Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Lisäprovo!

[14:28 24.2.2008] J.P.
Tässä permalinkki.
http://puusa.blogspot.com/2008/02/hannes-jorepaparazzi-elina-ja-ne-jotka.html
Tuleeko nuorisolle mieleen ajatuksia?

---

PostScriptum:
Jos ihmettelet, miksi Saurin kuva on vinossa, on kyseessä ns. revinnäinen, eli sitaattioikeuden piirissä oleva tapa asettaa näytille copyrightsuojattua aineistoa, tämän kuvan käyttöön on tosin saatu lupa taiteilijalta ja Helsingin kaupungilta.


[14:38 24.2.2008] minä
Asiaa. Ikonien kanonisointi pätee kyllä ihan jokaisella osaamisalalla, taiteissa ja tieteissä, politiikassa, kaikkialla. Maalaustaiteesta tulee etsimättä mieleen eräs latomaalari.


[15:00 24.2.2008] joku
"Revinnäisen" oikeudellisuus on a) Puusan omaa keksintöä ja b) valtamedian keskinäinen sopimus, jolla ei ole mitään juridista relevanssia


[15:12 24.2.2008] J.P.
En laita valokuvaajakollegani työtä laittomasti blogiini.
Sitaatti = ns. revinnäinen.
-----------------
Lainaukset .....esimerkiksi wikistä....

Sitaattioikeus on tekijänoikeuslaissa määritelty oikeus, jonka mukaan julkaistusta teoksesta on "lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Sitaattioikeutta käytettäessä alkuperäinen lähde on mainittava.
Sitaattioikeus ei ole sidottu teoslajiin, vaan periaatteessa tekstin lisäksi voidaan sitaattioikeudella käyttää myös valokuvia, musiikkia ja muunlaisia teoksia, niin kauan kuin alkuperäisen teoksen ja uuden teoksen välinen asiallinen yhteys täyttyy.
---
Kerran vielä........
Saurin kuvan käyttämiseen on lupa Brotherukselta ja Helsingin kaupungilta.



[16:07 24.2.2008] mulq
On hyvä että uskalletaan kritisoida yleisesti arvostettujakin taiteilijoita ja muiden alojen ammattilaisia.

Täällä aukeassakin on viime aikoina useasti vaadittu ykkösten antajia tilille teoistaan, kun jonkun mielestä "liian hyvään" kuvaan on ykkösiä tullut.

Sensuuri ja kritiikin sensuuri on ikävää, tulee mieleen tapaus lapsiporno.


[16:24 24.2.2008] minä
Menee vähän sivuraiteille, mutta ei todellakaan vaadi minkäänlaista uskallusta heittää nimettömänä ykköstä jollekin teokselle, koska nyt vain ei satu tykkäämään siitä. Paljon enemmän uskallusta vaatii se, että kirjoittaa selkeästi perustellen esille sen, miksi antaa teokselle ykkösen. Tällaistahan ei juuri tapahdu. Eli ei ykkösen antamista sinänsä katsota karsaasti, vaan ainakin minua oikeasti kiinnostaisi sellaisen ihmisen mielipiteet, joka (ainakin omasta mielestään) "uskaltaa" erottua "valtavirrasta" niin selvästi, että "uskaltaa" antaa ykkösen ns. "hyvälle" teokselle. (Sanat "hyvä", "valtavirta" ja "uskaltaa" ovat tarkoituksella sitaateissa.)

Kuvia arvioin aina omalla nimelläni, mutta tällaiseen metakeskusteluun osallistun mieluummin nimimerkillä.


[17:31 24.2.2008] M.A.
Sssoopu hinta kuvasta, 8000 uutta... No, saahan sitä työlleen korvinetta vaatia. Ja tyhmä ei oo se joka pyytää, vaan se joka maksaa sanoo sanonta. Mut toisaalta tolla rahalla sois jo saavansa laatua. Kieltämättä Saurin kuva näyttää kenen tahansa harrastelijan tekemältä. No, siinä on tietty haettu sitä ”kansan keskellä olemista”.

Näin Hesarista tässä taannoin jutun Joonas Brandtista ja ton Mokoman rumpalin kuvan justiin. Mietinkin sillon, et mitähän Jore tykkää. ;) Joonas kero siinä jutussa, et monesti keikan jälkeen Janne (rumpali) meinaa oksentaa takahuoneessa, ja et toi kuva on just otettu keikan jälkeen vatsan sisällön pyrkiessä ylös. Että aivan oikein, ei Janne oo koskaan ton näköinen ja kuva ei käy millään muotoa muotokuvasta, mut onhan siinä kumminkin tietty metallirumpalin työn rankkuus esillä?

En nyt enempää ota kantaa Joonas Brandtin ammattitaitoon, mutta näin yleisemmin on pitkään mietityttänyt, että kenelle ammattitaitoinen ammattikuvaaja kuvaa? Kun ainakin mulle on tullu sellanen käsitys tästä ”suuresta yleisöstä”, et ne ei tajua kuvasta mitään muuta kun kohteen (ja kivat värit). Että nykyään on todella helppo melkein kenen tahansa tunarin päästä jonkinmoisille osingoille alan töistä. Hääkuvaajaks kelpaa ihan kuka tahansa jolla on kamera – varsinkin jos on järjestelmäkamera, niin sehän on jo ammattitason kuvaaja sitten. Lehtikuvaukset hoitaa yleensä toimittaja itse. …Ja kaikille kelpaa!
En tiedä Aamulehden nykytilannetta, kun en oo asunu Treella pitkään aikaan, mut aikoinaan ihastelin ko. lehden kuvien tasoa. Se oli upeaa, ja palkittiinhan Aamulehden kuvaaja, Raine Lehtoranta Vuoden lehtikuvaaja tittelillä – eikä ihan syyttä.
…Miksei se oo toisinpäin, että ammattitaitoinen lehtikuvaaja tekis samalla sen lehtijutun..? Saattais lehtien reportaasien taso parantua.

Mut kai tää valokuvauksen taso menee samaan läjään, mitä nykyään muukin aines on. Eli nopeesti ja halvalla?



[19:30 24.2.2008] mulq
Yleensäkin vaatii enemmän kommentoida sanallisesti, oli numero mikä tahansa. Vaatii myös taitoa kommentoida kuvaa "hyvin", sillä on aivan sama sanooko "paska kuva" vai "tosi kiva kuva", verrattuna siihen että vain klikkaisi numeroa.

Mitä väliä niillä numeroilla oikeasti on edelleenkään, paitsi jonkun ihmeellisen kilpailun kannalta..


[19:44 24.2.2008] J.M.
Aika nautinnollista luettavaa. Mikä ois vieläkin nautittavampaa, ois kuulla Brotheruksen kommentit omasta kuvastaan ja myös vastine Puusan esittämään kritiikkiin.

Itse tässä on ihan turha lähtä antamaan mitään kommenttia, ku ei rahkeita oo tällaseen keskusteluun.


Voisin kyllä näinä tasa-arvon päivinä, jolloin muiden kuin naisten nostaminen jalustalle on poliittisesti väärin, linkata teille yhden mualimalla jo vauhtiin päässeen islantilaisen naisen, Rebekka Gudleifsdottirin kotisivut...

Rebekkagudleifs.com
Etsikää alaston naiskuvaaja vinosta huoneesta. ;~)

Kumpi voittaa - tarina vai visuaalisuus? Vai löytyykö ensin mainittua? Eipä silti, kyllä minä itseni faniksi luen...


[20:22 24.2.2008] E.B.
"Mut kai tää valokuvauksen taso menee samaan läjään, mitä nykyään muukin aines on. Eli nopeesti ja halvalla?"
Jotenkin sinne päin. Itsekin huomaan että olen "treenanut" aivoja tekemään just semmoisiä päätöksiä kuvaustilanteessa.
Mutta tulin siihen tulokseen että ei pidä paikkansa "käsitys tästä ”suuresta yleisöstä”, et ne ei tajua kuvasta mitään muuta kun kohteen (ja kivat värit)". En halua uskoa siihen. Parhaita palautteita sain ihmisiltä kadulla.

Nyt freenä yritän palata siihen lähtöpisteen mistä aloitin: tutkia maailma. Valokuvaus on vain yksi tapa. On muita. Nykyään tuntuu että valokuva on monissa lehdessä päämääärä. Semmoinen "mainoskuva" henki. Itsekin syylistyn semmoiseen. Halutaan nähdä ei elämä vaan graafisesti koristeltu käsitys elämästä. Pikselit.

Jotkut kuvat katselen, ja mulle tule paha olo, kun aistin sen miten kuvaaja on "sommitellut" "kuvaa" kun kameran toisella puolella joku kuolee. Onko se ihminen, mikä ottaa kuvan enää ihminen vaan "valokuvaaja".

Niinkuin eläintarhassa kuvataan aidan takaa apinat, Niin onko se kamera se "aita" millä erotetaa "me" ja "ne"?
Ihan samaa, mitä "ne" on. Arabit, musliimit, tai ortodoksit tai ryssät (ite kun olen).

"…Miksei se oo toisinpäin, että ammattitaitoinen lehtikuvaaja tekis samalla sen lehtijutun..? Saattais lehtien reportaasien taso parantua."

Mulla on teoria siihen. Olen sitä mieltä että ihminen on rajoittunut olento. Joko tai. Samanaikaisesti ajatella kuvaa ja tekstiä on (ainakin mulle) mahdotonta.

Se on toinen juttu että monet toimittajat "kuvaavat". ja niiden kuvat on "ihan hyviä". Mutta on autona Lada kin samaa luokkaa (vaikka monet haluaisivat vähintään Toyitan, tai jopa Mersun). Kun semmoinen kuva pääsee lehteen "tekstipohjainen" toimittaja ei näe sen mitä lukija näkee ja aistii. Kuva ei toimii. Sen funktio on olla siellä, ei kertoa.

Samaa myös toimii toisenkin suuntaan. Kun kuvaaja on "työkentällä" hän yrittää aistia ja vangita maailman merkit ja eleet, että mahdollisimman "aitona" välittää eteenpäin, siihen aamukahvin tuoksuisen keittiön missä tarkkailaan maailmaa lehden kautta. Miten siinä tilanteessa voi miettiä jutun rakennetta? konkreettisiä sanoja tai vaikkapa sitaatteja millä voi rivien välissä "siirtää" lukijan paikan päälle.

Toisaalta jos opettaa toimittajalle kuvien reunojen tummennusta, niin...


[20:56 24.2.2008] J.M.
Emil:
"Niinkuin eläintarhassa kuvataan aidan takaa apinat, Niin onko se kamera se "aita" millä erotetaa "me" ja "ne"?"

Mun mielestä kitisen usein ihan aiheesta täällä aukeassa siitä, että ns. katu- ja tilannekuvia otetaan liian kaukaa. Mulle nää sataa milliä pidemmät linssit on se aita, joka estää mua pääsemästä kuvaan mukaan.

Kun sitten selailee viikonloppuöinä pikkutunneilla jotain Magnumin kokoelmateosta ja juo teetä (yms), niin sillon mulle tulee ne vahvimmat paikalla olemisen tunteet. Ihan kuvaajan taidon ja työn tavoitteen mukaan sitä ajattelee, onko kuvan kohteiden, kuvan ottajan ja katsojan välillä yhteyksiä.


Emil:
"Toisaalta jos opettaa toimittajalle kuvien reunojen tummennusta, niin melkein mikä vaan kuva kelpaa. Jopa epäterävä."

Ja pitäkääpä silmällä, kuinka usein varsinki roskalehtien kuvissa kasvot on photoshopin dodgella väännetty epärealistisen kirkkaaksi. Kunhan ne lukijat näkee, kuka kuvassa on. Ei hirveesti naurata, ku kuvallinen anti on moista pohjasakkaa.


[20:58 24.2.2008] J.P.
Soisin Brotheruksen tai Heikuran ja muiden kirjoittavan.
Mutta he eivät sitä tee.
Ei tee juuri kukaan muukaan ammattilainen tai ns. taidevalokuvauksella elävä kirjoita verkossa.

Itseasiassa väitän, että Suomessa valokuvasta verkossa kirjoittaa viisi tai vähemmän ammattilaista. Siis Ammattilaista.
Kapa, Jussi Aalto, Jore Puusa, jne.
Löytäkää enemmän.....tehdään lista.

Keskustelua ei ole tai se vähenee siitä olemattomastakin.
Miksi.
Suomessa saavutetussa asemassa roikutaan kiinni kouristuksenomaisesti. Mikään ei saa tulla oman itsen ja saavutetun glorian väliin. Väitän myös, että ammattilaisten tiedot valokuvasta laajemmin ovat huonot, yleissivistyksen ja lukeneisuuden määrä varsinkin nuoremmilla kuvaajilla heikko.

Vanhemmilla kuvaajilla taas tekninen osaaminen ja verkon tuntemus on olematonta, mediaa ei hallita-
Ihmettelin keskustelumme aikana miksei Saves kirjoita nettiin, vastauksesta voin päätellä, ettei hän vaan osaa. ( Seppo, jos olet kuulolla, tule mukaan vaikka tähän, autan kyllä.)
Vuosi sitten opettamallani kurssilla eivät nuoretkaan journalistit tienneet newsgrouppien olemassaoloa.





[21:24 24.2.2008] M.A.
Mun mielestä se on surullista jos ammattikuvaaja ei kirjoita. Eikö koulutukseen liity kirjoittamista? Jos ei, niin pitäiskö liittää. Jore Puusan juttuja kun lukee, niin sitä nauttii. Nauttii siitä ajattelusta ja kannanotoista ja yleissivistyksestä. On todella sääli, jos ajattelevia ammattikuvaajia ei enää tule.

Harmittaa, että multa on mennyt ohi Seppo Saveksen ja Puusan ”aika”. Paitsi muistan yhden Kamera lehden vuodelta xxxx, jossa oli Seppo Saveksen juttu, en enää muista mikä oli aiheena, mutta ne kuvat muistan. Wau! Itse asiassa Saves tais siihen aikaan kirjoitella enemmänkin kyseiseen lehteen. Siinä on kuulkaa myös kova ÄIJÄ!



[21:54 24.2.2008] E.B.
"Mun mielestä se on surullista jos ammattikuvaaja ei kirjoita".
Tarkoittaako että ei kirjottaa juttuja lehteen samalla kun kuvaaa, tai kirjottaa omia ajatuksia elämästä ja ne?


[22:00 24.2.2008] mulq
Se on harmi kyllä tälläkin alalla, että kun saavutetaan tarpeeksi, aletaan vain olla niin poliittisesti korrektia että ei voi enää ottaa kantaa alansa tapahtumiin tai tilaan.
Ilmeisesti eristäydytään jonnekin yläluokkien seurapiireihin, missä riittää kehua ja ostajia.

Newsgroupeista on kyllä pakko todeta, että se keskustelun taso valokuvaus-aiheisissa ryhmissä ei kamalasti päätä huimaa, vaikka on sielä tietysti muutama niitäkin, jotka kirjoittavat ihan asiallisesti.

On hieno nähdä artisteja, jotka ovat perillä alastaan ja uskaltavat ottaa kantaa, sekä hyvässä että pahassa.


[22:13 24.2.2008] J.P.
Saves on kova ÄIJÄ.
Niin kova että meiltä meni puhevälit 15 vuodeksi, kun pysyttiin omissa juoksuhaudoissa erään tärkeän asian tiimoilta.
Saves kuvaa rankasti.
Hänen kirjojaan kannattaa katsella.
Miehellä on kovin mielisairaalakuvakooste mitä olen koskaan nähnyt.
Hän on kirjoittanut Suomen ainoan kuvajournalismikirjan: "Kuvajournalismi niinkuin minä sen näen"

Hän oli ensimmäinen, joka teki pitkän kuvarepparin ulkomailta eli legendaarisen Uuden Guinean matkan.
Saves on myös Fotofinlandian isä. Fotofinlandian, joka tuhottiin lopullisesti tällä viimeisellä päätöksellä, joka sallii vain järjestäytyneiden virkamiesvalokuvaajien kuvata skabaan.

Saves on myös ainoita ammattikuvaajia, jonka tekstejä on julkaistu useissa lehdissä, myös sanomalehdissä. Hän pystyi kirjoittamaan omat juttunsa tarvittaessa ja paremmin kuin toimittajat, josta taidosta saikin sitten kateellisilta skribenteiltä turpiinsa usein.

( mahasyöpään menehtynyt Suomen kaikkien aikojen paras lehtikuvaaja Kalle Kultala kirjoitti myös loistavasti, esim teos "Kuvien palvelija" kannattaa lukea.

Kolmas merkittävä kirjoittava lehtikuvaaja on Leif Rosas, entinen kuvaajatoverini Pressfotosta, jossa oli Suomen kaikkien aikojen kovin kuvaajayhteisö ikinä.Sanovatko nimet: Kautia, Elomaa, Weckström, Rosas, Johansson, Vierula, Nieminen ja ( Puusa) mitään teille?
Oli huikeita kuvia, vuosina 60-89, joiden alla luki Pressfoto.
Sitten Aamulehti otti ja tappoi tuon AP:n toimiston.

Saves perusti kymmeniä vuosia sitten Finnsevenin, jonka kuvat olivat 20 vuotta aikaansa edellä Suomessa. Finsevenin näyttelyt ja Hietalan "Kilometri keskustasta"...olivat minulle isku cortexiin, jonne jäi pysyvä palojälki kuvan voimasta vaikuttaa.
Kilometri keskustasta eli raastava näyttely densoyhteisöstä on mielestäni paras valokuvanäyttely, mitä olen missään koskaan nähnyt.

Minusta tuli ylläolevien takia kuvatoimistokuvaaja ja olin 15 vuotta cream of the creamin joukossa ympäri maailmaa.
Ehdin tehdä työtä sellaisten huippujen kuten: -Saves, Runeberg, Kultala, Koskinen, Ström, Hede, Kotilainen jne kanssa....kuvaajia joissa eli syke, elämä ja ilmaisun raivo.



[22:41 24.2.2008] M.A.
Mahtavaa! Joutuu ettiin kirjat käsiinsä!


[22:42 24.2.2008] E.B.
Kun nyt lähetetään toimittaja isoillekin keikoille ilman kuvaaja (pahimmassa tapauksessa selitetään "paina tätä nappia")
Ja kuvat jostai kilpailusta on mitä ne on. Jos nykyaikana joku kuvaaja erehtyy kirjottamaa, niin voin kuvitella miten yleisurheilukisassa stadionilla välillä naputtelee näppäimistöä ja sitten tarttuu kameraan ja poks, kuvakin on valmis.
Nykyaikana, kun lehdet ovat vaan sitä varten että sinne laitetaan mainoksia, on turha muistaa 60-89.
"kuvaajia joissa eli syke, elämä ja ilmaisun raivo" nykyään se on nopeus, edullisuus ja kiltteys.
Tä maailma muuttuu "Sarasvuomaiseksi"
Tärkein ei ole idea, vaan ulkokuori, pakkaus.
Ihminen on "kuluttaja" "kohde". Ja kuvan tarkoitus on myydä.


[23:01 24.2.2008] J.M.
Mää muuten kiukustun helposti, ku luen mun lempparikuvaajien kirjotuksia kirjoista tai lehdistä ja sitten meen nettiin (dpreview.comin kuvafoorumit, photo.net tai aukea.net), katon niitä kuvia ja luen sitä keskustelua.

Tunne on sama ku menis katsoon kaks leffaa teatteriin samana päivänä, joista eka pistää näkökulmat uusiks ja toka on joko Spider-Man 6, Transformers 4 tai Rambo 9. Mitä jälkimmäisistä jää käteen? No, se ei vielä kiukuta, ennen ku alkaa miettimään, että vain nää Spaidikset kerää katsojia.

Että tulla katsoon aukea.netin kukkamakroja, auringonlaskuja ja HDR-salaatteja ja yrittää innostua niistä? Ei se niin enää toimi. Mihin tässä pitää tarttua? Puusa antoi hyvän listan kovia nimiä (joista yhtäkään en ollut aiemmin kuullu). Ehkä niiltä löytyy jotain kirjastosta...


PS: Kuinka helposti sitä leimautuukaan elitistiksi ku sanoo jotain tällasta! Sano haluavas mennä katsomaan jotain erikoisempaa leffaa, bändiä tai juomaan baarissa viskiä kaljan sijasta, saat heti kuulla siitä. Pusikoidutaan kaikki. Pus pus! :)


[23:10 24.2.2008] E.B.
Jos katso vuoden lehtikuvan, ne on joko julkikset tai jostain lähi-idästä. Siis itse ajatus että valokuvilla voi "kilpailla" on jotenkin sairas, mutta, jos kuitenkin yritetään sillä tavalla "näyttää suunta" niin en oikein tajua mikä se "suunta" on.
Ainoa kuva mistä pidän viimevuotisesta kilpailusta on Sampo Rautamaan ottama.
http://www.suomenlehtikuvaajat.fi/vuodenlehtikuvat/index.php?cat=uutiskuva
Siellä on jotenkin elävät ihmiset. Ei "hahmot" ja "käsitteet". Ulkomaan kuvat on jotenkin ei kosketuksessa tuohon elämään siellä. Semmoinen "turistinäkökulma". Kuvan niitä nyt ja lähden kotiin.
En ole varma että pystyisin parempaan, jos kuvaisin siellä, koska pitäisi olla kontakti. Samalla ilmalla hengittäminen.
Mutta nuo muistuttaa apinalauman seuraaminen eläintarhassa. "NE" ei "ME".
Missä elämä? Missä se on minun kuvissa? Mitä tehdä?


[23:28 24.2.2008] M.A.
Emmä tiä, onko se kilpailu tai toisen voittaminen se tärkein juttu tuossa Vuoden lehtikuvaaja jutussa. Oisko se kumminkin tapa pitää alan kuvaa ja tekijöitä esillä ja puheenaiheena? Edes joskus.


[23:40 24.2.2008] J.M.
Aijai, Emil! Muistan tuon kuvan. Tuo on yks niistä kuvista, jonka vuoksi rakastuin lehtikuvaan. Tuosta tulee jopa hyvä mieli. Ei nuo kilpailun muutkaan huonoja olleet. Kasvot ikkunassa oli tosi vahva. Ihan totta, tuota Heikuran efektiä ei voi enää katsoa nauramatta.

Pitääpä tästä jalkautua (?) netin syövereihin etsiin muiden maiden lehti/reportaasikuvakilpailuja. Huhuu! Jos jollakulla on kullan arvoisia linkkejä ja annat niistä osan meillekin katsottavaksi, sinusta tykätään.


[23:54 24.2.2008] J.P.
Muistakaa seuraava...
Vuoden lehtikuvat kiersivät vuosikymmenet KOP:in ja Nordean konttoreissa pelkästään.
Ao pankit olivat myös pääsponsoreita.
Suurin osa meistä tiesi miten kuvata, jotta voisi voittaa.
Kun minulla oli uuden auton tarve niin....

Kannattaa myös tietää, että pankin tiedottaja oli aina mukana juryssa.
Vain ao pankin asiakkaat yleensä näkivät ao kuvat, kuka nyt menisi vieraaseen pankkiin katsomaan lehtikuvia.
Luuletteko, että pankkisalissa olisi voinut olla esillä mitään, mikä olisi ollut yhteiskunnallista kamaa.

WPF:n voittajat taas valittiin maakiintiöittäin.
Kun David Burnet voitti Khmer Rouge kuvallaan, olisin ilman maakiintiötä voittanut WPF:n....arvaa harmittiko?
Mutta korvauksena minulle tarjottiin UPI:n basea Bangkokissa.
Mutta jos niin olisi käynyt en enää olisi hengissä, joten......

Väittäisin että jokainen iso valokuvakilpailu voitetaan tarkoituksenmukaisuussyistä, ei ikinä kuvien substanssin mukaan.
Samahko epäilys minulla on School of Helsingin menestyksestä.




[23:59 24.2.2008] Antti
Kevyttä alkua:
http://www.worldpressphoto.org/index.php?option=com_photogallery&task=blogsection&id=18&Itemid=187&bandwidth=high
http://www.balazsgardi.com/
http://www.viiphoto.com/photographer.html
http://www.joachimladefoged.com/
http://www.documentsdartistes.org/artistes/dagata/page1.html

http://www2.in-public.com/
Erityisesti (..mun mieleen):
http://www.in-public.com/NilsJorgensen
http://www.in-public.com/MattStuart
http://www2.in-public.com/TrentParke/gallery/66

Trent Parkelta jotain lisää:
http://www.stillsgallery.com.au/artists/

http://www.oculi.com.au/

http://igorposner.net/
http://www.amivitale.com/
http://www.shadowland-book.com/
http://www.strap-photos.com/
http://www.javierportfolio.com/

http://www.stephanvanfleteren.com/portfolio.htm
http://peterturnley.com/
http://www.davidburnett.com/

Nää ei oo missään sen kummemmassa järjestyksessä, mutta eiköhän tuolta jotain löydy.
Perus magnumeita en viitsiny edes listata, vaikka varmaan pitäis.


[00:31 25.2.2008] J.M.
Puusalle:
Auts. Katosi hieman fiilistä näistä vuoden lehtikuvista.

Nimimerkille Antti:
Kiitos! Susta tykätään tosi paljon.

Kysyvä ei tieltä eksy. :)


[20:21 25.2.2008] S.S.
Kun tässä valokuvaajista puhutaan niin olisi kiintoisaa kuulla, että mitä mieltä olette Puusa Arno Rafael Minkkisestä ja hänen kuvistansa ?


[21:24 25.2.2008] J.P.
Minkkinen opetti minua kolmisen kuukautta Lahdessa n. 1975.
Hän kuvasi silloin aivan samalla tavalla kuin nyt.
Pidin Minkkisen kuvista 90 luvun alkuun saakka, mutta sitten hänen uusiutumisensa puute tai loppuminen alkoi tehdä kuviin raskaan ja odotettavissa olevan ilmeen.
Minkkinen on sydämellinen tyyppi, jonka elämää ja kuvia hänen kitalakihalkionsa on pidellyt kourissaan.
Minkkinen on myös kautta aikojen tunnetuin "suomalainen" kuvaaja ja sellaiseksi jää maailmanlaajuisesti, vaikka mies on asunut jokseenkin aina USA:ssa ja Kanadassa.
Hän on puristi--kuvat ovat kliinisiä ja odotettavia ja kylman harkitun visuaalisia. Kun tarkemmin katsoo--- hänen kuvansa Minkkisestä itsestään ovat jokseenkin saman toistoa.
Mutta olen aina pitänyt hänestä ihmisenä.
Omassa kuvaamisessani huomaan saman, uusiutumisen kauhu tai saavuttamattomuus vaivaavat.
---
Eikä tarvitse teititellä ;-)


[00:27 26.2.2008] S.S.
Okei Jore ;)

Tosiaan olen myöskin huomannut hänen uskollisuuden omaan selkeään tyyliinsä, mutta uuden Kamera-lehden haastattelun perusteella tämä tyylin pitäminen on ymmärrettävää, missä hän kannusti kuvaajia löytämään oman selkeän tyylinsä jota ylläpitää koko valokuvauksen ajan.

Onko tyylillinen monipuolisuus hyvästä vai pahasta ?

Itse pidän enemmän oman tietyn tyylin pitämisestä. Lisää tunnistettavuutta ja ainutlaatuisuutta, mutta kuten sanoit, on odotettavuus taakkana. Hankalaa, hankalaa.





[18:16 28.2.2008] J.H.
Aiheesta ohi: Kylläpä on syntynyt pohdittavaa keskusteluja lukiessani. Puusa omissa kommenteissaan herättää todellista ajattelua. En tarkoita että kaikki mitä Puusa sanoo, on oikein tai väärin. Keskustelua on syntynyt usealta kantilta, valkuvaan liittyen ja laajemminkin.



Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty