Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Milloin teksti on "hyvä"?

[10:20 6.8.2007] S.T.
Jos törmäät oikein hyvään tekstiin, millainen se on? Tai voisi olla tai ei ainakaan ole.


[10:31 6.8.2007] J.M.
Jaa-a. itse en henkilökohtaisesti pysty määrittelemään, miksi jokin teksti tppuu mulle, ja miksei sitten joku toinen kiinnosta yhtään.

Joskus sitä rakastuu johonkin lauseeseen, tai sanaan, ja jo se tekee tekstistä hyvän. Toisinaan joku teksti tulee vain yksinkertaisesti niin lähelle omaa elämää, että se ainakin liikkuttaa kovin, en tiedä onko se sitten aina niin hyvbä asia.

Ja jotkut osaa vain käyttää niin rikasta kieltä ettei voi kuin ihailla.

Mutta hyvä teksti pakottaa lukijan mukaan

Ja sitten on vain niitä tekstejä jotka ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta, syitä on varmaan lopulta monia




[10:31 6.8.2007] P.P.
Siinä on jokin oivallus.


[16:16 6.8.2007] N.K.
Yleensä pidän teksteistä, joista jotenkin paistaa läpi sellainen tietynlainen.. rehellisyys. Tai aitous, tai vilpittömyys. Olisi aihe mikä tahansa

ja jos sanat on kuluneet, en jaksa nyt alkaa vääntää siitä kuinka sen voi määritellä - jos sanat ovat kuluneet, teksti ei yleensä kanna, se vilpittömyys kärsii jostakin syystä.

Jos ymmärrän, mistä teksti puhuu.
Jos ymmärrän, että ajan kanssa tulen ymmärtämään, mistä teksti puhuu,

ja joo, välillä putoan ihan tunnelmiin, hetkiin, välähdyksiin sieltä täältä.

Vastauksena tuohon ihan ekaan kysymykseen:



oikein hyvä teksti ei jätä mua rauhaan.


[11:18 8.8.2007] A.E.H.
Minusta tooosi hyvä teksti, joita tietysti on tosi harvassa, on sellainen mistä syntyy niin vahva kokonaisuus, että se on itsessään vain "yksi". Että se ei ole vain tekstiä vaan siitä tulee itsessään oma yksittäinen osa minun pään sisäistä maailmaa. Hehe, tämä on sellainen asia tietysti mitä on vaikea selittää. Voisinpa tietysti koittaa joskus kirjoittaa vaikka runon tästä aiheesta.


[11:35 8.8.2007] V.G.
Minusta Antti Elias Huuskonen on määritellyt hyvin ja osuvasti mikä on hyvä teksti.

Se "on sellainen mistä syntyy niin vahva kokonaisuus, että se on itsessään vain "yksi".

Se "yksi" on vaikutelma, minkä teksti kokonaisuutena jättää mieleen, kun sen on lukenut.
Jos vaikutelma on hyvä, on tekstikin hyvä.


[23:46 8.8.2007] M.R.
Katson, että hyvät tekstit ja ne tekstit, joista itse pitää, on syytä erotella toisistaan. Minä saatan pitää tekstistä, jonka arvioin huonoksi ja toisin päin. Mutta mikä sitten on hyvää? Uskoisin parhaimman mallin olevan nk. kokonaisuuden näkökulma.

Tekstistä on ainakin katsottava teknistä osaamista. Kieli, koukut, rakenne, ylipäänsä kaikenmoiset muotoseikat kuuluvat tähän ryhmään.

Toinen arvioitava seikka on tekstin tarjoama näkökulma maailmaan. Tai ehkäpä tätä voisi nimittää yksinkertaisesti vain sisällöksi. Mitäpä riemua on taiten kirjoitetusta jutusta, jos se on lopultakin vain nättiä sanahelinää?

Näiden kahden, muodon ja sisällön, kohdalla olisin taipuvainen myös uskomaan jonkinmoiseen ykseyteen – leimatkoon ajatuksen uuskritiikiksi ken lystää. Mutta niin se vain on, että jopa proosan puolella muoto luo sisältöä ja toisin päin.

Kolmas seikka olisi vastaanotto. Vaikka se mistä pidetään, ei välttämättä olekaan hyvää, voi tämä pitäminen muodostaa silti hyvän yhden osatekijän. Täytyyhän teoksessa jotain hyvää olla, jos monet siitä pitävät.

Lisäksi on ollut puhetta myös teoksen moraalisesta kestävyydestä. Ainakin Eero Ojanen, jolta olen pitkälti tämän arviointitavan apinoinut, kokee moraalisen puolen myös tärkeäksi. Toki moraali ulottuu kaikkeen inhimilliseen toimintaan, myös taiteeseen, mutta on varsin vaikea sanoa, mikä teos olisi moraalisesti kestämätön. Noh, tämä on jo kokonaan toinen aihe.

Nämä edellä luettelemani seikat muodostavat kokonaisuuden, joka kuvaa teoksen arvoa. Näillä avuin tekstien arvioinnin ”objektiivisuudessa” voidaan päästä yllättävänkin pitkälle, mutta mitä tasaväkisempiä tekstejä rankataan, sitä subjektiivisemmaksi arviointi alkaa luisua.


[00:01 9.8.2007] N.N.
kuolleiden runoilijoiden seurassa on kohta jossa tunnilla käydään läpi kuinka runojen arvo voidaan mitata "objektiivisesti". sitten revitään sivuja. kaikki ovat varmaankin tuon nähneet. tuli yllä olevasta hauskasti mieleen.


[10:16 9.8.2007] H.H.
:) Niin, ja eepokset ja runoilijoiden kootut runot myös palavat kauemmin kuin muutaman kymmenen runon kokoelmat. Niiden lämpöarvo on siis huomattavasti suurempi... eli jos vaikka joskus sattuu talvella tarvitsemaan... :) 42nd streetin ja 43rd streetin kulmassahan sitä voi kristalliyö olla vaikka joka yö - mikäli kulman takana on juuri lopetettu kirjakauppa. (Paitsi, etteivät nuo mainitut taida olla niitä oikeasti rähjäisiä katuja...?)


[11:35 9.8.2007] K.K.
"kuolleiden runoilijoiden seurassa on kohta jossa tunnilla käydään läpi kuinka runojen arvo voidaan mitata "objektiivisesti". sitten revitään sivuja. kaikki ovat varmaankin tuon nähneet. tuli yllä olevasta hauskasti mieleen."

Sama tuli mieleen. Hieno kohtaus.

Milloin teksti on hyvä? Käytetään käänteistulkintaa ja lainataan Liimattaa: “Tunnistamme huonon runon: se ei tunnu munissa asti. Siksi pornografia on runoutta turvallisempi sijoitus jos erektio arvottaa elämyksen.“ Allekirjoitan.

Hyvä teksti on elämys, joka tuntuu munissa tai vaihtoehtoisissa elimissä asti, se potkaisee.


[22:41 9.8.2007] K.K.
Puhun nyt runoista, sillä proosasta en tajua hittojakaan.
Hyvä runo on yleensä sellainen, missä on jotain vanhaa ja jotain uutta. Kliseiden vältteleminen viimeiseen asti johtaa tekotaiteellisuuteen, koska joitakin asioita vain ei voi jotain tuttua kliseistä ilmausta tehokkaammin ilmaista. Sen sijaan pelkkä kliseiden latominen riveille johonkin tiettyyn kaavaan kertoo täydellisestä mielikuvituksen puutteesta.

Ylipäänsä hyvästä runosta käy heti ilmi syvällinen ajattelu. Hyvässä runossa on kerroksia, jotka johtavat oravanpyörän lailla paikasta, ajasta ja ajatuksesta toiseen, jopa aiheesta toiseen.


[23:02 13.8.2007] r.r.
Hyvä teksti on kirjoittajansa mielestä aito.




[09:56 20.8.2007] L.K.
Puhun nyt proosasta, sillä runoista en tajua hittojakaan.
Tarina on hyvä silloin, kun se jää päähän elämään. Huono tarina unohtuu nopeasti, mutta hyvä jatkaa elämäänsä lukijan päässä. Tämä on tietysti tapauskohtaista - riippuu siitä, miten tarina lukijaa koskettaa. Mutta yleensä hyvässä tarinassa on niin aito tunnelma ja todentuntuiset henkilöt, että niistä on vaikea päästä eroon.
Näin minun mielestäni tällä hetkellä. Mutta tulkintoja on vaikka kuinka monta.


[12:28 20.8.2007] S.V.


Hyvä teksti on kuten hyvät vaatteet.

Tehty hyvästä kankaasta. Hyvä tekstiili.

Aina tilanteen mukaiset: remonttireiskalla haalarit eikä pölyttyvä smokki, haravoidessa sadetakki ja kumisaappaat ei kostuvat pyjamat tai reikäiset kalsarit. Hyvät kuteet näyttävät hyviltä, vaikka sisältö ei aina yhtä kaunis.

Mutta joskus kakku on sisältä päällystä kauniimpi.

Hyvä teksti on kuten hyvä sirkus.

Tirehtöörillä kantava ja matala ääni mutta korkea silinterihattu. Hevosilla ryhti ja tasainen vauhdikas askel, leijonankesyttäjällä rohkeutta työntää päänsä kitaan.

Hyvä teksti on kuin hyvä äiti.

Nainen. Kouluttautunut korkealle, syvään urautunut, keittiön tehokone, kylppärin tornado, mattojen kuntonyrkkeilijä. Hyvä vaimo. Olohuoneen partaveitsi, sänkykamarin joogaihme. Iltasatujen jukeboksi, yöitkujen pesukarhu.

Hyvä teksti on hyvä kielisuutelija.

Ja hyvällä tekstillä rakastavat vanhemmat.
Hyvä mieli.




[22:35 23.8.2007] T.K.
Riippuu sisällöstä ja sanomasta. Pelkkä sanahelinä ei ole koskaan "hyvä".


[01:29 24.8.2007] A.N.
"Riippuu sisällöstä ja sanomasta. Pelkkä sanahelinä ei ole koskaan hyvä"

Ei niin... Jos oikein kauniisti helisee, se voi olla jopa paras ;D

No joo, ymmärsin kyllä viestisi, takerruin vain "lillukanvarsiin". Tuosta ekasta lauseesta olen enemmän kuin täsmälleen samaa mieltä. Mutta asian voi ilmaista myös helisevästi ja siihen onkin pyrkimys :)




[22:08 25.8.2007] T.K.
Teksti kertoo sen kyllä sinulle, milloin se on hyvä. Aivan kuten erään yhtyeen soittajat sanoivat "Muusikoilla ei ole merkitystä, vain musiikilla on".

Ja juu, tottakai asian voi ilmaista helisevästi, kunhan vain on joku asia mitä ilmaista, ettei ole vain sanoja. :)


[12:00 26.8.2007] S.V.
"vain sanoja"?

Eikö sanat ilmaise aina jotakin?

Vai onko muka niin, että ensin on ilmaisu, ja sitten vasta pitää hakea oikeat sanat järkeilyilleen tai tuntemilleen tunteille, joista haluaa toisillekin kertoa?

Sanataide-> taidetta sanoista.

Asiatekstit ovat asia erikseen. Niissä on hyvä pyrkiä käsitteellisesti täsmälliseen ilmaisuun ja toivoa vastaanottajalta käsitteellisesti tarkkaa lukutaitoa.

Mutta kun kyse on luovasta kirjoittamisesta.

Eikö ole hassua, että esim. sana 'rakastaa' on merkitykseltään lämmintä, pehmeää, enemmän pyöreää kuin kulmikasta, kosteaa kuin kuivaa. Mutta entä sana 'rakastaa' itsessään? Konsonantit kolisevat ja tuovat aika kovan vaikutelman r r r ra ra k k k a ka ka sssss tt taaa! Ei anna mielikuvaa pehmeästä ihanuudesta, tai jakamisen ja saamisen autuaallisesta vaihtokaupasta, päinvastoin, jos haluaa nähdä käsitteen ylitse ja tuijottaa pelkkää sanaa, tulee mieleen rumaa ja kovaa, jotain työntyvää ja hyökkäävää. Kiinnostava ristiriita.

Siis etteikö sana ilmaise mitään?



[12:44 3.10.2007] P.P.
Kai se jotain ilmaisee, mutta kun olen vähän tuota proosapuolta lukenut niin aika paljon ihmiset kirjoittavat tekstejä joissa on lähes pelkästään kuvailua. Minusta kuvailu on sidoskeino, jolla tarinaa elävöitetään. Kuvailevan tekstin kirjoittaminen kertoo ihmisestä, joka ei näe omaa tarinaansa eikä osaa kertoa siitä.



[15:10 21.10.2007] T.M.
Hyvä runo on sellainen, jonka on kirjoittanut Charles Bukowski :D

Siks toiseks, hyvä runo ei välitä, vaikka se olisi huono runo.


[13:01 13.1.2008] V.G.
Joskus tuntuu, että kirjoitusvirheet pilaavat muuten hyvän jutun, mutta lukekaapa tämä (se oli tullut s-postiini, lähde tuntematon):

"Cmabrigden yiloptson tuktimusken muakan, ei ole väilä msisä jäjretsyksessä
sanan kijraimet ovat,
ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila
piakiolla.
Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea
tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt
lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vaan sanan kokoniasuuetna."


Eipä noitsa kijroitusvihreistä nyätä ovelan sitten mitään houlta.

Joten relax! :)



[18:39 16.1.2008] J.J.
Hyvä teksti antaa lukijalleen jotain. Yksinkertaisesti ilmaistuna. :D


[21:45 16.1.2008] J.S.
Jari, tuohon on vakaa pyrkimykseni, parhaan taitoni mukaan. Tosin se lukija, jolle pyrin antamaan jotain, olen usein minä itse. Kirjoitan mieluiten tarinoita, joista itse pidän. Jos joku muukin niistä innostuu, niin sehän vasta metkaa olisi. En ole kovin nirso kirjoitustyylin tai teksin ulkoasun suhteen, vaan arvostan enemmän hyviä tarinoita, oli se sitten kerrottu lyriikan tai epiikan keinoin. Hyvä tarina koskettaa, liikuttaa, kiihottaa, innostaa, ilmaisee kertojan rikkaan ja värikkään mielikuvituksen ja elähdyttää lukijaa.

Ja Venlalle kiitos lohduttavasta tiedosta. Kylläpä helpotti. Nyt minunkin sydämmeeni mahtuu taas kaksi ämmää.


[01:04 18.1.2008] M.L.
hyvässä tekstissä kuultaa vakaumus ja oivallus. ainakin periaatteessa. osataan mennä sieltä, mistä ei ole menty, tai ainakin tehdä omaa polkua muiden ajatusten viereen. en jaksa lukea niitä "kyynel putoaa poskelleni, miksi petit minut, ikuiseen pimeään putoan, veri valuu kuin rakkautemme, viemäriin"-nyyhkyjä. vai miten ne nyt menee. sinä&minä-kamaa. enkä muitakaan latteuksia.
ja hyvässä tekstissä tehdään selväksi mitä haetaan takaa. herra suojelkoon meitä yliampuvalta symboliikalta ja viittauksilta.
proosasta en sano mitään, lähinnä koska en ikinä lue aukeassa proosaa. oikeasti. olen hirveän huono aukealainen, mutta kun ei kiinnosta.


[12:16 23.1.2008] V.H.
Mariannan kanssa samaa mieltä ihan täysin. Mun mielestä hyvässä runossa (en itekkää kauheesti lue proosaa) ei oo sellasia kammottavia vertauskuvallisia muka-kauniita ilmaisuja vaan asiat sanotaan suht suoraan, niinku ne on. Toinen asia mistä en ihan kauheesti välitä on sellaset hienot sivistyssanat, jotka saa tekstin ihan tukkoon.


[14:00 23.1.2008] A.N.
Meikä tykkää kaikesta, mitään en vihaa.

PAITSI

MUUMILAAKSOVERTAUKSIA


[14:07 23.1.2008] A.N.
Meitsi tykkää taiteesta, rehellisestä ja röyhkeästä tekstistä, mutta on mussa romantikkokin. Överiksi vedetyt romanttiset lausumat, juuri ne sellaiset, joita lukiessa menee ihan veteläksi ja maistuu marsipaani suussa, niistä meikä pitää myös. Ehdottomuudesta rehellisyydestä aina plussaa, vaikka eihän kukaan voi todeta sitä Oikeaa Rehellisyyttä.

Naivius on yhtä harmitonta lässytystä, joskus toimii, harvemmin ei. Luen siis ns. supernaiivitkin antaumuksella läpi, vilahti siinä sitten kuinka monta minä olen semmoinen prinsessatyttö joka haluaa Mustin mielisairaalaan mukaan -kohtauksia.

Kirjoitusvirheitä saa tehdä. Saa rikkoa sääntöjä, pitää olla rohkea ja vaikka lopet

taa lause kesken

JA maalailla.

Merkeistä taas en ollenkaan tykkää. *Esim näistä.*
Apua.


[19:03 23.1.2008] M.M.
Tekstin hyvyys tietysti riippuu hieman genrestä, mutta kyllähän se itse ajatus siellä on tärkein. Muodon hallinta on tietysti erittäin tärkeä, mutta joillakin kirjoittajilla jotka hallitsevat muodon hyvin,itse sisältö jää lapsipuolen asemaan.

Aikaisemmin mainitun Bukowskin runot eivät muotonsa puolesta ole kovinkaan kummoisia, mutta niissä on elämää ja hienhajua sekä näkemystä.

Runous on kielen laboratorio kun taas proosa sen on (siis parhaimmillan) poliittinen vastarintaliike.


[10:16 27.1.2008] S.K.
Oman tekstin kohdalla:
Teksti on hyvä kun alkaa tuntua siltä että muokkaamalla sitä voi vain huonontaa.

Toisten tekstien kohdalla:
Teksti on hyvä kun siltä että muokkaamalla sitä voisi vain huonontaa. Ja lisäksi sen pitäisi olla lähestymistavaltaan tai muuten sellainen että sitä ei itse pystyisi kirjoittamaan.


[01:42 7.2.2008] J.N.
Minulla on vuosien varrella ollut monia erilaisia käsityksiä hyvästä tekstistä. Joskus olen kallistunut enemmän älyllisesti eriteltäviin seikkoihin ja joskus taas puhtaaseen filikseen. Joskus olen painottanut kokonaisuutta ja joskus niitä pieniä oivalluksia. Joskus etsinyt poinntia ja joskus riemastunut siitä ettei mitään pointtia ole. Joskus olen ajatellut, että paras runo syntyy hetken inspiraatiossa ja toisinaan olen uskonut enemmän hiomiseen...

Ei minulla ole antaa yhtä määritelmää, eikä se se varmaan ole mahdollistakaan. Lopulta kirjallisuus on vain kasa sanoja, joissa monimutkaisten (ja pitkälti tuntemattomien) prosessien kautta hahmotamme jonkinlaisen maailman. Lopulta ratkaisee vain se tunnemmeko olevamme kotonamme siinä maailmassa. Se on hyvin henkilökohtainen kokemus.


[10:03 7.2.2008] H.N.
Vastaus aiheeseen: joskus, silloin tällöin.


[13:35 8.2.2008] J.R.
Teksti on hyvä kun housut pyörii jalassa/sta.


[12:53 1.3.2008] M.M.
Hyvä teksti jää mieleen ja herättää isoja tunteita. Siinä kaikki pikkujutut tukevat kokonaisuutta ja toisiaan.


[17:05 7.4.2008] H.E.
Voiko tätä nyt hyvänen aika edes oikeasti määrittää? Tosi, tosi subjektiivinen juttu. Tekstit itsessäänkin ovat aika subjektiivisia, kenties siksi, että ne ovat erilaisia. Tuo, mitä Juho tuossa edellä sanoi: teksti voi riemastuttaa niin monella eri avulla. Enkä usko, että olisi mahdollista tunkea kaikkea hyvyyttä tai kaikkea kammottavuutta samaan tekstiin. Kaikissa teksteissä on sekä hyvää että pahaa, yhdessä enemmän toista, toisessa toista.

Lukijan elämyksen kannalta ehkä suurin juttu on nimenomaan se, että teksti - kokonaisuutena - potkaisee. Kokemus on avain, mutta tapoja on monia. Ja taas kerran kaikki on täysin subjektiivista. Joku toinen voi tykätä kuin hullu puurosta, toinen ei ymmärrä alkuunkaan.

Tekstien hyvyyttä voi tosin olla hyödyllistä arvottaa objektiivisesti ja tiettyjen kaavojen mukaan, mutta minusta se ei ole itseisarvo. Kaikkein parastahan on se, että teksti tavoittaa lukijansa ja antaa tälle jonkinlaisen elämyksen. Jos lähdetään tavoittelemaan muodon tai sisällön täydellisyyttä, voidaan menettää jotain tärkeää. Tärkeintähän on, että teksti on elävä ja tekijänsä näköinen (kyse ei ole tietoisesta erikoisuudesta, pikemminkin omasta näkemyksestä ja tietynlaisesta hyödyllisestä naiiviudesta tekstien teossa). Kaikilla muilla mittareilla erinomainen teksti voi olla kamalan huono, jos se on minulle lukijana aivan täysin kuollut. Pelkkiä sanoja, jotka eivät herätä mitään sen suurempia tuntemuksia.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty