Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Miten arvostelet kuvia?

[08:29 8.1.2008] M.H.
Mua on pitkään mietityttänyt millä perusteella porukka arvostelee täällä kuvia?

Musta tuntuu, että jotkut arvostelee kuvaa täysin sen perusteella mikä kuvassa on aiheena.
Jos kuva on lihaksista/urheilullisesta vartalosta, linnuista, "tylsä" studiokuva (joka ei onnistuisi moneltakaan), rakennus tai urheilulaji tms.
Niin ei anneta kuin suoraan ykkönen vaikka kuva olisi teknisesti kuinka hyvä tahansa.
Sitten maristaan kommenttiin, että hyi karsee!

Toiset taas on avarakatseisempia ja arvostelee kuvan/kuvaajan teknistä osaamista, mutta toisaalta ottaa myös huomioon kuvan mielenkiinnon. Oli se sitten omaa sydäntä lähellä tai ei.

Kysynkin kuinka paljon painotat erilaisia asioita arvioidessasi kuvia?
Millä perusteilla lähdet kuvaa katsomaan?
Voiko sellaiselle aiheelle, joka ei ole sydäntäsi lähellä antaa hyviä pisteitä?

Olen kuullut, että ainakin yksi hyvä kuvaaja on luopunut koko aukeasta, koska täällä joku friikki naishenkilö ei voinut sietää kuvien aihetta ja teki kaikkensa osoittaakseen sen.

Itse olen pyrkinyt arvostelemaan kuvia suurinpiirtein seuraavalla tavalla:
- Kuvan mielenkiinto, eli kuinka suuren huomion kuva saa minussa ja kuinka kauan sitä jaksaa katsoa.
- Kuvan sommittelu
- Kuvan tekninen osaaminen
- Pystyisinkö itse vastaavaan? Mitä tekisin toisin? (en voi antaa ykköstä jos en pystyisi vastaavaan itse, toisaalta on vaikea tietää mihin kaikkeen itse pystyy)
- Kuvan aihe

Ja ehkä juuri tuossa järjestyksessä.

Moni on myös valitellut sitä, että aukeassa ei uskalleta olla luovia...
Olisiko tässä kapeakatseisuudessa ja surkeissa arvosteluissa mitään syytä siihen?
Suurin osa menestyneistä kuvista on neutraaleja luontokuvia. Onneksi muutamiakin poikkeuksia mahtuu joukkoon.
Enkä tarkoita, että menestyneet luonto/miasemakuvat olisi jotenkin huonoja. Ne on todella hyviä kuvia ja on vaatinut paljon aikaa, vaivaa ja osaamista.

Kertokaa mielipiteenne.

Tästäkin aiheesta on keskustelu monessa ketjussa, mutta kertokaa lähtökohdat mitä, miten ja miksi arvostelet kuvia?


[11:24 8.1.2008] P.T.
Yleensä se kuvan mielenkiintoisuus on ekana.
Sehän taas on asia josta voidaan olla eri mieltä, ihmisiä kiinnostavat niin eri asiat.

En edes osaa arvostella esim. -auto -ralli tai keikkakuvia.
Joten hyppään aina niiden yli.
En anna pisteitä kuville joita en ymmärrä tai joista en muuten ole kiinnostunut.

Minusta huonon numeron antaminen vain sen takia että ei ole itse aiheesta kiinnostunut on väärin.

Annan numeroita ja kommentoin niitä kuvia jotka jollain tapaa pysäyttää mut.
Silloin kuva voi olla joko hyvä tai huono.
Mielenkiintoinen sisältö on usein tärkeämpi kuin veitsenterävä kuva.

Hyvin harvoin annan ykköstä yhdellekään kuvalle, pari kertaa olen tainnut antaa ja silloin olen kyllä ihan taatusti ollut sitä mieltä että kuvan oikea paikka on tosiaankin roskakori.





[17:27 8.1.2008] S.S.
Luonnonkuvaus ja "taidekuvaus" on kaksi ihan eri asiaa ja pitäisi ehkä arvostella eri tavalla. Luononkuvaus on yleensä dokumentoiva kun taas "taidekuvaus" yleensä on kuvitteellinen (ja käsitelty). Tuntuu välillä että aukeassa luonnonkuuvajia on eniten ja että arvostelu tehdään sen perusteella. Miikalla on mielestäni aika hyvä arvostelujärjestys :) Muistakaa että arvostelu aina on enemmän tai vähemmän subjektiivinen.
Avoin mielin,

Stefan


[00:11 9.1.2008] K.S.
Olen seurannut tätä foorumia jo pidemmän aikaa ennenkuin uskaltauduin mukaan. Itse arvioin kuvan sen mukaan mitä ajatuksia ja tunteita se herättää (hyviä/huonoja). Uutena toivoisin tietysti, että jos joku antaa äärinumeroita, voisi myös antaa muutenkin palautetta, koska itse haluaisin oppia uutta kokeneemmilta kuvaajilta. Olen amatööri, mutta toki kuvannut pidemmän aikaa.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan keskusteluita ja palautteita ja ainahan ihmiset jaloillaan äänestävät jos eivät viihdy.


[11:21 9.1.2008] M.A.
Pyrin antamaan palautetta katsomatta, mikä kuvassa on aiheena. En pidä maisemakuvista ja voin mainita sen palautetta antaessani, mutta se ei vähennä pisteitä, jos kuva muuten on hyvin toteutettu. Joskus sattuu niinkin, että aihe on mitä loistavin ja kolahtaa itselle, mutta toteutus on suoraan sanoen surkea. Silloin joutuu antamaan alhaiset pisteet oli idea mikä hyvänsä.


[22:25 9.1.2008] Petke
Haukun, surkeitahan nämä ovat kaikki


[07:44 10.1.2008] M.H.
Etkä uskalla seistä kommenttis takana edes omalla nimelläs! :) häpee


[17:03 10.1.2008] J.M.
Aika hämmentävää näyttää olevan tää arvostelupolitiikka. :)

Miikka H:
"Toiset taas on avarakatseisempia ja arvostelee kuvan/kuvaajan teknistä osaamista, mutta toisaalta ottaa myös huomioon kuvan mielenkiinnon. Oli se sitten omaa sydäntä lähellä tai ei."

Niin rajoittunutta, rajoittavaa ja (omasta mielestäni) rasittavaa kuin kuvan arvostelu aiheen perusteella on, ei mielestäni kuvan teknisen puolen arviointi itsessään mitenkään hirveän avarakatseista ole. Vaikka sen ymppäisi mukaan kuvan "mielenkiinnon".

Mitä ikinä se mielenkiinto sitten onkaan? Mun mielestä ollaan vaarallisilla vesillä sillon, jos yksittäinen arvostelija haluaa olla samaan aikaan rehellinen ja silti yrittää "lukea" sitä, miten kuvan kohdeyleisö sen näkee. Esimerkkinä elokuvakriitikot. Jotku arvostelee elokuvan just sen perusteella, mitä itse siitä saa irti. Toiset tekevät kompromissin, ja antavat bonustähtiä, sillä "elokuva varmasti osuu ja uppoaa kohdeyleisöönsä". Jälkimmäisen arvosteluita voitais hyvinki käyttää hyväksi vessapaperina, ellei ne ois niin suosittuja esmes. britanniassa ja jenkeissä (mielipiteeni perustuu puoleen tusinaan luettuja arvosteluita ja siihen, mitä oon asiasta lukenu lehdistä, joten lukekaa se varauksin).

Eli pitäiskö katsojan pysyä täysin rehellisenä itselleen ja muille? Vaiko pitäiskö hänen ryhtyä veikkailemaan? Kas siinä kysymyksiä. ;)


Kullanarvoista ois varmasti se, että katsojat, jotka tuntevat jonku teoksen itselleen vieraaksi tai suoraan sanottuna eivät ymmärrä sitä, jättäisivät ne kaikkein kärkevimmät kommentit vaikka omiin angstiblogeihinsa. Ikään ku antasivat teokselle "the benefit of the doubtin", kuten englantilaiset asian ilmaisisivat. :)


PS: Miikka, Petken kommentti oli aukean kuivan humoristiselle underground -maailmalle tyypillinen vastareaktio. Eli siis vitsi.


[18:06 10.1.2008] M.H.
petken kommentti ymmärretty. Hymynaamankin koitin laittaa perään. Ei ehkä mahtunut mun vastaheittoni aukean undergroundiin.

Sitten vielä sellasta, että kerro sinä Janne M vielä vastaus tuohon päällimmäiseen kysymykseen, jota tässä yritin kysyä.
Eli lähtökohdat mitä, miten ja miksi arvostelet kuvia?

Hyviä pointteja sulla muuten, mutta odotin silti vastausta itse kysymykseenkin.
Vai voiko tosta sun jutusta päätellä, että arvostelet kuvia ihan mututuntumalla ja suurella tunteella/fiilispohjalla?
Jos niin teet, niin se ei ole ollenkaan väärin. Se on ihan hyviä asia.

Entä mikä on mielestäsi hyvä tai oikea arvosteluperuste, jos nämä meidän arvosteluperusteet on hämmentäviä?
Ketjun tarkoituksena pyrin juuri saamaan selvyyttä tuohon niin hämmentävään asiaan, jota olen jo pitkään pohtinut.

Mut tuossa asiassa osuit asian ytimeen kun kerroit, että jos ei tunne aihetta omakseen, niin voisi jättää ne kaikkein kärkevimmät kommentit omaan tietoonsa.


[21:48 10.1.2008] J.M.
Miikka H:
"Vai voiko tosta sun jutusta päätellä, että arvostelet kuvia ihan mututuntumalla ja suurella tunteella/fiilispohjalla?"

Aika lähelle osuit. :) En oikeen tiiä itsekkään, millä perusteilla katson ja arvioin kuvia. Joskus kolme vuotta sitten ku alotin valokuvaamisen ja aukean selailun, saatoin katsoa kaikkia aiheita yhtälailla ja pitää kaikesta. Siis ihan kaikesta. Ja se oli kivaa, kun aina tuli positiivinen mieli. Mutta kuten yleensä vähän kaikessa, arki tuli vastaan ja innostusta ja riemunkiljahduksia aiheuttavat kuvat vähenivät.

Ajan myötä hommaan tuli sellanen muutos, että aina sillon ku ihastuin kuvaan tai tarinaan tai perusajatukseen siinä, yritin hiljentyä ja miettiä, että "miks näin". Saattoi olla jokin pikkujuttu jossain muuten arkipäiväisessä kuvassa, joka anto hyvää mieltä tai.. jotain. Sitten siitä tuli tapa aina mainita kommentilla, että mitkä jutut miellyttää ja mitkä ei.

Ja oikeestaan tärkein syy ylipäänsä kommenttien kirjottamiseen mulla oli se, että oppisin itse joskus valokuvaamisesta jotain. Eli että jonkun sortin muistikirja tms tää aukea on ollut myös. Kun vaikkapa kritisoi toisen ottamassa kuvassa jotain ongelmaa valaistuksessa, on paljon helpompi hoksata sama asia, jos se tulee itselle vastaan kuvaustilanteessa.

Öö.. Vastasinkohan vieläkään kysymykseesi? :D

No siis... Mulla ei oo mitään koulutusta valokuvaukseen saati muuhunkaan kuvataiteeseen. Siks on vähä mahdoton yrittää sanoa, että "tää on oikein" tai "tää on väärin". Mun pitää vaan luottaa siihen, että peffatuntumani sanoo, mistä tykkään, ja että osaan ne syyt myös pukea sanoiksi. Mututuntumaahan se vissiin on?

Miikka:
"Entä mikä on mielestäsi hyvä tai oikea arvosteluperuste, jos nämä meidän arvosteluperusteet on hämmentäviä?"

No jollain tapaa se fiilispohjalta lähtenyt kommentti on se "kaikkein oikein".

Mutta arvosteluperuste? Nään pisteyttämisen ja kommentoinnin oikeestaan aika lailla täysin eri asioina. Itse asiassa multa on karannu kokonaan tuo pisteyttämisen idea.. En oikeen enää pisteytä mitään (paitsi jos tekee mieli erityisesti tsempata jotain hyvän kuvan ottajaa). Ja toisaalta, kun nykyään katson kuvia (pääosin muualla ku aukeassa, tietysti), etsin niistä vaan niitä positiivisimpia asioita. Niitä jotka herättää hyviä tunteita, tai vahvoja, ja yritän nauttia niistä. Kuvat, joita kohtaan jään välinpitämättömäks, jätän vain huomioimatta.

Ja yleensä kipakoimmat kommentit multa lähtee silloin, jos ihastun ja innostun johonkin asiaan kuvassa tai sarjassa, mutta joku pikkujuttu häiritsee sitä, tai suorastaan taistelee sitä vastaan. Joku voi sitten luulla, että haluan vaan haukkua kuvan lyttyyn. Ehheh, minkäs teet? :)


[08:16 11.1.2008] M.H.
Kiitos vastauksesta! Juuri tuon halusin lukea.

Aukea on kyllä auttanut kovasti juuri jonkulaisen kuvanlukutaidon ja omien mieltymysten hahmottamisessa.

Toisaalta kun päivästä toiseen selailee ja katselee kuvia eri lähteistä, niin homma tosiaan "arkipäivästyy" ja alkaa suhtautumaan niihin ns. heikompilaatuisiin kuviin ihan eri lailla, kun silloin kun ei tiennyt asioista niin paljoa. Tai ei osannut katsoa.
Toisaalta sama tekijä nostaa omien kuvien julkaisukynnystä.
Siinä on mielestäni enemmän huonoa kuin hyvää. On hyvä että kaikkia "lomakuvia" ei julkaista, mutta helposti itsekritiikki nousee liian korkeaksi.
Esimerkiksi tällä hetkellä aukeassa ei ole yhtään ottamaani kuvaa...(koitetaan laittaa tammikuun aikana).

Eli samankaltaisten asioiden kanssa tässä on näköjään useampikin paininut.
Toivottavasti saadaan myös muiden näkemyksiä asiaan vielä lisää.

Toivon myös että tämän ketjun kautta aukeassa aloitteleva arvostelija voi saada uutta näkökulmaa arvosteluperusteisiin. (se taitaa olla jo liikaa toivottu:)


[19:30 12.1.2008] m. lester
"Mua on pitkään mietityttänyt millä perusteella porukka arvostelee täällä kuvia?"

Oikein analyyttinen vastaus:

Arvostelen kuvia samaan tapaan kuin musiikkia. Tietyt piirteet liittävät teoksen tiettyyn jatkumoon. Tulkinta ja arviointi tapahtuu kuvallisesta yleissivistyksestäni ammentaen siten, että peilaan ja suodatan tuntemuksiani em. jatkumon kautta.

Näin, mikäli haluan antaa kuvalle pisteen. Kommentointiin tarvitsen välittömän tunnereaktion ilman järjen ja analyysin väliintuloa.

Katselen kyllä päivittäin aukea.netin kuvia, mutta harvemmin sekuntia pidempään. Yritys on monella kova mutta eväät niukat - vähän samaan tapaan kun yrittäisi pianolla säveltää (tai sitten tulkita & arvioida) sinfoniaa ja musiikilliset vaikutteet rajoittuisivat kympin uutisten tunnariin ja Siwan mainosrenkutuksiin.

Mutta niin sen pitääkin olla, jossain vaiheessa jokainen kitaristi löytää hendrixin ja flamencon ja jazzin siinä missä valokuvaaja W. Eugene Smithin ja Bill Brandtin ja Diane Arbusin ja Martin Parrin ja Pentti Sammallahden ja sen miksi lehtikuvat on semmoisia kuin ne on ja miksi hääpotreteissa ei kädet katkea ja miksi kaikesta ei tarvi tykätä ja niin edelleen...

Yleensä siinä vaan kestää. Kuten ihan kaikessa :)


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty