Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Minne on kadonnut riimitys?

[13:21 5.11.2007] V.H.
Kävin lukemassa lokakuun kuukausiteeman teokset ja ihastuin Paula Virtalan kirjoittamaan runoon Päivien päällä hyvä valo. Siinä oli kaunis tunnelma ja käytetty perinteistä riimitystä. Hyvin harva runojen kirjoittaja käyttää enää riimejä, mikä on ikävä juttu. Mun mielestä runo tarvitsee jonkin yhtenäistävän tekijän, niinkuin yhdessä runossa oli hienosti käytetty toistoa, joka sopi siihen hyvin. Onko tämä jo vanhanaikaista ajattelua?


[19:00 5.11.2007] A.N.
Ei ole! Rakastan riimittelyä!


[22:53 5.11.2007] M.S.M.
Riimitys väistyi, kun runo vapautui.

Minusta on aika karmiva ajatus, että runo hyväksyttäisiin julkaistavaksi/ luettavaksi/ kaanoniin vain, jos se täyttää jonkin tietyn muodon. Modernismi irrotti runot vanhasta kaavasta ja toi ilmaisulle uusia vapauksia.

Riimittely on toki viehättävä, käyttökelpoinen ja taitoa vaativa tehokeino, ja sitä on turha syrjiä perinteen vuoksi. Parhaimmillaan se kuitenkin on osana kaikkien runon ilmaisumuotojen ja tehokeinojen kirjoa. Nykyaikanahan riimittely elää vahvasti varsinkin laululyriikassa.

Olen lukenut kaameita, kieli poskessa väännettyjä riimityksiä viime vuosisadan alkupuolelta, kun ilmaistava asia on väkisin tungettu loppusoinnulliseen pakettiin - sellainen menee jo ironian puolelle, tahtomattaankin.

Ihana asia on ilmaisun rikkaus, joka antaa jokaisen ajatuksen tulla runoksi juuri siinä muodossa, joka sille parhaiten sopii.


[11:00 6.11.2007] P.V.
Kun olin vielä nykyistäkin nuorempi runojen kirjoittaja, vein intoa puhkuen nipun tekstejä silloiselle äidinkielen opettajalleni, joka oli monella tapaa fiksu ihminen. Palaute oli monipuolista ja kannustavaa. Yksi agenda oli kuitenkin ylitse muiden: luovu riimeistä, vanhanaikaisesta tyylistä, kirjoita modernimmin. Siitäkös minä pahoitin mieleni! Vanhanaikaisesti, muka! Miksi riimeillä kirjoittaminen oli heti vanhahtavaa tyyliä? Mutta sitten oma runolukemistoni monipuolistui modernimpaan suuntaan ja uskaltauduin jättämään riimit pois. Se oli oikeasti hyvä idea, vaikken sitä olisi tahtonut uskoa. Ja olenhan minä riimeihin välistä palannutkin.

Minä nyt kaikista vähiten haluan kieltää ketään kirjoittamasta riimirunoja. Nehän ovat ihania. Mutta Mari Sohvi puhuu viisaita. Riimirunouden kirjoittaminen on vain yksi monista tavoista kirjoittaa, ja nyt sattuu ehkä (ainakin Aukeassa) olemaan sellainen aika, kun sitä suositaan vähemmän uusien runoilijoiden keskuudessa. Muistamisen arvoista on kuitenkin myös se, että riimirunoja voi kirjoittaa vanhahtavasti ja uudenaikaisemmin, huonosti ja hyvin, oivaltavasti ja kankeasti. Runon vapautumisessa ihanaa on minusta ei niinkään riimien väheneminen kuin rytmin rikkoutuminen, sen monipuolisempi käyttö.


[11:52 6.11.2007] H.N.
Minä taas olen joskus yrittänyt kirjoittaa ilman riimejä (yhden olen täällä julkaissutkin), ja jotenkin väkinäiseksi meni. Hyvä rytmi on minulle omissa runoissani erityisen tärkeää, mutten sitä tai riimittelyä kaipaa muiden runoissa voidakseni niitä ihailla ja arvostaa.


[11:53 12.11.2007] Minna Tuukkanen
Viime viikonloppuna veljeni sanoi minulle ihan vakavalla naamalla, ettei ymmärtänyt runojani runoiksi, vaan ihan joksikin muuksi kirjallisuuden lajiksi - miksikä sitten?! - kun niissä ei ole riimejä. Riimittömyys ei kuulemma kuulu runon määritelmään. Kuului tai ei (suosittelisin silti suomen kielen sanakirjan kohdan RU kertaamista) niin se on vähän pahempi juttu kun eivät minun runoni, niitä ne nimittäin ovat, kerta kaikkiaan välitä siitä, tulevatko ne päästäni pihalle riimimuodossa vai missä. Ei runo ole määritelmänsä. Oli se määritelmä sitten oikeellinen tahi ei... käskinkin veljeni päivittää tietonsa tälle vuosisadalle.

Ja jos alkaisin pakottaa ilmaisuni väkisin mittaan ja riimeihin, no, se kanssa kuulostaisi siltä että se on väkisin tehty. Ei siis hyvältä. Ei maailma kaipaa lisää huonoja runoja, jollaisia MINUN tuotokseni väkisinkin olisivat jos väen vängällä änkeäisin niihin riimit.

Ne, jotka osaavat, tekevät. Minä en osaa, siis teen omalla tavallani.


[19:10 17.11.2007] A.P.
Usein mielen lentäessään matalalla tuntuu, että kuka tahansa ajatusvirta-oksettaja pääsee paljon helpommalla. Aina voi syyttää muita vanhanaikaisuudesta ja siitä, etteivät he tajua todellista taidetta.

Vaatii enempää kirjoittaa jotakin helposti ymmärrettävää ilmastaen omaa sanomaa ja tulla haukutuksi vanhanaikaisuudesta ja... siitä, että arvostelija todellakin ymmärsi kirjoituksen ja siksi tuntee olevansa sen yläpuolella.

Mutta näin vain noilla hetkillä. Ei mustavalkoinen kuva tee valokuvaajasta parempaa. Vai?


[06:33 23.11.2007] T.V.
Luulenpa riimirunous on jo jäänyt hamaan menneisyyteen! Se on toki parhaimmillaan kauniin soljuvaa ja kuten M.Miettinen edellä laulujen teksteissä riimittely elää vahvasti sinnehän se sopii. Mutta huomaa kun lueskelee uusimpia julkaistuja runoteoksia siellä ei sijaa ole riimeille, moderni runous jyllää. Riimirunous oli oman aikansa lapsi ja hyvä niin sillä mikään ei ole ikuista.


[22:47 23.11.2007] J.P.
Ja eikös se riimittely ollut kuitenkin jäänne ajalta jolloin tarinoiden ja laulujen muistamista täytyi tukea riimeillä.... No samaahan voisi sanoa musiikistakin, mutta anyway.

Kyllä se riimittelykin varmaan jonkin nosteen saa, mutta sitoohan se kamalasti ja omasta mielestäni on melko keinotekoista.

Onnea riimittelyihin ja tehkää ihmeessä niin kuin hyvältä tuntuu - riimeillä tai iliman.


[10:24 24.11.2007] H.N.
Saattaa se riimittely toki sitoakin, mutta toisaalta voi viedä tiettyyn suuntaan lähteneen runon aivan toiselle raiteelle. Ainakin minun huumori(?)pitoisissa riimirunoissani myös riimit - siis sopivien riimien pohtiminen - osaltaan luovat ja vievät juttua eteenpäin, harvemmin suunnittelen tarinankaarta alusta loppuun ennen kirjoittamista.

Rimmailu menee helposti keinotekoiseksi - ihan yhtä helposti kuin ns. moderni runous. Kaikkein eniten vihaan (ja silti ne pitää aina lukea) paikallislehdessä silloin tällöin julkaistavia, runomuotoon runnottuja eläkeläisten ryhmäretkikertomuksia...
"Jo aamuvarhain nouti meidät Satulin bussi
oli kuskiksi pyydetty Virtasen Jussi
Jussi se kuljetti meidät perille turvallisesti
ja lauloimme koko matkan tuttuja virsiä innokkaasti"



[22:06 25.11.2007] Minna Tuukkanen
Urkh, juuri tuota tarkoitin pakotetulla.


[01:26 26.11.2007] A.N.
Viisainta olisi sotkea riimejä ja riimittömyyttä keskenään, kuten myös keinotekoisuus ja aitous.


[22:33 26.11.2007] S.K.
Ei riimittely ole mihinkään kadonnut vaan se on palautunut runoudesta oikean lyriikan puolelle, sinne mistä se on lähtöisinkin, eli lauluteksteihin :)

Mutta joo.. itse kirjoitan sekä vapaata että mitallista ja myös sekoittelen lajityyppejä mielelläni. Silti alusta loppuun mitallinen teksti vaan yksinkertaisesti on mun mielestäni parhaimmillaan laulettuna kun taas vapaamittainen (vaikka höystettynä mitallisillakin osioilla ja riimeillä) on omimmillaan luettuna tai lausuttuna.

Täällä aukeassa vaikuttavan Valden tekstit on sitä harvinaisempaa mitallista osastoa jota ei tee mieli ruveta laulamaan mitallisuudesta huolimatta, mutta voi olla että nekin toimisivat laulettuna. Runonlaulantana ainakin:9


[13:32 9.1.2008] Viivi Jalkanen
Minusta riimitys kuulostaa melkein poikkeuksetta lastenrunoilulta. Laulun sanoissa se toimii paremmin, mutta ihan vain runossa se on mielestäni jotenkin naiivia.


[13:49 9.1.2008] A.N.
"Laulun sanoissa se toimii paremmin, mutta ihan vain runossa se on mielestäni jotenkin naiivia."

Minä olen juuri päinvastaista mieltä. Parhaat laulun sanat on niitä, missä ei ole riimejä, mutta runossa riimit toimivat aivan loistavasti. Naivia on jäljitellä Saarikoskea vapaine mittoineen ja rytmeineen, sitä on nyt tehty 40 vuotta. Olisikohan jo aika vähitellen vaihtaa jäljittelyn kohdetta? Ei sillä, että naiviuudessa mitään vikaa olisi. Paras runous on naivia.


[17:36 30.1.2008] J.K.
Itse en pidä riimirunoista, mutta laululyriikassa riimit ovat kyllä paikallaan, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ennen kirjoitin itsekin tiukan "oikeaoppisesti" riimiteltyjä lauluja, mutta nykyään olen oppinut käyttämään riimejä vapaammin ja vähemmän, mutta kokonaan en niistä luopuisi lauluteksteissä. Tosin täytyy kyllä mainita, että toimiihan riimittömyys erinomaisesti esimerkiksi Dave Lindholmilla ja Kauko Röyhkällä.


[21:22 9.2.2008] A.N.
Haluaisin heittää kysymyksen: kumpi on hankalampaa, riimillisen vai riimittöman runon kirjoittaminen?
Itselleni ehdottomasti jälkimmäinen tuottaa hankaluuksia. Enkä voi ymmärtää miksi.


[10:46 11.2.2008] J.K.
Hankaluus riippunee enimmälti runoilijan omista kirjoitustottumuksista ja -tavoista. Tuskin riimitön tai riimillinen runo voidaan kumpikaan absoluuttisesti määritellä vaikeammaksi.

Riimit voivat olla hankalia siksi, että ne kahlehtivat aihetta, sillä yhden säkeen kirjoitettuasi löytyy seuraavalle säkeelle enää hyvin rajallinen määrä sanoja, johon sen voi päättää. Toisaalta jos mielikuvitus ei ole kirjoittajan vahvimpia puolia, voi tällainen kahlehdinta helpottaa kirjoittamista juuri siksi, että se antaa suunnan tarinalle pakottamalla käyttämään tiettyjä sanoja. Loppujen lopuksi kysymys on siitä haluaako kirjoittaja olla kielen vietävänä (riimit) vai haluaako kirjoittaja viedä kieltä (riimittömyys). Kummallakin tavalla voi synnyttää hienoa tekstiä.


[10:20 22.2.2008] V.A.
Koska olen ikääntynyt ja näivettynyt jässikkä, niin tykkään kirjoittaa riimirunoa.

Nykyisin kirjoittelen roosaa, jossa ei ole peetä, eikä taida olla päätä, eikä myöskään hännän päätä.

Mukavaa kevättä runoystävilleni!

Moloskis!


[11:45 23.2.2008] S.V.
Tapio Vihersalo: ..."moderni runous jyllää. Riimirunous oli oman aikansa lapsi ja hyvä niin sillä mikään ei ole ikuista."

Runoudessa tapahtuu tällä hetkellä suuria muutoksia, niin meillä Suomessa kuin muuallakin. Itse asiassa riimit ovat tulleet takaisin. Nyt käytetään laajemmin eri keinoja ja riimirunous on niistä yksi. Ei siis niin, että vain yhtä tyylikeinoa käytettäisiin, vaan useampia. Käsittääkseni vanhentumassa on modernille runolle tyypillinen sosiaalis-psykologinen ja symbolistinen sisältölähtöisyys, jota pääasiassa kai tulkittiin psykoanalyyttisin keinoin.
Nyt kokeellinen kielirunous nostelee päätään. Runoutta voi myös tehdä katseltavaksi, kuunneltavaksi, jopa pelattavaksi. Ilmaisutapojen rajoja etsitään ja rikotaan.
Moderni on vanhaa.


[12:24 23.2.2008] J.R.
Tai sitten kokeellinen kielirunous painaa jo päätään, toivottavasti.


[12:58 23.2.2008] S.V.
Ei paina, Juha. Nyt se on marginaalissa, eli suurten kustantamoiden ja palkintoraatien hyljeksimää, mutta tulevaisuudessa ihan arkipäivää.



[12:37 27.2.2008] J.R.
No minusta se on kyllä ihan valtavirtaa. Ks. esim Tuli & Savu, maan ainoa runouslehti. Mitä tulee palkintoraateihin, niin eipä tuo suuntaus sielläkään vierasta ole.


[19:04 27.2.2008] M.A.
Noh, tuskin nyt sentään ainoa... :) Tuli & Savu toki on yleisimmin tunnettu, mutta toki pääasiassa runouteen keskittyviä lehtiä on esimerkiksi Taite ja Elävien runoilijoiden seuran Sieppari.

Jos muuten jotakuta kiinnostavat kirjallisuuslehdet noin yleisemminkin, niitä löytyykin sitten jo vaikkapa Lumooja, Nuori Voima ja kulttuurimedia Unikankare.

Pahoittelen aiheesta poikkeamista. :)


[19:40 2.3.2008] J.R.
Kiitos, Minna, informoinnista. Minulle nämä Taite ja Sieppari olivat tuntemattomia. Ilmestyykö tuo Taite vielä?


[21:26 2.3.2008] M.A.
Pitäisi ilmestyä. Olen itsekin harkinnut, pitäisikö tilata. Muistaakseni sieltä voi vieläkin tilata näytenumeron, jos kiinnostaa tutustua. Minä tilasin, ihan hyvältä vaikutti. Semmoinen A5-kokoinen ohuehko lehti se on.


[13:43 3.3.2008] V.Q.
On mahdotonta tehdä mitään täysin muodosta vapaata taidetta. Modernikin runous tarvii jonkinlaisen oman hengityksen. Tarvii jostain saada ote.
Joskus on erittäin antoisaa yrittää vaikka kalevalamittaa. Siinä huomaa ihan uusia mahdollisuuksia. Kannattaa lukea runojaan ääneen niin siinä huomaa että joskus riimitys on ihan oleellista.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty