Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kuvataide
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Itsekritiikki

[09:59 24.11.2007] V.E.
Teen seminaarityötäni kuvataideopiskelijoiden itsekritiikistä luovaa työtä haittaavana tekijänä. Jos siis olet taideopskelija, olisi erittäin hienoa, jos vastaisit kysymyksiin:

1) Oletko joskus jäänyt jumiin jonkun työn kanssa jo alkuvaiheessa niin, että et pystynyt jatkamaan sitä ollenkaan?

2) Miten olet selvinnyt tilanteesta?


3) Turhauttaako kuvanteko joskus? Miksi?

Kiitos kauheasti, jos viitsitte vastata!

Varpu




[15:13 24.11.2007] Vastaan Anonyyminä?!
Tuosta opiskelustani on jo muutama vuosi mutta jos kiinnostaa niin mielelläni vastaan.

1. Ainakaan itselleni ei näin käynyt alkuvaiheessa mutta myöhemmin kylläkin mutta pystyin kyllä jatkamaan suht helposti kun sisäistin ongelman.

2. Luotin lopulta kokonaisvaltaisesti omaan intuitioon jonka sain heti projektion esittelyvaiheessa. (suosittelen ehkä sinullekin)

3. Ei turhauta koskaan koska tämä on minun kutsumus.
Olen onnellinen koska saan tehdä "työkseni" sitä mistä olen lapsesta saakka unelmoinut.
Valmistuin kuvataideopinnoista 6 vuotta sitten ja elän tällä "ammatilla".. tosin juuri ja juuri enkä ole tarvinnut apurahoja. Joitakin "valintoja" olen pakosta joutunut tekemään tullakseni toimeen mutta en koskaan ole niitä katunut..päinvastoin.


[17:43 27.11.2007] J.N.
1. ei tule mieleen. paskoja on toki tullut tehtyä, ja sitten kun sen huomaa uusilla silmillä (viikko - pari kuukautta) niin tulee maalattua sitten päälle.

2. kts. ylempi vastaus

3. turhauttaa. yleensä aina kun tulee uusi blanko tai entinen maalaus eteen ja sitä pitäisi lähteä työstämään, niin aluksi tulee aivan hirvittävä draivi tyyliin "vittu minähän näytän tolle!". hetken työstön jälkeen iskee valtava epäonnistumisen tunne, että "tämähän näyttää ihan paskalta". kun työlle antaa oman aikansa ja kun sitä katselee, niin yleensä jossain kohdassa saa kunnon niskaotteen, ja silloin se olen minä joka vie.
tämähän kuulostaa ihan helvetin absurdilta ja tekotaiteellista roskalta, mutta se on vaan niin saatanan totta.
eli siis ei loppupeleissä turhauta. vain siinä välissä ihan pikkiriikkisen.
ja anteeksi kiroilu mutta mulla on niin huono viinapää.


[21:57 21.12.2007] E.P.
1) Totta kai. Mulla on monta ideaa jäänyt luonnosvaiheeseen tai viimeistelemättömäksi tauluksi jne. Sitä yrittää miettiä sopivimman toteutustavan, ja kun ei osaa päättää/ei ns. uskalla lähteä jatkamaan epäonnistumisen pelossa, työ jää kesken.

2) Joskus (tai oikeastaan aina) on auttanu tosi paljon että on vain antanut työn olla rauhassa ja palata sen pariin muutaman tunnin tai kuukauden päästä. Sama homma valmiiden töiden kanssa. Ne pistetään hetkeksi piiloon ja myöhemmin katsotaan levännein silmin, onko vielä jotain parantelun varaa, vai tuliko piirrettyä/maalattua jotain poikkeuksellisen säälittävää. Aina en selviä tilanteesta.


3) Turhauttaa. Ennen opiskelun aloittamista turhautti se, ettei hallitse mitään tekniikkaa todella hyvin, ja opiskelun aloitettua turhauttaa kun opiskelutoverit tuntuvat hallitsevan kaiken paremmin ja saavat laajasanaisempaa palautetta. Välillä kokee riemastumien hetkiä kun huomaa kehittyneensä/onnistuneensa jossakin, mutta ylämäkeä yleensä seuraa alamäki. Olen todella itsekriittinen, ja pelkään paljon epäonnistumista. Vaikka tämä homma on mun elämä se välillä tuntuu imevän musta kaiken elämän. Silloin haluaa polttaa kaikki työnsä ja tuijottaa valkoista seinää. Mieluiten lautaseinää. En silti sano että katuisin tälle tielle lähtemistä.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty