Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kuinka paljon/ usein kirjoitat

[14:11 24.1.2008] V.H.
Alkas kiinnostaa tällänen, että kuinka paljon porukka kirjottelee yleensä? Ja kuinka usein? Varsinkin runojen kanssa, montako runoo päivässä tulee, sillon ku tulee?

Itelläni tulee kyllä jokapäivä jotain kirjoteltua ja yleensä se on sellasta 3-6 runoo päivässä, joskus enemmän, joskus vähemmän..

Miten muilla?




[19:28 24.1.2008] S.T.
Yritän aina kirjoittaa lauseen muistiin jos sellainen mieleen pelmahtaa. Minulla on aina muistikirja mukana. Yksittäisiä lauseita kirjoitan muistiin melkein päivittäin, en kyllä ihan. Kun kirjoitan, rykäisen melkein kerralla sarjan kyllä. Olen aika huono kirjoittamaan ns. yksittäisiä kokoelmarunoja, teen herkästi sarjan sitten samaan vaivaan.

Jos tekstejä tulee monta kerralla, niitä tulee 3-7.


[19:59 24.1.2008] J.S.
Hmmm...kirjoitusintoni on parhaimmillaankin ailahtelevaa. Toisinaan saan parikin novellia hyvään alkuun, kun taas kehnoimmillaan vanhat raakileet keräävät pöytälaatikossa pölyä kuukausia. Kirjoitan ainostaan silloin, kun tekee mieli kirjoittaa, ehkä siksi valmiita töitä ei tule kuin liukuhihnalta. Väkisin kirjoittaminen on yhtä helvettiä eikä kenenkään pitäisi astua siihen suohon. Monesti mielenkiintoisimmat ideat saattaa tulla aivan nurkan takaa ja ne täytyy saada heti paperille. Luentomuistiinpanojeni seasta löytyykin sekalainen sakki monen moista runoa ja tarinaa. On oikeastaan hauskaa ja suunnattoman tyydyttävää ryhtyä kirjoittamaan jotain tarinaa kuin riivattu äkillisen inspiraation vallassa. Tällaisessa maaninen vimma näkyykin sitten työn jäljessä, kuten muutama tännekin survomani tekele osoittaa, mutta pääasia että on hauskaa.


[08:19 25.1.2008] V.G.

Minulla se on surkea juttu.

Jokainen päivä, jolloin en saa yhtään kirjoitettua, on hukkaan heitetty, menetetty, auttamattomasti tyhjään tuhlattu.

Vaikka minä paiskisin täysiä työpäiviä aamusta iltaan niin, että kaatuisin väsymyksestä kuin myrkytystilassa työn jälkeen suoraan sänkyyn, niin jollen ole saanut edes väliaikoina kirjoitettua yhtään sanaa, olen auttamattomasti kuin kuollut lehti, tyhjään imetty, toisten talloma, hyväksi käytetty. Ja minulla on sairas olo.
Sairas olo tuntuu varsinkin vatsassa, joka on pakahtua sanoihin, jotka eivät ole päässeet eivätkä pakkautuessaan myöhemminkään pääse helpolla sieltä ulos.

Vatsallaniko minä kirjoitan? Siltä tuntuu. Vatsa on se paikka minussa, jossa kaikki tunteet eniten mylläävät. Niin ilot ja surut, levottomuus, jännitys, pelko, myötätunto, rakkaus, hellyys, kaikki se, mikä ehkä toisilla asuu pään sisässä tai sydämessä - joka on kai yleisin paikka - on keskittynyt minulla vatsaan.

Silloin kun minun vatsani pakahtuu, on paha merrassa. Silloin ei naurata. Itku voi tulla, mutta ei nauru. Kaikki koettavat pysytellä minusta kaukana. Ja ikäväkseni minun on sanottava, että minulla on heikko vatsa. Se ei kestä koettelemuksia. Se hermostuu ja lannistuu vähästä. Se on melkein olematon, se tuottaa ongelmia, se unohtaa usein varsinaisen tehtävänsä, ruuansulatuksen. Se raukka yrittää sulattaa vain sanoja. Se luulee, että sanat ovat ravintoa. Niin ne ovatkin. Mutta sanathan eivät ole tunnetusti kovin helposti sulavia. Niiden sulattaminen vie joskus kauan. Joskus ne möykkyyntyvät ja aiheuttavat ummetusta. Silloin on leikki kaukana. Silloin ajattelen, että lopetan kaiken. Elämistä myöten. Kunnes tulee katumus, ja on kuin joku kuiskisi korvaan: Älä! Elämä on kallis asia. Ja minä uskon sen.

Tänään on sanoilla vapaa päivä. Ne heräsivät jo aamusta, ja aion käyttää niitä yhtä soittoa, sillä huomenna ja ylihuomenna ne joutuvatkin, raukat, kulkemaan kuin matkalaukussa minun vatsalaukussa. Se tulee olemaan niille koettelemus. Mutta toivon, että ne sen kestävät. :)


[09:02 25.1.2008] S.T.
Venla, oletko miettinyt sitä, että jokainen kirjoittamaton päivä on sinulle aikaa kuunnella ja käyttää muita aisteja niin, että kun se pato joskus murtuu, muistat tarkemmin?

Voi, älä ole niin surullinen! Elämä on kallis asia, mutta se ei muutu kauniimmaksi tai helpommaksi sillä, että sen tiedostaa. Sain aikanaan ystävältäni neuvon, että kun tekstiä ei tule, kannattaa helliä muita aisteja konsertein, elokuvin ja lauluin. Se teki minut iloiseksi - tosiaan, on lupa kerätä sanoja itseensä. Vaikka niitä ei vielä sisältään osaakaan lukea sanoina ja kirjoittaa ulos, ne ovat siellä jossain.

Kun on aika, on aika.

Ymmärrän tuon kipusi kuitenkin. Voi ei. :( Tiedän sen kun ole itsekin vatsastakirjoittaja.

Onko tuo ollut pitkään noin, Venla? Yritä jooko olla nostamatta rimaa liian korkeaksi, sellaiseksi, joka ahdistaa pienet venlat täysin hiljaisiksi. Osaatko sanoa, mikä kirjoittamattomuudessa pelottaa? Tai miksi pidät tekstin sisällä mieluummin kuin annat sen tulla ulos? Minusta tuntuu, että itse pelkään nähdä paperilla kirjoittamisen jälkeen sellaisia sanoja, joita en tahdo ts. että kirjoitan niin alitajunnasta, että narahdan itselleni ajatuksista, joita en osaa, uskalla tai voi kertoa edes itselleni. Ja että kauhistun sitä.


[10:13 25.1.2008] P.P.
Runoissa yleensä kehittelen ideaa vaikka pari viikkoa ja kirjoitan sitten kerralla sen. En oikein harrasta sitä tyylisuuntausta, että kirjoitan paljon ja sitten alan karsimaan ja editoimaan tekstimassaa. Toisaalta nanossa niin on käynyt, mutta siinä onkin tekstiä paljon enemmän kuin runoissa.


[15:39 25.1.2008] V.G.
Susannalle vastaan:

"Osaatko sanoa, mikä kirjoittamattomuudessa pelottaa?" kysyt.

Ehkä se, kun kirjoittaminen on minulle elämän merkki. Kun kirjoitan, kuulen hengitykseni ja näen ajatukseni. Olen ikään kuin hereillä. Kun ei ole mahdollisuus kirjoittaa, nukahdan todellisuuteen, jossa olen pois itsestäni ja elän toisissa ihmisissä ja siinä mitä teen. Se on kuin unta.
Lukeminen, elokuvat, teatteri ja musiikki ovat nekin elämistä, mutta ne ovat jonkun toisen elämistä, tai heidän tulkintojaan elämästä. Niitä katselee ja kuuntelee kiinnostuneena ja mielellään, mutta sivullisena. On hauska tutustua toisten sielunmaisemaan, ja eläytyä niihin, kunnes herää omaan todellisuuteensa, joka on kuin unta. Elämä on minulle suurelta osin - siltä tuntuu - unta.
Ihailen ihmisiä, jotka osaavat olla toisten ihmisten seurassa luontevasti, puhua ja nauraa "räkättää" sopivasti. :) Minä en pysty sellaiseen muuten kuin näyttelemällä. Valitsen jo kotona roolin, johon pukeudun. Se, mitä panen päälleni, riippuu seurasta. Eilen illalla kutsuttuna vieraana olin pukeutunut mykäksi. Se oli helppo rooli. Ei tarvinnut muuta kuin kuunnella.

Ehkä kirjoittamattomuus on pelottavaa minulle juuri siksi, että silloin olen kuin unessa koko ajan. Heräisin niin kovin mielelläni välillä. :)
Do you understand?



[11:57 26.1.2008] S.P.
Kirjoittaminen...
elämän kääntöpuoli. Olen kuin paita, jonka käännän toisin päin kirjoittaessani. Sitä en tiedä onko se saumapuoli vai "oikea" puoli. Mikä on oikea puoli? Ehkä saumoilla onkin enemmän tarkoitusta kuin millään muulla.
Enpä muuta ajattele tästä.


[15:11 26.1.2008] S.L.
Ajatteluni on kirjoittamista. Kirjoittamiseni on ajattelua. Elämäni on muutenkin miettimistä ja analysointia. Ihan pilvissä kuljen ja ajan pyöräilen päin tolppia. Tunnen, etteivät voimat koskaan hupene kirjoittamisen suhteen, mutta esim. räiskäleiden paiston suhteen kylläkin. Ja polkupyöräilyn.


[21:20 9.2.2008] A.N.
Voi ei. Kirjoitan korkeintaan kerran viikossa. Ja se tekee kipeää, siskot ja veljet tietävät!
Taidan olla pikkuisen tukossa. Sanallinen ja epäluova flunssa.


[11:50 11.2.2008] J.T.
Kirjoitan aina, juuri nytkin hehehehe. No asiaan. Runoja kirjoitan aina inspiraation sattuessa nyt kirjoitan romaania huikeat 10.000 sanaa koossa hitaasti mutta varmasti toisinaan tulee lause päivässä, toisinaan neljä sivua.


[19:37 11.2.2008] K.K.
Hmm.. Muistan kirjoittaneeni ennen hirveästi runoja, päivässä saattoi tulla moniakin, mutta nykyään keskityn lähinnä novelleja kirjoittamaan. Joka päivä kirjoitan jotain, mielialasta ja ajasta riippuen. Minulla on tietynlainen addiktio kirjoittamiseen. En voisi olla päivääkään kirjoittamatta. Yleensä kirjoitan novellin päivässä, tosin riippuu tekstin pituudesta. Tällä hetkellä on romaani työstössä, se vie huomattavasti enemmän aikaa. Noin kuutisen sivua päivässä sitä + muita tekstejä.


[18:07 2.3.2008] M.M.
Kirjoitan nykyään hyvin epäsäännöllisesti, nyt olen saanut aikaan vain 2 runoa viimeisen 4kk aikana. Ennen olin paljon tuotteliaampi. Noh, kai tämä tästä kun koulun aiheuttama ajanpuute ja stressi helpottaa.


[20:50 8.3.2008] T.T.
Aika lailla tulee fiilis pohjalta kirjoitettua. Sillon kun on jokin tunne(ilo, suru, viha) tosi vahvasti pinnassa, tulee ulos paremmin tekstiä. Nyttemmin on jäänyt aika vähiin kirjoittaminen. Muutenkaan täällä aukeassa ei oikein tunnuta pitävän omasta tyylistäni, joten pidän pieniä tauko hetkiä jotta hiuksensa harmaaksi saaneet tosikot(joita auliisti olen kehoittanut olla tuhlaamatta aikaansa teksteihini koska he eivät joka tapauksessa pitäisi niistä, mutta ei tunnu menevän viesti perille) täällä välttäisivät ennen aikaisen kuoleman. :D Minulla kun ei ole juuri nyt varaa sijoittaa hautajais kuluihin.

okei. Tämä oli taas minun sitä omalaatuista läppää. Rauhaa teille kaikille ja hyvää tulevaa pääsiäistä!


[00:26 13.3.2008] J.N.
Viimeiset 10 vuotta olen kirjoittanut runoja melkein yhtämittaisesti. Varmaan ei montaakaan kuukauden mittaista taukoa ole ollut.

Aiemmin olen kantanut mukanani vihkoa välittömiä merkintöjä varten, mutta nyt olen yrittänyt päästä eroon siitä taipumuksesta. Kun tulee idea niin en (ainakaan joka kerta) heti kirjaa sitä harakanvarpailla vihkoon minne se hukkuu vuosiksi tai ehkä ikuisiksi ajoiksi vaan koetan heti parannella sitä mielssäni ja punnita sitä ja vasta sitten kun sumein inspiraation puuska on ohitse niin kirjoitan sen jutun rauhallisesti ja pyrin tuottamaan mahdollisimman valmista tekstia.


[01:27 13.3.2008] A.N.
Ehkä kerran kuussa tai harvemmin tulee jotain väsättyä.


[15:24 13.3.2008] H.N.
Nisonen, puhut vähän mutta täyttä tuubaa. Tai sitten sulla on haamukirjoittaja.


[17:25 13.3.2008] A.M.
Olen kyllä itsekin ihmetellyt tuota Nisosen luomis vimmaa. Äijä on puolessa vuodessa vetänyt tänne 8kpl 20n työn kokoelmaa.
Sitten väittää julkisesti että "Ehkä kerran kuussa tai harvemmin tulee jotain väsättyä".

Huh sanon minä.

Osaahan mies toki kynäänsä käyttää.
Lahjakas kirjoittaja.
Siihen en puutu.


[21:17 13.3.2008] M.L.
se nyt riippuu. kirjoittaminen on nykyään aika kausittaista, tulee rykäyksiä ja sitten taas pitkän aikaa hiljaista.
ja se hiljaisuus ahdistaa älyttömästi.
mutta sanotaanko, että tuotteliaalla kaudella semmoset 4-6 runoa päivässä, joista ehkä yksi on hyvä, mutta silti viikossa ehkä sellaiset kaksi, kolme runoa joihin kehtaa koskea, jotka viitsii ottaa tarkempaan syyniin.
sitten hiljaisina kausina sitä takertuu kaikkeen shaibaan mitä itsestään pusertaa.

nisonen on varmaankin sisäistänyt tyylinsä niin tehokkaasti, että runot eivät vaadi hiomista tai pyörittelyä ollenkaan. tämähän maksimoisi ajankäytön.

tai sitten nisonen on työtön! :-D
kunpa olisikin niin, että työttömyys takaisi tuotteliaisuuden..


[18:09 15.3.2008] A.N.
Kiitos tunnustuksesta. Arvostan sitä ja otan mukisematta vastaan, koska en halua enää enempää leimautua savolaiseksi vähättelemällä kehujaksi :D

Kyllähän sitä välillä kirjoittaessaan itsensä haamuksi tuntee. Myönnän, että ilmaisin itseäni hieman huolimattomasti. En muistanut, että julkaisuväli on nykyään kolme viikkoa eikä kuukausi..

Mutta en mä nyt ihan täyttä tuubaa koe puhuvani, idea nimittäin on siinä, että yleensä tulee tehtyä nuo kokoelmat sellaisissa kahden päivän tai lyhyemmissä sessioissa ja kyllä siinä on sitten useamman viikon niin henkisesti puhki, että tekee mieli keskittyä muihin asioihin. Se on oikeastaan tarkoituksellistakin, koska valitettavasti joutuu keskittymään muuhunkin tai ainakin olen jotenkin niin ymmärtänyt yleistä (siis aukean ulkopuolista) ilmapiiriä haistellessani.

Kyllä minä niiden luomisrupeamienkin aikana muuta teen, eikä se nyt ehkä ihan 100-prosenttisesti noin mene. Käytössäni on myös yhdistetty tenttiinluku-runojenkirjoittamistekniikka, jota on aivan turha alkaa tässä esitellä, koska a) se on niin yksilöllisesti juuri itseäni varten räätälöimäni, b) se ei ole mitenkään näkyvä osa tuotantoani, c) tulokset ovat sekä tenttien että luovien tuotosten osalta olleet vähän turhankin vaihtelevia toistaiseksi :D Mutta sitä en kiistä, etteikö se yleisellä tasolla olisi ajattelua avartava homma. Tai sitten se avartuminen on kuviteltua, samapa tuo, kunhan itse uskon siihen :D Olen kyllä alkanut hieman epäillä... ;)

Mutta suuntaus on selkeästi kirjoittamisessa tuo 2 päivää töitä, 18 päivää lepoa ja osittain juuri siksi, että olin nelisen vuotta aika pahassa kirjoittamiskoukussa. Kirjoitin lähes päivittäin, jotain 1-50 runoa päivässä ja onhan se selvää, että eihän se sillä hetkellä aina kovinkaan hyvää hedelmää kanna, varsinkaan kun ei jaksa pahemmin lukea kaunokirjallisuuden klassikkoja sen kirjoittamisen ohella. Tosin loppuaikoina aloin (ei-taiteellisista syistä) tehdä sitäkin. Nyt ovat taas klassikot vähän jääneet.

Mutta kyllähän tuolla on varmaan jotain "pohjakuntoa" saanut rakennettua ja aika monen romaanin ainekset. Pitäis vaan tallettaa ne moneen paikkaan, koska jos kovalevy nyt hajoaa, voi olla oikeasti vähän tippa linssissä. En epäile, etteikö siitä pääsisi yli, koska on siitä päästy ennenkin, mutta nyt tuntuu, että asia saisi oikeasti isommat mittasuhteet.

"nisonen on varmaankin sisäistänyt tyylinsä niin tehokkaasti, että runot eivät vaadi hiomista tai pyörittelyä ollenkaan. tämähän maksimoisi ajankäytön."

Tää kuulostaa niin kauniilta, että minun on ihan pakko alkaa uskoa tähän itsekin :)

Varsinkin kun olen vain 25% työtön. Tähän matemaattiseen päätelmään päädyin yön hiljaisina tunteina miettiessäni, mitä vastaisin arveluun. En ole ns. virallisesti työtön työnhakija työvoimatoimistossa, vaan eräässä opiskelulaitoksessa kirjoilla oleva opiskelija. Minusta se seikka jo itsessään vähentää puolet työttömyydestäni. Toisekseen minulla on ihan oikeastikin "töitä", koska tavoitteeni on valmistua kyseisestä laitoksesta ja koska en ole viime vuosina itseäni asian suhteen ihan hirveän äärimmilleen työllistänyt, nyt työtä tuntuu olevan melkeinpä toisille jakaa eli suomeksi sanottuna liikaa. Tosin olen pyrkinyt karistamaan harteiltani ns. eskapistisen kirjoittamisen vaivan (johon tavallaan jo tämän kolumnin alussa viittasin) ja ehkä jossain määrin onnistunutkin, juuri tuolla 2-18 systeemillä, vaikka välillä se tuntuukin vähän pahalta.

Sitten voidaan spekuloida, että onko se opinnoissani jäljellä oleva tieteellinen "työ" mitään oikeaa työtä ollenkaan. Riippuu vähän, mihin ja mistä näkökulmasta vertaa. Olen tehnyt viime vuodet jonkun verran ns. opetustyötä tuolla peruskoulussa, kerran jopa kokonaisen talven (kirjoitin muuten silloin runoja paljon enemmän kuin nykyään), mutta enempi lyhyitä pätkiä kuitenkin ja vaikka joku voisi siitäkin sanoa, omasta näkökulmastaan aivan perustellusti, että eihän se mitään oikeaa työtä ole, niin kyllä minä nyt koen omalla kohdallani tuollaisen päivätyön sittenkin enempi oikeaa työtä olevan kuin tutkimuksen/tenttiin luvun, joka taas muistuttaa jossain määrin taidetta. Ja näin maalaisjärjellä ajateltuna olen ihan konkreettisestikin työtön, koska en enää nauti opintotukea, enkä myöskään palkkaa, jota on pidetty eräänä länsimaisen työn tunnusmerkeistä, enkä ole klo 8-16 (tai muissa vuoroissa) missään työpaikassa. Siksi voin pitää itseäni tuollaisena "neljäsosatyöttömänä" tällä hetkellä. Hain kyllä hiljattain etätyötä ristikkofirmasta, mutta eivät toistaiseksi ottaneet :D


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty