Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kirjoittamisen kunnianhimoisuudesta ja harrastuneisuudesta

Edellinen sivu  



[18:11 1.8.2007] J.T.
Itse ainakin kirjoitan sillä mielellä, että tulevaisuudessa saisin romaanin julkaistuksi. Miltei jatkuvasti sitä on jotain työn alla, tällä hetkellä yksi käsikirjoitus on eri kustantajilla ja toista vielä työstän.


[04:59 5.8.2007] V.Q.
Mä pistin varastoon pystyyn työtilan. Raahasin vanhan kirjoituspöydän ja tuolin sekä pornokalenterin seinälle. Siellä on helvetin kylmä istua yöllä ja juoda kahvia, haisee homehtunut kukkamulta. Se on todella hyvä paikka kirjoittaa, ei mitään virikkeitä ja sieltä haluaa pois mahdollisimman pian.
Ei musta ole mihinkään miestentöihin kantaan betonisäkkejä. Mä kirjoitan kun ei ole muutakaan tekosyytä työn vieroksumiselle.


[13:39 1.9.2007] E.R.
Uutta tekstiä aloittaessani pyrin sellaiseen lopputulokseen, jonka voisi julkaista. Eivät ne tekstit siellä pöytälaatikossa minua lämmitä. En minä voi kehittyä, ellei joku tule sanomaan, että hei, korjaa tämä ja pidä tuo.

Toisaalta tämä on vain harrastus. Olisi upeaa, jos joskus kykenisi elättämään itsensä kirjoittamalla, mutta kun minun teksteistäni ei voi tehdä elokuvia tai action -figuureja.

Yritän parhaani mukaan olla suhtautumatta tähän liian vakavasti.


[18:25 1.9.2007] T.L.
Toivon, että joskus saisin jotain julkaistua. Olen vaan niin pirun aikaansaamaton tuollaisien "isompien" juttujen suhteen, että annanpa ajan näyttää. Kirjoittamiseni lähtökohta on mieleni paineen purkaminen paperille. En juurikaan mieti ovatko tekstini hyviä muiden mielestä. Jos lähtisin varta vasten kirjoittamaan siitä lähtökohdasta, että saisinkohan julkaistua tekstejäni, myisin itseni ja kirjoittaisin todennäköisesti omasta mielestäni turhaa paperitilaa vievää lyijykynäjätettä.


[12:07 5.9.2007] S.T.
Luin tämän keskustelun uudestaan ja taas, jostain syystä tämä tyrkkää aina miettimään enemmän ja enemmän joka kerta. Arvelin, että muitakin saattaisi kiinnostaa tämä.

Tuon lukeminen taisi aikanaan muuttaa minussa jotain hyvällä ja pysyvällä tavalla. Toivottavasti se palvelee myös muita siis. :)


[13:34 25.9.2007] M.W.
Tämäpäs onkin mielenkiintoinen keskustelu, ihan kaikkia vastauksia en nyt ehdi lukea, mutta toteanpa ainakin lyhyesti jotain omasta näkökulmastani.

Eli minulle kirjoittaminen ei ole mikään tahdon asia, eikä ole minun valinnoistani riippuvaista toimintaa. Voin julkaista tai olla julkaisematta, mutta kieltämättä saan tyydytystä siitä että tiedän muiden lukevan tekstejäni ja jopa saavan niistä jonkinlaisia elämyksiä. Kirjoittaminen ei minulle ole vain kirjoittamisen aktia tai kirjoittamisen tai julkaisemisen ajattelemista tai suunnittelemista, se on katsantokanta, tai no ei oikeastaan sitäkään, se on niin suuri osa koko olemassaoloani etten voisi kuvitella mitään toista tapaa olla. En voi edes kutsua sitä kirjoittamiseksi, en tiedä mitä se on. Se pakottaa elämään jonkinlaisessa omassa todellisuudessa, ja toisinaan siitä aiheutuu monenlaisia negatiivia tunteita, mutta enimmäkseen rakastan ja himoitsen sitä, enkä usko että voisin elää ilman sitä. Itseasiassa tiedän etten voisi elää ilman sitä, vaikka joskus vihaankin sitä osaa itsessäni (tosin harvoin) ja toivoisin voivani elää edes näennäisen normaalia ja arjen ja järjen tasolla etenevää elämää. Sellaiset tunteet menevät kuitenkin useimmiten suhteellisen nopeasti ohi, ja suurimman osan ajasta syleilen sitä ja otan sen mielihyvin osaksi itseäni.

Oikeastaan koen sen samanlaisena osana itseäni kuin esimerkiksi seksuaalisuuden (irrottamaton osa ihmistä, joka ilmenee jatkuvasti ja monin eri tavoin, jo ihan energian tasolla).


[17:20 25.9.2007] A.N.
sanat ovat vaan sanoja, ei niillä elämän kanssa ole paljonkaan mitään tekemistä...


[23:08 26.9.2007] V.H.
En ole vielä paljoa ehtinyt kirjoitella, tai ainakaan ne ei ole päätyneet muiden luettavaksi,(siihen tosin tulee nyt muutos, kun olen "eksynyt" tänne sivustolle...) Mutta haaveena mulla on aina ollut, että joskus saisin kirjoitettua julkaisukelpoisen pitemmän tekstin.


[14:27 27.9.2007] N.S.
Olen aina kirjoittanut lähinnä saadakseni ulos pahaa (tai hyvää)oloa itsstäni ulos. Kirjoittaminen on jollain tapaa hyvin terapeuttista. Nyt lähiaikoina olen vasta rohkaissut itseni ja julkaissut kirjoituksiani julkisesti. En voisi ajatella julkaisevani kokoelmaa, en osaa edes sanoa kirjoituksiani runoiksi. Ne ovat lähinnä puettuja ajatuksia.

Ehkä joskus voin kuvitella kirjoittavani runokokoelman. On se kuitenkin jonkinlainen haave takaraivossa vaikka en sitä koskaan myöntäisikään.

Mutta aina minä tulen kirjoittamaan ja aina osittain itseäni varten. Minä tarvitsen sitä.


[20:20 27.9.2007] A.P.
Itselläni on sen verran kunnianhimoa, että voin vieläkin seistä kaikkien netissä julkaistujen runojeni takana, vaikka ovatkin paskoja (paitsi ne keskinkertaiset =).

Kirjoitan itselleni, enkä juurikaan osaa käsitellä iloisia aiheita. Tai sitten en ole motivoitunut. Kirjoitan niistä aiheista, jotka mielessäni pyörivät. Olen joskus miettinyt, etten kirjoita iloisista asioista, koska niitä ei vain jää pohtimaan.

Itselleni kirjoittaminen on vastapaino työlleni ja siksi puhdas harrastus. Kirjailijan ura ei kiinnosta minua millään lailla.

Ja koska kirjoitan aiheista, jotka mielessäni pyörivät, niin ne voisi saada joskus kansiinkin. Kirja on parempi kuin vihkoni, jota silloin tällöin selailen.

En koskaan kirjoita, ellei tunnu siltä.


[23:58 27.9.2007] V.T.
Saatanan Antti! Ilman sinua olisin sivuuttanut tämänkin keskustelun vallan mainiosti, kokematta sen enempää elämisen tuskaa.
Tuo "sanat ovat vaan sanoja, ei niillä elämän kanssa ole paljonkaan mitään tekemistä...", sattui vain silmään, eikä siitä oikein päässyt irtikään, kun sitä ei voinut irrottaa kontekstistakaan lukematta kaikkea tähän keskusteluun liittyvää (jossa kuitenkin onnistuin). Yritin lukea hieman taakse ja hieman eteen, mutta mistään en löydä selitystä kommentillesi (sinä käytät liikaa sanoja sanoaksesi moisia), joten ilmeisesti kävelin ironiasi yli polvia koukistelematta.
Eli siis kysymysmerkki lausahduksellesi. piste

Kirjoittamisesta en ole sinänsä vielä sanonut mitään, kuten kaikki tähän asti lukeneet varmasti huomaavat.
Mikään pakko ei ole kirjoittaa, mutta kummasti alkaa vituttaa jos ei sitä tee. Kirjoittaminen siis ottaa päästä ja vituttaa, mikä sinällään on perseestä. Tosin k.o. fiilikset johtuvat tod.näk. (muka)puutteellisesta ajasta ja ilmapiiristä jonka on elämälleen puhaltanut. Kirjailijan ura ei siis sinällään kiinnosta, vaan kirjoittamisen vapautuminen ahdistuksesta, tai sitten vaan kirjoittamisesta vapautuminen. Siis helppo elämä (ei koiraa).

Edellinen sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty