Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Manipuloitu tai ei

Edellinen sivu   Seuraava sivu  



[11:45 19.3.2008] K.V.
Valokuvasta on paha puhua manipuloimattomana. Äkkiä ajatellen tulee mieleen filmipuolelta jotain 15 erilaista menetelmää kuvata tai vedostaa kuva.

Osa menetelmistä menee joidenkin mielestä grafiikan puolelle. Esimerkiksi heliogravyyritovat jo lähempänä painotekniikkaa kuin kemiallista vedostamista.

Jos valokuvat jaetaan eri luokkiin vedostus / tulostusmenetelmien takia, niin milloin silloin puhutaan valokuvasta.

Puritaanille ainoa oikea valokuvaustekniikka saattaa olla autocrome tai ambrotyyppi tai hopeagelatiinivedos. Toiselle puritaanille se on kennolta tulostettu kameran käsittelemä jpeggikuva. Kolmannelle ainoa oikea tapa on varmaankin perinteinen kromogeeninen värivedos. Onhan noita tapoja leikkiä oikeaa valokuvasta ja valokuvaajaa.

Jostain 1800- luvun lopulta on kuvia on manipuloitu tai muokattu. Joko vedostamalla useasta negatiivistä kuvia. Liäilemällä taivata muulta. Tai malliin neuvostoliitto, raasti raapeveitselle ei- toivotut henkilöt pois kuvasta.

Joskus on muokattu välinegatiivien avulla, joskus graafisella filmillä, kaksoisvalotuksilla, erilaisilla valotusajoilla, verhosulkimen etummaisen tai jälkimmäisen verhon sykkkauksella salamakuvauksessa. Kuvien rajaamisella uudestaan jne. Jopa kuvateksteillä on manipuloitu. Kolerauhrien polttaminen muutettiin sisällissodan (tms.) uhrien polttamiseksi.

Ja kameroillakin voi aika hyvin muokata. Palkkikameralla saa muokattua syväterävyyttä ja linjoja tavalla jota normaali kuvaaja ei usko. Skannaavalla digikameralla saa aikamoisia kuvia aikaiseksi kameraa pyöritettäessä. Jne.

En oikein ymmärrä miksi valokuvan pitää olla juuri sellainen kuin elektroniikka sen näkee tai filmi näkee. Varsinkin filmin kanssa voi tehdä sellaisia juttuja ettei monikaan usko.

Se on jännä juttu että mitä enmmän kuvaa, niin sitä suvaitsevammaksi tulee.

Mutta mitäpä tästä, tämä on iänikuinen kinastelu ja tappelunaihe.

P.S.

Kun hyllystä löytyy Holgaa, Flexoa, Exaa venäläistä 6x6, palkki, neulanreikä ja digipokkari ja digijärkkäri ja kellarista opemus altaineen, niin valokuvausta katsoo hiukan erilailla kuin henkilö joka on harrastanut digikuvausta puoli vuotta. Juu pahasti sanottu, mutta aika tuo erilaisen perspektiivin valokuvaukseen.


[11:45 19.3.2008] M.M.
(Niin, ja tietysti joitain kuvia ei voi missään tapauksessa kutsua valokuviksi vaan esim. tikisutuiksi.

Erilaiset sanat voi tarkoittaa erilaisia asioita. Koiria ei voi kutsua kissoiksi, vaikka kummatkin ovat eläimiä. Tästä syystä tikisutattuja valokuvia ei voi kutsua valokuviksi.)


[11:47 19.3.2008] K.V.
Mikolle vielä. Aina on ollut valokuvaaja ja jälkikäsittelijä. Pimiössäkin hyvä vedostaja oli hyvälle kullanarvoinen työpari.

- Ensin suunnitellaan kuva
- Sitten kuvataan
- Sitten jälkikäsitellään
- Ja lopuksi tulostetaan (julkaistaan bittimössönä)


[12:02 19.3.2008] Lisää fundamentaaleja
Dokumentaarisesta voimasta:
Valokuva edustaa dokumentaarisuutta. Tämä ajatus on ns "reproilua" - tässä vähän aikaa sitten oppimaani termiä käyttääkseni. Tässä kyse on siis reproduktiosta eli todellisuuden kuvaamisesta sellaisena kuin se on. Silloin kaikki manipulaatio, väärentäminen ja muokkaaminen on kai kiellettyä.

Kiellettyä on vaikkapa asettaa tyttö metsäpolulle prinsessamekossa ja ottaa kuva. Pitäisi kuvata metsä ilman prinsessaa niin se kertoisi todellisuudesta niin kuin se on. Eihän siellä todellisuudessa prinsessoja seisoskele, itse en ole koskaan nähnyt yhtäkään. Onko tällaisella todellisuuden muokkauksella kuitenkaan mitään oikeutusta ja miksi ihmeessä niin tehdään? Kyse on ilman muuta manipulaatiosta eli maisemaan lisätään elementti, jota siellä ei ole. Vaikka se näyttää olevan analogisesti aivan hyväksyttävää, tätä ei kuitenkaan pidä tehdä sähköisesti koska se olisi digitaalista muokkausta?

Valokuva ja todellisuus ovat lähtokohtaisesti kaksi eri asiaa. Valokuva on kuvaajan tulkinta todellisuudesta, se ei ollenkaan ole sitä mitä satunnaisen kulkijan silmä näkee. Tätä on korostettu: Hyvä kuvaaja pystyy näkemään eri tavalla kuin toiset ja tuottamaan tämän tulkintansa kuvan muotoon.

Onko tässä nyt kyse vain ja ainoastaan väännöstä, joka koskee uutta ja vanhaa teknologiaa? Vanhalla teknologialla voidaan todellisuutta manipuloida mutta uudella se olisi kiellettyä.



[13:31 19.3.2008] mulq
Miten on todellisuuden muokkausta viedä malli metspolulle ja ottaa kuva? Mallihan on oikeastikin silloin metspolulla.

Jotkut väittävät, että kuvan rajaaminen on jotakin manipulointia. Onko myös valehtelua kertoa että "tapasin Pekan" jos ei kerro, mitä pekalla oli päällään jne..

Valokuvan vedostaminen ei ole manipulointia, tehtiin se digitaalisesti tai "analogisesti". Manipulointia on "vääristely", kuten kuvasta jonkin elementin poistaminen tai siihen lisääminen ja muut räikeät ja selkeät kuvankäsittelyt.

Jokainen voi tietysti muodostaa aivan oman käsityksen sanalle "manipulaatio" ja pitää valokuvaa ottaessa rajaamistakin manipulointina, mutta minä ainakin luotan mielelläni hieman yleisempään käsitykseen, kun jonkun aukea.netissä pätevän omakeksimään sääntöön.

http://en.wikipedia.org/wiki/Photo_manipulation
(ei, en väitä että wikipedian totuus olisi maailman kattava totuus, mutta se on jo ainakin hieman laajempi näkemys asiasta)


[14:30 19.3.2008] Fundamentaaleja asioita
"Miten on todellisuuden muokkausta viedä malli metspolulle ja ottaa kuva? Mallihan on oikeastikin silloin metspolulla."

"Manipulointia on "vääristely", kuten kuvasta jonkin elementin poistaminen tai siihen lisääminen ja muut räikeät ja selkeät kuvankäsittelyt."

Teemani oli väittämä valokuvan dokumentaarisesta voimasta ja se oleellisuudesta kun puhutaan nimen omaan valokuvasta. Teksti sisälsi kysymyksen: Onko lavastettu kuva dokumentti? Jos on, onko lavastus tehtävä nimenomaan vanhalla tekniikalla analogisesti vai onko lavastus saman veroinen kun se tehdään digitaalisesti?
(Minulla on näitä kysymyksiä vielä lisää varastossa, mutta yksi kerrallaan...)

Ellen erehdy, mulq on sillä kannalla, että valokuvan dokumentaarisuuden eli todenmukaisuuden kanssa ei tarvitse olla erikoisen tarkkana, kunhan tätä ei tehdä digitaalisesti. Digitaalisuus on manipulointia.


[14:39 19.3.2008] J.S.
Moi, Mikko.

Lainaat wikipediaa kirjoittaessasi valokuvan synnystä. Keskustelu koskee manipulaatiota, ja tunnut olevan sitä mieltä, että kuvatessa manipulointi on mahdotonta, suorastaan mieletöntä. Myöhemmin kirjoitat siitä, miten ihmiset sekoittavat valokuvan manipulaation todellisuuden manipulaatioon.

Tässä lainaus tekstistäsi, tästä viestiketjusta. Lainaat siinä ilmeisesti itseäsi.

Mikko Moilanen:
"Oisin ottanut kuvan vähän alempaan. Tästä ei nyt ihan tarkkaan välity lajin brutaalisuus (lue ei välity täydellisesti). Näyttäs myös siltä, et lähemmäks olis voinu mennä."

Kerrohan, miten todellista on "lajin brutaalius". Kerro myös, miten päättelet kuvasta sen, että "lähemmäks olis voinu mennä". Kuka sekoittaa minkä ja mihin?

Miten kuva muuttuisi, jos siinä pönöttävä mopokuski olisi taitava digimaalaus ja sijoiteltuna kuva-alalla oikein "brutaaliin" kohtaan, siten, että kuvasta "tarkkaan välittyisi lajin brutaalius"? Entä jos taitava ruiskumaalaus, tai tuloste taitavasta digimaalauksesta, olisi valokuvattu miljöössä, vaikka vastaavalla hiekkanyppylällä? Entä sellainen tilanne, jossa hieno kuva mopoilijasta, mutta väärällä taustalla, irrotettaisiin taustastaan, suurennettaisiin ja vietäisiin hiekkaradalle? Kaikki tapahtuisi valottamalla ja kuva olisi täydellisen puhdas, eikö? Entä jos sellaisen kuvaisi digillä?

Kysymys on seuraava: jos jokaisen yllä mainitun toimen lopputulos sinusta parantaisi kuvaa samalla tavalla, miksi vain digiversio olisi manipulaatiota?

Oletat myös, että kyseessä (siis kuvassa valokuvattuna) on jokin laji. Jos mopoilija pakenisi tuhatta kiimaista karhua ja kuva olisi sama, olisiko manipulaatiota mielestäsi tapahtunut? Jos kuva vaikka esitettäisiin otsikolla "Lajidokumentti".

Sitten vielä tällainen lainaus:

Mikko Moilanen:
"Tähän kuvaan on kai lisätty jälkikäteen raetta. Suuri valokuvaaja olisi valinnut työkalunsa siten, että hän olisi niillä saanut otettua haluamansa kaltaisia valokuvia."

Valokuvaa ei oteta, vaan tehdään. Otettua valokuvaa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Tässä sekoitat taas valokuvan ja todellisuuden manipuloinnin. Todellisuutta on valittu väline ja sen käyttö lopputulemaan eli "valokuvaan" asti. Manipulaatiota voisi ehkä olla...niin, mikä? Kenties taikuus? Katsos:

Vaikka miten haluaisit, et tule koskaan näkemään kuvaa valonherkällä pinnalla. Sen sijaan voit useinkin ihastella jotakin mitä kuvaat, sekä jotain, missä on kuva (mikä kuvaa jotakin).

Valokuva voidaan valottaa useaan eri otteeseen, kamerassa, pimiössä tai vaikka rantakalliolla. Sama kuva. Minusta on kummaa, että tällaiset kuvat hyväksyt manipuloimattomiksi, mutta digirakeessa menee raja. Voisin huvikseni reprota vanhoja sanomalehtiä ja tehdä kuvan, jossa piirretty Jeesus ja mustavalkoinen Mannerheim suutelevat hevosia. Koska tekisin tämän valottamalla, ei manipulaatiota olisi tapahtunut, eihän?

Vai pitäisikö valokuvan koostua vain yhdestä valotuksesta? Entä jos valo ei riitä, kävisikö silloin kaksi?

Valokuvaa ei ole olemassa, ei ainakaan valonherkällä pinnalla. Tästä kirjoitin jo aiemmin, olisi mukavaa, jos viitsisit vastata. Lainaamasi wikipediakin kertoo valokuvan synnystä, tai tarkemmin luomisesta:

Wikipedia:
"A photograph (often shortened to photo) is an image created by light falling on a light-sensitive surface, usually photographic film or an electronic imager such as a CCD or a CMOS chip."

Lue tuo ylläoleva tarkkaan. Siinä annetaan löyhät välttämättömät ehdot eräälle valokuvan synnylle, siis yhdelle niistä monista. Eikä siinä oteta kantaa manipulaatioon tai siihen, missä vaiheessa moista voisi taikka saisi tapahtua. Ja siinä todetaan melko selkeästi seuraava: Valokuva on kuva, jonka yleensä erottaa muista kuvista sen syntyprosessi.

Tämä prosessi on määritelty mahdollisimman selkeästi, rajattu valotuksen hetkeen. Tästä hetkestä ei tosin jää valokuvaa, missä pulma?

Valokuvan synty on prosessi, vieläpä melko pitkä ja mutkikas sellainen. Änkyröimällä valotuksen hetkestä teet, itseäsi lainaten, "Mikosta pellen".


[15:38 19.3.2008] J.S.
Vielä valokuvan määrittelystä.

VALOKUVA ON KUVA, JOTA EI VOISI OLLA OLEMASSA ILMAN VALON JA VALONHERKÄN MATERIAALIN KOHTAAMISTA

Toisaalta valotettu negatiivi ei ole valokuva, eikä ajateltu ajatus, eikä valon ja valonherkän materiaalin kohtaaminen.

Mitä ihmettä muuten tarkoitetaan, kun sanotaan valokuvan muistuttavan (hurjimmat puhuvat toistamisesta ja todistusvoimasta) todellisuutta?

Esimerkiksi monet itsestäni otetut valokuvat ovat melko rakeisia tai niissä on kummallinen valo. Tunnistan niistä toki muotoni, samaan tapaan kuin peilistä, mutta en mitenkään eri tavalla kuin esim. maalatusta muotokuvasta.

Vertailun vuoksi: mikroskoopilla, röntgenillä ja ultraäänellä voidaan tutkia ihmistä, ehkä siis "todellisuutta", harvinaisen tarkasti. Ainakin niin tarkasti, että lääkärit ja potilaat ovat tyytyväisiä.

He eivät kuitenkaan olisi tyytyväisiä valokuvaan pulleasta mahasta, vaikka kuinka olisi filmille kuvattu, eikä tuore äiti ehkä arvostaisi ultraääni-ääninauhaa muistona esikoisen syntymästä.

Olen kuullut, että virtsanäytteisiin menevät saattavat juoda litrakaupalla vettä, mikäli tietävät elimistössään olevan puhdistamisen varaa. Hauska ajatus:

* Aapeli käyttää huumausaineita
* Aapeli on määrätty huumausainetestiin, antamaan virtsanäyte
* Ennen näytteenantoa Aapeli juo 10 (kymmenen) litraa vettä
* Aapeli pissaa purkkiin
* Hoitajat suorittavat näytteenoton rutiininomaisesti
* Lääkäri tekee näytteelle rutiininomaiset testit
* Virtsassa ei näy jälkiä huumausaineista

Onko todellisuutta manipuloitu? Entä onko testiä manipuloitu?

Oletetaan, että Aapeli näyttäisi sinulle kuvan itsestään, sellaisen, jossa hän ei käyttäisi huumeita. Sitten hän kertoisi sinulle käyttävänsä huumeita.

Entä, jos samana päivänä näkisit videon Aapelista, jossa hän ilmiselvästi käyttäisi huumeita. Tosin tuntisit sen ohjaajan ja tunnistaisit videon suositun yhtyeen musiikkivideoksi.

Kysyttäessä videosta ohjaaja väittäisi sen sisältävän paljon "aitoa" kuvastoa, mukaan lukien pätkät, joissa Aapeli käyttää huumeita. Kuitenkin suurin osa videosta olisi studiossa kuvattu, eikä taatusti filmille.

Seuraavana päivänä saisit tuhat sähköpostiviestiä ja miljoona puhelua. Kaikki tuntemasi ihmiset ja heidän tuntemansa ihmiset levittäisivät huhua Aapelista eläimiinsekaantujana.

Kauppareissulla näkisit Aapelin silittävän naapurisi häntää heiluttavaa koiraa. Illalla television ääressä bongaisit mainosfilmin, joka käyttää kuvaa Aapelista kissanruoan mainostamiseen. Samassa yhteydessä Aapelilla olisi yllään valkoinen takki.

Tuntisit olevasi hukassa, kunnes muistaisit, miten vankkumaton todistusvoima valokuvalla onkaan. Kaivaisit lompakosta Aapelin kuvan ja olostasi tulisi autuas. Kunnes huomiosi kiinnittyisi siihen, miten härski terävöinti kuvalle on ilmiselvästi tehty.


[17:56 19.3.2008] P.H.
Voi halvattu Pojjaat:)
Okei okei, anteeksi että tuli aloitettua taas tämä ketju.
Teen itse mitä teen käsittelen ja sillä siisti.
Ja se työväline mitä hain oli partakoneenterä, (sitä käytetiin, mutta vain paperivedoksissa ja varovasti, jonka jälkeen prikattiin) tuli siellä muitakin joita käytettiin ne siveltimet prikkamiseen ja juuri kodakin retussivärit ne oikeat:)
ja monta muutakin..;)


[19:14 19.3.2008] J.M.
Näin käy, kun lähtee väittelemään kera filosofin, joka ei ole kuullutkaan dialogista. :D


[20:08 19.3.2008] mulq
"Ellen erehdy, mulq on sillä kannalla, että valokuvan dokumentaarisuuden eli todenmukaisuuden kanssa ei tarvitse olla erikoisen tarkkana, kunhan tätä ei tehdä digitaalisesti. Digitaalisuus on manipulointia."

Kyllä erehdyt.

Ilmeisesti oletat näin vain koska en ole samaa mieltä kanssasi, sillä tällaista kantaa ei kirjoituksissani ole. En väitä etteikö digikuviakin pitäisi vedostaa ja siten viimeistellä, aivan samoin kuin mustavalkonegatiiveille on jotain tehtävä, että niistä valokuva tulee.

Se vedostaminen ei kuitenkaan ole manipulointia ja kuten sanottu, pimiössäkin voi manipuloida aivan hyvin. En siis väitä että manipulointia voisi tapahtua vain digitaalisesti.

"Teksti sisälsi kysymyksen: Onko lavastettu kuva dokumentti?"

Ei, miten tämä liittyy manipulointiin? Lavastuksella voidaan päästä samaan tulokseen, mutta se ei ole kuvan manipulointia, vaan lavastusta.

Palatakseni vielä Erwittin paitaan, niin uskoakseni se syy miksi hänestä nimenomaan DIGITAALINEN manipulaatio tappaa valokuvauksen, on se että nämä HDR:ät ja muut räikeät efektit, samoin kuin kuvien liittäminen toisiinsa tai asioiden kloonaus piiloon on niin helppoa.

Sitä kautta ne ovat myös suosittuja, jolloin kuvausvaiheessa tarvittavan taidon ja siinä vaiheessa tehtävien valintojen tärkeys helposti unohtuu ja kuvankäsittely nousee suurempaan rooliin valokuvausharrastuksessa ja taiteessa.

En todellakaan väitä, että kuvia ei saisi manipuloida, eikä niin varmasti väitä Erwitt:kään. On kuitenkin ikävää jos hiljalleen kaikista valokuvista tulee tällaista digitaalitaidetta. Äärimmäisissä tapauksissa tuskin voi enää VALOKUVASTA puhua.


[20:17 19.3.2008] S.S.
Ei digitaalinen manipulaatio tapa valokuvausta, vain sen uskottavuuden todellisuuden dokumentoinnissa.


[20:37 19.3.2008] J.M.
En sanois, että HDR on räikeää manipulointia, jos sen hallitsee ja käyttää joissain järjen ja hyvän maun rajoissa. Katsokaa vaikka tämä esimerkki:

Diglloyd.com - High Dynamic Range


[21:26 19.3.2008] mulq
Joo, käytönnössä nää HDR:t vaan on mitä on ;-).

Mitä se valokuvaus sitten on. Ainakin joskus se on ollut todellisuuden dokumentoimista ja joillekin se sitä on yhä. Toisille se on ilmeisesti manipulointia ;-).


[23:31 19.3.2008] J.M.
Eiku hei... Pysähdytäänpä muuten vähäks aikaa miettimään, onko siitä haittaa, että ihmisillä on erilaiset mietteet siitä, mikä on "aito valokuva", mikä on "digikuva" ja mikä "manipuloitu kuva"! Jookosta kookosta?

Ja nyt kun olemme sitä mieltä, ettei sillä olekaan väliä eikä siitä ole vakavaa haittaakaan, tunnemme itsemme (toivottavasti) pikkasen eheämmäksi.


Minä ainakin haluan nähdä maltilla käsiteltyjä filmikuvia ja digikuvia esimerkiksi Tiibetistä, syvältä Venäjältä, Pekingistä ja makaroonipingviineistä. Mun itsetuntoon ei tee pienintäkään kolausta se, että jos kuulen, että ne kuvat olisivat käsiteltyjä tavoilla, jotka eivät minusta dokumentaarivalokuvaukseen sovi, jätän ne omaan arvoonsa ja jatkan valokuvien metsästystä. Minä saan päättää sen, mikä mua sykähdyttää ja mistä en tykkää.

Jos joku valokuvaaja yrittää esittää muokattua kuvaansa muokkaamattomana, osaan päätellä itse, että hänellä ei oo sama näkökulma dokumentaarivalokuvaukseen ku mulla. Jätän hänen kuvansa omaan arvoonsa ja jatkan matkaa.

Kertokaa nyt omista valaistuksellisista kokemuksistanne! :)


[04:45 20.3.2008] J.S.
Santtu Särkäs:

"Ei digitaalinen manipulaatio tapa valokuvausta, vain sen uskottavuuden todellisuuden dokumentoinnissa."

Mitä on digitaalinen manipulaatio? Entä mitä on todellisuus tai sen dokumentointi? Mikä on manipulaation suhde edellisiin? Voiko maalauksella dokumentoida, entä dokumentoida uskottavasti? Mitä voisi olla maalauksen manipulaatio?

Esimerkki. Kysyn sinulta, miltä kotisi näyttää. Näytät minulle valokuvan, toisin sanoen vastaat valokuvalla. Väite, jonka tällöin esität, on tämä: "Asuntoni näyttää valokuvalta"

Rautalankaa. Minun havaintoni maailmasta ei ole valokuvan näköinen. Mikään ei ole terävää tai pehmeää, seinät eivät kaadu eikä lihava näytä laihalta.

Lisää rautalankaa. Olen oikeudenkäynnissä ja syytän sinua murhasta. Kerron murhatilanteesta tarinan, joka vastaa kaikilta osiltaan tapahtunutta ("todellisuutta"). Esitän murhasta myös piirtämäni havainnekuvan. Sitten näytän valokuvan tilanteesta. Viimeisenä esitän valvontakameran nauhan.

Onko jokin todisteista uskottavampi, siis painavampi, kuin jokin toinen? Miksi?

..

Janne Mankila:

"Kertokaa nyt omista valaistuksellisista kokemuksistanne! :)"

Maailmani muuttui silloin, kun ymmärsin ihmisen lahjan piilevän kyvyssä ajatella vaikeita asioita. Ihmisellä voi olla hyvä olla, vaikka kaikkea ei lakaisisi maton alle ja hymistelisi perään.

"Mä tykkään" ei ole mielipide. Se on tuntemus, ja sellaisena samaa lajia kuin "örgh". Ihmisellä on kyky ymmärtää tuntemuksensa, joskus jopa kyky jakaa niitä muiden kanssa. Hymistely on apinoille musiikkia, ihmiselle kakofoniaa.


[09:14 20.3.2008] Fundamentaaleja vielä kerran
"Miten on todellisuuden muokkausta viedä malli metspolulle ja ottaa kuva? Mallihan on oikeastikin silloin metspolulla."

Hyvänen aika sentään tämä alkaa olla jo vähän turhauttavaa. Vielä kerran: on väitetty, että valokuvassa oleellinen piirre on jonkin asian dokumentointi. Täällä näkyy paljon lavastettuja kuvia, jotka eivät ole dokumentteja todellisuudesta siksi että ne ovat lavastettuja. Jos sitten sanotaan, että tämä lavastusvalhe on enemmän totta ja siis valokuva (eikä muuta kuvataidetta tai vaan kuva) kuin digitaalisesti muokattu niin aletaan olla aivan hämärän rajamailla.

Jonkun pitäisi lukea omia kirjoituksiaan niin voisi tietää paremmin mitä ajattelee.


[13:09 20.3.2008] mulq
Puhut nyt vain yhdenlaisesta valokuvauksesta ja viet asian sivuraiteille. Lavastus on eri asia kuin manipulointi.

Manipuloinnilla voi muuttaa myös muita kuvia kuin dokumentaarisia. On parempi että "aitoja" valokuvia on muuallakin kuin uutisissa.

Onko uutisissa nyt näkynyt viime aikoina (tai yleensä nykyään) lavastettuja kuvia jotka väittävät kuvaavansa todellista tilannetta? Onko joku väittänyt että lavastus uutiskuvissa olisi oikein tai että lavastus tekisi tällaisesta kuvasta hyväksyttävän toisin kuin digitaalisen (tai analogisen) kuvamanipulaation?

Eipä taida olla väittänyt, mutta silti väitän että lavastus ei ole kuvan manipulaatiota.

Turha saivarrella filosofisista ja kielellisistä asioista, kun hyvin tajuaa mistä puhutaan.


[13:25 20.3.2008] J.S.
mulq:

"Turha saivarrella filosofisista ja kielellisistä asioista, kun hyvin tajuaa mistä puhutaan."

Mitä ihmettä tarkoitat tällä? Kieli on tässä nettikommunikaatiossa ainoa väline, jolla ajatuksia pystytään välittämään päätteeltä päätteelle. Ja vielä kirjoitettu kieli, persoonaton, pienin yhteinen nimittäjä.

Kirjoitit tuossa aiemmin näin:


mulq:

"Manipulaatiolla tarkoitetaan manipulointia, kuvan ottamisen jälkeen.

Manipulaatiota on esim. kuvassa olevien objektien poistaminen tai lisääminen jälkikäteen, niin että kuvan sisältö muuttuu."


Haluaisin tietää, mitä tarkoitat kuvan ottamisella. Milloin ollaan tilanteessa "kuvan ottamisen jälkeen"?

Samalla voisit kertoa, miksi latentin kuvan esiinkiusaaminen kemialla ei ole objektien lisäämistä jälkikäteen. Valotuksen jälkeen filmillä ei nimittäin ole mitään. Voit tutkia valotettua filmiä vaikka millä hilavitkuttimella, etkä päädy hullua hurskaammaksi. Tarvitset tiettyä kemiaa.

Mihin vedät kemian käytön rajat? Saako esim negaa retusoida tai valkaista? Entä prässäys, miten rakeisena tai terävänä sinun silmäsi näkee "todellisuuden"? Entä hämäränäkösi, onko sen herkkyys iso 800 vai jopa 6400?

Mitä tarkoitat kuvan sisällöllä tai kuvassa olevilla objekteilla? Ovatko ne sama asia, esim. rakeet?

Ja pyydän, kerro missä vaiheessa kuva on "otettu" siten, että työstö muuttu manipuloinniksi.


[13:33 20.3.2008] J.M.
Mulq:
"Onko uutisissa nyt näkynyt viime aikoina (tai yleensä nykyään) lavastettuja kuvia jotka väittävät kuvaavansa todellista tilannetta?"

Muistaakseni pari vuotta sitten kärähti yks Reutersin kuvaaja kuvien manipuloinnista.

...

Juu, kävin ettiin vähän materiaalia kyseisestä skandaalista:
The Reuters Photo Scandal

Manipulaatio, schmanipulaatio. Lavastus, schmavastus... Huijausta sekin on, jos tavoitteena on dokumentaristinen kuva.


PS: Mulla ei oo ainakaan mitään sitä vastaan, että lavastetaan kuvia, jos niillä kerrotaan mielikuvituksellista tarinaa. Eikä mulla oo mitään sitä vastaan, että dokumentaarivalokuvaaja rajaa kuvasta joitain tärkeitä asioita, sillä on mulla sen verran älliä päässä, etten katso kuvia täydellisinä reportaaseina ympäristöstään ja tapahtumista. :)


[13:46 20.3.2008] minä
Tässä eräs aikanaan paljon kuuluisuutta saanut "manipulointi":

http://www.time.com/time/covers/0,16641,1101940627,00.html


[13:47 20.3.2008] Fundament.
"Lavastus on eri asia kuin manipulointi"

Jos dokumentaarisuuden kannalta katsotaan - mikä siis oli ilmiön "valokuva" kriteeri(?) - ne johtavat samaan lopputulokseen, eli että kuva ei ole valokuva (mot). On sama tehdäänkö analoginen lavastus tai digitaalinen lavastus.

"Mulla ei oo ainakaan mitään sitä vastaan, että lavastetaan kuvia, jos niillä kerrotaan mielikuvituksellista tarinaa."

Ei ole minullakaan, koska se on taidetta eli kertoo kuvaajan näkemyksesta. Sama koskee digitaalista manipulointia.


[13:47 20.3.2008] J.S.
Janne Mankila:

"Manipulaatio, schmanipulaatio. Lavastus, schmavastus... Huijausta sekin on, jos tavoitteena on dokumentaristinen kuva."

Kuka huijaa ja ketä?
Mitä on dokumentaristinen kuva?
Eroaako dokumentaristinen kuva tavoitteesta "dokumentaristinen kuva"?

Ymmärrän, että näihin vastailu saattaa tuntua vähän hölmöltä. Sinäkin vaan käytät käsitteitä aika löyhästi ja luotat siihen että ihmiset ymmärtävät.

Ja kun kaikki nyökyttelevät rytmikkäästi, ei keskustelu koskaan etene mihinkään, ajatuksesta puhumattakaan.


[13:51 20.3.2008] minä
Tässä taas melko tuore esimerkki siitä, miten kuvatekstillä tai kuvan käyttöyhteydellä voi "manipuloida":

http://www.hs.fi/english/article/iIlta-Sanomati+reveals+embarrassing+error+in+Reuters+feed+on+Russian+North+Pole+sub+expedition/1135229390631


[13:51 20.3.2008] Fundament.
Mikä sitten on valokuvataidetta?
Jos nimittäin ajatellaan että "valokuva" on niitattu kiinni dokumentaarisuuteen eikä sitä dokumentaarisuutta saa manipuloida. Vai onko tämä niin mahdoton lähtökohta, että siitä on pakko vallan luopua?


[14:01 20.3.2008] Fundament.
"Turha saivarrella filosofisista ja kielellisistä asioista"

Valokuva jos mikä on filosofinen kysymys ja näyttäähän se olevan kiinnostavaa. Mikä on valokuvan perimmäinen olemus käsitteenä ja ilmiönä on tässäkin työn alla.


[14:46 20.3.2008] mulq
Samalla voisit kertoa, miksi latentin kuvan esiinkiusaaminen kemialla ei ole objektien lisäämistä jälkikäteen. Valotuksen jälkeen filmillä ei nimittäin ole mitään. Voit tutkia valotettua filmiä vaikka millä hilavitkuttimella, etkä päädy hullua hurskaammaksi. Tarvitset tiettyä kemiaa.

Mihin vedät kemian käytön rajat? Saako esim negaa retusoida tai valkaista? Entä prässäys, miten rakeisena tai terävänä sinun silmäsi näkee "todellisuuden"? Entä hämäränäkösi, onko sen herkkyys iso 800 vai jopa 6400?

Mitä tarkoitat kuvan sisällöllä tai kuvassa olevilla objekteilla? Ovatko ne sama asia, esim. rakeet?

Ja pyydän, kerro missä vaiheessa kuva on "otettu" siten, että työstö muuttu manipuloinniksi.

--------

Todella typerää provoamista ja saivartelua.

Tiedän varsin hyvin, miten filmi toimii valokuvauksessa.

Latentti kuva ei ole vielä valokuva siinä mielessä kuin valokuva käsitetään. Aivan samoin digipuolella sähköiset signaalit, jotka syntyvät kennolle heijastuneesta kuvasta ovat latentti kuva, joka sitten tallennetaan valokuvaksi.

"Originaali" on se valokuva, jota tai josta tehtyä vedosta manipuloidaan. Originaali on valmis negatiivi tai diakuva tai esim. JPEG tai RAW -tiedosto.

Ei, rae ei ole objekti. Pikselikään ei ole objekti. Objekti tarkoittaa kohdetta. Rae ja pikselit ovat keino saada kohde näkyviin.
Filmillä olevat roskatkaan eivät ole objekti.

Negatiivin valkaisua ei tietääkseni juurikaan (tai ollenkaan?) harrasteta objektin poistamiseksi, vaan sävyjen korjaamiseksi.
Tämä on lähinnä pienten virheiden korjaamista eikä sen kummempaa manipulointia kuin pimiössä vedoksen valotusajan ja kontrasti säätely tai digipuolella työkalut joita usein kutsutaan nimellä "Levels" ja "Curves".

Onko järkeä takertua käsitteisiin, kun voisi keskustella itse asiasta?

-----------

Jos dokumentaarisuuden kannalta katsotaan -

-----------

Voit katsoa, minä katson asiaa valokuvauksen kannalta yleisesti. En ala pohtimaan "mikä on valokuva", vaan puhun valokuvasta niinkuin se yleensä käsitetään.

Esimerkiksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuva

Ja kyllä, näitä kärähdyksiä on tapahtunut, mutta se nimenomaan kertoo siitä, että tällainen ei ole hyväksyttyä journalismissa. Rikoksiakin tapahtuu (ja ne ovat "kiellettyjä"), siksi niistä rangaistaan.

Kuvituskuvana usein näkee (esim. lavastettuja) kuvia, joissa kuvatekstinä lukee "kuvan henkilöt ei liity jutun tapaukseen" tms..

Lavastettuja kuvia ei siis käytetä uutiskuvina niin, että väitettäisiin niiden kertovan todellisesta tapauksesta.


[16:13 20.3.2008] J.M.
Jussi S:
"Kuka huijaa ja ketä?"

Kuvaaja katsojaa.

Jussi S:
"Mitä on dokumentaristinen kuva?"

Kuva, jolla kuvaaja pyrkii vaikuttamaan katsojaan nappaamalla jostain hetkestä kuvan, jossa hän käyttää rajausta, kuvakulmaa ynnä muita valokuvaajan tehokeinoja hyödykseen vahvistaakseen sitä ajatusta, jonka hän haluaa katsojalle välittää. Katsoja lähtee leikkiin mukaan katsomalla kuvaa ja ymmärtämällä, että valokuvaaja ei yritä kertoa kaikkea, mutta ei myöskään pyri harhaanjohtamaan sua tarkoituksella. Se nimittäin on propagandaa, ja vaikka se olisi kuinka dokumentaristista ja teknisesti ottaen rehellistä valokuvausta, lähestymistapa on mielestäni ongelmallinen - eikä se paljon riipu siitä, kummalla puolella aitaa minä satun olemaan asiassa.

"Eroaako dokumentaristinen kuva tavoitteesta "dokumentaristinen kuva"?"

Tätä kysymystä en varmaan täysin ymmärtänyt. Jos kuvaaja ottaa kuvia pyrkimyksenään kertoa maailmasta siten, kuin hän sen näkee, eikä siinä onnistu, minkäs teet?


Jussi S:
"Ja kun kaikki nyökyttelevät rytmikkäästi, ei keskustelu koskaan etene mihinkään, ajatuksesta puhumattakaan."

Onko keskustelu sinulle itseisarvo? Jos on, lopetan keskustelun kanssasi tähän, sillä en ole kanssasi samaa mieltä, enkä halua kuluttaa merkityksettömään väittelyyn aikaani. Tämä viestiketju on ihan totaalisen täynnä turhaa inttämistä, jolla ei ole mitään tekemistä keskustelun kanssa.

Jos sinä haluat synnyttää keskustelua, sillä näet, että sillä on tarvetta ja potentiaalia olla hedelmällistä, jatketaan vaan. Sun pitäis vaan olla hieman selvempi siitä, mitä ajat takaa.


[16:20 20.3.2008]
"Sun pitäis vaan olla hieman selvempi siitä, mitä ajat takaa."

Jussi on ainoa joka täällä puhuu vähänkään järkeviä. Taitaa vain mennä useimmilla yli hilseen...


[16:47 20.3.2008] Tom Pesch
Kuvaa ei voi luoda muokkaamatta todellisuutta. Jos päättää ottaa kuvan, jossa on kuusia, metsätie ja vähän taivasta, on jo päättänyt tehdä erään länsimaisen kuvatyypin mukaisen kuvan, eli maisemakuvan. Koko ikänsä inuit-kulttuurissa eläneelle ei ehkä tulisi mieleenkään ottaa sellaista valokuvaa, vaan kuvaan saattaisi valikoitua vaikka kuusen oksa taivasta vasten, ilman perspektiivivaikutelmaa tms. On itsessään jo lavastusta valita kuvan ottamisen suunta, kuvakulma, aihe, perspektiivivaikutelma, jne.
Kuvat, joita näemme joka päivä muokkaavat todellisuuden käsitystämme ja maailmankuvaamme, ja arvottavat todellisuutta. Kuvan dokumentaarisuus on harhaa, johon uskomme sitkeästi.
Tämäkin keskustelu pyörii pikseleiden ja negatiivien ympärillä, ihan turhaan.


[17:21 20.3.2008] mulq
Jos pyritään vetämään raja siihen, mikä on manipulointia, kannattaa tosiaan ensin selvittää mitä manipuloinnilla tarkoitetaan. Tässä tapauksessa puhutaan kuvamanipulaatiosta, valokuvien manipuloinnista, ei yleisesti siitä mitä kaikkea sana "manipulaatio" voi tarkoittaa.

Samoin jos keskustellaan dokumentarismista (valokuvauksessa), kannattaa itse itselleen selvittää ensin, mitä se on, eikä alkaa tehdä omia päätelmiä siitä, mitä tällä sanalla voidaan tarkoittaa.

Google on yksi helppo ihan kohtuullinen paikka selvittää itselleen käsitteitä, niin ei tarvitse takertua niihin.

Valokuvauksen alalla on vakiintuneita käsitteitä, joita tässäkin keskustelussa käytetään. Ne voivat jossakin muussa viitekehyksessä tarkoittaa eri asioita, mutta se ei liity valokuvaukseen.

--------

"Kuvaa ei voi luoda muokkaamatta todellisuutta."

Aika outo väite. Miten kuvan otto muuttaa todellisuutta?

Mitä tekemistä tällä on kuvamanipulaation kanssa?

Voitte lukea dokumentarismista valokuvataiteessa esimerkiksi täältä:

http://www.katse.org/page/52

"Suuntauksena dokumentarismi on joutunut vastaamaan sen nimestä johtuvaan harhaluuloon; ikäänkuin juuri tämä kuva olisi ainut mahdollinen totuus, vaikka totuuksia, �?todisteita�?, on yhtä monia kuin kuvia."

On mahdotonta esittää koko totuutta yhdellä kuvalla, mutta se ei silti tarkoita että valehdeltaisiin. Jotain vain jätetään kertomatta.

"...dokumentarismia syytetään todellisuuden totena esittämisestä. Dokumentarismia ei kuitenkaan tule määritellä olemuksellisesti valokuvaan kuuluvaksi. Myös dokumentarismi on konteksti. Se ei pyri olemaan ainoa totuus, faktoja langettava tuomioistuin. Dokumentaarisuus on pikemminkin käytäntöjen tuottama suuntaus, joka määrittyy tavassa kuvata."

"Dokumentarismiin sekoittuu taidetta, sosiologiaa, historiaa ja journalismia erilaisissa ja erinäköisissä paketeissa. Yhdistävänä tekijänä voidaan nähdä se Smithin mukaankin olennaisin – henkilökohtaisen lähestymistavan tuottama rehellisyys itseään, kuvattavaansa ja yleisöä kohtaan."

Lyhyesti sanottuna: Dokumentarismi ei väitä olevansa koko totuus, mutta se pyrkii kuitenkin rehellisyyteen.


[17:48 20.3.2008] Tom Pesch
Kuvan tekeminen muuttaa sitä miten me hahmotamme todellisuutta.


[18:08 20.3.2008] J.M.
Mulq:
"Lyhyesti sanottuna: Dokumentarismi ei väitä olevansa koko totuus, mutta se pyrkii kuitenkin rehellisyyteen."

Aah, tuota oon just etsinytkin. Mikä kumma siinä on, että mun mielestä tuossa ei oo mitään väärää tai valheellista.

Kun kuvaaja ottaa kolme kuvaa ja poimii niistä asioita ympättäväksi yhteen, onko hänellä tarkoituksena olla rehellinen vaiko tehdä kuvastaan mahdollisimman "hyvä"?


Ku Tommy Tabermann runoilee rakkaudesta, kuka kyseenalaistaa hänen rehellisyytensä?


[18:40 20.3.2008] mulq
Janne:
Hmm, en kai väittänyt siinä olevan mitään väärää? Ehkä tarkoititkin kysymyksen muille...


[21:37 20.3.2008] J.M.
Juu, tarkotin kysymykset nimenomaan noille, jotka tappelee jollain korkeammalla tasolla ihan omista ajatuksistaan. :)


[22:33 20.3.2008] J.S.
Janne Mankila:

"Onko keskustelu sinulle itseisarvo? Jos on, lopetan keskustelun kanssasi tähän, sillä en ole kanssasi samaa mieltä, enkä halua kuluttaa merkityksettömään väittelyyn aikaani. Tämä viestiketju on ihan totaalisen täynnä turhaa inttämistä, jolla ei ole mitään tekemistä keskustelun kanssa."


Kyllä, sillä en usko, että mikään keskustelu koskaan "tulisi valmiiksi" ja sitten loppuisi. Mutta minä olen äärimmäisen kiinnostunut lukemaan muiden ajatuksia. Levy on vaan pyörinyt paikallaan aika kauan. Olen esittänyt ja jankannut näitä hölmöjä kysymyksiä juuri siksi, että ymmärtäisin mistä keskustellaan.

Toisin sanoen, minä en ole sinä eikä toisin päin ja hyvä niin. Ajatuksia me kuitenkin voimme vaihtaa, kunhan puhutaan samaa kieltä :)

Kiitos, että määrittelit tuon "dokumentarismin" omalta kannaltasi. Haluaisin esittää sitä koskevan kysymyksen.


Janne Mankila:

"Kuva, jolla kuvaaja pyrkii vaikuttamaan katsojaan nappaamalla jostain hetkestä kuvan, jossa hän käyttää rajausta, kuvakulmaa ynnä muita valokuvaajan tehokeinoja hyödykseen vahvistaakseen sitä ajatusta, jonka hän haluaa katsojalle välittää."


Voisiko tämä sama määritelmä kuvata esim. abstraktia taikka epädokumentaristista (tässä yhteydessä kuvitteellinen dokumentarismin vastakohta) kuvaa? Minusta voisi, siksi koko dokumentarismin käsite tuntuu jotenkin tyhjältä. Tarkoitan sitä, että minusta koko sana voitaisiin tiputtaa valokuvakeskustelusta. Vai mitä olet mieltä?


mulq:

"Onko järkeä takertua käsitteisiin, kun voisi keskustella itse asiasta?"


En ymmärtänyt, mistä keskusteltiin. Minun on vaikeaa nähdä valokuvassa enempää manipulointia tai dokumentaarisuutta kuin vaikka maalauksessa. Toisessa tehdään kuva esim. maalilla ja toisessa esim. filmillä. Molemmat näyttävät minusta yhtä paljon tai vähän "todellisuudelta", siis omalta havainnoltani. Vai voisiko maalauksen dokumentaarisuudesta tai manipuloinnista vääntää yhtä mehukkaasti kuin valokuvan kohdalla? Omasta mielestäni voisi, tai siis ei voisi. Se tuntuisi mielettömältä, niin kuin minusta tuntuu valokuvankin ollessa kyseessä.

Objektista vielä. Ok, kiitos vastauksesta. Onko sinusta enemmän tai vähemmän jees lisätä tai poistaa objekteja maalauksesta kuin valokuvasta? Tämän takia myös kyselin valokuvan synnyn ja "alkuperäisen, koskemattoman valokuvan" perään. Jos valokuva ei missään vaiheessa ole alkuperäinen tai koskematon, niin miten ihmeessä sitä voisi manipuloida?


Janne Mankila:

"Ku Tommy Tabermann runoilee rakkaudesta, kuka kyseenalaistaa hänen rehellisyytensä?"


Niinpä. Miksi ihmeessä valokuvaajien rehellisyyttä sitten kyseenalaistetaan?

Kiitos muuten, että vastasitte. En tarkoittanut provoamista pahalla, tuli vaan kumma olo kun kukaan ei reagoinut. Pistin sitten vähän ekstrapainoa peliin (apinajutut sun muut). Sorry! :)



[23:07 20.3.2008] J.M.
Eka mää sanoin, että dokumentaarikuva on:
"Kuva, jolla kuvaaja pyrkii vaikuttamaan katsojaan nappaamalla jostain hetkestä kuvan, jossa hän käyttää rajausta, kuvakulmaa ynnä muita valokuvaajan tehokeinoja hyödykseen vahvistaakseen sitä ajatusta, jonka hän haluaa katsojalle välittää."

... johon Jussi kommentoi:
"Voisiko tämä sama määritelmä kuvata esim. abstraktia taikka epädokumentaristista (tässä yhteydessä kuvitteellinen dokumentarismin vastakohta) kuvaa? Minusta voisi, siksi koko dokumentarismin käsite tuntuu jotenkin tyhjältä. Tarkoitan sitä, että minusta koko sana voitaisiin tiputtaa valokuvakeskustelusta. Vai mitä olet mieltä?"


Johon vastaan, että... No hmm, pitääpä sanoa, että aika laveasti kuvailin näkemykseni dokumentaarikuvauksesta. Siihen pitäis ehottomasti lisätä kuvaajan näkökulma ja motivaatio kuvan ottamiselle.

Kun Björk laulaa "Declare Independence" vähä joka puolelle maailmaa (seuraavaks hän esiintyy Ahvenanmaallakin, veikkaan mä), kertoo se vähän siitä, että ihmisiä sorretaan ja että niillä on halu olla itsenäisiä ja vapaita. Laululla heille osoitetaan tukea. No, se ehkä vastaa tätä mainitsemaasi abstraktia valokuvaa, jos saan tällaisen analogian asioiden välille vetää. Dokumentaarivalokuvaa voisi kuvata vaikkapa uutistoimistojen kirjeenvaihtajien raportteina. He voivat kertoa myös mitä haluavat, mutta tavoitteena heillä on olla totuudenmukaisia.

Jutellaan vaan lisää. En enää malta lopettaakaan, ku näin hyvään vauhtiin pääsin. :)


PS: Mitä tulee tuohon keskusteluun itseisarvona, mun mielestä keskustelulla pitää olla joku tavoite. Tässä keskustelussa helposti ajattelen, ettei mun tiedot ja mielipiteet riitä siihen, että voisin viedä muiden ajatuksia eteenpäin ja tällä tavoin vaikuttaa kehenkään... Sulla, Jussi, näyttää olevan paljon annettavaa, mutta pelkään vähä, etten oo ihan samalla tasolla, jotta osaisin viedä omia ajatuksiani eteenpäin. Yritän parhaani, kuitenki, tietenki, jotenki.


[23:13 20.3.2008] J.S.
Jaa, tämmöisen missasin.


Mulq:

"Lyhyesti sanottuna: Dokumentarismi ei väitä olevansa koko totuus, mutta se pyrkii kuitenkin rehellisyyteen."


Tämä tuntuu minusta jokseenkin kummalliselta. Kenelle valokuvaaja on velkaa rehellisyytensä?

Onko dokumentaristisen kuvan rehellisyys siis siinä, että kuva esitetään mahdollisimman alkuperäisenä? Eikö tällöin dokumentaristin olisi parasta esittää kohdeyleisölleen negatiiveja, jos vaikka kehitysprosessin vaihteluja katsottaisiin sormien läpi?

Ja vielä. Dokumentaristi pyrkii rehellisyyteen suhteessa mihin? Ymmärrän kyllä rehellisyyden puheessa, mutta en oikein valokuvassa.

Tarkoitatko, että dokumentaristi rehellisyydellään puolustelee väitettä "näin minä näin"? Eikö silloin dokumentaristi olisi rehellinen, vaikka olisi tehnyt kuvan pelkästään pimiössä?

Vai olisiko väite enemmän "näin tapahtui"? Mitä silloin yksi tai vaikka tuhat valokuvaa kertoo? Tuossa aiemmin otin esimerkiksi erään täällä esillä olleen moottoripyöräkuvan. Ajatellaan, että se olisi dokumentaarinen ja kuvaaja esittäisi siinä väitteen "näin tapahtui".

Tapauksessa 1. motocross-kuski on kuvattu krossaamassa kisassa. Tapauksessa 2. kisaaja ajaa henkensä edestä, perässään tuhat kiimaista karhua (jotka ovat juuri kuva-alan ulkopuolella).

Molemmissa tapauksissa kuvaaja voisi täysin rehellisesti esittää väitteen "näin tapahtui". Mitä ihmettä siis on rehellisyys ja mitä kohtaan, en ymmärrä.


Janne Mankila:

Kun kuvaaja ottaa kolme kuvaa ja poimii niistä asioita ympättäväksi yhteen, onko hänellä tarkoituksena olla rehellinen vaiko tehdä kuvastaan mahdollisimman "hyvä"?"


Kun dokumentaristi (kuvatessaan) rajaa kuvan kolmesta eri kuvakulmasta ja valitsee niistä myöhemmin yhden esitettäväksi, millä perusteella hän tekee valinnan? Oletetaan, että kaikki ovat yhtä "hyviä". Millä kummilla perusteilla hän valitsee kolmikosta "rehellisimmän"?

Minun mielestäni valokuvaaja kertoo aina tarinaa. Siis, tuota aiempaa kielenkäyttöäni soveltaen, esittää väitteen "näin minä näin".

Esim. lehtikuvaajan hartioilla painaa traditio (ollaanko kuvaamassa jalkapalloa vaiko nykytanssia) sekä asiakkaan linja. Vasemmistolainen lehti näyttää erilaisen kuvan oikeistolainen, mainos näyttää erilaiselta kuin passikuva jne. Sitä, miksi joku kuva olisi rehellisempi kuin jokin toinen, minun on vaikea ymmärtää. Voisiko joku selventää?





[23:43 20.3.2008] J.S.
Juu ei hätiä mitiä. Minusta tämä on äärimmäisen antoisaa ajatustenvaihtoa, nyt kun astialle päästiin.

Ajatusten kirjoittaminen, ainakin mulla itsellä, selventää kummasti niiden myllerrystä. Se taitaa siis olla keskustelun arvo minulle. Erotuksena siitä itseisarvosta, johon vielä äsken uskoin :)

Janne Mankila:

"Kun Björk laulaa "Declare Independence" vähä joka puolelle maailmaa (seuraavaks hän esiintyy Ahvenanmaallakin, veikkaan mä), kertoo se vähän siitä, että ihmisiä sorretaan ja että niillä on halu olla itsenäisiä ja vapaita. Laululla heille osoitetaan tukea. No, se ehkä vastaa tätä mainitsemaasi abstraktia valokuvaa, jos saan tällaisen analogian asioiden välille vetää. Dokumentaarivalokuvaa voisi kuvata vaikkapa uutistoimistojen kirjeenvaihtajien raportteina. He voivat kertoa myös mitä haluavat, mutta tavoitteena heillä on olla totuudenmukaisia."


Minä ajattelen siten, että valokuva valokuvana. Siis "todellisuuteen" liittyvät lisämääreet kuten "dokumentaristinen" tai "manipuloitu" tuntuvat vain hämäävän kuvien katsojia.

Hyvä tuo analogia. Ajatellaan, että Björk matkustaa sota-alueelle ja lähettää sieltä radiokanaville kokemuksiinsa perustuvan musabiisin. Sanotaan vielä, että hän viettää kaiken aikansa kahden toimittajan kanssa.

Sitten toimittajat, samanaikaisesti Björkin kanssa, lähettävät raporttinsa työnantajilleen. Toinen Helsingin Sanomille ja toinen vaikka Washington Postille. Molempien jutut sisältävät samoja aineksia kuin Björkin sanoitus, mutta ne eroavat toisistaan melkoisesti.

Muutan tarinaa vähän. Björk kertoo sanoissaan tapahtumista juuri niin kuin ne näki ja koki. Toimittajat kertovat tarinan siten, kuin heidän työnantajilleen sopii. Miksei kukaan usko Björkiä?

Väitän, että journalismi on tyylilaji ja esim. sanomalehti (tai uutinen) media. Vähän samaan tapaan kuin realismi on tyylilaji ja öljymaalaus media. Tai dokumentarismi ja valokuvaus.

Tämä viesti ei nyt ehkä sisältänyt mitään kysymystä, mikä on vähän huono juttu. Kuitenkin sudin noita väitteitä aika lennokkaasti, ehkä joku löytää niistä jotain kulmaa, mihin tarttua?

..

Lisäystä.

Tämä mun ajattelu liikkuu tosiaan pitkälti metafysiikan sfääreissä, mutta. Ainakin minua mokoma auttaa valokuvan hahmottamisessa.

En halua tehdä itselleni tyhjäksi dokumentarismin tai journalismin merkitystä. Vaikka ne perustuvat ainoastaan sopimuksiin, joiden noudattamista kukaan ei valvo, eikä varmaan edes voisi valvoa.

Minulle riittää pitkälti usko siihen, että journalistien vale-paletti (hehheh) on sopimuksella rajattu näkökulman ja painotuksen variaatioihin. Ja että sitä sopimusta noudatetaan, itse mun pitää vaikka eri lähteistä tarkistaa ristiin (ja tulkita), jos jotkut jutut epäilyttävät. Mikä on tietty itsestäänselvää.

Olkoot tuo journalismi tuossa ylempänä siis vain (pikku-)nokkelahko esimerkki. Valokuvasta (kait myös liikkuvasta kuvasta) minä olen kiinnostunut, yleisemmällä tasolla. Väitteet tulikin jo syljettyä.

..

Nyt soi musa, ja pääsiäislomalainen siemailee punkkua. Kivoja ajatuksia heräsi, kiitos Jannelle, mulq:lle ja muille. Ja tietenkin seitsemälle humalan jumalalle, joiden nimiä en muista.


"And anytime I think my world is wrong
I get me out of bed and sing this song"

-Billie Holiday, I hear music


[02:05 21.3.2008] minä
Kiintoisaa keskustelua...

Jussi: "Minun on vaikeaa nähdä valokuvassa enempää manipulointia tai dokumentaarisuutta kuin vaikka maalauksessa."

Niin minunkin. Siis maalaus voi olla yhtä "manipuloiva" tai yhtä "dokumentaarinen" kuin valokuvakin. Jostain syystä valokuvan "todistusarvoa" pidetään yleisesti kuitenkin suurempana kuin vaikkapa maalauksen.

Niin maalaus kuin valokuvakin vaativat aina tulkintaa, ja tulkinnassa tuotetaan aktiivisesti merkityksiä. Todellisuus ja kuva ovat eri asioita; valokuvaa pidetään todellisuudesta muotonsa saavana jäljenteenä, representaationa. Tämä valokuvan ja kuvatun kohteen suhde on kuitenkin olemassa vain kuvaushetkellä; sitten se muuttuu symboliseksi. Valokuva ei pelkästään siirrä informaatiota, se myös tuottaa merkityksiä. Kuvaaja voi tietoisesti suunnata kuvalle annettavia merkityksiä esimerkiksi kuvaelementtien valinnalla ja sijoittelulla kuvapinnalle sekä rajauksella, valotusajalla, tarkennuksella, kuvakulmalla, kuvaushetkellä... Toisin sanoen, vaikka kuvaa pidettäisiin todellisuuden suorana, kausaalisena representaationa, niin tuohon representaatioon vaikuttaa aina ja väistämättä kuvaajan tietoiset tai tiedostamattomat valinnat kuvaushetkellä. Siksi on hassua, että usko siihen, että valokuva tuottaa mekaanisen, vääristelemättömän jäljen todellisuudesta on säilynyt ja säilyy edelleen vankkana.

Oikeastaan valokuva syntyy vasta silloin kun kuvalla on katsoja; silloin kun kuvalle annetaan merkitys. Valokuvan "merkitys" riippuu ainakin osittaon sen (oletetusta) "käyttötarkoituksesta". Lehtikuvalta odotetaan ennen kaikkea informatiivisuutta, kun taas taidevalokuvan pitäisi kommentoida, ruokkia mielikuvitusta, välittää katsojalle jotain tekijän tunteista ja ajatuksista, jne. Kotialbumikuvan funktio voi olla vaikkapa tallentaminen, muistojen ja ajan kulumisen jäsentäminen. Kuitenkin, vaikka valokuvan merkitys olisi lähtökohdiltaan denotatiivis-informatiivinen, kuvan tulkintaan vaikuttaa tietysti denotatiivisen sisällön lisäksi myös kulttuuriset ja henkilökohtaiset konnotaatiot.

Tässä voi sitten alkaa miettimään kuinka hyvin valokuva loppujen lopuksi vastaa "todellisuutta", kun jo representaation muodostumiseen vaikuttaa kuvaajan tietoiset ja tiedostamattomat valinnat, ja sen "sisällön" tulkintaan kulttuuriset konventiot ja vastaanottajan subjektiiviset konnotaatiot...

Edellinen sivu   Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty