Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Tykkään kirjoittaa, mutta en juurikaan lukea

[18:39 10.6.2007] V.H.
Lähinnä siis en pidä kauheasti runojen lukemisesta. Tai silloin kun kirjoitus on oikeasti hyvää niin tottakai sitä lukee, mutta mulla on niin tarkka maku, että hyvin harvaa kirjoittajaa jaksaa kunnolla lukee.

Mites muilla?


[19:14 10.6.2007] J.R.
Itse luen paljon runoutta. Nyt on sellainen vaihe, että ei ole oikein muuta tullut luettuakaan.


[23:22 10.6.2007] S.K.
Mä en kanssa juuri muita lue. Eikä se ole edes mausta välttämälttä kiinni. Kirjan pitää olla kunnon pageturner, mutta samalla sisällökäs jotta jaksaisin läpi. Dekkarin tapaan kirjoitettua sisällöllistä mössöä siis. Juoppohullun päiväkirjat ja se kotron esikoisteos noista kahdesta lajityypistä on niitä harvinaisuuksia jotka on mua sykähdyttänyt. Niin joo.. Ja monte christon kreivin olen lukenut kannesta kanteen.


[13:26 11.6.2007] A.R.

No mäkään en kauheasti lue mitään. Jos luen, niin runokirjoja silloin tällöin. Kunnon romaaneja en juuri koskaan saa loppuun asti, heh.
Kirjoitan kyllä, vaikka en luekaan.
Sehän menisi kyllä kai niin, että jos lukee joidenkin muiden juttuja, niin sitten voisi saada inspiraatioita ja taktiikoita jne. muiden teksteistä omiinsa, eikä se siis ole huono juttu, mutta näinhän voisi käydä. Niinhän se kai menee, että toiset inspiroivat. Tai sitten idea lähtee ihan omasta päästä. Toisaalta taas, jos on joskus lukenut joitain juttuja, niin sitten saattaa alitajuisesti käyttää jotain heidän kikkojaan tai alitajuisesti muuten tehdä samantyyppistä tekstiä. Eikä sekään ole huono, kun eihän se ole kopioimista lainkaan. Päläpälä.



[10:52 13.6.2007] A.N.
Luen. Kaikenlaista mutta liian yksipuolisesti. Tykkään liikaa samantyylisistä kirjoittajista ja ärsyynnyn jos pitää lukea jotain muuta. Ehkä se olisi ihan hyvä.


[01:44 19.6.2007] S.V.
Pitkät teokset jäävät väkisinkin kesken, kärsimättömyyttäni ja laiskuuttani en jaksa lukea yli 400 sivuista opusta loppuun. Lukeminen on kyllä mitä parasta ajanvietettä esim. junissa tai junaa odotellessa. Ei haittaa vaikka joutuisi istua kököttämään pitkäänkin.

Lukeminen illalla ennen nukkumaanmenoa on muuten loistava tapa saada paremmin unta, ainakin täällä toimii :) siksi luen lähes joka ilta jonkun verran, rauhoittaa sopivasti ja rupeaa väkisinkin roiskumaan unihiekat silmiin.

Okei, eli mulla on näköjään taipumus käyttää kirjoja ja lukemista hyväksi käytännönjutuissa eikä niinkään lukea lukemisen ilosta :D kiitos nykyajan tehokkuusajattelun. Kirjat ovat käteviä.


[11:19 19.6.2007] S.T.
Sanavarasto kasvaa ja pysyy timmissä jos lukee paljon. :) Ja kliseitä oppii ehkä vähän välttämään lukemalla. En minäkään kyllä niin paljon lue kuin pitäisi.


[11:42 19.6.2007] V.G.

Lukisin enemmän kuin ennätän. Mutta siitä olen iloinen, että olen oppinut valitsemaan, mitä luen. Avaan kirjan, silmäilen sitä sieltä täältä, erikoisesti kiinnitän huomiota alkuun ja (joskus) loppuun. Jos ne tuntuvat hyviltä, alan lukea. Mutta enää en tunne tekeväni syntiä, jos jätän lukemisen kesken.

Vähän samaan tapaan valkkaan lukemistani täällä Aukeassa. Joku teos herättää halun sanoa jotain, joku on helppo sivuuttaa. Mutta useimmat varmaan jäävät huomaamatta, kun ei ole mahdollisuus viettää aikaa täällä loputtomiin. Tahtoo jäädä pikakäynneiksi. Ja se, mihin iskee silmänsä on tavallaan arpapeliä.



[16:19 19.6.2007] L.K.
Luen, luen, luen... Paljon muuta kerkii tehäkään. Hehhee...
Nytkin parit 400-sivuset kesken.

Mutta se on sääli miten vähän ihmiset nykyään lukee, ihan ylipäätään.


[17:52 19.6.2007] A.N.
Luen paljon runoja. Proosaa luen vain opiskelujen takia pitkin hampain ja stressaantuneena toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos, muuten en ollenkaan. Jostain syystä en ole lainkaan motivoitunut proosatekstin lukemiseen tällä hetkellä. Ikäänkuin siitä (hyvästäkin proosasta) puuttuisi "se jokin", mitä runoissa yleensä on. Runojakin luen "ahmimalla" ja nopeasti. Jos on hyvä runo, niin siihen kiinnittää huomiota pikaisellakin vilkaisulla ja sitten sen saattaa lukea kymmenenkin kertaa uudestaan ajatuksella. Musiikkia kuuntelen koko ajan, nimenomaan suomenkielistä musiikkia, sanojen takia. Lapsena luin paljon nimenomaan proosamuotoista tekstiä ja suosittelen sitä kaikille koululaisille, sekä myös niille aikuisille, jotka eivät itse kirjoita, sillä tärkeintä on olla jollain tapaa kirjallisuuden kanssa tekemisissä.

Aukeassa yritän olla "valikoimatta", ihan periaatteen vuoksi ja olen sitä mieltä, että sellainen olisi hyvä periaate kaikille muillekin aukealaisille. Käytännössä kuitenkin jonkin verran valikoin. Yleensä eniten lukematta jäävät "pitkän linjan aukealaisten" kirjoittajien pitkät useiden runojen kokoelmat, hyvätkin. Arvelen sen johtuvan siitä, että niissä on päällisin puolin liikaa jotain, mikä muistuttaa omaani. Arpapeliähän se kuitenkin aika pitkälle on minullakin. Toki joidenkin tekstit tulee luettua aina, mutta en nyt katso sitä vielä erityisen valikoivaksi toiminnaksi :) Jos minut haluaa lukemaan kokoelmaansa niin kannattaa otsikoida se "värikkäästi". Jos taas haluaa pitää minut loitolla, niin kannattaa noudattaa kokoelman otsikoinnissa uuden runouden yleistä valtakunnallista "paperinmakuista" trendiä.

Yleisesti ottaen sanoisin vielä lukemisesta kirjoittajalla tai kenellä tahansa, että ehkä sitä ei pitäisi nähdä ihan mustavalkoisesti pelkän kirjan tavaamisena. Edellä mainittua musiikkia voi lukea, elokuvia voi lukea, kuvataidetta voi lukea, jopa elämää voi lukea :)


[18:05 19.6.2007] V.A.
Minulle lukeminen on aina ollut erittäin tärkeää; tosin opin lukemaan kunnolla vasta vidennellä luokalla, osasyy voi olla se, että äitini luki minulle todella paljon ääneen, enkä halunnut sen loppuvan:)

Pitkään on minulla ollut kausi, että haluan hukuttaa itseni kirjaan. Jotta itsensä saa siihen hukutettua, sen pitää olla suhteellisen pitkä ja helppolukuinen, jotta ehtii kunnolla uppoutua. En ole koskaan ennen pitänyt minkään ns. asiakirjan lukemisesta, paitsi nyt. Olen löytänyt uuden aluevaltauksen; teatterialan kirjat. Keväällä saattoi olla 3 kirjaa samaan aikaan lukusessa ja 7 odottaa innokkaana vuoroaan.

Lukeminen menee minullakin kyllä kausissa: Pariin kuukauteen en lukenut juuri mitään ja nyt kovin hitaaseen tahtiin waltaria.

Minä en oikein tiedä, että mikä siinä on, mutta runoja en tykkää oikein lukea muualla kuin aukeassa. Antin kommenttia lukiessani huomasin, että minullakin on valikoiva tapa etsiä täältä luettavaa. Varmemmin luen jos teksti ei ole kokoelma, eikä kovin pitkä. En tiedä, että ajattelenko asiaa alitajuisesti jotenkin niin, että aikaa pitää käyttää tehokkaasti: lukea paljon, eikä pitkään. Mutta olen toki huomannut kokoelmia täällä lukiessani, että viimeistään neljännen runon kohdalla alkaa asiat mennä seksisin, enkä oikein enää tiedä missä mennään; kaikki on harmaata mössöä.

Yhteenveto:
Ennen lukeminen oli minulle pako maailmasta, nyttemmin olen oppinut lukemaan myös toisella tavalla ja olen laajentanut kiinnostustani. Eipä siinä.


[11:42 20.6.2007] S.T.
Kun täytin 7 vuotta, isäni luki minulle Pikku Prinssiä iltasaduksi vaikka opinkin 5-vuotiaana lukemaan itte. Oli tyhmä jatkettava sänky, mutta kun isäni istui siinä vierellä... No, niin. Luin itse aina seuraavan luvun etukäteen kun olin utelias. Keskustelimme tuntikausia niistä, oli hyvä olla.

Lukeminen ja kuunteleminen lienevät oleellisia kirjoittajan kehitykselle. ;) Toissajouluna isäni osti minulle Hanhiemo-kirjan. "Ettäs saat inspiraatiota". ;) Tällaisia kokemuksia hellii mielellään.

Hellii mielellään. No jopas.


[02:36 21.6.2007] R.K.
Samoin. Siis viestiketjun aloittajaan. Vaikka tykkään lukeakin ja analysoida. Se vain vie aikaa, ja ehkä sitä ei ymmärräkään niin hyvin kuin omiaan. Lähinnä runoissa on sellaisia suuriakin eroja, että jonkinlaisia ei hirveästi jaksaisi lukea.


[12:17 21.6.2007] P.P.
Lopetin ahkeran lukemisen parisen vuotta sitten. Tuli eteen tilanne, että tuntui kuin olisi lukenut kaiken. Kaikki toistuu hiukan samalla tavalla uusissa kirjoissa. Ehkä myös sellainen, että mikä tahansa ei enää kelpaa.

Runojen kirjoittaminen on alkanut kiinnostamaan.




[16:07 21.6.2007] S.T.
Ehkä se on siinäkin, että on vapaus valita lukemansa tekstit. Itselleni se on rikkaus, että voi lukea myös sellaisia juttuja, joita ei muuten lukisi ikinä.


[12:35 27.6.2007] J.M.
Minä luen paljon kaikenlaista, mutta työni puolestaan ihan helkutisti näytelmätekstejä.

Kyllä minä uskon siihen että kirjoittamaan oppii myös lukemalla


[13:13 27.6.2007] H.R.
Minä olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon. Välillä vain täytyy pitää lukutaukoja. Joskus lukutauko kestää pari kuukautta, joskus puolikin vuotta.

Runoutta olen lukenut vasta hieman yli vuoden, mutta olen hyvin järjestelmällisesti tutustunut suomalaiseen runouteen ja yrittänyt poimia ympäriltäni hyviä suosituksia. Minäkin kuullut, että kirjoittamaan oppii lukemalla. Pitää lukea sekä hyvää ja huonoa runoutta. Tosin huonoa runoutta lukiessaan pitää tiedostaa, että se on huonoa. Samalla voi miettiä sitä, että miksi se on huonoa. Hyvää runoutta lukiessaan inspiroituu ja tulee hyvä mieli. Se synnyttää uutta runoutta. Huono runous vain kyllästyttää.


[22:06 27.6.2007] A.N.
"Kyllä minä uskon siihen että kirjoittamaan oppii myös lukemalla"

Totta kai oppii. Pitääkin lukea. Väitän, että tärkeintä on kuitenkin kirjoittaminen. Otan taas esimerkin urheilusta: Jalkapalloilijatkin käy juoksulenkillä tai suunnistajat talvella hiihtämässä kuntoaan kasvattaakseen, eikä niistä välttämättä ikinä voi tulla lajinsa ehdottomia huippuja ilman noita oheistreenejä, mutta kyllä se "lajitaito" on kuitenkin keskeisintä kehityksen kannalta. Tätä(kin) tarkoitin sillä kun sanoin, että tietyt lainalaisuudet pätevät vähän joka elämän osa-alueella. Jonkun tekijäksi tulee juuri sitä jotain juttua tekemällä. Mutta tuota ei tosiaankaan kannata liian mustavalkoisesti tulkita, toki lukeminen on kirjoittamisen kannalta tärkeää. Sanonta "kirjoittamaan oppii lukemalla" kuulostaa kirjaimellisesti tulkittuna lähinnä näsäviisaalta vitsiltä, vaikka se oikein suhteutettuna pitääkin OSITTAIN paikkaansa. Koska olemme kirjoittajat kielen kanssa tekemisissä, niin tuollaisissa pitää olla tarkkana ja korjaisinkin sanonnan realistisempaan muotoon: "lukeminen tukee kirjoittamaan oppimista"


[13:04 2.7.2007] I.T.
Luen silloin kun luetuttaa, eli kohtalaisen harvoin. Pyrin kuitenkin lukemaan silloin mahdollisimman ajatuksen kanssa ja tarkoin. Siksipä romaanien lukeminen on minulle suunnattoman vaikeaa.

Lyriikka taas huomattavan paljon mielenkiintoisempaa. Lukeminen silti tuppaa olemaan vain kirjoittamisen kehittämistä ei niinkään lukemista lukemisen huvista.

Olenkin täällä aukeassa nyt muutaman runon kohdalla tehnyt mahdollisimman tarkan arvostelun/analyysin taitojeni mukaan. Sillä tavalla ei ohita sitä runoa, jonka juuri luin. Samalla kehitän analyysin ja arvostelujen kirjoittamisen jaloa taitoa. Aukeassa ei kuitenkaan kaikkia runoja ehdi millään lukea, mutta jos saisikin edes muutaman luettua harkiten ja runon arvolle sopivasti. Haastan mielelläni toisetkin lukemaan ja kirjoittamaan arvosteluja.


[00:22 4.7.2007] J.R.
Mitä mieltä on kirjoittaa jos ei lue? Toki sitä voi mielettömyyden merkeissäkin tehdä. Zen-hulluutta.


[15:17 4.7.2007] Minna Tuukkanen
Luen, etten luulisi pahimpia kliseitä hienoiksi oivalluksiksi. Ja siksi, että se on mielestäni mukavaa. Joidenkin kirjoittajien tuotoksia lukiessa mieli myrskyää ja tyyntyy, saan kokea tunteita, joita en olisi muuten ehkä kokenut tai jotka olisin unohtanut. Lukemisesta saan elämyksiä. Sanavarasto ja kielitaju kehittyvät. Aikakin kuluu, jos ei ole tähdellisempää tekemistä.

Ja tämä pätee sekä runoihin että proosaan.
Tykkään aika monentyylisestä kirjallisuudesta, mutta en silti lue valikoimatta mitä vaan. Tosin luettu huono runo tai kirja silloin tällöin muistuttaa kätevästi, mikä on sitä hyvää sitten.


[11:25 6.7.2007] M.S.M.
Lukemaan oppii kirjoittamalla - ei se mielestäni ole mitään näsäviisastelua. Antin oheistreenivertaukset olivat kyllä osuvia, ja totta on, ettei tätäkään väittämää parane tulkita liian mustavalkoisesti. Itselleni lukeminen on tutustumista maailmaan, johon on ihastunut - kirjallisuuden maailmaan. Se on hiukan sama, kuin jos olisi kiinnostunut jostakin vieraasta kulttuurista. Voitko todella sanoa tuntevasi vaikkapa meksikolaisuuden ytimen, jos et ole viettänyt aikaa kyseisessä maassa - vaikka olisitkin järjestänyt kotona luurankojuhlia ja opetellut espanjaa?

Vaikutteiden saamista, jota Aurora ylempänä pohti, on turha pelätä. Tutustumalla kirjallisuuden kenttään välttää todennäköisemmin latteudet ja toistamiset. Kun tiedostaa, mitä on jo tehty, on helpompi lähteä etsimään uusia näkökulmia ja käsittelytapoja. Intertekstuaalisuus on väistämätön osa kirjallisuutta, on ollut sitä niin kauan kuin ihminen on tuhertanut merkkejä luolien seinille. Ja Anttiinkin viitaten: kaikki taiteenlajit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Miksi tämä olisi huono asia? Vallitseehan luonnossakin jatkuva symbioottinen vuorovaikutus, samoin ihmissuhteissa ja vaikkapa maailmantaloudessa.

Voimakkaan lukukokemuksen jälkeen saattaa tuntea, että oma teksti muistuttaa liikaakin juuri luettua. Tämä on kuitenkin ohimenevää, ja ajan kanssa vaikutteet sulautuvat osaksi omaa kieltä ja ilmaisutapaa. Itse otan puhtaasti kaiken irti vaikutteista. On tekstejä, joista näen ensi vilkaisulla: no niin, on taas luettu Anhavaa, Ozia, Kilpeä. Mutta kas: yleensä sitä ei huomaa kukaan muu! Oma ääni puskee aina läpi.

Luen siis niin paljon kuin pystyn.


[18:23 6.7.2007] N.N.
Mari kirjoitti tuossa järkevästi, ajattelen itse samalla tavalla.


[23:44 12.7.2007] Anna Kärkkäinen
Hitaan ja vaivalloisen lukemisen takia luen hyvin vähän. Minun täytyy muodostaa kaikesta lukemastani, pääni sisällä, kokonaisvaltainen ja moni uloitteinen visuaalinen nähtävyys, tekstiä ymmärtääkseni. Siksi harkitsen, aloitan, suunnittelen, pistän korvantaakse, kuuntelen ja tavaan, useammin kuin sitten luen. Kuitenkin pidän lukemisesta toisinaan. Alku on hyvin ratkaiseva lopun lukemisen suhteen... Elämään koetan keskittyä!


[00:38 14.7.2007] H.H.
Minäkin olen aika hidas lukija, mutta onneksi muistan pitkään sen minkä olen lukenut. Yritän myös koko ajan lukea jotakin. Pelkään neuroottisesti, että muuten pysähdyn - ja jään junnaamaan henkisesti paikoilleni. Minusta jokaisella kirjoittajalla on myös velvollisuus lukea. Miksi kukaan lukisi meitä, jos me emme lue muita? Ilman lukijaa koko kirjallinen kommunikaatio jää huudoksi ilman ääntä. Viestintä ihmisten sielujen välillä on jo tarpeeksi jäässä muutenkin. Mitä siitä siis tulisi, jos vielä me kirjoittajatkin kävisimme toisillemme kuuroiksi.


[11:59 22.7.2007] S.L.
Jännä juttu, en minäkään lue juuri mitään. Haalin mielenkiintoisia hyllykirjoja, mutta en minä niitä viitsi lukea. Ja vaikka aloittaisin hyvän kirjan, joka imaisee minut mukaansa, se saattaa kestää vuoden. Kyllä vain.


[14:50 22.7.2007] J.M.
Periaatteessa tykkään lukea, mutta sopivia annoksia on niin vaikea löytää. Hyllyssä on kyllä parikin loistavaa runokokoelmaa odottamassa. Useimmiten se tarve tulee vain täytettyä netissä. Siitä huolimatta, että Szymborska on nero, se on myös aivan mielettömän raskasta luettavaa. Netissä kommentin kirjoittaminen on puoli nautintoa.


[21:51 24.7.2007] P.V.
Runoista en tykkää mutta muuten luen niin perkeleesti (tai siltä musta ainakin tuntuu - keskimäärin 70 kirjaa vuodessa). Ja luen pelkästään siitä syystä että se tuntuu hyvältä, paljon paremmalta kuin esimerkiks leffojen katselu, joihin en jaksa keskimäärin keskittyä ollenkaan.

Nykyään lähinnä omaelämäkertoja ja muita todellisuuteen perustuvia. Fantasiasta iskee Tolkien, mutta niiden jälkeen ei mikään muu fantasiakirjallisuus ole tuntunut yhtään miltään.

Ja ne kaikkien aikojen parhaat kirjat..? Monia on uusintaluvunkin arvoisia, mutta kolme (tai miten sen nyt ottaa) on ylitse muiden:

Tolkienin Lohikäärmevuori (tai Hobitti), Tolkienin Taru Sormusten Herrasta trilogia ja Bukowskin Postitoimisto. Jälkimmäinen tulee luettua läpi vähintään pari kertaa vuodessa, ja aina se iskee.




[15:42 7.3.2008] S.P.

Lukeminen on epäitsekkäintä puuhaa koskaan,
tosin luulen, että sekin on lukijasta kiinni: mitä haluaa lukea ja miksi haluaa?
Miksi ylipäänsä lukee?

On haavoittavaa ja noloakin jopa omille teksteilleen se, ettei muuta lue.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty