällylorut vailla asiasisältöä saattaa olla jonkun taaperon äidin mielestä sopiva runo muksulle.

Jos sitten teetkin jotain mikä oikeasti uppoaisi muksuun, niin ei se välttämälttä ole tarpeeksi söpö vanhemmille.

Tietenkin vanhempien tehtävä on suodattaa asioita, mutta pointti tässä oli se että:

"Paras mahdollinen lasten runo ei todennäköisesti koskaan menesty kaupallisesti"

Itse olen loruillut aika paljon tälle meidän pikkuprinsessalle, joka täyttää kohta vuoden. Voisi kai niitä jossain vaiheessa julkaistakin.


[19:10 19.7.2007] H.N.
Aiheesta ja sen sivusta: pieksäkää toki, mutta minä en pidä Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuita summuita yhtään minään. Olen yrittänyt niitä lapsilleni lukea, ja aina runon jossain vaiheessa (jos ei jo alussa) iskee suoranainen v*tutus. On Kunnas varmasti jonkun ansiokkaankin runon rustannut, mutta en jaksa etsiä niitä sen kaiken hutun seasta. Runoissa kun ei säily rytmi, ei rakenne, ei niin mikään. Ugh.


[01:11 20.7.2007] S.L.
Ohhoh Heikki, noinko tuumaat... Selvä sitten, minä taas puolestani kai pidän jonkinlaisena esikuvanani Kirsi Kunnasta, muuten en lastenrunoja ole niin paljoa lukenutkaan jotta jonkun toisenkin voisin nimetä.

Minusta runossa ei Tarvitse ollenkaan säilyä rytmi, rakenne tai yhtään mikään.

Olen alkanut kirjoitella enemmän ja enemmän lapsille, en tiedä miksi, mutta vaikeammaksi sitä en koe. Toisin kuin "aikuisten runoissa" toisinaan, en lastenrunojen teossa koe ollenkaan turhautumista tai sitä puhuttua luomisen tuskaa. Voi ollakin, että minun täytyisi kiinnittää lastenrunojen sisältöön enemmän huomiota. Runo ei saa olla liian yksinkertainen, jotta kuulija ei kyllästy. Toisaalta liian "moderni" tai abstrakti lastenruno kuten satukin voi saada olon jollain oudolla tapaa turvattomaksi - näin muistan omasta lapsuudestani.

Tykkään tästä Kankaan Mirvan ilmaisusta "lastenrunoja aikuisille". Siihen minä ainakin pyrin että ne kaikille passaavat. Tai, no, harvoin sitä kukaan runoilee jotain sellaista mikä tuntuu itselle tylsältä!!

Sopiva sattuma tämä keskustelu, nimittäin kävin äsken avaamassa oman uuden Aukeani, lastenrunoilla. Käykää siis ihmeessä siellä monisanaisesti ilmoittamassa, ovatko ne minkään valtakunnan lapsille sopivaa tekstiä.


[03:20 20.7.2007] I.T.
Yksinkertainen ei tarkoita syvyyden puuttumista. Tämän voi havaita vaikkapa a.kaurismäen leffoista. Simppeli juoni, toteutus. Syvyyttä silti riittää.

Tuli muuten mieleeni yksi todella hyvä bändi: Soiva siili. Omistan yhden heidän levyistä. Siinä ei sanoituksissa aliarvioida lasta, ainakaan suurimmalta osin. Muistaakseni siinä on muutama opetusbiisi. Olenpa joraillut muutamaan otteeseen keikoillakin.


[16:05 20.7.2007] S.L.
Totta. Yksinkertainen on niin monella tapaa määriteltävissä. Negatiivinen yksinkertaisuus, kuinka sen voisi ilmaista? Naiivi? Naivistinen taas on kai syvällisesti yksinkertainen :) Mielenkiintoisia sanakäänteitä.

En tiedä onko tästä ollut jo Aukean sivuilla puhetta, mutta en tykkää yhtään enkä ymmärrä tätä että ei-kirjautuneille näytetään pelkät keskustelijoiden nimikirjaimet koko nimen sijaan. Pidän sitä omituisena.


[22:05 22.7.2007] S.K.
Siina. Se nimikirjaimet näkyy -systeemi on varmaan sen takia että koko aukean historian ajan monet on valittaneet siitä että google indeksoi nää keskustelut melko tehokkaasti.

Esim. Google löysi hakusanalla: Samuli Koivulahti vaikka miten monta Aukean keskustelua, mutta moni järkevä minuun liittyvä sisältö jäi löytymättä.

Jouduin harjoittamaan omilla kotisivuillani melkoisesti hakukoneoptimointia ennen kuin sain omien kotisivujen sijoituksen yksittäisia Aukean keskusteluja korkeammalle kun haetaan mun omalla nimellä.

----nyt tätä ongelmaa ei (aukean uudistuksen ansiosta) ole. Todellisista ylläpidon motiiveista mulla ei tietenkään ole tietoa, mutta tää oli mun puolustuspuhe tuohon asiaan. Perustuen omakohtaiseen kokemukseen.

.................................

Ja vielä hiukan aiheesta. Olen osittain samaa mieltä Heikin kanssa. Mä olen yrittänyt tykätä tiitiäisistä, mutta ei vaan pelitä, eikä mun lähipiirissä muksutkaan niistä tykkää. Ehkä jollain on toisin.

Parhaat lapsille kirjoitetut tekstit mun mielestä löytyy muuten laululyriikan puolelta(no tottakai kun se on se lajo minkä parhaiten tunnen, mutta kuitenkin).

Känkkäränkkä ja Mauno Mato -on sellaisia kipaleita, jotka ei aliarvioi lasta, viihdyttävät, ovat opettavaisia (myös aikuisille) ja kuulostaa ihan oikeasti hyvältä. Rock!


[23:20 22.7.2007] S.L.
Jaaha, no nokkela juttu sitten nämä nimikirjaimet.

Tuli mieleen lyriikoista Pekka Streng. Kokosin laululevyn siskon tyttärelle, ja se(kin) oppi heti "Ja Tuittu ruusut sai" -laulun ulkoa. Aivan mahtavia lauluja.


[00:52 23.7.2007] A.N.
Strengin lastenlauluista. "Ja Tuittu ruusut sai" on toki Tove Janssonin sanoitus. "Perhonen" taas on tsekkiläinen lastenruno, jonka on suomentanut Eeva-Liisa Manner. "Laulu hyönteisestä, joka nukahti ruusun vuoteeseen" on niinikään Mannerin suomennos. Strengin vahvuus lieneekin ennen kaikkea lastenlaulujen tulkitsijana, varsinaiset sanoituksensa hän suuntasi ennemminkin aikuisille.


[11:25 24.7.2007] S.L.
Aijaa, hups :):) Mietinkin aina miten paljon se on ihan Tove Janssonia se laulu. Minä kun en muista mittään, minä vain kuuntelen ja lueskelen ja menen taas. Hieno tulkitsija on Streng :)


[11:00 3.8.2007] A.M.
Loma aikanani täällä on keskusteltu minua kiinnnostavasta aiheesta! Haluan vielä tuoda oman korteni kekoon tässä aiheessa.

Lasten runoja tai paremminkin lapsille tarkoitettuja runoja lukiessa tai kirjoittaessa aikuisen tulisi muistaa, että lapsen maailma on kovin konkreettinen. Kaikkien sanojen merkitykset eivät ole hallussa tai tiedossa, mutta sillä ei ole väliä, jos se kuullostaa hauskalta.

Mielestäni runoilijan taitavuutta voi mitata sillä toimiiko runo sekä aikuisille, että lapsille. Hyvä lasten runo voi olla myös hyvä aikuisten runo.

Itse ryhdyin kirjoittamaan pojalleni runoja koska löysin liian vähän varsinkin poikalapsille sopivia runoja. Samalla tulin löytäneeksi sisäisen lapseni.

Miksi sitten aukeassa ei ole juurikaan lapsille sopivia runoja? Varsinainen kohderyhmä ei ole täällä. Jo vanhan aukean aikana julkaisin lapsille, omalle ja vieraille, kirjoittamiani runoja. Alkuun sain arvosteluksi negatiivista palautetta, kunnes hoksasin mainita etten ole kirjoittanut runojani vakaville ryppyotsaisille aikuisille vakavana taiteena.


[01:29 5.8.2007] J.T.
Kun itse olin lapsi, ei minua pätkääkään kiinnostaneet mitkään lastenrunot tai lorut. Ei se ehkä ihan niin ollut että kaveripiirissä olisi mennyt uskottavuus, mutta osittain kyllä runot olivat liian "tyttöjen juttu". Ja myöhemmin ala-asteen loppuluokilla olisi jo haukuttu homoksi.

Ehkä pitäisi heti erottaa alle kouluikäiset, joille runoja luetaan, ja kouluikäiset, jotka osaavat itsekin lukea ja jotka joskus myös tajuavat lukemastaan jotain. Lapset eivät suinkaan ole mikään yhtenäinen ryhmä, joille "lastenrunoja" voi kirjoittaa. On tyttöjä ja poikia, on eri-ikäisiä lapsia ja lapsia joiden kirjalliset mieltymykset ovat suuresti poikkeavia. Minusta on lasten aliarviointia puhua pelkästään "lastenrunoista" - eikö aivan yhtä hyvin voisi puhua aikuistenrunoista? (Vastaushan on: ei, ainakaan lasten kuullen.)

Lastentarinoita kirjoittanut Daniil Harms kuulemma vihasi lapsia. Ehkä siinä tavoitetta hyvälle lastenkirjailijalle: lapsia täytyy oppia vihaamaan, koska oikeasti lapsia oppii vihaamaan, jos on tarpeeksi pitkään lasten seurassa - varsinkin jos on itse lapsi. Eivät lapset loppujen lopuksi kovin kummoista porukkaa ole. Näin ainakin itse muistelen kun lapsuudesta ei hirveän kauaa ole.


[18:22 5.8.2007] S.T.
En kirjoita lastenrunoutta kun en osaa. :D En vaan osaa. Muistan, että muksuna pidin aikuisten runoista kun lapsille kirjoitetut runot kuulostivat aina niin sairaan typeriltä ja ärsyttäviltä, tekopyhiltä jotenkin, liikaa yrittäviltä. Mutta olinkin ankee kakara ja luin Kirsi Kunnastakin vasta parikymppisenä ekan kerran. :D


[18:36 16.8.2007] H.R.
Kyllä, kirjoitan lastenloruja näin aikuisena. Ja lapsena kirjoitin niitä myös. ;)

Mutta onko lasten kirjoittamat runot aina lastenrunoja? Pitäisi kaivaa vanhat päiväkirjat esille tutkia. Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen heti, kun opin kirjoittamaan pölkyillä.

Julkaisin uusimpia lastenrunoja tänään Aukeaan. Ne on kirjoitettu viime talvena.


[22:35 16.8.2007] P.R.
Lasten loruissa ja runoissa minulle on ollut vaikeaa erityisesti lasten asemaan sijoittuminen. Yliopistolla tuli vastaan dilemma kun piti kirjoittaa satu, jossa on mukana siis yliluonnollista ja vielä jonkin sortin opetuskin. Kaikki mitä kynästä lähti irti oli jotenkin kliseistä ja käytettyä, eikä oikeen saanut maailmaa sopimaan lapsen silmin katsotuksi. Tavallaan lapselle kirjoitetut runot ja lorut yleensä ovat maagisempia kuin ihan tavallisille aikuisille kirjoitetut vastakappaleensa. Viestin voi sanoa suoremmin, kaikkea muuta korostaa enemmän. Näin minusta ainakin tuntuu. Mutta se miten pääsee yhteyteen "sisäisen lapsensa" kanssa onkin sitten ihan toinen pulma.

Mielenkiinnolla odottelen että kohta 2 vuotias siskonpoika oppii puhumaan tarpeeksi jotta osaa kertoa minulle onko jokin hyvä runo vai ei. Sitten voi alkaa enemmän kunnostautumaan tällä saralla. Mielestäni kuitenkin lapselle kirjoittaminen on ihan oma maailmansa ja ihan oma ympäristönsä. Mielummin kirjoitan aikuisille, koska heidät tunnen jo paremmin. :)


[08:38 17.8.2007] H.N.
Heidikin tuossa surutta mainosti omiaan, joten kehtoonpa minäkin. Julkaisin männäviikolla runoja lapsille, tai ehkä paremminkin lapsenmielisille. Kommentointi ja pisteytys on ollut niin hämmentävän vaisua, etten tiedä, onko vaan jäänyt huomaamatta vai eikö ole herättänyt mitään tunteita.


[14:06 18.8.2007] K.K.
En kirjoita.

Ehkä yhtenä kynnyksenä on nopealla tutustumisella saamani kielteiset vaikutelmat. Runot ovat olleet melko kehnoja - karkkisen ontto maailma, lässyjä eläimiä ja kornia riimittelyä - ja jos kritisoit tekstiä, olet vakava ryppyotsa, jolla ei ole lasten mieltä. Näin karkeasti ilmaistuna. Mutta toki voisin joskus kokeilla tämänkin lajin kirjoittamista.

Lastenrunojen kirjoittamisessa on varmasti keskeisintä taito kyetä samaistumaan lapsen mieleen, kuitenkaan sen järjenjuoksua ja mielenkiintoa aliarvioimatta. Tärkeänä tekijänä on toki myös sanataide, rytmi ja huumori. Eli melkein voidaan puhua rap-lyriikan kirjoittamisesta ilman ns. aikuismaista todella kovaa uhoa ja todella hauskaa hassuttelua.


[20:26 25.8.2007] H.R.
Testasin nyt runot lapsilla ja laiton tulokset esille tuonne Rolli kissakollin runoja -näyttelyyn. Kylläpä nuo lapset ovat aitoja ja rehellisiä. Hyvä se. :)

Arvioit tulivat siinä samassa sekunnissa: Hyvä! Huono! Hassu! Pelottava! Ei tuo ole runo! Tylsä!

Minulla on hyviä kotikriitikoita kotona.



[23:43 4.9.2007] M.V.
Jees...olin jo ehtinyt unohtaa aloittamani keskustelun, kun en sitä heti löytänyt sivustoilta...

Yllättävän paljon hyviä kommentteja.
Itse arvostan Allu Tuppuraisen lyriikkaa, iskee nuoreen ja vanhaan.
Rölli on itseironinen ja opettavainen, hauska ja lohduttava, terveen itsetunnon symboli.
Omituisten otusten kerho jne.. =)

Omat ns. lastenrunot ovat vain sitä 'karvamatotasoa'...


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty