Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Amadeus van Bach

Seuraava sivu  

[18:37 13.6.2007] Juha Saransalmi
Rupesi kiinnostamaan - kun toisaalla jutellaan musa-aiheesta - että löytyykö Aukeasta ketään muuta klassisesta musiikista kiinnostunutta kuin allekirjoittanut. Ja niin kuin siinä toisessakin keskustelussa, voisi tässäkin antaa vinkkiä mielenkiintoisista säveltäjistä, esittäjistä ja esityksistä.


[20:54 13.6.2007] Juha Saransalmi
Aloitetaanpa sitten tällä: nelikätinen sovitus Chopinin minuuttivalssista =) Vähän niin kuin kevyttä klassista.

http://www.youtube.com/watch?v=gWrqtJTEmBk


[21:10 13.6.2007] Juha Saransalmi
Lisää pianohumoristi Victor Borgea:

http://www.youtube.com/watch?v=BcV19rylSZc


[21:25 13.6.2007] Juha Saransalmi
Sitten ihan vakavaakin soittamista. Näyttää ja kuulostaa helpolta, mutta ei ole:

http://www.youtube.com/watch?v=xP2LktDZR4g


[21:37 13.6.2007] J.T.
En tiedä klassisesta musiikista mitään, ainakaan vielä. Olen vasta aloittelemassa. Tällä hetkellä se on sitä että lainasin kirjastosta Tshaikovskin 1. sinfonian ja nyt se on soinut herkeämättä päässä jo monta päivää.

Mozartia myös kokeilin, mutta se oli ihan eri tyylistä. Muidenkin epäluulojeni vuoksi jätin sen yhteen kuuntelukertaan. Mutta mistä päin klassisen musiikin maailmaa kannattaisi lähteä lähestymään? Miten eri klassisen musiikin muodot sopivat erilaisiin kuuntelutilanteisiin?


[21:54 13.6.2007] R.M.
http://www.youtube.com/watch?v=8TAEjgZ2asw


Vittorio Monti, czardas

Toivottavasti linkki toimii. Tämä on ihan ehdoton suosikkini, kaveri soitti sen kerran klarinettisoolona ja konserttisali repes suosionosoituksiin. Nostaa hiukset pystyyn... Tuossa youtuben versiossa soittaa aivan huippu pasunisti.


[23:10 13.6.2007] Juha Saransalmi
"Miten eri klassisen musiikin muodot sopivat erilaisiin kuuntelutilanteisiin?"

Tuo seikka on varmaan jokaisen omasta mausta ja senhetkisestä mielialasta riippuvainen.

"Mutta mistä päin klassisen musiikin maailmaa kannattaisi lähteä lähestymään?"

Klassisen musiikin maailma on niin käsittämättömän laaja, että ainakaan minä en pysty tuohon mitään yksiselitteistä vastausta antamaan. Eiköhän vain ole parasta kuunnella sellaista, josta pitää. Ei millään järjestyksellä ole väliä. Siitä se sitten lähtee ja etenee luonnollisesti. Toki kannattaa tutustua aluksi ainakin suuriin mestareihin: Bach, Händel, Mozart, Beethoven, Haydn, Brahms, Tsaikovski...

"Mozartia myös kokeilin, mutta se oli ihan eri tyylistä. Muidenkin epäluulojeni vuoksi jätin sen yhteen kuuntelukertaan."

Olisipa kiva tietää, mitä ne epäluulot ovat ja miksi Mozart ei tuntunut hyvältä =) Itse pidän eniten juuri Mozartista, enkä voi ikinä lakata ihmettelemästä sitä, miten yksinkertaista ja silti hienoa hänen musiikkinsa on. Etenkin kun tietää, miten helppoa säveltäminen hänelle oli pikku lapsesta asti.


[23:46 13.6.2007] Juha Saransalmi
Raija, kiitos linkistä! Se toimi, mutta esitys ei =) Pääpaino oli pelleilyllä, ja itse musiikista ei sitä tuntematon saa kunnon käsitystä. Tässä olisi tarjolla ehjempi versio, vaikkei kaikkein perinteisin tulkinta tämäkään:

http://www.youtube.com/watch?v=qeNKiilwpdk&mode=related&search=


[23:58 13.6.2007] Juha Saransalmi
Jos ei ole vielä kauhean paljon klassisen parissa pyörinyt, voi kokeilla pehmeänä laskuna tätä Bach-Gounod'n Ave Mariaa, jonka esittää Bobby McFerrin yleisön kanssa. Kyseessä on siis Bachin pianopreludi (tai cembaloitahan ne vielä siihen aikaan oli), johon Gounod lisäsi omana aikanaan tuon yleisön esittämän melodian. McFerrin laulaa varsinaisen piano-osuuden.

http://www.youtube.com/watch?v=xmdDmnHKQvk


[00:06 14.6.2007] Juha Saransalmi
Ja vielä hyvän yön toivotukseksi Jussi Puron orkesterisarjasta kuuluisa Air, jossa solistina edelleen Bobby McFerrin.

http://www.youtube.com/watch?v=slUW5IBVo_8&mode=related&search=


[00:27 14.6.2007] M.A.
Arvo Pärt.
Muutamalla nuotilla saa aikaan aivan mielettömän hienon tunnelman.

Mutta. Yleensä pidän klassista musiikkia yliarvostettuna. ”Samoja biisejä veivataan ees-taas.” Oikaiskaa hyvät ihmiset juntin maallikon mielipide! Olen kumminkin käynyt katsomassa Otellon Suomen kansallisoopperassa ja pidin siitä. Kehityskelpoinen? ;)



[00:50 14.6.2007] Juha Saransalmi
"Kehityskelpoinen? ;)"

Ooppera vai sinä? ;)




[01:04 14.6.2007] Juha Saransalmi
"Yleensä pidän klassista musiikkia yliarvostettuna."

Se asiahan on toki jokaisen itsensä määriteltävissä.

"Samoja biisejä veivataan ees-taas.? "

Tuohon on vaikea vastata, kun ei tiedä mitä ja mistä kukin kuuntelee. Radiossa kyllä toistuvat usein tietyt klassikot, mutta tulee sieltä paljon muutakin. Ja levyjä sekä videoita voi tietysti hankkia maun mukaan - eikä tarjonta kovin äkkiä lopu kesken =) Ei, vaikka keskittyisit pelkästään Puron Jussiin, siis Johann Sebastian Bachiin. On arvioitu, että jos joku rupeaisi päätyökseen kirjoittamaan/nuotintamaan Bachin sävellykset, niin siihen menisi aikaa noin 60 vuotta (Bach itse eli 65 vuotiaaksi). Ehtivä mies siis oli Jussi, kun ottaa huomioon, että oikeastaan kaikki teokset ovat mestarityötä. Lisäksi piti hoitaa kolmen kirkon kanttorin työt, lapsia oli muistaakseni 22 (parhaimmillaan taisi yhtaikaa elossa olla vain 16), osan sävellyksistään hän vielä kirjoitti itse puhtaaksi, ja ehti elää vielä jonkin aikaa sokeanakin.


[01:50 14.6.2007] M.A.
'Ooppera vai sinä? ;)'
Minä - toivottavasti. :)

Millä perusteella Bachin kaikki työt on mestaristöitä? Siis en kettuillakseni kysy, vaan tiedonhalusta. Mulla kun on vaan tämä omituinen ajattelutapa, että enemmistö on usein väärässä ja että mitä enemmän "hypetetty" sitä enemmän joutaa kriittisen silmän/korvan alle.

Myös mietin, että onko nykysäveltäjistä mihinkään, kun aina näitä edesmenneitä kovasti kehutaan?

Ja miten voisi verrata klassista sävellystä ja ns. pop-sävellystä? Miten Anatheman Eternity on huonompi kun Moozartin se ja se sinfonia?

Toisaalta klassisessa musiikissa harmittaa se toisiseikka, että mm. kyseisen musiikin dynamiikanvaihteluiden ja erottelukyvyn takia laadukas kuunteleminen vaatii hyvät toistimet ja tilat, ellei halua kuulokkeilla kuunnella - ja nekin mokomat olisivat paremmat olla edes kelvolliset.

Olin kerran Carl Orffin kuuluisaa Carmina Buranaa kuuntelemassa Tamperetalolla ja sopraanonaisen kiekaisut aiheuttivat ikävän interferenssin (?) jolloin ääni ikäänkuin säröytyi. Eli miljoonaluokan konserttitalokaan ei ole hyvä kuunteluympäristö?


[09:50 14.6.2007] T.H.
Elokuviin sävelletyn klassisemman saralta mainitsemisen ansaitsee mielestäni Shigeru Umebayashi, joka loi mieleenpainuvia sävellyksiä mm. elokuviin "In the mood for love", "2046" sekä "Lentävien tikarien talo".


[11:35 14.6.2007] Juha Saransalmi
"Millä perusteella Bachin kaikki työt on mestaristöitä?"

Esimerkiksi sillä tavalla, että vaikka ne aina tunnistaa hänen teoksikseen, ne osaavat aina yllättää ja kuulostaa tuoreelta. Joku asiantuntija sanoi kerran, että niissä on suuri informaatioarvo, joka tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että kun kuulija luulee arvaavansa miten jatko menee, niin se meneekin eri tavalla. Bachin kuten muidenkaan mestarien sävellyksiin ei kyllästy, vaikka niitä kuuntelisi tai soittaisi vauvasta vaari-ikään - päinvastoin niistä löytää koko ajan uutta. Ne ovat ns. elämää suurempaa. Katselin kerran eräässä sotilaskodissa, kun lähes kaikkien siellä olevien, kahvia ja munkkia popsivien sotilaiden jalka vipatti tahdikkaasti keskusradiosta kuuluvan musiikin tahdissa. Kovin moni tuskin tiesi, että kappale oli yksi Bachin lukuisista koraalialkusoitoista, siis kirkkomusiikkia. Ja sotilaita oli paljon =)

"Myös mietin, että onko nykysäveltäjistä mihinkään, kun aina näitä edesmenneitä kovasti kehutaan? "

Tämä on taas makuasioita, mutta jos oman mielipiteen saa sanoa, niin vastaan: ei ole ;)

"Ja miten voisi verrata klassista sävellystä ja ns. pop-sävellystä? Miten Anatheman Eternity on huonompi kun Moozartin se ja se sinfonia?"

Pop-sävellyksiäkin on moneen lähtöön, samoin myös ns. klassisia sävellyksiä. On noita klassisiakin tehty aika kuivia, mutta yleensä ne on sitten unohdettukin. Popin ja klassisin tyyli ja tarkoitus on niin erilainen, että ehkei ole mieltä verrata niitä sillä tavalla. Anatheman Eternityä en tunne, joten enpä osaa miten se on huonompi kuin Mozartin sinfoniat. Siitä tuli mieleen eräs juttu: joku nuori poika oli joskus kysynyt Mozartilta, miten sävelletään sinfonioita. Säveltäjä oli vastannut, että pojan olisi parempi aloittaa balladeista. Tähän poika: "Mutta sävelsittehän tekin sinfonioita jo lapsena!" "Niinpä kyllä, mutta minun ei tarvinnutkaan kysyä miten", vastasi Mozart.

"Toisaalta klassisessa musiikissa harmittaa se toisiseikka, että mm. kyseisen musiikin dynamiikanvaihteluiden ja erottelukyvyn takia laadukas kuunteleminen vaatii hyvät toistimet ja tilat, ellei halua kuulokkeilla kuunnella - ja nekin mokomat olisivat paremmat olla edes kelvolliset."

Minusta tuo ei ole lainkaan välttämätöntä, jos itse musiikki kiinnostaa. Se on vähän niin kuin valokuva; jos sisältö puhuttelee, niin teknisellä laadulla ei aina ole niin merkitystä. Toki hyvä sointi tuo paljon lisää, mutta siltikin sisältö on minulle tärkein.

"Olin kerran Carl Orffin kuuluisaa Carmina Buranaa kuuntelemassa Tamperetalolla ja sopraanonaisen kiekaisut aiheuttivat ikävän interferenssin (?) jolloin ääni ikäänkuin säröytyi. Eli miljoonaluokan konserttitalokaan ei ole hyvä kuunteluympäristö?"

Ääni ja akustiikka on kerrassaan ihmeellinen asia noin fyysisenäkin ilmiönä. Kaikkea voi sattua. Olin kerran pitämässä pianotuntia eräässä luokassa. Muutaman kymmenen metrin päässä oli teknisten aineiden luokka, jossa tehtiin samaan aikaan metallitöitä. Olisiko siellä sorvattu tai porattu jotakin, mutta jyrinä oli kamala, se tärisytti rumpukalvoja ja koko kehoa. Mutta alle metrin päässä istuvalle piano-oppilaalle ääni tuskin kuului. Vaihdomme kokeeksi paikkaa oppilaan kanssa, ja hän hämmstyi siitä, kuinka suuri ero äänellä oli. Vastaaviin ilmiöihin olen törmännyt useinkin.

Ehkä sen sopraanon äänentaajuus ei vain ollut synkronissa salin akustiikan kanssa =) No, mutta ei kai se niin vakavaa liene, jos joskus konserttisalissakin vähän särähtää, kunhan se musiikin sisältö on kunnossa.


[20:08 14.6.2007] O.O.
Oma musisointi on pääasiassa klassista (9v kitaraa takana) ja varsinkin musalukion myötä on tullut tutustuttua mitä mielenkiintoisimpiin klassisiin teoksiin. Omat suosikit ovat kuitenkin erinäisiä pianoteoksia. Bachin goldberg-variaatiot ovat allekirjoittaneen mieleen. Nykysäveltäjistä sen sijaan kannan Yann Tiersenin lippua (Amélie, Goodbye Lenin, anyone?) Herran koko tuotanto on käytännössä loistoa. Arvo Pärtiä on kyllä hypetetty joka suunnasta ja ehkä siihen pitäisi tutustua.


[20:45 14.6.2007] J.T.
"Olisipa kiva tietää, mitä ne epäluulot ovat ja miksi Mozart ei tuntunut hyvältä"

Kävin vähän aikaa sitten Salzburgissa enkä hirveästi pitänyt kaupungista...

No, ei minulla muuta, toivon vain ettei tästä keskustelusta tule sitä pakollista klassisen ja populaarin vastakkainasettelua, mikä ainakin omasta mielestäni on järjetöntä typeryyttä.


[21:08 14.6.2007] Juha Saransalmi
"Bachin goldberg-variaatiot ovat allekirjoittaneen mieleen."

No, sitten ovat varmasti tuttuja myös Glenn Gouldin tulkinnat niistä =)

http://www.youtube.com/watch?v=g7LWANJFHEs

"Kävin vähän aikaa sitten Salzburgissa enkä hirveästi pitänyt kaupungista..."

Ok, Joni, kiitos! Tosin en ymmärrä, miten epämukava kaupunki vaikuttaa Mozartin musiikkiin...


[11:58 15.6.2007] ba rokki
Barokki:
-Rameau: Suites (esim. http://www.youtube.com/watch?v=van_dQf9p3s )
-Vivaldi: koko tuotanto (esim. http://www.youtube.com/watch?v=B_mP7PdpEdg )
-Pergolesi: Stabat Mater (esim. http://www.youtube.com/watch?v=XsTMXtH24jY )
-Bach: Matteus-passio (esim. http://www.youtube.com/watch?v=2zJQPhObgzk )

Muuta:
-Paganini: Kapriisit (esim. http://www.youtube.com/watch?v=vPcnGrie__M )

Nettiradio: Avro Klassiek, Baroque around the clock http://shoutcast.omroep.nl:8068/listen.pls


[13:22 15.6.2007] V.G.
Kun lapsi oppii puhumaan, siihen tarvitaan symbolifunktion herääminen.

Klassisen musiikin "ymmärtämiseen" tarvitaan mielestäni samantapainen symbolifunktion herääminen.

Kun se tapahtuu, avautuu ihmiselle kokonainen uusi maailma. Se voi olla aika järisyttävä kokemus. Se voi tapahtua yhtäkkiä.

Itselleni oven klassiseen musiikkiin avasi Beethovenin V pianokonsertto.

Kuuntelin sitä puolihuolimattomasti, kun joku oli pannut sen soimaan. Mutta yhtäkkiä tuntui kuin korvat olisivat revähtäneet auki, pysähdyin kuuntelemaan, musiikki ajautui suoraan pään sisään ja aiheutti voimakkaan tunnereaktion. Niin voimakkaan, että se järkytti. Sävelet valuivat viiltävän kauniina, suorastaan itkettävän kauniina suoraan sisääni. Ensimmäistä kertaa minä kuulin, vaikka usein olin joutunut sitä kuuntelemaan, se oli ollut vain jonkinlaista taustamusiikkia.

Vähitellen aloin hahmottaa toisiakin konserttoja, toistenkin säveltäjien tuotannossa. Ja vihdoin myös sinfoniat avautuivat aivan uudella tavalla. Ne alkoivat erottua toisistaan, enkä kokenut niitä enää käsittämättöminä sävelmössöinä, jotka soivat korvissa omaa käsittämätöntä kieltään ja joiden loppua vain odotti.

Edelleen pidän eniten konsertoista, mutta kun haluan koko elämän kaikessa laajuudessaan ja kaikissa vivahteissaan tulevan lähelle, silloin kuuntelen sinfoniaa.

Aluksi "uusi musiikki" tuotti hiukan vaikeuksia. Mutta mitä enemmän olen sitä kuunnellut, sitä enemmän siitä nautin.

Minulle konserttimusiikissa ja viihdemusiikissa on se merkitsevä ero, että viihdemusiikkiin saattaa nopeammin kyllästyä, konserttimusiikkiin "ei koskaan".

Tällä hetkellä kuuntelen eniten Mahleria. Mutta moni on ollut ennen häntä, moni odottaa vuoroaan. Riippuu mielentilasta. Konsertoista kuuntelen melkein päivittäin nykyisin Rahmaninovin pianokonserttoa nro 2.

Kesän ja loman kunniaksi taidan kuunnella nyt Mozartin Requiemia, se on juhlavaa, vaikkakin surullista. Kuolema, ja uuden syntyminen, ovat ihmeellisen lähellä toisiaan. Sekä luonnossa että ihmisessä.



[13:57 15.6.2007] Juha Saransalmi
Tosi hyvin sanottu, Venla!

Eikö muuten tunnukin käsittämättömältä, että Mozart haudattiin köyhäinhautaan. Aikalaiset eivät arvostaneet häntä, eivätkä esimerkiksi Bachia, josta kanttorin virkaan valitessa oli sanottu suurin piirtein niin, että kai se on pakko ottaa hänet, kun ei parempiakaan ole saatavilla. Eikä ole parempia hänen, Mozartin ja kumppaneiden jälkeen vieläkään tullut.


[14:27 15.6.2007] V.G.

Aikalaiset ovat usein "liian lähellä" nähdäkseen ja kuullakseen oikein. Lisäksi taidemaailma on täynnä intrigejä, juonittelua, oman edun tavoittelua, kilpailua.

Aika on paras mittari, joka tislaa epäpuhtaudet pois.

Tšaikovskia ei arvostettu sen jälkeen kun hänen homoutensa paljastui, hän ajautui itsemurhan partaalle. Mahleria ei pidetty hyvänä säveltäjänä, "hänhän on niin hyvä kapellimestari, ettei hän v o i olla hyvä säveltäjänä", aikalaiset sanoivat.

A. Kivi oli hyvä kirjailija, hänet aikalaisensa kriitikko mitätöi. Mozartin mitätöi Salier, niin sanottiin (mutta asiaa ei pidetä enää niin varmana). Näin on ollut aina ja tulee olemaan. Köyhänä ja halveksittuna on moni aikaansa edeltävä taiteilija saanut hädin tuskin pysyteltyä hengissä. Vielä nykyisinkin suhteet ovat ne, jotka nostavat taiteilijaa, tai hän joutuu unohdetuksi. Sattumallakin on osuutensa. Joskus joku toinen ihminen löytää "pölyttyneen" taiteilijan ja herättää hänet henkiin. Mutta ketä tahansa ei onni suosi. Täytyy olla hyvä, ollakseen jälkipolville mieleen.



[19:33 15.6.2007] A.N.
"Eikö muuten tunnukin käsittämättömältä, että Mozart haudattiin köyhäinhautaan."

Mitenkään asiantuntevaan keskusteluunne muuten puuttumatta, millä erityisperusteella Mozart olisi pitänyt haudata johonkin muuhun paikkaan kuin varattomat ihmiset? Millä tavoin hän oli parempi ihminen kuin nämä "köyhät"? Aivan varmasti Mozartin tasoisia säveltäjiä olisi maailmassa paljon nykyistä enemmän, jos kaikilla olisi samat mahdollisuudet kehittyä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. En minä nyt väitä, että Mozartin hautaaminen köyhäinhautaan olisi ollut jotenkin erityisen reilu teko ketään kohtaan, ennemminkin kysyn, miksi ne kaikki muut köyhäinhautaan haudatut piti haudata köyhäinhautaan? Miksi he eivät olisi ansainneet suurta ja kaunista hautakiveä jostain viihtyisästä hautausmaanosasta siinä missä Mozartkin?

Sinänsä minulla ei ole klassista musiikkia vastaan mitään, vaikka en sitä kuuntelekaan. Tarkoitukseni ei olekaan sotkea tätä keskustelua tuota yksittäistä ihmettelyä enempää.


[20:28 15.6.2007] Juha Saransalmi
"millä erityisperusteella Mozart olisi pitänyt haudata johonkin muuhun paikkaan kuin varattomat ihmiset? Millä tavoin hän oli parempi ihminen kuin nämä "köyhät"?"

Enpä toki tarkoittanut, että Mozart olisi jollakin tavalla ollut "parempi" ihminen kuin jotkut muut. Kaikki ihmisethän ovat aina olleet ja ovat siinä suhteessa samanlaisia ja samanarvoisia. Tarkoitin sitä, että vaikka hän antoi sävellyksillään niin paljon aikalaisilleen ja ihmiskunnalle sen jälkeen, ei omaisilla ollut varaa normaaleihin hautajaisiin. Hän ei siis päässyt "tienaamaan" tarpeeksi ainakaan loppuun asti. Ilmeisesti välillä Mozart oli varoissaankin. Kysymys on siis siitä, että vaikka Amadeus oli ainutlaatuinen poikkeus, ei häntä arvostettu tai ei haluttu kateuden takia arvostaa. Hän ei saanut ansaitsemaansa palkkaa, vaikka yritti kuinka. Asialla ei ole mitään tekemistä ihmisen "hyvyyden" tai "arvon" kanssa. Vain siitä, ettei hän ammattitaidostaan ja nerokkuudestaan huolimatta saanut kokoon edes hautajaisrahoja.

"Aivan varmasti Mozartin tasoisia säveltäjiä olisi maailmassa paljon nykyistä enemmän, jos kaikilla olisi samat mahdollisuudet kehittyä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä."

Okkei, korjataan =) Aivan varmasti ei olisi Mozartin tasoisia säveltäjiä nykyistä enemmän, kun ei ole ollut yhtään ennen häntä eikä hänen jälkeensä. Ei, vaikka olisi saanut mitkä mahdollisuudet ja koulutukset tahansa. Jos haluaa tietää miksi, on parempi perehtyä Wolfgangin elämään vaikka kirjojen kautta.


[20:37 15.6.2007] V.G.

Aina on hyvä ihmetellä. Voihan sen ajatella näin: monet ihmiset h a l u a v a t olla yhdessä toisten kanssa, vielä kuoleman jälkeenkin. Siellä heidän ruumiinsa (kellastuneet luunkappaleensa syleilevät toisiaan, erottumatta toisistaan, yksi Mozart siellä joukossa... Sillä erotuksella, että useimmat noista toisista pysyvät kuolleina, mutta Mozart elää tänäkin päivänä. Hänen henkensä ilahduttaa ja lohduttaa.)

Itse haluaisin tulla tuhkaksi, ja levitä metsään tai ilmaan tuulen vietäväksi mieluummin veden ylle. Mutta en usko, että kovin pahastuisin, vaikka minut haudattaisiin joukkohautaan.


[20:48 15.6.2007] V.G.

Tuo edellinen oli Antille...

Juhalle: joka päivä syntyy maailmaan uusia säveltäjiä. Kaikki heistä eivät vaan koskaan pääse itsekään tietämään sitä. Jokaisessa ihmisessä on jo geeneissä kimppu mahdollisuuksia. Jos joku niistä nostaa päätään yli muiden, on se ehkä juuri se, jota kannattaa alkaa erityisesti vaalia. Silloin voi juuri se kasvaa suureksi puuksi ja tuottaa hedelmiä. (Näin sanoi filosofi Himanen, yhdessä haastattelussa.)


[10:51 16.6.2007] Juha Saransalmi
"(Näin sanoi filosofi Himanen, yhdessä haastattelussa.)"

Saman asian on todennut moni ennen ja jälkeen Himasen, ja tuo toteamus toki pitää paikkansa - sehän on perusasia =) Mozartin kohdalla vain näyttää olleen niin, (jos historian kirjat pitävät paikkansa) että häntä ei edes ehditty ruveta vaalimaan, kun hän jo osasi kaiken. Wolfgangille musiikki oli pikkuisesta asti yhtä luonnollinen asia kuin muille hengittäminen.


[19:11 17.6.2007] J.J.
"Mutta mistä päin klassisen musiikin maailmaa kannattaisi lähteä lähestymään?"

Ns. romantiikan ja kansallisromantiikan tyylisuunta on aika helppoa lähestyä: siinä on käytössä jo täysikokoinen suuri orkesteri, musiikki on monesti hyvin mahtipontista ja siitä löytyy jytinää ja mäiskettä, josta jopa lapset jaksavat kiinnostua.

Romantiikan ja kansallisromantiikan aika musiikissa oli 1800-luvun alusta aina 1900-luvun puoliväliin. Tämän ajan säveltäjiä ovat mm. meidän Sibelius, Tsaikovski, Rahmaninov, Dvorak, Elgar, Verdi, Puccini ja Grieg.

Esimerkiksi Tsaikovskin pianokonsertto nr.1, viulukonsertto ja 1812 alkusoitto (soittimena mm. tykki), ovat mitä mainiointa musiikkia klassisen aloittelijalle.

Sitten myös barokkimusiikki; Vivaldi ja Händel esimerkiksi, aika helppoa kuunneltavaa. Vivaldin vuodenajoista talven joku nopea osa on soinnuiltaan välillä puhdasta kvinttikiertoa, eli sitä jolla kolmasosa nykyajan iskelmistä on tehty (mm. Pet Shop boysin "it's a sin", Mamban "vielä on kesää jäljellä" ym. ym.).

Händelin ilotulitus- ja vesimusiikki ovat varmasti myös mukavaa kuunneltavaa.

Mozart voi olla osittain ns. vaikeaa musiikkia. Esimerkiksi maailman täydellisimmäksi teokseksi määritelty Grand Partita oli niin puisevaa kuunneltavaa, että jaksoin istua loppuun asti vain siksi, että tyttöystäväni oli mukana soittamassa.

Helppoa Mozartia on vaikkapa Pieni yösoitto ja slovarien kuningas klarinettikonsertto. Myös yön kuningattaren aaria ("der hölle rache") oopperasta Taikahuilu on mainiota kuunneltavaa. Mulla nousee aina karvat pystyyn.

Ja tietysti Beethovenin Viides. Teoksen alkuosa (se "tatata-taa") muodostuu kokonaisuudessaan eri soitinryhmien soittamista "tatata-taa" -kuvioista, joista punoutuu ihmeellisesti kuulemamme kokonaisuus. Se "kohtalo kolkuttaa ovelle" on vain myytti. Se ei ole Beethovenin näkemys teoksesta, vaan jonkun hänen oppilaansa.

"Eikö muuten tunnukin käsittämättömältä, että Mozart haudattiin köyhäinhautaan."

Tämäkin on yhtä yleinen myytti kuin se, että tarzan sanoisi "me Tarzan, you Jane", tai että Bogart sanoisi Casablancassa, pianistille, että "play it again, Sam".

Myyttejä kaikki tyynni. Mozartin aikaan oli tavallista, että ainoastaan rikkaat haudattivat itsensä yksityishautaan. Sekä keskiluokka, että köyhät haudattiin 4-6 henkilön yhteishautaan. Mozart ei myöskään kuollut rutiköyhänä, eikä unohdettuna. Hänen vaimonsa ja ystävänsä järjestivät hänelle oikeat hautajaiset oikeassa kirkossa, jne. Myöhemmin hänen varsinainen hautapaikkansa myllerrettiin kun tarvittiin lisää tilaa uusille haudoille, mutta hänen pääkallonsa otettiin talteen, joka taitaa olla tätä nykyä Salzburgissa? Bla bla jne. Suuren osan Mozart-myyteistä on aiheuttanut osittain tositapahtumiin perustuva elokuva "Amadeus". Se siitä.

Mitä taas tulee nykymusiikkiin, niin sen kanssa käy niin kuin muunkin klassisen musiikin: vain hyvät biisit jäävät eloon. Niin on aina ollut. On tuhatmäärin omana aikanaan tunnettuja säveltäjiä, joita ei nykyään enää kukaan muista. On myös tunnettujen säveltäjien teoksia, joita ei juuri soiteta, koska ei Bachinkaan kaikki teokset ole mestariteoksia.

"Aikalaiset eivät arvostaneet häntä (Mozartia), eivätkä esimerkiksi Bachia"

Mozart oli erittäin kuuluisa, tunnettu ja hyvätuloinen elinaikanaan. Samoin Bach. Bachista on sellainen tarina, että hän kerran päätti osallistua urkukisoihin. Käveli 300km vain kuullakseen perille päästyään, että oli voittanut kilpailun soittamatta säveltäkään, koska muut kilpailijat olivat luopuneet kisasta kuultuaan Bachin osallistuvan. Maine oli kiirinyt.

Bach oli elinaikanaan jopa rikas. Työskennellessään Köthenin ruhtinaan palveluksessa, hän sai hovin toiseksi suurinta palkkaa. Hän oli urkurina erittäin ihailtu ja arvostettu kuolemaansa asti. Säveltäjänä hän ei eläessään oikeastaan yrittänytkään olla suuren yleisön säveltäjä, mutta niistä kyllä pidettiin. Tosin hänen viimeisinä elinvuosinaan muut säveltäjät alkoivat pitää hänen sävellyksiään vanhanaikaisina. Joskus 1800-luvun alkupuolella hänen musiikkinsa esittämisessä oli pieni notkahdus.

Näistä voisi vääntää juttua vaikka kuinka (niin kuin aina kaikesta muustakin), mutta jospa tässä olisi tarpeeksi. Mulla on joskus ollut ihan sellainen lista (olisiko lukion musiikkitunneilta) ns. klassisen musiikin hiteistä/helposti lähestyttävistä teoksista.

Ja Straussin valssit!! (Johann, ei Richard)


[19:24 17.6.2007] J.J.
Ai niin, mitä tulee Lindbergin Pasuuna-Czardakseen, niin vaikka kuinka siinä pelleillään, niin moinen vaatii pasuunalla aikamoista virtuositeettia!

Petri Keskitalo (ei se urheilija, vaan tuubisti) soittaa tuota biisiä tuuballa. Löytyy joltain HKO:n levyltä.

Ja miksi klassisen musiikin pitäisi olla vakavaa?


[19:28 17.6.2007] J.J.
Ja vielä.... Victor Borge muuten esitti tuon Unkarilaisen Rapsodian samalla tavalla Marita Viitasalon kanssa Tampere-talon avajaisissa vuonna 1 ja 2.

Ja vielä omakehut: Minulla on ollut kunnia päästä kuulemaan Borgea ihan livenä.

Toivottavasti tämä kirjoittelu nyt jää tälläkertaa tähän.


[22:37 17.6.2007] V.G.

Miksi sitä toivot, Jaakko Joensuu?

Pidätkö aihetta tylsänä vai loppuun käsiteltynä?

Vai tarkoitatko loppulausahdustasi vain itseäsi koskevaksi?

Kiinnostaa, ei muuta.


[20:01 20.6.2007] J.J.
Venla:

Joo, ei kun tarkoitin itseäni. Mulla kun tahtoo ryöpsähtää tämä selostaminen aina käsistä, niin sitä vaan meinasin.

Lauseen olisi pitänyt olla tietystikin tällainen: "Toivottavasti tämä kirjoittelu nyt jää mulla tälläkertaa tähän".

Aihehan on mitä mielenkiintoisin!


[20:28 20.6.2007] Juha Saransalmi
" "Toivottavasti tämä kirjoittelu nyt jää mulla tälläkertaa tähän"."

No, älä nyt sentään tähän jätä, Jaakko! Ei täällä Aukeassa yhtään liikaa tähän "klassiseen" puoleen ole paneuduttu. Ja kiitokset tietojen "päivityksestä". Kari Rydmanin aikoinaan radiossakin pitämästä sarjasta nuo asiat olivat tuttuja, tosin aivan kattavasti en silloin joutanut sarjaa kuuntelemaan. Joten anna ryöpsähtää vaan =)


[05:05 21.6.2007] R.K.
progea!

mä haluun proge-klassista


[01:02 24.6.2007] Juha Saransalmi

Jotta keskustelu edes sivuaisi tämän sivuston aiheita, niin tässä linkki valokuvaan Mozartin vaimosta =) :

http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/5157200.stm




[17:13 25.6.2007] H.H.
Itse en oikeastaan muuta kuuntelekaan kuin klassista. Aivan kaikenlaista klassista. Tai ei ihan, oopperaa kuuntelen todella harvoin, se on ylipäätään aika kauheeta.

Klassinen kitara on minulle SE juttu, joka on ehkä eniten lähellä sydäntä. Olen nimennyt Joaquin Rodrigon teoksen Fantasia Para Un Gentilhombre: Espanoleta parhaimmaksi kappaleeksi ikinä, ja taidanpa olla vieläkin samaa mieltä. Nyttemmin olen kuunnellut aika paljon luuttua, esimerkiksi Dowlandia.


[17:15 25.6.2007] H.H.
Niin, ja itsehän soitan trumpettia.


[16:53 27.6.2007] E.G.
Tällainen myös klassista diggaileva kansanmuusikko...
Viimeisin tajunnanräjäyttäjä on Olivier Messiaenin musiikki. Turangalîla-sinfoniasta voi alkaa tutustua, se on sieltä popeimmasta päästä.
Kaikille lintujen ystäville ihan ehdoton säveltäjä! Nerokasta linnunlaulun käyttöä. (soitossa, ei nauhalta tms)

http://www.youtube.com/watch?v=wSZyV1Mh_eg
http://www.youtube.com/watch?v=Tv67YkOWJNA

Syksyllä iski Alban Berg, erityisesti Viulukonsertto ja Kamarikonsertto. Wozzeck oli väkevä.

Jos vähän iisimpää kaipaa niin Debussy saattais hyvin upota "aloittelijaankin", esim Faunin iltapäivä.

Mulle on varmaan siksi helpompi kuunnella ns. uutta musiikkia kun se on riittävän kaukana siitämitä itse teen. Saan paremmin aivot narikkaan Lindbergillä tai Saariaholla kuin Mozartilla.


[17:16 28.6.2007] m.k.
SERGEI PROKOFIEV


[12:18 30.6.2007] Juha Saransalmi

Louis Moreau Gottschalk "päihitti" aikanaan Lisztin ja Chopinin konserttiurallaan. Tuossapa eräs pianokappale amatööriesityksenä, Muistoja Andalusiasta: http://www.youtube.com/watch?v=YZzF9LFInUE


Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty