Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Minusta tuntuu...

Seuraava sivu  

[23:31 9.8.2007] V.G.

Niin, tuntuu pahalta.

Tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka eivät saa kommentteja.

Tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka antavat hyvän tekstin luettuaan siitä ykkösen.

Tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka hyvän tekstin kirjoitettuaan saavat siitä ykkösen.

Tuntuu pahalta sen takia, kun yritän kommentoida, ja sitten heti, kun olen kommentoinut, tulee olo, että olen sanonut jotain väärin, että olen loukannut kirjoittajaa.

Tuntuu pahalta se, että tuntuu pahalta.



[00:09 10.8.2007] H.H.
Tuolta tuntuu varmaan jokaisesta aukealaisesta aina silloin tällöin. Se johtunee siitä, ettei täällä näe toisten silmiä. Ne kertoisivat heti, mitä ihminen ajattelee. Tehkööt hymiöt täällä silmien virkaa :)

Itse olen aina kannattanut kolmiportaista arviointia, sillä täällä ei kukaan ole niin ekspertti, että voisi tuomita jonkun teoksen jopa neljä pistettä parasta huonommaksi. Viisi portaisessa arvioinnissa hukkuu suhteellisuuden taju nyansseihin.

Lisäksi tämä kirjanmerkkitoiminto uudessa Aukeassa on eräänlainen kehityksen jarru. Tuolla on vahvoja nuoria tulokkaita nousemassa ja he tarvitsisivat lukijoiden palautetta. Tietysti sitä vähän kyllästyy kommentoimaan kaikkia kokoelmia, kun niin monet kirjoittajat eivät mitenkään reagoi kommentteihin. Itse yritän edes yhteenvetosivulla kiittää kaikkia kommentaattoreita.

Minusta on myös hienostunut tapa käydä vastavierailulla, jos joku kommentoi kokoelmaani. Vastavierailulla ei silti tarvitse kehua kaikkea maasta taivaaseen pelkästä kohteliaisuudesta, sillä kriittinenkin voi olla kohteliaasti - enkä tiedä kenenkään siitä suuttuneen. Kohtelias kritiikki menee aina perille parhaiten, koska se ei saa kirjoittajassa aikaan vastareaktiota. Se on siis kirjoittajaa ajatellen aina se hyödyllisin.

Kaikenlainen kommunikaatio - myös täällä Aukeassa - on siis vastavuoroista. Ilman tiettyä vastavuoroisuutta saattaa kommentoijasta tosiaan tuntua siltä, kuin katsoisi näytön sijasta tyhjästä telkänpöntöstä sisään: sitä voi katsoa tuntikausia - mitään ei tule ulos.


[00:38 10.8.2007] älä suotta
"Tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka eivät saa kommentteja."

Heidän tulee vain kirjoittaa enemmän ja sitkeämmin, koska jokainen itse ansaitsee paikkansa aukean auringossa, kuitenkin jokainen voi osaltaan auttaa toistensa tilannetta antamalla kommentteja.


"Tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka antavat hyvän tekstin luettuaan siitä ykkösen."

Tällaiset mulkut voi jättää omaan mitättömään arvottomuuteensa, jossa he todennäköisesti haluavatkin rypeä lopun ikänsä. Kun ihminen harhautuu uskomaan, ettei hänestä ole mihinkään, hän katkeroituu ja alkaa kuvitella, ettei kenestäkään muustakaan ole. Hän saa eräänlaista pientä mielihyvää muiden mitätöinnistä. Ulkopuolelta katsottuna se on kuitenkin varsin koomista touhua.


"Tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka hyvän tekstin kirjoitettuaan saavat siitä ykkösen."

Heidän pitää vain kirjoittaa seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla paljon paremmin, niin hyvin, ettei muutama ykköstelevä paskiainen sinne tänne paljon heilauta kokonaisuutta.


"Tuntuu pahalta sen takia, kun yritän kommentoida, ja sitten heti, kun olen kommentoinut, tulee olo, että olen sanonut jotain väärin, että olen loukannut kirjoittajaa."

Se on omassa päässäsi. Jos oikeasti tunnet loukanneesi, kirjoita seuraavalla kerralla eri tavalla. Jos et tunne loukanneesi, älä välitä, koska silloinhan kyse kirjoittajan kykenemättömyydestä ja kypsymättömyydestä ottaa myönteistä palautettasi vastaan. On sitä paitsi mahdollista, että hän tajuaa sen myöhemmin.


"Tuntuu pahalta se, että tuntuu pahalta."

Se on ihan terve piirre, josta todennäköisesti seuraa, että kohta tuntuu ihan hyvältä. Kiitos Venla työstäsi aukean eteen.


[17:15 10.8.2007] V.G.

Aamulla heräsin aikaisin poistaakseni tuon iltaviestin, mutta se oli jo myöhäistä. Niinpä minä huokailen siinä jatkossakin. :)

Onneksi oli hyvät voimat liikkeellä. :)

Viisaita sanoja, olen samaa mieltä.

Noista kiitoksista :) Olen aina liian kiireinen, joten eipä ole hurraamista.

Mutta yksi juttu tuli mieleen: jos sinulla on jostain syystä paha mieli, sellainen inhottava olo, niin kerro, mikä potuttaa ihan älyttömästi vaikka tälle palstalle, niin koetetaan lohduttaa sinua joukolla. Täällä on sellaista väkeä, joka löytää oikeat sanat, joten ihme, jos ei helpota!

Ja vielä: jos sinulla on ihan älyttömän hyvä olo, ja haluat jakaa ilosi toisten kanssa, niin kerro siitä, iloitsemme kanssasi. Jaettu ilo on paras ilo. Ja hauska se on välillä murheitten keskellä iloita! Ei kai tämän keskustelupalstan tarkoitus ole olla aina niin kauhean asiallinen. Vai mitä?


[17:27 10.8.2007] J.M.
mulla menny koko kesä ihan synkissä vesissä nut ei nyt tässä viitsi syitä eritellä. ikäviä pettymyksiä ja omia mokia ihan tarpeeksi. Toivottavasti syksy on kivempi. Ainakin duunit alkaa ja saa taas leikkii näyttelijää eikä tarvi miettiä omia


[17:54 10.8.2007] V.G.
Helppo sanoa: älä välitä! En tiedä, lohduttaako, mutta sama täällä. Omat mokat eniten harmittaa. Mutta näyttelijä! Oon aina kuvitellut, että sepä vasta hieno homma, saa/pitää astua ulos itsestään ja muuttua toiseksi. Sinullekin se tuntuu olevan mieluista. Joten nauti siitä.

Vanha klassinen neuvo kuuluu, jos harmittaa omat mokat ja muut vastoinkäymiset, omat tai muiden, niin mieti, voitko tehdä asian hyväksi jotain. Jos voi, niin tee, jos ei voi niin anna olla, lakkaa sitä ajattelemasta. Jos ei kerran voi tehdä mitään, niin ei sitä kannata surra.

Ja minä olen varsinainen mokamestari, on ollut pakko oppia antamaan itselleen anteeksi, sanoa: ohoh, tulipa tehtyä tyhmästi, mutta ei voi mitään, koetanpa välttää samaa tyhmyyttä. Joskus onnistuu, mutta ei aina. Silloin pitää vain kohauttaa olkapäitään ja hymyillä itselleen anteeksiantavasti ja hellyttävästi, niin on helpompi jatkaa tätä elämäksi sanottua seikkailua. Joku täällä Aukeassa, taisi olla Renny, sanoikin: "Mä seuraan itseeni joka päivä." Siinähän sitä on itsensä perässä hyvä itseään tarkkailla, ja vihellellä. Ja antaa anteeksi. :)


[12:24 12.9.2007] V.G.
Nyt minusta tuntuu todella pahalta.

Viime aikoina olen työkiireiden vuoksi voinut vain pikapikaa käydä Aukeassa ja heittää jonkun kommentin pikalukemisen jälkeen.

Nyt sattui niin, että kävin lukemassa Harri Hemmingin viimeisimmän kokoelman, joka oli nimeltään "Minun tarinani" tai jotain sinne päin. Laitoin kommentin yhteenvetokenttään merkiksi lukemisesta ja lupasin samalla käydä kommentoimassa jokaisen runon vielä erikseen heti, kun siihen olisi mahdollisuus.

Uudelleen lukemiseen tuli tilaisuus vasta pitkän ajan kuluttua. Kokoelma löytyi kuitenkin vielä ja kirjoitin - niin, ehkä liian suoraviivaisesti tai ehkä jopa loukkaavasti - menin tarpeettoman lähelle häntä ihmisenä, en muistanut puhua "runominästä" - ja kun sen jälkeen seuraavana päivänä yritin käydä lisäämässä vielä jotain, sillä se oli mielestäni paras Harrin kokoelmista, kävi ilmi, että kokoelma oli poistettu ja, mikä pahinta, Harri oli itsekin poistunut Aukeasta.

Olin ehkä viimeinen kommentoija kokoelmalle. Tietenkin tuli tunne, että olen ainakin osasyyllinen Harrin lähtöön. Olen kovasti pahoillani, sillä niin kuin kaikki tiedämme, Harri oli täällä Aukeassa valopilkku, jonka kommentit olivat aina miellyttävän kohteliaita ja asiantuntevia. Sitä paitsi hän oli ahkera kommentoija. Surettaa todella, että hän "kokosi kamppeensa" (kokoelmansa) ja poistui.

Nyt en uskalla sanoa paljon mitään kenellekään, sillä en kestä, jos tapaus toistuu. Pahinta, mitä tiedän on jos loukkaan jotain ihmistä. Tahallani en tee sitä koskaan, mutta hymiötkään eivät aina pelasta kommenttejani omalaatuiselta huumoriltani, jonka joku voi ottaa tosissaan ja pahoittaa mielensä.

Surullisena Venla


[12:45 12.9.2007] M.L.
harrilla lienee ihan omat syynsä lähtöön. jos aukea nykyisellä mallillaan ei enää napannut? halusi kirjoittaa vain itselleen? oon huomannu nääs ainaki ittessäni sellasta ajatusmallia, että kun julkasee täällä, kokee välistä myös kirjottavansa nimenomaan tänne, vaikka eihän sen niin pitäisi mennä. ja muista venla, harrihan on / oli kuitenkin pitkän linjan aukealainen (jos en nyt iiiihan väärin muista), ja pahempiakin ylilyöntejä kuin henkilökohtaisuuksiin meneminen kokoelman kommentoinneissa on varmasti harrin kohdalle osunut. älä turhaan syytä itteäs.

piti taas jaaritella.


[13:44 12.9.2007] H.H.
Venla, asioita ei saa ottaa liian henkilökohtaisesti.

Jos lähdet tuolle linjalle, et todellakaan pysty antamaan mielipidettäsi yhtään mistään ja yhtään kenellekään. Kaikki eivät voi pitää Venlasta, mutta uskoisin että olet kuitenkin erittäin pidetty Aukea-persoona. (Tosin en myöskään usko, että Hemmingin lähteminen olisi liittynyt mitenkään tapaasi toimia.)

Mitä tulee kommentointiisi, en ole huomannut siinä asiattomuuksia, yleensä kehut pitämiäsi töitä jättäen väliin huonoimmat. Silloin kun annat kritiikkiä se on leivottu positiivisten huomioiden sekaan - eri ovelaa.

Nonniin, eli sinuna jatkaisin kommentointia kuin lystäät (jos jaksat ja haluat), koska ihmiset näyttävät pitävän analyyseistasi eivätkä he julkaisisi Aukeassa elleivät haluaisi palautetta. Kun mainitset, että Harrin kommentit olivat aina "miellyttävän kohteliaita" havaitsen pientä kateutta tai ihailua, ihan kuin haluaisit sanoa omiesi olevan "oksettavan epämiellyttäviä" ja haluaisit olla/ajatella kuin joku muu.
No, ne eivät ole, eikä sinun ei ole pakko mukautua "miellyttävän kohteliaaksi" tavalla joka ei sovi persoonasi, ole niin miellyttävän kohtelias (tai jotain muuta) kuin haluat mutta omalla tyylilläsi.

terveisin ja ystävälliseen sävyyn, Heli H.


[13:44 12.9.2007] V.G.
Mielestäni et jaaritellut, olen kiitollinen sanoistasi. Toivottavasti asia on niin kuin aavistelet, Marianna.

On totta, että Aukeaan kirjoittamisessa tulee ajatelleeksi asioita eri lailla kuin ehkä muuten tekisi. Esim. tekstin pituutta koettaa säädellä sopivaksi, sillä kovin pitkien juttujen lukeminen käy työstä. Sitä paitsi täällä on yllättävän tarkkoja ja päteviä kommentoijia. Moni teksti, joka ehkä läpäisisi jonkun muun seulan, joutuu täällä sellaisen syynin alle, että taatusti virheitä löytyy melkein tekstistä kuin tekstistä (mikä on ihan hyvä asia).

Mutta toisaalta olen ainakin itse voinut hyötyä toisten tekemistä havainnoista. Se, että näkee tekstinsä toisen silmin, on jo arvokas asia.

Toivottavasti Harrille kuuluu pelkkää hyvää!


[14:05 12.9.2007] V.G.
Ja Helille myös kiitos rohkaisusta! Tajuan kyllä, että kommentilla on oma tarkoituksensa, eikä sen tarkoitus voi olla pelkästään "miellyttää", mutta jos se on hyvä, on helppo sanoa siitä positiivista. Ongelma on siinä, miten luottaa itseensä siinä määrin, että uskaltaa sanoa edes "oman totuutensa" loukkaamatta toista. Minulla on karvaita kokemuksia siitä, miten puolihuolimattomasti heitetty sana, voi saada tuhoa aikaan jonkun herkän henkilön psyykessä. Esim. eräs tuttu esitti runoja yleisön edessä, ja salissa istui kriitikko, joka puhui kulttuurisivulla "tärisevistä jaloista" sillä seurauksella, että se jäi ko. henkilöltä ensimmäiseksi ja viimeiseksi yritykseksi. Siinä ei auttanut mikään järkipuhe. Ihmiselle pitäisi antaa ainakin aikaa "paatua", niin ettei heti vetäistäisi jalkoja alta ensi yrittäjältä. Monet eivät kestä sitä. Mutta esim. Harrihan oli selvästi joku muu kuin ensikertalainen runojen tekijänä. Toivosi, että hän palaisi.


[19:07 12.9.2007] S.T.
Venla-rakas,

muistathan, että kun ihminen laittaa tekstinsä aukeaan arvosteltavaksi, hän tavallaan sitoutuu myös sietämään kritiikin. En usko, että sinusta on ketään murtamaan - olet liian vilpitön ja ystävällinen. (Sanoisin sinua kuitenkin jonkin verran jo tuntevani ja sanon tuon ihan tosissani.)

Olet kyllä oikeassa siinä, että joskus se matto nykäistään alta väkivaltaisesti. Sinuna en huolisi sitä, että satuttaisit tai loukkaisit ketään. Kritiikkisi on aina ollut luksusta.

Minäkin toivoisin Harrin paluuta. Oli järisyttävää huomata hänen kadonneen. :(


[20:35 12.9.2007] V.G.
Heli, tuo "jos se on hyvä" tarkoittaa kommentoitavaa teosta, ei itse kommenttia (väärinkäsityksen välttämiseksi :)

Susanna: näinhän se on kuin sanot, jokainen, joka laittaa tekstinsä nähtäväksi altistuu kritiikille. Hyvä, että muistutit. Mutta silti, jos joku lannistuu kommentistani, olen pahoillani. Pikemminkin haluaisin kannustaa. Mutta tiedän senkin, että asiallinen huomauttaminen tekstin epäkohdista on tosi hyvä asia kirjoittajalle, jos hän sen osaa oikein oivaltaa. Onneksi täällä on sellaisia, jotka osaavat neuvoa. Sen näkee jo heidän omista teksteistään, että ovat saaneet alan koulutusta. He osaavat nähdä ja tunnistaa puutteita. Itse liikun vain pelkän intuition varassa.


[10:57 13.9.2007] L.K.
Tyhjää telkänpönttöähän täällä tuijotellaan.


[13:05 13.9.2007] V.G.
Liisa hei,
jonkinlaisena pettymyksenilmaisuna tuo lauseesi on ilmeisesti luettava, vaikka se onkin hauska ja moniselitteinen. Mutta jos tarkoitat sitä, mikä tuli ensinnä mieleen, voin ainakin omalta osaltani korjata tilannetta heti, kun ennätän. Käyn ainakin yhden "telkänpöntön" tänään tarkastamassa ja varmistamassa, ettei siitä pohja pääse putoamaan. :)


[17:30 13.9.2007] H.N.
Muuhun pönttöilyyn puuttumatta nostan esille Harrin ketjussa esiin nostaman tavan, josta haluaisin itse myös pitää kiinni.

"Minusta on myös hienostunut tapa käydä vastavierailulla, jos joku kommentoi kokoelmaani."

En kuitenkaan voi sanoa jokaisen oman työni kommentoijan teoksia käyneeni arvioimassa. Mutta ehdotuksena ja pyrkimyksenä mielestäni erinomainen; kun mahdollisimman moni pitäisi tämän mielessään, tämä kirjallisuuspuolen väliin todella heikko kommentoimistahti (erityisesti proosan osalta) kenties hieman paranisi.

Ja Venla: en usko, että sinun kommenttisi ovat Harria tai ketään muuta täältä pois ajaneet, sen verran siveästi osaat sanasi asettaa. Jos näin kuitenkin on, turha siitä on itseään piestä. Kirjailija Petri Tamminen sanoi mielestäni viisaasti (asian vierestä, mutta kuitenkin sitä sivuten) jotenkin tähän tapaan: uransa alussa hän luki kriitikoiden arviot korkeimpana totuutena, ja meni vuosia ennen kuin hän käsitti, että ne ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä muiden joukossa.

Itsekin tiedän, että negatiivinen kommentti, varsinkin oikeasta suunnasta ammuttuna, hävittää kaikki ne hyvät ja kauniit arviot, joita on samaisesta aikaansaannoksesta saanut. Itsetunnosta ja ihmisluonnosta siinä on kyse.
Sekavaksi menee, täytyy lopettaa. Over & out.


[18:01 13.9.2007] V.G.
Heikki, kaikessa kiireessä sanon: hyvä, että otit asian esiin. Nimittäin tuon Harrin tavan kommentoida vastavuoroisesti. Olen täysin samaa mieltä Harrin ja sinun kanssasi! Vähintä mitä voi kiitokseksi tehdä on ainakin käydä lukemassa sen henkilön tekstin, joka on kommentin antanut, lisäksi ilmoittaa, että on lukenut. Ja jos ei osaa luettuaan mitään siitä sanoa, niin sanoo ainakin, että kävin lukemassa, mutta en osaa tästä mitään sanoa. Sillä selvä.

Ketään ei voi kuitenkaan velvoittaa edes vastakommentoimiseen, sen halun on synnyttävä itsestä. Joskus olen ajatellut, etten kommentoi ollenkaan muita kuin niitä, jotka ovat vaivautuneet lukemaan oman tekstini, mutta silti tulee lipsuttua tästä.

Kun palaan koneen ääreen käynkin katsomassa onko siellä viimeisen tekstini alle tullut uusia kommentteja. Epäilen sitä, sillä en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Mutta ne muistelen kaikki kommentoineeni, jotka aikanaan sinne olivat jotain sanoneet. Jos sinne ilmestyy Heikki Nieminen, saat olla varma, että jossain vaiheessa Heikki Niemisen teksti saa yhden kommentoijan lisää. :)

Muuten: olen sitä mieltä, että julkaisurajan voisi nostaa jo kuukauteen, sillä muuten ei parhaalla tahdollakaan pysy ajan tasalla tänne tulviviin teksteihin nähden. (Onhan se toisaalta ilo, että Aukea on suosittu paikka, mutta rajansa kaikella. :)


[11:39 14.9.2007] P.P.
Vastavierailu kuuluu satanistiseen filosofiaan. Ajattelin vaan kertoa.


[13:41 14.9.2007] V.G.
Siinä tapauksessa aion tästä lähin kuulua satanistisiin, mitä he sitten ovatkin. Ainakin niin kauan kun aika ei ole omassa hallinnassa.

Sitten kun poistan tekstini (ajattelin sen tehdä jo tänään, kun aloin epäillä... mutta en sitä vielä kuitenkaan tehnyt) en ole enää kenellekään kiitollisuuden velassa ja voin aloittaa puhtaalta pöydältä tai olla kokonaan aloittamatta. Ja jos tällainen menettely on epäeettistä - voi se olla sitäkin - on se ainakin pakon sanelemaa, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä.

Velkaa en halua olla kenellekään, en edes kiitollisuuden velkataakkaa halua lisätä, sillä se on jo ennestään sietämättömän suuri. Tunnen olevani velkaa koko elämästäni. Ja sen takia olen yrittänyt täälläkin kommentoida sen kun olen ennättänyt maksaakseni sitä ansaitsematonta hyvää, jota olen saanut osakseni runsain mitoin, liiaksikin.

Ajoittain minua on todellakin kiusannut se, että täällä on ihmisiä, jotka odottavat kommentteja töilleen, mutta eivät itse kommentoi. Minusta SE on epäeettistä. Ja teen siitä lopun omalta osaltani.

Edelleen olen siis samaa mieltä Harri Hemmingin ja muutaman muun kanssa, että kommentointi edellyttää vastakommentointia. Se ei estä minua kuitenkaan liikuskelemasta täällä silloin kun joudan. Ehkä luenkin. Ehkä en - niin kuin Matti Nykänen - mutta vain kiitollisuuden velkaani makselen. :)


[20:26 14.9.2007] A.N.
En tiedä syytä Harrin katoon eikä se edes ole asiani, mutta noin yleisesti ottaen tuntuu, että aukeasta lähdetään useimmiten ihan muista syistä kuin kommentoinnin takia. Itse lähdin useaankin otteeseen vanhasta aukeasta siksi, koska koko aukea alkoi tulla korvista ulos ja saada yliotetta, olla pahanlainen riippuvuus.. Ja toisaalta nämä käsittämättömän suuret (luonnollisestikin kommentoimattomat) ykkösten tulvat yhdessä yössä, joita aina silloin talloin osui kohdalle, eivät ainakaan mielialaa nostaneet.. Vaikka eihän pisteillä silleen pitäisi olla merkitystä, mutta tuommoinen on selvä viesti jostain.

"Vastavierailu kuuluu satanistiseen filosofiaan"

Onko näin? En yhtään ihmettelisi. Onhan siinä sellaista tiettyä himokkuutta ja sopupeliä mukana, pyritään pikkuhiljaa luomaan sisäpiirin sosiaalisia verkostoja, jotka eivät kata koko aukean käyttäjäkuntaa, mutta lienee silti kuitenkin yksi harmittomimmista sielunvihollisen nimeen tehdyistä teoista :D Ainakin harmittomampi kuin kirkollisvero tai katolisten pappien pedofiiliskandaalit.


[22:40 14.9.2007] P.P.
Satanistinen vastavuoroisuuden periaate on sellainen, että omista "hyvistä" teoista odotetaan vastaavaa muilta takaisin oletusarvoisesti. Hauska juttu siinä mielessä, että aika usein ns. tavalliset ihmiset noudattavat tuota periaatetta tietämättä mitä se on.

Minusta on aika hävytöntä, että pitäisi laittaa kommenttia jollekin joka suvaitsee kommentoida minun teoksiani. Ei kukaan pakota kommentoimaan. Minulla kommentointia tulee ehkä eniten joko erittäin hyviin tai sitten erittäin huonoihin runoihin. Keskinkertaiset taitaa jäädä aina hiukan paitsioon ja oikeastaan ihan syystäkin. Maailmassa on niin paljon keskinkertaisuutta ja niin vähän yrittämistä ja ahkeruutta.



[23:32 14.9.2007] H.N.
Eihän siitä toki mitään pakkoa pidä tehdä, mutta ihan jo mielenkiinnosta voi käydä tutustumassa ihmisen töihin, joka on minun teoksestani vaikuttunut - tavalla tai toisella.

Siis: kommentoin, jos siltä tuntuu, mutta kohteliasta on käydä edes tutustumassa.

Satanistisen vastavuoroisuuden periaate. Jessus että voi asioita tulkita monella tavalla.

Ja Antti: kirkollisveroa ja sielunvihollista saati pedofiilipappeja ei sentään kannata mainita samassa yhteydessä. Kummasti ne kirkon palvelut kelpaavat silloin, kun niitä tarvitsee, eikä pyhällä hengellä ihan kaikkea pyöritetä. Ja toisaalta kenenkään ei ole sitä pakko maksaa.


[11:04 16.9.2007] A.N.
Kiitos Pauli selvityksestä.

"Hauska juttu siinä mielessä, että aika usein ns. tavalliset ihmiset noudattavat tuota periaatetta tietämättä mitä se on."

Keksin aamulla herättyäni, miksi niin on. Tai ei se ollut mikään suuri äkillinen oivallus, pohdiskelu vain jalostui ymmärrykseksi. Ehkä monet ovat tienneet tämän muutenkin, mutta eivät vain ole sanoneet. Siitä olen riemuissani, kun älysin asian lukematta kirjoista. Nyt se ainakin jää mieleen. Mutta miksi näin sitten on? Vastaus löytyy lyhykäisyydessään satanismin ja kristinuskon kiinteästä yhteydestä, johon viittasin jo edellisessä kommentissa. Kumpaakaan ei ole olemassa ilman toista. On sanottu, ettei satanismia olisi ilman kristinuskoa, mikä pitää paikkansa, mutta myös päinvastoin kristinuskoa ei olisi ilman satanismia. Itse esim. en ole saanut (julki)satanistista kasvatusta, vaan piilosatanistisen eli kristillisen kasvatuksen. Noiden kahden opin ratkaisevin ero lienee loppujen lopuksi siinä, että satanistit eivät kiistä olevansa pahoja. Sen sijaan kristillisyyteen kuuluu tämä jatkuva, aivan överiksi menevä pahuuden kiistäminen ja yritys pyyhkiä "likaa pois". Parhaiten tämän oppii ymmärtämään tarkkailemalla syntymästään ateistin pakanan käytöstä. Hän on vapaa vastavuoroisuuden velvollisuusetiikasta. Poikkeuksen muodostaa ehkä sosialistinen maailmankuva, ainakin jos sitä noudatetaan. Se ajattelee vastavuoroisuuden solidaarisuutena. En kiistä, etteikö siinäkin lähtökohta olisi kristillis-satanistinen pohjimmiltaan, onhan nimittäin Marxin teorioilla ja Raamatulla enemmän yhteistä kuin ehkä ihmiset yleisesti tietävätkään.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole rienata sen enempää kristinuskoa kuin satanismiakaan, vaikka nyt kirkonmenojen aikaan kirjoittelenkin. Tämä ei ollut myöskään tarkoitus kun kirkollisveron ja pedofiilipapit vedin edellisessä kommentissa esiin. Haluan vain kirjoittaa asioista kohtuullisen avoimesti. Kaikissa filosofioissa on varmasti jotain jos ei hyvää, niin ainakin opittavaa. Tuon velvollisuusetiikkaoivalluksen kautta ehkä sisäistän myös paremmin sen, minkä olen kyllä vuosia tiennyt, että satanismi ja saatananpalvonta on kaksi eri asiaa. Onhan kristinuskokin eri asia kuin nämä sen lipun alla toimivat itsemurhalahkot.

Vielä sen näkökulman nostaisin, johon olen niin ikään jo vuosia "uskonut", mitä Buddha Siddharta Gautama sanoi taivaasta ja helvetistä, että ne ovat täällä maan päällä, ihminen tekee ne itse omilla teoillaan. Tämä on ollut helppo ymmärtää, koska on lapsuudessa kyllästetty velvollisuusetiikan omallatunnolla. Olemalla vastavuoroinen hyvyydessä, on rauhoittanut omatuntoaan, ts. tehnyt elämästä taivaan, olemalla veemäinen on taas aiheuttanut itselleen sisäisen helvetin, syyllisyyden raskas taakka on laskenut "sieluun" kuin Aatamilla Paratiisista kenkimisen jälkeen. Mutta syntymästään ateisti pakana on puhdas tällaisesta syyllisyydenvelasta ja siksi onnellinen. Hänen hetkessä ja arkitodellisuudessa kiinni olevat taivaat ja helvetit syntyvät erilaisin perustein. Tähän soppaan voisi vielä lisätä Marxin ajatuksen ulkoisten olosuhteiden ratkaisevasta vaikutuksesta ihmisen elämän laatuun, onneen ja rakkauteen jonka tajuamisesta seuraa vääjäämättömästi halu syyttää hyväosaista. Psykoanalyysi väittää, että sellainen ei ole "tervettä". Maukas ristiriita. Se miksi näitä tähän otan, olen alkanut hahmottaa jonkinlaista kokonaista elämän kuvaa, joka varmasti vallitsee aukeassakin. Tarkoituksena ei ole aloittaa mitään pilkunviilauskeskustelua aiheesta, en ole siihen edes kyvykäs eikä myöskään kiinnosta koiran kynnen vertaa alkaa etsiä kuuluisien viisastelijoiden lainauksia näiden "kylähulluteorioideni" tueksi. Siunattua pyhäpäivää vaan vilpittömästi toivottelen kaikenlaisen maailmankatsomuksen ihmisille ja sen siunatkoon se "oikea" luoja tai kaoottinen sattumanvarainen maailmanjärjestys tai mikä täällä nyt sitten lopulta hallitseekaan. Toisin kuin esim. "rastafariseukset" (joita kyllä kunnioitan monessakin suhteessa tähän eurooppalaiseen tapaluterilaisuuteen verrattuna), uskon, että kristillisyyskin voi olla hyvin hyvää, jos siihen paneutuu jatkuvasti tutkivalla ja avoimella otteella, olematta riippuvainen kirkosta (kuuluipa kirkkoon tai ei). Eihän Jeesus mikään tyhmä kaveri ollut, se sanoi paljon hyvää. Toki sen suusta pääsi sammakoitakin, niinkuin kaikkien ihmisten. Olipa Jeesus korkeamman voiman jälkikasvua tai ei, niin ajattelen hänet ensisijaisesti ihmisenä. Uskon siihen, että hän todella on ollut olemassa ja että ne jutut, mitä Raamatusta löytyy, ovat joidenkin ihmisten silmiin näyttäytyneet totena. Eri asia, miten todellisuudentajuisessa tilassa nuo silminnäkijät ovat milläkin hetkellä olleet. Jostain syystä olen melko vakuuttunut, että huumeet ja runsaahko alkoholinkäyttö ovat jollain tapaa kuuluneet joidenkin Raamatun henkilöiden elämään. Puheet jeesushipeistä tietyntyyppisenä "ihmisrotuna" eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Raamattua kokonaisuutena en pidä sen enempää dokumenttina kuin satukirjanakaan, vaan se on jotain siltä väliltä ja siksi kaunokirjallisesti kiehtova. Suhteeni seurakuntaan taas on hyvin etäinen, etäisempi kuin itse uskoon tai uskontoon, tulkoon sekin nyt selväksi. En siis ole pappi, vaikka joskus olenkin miettinyt, että ehkä pitäisi, leipänsä ansaitakseen.

Ja jotta en lopettaisi tuohon, mihin tyylikästä olisi, siitä(kin) olen Paulin kanssa yhtä mieltä, että maailmassa on liikaa keskinkertaisuutta. Ajattelen sen niin, että kuka tahansa meistä kykenee hyvyyteen tai huonouteen, joka tapauksessa erottumaan, jos vain viitsii, eikä liian orjallisesti palvo taiteessa jotain päähänsä niksahtanutta toisen antamaa mallia. Ja Heikin kommentin mielenkiinnosta voin allekirjoittaa myös, se ainakin itseäni loputtomasti täällä aukeassa kommentoimaan ajaa, vaikka myönnänkin huonoina hetkinä toimivani myös tekopyhän velvollisuusetiikan tai tunnustuksellisen ahneen oman edun tavoittelun siivittämänä. Eiväthän aivot välttämättä koko aikaa toimi yhtä viisaasti. Ja wiccalaisuus on uskonto siinä missä muutkin, silläkin on omat hyvät ja huonot puolensa. Sen vahvuus lienee siinä, että se on lähellä "alkuperäistä luontoa" ja etäämmällä tästä meidän "modernista luonnosta", joka kyllä ajaa itseään "tuhoon". Tästä ovat ateistiset tiedemiehet ja Jehovan Todistajat yhtä mieltä. Mutta alkuperäiseen keskustelunavaukseen palatakseni, on luonnollista, että välillä tuntuu pahalta ja välillä hyvältä. Tämän olen omien epätieteellisten tutkimusteni perusteella elämästä ja sen subjektiivisesta kokemisesta havainnut. Olen puhunut [tai jos joku haluaa käsittää sen toisin, niin kauttani on puhuttu, ihan kuinka vaan, runoilijathan on perinteisesti Sapfosta Jim Morrisonin kautta Risto Ahtiin haluttu kuvitella jumalten sanansaattajiksi ja jos siitä tyydytystä ja iloa lähtee, niin mikä minä sitä kieltämään].


[19:15 16.9.2007] H.H.
Saanen sotkea lusikkani satanismisoppaan:

"Vastaus löytyy lyhykäisyydessään satanismin ja kristinuskon kiinteästä yhteydestä, johon viittasin jo edellisessä kommentissa. Kumpaakaan ei ole olemassa ilman toista. On sanottu, ettei satanismia olisi ilman kristinuskoa, mikä pitää paikkansa, mutta myös päinvastoin kristinuskoa ei olisi ilman satanismia. Itse esim. en ole saanut (julki)satanistista kasvatusta, vaan piilosatanistisen eli kristillisen kasvatuksen. Noiden kahden opin ratkaisevin ero lienee loppujen lopuksi siinä, että satanistit eivät kiistä olevansa pahoja. Sen sijaan kristillisyyteen kuuluu tämä jatkuva, aivan överiksi menevä pahuuden kiistäminen ja yritys pyyhkiä 'likaa pois'."

Olen kamala pilkunnussija, mutta kannattaa tehdä ero satanismin ja saatananpalvonnan välille. Satanismi on pikemminkin uskonnontopainotteinen filosofia, joka ei sulje pois mahdollisuutta harjoittaa jonkin tietyn uskonnon rituaalia itsesuggestiotarkoituksessa, jos henkilö kokee sen tarpeekseksi. Saatana on tärkeä ainoastaan vertauskuvallisessa merkityksessä, Setä-Lucifer ja kaikki muut pahoiksi leimatut jumalat ovat kaiken kielletyn ja tukahdutetun kulminaatio, joiden tarjoamat asiat kannattaa ennemmin ottaa osaksi itseään kuin väkisin taistella omaa luontoaan vastaan.Satanismi kiistää hyvän ja pahan olemassa olon, joten tuskin he itseään 'pahoiksi' haluavat kutsua - jako on täysin hedelmätön satanistille. Pikemminkin pointti on siinä, että kristinusko yrittää tukahduttaa esim. ihmisen seksuaalisuuden ja tekee ihmisistä turhia marttyyreitä. Kyse ei ole siitä, että satanisti haluaisi olla "paha" eikä haluaisi tehdä mukavia asioita läheisilleen, edellytyksenä on juurikin että läheiset ansaitsevat nuo mukavat teot.

Paulin kommentti siitä, että "alunperin" vastavuoroisuuden etiikka on satanistien käsialaa, lienee vähän liioiteltu, sillä moderni satanismi nousi ilmiönä 1960-luvun Yhdysvalloissa. Vastavuoroisuus on kyllä tärkeä tekijä satanisteilla, ei siinä;)

Tuo on ainakin se minkä verran tiedän yhden koulukunnan satanismista, sehän on ääretön yksilöllisyyden temmellyskenttä. Käytännössä mikä vain on sallittua, elämänkatsomus ei edellytä kiinteitä moraalisääntöjä. Kai tossa on jotain vaikutteita psykoanalyysista, joka vain yhdistyy yksilöllisyyden uskontoon. Nietzscheäkin kai.

Ehkä nykyisin on olemassa myös uskonnon filosofioita, joka ovat ottaneet vaikutteita satanismilta, mutten minä sitäkään saatananpalvonnaksi kutsuisi. Kaaosmagia, esimerkiksi? Sitten pitää vielä mainita, että ihan oma ryhmänsä on nää uusnoidat (wiccat jne.), jotka myös uskovat vastavuoroisuuteen, mutteivat siltikään ole satanisteja tai saatananpalvojia - he väittävät olevansa vanhempaa perua kuin kristinusko, saatananpalvota puhumattakaan satanismista.

Saatananpalvonta on käänteistä kristinuskoa, eivätkä palvojat liene kiellä Jumalan olemassa oloa tai valta-asemaa.

Kannattaa tutustua näihin sivustoihin:

http://www.pakanaverkko.fi/uskonnoista/uskonnot.shtml
http://www.churchofsatan.com/

Tehdäkseni selväksi en ole innostunut satanismista enkä ole satanisti, minusta he voisivat yhtä hyvin kutsua itseään vapaaseen markkinatalouteen uskoviksi kapitalisteiksi.

Ja kyllä, lukiessa raamattua tulee hyvin usein tunne, että kristityt palvovat saatanaa tai jonkinlaista pahuutta. Saatanankaan pahuutta ei kovin usein määritellä, sehän on vain jonkinmoinen ilveilevä statisti. Jumalan kiistämätön auktoriteetti perustuu hänen vahvuuteensa/väkivallan uhkaan ei siihen, että hän olisi hyvä, oikeamielinen tai moraalinen. Siinä on tiettyä selkärangattomuutta. En ymmärrä Idi Aminin tekoja, mutten oikeuta niitä ympäripyöreillä lausahduksilla: "Kyllä Idi tietää mitä tekee, koska hän on valta-asemassa. Idin tiet ovat mysteeriset." Minkä takia kristinuskon asetelmassa tarvitsee ruveta kutsumaan itseään saatananpalvojaksi, me not understand? Eikö kristitty ole käytännössä sama asia? Itse olenkin gnostilainen.

Päivän tärkeily on suoritettu.


[19:26 16.9.2007] H.H.
"Tähän soppaan voisi vielä lisätä Marxin ajatuksen ulkoisten olosuhteiden ratkaisevasta vaikutuksesta ihmisen elämän laatuun, onneen ja rakkauteen jonka tajuamisesta seuraa vääjäämättömästi halu syyttää hyväosaista. Psykoanalyysi väittää, että sellainen ei ole "tervettä". Maukas ristiriita."

Marxisti varmaan sanoisi, että psykoanalyysi ja psykologia nykyisessä tilassaan pönkinttävät kapitalistista 'oman onnensa seppä, se o niinku susta itestäs kii ku sulla ei motivaatioo nostaa tota katulapsen statusta' -ajatusmaailmaa. Toisekseen kyllähän psykologiassa tutkitaan olosuhteiden vaikutusta ihmisen tulevaisuuteen, painotukset vaan vaihtelee ajan myötä.


[09:53 17.9.2007] P.P.
"Paulin kommentti siitä, että "alunperin" vastavuoroisuuden etiikka on satanistien käsialaa"

Missähän vaiheessa minä noin kirjoitin?


[18:51 17.9.2007] V.G.
Kotiuduin n. 1/2 h sitten pitkältä matkalta, ja vieläkin keinuttaa jalkoja kuin merimiehellä, mutta heti vaan Aukeaan! (Vakavaa riippuvuuttako? - Kahvin juonnin ja tv:n katselun olen jo lopettanut riippuvuuden pelosta, kirjoittaminenkin keinuu kiikun kaakun sillä rajoilla, että voisi olla hyvinkin syytä lopettaa, puhumattakaan lukemisesta joka on riivannut minua siitä asti, kun kirjaimiin tutustuin, niin ja lenkkeily? Sepä vasta on kuormaksi tullut, kun periaatteessa inhoan jokaista turhaa askelta, ja nyt tuntuu jo nykyisin, että päivä on mennyt männikölle, jos ei tavaksi tullutta liikunta-annosta saa jostain syystä suoritettua) mutta tämä Aukea!

Uh, miten mielenkiintoinen paikka. Täällä syntyy mahtavia keskusteluja aiheesta kuin aiheesta, voisi sanoa.

Tähän "satanisti-, velvollisuus-, synnintunto -, syyllisyys-, taivas- tai helvetti keskusteluun en pysty sen enempää osallistumaan (vaikka mieli tekisi) kuin korkeintaan sanomaan, että en pysty ajattelemaan johdonmukaisesti, analyyttisesti - olen näes sellainen pikku pöhkö suoraan sanoen. Niin, enkä kuulu oikeastaan mihinkään intressipiiriin, en uskonlahkoihin, en filosofisiin koulukuntiin, en edes seurapiireihin, enkä edes taloyhtiökokouksiin uskalla mennä, pysyttelen erilläni kaikista ja kaikesta (yksinäinen, vaikkakin pariutunut susinaaras olen, jolla voi olla pentu tai olla olematta, mutta huono emo joka tapauksessa, tämä vastapainoksi Herman Hessen Arosudelle).

Joten ainoa, mitä voin sanoa, että perun kaikki puheeni (ai, miten helposti se käykään minulta - en voi olla ihailematta itseäni) ja koetan lieventää puheitani sillä tavalla, että kaikki, mitä sanon, on hetken mielijohdetta. Tuuli puhaltaa pääni läpi, ei sinne yksikään ajatus pysty pesää tekemään. Se, että "vaatisin" vastakommentteja, on kuolleena syntynyt ajatus. Eihän keneltäkään voi m i t ä ä n vaatia. Kaikki, mitä joku toinen tekee hyväksesi on pelkkää l a h j a a! (Tämäkin asia voi olla harhaa, ja huomenna en sitä ajatusta enää päästäni löydä, sillä jotkut vaan tekevät toisen iloiseksi, joskus jopa onnelliseksi ajattelematta sen enempää omaa kuin toisen e t u a!)

Ja olen seurannut tätä maailmaa, ja koen sen p e l o t t a v a k s i!

Ajattelen, että ihmiset voisivat tehdä toisilleen hyviä tekoja, lisätä ystävällisyyttä, arvostaa toisia ihmisiä (sillä samassa veneessä olemme) ja olla toisilleen k o h t e l i a i t a.! Kaikki se vähentäisi elämän kovuutta ja pelottavuutta.

Tuohon kohteliaisuuteen laskisin kuuluvaksi sen, että jos joku sanoo sinulle hyvää päivää, vastaat hänelle, jos joku näkee vaivaa takiasi, kiität häntä jne. T ä s t ä oli lähinnä kysymys. Ei mistään sisäpiiripihtisynnytyksestä tms.

Ja suo siellä, vetelä täällä. Oletetaan, että haluat olla kohtelias ja tehdä vastakommentin, jos joku sinua kommentoi. Mitä siitä seuraa? Jos haluat olla tasapuolinen ja johdonmukainen, on sinun oltava tarkkana o m i e n kirjoitustesi kanssa. Käytävä siellä mahdollisimman usein katsomassa, ettei joku ole päässyt huomaamatta kommentoimaan. Siinä se vasta urakka on, kokeilkaa vaikka. Sinun pitää ryhtyä muiden töiden lisäksi kirjanpitäjäksi.

Joten h a u d a t k a a se ajatus! Kommentoikaa vapaasti ketä haluatte, silloin kun haluatte ja niin kuin haluatte. (Mutta niinhän te teettekin! :)

Eikä kenenkään tarvitse olla kohtelias, siitä ei hyvä seuraa. Tämä keskustelu todistaa sen (vaikka tämä hyvä keskustelu onkin)!

Väärinkäsitysten välttämiseksi minäkin rupean epäkohteliaaksi, ettei kukaan luulisi minun epäreilulla tavalla kalastavan kommentteja itselleni. Kommentoin jos huvittaa, olen kommentoimatta jos ei huvita. Se on helppoa. Ja yksinkertaista.

Huomaatte varmaan, miten "joustava" olen. On helppoa olla joustava, kun ei ole periaatteita. Minulla ei ole mitään periaatteita vastaan, vaikkei niitä minulla itsellä olekaan.

Dixi et animam levavi (= olen sanonut ja mieltäni keventänyt)
Te olette ihania kaikki! I love you!

Ja vaikka tämä on täysin pöhkö kirjoitus, laitan sen tulemaan, vaikka tätä jo huomenna tapani mukaan tulen katumaan. Jokainen sana on tässä niin totta kuin tosissani voin olla.

Ikävää, etten voi järjellisesti tähän keskusteluun osallistua, sillä enemmän kuin ajatuksia koostuu pääni sisältö pelkistä kysymyksistä. Mutta luen uudelleen nuo teidän pohdintanne, ne tuntuvat tosi viisailta. Jatkakaa, kuuntelen.


[19:02 17.9.2007] V.G.
PS. Ai niin. Yksi lause on päähäni pakattu jonkun tuntemattoman toimesta. Se pohjautuu Raamattuun, I suppose. Se taitaakin olla ainoa järjellinen lause pääni sekamelskassa; se on sen napa, jonka ympärillä muut asiat, jotka ovat pelkkiä kysymyksiä, vellovat. Se kuuluu näin:

"Tehkää toisille niin kuin toivoisitte toisten tekevän teille".


[13:48 18.9.2007] P.P.
Raamatussa on yksi kohta josta pidän todella paljon:

"Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?" Matt 5:46-47

Tässä on sanomaa kenelle tahansa, niillekin jotka eivät usko.



[16:37 18.9.2007] V.G.
Tosi hyvä sanoma onkin! Olen toki kuullut fariseuksista ja publikaaneista, mutta niin olen näennäistietoa täynnä, etten tiennyt, mitä ja keitä he tarkalleen ottaen olivat. Piti googlettaa. Jossain siellä sanottiin näin:

"Fariseus oli mahtava ja varma itsestään. Hän seisoi näkyvästi esillä. Hän oli niin varma täydellisyydestään, ettei Jeesuksella ollut mitään tehtävää. Hän ei uskonut tarvitsevansa Jeesuksen anteeksiantoa, vaan luuli tulevansa toimeen omillaan.

Publikaanista Jeesus sanoo, että hän meni kotiinsa vanhurskaampana kuin tuo toinen. Vanhurskaaksi sanotaan sellaista ihmistä, joka uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen kautta. Publikaani tiesi olevansa syntinen, hän rukoili anteeksiantoa ja hän luotti Jumalan armoon ja rakkauteen. Hän oli kuullut varmaankin Messiaasta, Jeesuksesta, joka oli tuleva sovittamaan ihmisten synnit. Publikaani häpesi syntejään, hän tarvitsi Jeesusta."

Kumpaankohan leiriin sitä olisi ajanlaskun alkupuolella kuulunut? Luultavasti ei kumpaankaan.

Luin kesällä suurella mielenkiinnolla ranskalaisen kirjailijafilosofin, Emmanuel Schmittin teoksen: Pilatuksen evankeliumi. Kaikkein helpointa kirjan henkilöistä oli samaistua Pilatukseen, tuohon epäilijään.

Ihan niin kuin Pilatuksesta, tuli minustakin melkein kristitty, sen tuo kirja sai aikaan. Pilatuksen vaimo kuului Jeesuksen kannattajiin ja hän oli hyvä ihminen, hellä ja rakastava. Pilatus rakasti vaimoaan.

Juudas, jota on aina inhottu ja josta on annettu huono kuva, pettäjä, kavaltaja, ja jota kohtaan olen aina tuntenut juuri sen takia suurta sympatiaa, esitetään kirjassa Jeesusta rakastavaksi opetuslapseksi, joka viimeiseen saakka rukoili ja anoi Jeesukselta, ettei hänen tarvitsisi kavaltaa häntä, rakastamaansa henkilöä, mutta Jeesus sanoi: Jos sinä todella minua rakastat, sinä teet sen teon, joka ennustettu on. Kirjassa siis ikään kuin rehabilitoitiin Juudas, se oli yksi syy, miksi kirjasta pidin. Sitä paitsi se on hauskasti ja hyvin kirjoitettu.


[14:01 19.9.2007] L.K.
Antin puheiden mukaan olen onnellinen, kun en ole minkäänlaiselle uskonnolliselle propagandalle altistunut. Niinpä kyllä taidan olla.

Jotain oli selostusta myös kristittyjen suunnattomasta velvollisuudentunnosta ja syntitaakasta (vai ymmärsinkö väärin?). Sen sanon, että tuskin läheskään kaikki kirkkoon syntymässään kastetut todella uskovat. Ainakaan lapsuusaikana. Ehkä riparilla tulee herätys, tai jossain myöhemmässä elämänvaiheessa. Mutta keskiverrossa uskonnollisessa perheessä (tällä tarkoitan sitä, että kaikki kuuluvat kirkkoon, mutta kukaan ei ole erityisen aktiivinen tai kiihkouskovainen) ei varmaankaan järin uskonnollista kasvatusta saa. Loppujen lopuksi. Näin luulisin.

Kirkkoon kuuluva kaverini tuossa juuri totesi, ettei hänellä syntitaakkaa ole.


[14:26 19.9.2007] P.P.
No sehän oli röyhkeä kaveri. Meillä jokaisella on varmasti syntejä takataskussa.


[09:08 20.9.2007] H.N.
Tai sitten saa olla iso varasto kiviä taskussa, että voi heittää sen ensimmäisen.


[13:06 20.9.2007] H.R.
Ns. synnittömän ihmisen synti on ylpeys.

Sehän kuuluu seitsemään kuolemansyntiin:

1. Ylpeys
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Kohtuuttomuus
7. Irstaus


[13:44 20.9.2007] V.G.
Mikä on nykyään syntiä?

Luin Philip Rothin esikoisteoksen Hyvästi, Kolumbus. Siitä tuli takakannen mukaan hänen läpimurtoteoksensa syystä, että se herätti huomiota ja sitä paheksuttiin. Siinä kai eka kertaa julkisesti "mentiin sänkyyn" alaikäisinä isän ja äidin tietämättä. Monen mielestä oli syntiä jo siitä kirjoittaminen. Teos julkaistiin 60-luvulla.

Nykyisin jo 14v. tai ehkä nuoremmatkin menevät "yökylään" poika- tai tyttökaverinsa luo peräti vanhempiensa suostumuksella. Ja nämä alaikäiset puhuvat niistä asioista luontevasti, ehkäisy kuuluu heidän sanavarastoonsa. Joittenkin mielestä sekin on syntiä. Onko se?

Harrastaa haureutta, mitä se on? Onko se syntiä? "Haureus" kuulostaa pahalta. Onko seksuaalisuus syntiä? Entä poikkeavuudet seksuaalisuudessa? Ovatko avioerot syntiä?

Onko itsensä tai toisen vahingoittaminen esim. juomalla viinaa, tupakoimalla, käyttämällä huumeita tms. syntiä? Vieläkö itsemurhat lasketaan synniksi? Entä armomurhat?

Olen eksynyt syntien sekaan, niitä miettimään. Voisiko joku auttaa niiden selvittämisessä? Pienenä rukoilin, että oppisin tekemään syntiä, sillä naapurin täti sanoi, että Jeesus auttaa syntisiä. Pelkäsin, ettei hän auta minua, kun en tiennyt edes, mikä on syntiä. Enkä tiedä vieläkään. Who helps me?

Jospa joku osaisi luetella edes pahimmat synnit, että tietäisin välttää niitä! Virheeni tiedän ja tunnustan. Mutta syntini? Apua, mistä mättää? Enhän minä v o i olla synnitön. Ovatko juuri ne virheeni syntejä? Nyt tarvitaan jumaluusoppineita. Vähemmänkin oppineet, esim. synneistä jotain tietävät, kelpuutetaan!

Niin, ja onko nainen, joka toimii pappina Jumalalle vastenmielinen? Entä kyselijä (like me)?



[13:47 20.9.2007] V.G.
Aaaa, tuskin olin kysymykseni esittänyt, kun jo löytyi vastauksia silmien edestä. Pitääpä paneutua tuohon Heidin luetteloon!


[14:09 20.9.2007] V.G.
Tuo listahan vie jalat alta. Vaikuttaa pahalta.

1. Ylpeys - yes, välillä, onneksi en aina!
2. Kateus - kiellän sen itsessäni, mutta (olenhan minä).
3. Viha - jes, jos suutun niin oksat pois! Ketään en vihaa päivää kauempaa (henkilöä, jotain asiaa voin vihata jatkuvasti, huh!)
4. Laiskuus - voi ei, helmasyntini, mutta vain käytännön asioissa)
5. Ahneus - No en!
6. Kohtuuttomuus - joo, joissakin asioissa olen kyltymätön (mutta... niin, siis sittenkin ahne, esim. lukeminen)
7. Irstaus - minä, irstas? Varmaankin, sitä ei itse huomaa.

Piru vieköön! Minähän olen oikea syntisäkki!
Kiitos luettelosta, Heidi! Se auttoi suuresti hahmottamaan omaa syntisyyttäni. Ja se on varmaan vasta alkua!




[22:08 20.9.2007] S.T.
Uskon, että kaikki meistä syyllistyvät kaikkeen. Yritän siksi pitää kivet taloyhtiön saunan kiukaassa enkä viskoa niitä muihin, sillä minäkään en useinkaan vaan osaa.

Oma syntisyys on hyvä tiedostaa, mutta tulessa makaaminenkin on synti.


[09:19 21.9.2007] H.R.
Hei, Venla!

Minulla olisi lisää tarinaa tuosta syntilistasta yms, mutta en nyt enää tänne sitä laita, koska se alkaa olla jo ihan aloitusotsikon asian vierestä. ;)

Laita mulle sähköpostia vaikka? Osoite näkyy tuossa nimen vieressä nyt.


[09:58 21.9.2007] J.M.
kyllä minä rikon noista kuolemansynneistä jotain joka päivä, enkä kyllä käskyjenkään mukaan pysty aina elämään.
mutta onneksi meillä on omatunto.


[11:57 21.9.2007] V.G.

Heidi, aloitusotsikosta viis!

Ainahan keskustelu polveilee kuin joki, ja siihen laskeutuu sivujokia ja lisäjokia, ja niin hyvää keskustelua ei olekaan, jossa ei aina päädyttäisi lopulta perimmäisten kysymysten äärelle!

Synti on kai kuin mutaa ihmisten jaloissa. Vai onko? Onko olemassa iloisia ja hauskoja syntejä, joissa on kiva tallustella?

Jarno, omatunto se kiusa vasta onkin! Aina se vihloo jossakin ylävartalon paikkeilla ja tekee inhottavaksi olon. Mutta kai se niin on, että jos se lakkaisi kirveltämästä, olisi ihminen mennyttä. Sitä ei voisi enää ihmiseksi kutsua.

Onkohan eläimillä omatuntoa, vai eivätkö ne tarvitse sitä?

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty