Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Taiteen korruptio.

[23:52 31.5.2007] L.I.
Moi! Ajattelin heittää tällaisen lainauksen ja katsoa mitä tapahtuu.. ehkä se ei herätä ajatuksia, ehkä herättää..

"The harmful thing, nowadays, is not the art itself but the unfortunate corruption which often surrounds these arts."

Mitä taiteen korruptio tarkoittaa?

:)


[21:48 1.6.2007] Juha Pekka Matias Laakkonen
niinkuin myskihärät suojelevat pienimpiään onnistuneesti asettumalla tiiviiksi ringiksi niiden ympärille osoittaen kasvonsa ulospäin - ryhmittyessä ihmisten ylpeästi/tietämättömyyttään teeskennellessä omaavansa kaiken oikeuden sen kesken omassa piirissään kuitenkaan kiinnittämättä huomiota toistensa seurasta





[05:20 3.6.2007] O.O.
Korruptio on laaja käsite. Tällä hetkellä mieleen tulevat instituutiot jotka määrittelevät "oikean" taiteen ja "toritaiteen". Näin ylläpidetään ikivanhoja muureja pystyssä, ettei vain tarvitse halata karkeakulttuuria jota on kaikkialla. Palsan kaltaiset tapaukset niellään vasta kun kuolevat, mutta tietysti vaietaan visusti kun suomalaista taidetta ulkomailla esitellään.

Mielestäni taide kuuluu kaikille, eikä vain jollekin ns. "luovalle luokalle" tai ns. "taiteilijoille". Lapsetkin löytävät aarteita, simpukoita meren rannalta tai ihan vain kiviä. Jos jokainen meistä voi pitää löytämäänsä simpukkaa ja kiveä hienona, miksi tarvitsisimme muita sanomaan mikä on "oikeasti" hieno ja upea kivi?


[19:40 3.6.2007] A.N.
Mielestäni taide kuuluu kaikille, eikä vain jollekin ns. "luovalle luokalle" tai ns. "taiteilijoille".

----

Erittäin hieno mielipide! Yleensä ei ole minun tapaistani antaa tuollaista tunnustusta keskustelufoorumikommenteista, mutta nyt olen niin täysin samaa mieltä, että on aivan pakko.


[20:45 3.6.2007] Tom Pesch
Mielestäni taide kuuluu kaikille, eikä vain jollekin ns. "luovalle luokalle" tai ns. "taiteilijoille"

-Näin se on, amen. Ja mikäpä onkaan parempi tapa saattaa taide jokaisen nähtäväksi kuin internet? Netissähän ihmiset oleilevat, eivätkä suinkaan Kiasmassa, gallerioissa ja instituutioiden taideteollisuusvientiprojektien yritysinfokabineteissa (millaisia sitten ovatkaan).


[00:17 4.6.2007] K.A.
Kelpaa mullekki.

Taide korruptoituu jo jonkin verran, tieten tai tahattomasti, kun sitä tehdään ansiotyönä: pitää miellyttää ostajaa, tilaajaa tai apurahan myöntäjää. Kuvitellut yleisön odotukset vaikuttavat siihen miten harrastajakin taidettaan tekee, itsesensuuri voi muokata taideteosta - korruptiota tuokin loppujen lopuksi.

ITE-taide tehdään sanomisen tarpeesta. Peräkammareissa ja liitereissä rehellisimmät, lahjomattomimmat taideluomat.


[00:32 4.6.2007] -
voi Keijo miten osuit niin nappiin tuosta korruptiosta.. koin hiljattain eräänlaisen hermoromahduksen sen vuoksi, että kuvittelin juuri noita yleisön odotuksia sellaisiksi, jotka on kerta toisensa jälkeen vaan ylitettävä, että kelpaa taiteilijana. Lisäksi kiire ja töiden kasautuminen vain antoi pökköä pesään, että sitä olisi vain oltava Kone 24/7.

Onneksi pitkä itku ja läheisen ihmisen kanssa keskusteleminen auttoi valaisemaan perspektiiviä asioihin. Se on uskomatonta miten helposti uppoutuu siihen, mitä kuvittelee, siis nimeomaan kuvittelee muiden haluavan sinulta.
Jos näin pääsee tapahtumaan, on mielestäni loppuunpalaminen lähellä ja silloin on paras irtautua koko taiteen tekemisestä. Ainakin omalla kohdallani kävi hetkellisesti näin.. tai no, jonkin aikaa, kunnes ikäänkuin piti herätä ja ottaa asiat kevyemmin ja huolehtia vain siitä että on itse tyytyväinen siihen mitä tekee ja kerta kaikkiaan unohtaa se pirun yleisö ja muka sen odotukset :)

t.Kerran pudonnut mutta mitä sitten


[11:01 5.6.2007] J.M.
Mutta jos Paul Andreu suunnittelee kananmunan muotoisen oopperatalon Pekingin kaupungin tilauksesta, onko se vähemmän taidetta kuin jos Andreu olisi tehnyt sen itselleen, omilla rahoillaan, omasta selkänahastaan?

Ei kukaan hälle (tietääkseni) asettanu rajotuksia...

Mitä oon kuullu sen mielipiteitä omasta työstään, hän sanoo tehneensä siitä sellaisen kuin halusi, suuremmin välittämättä yleisön mielipiteesti. Silti työtä arvostetaan... Korruptiotako?


[11:07 5.6.2007] K.A.
Niinhän se Andreu sanoo, ja on varmasti rehellinen. Se on kuitenkin ammattitaiteilija ja joutunut opettelemaan myyvän tyylin jo ennen mainittua teosta, joten miten se yhtäkkiä loisi täysin ikiomaansa? Kun hää saa tilauksen, hänen aiemmat työnsä toimivat tilaajalle suosituksena, tuona "korruptiona".


[12:43 5.6.2007] V.G.
Onkohan taiteen korruptiota se, kun nykyisin kuka tahansa taiteenharjoittaja voi opiskella taiteen maisteriksi ja/tai kai taiteen tohtoriksi, jos innostus riittää.(Taideprofessoreja on ollut jo pitkään - ostettu arvonimi.)

Tämä tuli mieleen, kun kävin valokuvanäyttelyssä, joka oli mukana olleiden valokuvaajienkin mielestä huono, mitäänsanomaton. Mutta ainakin hän itse oli arvostanut töitään tälläämällä niihin kunnon hinnat, parituhatta euroa pikku kuvasta. Mutta erittäin näkyvästi oli pantu esille CV, jossa sana "taiteen maisteri" esiintyi korostettuna, kuin oikeuttamaan hintatason.

Varmasti on ihmisiä, jotka ajattelevat arvonimen ja korkean hinnan perusteella, että ”tuon täytyy olla hyvä taiteilija!” ja jos ovat rahakkaita, ostavat kuvan ja ovat siitä ylpeitä. Esittelevät vierailleen: ”Se on taiteen maisterin tekemä ja siitä sai pulittaa suuret rahat!”

Mikä yhteys on itse hankitulla tai toisten ostamalla arvonimellä ja itse työn arvolla?

Sama ilmiö, mutta vähän eri kaavussa, on niillä taiteentekijöillä, jotka kuluttavat aikansa järjestötehtävissä, ja itse töiden tekeminen jää vapaa-ajanharrastukseksi. Yleisö ja apurahalautakunnat tulkitsevat tekijän helposti apurahan ansaitsijaksi (tekeehän hän niin paljon toisten hyväksi) varsinkin jos hän on jonkun suuren järjestön johdossa.

Kuulua tiettyyn kaveripiiriin, on myös ansio, jolloin saa tukea toisilta äänestyksissä ym.

Ovatko nämä ilmiöt korruptiota? Minusta ovat, tai jospa se onkin vain kateutta! :)



[13:16 5.6.2007] V.G.

Osuva lainaus Lindalta:

"niinkuin myskihärät suojelevat pienimpiään onnistuneesti asettumalla tiiviiksi ringiksi niiden ympärille osoittaen kasvonsa ulospäin - ryhmittyessä ihmisten ylpeästi/tietämättömyyttään teeskennellessä omaavansa kaiken oikeuden sen kesken omassa piirissään kuitenkaan kiinnittämättä huomiota toistensa seurasta"



[16:37 5.6.2007] J.P.
must tulee isona taiteen korruptio


[16:46 5.6.2007] -
Osuva lainaus Lindalta?

[21:48 01.06.2007]
niinkuin myskihärät suojelevat pienimpiään onnistuneesti asettumalla tiiviiksi ringiksi niiden ympärille osoittaen kasvonsa ulospäin - ryhmittyessä ihmisten ylpeästi/tietämättömyyttään teeskennellessä omaavansa kaiken oikeuden sen kesken omassa piirissään kuitenkaan kiinnittämättä huomiota toistensa seurasta



Juha Pekka Matias Laakkonen [juhapekkamatiaslaakkonen@yahoo.com]


[17:33 5.6.2007] Tom Pesch
"Tämä tuli mieleen, kun kävin valokuvanäyttelyssä, joka oli mukana olleiden valokuvaajienkin mielestä huono, mitäänsanomaton. Mutta ainakin hän itse oli arvostanut töitään tälläämällä niihin kunnon hinnat, parituhatta euroa pikku kuvasta. Mutta erittäin näkyvästi oli pantu esille CV, jossa sana "taiteen maisteri" esiintyi korostettuna, kuin oikeuttamaan hintatason."
-On pakko kertoa anekdootti siitä kun kerran elämässäni uskaltauduin tarjoamaan töitäni galleriaan. Kyseessä oli taidelainaamo, josta sai vuokrata jonkin ammatti- tai harrastelijataiteilijan työn. Menin työkansion kanssa juttelemaan paikkaa pyörittävän, kovinkin taiteellisen näköisen naisen luo, että voisinko näyttää töitäni. Nainen kysyi ensin että olenko jonkin taiteilijaseuran jäsen, ja kun vastasin että en, jatkoi papereidensa pläräämistä ja käski lähettämään CV:n, josta näkyisivät pitämäni näyttelyt. Menin aika hiljaiseksi mutta sain lopulta kysyttyä että eikö kiinnostaisi nyt kuitenkin katsoa niitä töitä sen CV:n sijaan, mutta ei kelvannut.
Tämä on mielestäni taiteen korruptiota. Instituution mädännäisyyttä. Jos nainen olisi katsonut töitäni ja sanonut sitten etteivät ne kelpaa heille, olisin oikein tyytyväinen.


[18:00 5.6.2007] V.G.

Tom Pesch, olet saanut kokea koko taiteen raadollisuuden kertaheitolla!

Nimi ja CV ovat tärkeämpiä kuin itse työt! Hävytöntä, mutta todellista suhtautumista tämän päivän Suomessa.

Neuvo: tee töistäsi kansio, portfolio. Pelkät kuvat ja tiedot teoksista riittää (koko, valmistumisvuosi, työn nimi). Työnnä ensimmäiseksi, kun menet johonkin galleriaan, siellä olevan henkilön nenän alle tämä esitteesi (se voi olla myös kirjan muodossa, painettuna, mutta halvemmaksi tulee tehdä se itse)ja sano: "Katsokaapa näitä töitäni! Mitä pidätte niistä?"

Silloin hän ainakin uteliaisuudesta selaa kansiotasi, ja jos töissä on jotain, hänen ammatissa kehittynyt haukansilmänsä havaitsevat sen heti, eikä hän malta olla sanomatta sitä.

Rohkeasti vaan töitäsi näyttämään! Portfoliosta on Sinulle muutakin hyötyä. Esim. jos haet taiteilijaseuran jäsenyyttä. Et merkitse kenellekään mitään ilman näyttöä.

Taidelainaamo on hiukan eri juttu. Sitä ylläpitävät yleensä taiteilijaseurat, joten pyri ensin seuran jäseneksi, sitten voit tarjota sinne töitäsi.

Liittyä harrastelijaseuraan, on joskus sopiva ensi askel.



[18:08 5.6.2007] V.G.
PS. Sinulla siis oli jo jokin kansio mukana. Luonnoksia? Piirustuksia?

Tee sellainen muovikansio, jossa on valokuvia töistäsi. Ne ovat tottuneet sellaisiin. Kokeile sitten uudestaan onneasi. Ja muista: Ensimmäiseksi työt nenän alle! Ja yritä näyttää määrätietoiselta. Ajattele itseksesi: tuo on itikka, minä olen sentään iso kärpänen. Eikä se haittaa, vaikka kuvittelisit olevasi jättiläinen kääpiön puheilla. Kovin arka on helppo nitistää pelkällä katseella.


[20:06 5.6.2007] J.M.
Keijo A:
""... Se on kuitenkin ammattitaiteilija ja joutunut opettelemaan myyvän tyylin jo ennen mainittua teosta, joten miten se yhtäkkiä loisi täysin ikiomaansa? Kun hää saa tilauksen, hänen aiemmat työnsä toimivat tilaajalle suosituksena, tuona "korruptiona".""

Hmm.. Tässä kohtaa vetäydyn takavasemmalle ja myönnän, että koska näen esim. viulun valmistuksen taiteen lajina, en puhu samasta asiasta kuin useimmat täällä :) Eikö eri ihmisten ja kulttuurien kauneuskäsityksien sekä myös käytännöllisyyden ja kestävyyden yhteennitominen toimivaksi rakennukseksi olekin jo taidetta?


[21:40 5.6.2007] Tom Pesch
"Neuvo: tee töistäsi kansio, portfolio. Pelkät kuvat ja tiedot teoksista riittää (koko, valmistumisvuosi, työn nimi). Työnnä ensimmäiseksi, kun menet johonkin galleriaan, siellä olevan henkilön nenän alle tämä esitteesi (se voi olla myös kirjan muodossa, painettuna, mutta halvemmaksi tulee tehdä se itse)ja sano: "Katsokaapa näitä töitäni! Mitä pidätte niistä?"
-Joo, hyviä neuvojahan nuo ovat, mutta mua ei oikeastaan kiinnosta koko toi galleria-skene. Täällä netissä töitä näkevät kuitenkin paljon useammat ihmiset kuin jossain gallerioissa. Enkä oikeen usko koko tohon itsensä myymis-juttuun. Taide on taidetta, ei persoonan myymistä. Taiteen tulee olla itsessään kiinnostavaa.
Sitäpaitsi, mulla on jo ihan oikeakin ammatti, jolla laskut maksetaan. Taide ja raha on aika huono yhtälö, eikä taiteella eläminen ole mulla suunnitelmissa. Eikä se varmaan ole mitenkään kovin realistinenkaan ajatus. Joten koko taideinstituutio saa mun puolesta hommailla omia puuhiaan, enkä halua siihen millään tavalla mukaan.


[22:20 5.6.2007] L.I.
Wow. mahtavaa keskustelua täällä.. useimmat siis tuntuvat ajattelevan, että taiteen korruptio on instituutioista levinnyttä mädännäisyyttä, sitä, että hyvä taide on vain kallista ja kuuluisaa... ja tietenkin meritokraattisesti pätevää eli tittelöityä. oliko näin vai yleistinkö liikaa?

entä sitten toinen näkökulma..
.
.
.
.
Mitä sellaista, mitä nykyään pidetään taiteena, ei pitäisi teidän mielestänne hyväksyä taiteeksi?
.
.
.
.
Tätä ehkä tarkoitin alun perin tuolla taiteen korruptiolla (vaikkakin hyvä että tuli toinenkin näkökulma esille!)


[22:29 5.6.2007] K.A.
Katselin joskus nuorna Taide tänään -kirjasta ulkomaalaisia modernin taiteen merkkiteoksia. Sitten näin juuri samantapaisia helsinkiläisessä näyttelyssä - juju oli siirretty suoraan omaan tuotantoon. Pisti vihaksi, kun alkuperäinen idea oli tolleen muutettu trendipaskaksi.

Siksi paasaan ITE-taiteesta ja epäkaupallisesta, siinä sisältö ja ilmaisu lähenee yks yhtä.


[00:57 6.7.2007] Amalia Alhovuori
Opiskelen kuva-artesaaniksi ja olen näinollen aivan nykyaikaisen korruption keskipisteessä. Olen oppinut että etenkin nykyaikaisen graafikon on pakko alistua siihen mitä osa on kutsunut korruptoiduksi taiteeksi, eli tilaustöiksi joihin vaikuttaa tilaajan eli maksajan mielipide. Se on se millä taiteilija oikeasti elää - antaa muodon, värin ja elämän sille mitä tilaaja itse ei saa ulos päästään.

Sitten kun mennään näihin taiteilijoihin, joilla on vapaus tai edes näennäinen vapaus tehdä minkälaista taidetta tahansa, olen huomannut nämä seikat, jotka itse lasken korruptioiksi:
- tabuja rikotaan, pääasiassa seksualisia
- myydään tyhjää taidetta arvostetun nimen varassa
- seurataan uusimpia muotisuuntauksia taiteessa

No, lista jatkuu. Itseäni ärsyttää pääasiassa tämä, että taide halventaa tai tekee arkipäiväiseksi sellaisia asioita, joita mielestäni pitäisi kohdella paljon suuremmalla kunnioituksella. Olen törmännyt tähän ilmiöön turhan monta kertaa opiskelussani, jossa muutoin mitätöntä teosta tai ajatusta saatetaan korostaa asialla, joka jo itsessään herättää joukoissa hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisinaan se toimii, suurimman osan ajasta ei.

En tiedä kuinka moni teistä näkee mainokset ja muut arkipäiväiset kuvat joita ympärillämme on taiteena, mutta olen nähnyt että jokaisella taiteilijalla on tietty yksilöllinen tyyli, josta ei pääse irti vaikka mitä tekisi. Hyvin usein juuri se yksilöllisyys on kaikesta huolimatta se joka nykymaailmassa myy. Tottakai siihen sekoittuu aina kaikenlaisia vaikutteita ja yleisiä tyylisuuntia, mutta jos rahaa tai taidetta haluaa, on pakko erottua joukosta ja silti miellyttää suuria yleisöjä. Tämän vuoksi en usko että minusta koskaan tulee ammattinimikkeestäni huolimatta mitään suurta taiteilijaa, vaan päädyn maksuulliseksi tusinataiteilijaksi jota ei tulla kuoleman jälkeen muistamaan kuin mahdollisesti romaanista.


[01:23 6.7.2007] T.R.
"Olen oppinut että etenkin nykyaikaisen graafikon on pakko alistua siihen mitä osa on kutsunut korruptoiduksi taiteeksi, eli tilaustöiksi joihin vaikuttaa tilaajan eli maksajan mielipide."

Niin, mutta tuossahan ei ole mitään uutta. Pikemminkin päin vastoin. Taiteilijat ovat kautta historian tehneet tilaustöitä ja renessanssista lähtien aina 1800-luvun lopulle asti sanoisin että taiteilijat eivät juuri muuta tehneetkään. Toki poikkeuksiakin oli. Kun kirkko tilasi maalauksia oli heillä hyvin tarkkoja vaatimuksia siitä mitä he haluavat. Kun hollantilainen porvari tai ampumaseura tilasi työn, ei siinä liikoja taiteilijalla ollut vapauksia. Muistetaan vaikka Yövartiota...
Historian mittakaavassa taiteilija joka voi tehdä vapaasti juuri sitä mitä haluaa välittämättä työn ostajan mielipiteestä on aikamoinen kummajainen. Eikä tässä asiassa ole mielestäni mitään yllättävää. Totta kai se joka työn tilaa ja maksaa haluaa myös sanoa mitä hänelle tarjotaan rahojen vastineeksi. Toisaalta mikään ei estä nykyään ketään taiteilijaa, ei graaffikkoakaan, tekemästä niin paljon taidetta kuin rahkeet kestää ja myydä niitä näyttelyistä ilman että tarvitsisi tilaajista piitata. Eri asia on, lyökö se leiville.

Siitäkin voisi keskustella, että onko se vapauden mahdollisuus mikä nykyään monella taiteilijalla kuitenkin on, ollut pelkästään hyvä asia. Ajoittain tuntuu että ei. Tässä asiassa yhdyn tuohon Alhovuoren listaukseen korruptiosta. Ilmiö näkyy täälläkin. Jos on havaittu että joku tyyli "myy" (eli saa korkeita pisteitä) niin sitten sitä samaa kaavaa toistetaan ja toistetaan eikä uskalleta esittää mitään muuta tuotantoa.

Muokattu kahdesti.. ensin kirotusviheet pois ja sitten maili. Ärsyttävää kun tuo laittaa sen muokkausessakin paikalleen vaikka sen on kerran jo poistanut.


[13:05 6.7.2007] pasi
Linda: jos lainaat jotain henkilöä, laita myös kuka on ko. lauseen sanonut.


[13:17 6.7.2007] N.N.
Löytyyhän se lähde googlettamallakin. Ihan mielenkiintoinen lähde sinänsä...
http://bahai-library.org/unpubl.compilations/importance.arts.html

Voikin alkaa miettimään taiteen korruptiota ihan uudesta kulmasta, eli mitähän tuon alkuperäisen sitaatin kirjoittaja (siis ei Linda) on sitten tarkoittanutkaan...? :)


[16:31 10.7.2007] I.T.
Huh. Että onkin mielenkiintoinen keskustelu. Poimin Wikipediasta ensin määrittelyn korruptiosta tähän alkuun:

"
Korruptio on saadun valta-aseman väärinkäyttöä henkilökohtaisen edun tavoitteluun. Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (according to rule) sekä ”toimivallan vastainen” (against the rule) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa mahdollisen lahjuksen saajan velvollisuus on suorittaa kyseinen työtehtävä ja hän käyttää lahjusta vaikkapa helpottamaan tai nopeuttamaan asian käsittelyä. Toimivallan vastaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö tarjoaa lahjusta vastaan palvelua, joka ei edes kuulu hänen toimivaltaansa."

Tässä joutunee hieman allegorisoimaan termiä, jotta se sopii taidemaailmaan, mutta koitetaan ensin suorinta reittiä:

"Taiteen korruptio" voisi tässä yhteydessä siis tarkoittaa sitä, että rahalla edistetään taiteen tekemistä, läpilyömistä kansalle. Tämähän on hyvin tyypillistä esimerkiksi kirjallisuuden puolella, jossa melkein ainoana vaihtoehtona pidetään kustantajalle lähettämistä. Nämä isot kustantamot pyrkivät sitten rahalla lyömään sanomaa läpi.

En tiedä, onko Suomessa, ainakaan taiteessa niin kova bisnes, että toiminnanvastaisiin toimiin olisi mikään taho alkanut, että jokin tuotannollinen taho maksaisi siitä, että taidetta estettäisiin pääsemästä julkisuuteen. Kuitenkin laillisia teitä pitkin esimerkiksi kirjallisuuden puolella on tehty vastaavanlaisia tekoja. Suuret kirjakaupat omistavat lähteeni mukaan osakkeita kirjakaupoista tai ne ovat tehneet sopimuksia kirjakauppojen kanssa monopoliasemasta kauppaketjun sisällä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että omakustanteet eivät tule päätymään kovinkaan helpolla kirjakauppojen hyllyille.

Ensimmäisessä esittämässäni tilanteessa ei mielestäni ole mitään korruptioon viittaavaa, mutta jälkimmäinen toimi on jo harmaalla alueella. Mikään ei silti estä ketään perustamasta omaa kirjakauppaa tai vaihtoehtoiesesti tekemään vastaavanlaisia sopimuksia itse kyseisten kirjakauppaketjujen kanssa.

Sen sijaan mitä tulee itsensä taiteilijapersoonana myymisestä, voisin väittää, että sitäkin on tehty useamman vuoden ajan, eikä sillä ole mitään tekemistä taiteellisen korruption kanssa. Esimerkiksi Rosa Liksomilla hienojen kirjoitusten lisäksi on tietynlainen mediaa varten rakennettu rooli. Tämä rooli suojaa itse taiteilijaa palautteen vaikutuksilta että antaa kummasti ryhtiä taiteen markkinointiin.

Noin. Sellaista korruptiosta sitten tuohon toiseen aiheeseen, joka on ollut täällä esillä eli ammattitaiteilijan hommaan ja siihen, että voiko sitä tehdä rahasta. Olen tässä aikani miettinyt tuota ammattitaiteilijana oloa ja haluan tehdä taidetta työkseni siitä olen varma. Mutta menestyminen on sinänsä aika sivuseikka. Merkittävä sivuseikka silti.

Näkisin, että tämä "korruptiona" esitetty ilmiö on taiteilijalähtöinen. Tarkoitan tällä, että kyse on taiteilijan kokemuksiin pohjautuvasta illuusiosta.

nimimerkki "Kerran pudonnut mutta mitä sitten" Kertoikin aika osuvasti saman vaiheen minkä minä koin tavallani. Eli että aloin ylittämään odotuksia, joita luulin muiden minulle asettavan ja siitä tuli kierre, jossa erkaannuin omasta persoonallisesta tyylistäni ja aloin tekemään muiden tyylillä. Lopulta en tunnistanut enää edes itse omia tekstejäni omakseni.

Koko tällaiseen harharetkeen, joksi sitä nykyään kutsun kesti sellaiset 6 vuotta, juuri siitä hetkestä alkaen kun aloin haaveilla urasta taiteilijana. Olen samalla matkalla yhä. Puhdistan itseäni muiden odotuksista, jotta alkaisin kuulla oman ääneni.

Tavallaan tästä harhakuvasta, että taiteen on tarkoitus miellyttää, on kyse "taiteen korruptiossa". Kompromissien tekemisestä toisia miellyttääkseen. (Tosi asiassa jos kysyy, että ketä miellyttää jos tekee toisin kuin itse haluaa saa aika outoja vastauksia. Kannattaa kokeilla. Kysymykseen vastasin, että äitiä, isää, isovanhempia, äidinkielenopettajaa, opettajia pikisaaressa, kavereita, liikunnanopettajaa, ex-kumppani, muutamaa ventovierasta. Nämä tahot tehdessäni taidetta kuiskivat jatkuvasti, ettei tuolla tavalla ja tuotakaan ei kannata sanoa. Olen saanut hiljennettyä noista tahoista noin puolet ja aion hiljentää ne kaikki ja etsiä loputkin jos vielä koen tarpeelliseksi.)

Itse asiassa kun tarkkailee niitä ammattitaiteilijoita, joista itse tykkää ja jotka osin ovat erittäin menestyviä, sekä taloudellisesti että maineensa puolelta, heissä kaikissa on kyky tehdä taidetta rehellisesti omana itsenään ja tällä tavalla myös erittäin vähän kompromissejä tehden.

Taiteella ei rikastu, eikä tarvikaan. Sen tekemisestä syntyvä nautinto korvaa rahan synnyttämän nautinnon mennen tullen. Kunhan sillä elää se riittää ainakin minulle. Kuten jo ihan alussa sanoin raha on sivuseikka, tai menestyminen ylipäätänsä. Ensisijaisen tärkeää on se taiteen itsensä tekeminen tai toisinkin voi sanoa; itsensä tekeminen taiteen avulla. Mitä taiteen tekeminen ikinä onkaan kenellekin. Jokainen vastatkoon omasta puolestaan.

Luovan työn tekeminen muun kuin itsensäilmaisun merkeissä on mielestäni kulttuurin tekemistä, ei taiteen. Esimerkiksi laskisin teollisenmuotoilun, graafisen suunnittelun ja jopa arkkitehtuurin tähän samaan kategoriaan. Toki jotkut tahot tekevät sekä taidetta että näitä erittäin paljon luovuutta tarvitsevia ammatteja rinnakkain, koska niissä käytetään lähtökohtaisesti samoja sekä hengellisiä että kokreettisia työkaluja.

Kuitenkin ero lienee siinä, että taiteessa työkalut(, joita voisi myös kutsua luovuudeksi) jalostetaan itsensä ilmaisemiseen. Miksi sitä pitäisi myydä? Koska taiteella on tiettyjä parantavia ominaisuuksia nautti siitä sitten tekijänä tai kokijana, mitä länsimainen lääketiede on ottamassa nyt kunnolla käyttöön. (erilaiset taideterapiat vanhuksille, nuorille, lapsille, aikuisille, oikeastaan kaikille.) Sitä siis tulisi myydä ja tukea juuri samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin terapiaa. Tässä tapauksessa vain ylläpidetään ihmiskunnan terveyttä, sekä tietenkin omaamme siinä sivussa. Mutta nämä altruistiset päämäärät on tärkeää sivuuttaa silloin kun tekee taidetta, sillä kaikkein eniten on hyödyksi, jos pystyy kitkemään tekemisestä kaikki muut tahot kuin oman rakkauden itse tekemistä kohtaan. Jos kirjoittaa, maalaa, kuvaa, mitä tahansa muiden vuoksi, tekee karhunpalveluksen ennen kaikkea itselleen.

Jos tarkastelee vaikkapa viihteellisiä elokuvia, niin onhan niissäkin sanoma. Pahis actionpätkissä voitetaan pahis aina kovalla harjoittelulla ja nyt yhteistyön kehityksen ajalla harjoittelun on korvannut raudankova yhteishenki. Turtlesit ainakin voittivat uusimmassa elokuvassa pahiksen vain kun kaikki (, jopa pahiksen palkkaamat ninjat kääntyivät lopulta tyrannia vastaan,) alkoivat taistella yhteisen päämäärän puolesta.

Taidetta saa myydä, koska on kokopäivähommaa olla taiteilija ja siihen minusta ihmisillä, etenkin motivoituneilla, on oikeus samalla tavalla kuin putkimiehellä omaan työhönsä. Oletan karskisti, että jotkut meistä haluavat putkimieheksi yhtälailla kuin minä taiteilijaksi.

Tilaustyötkin omakohtaiseen kokemukseen perustuen voi tehdä joustamatta tippaakaan omasta näkemyksestään. Silloin työt ovat vähissä, mutta oma mielekkyys työhön säilyy ja taide saa pitää alastomuutensa.

Olen kehittelemässä itselleni suojaa, vähän saman tapaista kuin Rosa Liksomin virittely, sitä vastaan, ettei minun tarvitse yhdistää rahaa ja taidetta toisiinsa, eikä minun tarvitse tehdä kahta ammattia päällekäin. Kuten jo aiemmin sanoin, putkimies elää omasta työstään, eikä hänen tarvitse esimerkiksi rakentaa avaruusaluksia sen lisäksi.

Käytän tässä kohtaa apunani jotakin ihmistä, joka pitää markkinoinnista samaan tyyliin kuin minä runojen kirjoittamisesta tai esimerkin putkimies putkien rakentamisesta ja korjaamisesta. Tässä tapauksessa pitää vain löytää joku, joka luottaa kirjoituksieni myyvän niin paljon, että meistä molemmat pysyvät leivässä. Tällä tavalla minun ei tarvitse joustaa minun omista taiteilijanvapauksista ja samalla saatan pysyä jopa leivässä. Jos en, elän kuin pummi.

Teen silloin tällöin jälkimmäistä jo nyt. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan valinnoista, tekeekö kompromissejä vai ei. Jotkut tekevät kompromissin käymällä ns. "oikeassa" työssä. (En näe sitä itselleni oikeana vaihtoehtona, arvostan kuitenkin sellaisia, jotka niin tekevät, eikä mielestäni sen vähempää taiteilijoita. Taidetta ovat he jotka tekevät taidetta.)Useimmiten täysin tai lähes kompromissitön taiteilija kyllä jossakin vaiheessa saa julkaistua ja myytyä, jos vain haluaa. Jotkut eivät halua. Mutta he jotka haluavat, saattavat menestyäkin (,jopa taloudellisesti.)

Lähteet:
- nimimerkki JS, keskustelu, 2007
- Wikipedia -korruptio, http://fi.wikipedia.org/wiki/Korruptio, 2007
- Limingan kansanopisto kirjoittajalinja, opetus, Essi Kummu, kevät 2007


[12:59 17.7.2007] L.I.
Ciao!

Kappas, en ollut huomannut että aihe oli tuottanut näin paljon uutta materiaalia! Todella mielenkiintoista nähdä tämän keskustelun kehityskulku.

Nähdäkseni puhumme täällä kahdesta aiheesta, jotka osittain limittyvät toisiinsa.

1) Aihe, josta itse lähdin ensin puhumaan, oli taiteen rappio (ehkä korruptiota kuvaavampi sana). Mikä modernissa taiteessa tai taiteessa kautta aikain on sellaista, jota ei mielestänne pitäisi hyväksyä taiteeksi?

2) Toinen aihe joka on noussut esiin tässä keskustelussa on taiteen korruptio motiivien näkökannalta. Mikä on taiteilijan motiivi luoda taidetta ja miten se vaikuttaa hänen luomansa taiteen laatuun?

En oikeastaan osaa itse sanoa kovin paljon kumpaankaan aiheeseen, ja siksi onkin hyvin mielenkiintoista seurata tätä keskustelua.

Mielestäni Amalia Alhovuoren sanat: "...taide halventaa tai tekee arkipäiväiseksi sellaisia asioita, joita mielestäni pitäisi kohdella paljon suuremmalla kunnioituksella" kuvailevat melko tarkasti sitä, mitä minä pidän taiteen rappiona.

Tästä vastauksesta seuraa kuitenkin uusi kysymys: Minkälaisia asioita pitäisi kohdella paljon suuremmalla kunnioituksella?

- Mitä ajatuksia teillä herää tästä? -



PS: pasille ja Ninalle: Käytin kyseistä lainausta koska se mielestäni hyvin kuvaa sitä varovaisuutta, jolla itse lähden tutkimaan taiteen maailmaa yllä selittämässäni kontekstissa. Erityisesti sana "harmful" kiinnitti huomiota. Ajatus siitä, että taide voi olla minulle/yhteiskunnalle/mille muulle? haitallista, oli kiinnostava. :)


[14:24 17.7.2007] O.O.
Arkipäiväisyydestä puheenollen, mielestäni taide itsessään on se mikä pitäisi arkipäiväistää. Nykyisin se on kääritty myytteihin ja tehty näin ihmisille etäiseksi. Helppohan sitä on sitten norsunluutornista jyristä, että kansa on tyhmää kun ei sitä ymmärrä. Kuten Ismo kirjoitti, taideterapiat ja ns. tavallisten ihmisten osallistuminen on tärkeää. Uskon formalistiseen näkemykseen siitä, että kun taidetta tekee edes vähän itse, myös kyky vastaanottaa lisääntyy.

Ongelma on kuitenkin mm. neromyytti ja sitä ylläpitävät instituutiot. Pidetään yllä kuvitelmaa siitä, että vain taiteilijat voivat olla luovia. Tähän huijaamiseen osallistuvat sekä yhteiskunta, mutta ennenkaikkea taitelijat itse. Kärjistetysti ilmaistuna taide on monopolisoitu yhteiskunnassa ja ihmiset opetetaan jo koulussa ajattelemaan, että omat teokset ovat surkeita töherryksiä myyttisten mestariteosten rinnalla. Miksi taidetta edes ylipäätään laitetaan paremmuusjärjestykseen?

Tällainen arvottaminen mielestäni taiteen korruptiota. Erityisesti länsimaiden ongelma tuntuu olevan keskittyminen lopputulokseen, kuten vaikkapa maalaukseen, sävellykseen ynnä muuhun sellaiseen. Kuitenkin tärkeää on usein kuitenkin itse prosessi - mitä ihmisessä tapahtuu taidetta tehdessä ja sitä kokiessa. Minun mielestäni elämänkään tarkoitus ei ole sen päämäärä, kuolema, vaan se mitä tapahtuu ennen sen saavuttamista.

Minunkin on vaikea suhtautua omiin tuotoksiini siitä syystä, että maailmassa on mielestäni liikaa sellaisia teoksia joita itsekin teen. Ajatus näyttelyn pitämisestä tuntuu usein vastenmieliseltä, sillä silloin olen ihan samanlainen kuin muutkin: tuon esille niitä lopputuloksia joita sitten pitäisi niin kovasti ihastella tai olla ihastelematta. On toki paikkansa ihmisten itseilmaisulla, mutta se on mielestäni nykyisin ylikorostetussa roolissa. Tämä näkyy täällä aukeassakin, kuinka merkityksettömien teosten määrä kasvaa kasvamistaan. Vaikka monet muut asiat olivat ennen huonommin, kaipaankin joskus aikaa jolloin kuvilla oli merkityksiä ja arvoa, toisin kuin nykyään.

Sitäkin enemmän kaipaan enemmän maailmaan toisenlaista näkökulmaa. Vuorovaikutus on päivän sana. Jotkut taiteilijat ovatkin jo lähteneet tälle tielle. Kuitenkin moni haluaa edelleen tuottaa passiivista taidetta, mikä saattaa ollakin helpompaa, ainakin heille. Onkin ironista, että monet taiteilijat kritisoivat televisiota ja sen passivoivaa vaikutusta, samalla kun itse tuottavat teoksia joita kokiessaan yleisö on passiivisessa roolissa. Haluaisin nähdä enemmän teoksia, joissa yleisöstä tulee myös osallistuja. Taiteilija tarjoaa puitteet kokemukseen ja prosessiin, mutta loppu tapahtuu ihmisten itsensä toimesta. Muistuttaen siitä, että luovuus on lopulta meissä jokaisessa. Se vain on niin helppo unohtaa.

0


[15:42 17.7.2007] T.R.
Kohtaan 1, eli mitä ei mielestäni taiteeksi pitäisi laskea: Erään henkilön kissantappovideot. Jos hän ei olisi ominut taiteilijan statusta niin teko olisi katsottu joko hiukka irtonaista mielenlaatua osoittavaksi tai suorastaan rikolliseksi.

Kohtaan 2, eli motivaation syistä: Minusta on aika sama mikä motivoi taiteilijan tekemään taidetta, kunhan hän itse voi seistä työnsä takana (poislukien kohdan 1 kaltaiset esimerkit).


[17:04 17.7.2007] A.N.
http://www.teemumaki.fi/essayskissa.html

En ole ko. taiteilijan puolesta enkä vastaan. Minulle hän on ensisijaisesti joku ihminen jossain huitsin nevadassa. Ajattelin vain tehdä sen, mikä kohdallani tehtävissä on, eli laittaa linkin, jos joku ei vielä ole perehtynyt tuohon Timo Rasimuksen "pöydälle nostamaan kissaan"


[17:36 17.7.2007] O.O.
Sen koommin Teemun tekoa puolustelematta, minua ihmetyttää tässä "kissantappovideo" -kohussa usein leimahteleva kaksinaismoralismi. Ihmiset ovat olevinaan niin helvetin eettisiä ja samaan hengenvetoon tuomitsevat Teemun niin, ettei hänen näkemystä tapauksesta (Antin heittämä linkki edellisessä viestissä) haluta edes kuulla. Ilmeisesti tuomarointi ilman puolustuksen kuulemista vastaa monen suomalaisenkin oikeuskäsitystä. Kun sivistys loppuu lännestä, täytyykö sitä sitten hakea idästä?

Sanon silläkin uhalla että leimaatte minut kissanrääkkäyksen kannattajaksi, että sitä kissankin kuolemaa surullisempaa on ihmisten yksisilmäisyys ja lynkkaushalu. Ja sen ainakin tämä tästä teoksesta seurannut kohu toi hyvin esille. Emme me oikeasti ole niin sivistyneitä ja humaaneja kuin haluamme kuvitella.

0


[22:19 17.7.2007] T.R.
Mitä ihmeen kaksinaismoralismia on tuomita teko joka on puhdasta eläinrääkkäystä. Onko tappaminen taidetta ja mikä on seuraava aste kun kissa ei enää kohahduta?
Onko seuraava pykälä tappaa muutama ihminen taiteen nimissä?
(Vaikka eihän sekään uutta olisi).

No jokainen saa tietty fanittaa kyseistä miestä jos haluaa. Minä toin oman kantani esiin, ja siihen minullakin kai on oikeus - vai?


[23:05 17.7.2007] L.I.
Hmm... miepä palaan vielä tähän mitä Amalia sanoi: "...taide halventaa tai tekee arkipäiväiseksi sellaisia asioita, joita mielestäni pitäisi kohdella paljon suuremmalla kunnioituksella"

ja siihen mihin Ossi viittasi:
"Arkipäiväisyydestä puheenollen, mielestäni taide itsessään on se mikä pitäisi arkipäiväistää. Nykyisin se on kääritty myytteihin ja tehty näin ihmisille etäiseksi."

Olen samaa mieltä molempien argumenttien kanssa. Minusta ne käsittelevätkin eri asioita. Ossi, perustelusi olivat oikeutettuja ja olen samaa mieltä: taiteen pitäisi olla kaikkien ulottuvissa ja luovuuden pitäisi olla voima, jonka kaikki uskaltavat valjastaa.

Eri kontekstissa taas olen samaa mieltä Amalian kanssa. Nykyään taide on sisällöltään täynnä materiaalia, johon ei minun mielestäni pitäisi kajota varsinkaan niin raadollisesti, kuin ne nykyään esitetään. Tällaisia aiheita ovat esim:
- kuolema
- seksi
- kurjuus
- ihmisen raadollinen pahuus

Pidän esimerkiksi yllä mainittuja asioita sellaisina, joiden kuvaamiseen ei tarvita taidetta: näemme sitä jo ihan tarpeeksi ilmankin. Enkä kuitenkaan ole sitä mieltä että taiteen tulisi kuvata VAIN kauniita asioita. Mielestäni taiteen pitäisi aina olla tarkoituksellista, tavoitteellista ja ylentävää. En kuitenkaan hyväksy pelkkää pahuuden kuvaamista miksikään päämääräksi, koska oikeastikin näemme sitä jatkuvasti.

MUTTA jos pahuuden tai rumuuden kuvaaminen tukee ylentävää päämäärää, se ei ole väärin. Kontrastit valon ja pimeyden, positiivisuuden ja negatiivisuuden, hyvyyden ja pahuuden välillä ovat korostuskeinoja. Niissä pimeyden olisi tarkoitus korostaa valoa, ei valon pimeyttä.

-- Voisitteko antaa esimerkkejä taideteoksista, jotka ylentävät mieltänne ja kuvailla, millä tavoin ne tuntuvat ylentäviltä? --

Yllä mainitsemieni aiheiden liiallinen käsittely taiteessa ja mediassa on ollut vaikuttamassa maailman raadollistumiseen ja kauneuden muuttumiseksi NAIIVIKSI. Nykyihminen pitää kaunista taidetta stereotyyppisesti naiivina. Minkälaisiin korkeuksiin pääsisimmekään, jos yrittäismme OIKEASTI kehittää ylentävää taidetta (hyödynsipä se rumuutta tai ei) niin, että se avaisi ihmisen mielen potentiaalille uusia ovia?

Mitä olette tästä mieltä?


[01:19 18.7.2007] A.N.
Niin, tulkoon selväksi, että suhtaudun Mäkeen taiteilijana puolueettomasti ja ymmärrän hänen selityksensä. Pitkän harkinnan jälkeen kuitenkin suhtaudun kissantappoon tuomitsevasti. Syy on juuri tämä Timon mainitsema:

"Onko seuraava pykälä tappaa muutama ihminen taiteen nimissä?"

Toki tässäkin on muistettava, että kissantappo ei välttämättä johda ihmisen tappamiseen. Varmasti ei näin Mäen itsensä kohdalla käykään, kaikesta huolimatta vaikutti selväjärkiseltä kaverilta, ehkä hieman "taiteen sokaisemalta". Mutta onko mitenkään selvää, ettei joku muu kuin Mäki, voisi niin tehdäkin?


[21:22 18.7.2007] T.S.
On se sitten bahá'í,"animelasit" tai ansiotyö, näitä kaikkia voidaan pitää korruptiona.

Lokeroimalla luodaan odotuksia ja ihminen helposti luokittelee asian jota ei ymmärrä pahaksi. _PAHUUS_, tuo asia jota ihmiset vihaavat ja pelkäävät koska se on tuntematon, arvaamaton uhka. Arvaamaton ja RIKAS. (sitähän jopa esiintyy kaikkialla, nam :D)

Pahuuden kieltäminen sulkee monia ovia Linda ;)


[02:02 19.7.2007] I.T.
Linda. Mielestäni juuri noita aiheita tulisi käsitellä siinä tapauksessa, että niihin sisältyy omakohtainen kokemus. Jokaisella lienee johonkin noista omakohtainen kokemus.

Sitten tullaankin enää siihen ikuiseen kysymykseen, mihin kaikki esilletuotava itseilmaisu, jota myös taiteeksi kutsutaan, perustuu eli; Miten?

Haluan esimerkiksi nostaa elokuvan nimeltä Tule ja katso. http://imdb.com/title/tt0091251/
Siinä (raadollista) pahuutta käsitellään sen verran todellisesti ja mykistävästi, että sen taiteellinen arvo on minulle erittäin suuri, sillä se saa minut voimaan erittän pahoin sekä henkisesti että fyysisesti. En usko tämän elokuvan syntyneen ilman käsikirjoittajan ja ohjaajan omakohtaista kokemusta.

Koska tämä elokuva on minulle merkittävä, ei tarkoita, että sen tarvisi olla kenelle tahansa jokin suuri ja voimallinen. Jokaisella omat juttunsa.

Tästä vedän ylimalkaisen johtopäätöksen ja mutkat suoraksi: Jokainen asia, joka on omakohtaisella tavalla kerrottu, voi olla jollekin ihmiselle erittäin tärkeä.

Tule ja katso saa minut voimaan pahoin kuten jo kerroin, mutta se saa minut myös voimaan hyvin, kunhan olen ensin toipunut elokuvasta. Se saa minut liikkeelle, joka on ehdottomasti tärkeintä.

ps. Tapanin kanssa samaa mieltä (minkä tahansa) kieltämisestä. Kielto vie aina pimeyteen.


[02:49 19.7.2007] L.I.
"Tule ja katso saa minut voimaan pahoin kuten jo kerroin, mutta se saa minut myös voimaan hyvin, kunhan olen ensin toipunut elokuvasta. Se saa minut liikkeelle, joka on ehdottomasti tärkeintä."

Nimenomaan! Juuri sen takia en missään tapauksessa olekaan kieltämässä pahuuden käyttämistä taiteessa. Juuri sen takia, että joskus se saa voimaan hyvin, kunhan on ensin toipunut! Oivallisesti ilmaistu Ismo!

Jos luette tarkkaan edellisen viestini niin tämän pitäisi tulla siin esille... :)


[09:06 19.7.2007] L.V.
Huh, tulipa taas opittua jotain taiteesta tutustuessani tähän ketjuun "jos eilen kuolin, en tuota tiennyt".
Minä kyllä etsin taiteesta niitä mukavampia fiiliksiä.


[11:58 19.7.2007] I.T.
Samoin Leo, etsin makavampia fiiliksiä. Joskus ne vain täytyy löytää vastakohtien kautta, kun joskus on menossa koko ajan vain surullisemmaksi. Silloin puhuu vain surun kieltä. Ei suta muu kuin mennä rytisten kohti surua, käydä keintekoisesti, mutta hallitusti pohjalla ja tulla takaisin samalla vauhdilla.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty