Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Onko romantiikka ja perinteinen runo kuollut?

[18:33 5.8.2007] S.T.
Kysyy nimimerkki Ei-tarpeeksi-kokeilevan lyriikan kirjoittaja ja siksi tylsimys(?).

Minun on hankala tavoittaa lyriikkaa, joka koostuu vain muutamasta onomatopoeettisesta kirjainkasasta.

Miksi ne plop-fnak-runkkaus-tissi-happo -runot pärjäävät niin hyvin? En tajua mitään niistä. :D Miksi niitä luetaan ja kustannetaan niin paljon?

Kertokaa minulle, millä tavoin minun pitäisi 1) muuttaa tyyliäni ollakseni enemmän in (jos haluaisin olla in ja antaa muiden muokata kirjoittajapersoonani toiseksi) ja 2) lähestyä nykyrunoutta, joka sisältää toisinaan epäromanttista ja hämmentävää kuvastoa ja mitään tarkoittamattomia onomatopoeettisuuksia.

Mikä vika on siinä, että pyrkii tulemaan tekstin kautta ymmärretyksi tai viestittämään selkeästi, mistä kirjoittaa? Toisin sanoen, onko perinteisyys ja suoruus runossa vanhanaikaista ja tuomittu jäämään uuden ja paremman gnaa-hippolyta -runouden hanurin alle?


[19:22 5.8.2007] L.A.
Tämän kokoiseen maahan mahtuu vain yksi ilmiö kerrallaan, varsinkin marginaalikirjallisuudessa, jota kaikki lyriikka (valitettavasti) edustaa. Joskus ilmiö on Kotro, joskus Laaksonen ja joskus ylenpalttisen kokeileva lyriikka ja muutenkin ns. äijäasenne kirjallisuudessa (vrt. Vuorinen).

1) älä
2) miksi?

On hyvä että kirjallisuus elää ja kokeilee ja kehittyy. En kuitenkaan näkisi perinteisiä ja suoria runoja vanhanaikaisina tai jalkoihin jäävinä, vaan perustuksena johon kaikki uusi nojaa.


[19:33 5.8.2007] Minna Tuukkanen
Onko romantiikka ja perinteinen runo kuollut?

Ei se ole kuollut. Pitäisi vaan olla pirun hyvä. Tietynlaisten rajojen sisällä se on niin paljon vaikeampaa. Siksi arvostankin niitä, jotka onnistuvat olemaan hyviä huolimatta siitä, että noudattavat tiettyä "kaavaa" tai rajoja kirjoittaessaan.

1) Miksi pitäisi olla in? Jos ei jollekulle teksti kelpaa siten kuin se on - olettaen tietenkin, että se on oikoluettu - niin mitä sitten. Kehittyminen on tosin eri asia kuin olla in. Turha kysymys, IMO.

2) Lue vaan sellaista mistä pidät:) Kuka pakottaa lukemaan kaikkea paskaa mitä sattuu ilmestymään.

Ha, olipas huono vastaus. Mutta kun toinen ihminen ei voi toiselle antaa valmiita vastauksia läheskään aina.


[10:19 6.8.2007] S.T.
1) Miksi pitäisi olla in?

Joitakin kiinnostaa! Mua ei. Siksi kirjoitin "jos haluaisin". Rehellisyys kiinnostaa enemmän kuin tarve muokkautua kelpaamaan. Minusta on hienoa, että on erilaisia tyylejä ja harmittaa kun en kykene nauttimaan niistä kaikista.

2) Lue vaan sellaista mistä pidät:) Kuka pakottaa lukemaan kaikkea paskaa mitä sattuu ilmestymään.

Minä uskon siihen, että särmää voi tekstiinsä saada toki lukemalla ainoastaan itseä kiinnostavia asioita, mutta viime aikoina olen nauttinut esim. kukkien nimien katselusta (vaikken ole eläessäni istuttanut yhtään kasvia enkä noin pienellä parvekkeella edes kehtaa!) ja sähköön ja matematiikkaan liittyvien juttujen tutkinnasta (vaikka vihaan fysiikkaa ja erityisellä lämmöllä matikkaa).

Hämmentävä aihe.


[10:30 6.8.2007] P.P.
Minusta ihmisillä on sellainen harhakäsitys, että jos jotain on tehty niin sitä ei voi tehdä uudestaan. Sen vuoksi monet yrittävät tehdä jotain "uutta" ja erilaista, ns. kokeilevaa runoutta. Kirjoitan itse sillä asenteella kuin olisin ensimmäinen ihminen maailmassa joka kirjoittaa runon.


[11:43 6.8.2007] A.N.
Ensin täytyy todetta, että kokeilevuus ja romantiikka ole toistensa vastakohtia vaan ystäviä ja sisaruksia. Sitten varsinaisiin kysymyksiin.

"Miksi ne plop-fnak-runkkaus-tissi-happo -runot pärjäävät niin hyvin?"

Tarkoitat varmaan miksi ne pärjäävät niin hyvin ns. oikeilla markkinoilla. Ne pärjäävät siksi niin hyvin, koska niissä on paljon ihmisille tuttuja sanoja. Toisin sanoen niitä on helppoa ja ymmärrettävää lukea, kun sanavarasto koostuu lähinnä tuosta osastosta. Ja kun nuorison kommunikointia kuuntelee, niin ennustan, että ne tulevat tulevaisuudessa pärjäämään vieläkin paremmin. Syy ei siis ole em. runojen kokeilevuudessa tai omaperäisyydessä, vaan juuri päinvastoin tuttuudessa, turvallisuudessa ja konservatiivisuudessa.

Numeroituihin kysymyksiin:

1) tee foliosta mekko ja laita ylisuuret hassun muotoiset aurinkolasit päähän, se on ollut omaperäistä ja uutta ja in jo kohta puolen vuosisadan ajan ja on vielä tänäkin päivänä ja luultavasti vielä seuraavatkin 100 vuotta, baskerin voisit korvata jonkinnäköisellä hilpeällä kartiolla, joka sidotaan langalla kaulan alta, jalkaan 60 numeron paksupohjaiset avaruuskengät.. uskoisin, että ihmisellä on tänäkin päivänä kollektiivinen kaipuu kuuhun.. seksuaalisuuden rajat on kyllä pystytty rikkomaan, mutta avaruuden asuttaminen on edelleenkin pahasti vaiheessa, kannattaa suunnata energia sinne

itse teksti on tunnetusti sivuseikka tämmöisissä tyyliasioissa, joten siihen ei tarvitse tehdä suuria muutoksia, heität vain sinne tänne sopivasti sekaan sanoja, joiden koet olevan "in"

2) nykyrunoutta ei tarvitse lähestyä, se kyllä lähestyy sinua..

Perinteisyys ei ole vanhanaikaista, vaan tuoretta! Kuten jossain toisaalla totesin, runous tulee kokemaan lähivuosina eräänlaisen renessanssin.. Toki ei perinteisenkään runon tarvitse olla ns. selkeä. Itse asiassa perinteinen ja jälkipostmoderni voivat yhtyä runossa onnistuneesti ja niin pitääkin olla. Tärkeintä on päästä eroon kuolleesta teoreettisuudesta, joka runoutta usein vaivaa ja toisaalta taas huonon seksin ja holtittoman päihteiden käytön kuvaamisesta, jotka olivat viime vuosisadan juttuja ja jotka valitettavasti liian pitkälle toistuessaan saavat runouden kilpailemaan samassa sarjassa Klamydian, Popedan ja Sleepy Sleepersin kanssa. Surkuhupaisinta tässä on se, että em. yhtyeet tekevät nuo jutut paljon paremmin, taitavammin ja kiinnostavammin, ts. älykkäämmin kuin "rohkea" runoilija. Puhun nyt siis suomalaisesta runoudesta, koska en ulkomaalaisesta kauheasti ymmärrä. En nimittäin osaa sillä tavoin hyvin lukea ulkomaata.

Yhdessä jutussa olen kuitenkin Lauran kanssa eri mieltä, että perinteisyyden näkeminen perusteena on minusta vähän pelottava ja ehkä jähmeäkin ajatus. Koska sekin tavallaan muotittaa runouden. Minulle itselleni runouden perusteet tulevat jostain ihan muualta kuin runoudesta. Ne tulevat eläimenä ja ihmisenä olemisen jutuista ja toisaalta kaipuusta kolmannelle tasolle. Siinä jää koko muoto tai tyyli sivuseikaksi, vaikka toki jokainen runoilija tasostaan riippumatta haluaakin luoda uuden muodon ja tyylin ja tulla muistetuksi profeettana. Ainakin ne, jotka eivät ole menneet naimisiin idoleidensa kanssa.

Minna mainitsi tuosta hyvänä olemisesta. Ymmärrän kyllä mitä hän tarkoittaa, koska on varmasti perehtynyt perinteiseen runouteen ja osaa nähdä siitä vivahteet, joita allekirjoittanut ei esim. sillä tavoin näe. Mutta siltikin, minusta tuota ei saisi pelätä.. Että jos tuntuu hyvältä kirjoittaa perinteisiä runoja, niin siitä vaan! Ihan yhtä kova vaatimustaso ellei vielä kovempikin on modernissa runossa. Voihan sitä olla perinteinen tuoreella tavalla (!) Ja varmasti yrityksen ja erehdyksen kautta sitä lopulta on.

Oishan se toki hienoa olla in ja jaella kadun kulmassa pikkutytöille nimmareita. Mutta kuka siihen on runoilijoista Suomessa pystynyt? Tuskinpa Kotro tai Vuorinen. Aika tylsiähän he loppujen lopuksi ovat, vaikka ehkä moni aikuiseen ikään ehtinyt nainen saattaisikin haaveissaan kelpuuttaa heidät sänkyynsä, elämänkumppanikseen tai näyttelyeläimekseen. Eivät kauhean voimallisesti edes ne runoilijat ole aiheuttaneet hysteriaa, jotka käyttävät runoutensa apuvälineenä musiikkia. Esim. Juicen tietävät kyllä kaikki, mutta onko Juice loppujen lopuksi missään vaiheessa ollut kovinkaan "in". Enempi hän oli/on semmoinen "Suomen Vysotski", kansan äänitorvi. Kyllä se idolin homma jää enempi villevaloille ja arikoivusille ym. muiden aikaansaannosten tulkitsijoille. Jotta nyt joku Ville Valon fani ei suuttuisi, niin en tarkoita, etteikö mies olisi tehnyt teknisesti tarkasteltuna omaakin, mutta totuushan on, että hänen omansa on hyvin pitkälti kierrätysmateriaalia, jonka juuret lienevät hyvinkin kaukana historiassa, perinteisyydessä. Sen sijaan joku Juice teki aika paljon omaa ja uutta havaintoa, koska se on vähän niinku runoilijan tehtävä. Tässä on juuri runoilijan ja laulajan ero. Nykyajan muusikoissa on vähempi runoilijoita kuin ennen ja ne jotka ovat, tuntuvat jäävän auttamatta enemmän tai vähemmän marginaaliin, sekä runoilijoina, että muusikkoina. Ehkä se kuvastaa hyvin tätä riistokapitalistista maailmaa, jossa elämme. Käytän termiä epätieteellisesti, erotuksena ns. tavallisesta kapitalismista, jossa voiton tavoittelu pysyy kohtuullisena ja ehkä pieni "synnintuntokin" kolkuttelee vielä takaraivossa. Semmoinen Suomi oli ennen vanhaan, mutta eipä ole enää.

Kehittyminen kirjoittajana on toki eri asia kuin olla in, mutta voi myös kehittyä olemaan in ja se saattaa vaatia myös kehittymistä kirjoittajana :D Ja missä sitä sitten pitäisi olla in? Aukeassa? Suomessa? Amerikassa? Euroopassa? Grönlannissa? Omien kavereiden keskuudessa? Vessassa? Ja voiko olla yhtä aikaa out ja in? Väitän, että voi ja se on ehkä kaikkein onnellisin ja hedelmällisin tilanne.

Vaikea on lukea vain sitä, mistä pitää, koska eihän sitä voi ikinä etukäteen tietää, mistä pitää! Paitsi jos etukäteen jo päättää, niinkuin monesti teemme. Jos nyt vaikka päätät pitää teoksesta "kuinka teräs karaistui" jo etukäteen ja sitten huomaisit, ettet pidäkään siitä, pystytkö myöntämään sen? Ja onko se edes tärkeää, vai olisiko sittenkin tärkeämpää pitää kiinni alkuperäisestä haaveestaan? Tämä kysymys ei ollut tarkoitettu kenellekään tietylle ihmiselle, vaan kaikille. Itsellenikin. Niinkuin kaikki muutkin tässä esitetyt kysymykset.

Mukavaa tosiaan välillä tutkia sellaista, mistä ei mitään ymmärrä... ja sitähän riittää... loputtomiin :D

Paulin kirjoitusprosessiin liittyvä idea on hyvä ja täytyypä sanoa, että pidänkin hänen runoistaan, ehkä niistä heijastuu juuri tuo ensimmäisyyden asenne. Se pitäisi säilyttää tekemisissään koko ajan.


[15:30 6.8.2007] H.N.
Minä taas olen todellinen perinnejuusto, mitä kirjoittamiseen (ja lukemiseenkin) tulee. Vähän sellaista marttisyrjämäistä pakkomiellettä loppusointuihin on runoja vääntäessä. Aika harvoin ne rok-fuk-vtu-kosmos-verta-helvetti-runot kolisee. Kyllä niin perinteisessä kuin kokeilevassa runoudessa täytyy kirjoittajan olla ihan yhtä lahjakas saadakseen sanansa toimimaan.


[17:17 6.8.2007] Minna Tuukkanen
"Kyllä niin perinteisessä kuin kokeilevassa runoudessa täytyy kirjoittajan olla ihan yhtä lahjakas saadakseen sanansa toimimaan."

Joo, mutta eri tavalla, uskoisin. Minusta tuntuu ainakin, että osaan kirjoittaa ihan toimivia ei-perinteisiä runoja, mutta perinteisten vääntäminen onkin sitten eri juttu...

Mitä me muuten hei tarkoitetaan perinteisellä runolla? Loppusointuista? Kalevalamittaista? Vai täh?


[17:34 6.8.2007] H.N.
Hyvä kysymys, Minna :). Ehkä sen vain tunnistaa kun lukee. Tarkemmin ajateltuna hankala alkaa erottelemaan perinteistä ja nykyrunoutta jonkin tietyn tyyliseikan tai muun perusteella. Joku viisas varmaan keksii hyvän jakoperusteen. Minä se en ole.

Justiinsa tuli ihan sama mieleen, että erilaista lahjakkuutta vaaditaan. Minullekin "modernin" runouden kirjoittaminen on sellaista kivireen kiskontaa että huhhei. Yhden olen tännekin julkaissut ja sain jopa ihan rohkaisevaakin palautetta, mutta ei se vaan tule luonnostaan.


[11:43 7.8.2007] L.A.
Ei kai perinteinen runous ole vain loppusointuista, vapaamittainen muoto on jo vanha keksintö. (Ja aikanaan se oli anarkistista ja ultramodernia.)


[12:04 8.8.2007] V.G.
Susanna pyytää:

"Kertokaa minulle, millä tavoin minun pitäisi 1) muuttaa tyyliäni ollakseni enemmän in (jos haluaisin olla in ja antaa muiden muokata kirjoittajapersoonani toiseksi) ja 2) lähestyä nykyrunoutta, joka sisältää toisinaan epäromanttista ja hämmentävää kuvastoa ja mitään tarkoittamattomia onomatopoeettisuuksia."

1. Sinun ei tarvitse muuttaa tyyliäsi. Et voi keinotekoisesti alkaa muuttaa sisimpääsi vain voidaksesi miellyttää toisia. Jos sinä kirjoittaisit niin kuin toiset vaativat tai niin kuin oletat toisten vaativan, petät sekä itseäsi että lukijaasi. Lakkaa haluamasta olla in. Kirjoita niin kuin sinusta tuntuu.

2. Ei sinun ole pakko lukea tekstiä, josta et pidä. Mutta olisi suotavaa kuitenkin, että lukisit hyvin monenlaista. Mielestäni monenlainen teksti, toisista erottuva, voi olla hyvä, jos unohtaa ennakkoluulonsa ja mahdollisesti luutuneet, lukkiutuneet käsityksensä siitä, mikä on omasta mielestä pelkästään hyvää. Pelkästään hyvää ei ole edes olemassa. Olemassa on monenlaista hyvää. Ja se on hyvä.:)



[12:41 8.8.2007] V.G.
Pääkysymyksesi, Susanna:
"Onko romantiikka ja perinteinen runo kuollut?"

Vastaus: Ei. Niin perinteistä ei voi ollakaan, että hyvä muuttuisi huonoksi vain "perinteisyyden tai romanttisuuden takia".

Teksti on itsessään hyvää tai huonoa. Siihen ei vaikuta aika tai muoti tai muuttuneet tavat. Hyvä teksti on aina hyvä.

Muutama esimerkki runoista, joita pidän hyvinä, mutta jotka ovat kukin eri aikakaudelta:

"Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta."
(Salvatore Quasimodo)

"Eivätkä päivät ole kyllin täydet
eivätkä yöt ole kyllin täydet
ja elämä luiskahtaa ohi kuin peltohiiri
ruohon värähtämättä"
(Ezra Pound)

"Niin hyvä huora
että tekisi mieli
näyttää eukolle"
(Kawazoyanagi-kokoelma)

Yhteistä näille on ajattomuuden tuntu yksinkertaisuus ja kauneus. Kolmas on tanka, jota ei kai voi sanoa kauniiksi, mutta se on perinteisellä mitalla tehty ja hyvä. Kaikki nämä ovat totta. Vai mitä?

Huomaat, että kannatan yksinkertaisuutta runoissa (ja myös proosassa). Kaikki kikkailu ja huomiontavoittelu ja erikoisuudet ovat hyvän tekstin kohdalla aina OUT, mutta ajattomuus, kauneus (joskus ruma kauneus) ja yksinkertaisuus ovat aina IN.

Mitä mieltä sinä olet?



[14:20 8.8.2007] S.T.
Jos vaikka sivistyssanalle on jokin vastine suomessa, sitä kannattaisi käyttää. Tahalliset kursailut niiden kanssa voisi jättää väliin. :) Sitä mieltä minä olen.


[21:57 8.8.2007] N.K.
Susannan ajatusta jatkaakseni:
mä en yleensä lämpene runoille joista näkee, että vain prosentti väestöstä ylipäätään voi ymmärtää mistä on kysymys, sellaista - anteeksi ranskani - elitismirunkkausta.


mut jos sivistyssanalla tai hienoudella on joku merkitys, muukin kuin että "se on hieno", sit se saa tottakai jäädä.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty