Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Ohjeita töiden viimeistelyyn ennen julkaisua

[19:05 13.3.2008] Kirjallisuuden ylläpito
Ennen kuin julkaiset tekstisi:


- Oletko korjannut kirjoitus- ja kielioppivirheet?

Lukihäiriö ei ole mikään syy julkaista tekstiä, joka on täynnä virheitä. Jokaisella on varmasti ystäviä, tuttavia, perheenjäseniä, jotka voivat lukaista tekstisi ennen julkaisua ja toimia oikolukijoina. Vaikka ei olisikaan, useimmissa tekstinkäsittelyohjelmissa on olemassa kieliasun tarkistus, joka näyttää useimmat tekstisi virheet. Käytä sitä.

Joka ikinen virhe tekstissäsi vähentää tekstisi uskottavuutta, ja sinun uskottavuuttasi kirjoittajana. Samalla osoitat lukijalle, ettet itsekään piittaa tekstistäsi riittävästi, että viitsisit hioa sitä – miksi hänen siis pitäisi piitata tarpeeksi lukeakseen sen? Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos tekstisi olisi muuten lukijalle kolmen pisteen arvoinen, kirjoitusvirheet saavat hänet kuitenkin klikkaamaan kakkosta tai ykköstä.

*****

- Tarkista täältä yleisimmät yhdyssanavirheet.

Kyllä lukijat huomaavat ne. Ne aiheuttavat esimerkiksi sitä, että teoksestasi ei vaivauduta antamaan mitään palautetta. Ethän sinäkään vaivautunut hiomaan tekstistäsi edes alkeellisia virheitä. Emme halua kertoa sinulle itsestäänselvyyksiä, jotka sinun pitäisi itsekin tietää.

*****

- Vältä tahattomia kliseitä!

Klisee on usein ensimmäiseksi mieleen tuleva sana tai ilmaus. Se on helpoin saatavilla oleva tapa sanoa jotain, mutta myös useimmiten käytetty. Pohdi, voisitko ilmaista asian jotenkin muuten, omaan persoonaasi sopivalla tavalla. Etkö? Harkitse vielä. Haluatko varmasti tarjota lukijalle jotakin, minkä moni muukin on sanonut, mikä ei tarjoa lukijalle oivallusta eikä mitään uutta näkökulmaa? Jos kutsuisit kaverin syömään, tarjoaisitko hänelle yhtä vanhaa, uudelleenlämmitettyä ruokaa?

Kliseitä voi käyttää myös tietoisesti ja luovasti, ne voi asettaa uuteen valoon tai käyttää eri tavalla kuin on yleensä totuttu. Jos käytät niitä tarkoituksella, odotamme että pystyt myös perustelemaan ratkaisusi.

Yleisimmin käytettyjä kliseitä, joita kannattaa yrittää välttää, ovat esimerkiksi: rakkaus, elämä, kuolema, keiju, lasisiipi, suru, viha, kaunis, enkeli...

*****

- Jaa (varsinkin pidempi) proosatekstisi selkeisiin kappaleisiin.

Proosatekstissä kappale vaihtuu yleensä aina kun kertomuksessa on jonkinlainen siirtymä – esim. siirrytään kertomaan toisesta ajasta tai henkilöstä, siirrytään eri paikkaan jne. Kappalejaon tarkoitus on selkeyttää tarinaa ja tehdä tekstistä kevyempi lukea.

Kappalejako tapahtuu sisentämällä kappaleen alku. Aukea.netissä automaattiset sisennykset eivät siirry teokseen, joten ne täytyy tehdä välilyöntinäppäimellä. Netissä on yleisesti käytössä myös kappalejako lyömällä kappaleiden väliin tyhjä rivi, mutta tämä ei ole proosalle ominainen keino. Jos pyrit esim. tekstisi julkaisuun jossakin virallisessa yhteydessä, kannattaa opetella kappaleenvaihto sisentämällä.

Proosatekstin ensimmäisen kappaleen ensimmäinen rivi alkaa rivin alusta, ilman sisennystä. Samoin kun kertomuksessa vaihtuu kokonainen luku tai kertomuksesi sisältää erilaisia tasoja esim. ajallisesti, luvunvaihto tapahtuu lyömällä väliin tyhjä rivi ja aloittamalla luvun ensimmäinen kappale ilman sisennystä. Tästä seuraavat tavalliset kappaleet sisennetään taas normaalisti.

*****

- Anna tekstillesi nimi.

Perusasioita otsikoinnista: Aloita isolla kirjaimella, mikäli teoksesi tyyli ei erityisesti vaadi pieniä kirjaimia. Otsikon loppuun ei tule pistettä. Milloinkaan.

Työn nimi on teoksesi ensimmäinen "mainos", jonka perusteella tekstistä kiinnostutaan tai ei kiinnostuta. Otsikko ratkaisee usein sen, aloittaako katsoja lukemisen vai ei. Aukea.netissä ei voi teknisistä syistä julkaista ilman otsikkoa, mikä on hankala juttu, koska jokainen kirjallinen työ ei välttämättä tarvitse nimeä, mutta tällä on nyt mentävä.

Usein tekstin otsikko voi parantaa työtä antamalla tekstiin syventävän näkökulman tai ristiriidan, joka tuo jännitettä tekstiin. Otsikko voi kertoa tekstistä jotakin lisää, paljastaa jotakin rivien väleistä. Millainen nimi olisi työllesi paras mahdollinen?

*****

- Älä koskaan, milloinkaan, ikinä edes harkitse esittäväsi Aukea.netissä jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä omanasi.

Sinä jäät siitä kiinni, voit olla siitä täysin varma. Tekijänoikeusrikkomus tietää tunnuksen pysyvää poistamista Aukea.netistä.

Siitä, kuinka paljon ja miten on lupa siteerata toisen tekstiä omassa teoksessaan, löydät lisätietoa Jukka Korpelan oppaasta Kuinka paljon saa siteerata (lainata) .

*****

- Jos olet vakavissasi kirjoittamisen suhteen (ja oletamme että olet, koska haluat julkaista tekstiä Aukea.netissä) tunne työvälineesi – suomen kieli.

Puhekielisyys ei ole oikeakielisyyttä. Murrekin voi olla pätevä ja hyvä tyylikeino, mutta edes se ei ole mikään tekosyy tehdä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Kirjoittamisen tekniikkaan ja tekstin hiomiseen löydät hyviä oppaita myös netistä. Suosittelemme tutustumaan esimerkiksi näihin:

Kirjoittajan ABC: Kielenhuolto
- Helppotajuinen opas, jonka lukemalla vältät suurimmat karikot. Täällä voit myös testata käytätkö esim. lauseenvastikkeita oikein.
Jukka Korpelan Nykyajan kielenopas
- Täsmällisiä ja tarkkoja ohjeita erilaisiin pulmatilanteisiin, jos et ole varma, mikä muoto on oikein.



[16:56 14.3.2008] J.K.
"Puhekielisyys ei ole oikeakielisyyttä."

Jaahas, minun pitää sitten ilmeisesti poistaa täältä kaikki tekstini, jos tällainen sääntö on olemassa.


[18:15 14.3.2008] Kirjallisuuden ylläpito
Mainitsemasi kohta ei ole sääntö. Pahoittelemme, mikäli sait sen käsityksen. Puhekielisyyttä, kuten murrettakin, voidaan aivan hyvin käyttää tekstissä tyylikeinona, jos se on harkittu ratkaisu. Puhekielisyys ei kuitenkaan ole syy jättää kirjoitus- ja kielioppivirheitä tekstiin.


[18:56 14.3.2008] K.E.
Miksi sisennykset eivät siirry tekstiin? Teknisesti tuollainen on melkoisen helppo toteuttaa. Välilyöntitoteutus ei ole kovinkaan järkevä ratkaisu.

Kliseiset ilmaisut voivat myös olla tyylikeino.




[23:29 14.3.2008] en uskalla paljasaa nimeeni ku oon tyhmä
Jes, kyllä nolotti.
Olen aina kirjoittanut alunperin yhteen.

Kiitos kaksikymmentä viisauden vuotta.


[23:30 14.3.2008] en uskalla paljasaa nimeeni ku oon tyhmä
Jes, kyllä nolotti.
Olen aina kirjoittanut alunperin yhteen.

Kiitos kaksikymmentä viisauden vuotta.


[00:24 15.3.2008] P.V.
Kiitos ylläpito,

Minusta tämä oli mukava veto. Kukaan ei kai väitä, etteikö kaikkia näitä hyvän kirjoittamisen perussääntöjä voisi systemaattisesti rikkoa - mutta ensin ne on tunnettava. Ehkä runouden suhteen erityisesti on suotava kaikenlaiset vapaudet.

Joka tapauksessa jos itsensä myöntää kirjailijaidentiteettinsä suhteen vielä hyvin keskeneräiseksi, lienee ehkä tarpeetonta vakiinnuttaa esimerkiksi välimerkitöntä tekstiä "omaksi tyylikseen" - parempi ehkä vakiinnuttaa ensin kirjoittamisen hyvät käytännöt.

Ystävällisesti, Paula


[04:53 15.3.2008] K.K.
En jaksa ajatella, että tämä koskee itseäni - mikä on todella ylimielistä. Mutta hyvä aloitus, nostaa varmasti kirjallisuuden tasoa.

Ps. Omat tyylit kunniaan.


[10:53 15.3.2008] V.G.

Suuret kiitokset kirjallisuuden ylläpidolle näkemästänne vaivasta!

Panin kaikki antamanne linkit Mozillan kirjanmerkkeihin. Sieltä ne ovat helposti saatavilla.

Vaikka olen kirjoitellut pienestä, ja kysymys on suomenkielestä, iskee silloin tällöin epävarmuus esim. kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen, ja tuleeko kehottaa vai kehoittaa,kun on pienestä tottunut käyttämään sanan väärää muotoa esim. murteen takia.

Vaikka kuinka osaisi ja tietäisi säännöt (apua! tuleeko tähän pilkku?) ei niitä ole syytä vahingossa rikkoa. Tahallaankin vasta sitten, kun tekee sen tietoisesti ja haluaa käyttää murretta tai puhekieltä tai "esiintyä rennosti". :) Yleiskieltä on helpompi lukea.

Runot? Onko runoja kirjoittaessa oltava suurempia vapauksia esim. verbin käytössä?

Joskus tekisi mieli korjata, kun runo on muuten yleiskieltä, mutta yhtäkkiä joku verbimuoto heittää volttia - se häiritse, vaikka se olisi "tahallaan" tehty. Eri asia, jos oikea muoto särkee rytmin tai tekee jotain muuta hallaa. Muuten väärä muoto tuntuu yksinomaan huolimattomalta. Ja voiko runo olla huolimaton? Mielestäni runossa, jos missä, pitäisi jokaista sanaa erikoisesti harkita. Huolimattomasti tehty runo ei ole hyvä. Huolellisesti tehty runo on hyvä, vaikka siinä olisi rikottu kaikkia mahdollisia sääntöjä.



[17:38 15.3.2008] A.N.
Tarkoitus on mainio ja hyvä, että keskustelu aloitettiin, että pääsen vastailemaan siihen omasta näkökulmastani. Minusta on hyvä juttu, että täällä annetaan vinkkejä, mutta koen ehkä muodon olleen vähän turhan hyökkäävä tai tuli niinku armeija, koulu ja muut vastaavat laitokset mieleen. Onko se aukean nykytrendi ja hip ja kuul juttu? Kommentoin nyt joitakin kohtia tästä "ohjeistuksesta". Ne mitä en kommentoi, ovat minusta sellaisenaan aivan asiallisia.

"Jokaisella on varmasti ystäviä, tuttavia, perheenjäseniä, jotka voivat lukaista tekstisi ennen julkaisua ja toimia oikolukijoina."

Niin surullista kuin se onkin, tämä ei ole mitenkään itsestäänselvä asia nykymaailmassa.

"Joka ikinen virhe tekstissäsi vähentää tekstisi uskottavuutta, ja sinun uskottavuuttasi kirjoittajana."

Onneksi uskottavuuden väheneminen on kuitenkin vain 1/1000000 luokkaa. Itse ainakin katson läpi sormien, kunhan sisältö on toimiva.

"miksi hänen siis pitäisi piitata tarpeeksi lukeakseen sen?"

Hyvä kysymys, kuuntelin juuri pari päivää sitten Problemsin ikivanhaa levyä, jossa oli muutamia todella hyvin soitettuja biisejä (bändi pani parastaan), sitten oli aivan tahallisen huonosti tehtyjä kappaleita, silti levy kokonaisuudessaan oli käsittääkseni aikoinaan erittäin suosittu. Miksi? En tiedä. Minustakin oli. Ehkä joku osaa kertoa vastauksen.

"Emme halua kertoa sinulle itsestäänselvyyksiä, jotka sinun pitäisi itsekin tietää."

Kuinka paljon on tosiasiallisesti kirjoittajan ja kuinka paljon koululaitoksen vastuulla? Peruskoulun alaluokkien äidinkielenopetuksen taso on nykyään varsin heikkoa, eivätkä "yläasteen" opettajat sitä enää pysty täydellisesti paikkaamaan. Keskiasteen opettajia se tuskin kiinnostaa, hehän ovat sitä samaa itsestäänselvyyksien tietämisen vaatijoiden porukkaa kuin niin moni muukin tässä yhteiskunnassa. Pahoittelen, jos kärjistin liikaa.

"Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos tekstisi olisi muuten lukijalle kolmen pisteen arvoinen, kirjoitusvirheet saavat hänet kuitenkin klikkaamaan kakkosta tai ykköstä."

Aina tämä ei päde. Esimerkiksi allekirjoittanut ei vähennä kyseisistä asioista.

"Vältä tahattomia kliseitä!"

Ymmärrän, että tämä on ohje, eikä sääntö, mutta minusta ohjeeksikin turhan voimakas. Jos joku haluaa kirjoittaa tahattomia kliseitä, siitä vaan. Minusta aukean ylläpidon ei pitäisi lähteä antamaan ohjeita taiteen sisällöstä tai jos se halutaan tehdä, sen voisi tehdä sitten ehkä perusteellisemmin ja toisaalla, irti näistä muotoseikkoja koskevista ohjeista.

Keskustelunavauksessa esitettyjen kriteerien mukaan tahattomia kliseitä kirjallisuudessa ovat myös mm. interrail-kokemukset, feminismi, veganismi, söpöt rastapäiset kundit, naisten homoseksuaalisuus, naisten seksuaalinen turhautuminen, humala, fantasia, Douglas Adams, Erlend Loe, Harry Potter, Charles Bukowski, dekadenssi, absintti, yksinäisyys, masennus, työttömyys, tunteet ylipäänsä, uskonnolliset- ja päihdekokemukset, Kjell Westö, Folke West, Tex Willer, Henry Miller, Tommi Liimatta jne.

En minä sillä, etteikö noista yllämainituista tai heitä jäljitellen "saisi" kirjoittaa, lukija ehkä tajusi perimmäisen pointin sen kummemmin selittelemättä. Myös rakkaudesta, elämästä, kuolemasta, keijuista, lasisiivistä, surusta, vihasta, kauneudesta ja enkeleistä pitää ja tulee voida kirjoittaa! Usutan kaikkia tekemään niin. Kliseiset ilmaisut voivat olla pelkkä tyylikeino, mutta ne voivat olla vielä paljon enemmänkin. Ne voivat lakata (lukijan päässä) olemasta kliseisiä! Tai sitten ne voivat olla kliseisiä tahattomasti, eikä ketään haittaa se, jos teksti on muuten täyttä asiaa.

"Jos kutsuisit kaverin syömään, tarjoaisitko hänelle yhtä vanhaa, uudelleenlämmitettyä ruokaa?"

Miksei. Riippuu vähän siitä, mikä on aterian funktio. Toisaalta taiteessakaan uudelleenlämmittely ei ole ihan vieras ilmiö. Esim. Gösta Sundqvist uudelleenlämmitteli itseään parinkymmenen vuoden ajan, kunnes aika loppui valitettavasti kesken ja teki sen aina yhtä yllättävästi ja kiinnostavasti. Jotkut muut vielä tunnetummat suuruudet ovat tehneet sen vielä selkeämmin ja nykyäänhän se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Hullua onkin, miten taiteilijat aina puhuu siitä, miten ne uudistuvat. Harvoin se yleisölle asti välittyy. Kyllähän taiteellinen karriääri tavallaan perustuukin toistoon ja uudelleenlämmittelyyn. Beatlesilla nyt oli urassaan ihan selkeästi eri vaiheet, harvat taiteilijaryhmät tai yksittäiset taiteilijat samaan pystyy, esim. Jim Morrison noudatteli aika lailla samoja linjoja alusta loppuun ja on silti jonkinasteinen legenda.

"Otsikon loppuun ei tule pistettä. Milloinkaan."

Noh noh, tarviiko sitä nyt noin paljon korostaa? Kyllä sen voi sinne pistää jos hyvältä tuntuu. Ei se mikään Raamatun yhdestoista käsky ole. Tuli vain siitä mieleen, että kuinkahan paljon aukeassa yleensä lätkitään pisteitä otsikkojen loppuun? En muista, että olisin häiritsevässä määrin tähän törmännyt. Minusta tämä on vähän sama kuin sanoisi syntymästään ruskettuneelle kaverille, että alapa nyt olla valkoihoinen.

"Sinä jäät siitä kiinni, voit olla siitä täysin varma."

Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. minua on lainailtu, enkä ole tehnyt siitä rikosilmoitusta, vaan ottanut sen pelin henkeen kuuluvana. Tosin tässä on ihmisellä oikeus reagoida toisinkin. Tietysti, jos tekstillä tarkoitetaan kokonaista teosta, asian luonne ehkä hieman muuttuu ja kyllähän siinä menee raja. Jos esim. kopioi Antti Nisosen runon sellaisenaan tai melkein sellaisenaan ja haluaa julkaista sen omana cover-versionaan, olisi kohteliasta kirjoittaa selitysosaan, että Nisonen on alun perin kirjoittanut tämän. Jos taas aikoo hyötyä julkaisusta rahallisesti, VAADIN OMAN OSUUTENI!!!

:D

Eipä silti, käyn tämän jälkeen lukemassa nuo Jukka Korpelan ajatukset... Toivottavasti ne eivät romuta maailmankatsomustani täysin.

"Murrekin voi olla pätevä ja hyvä tyylikeino, mutta edes se ei ole mikään tekosyy tehdä kirjoitus- ja kielioppivirheitä."

Tästä olen jyrkästi eri mieltä ja jos tällä kommentillani on mitään todellista painoarvoa/sisältöä, niin kyllähän se tähän liittyy. Runous on osaltaan kielen uudistamista tai kulkee niinq siellä etunenässä ja siihen liittyy myös murteen/slangin ja kirjakielen sekoittaminen, joka voi olla tahallista tai tahatonta, mutta parhaimmillaan se on silloin, kun kirjoittaja itsekin on vähän siinä rajoilla, että onkohan tää nyt "oikein" vai ei. Aavistus on, mutta ei täyttä varmuutta. Sitten kun taide julistetaan virallisesti loputtomaksi asioiden varmisteluksi, lopetan sen kokonaan, mutta onneksi niin ei tapahdu. Jos aukeassa näin käy, aukea ei ole enää taidesivusto. Tulin tänne 2003 ja katsoin sivustoa ylöspäin, pienellä jännitykselläkin. Eikä minulla ole ollut senkään jälkeen mitään valittamista mistään. Olen kokenut, että aukea on taidesivusto. Mutta nyt särähti ekaa kertaa tosissaan.

Ei sillä, että minä mikään erityinen murrerunoden ystävä tai puolestapuhuja olisin. Olen kerran ostanut lahjaksi yhden Heli Laaksosen kirjan, mutta enpä ole itse hänen tuotantoonsa juurikaan perehtynyt. Tosin aukeassa olen lukenut joitakin aivan loistavia murrerunoja, jotka vetävät vertoja Laaksoselle! Jos mulla on joku kirjoittamisessa sydäntä lähellä, niin kai se on vapaa kokeilu ja kaavojen rikkominen, kuitenkin loppujen lopuksi tähdäten viihdyttävään sisältöön, joka saa lukijan tuntemaan, että kirjoittaminen on ihan hieno juttu sinänsä, itseisarvoisesti. Ja varmaan alitajuisesti uskottelen itselleni sitä samaa, kun välillä tulee melkoisia epävarmuuden hetkiä, edelleenkin.

Ja mitä puhuin runoudesta, sama koskee myös proosaa. Sitä paitsi on olemassa myös tekstiä siltä väliltä, pyrin omalta osaltani viemään vakavaa sanataidetta enempi peruskoulun eka- tai tokaluokkalaisten ainekirjoituksen suuntaan, koska se on lähimpänä totuutta. Eivät pienet erottele runoa ja proosaa, ne rasittuvat tuollaisista määritelmistä. Niin minäkin, vaikka olenkin vastuuntuntoinen aikuinen ja siksi otankin kantaa tähän. Toivon, että jokunen teini-ikäinen itsestään ja teksteistään epävarmuutta tunteva kirjailija lukisi tämän keskustelun kokonaisuudessaan ja saisi lisäpotkua uralleen!!!

Mutta sen vaan toivon, ettei tätä nyt koettaisi minään sotajalalle nousuna, koska siitä ei todellakaan ole kyse. Uskon ja luotan, että aukea kykenee olemaan tässä asiassa astetta rakentavampi kuin eräs viihderunosivusto, joka on ideana loistava, mutta sensuuri pyrkii siellä mielestäni laskemaan tasoa ja rajoittamaan sivuston taiteellista kehitystä, mihin olisi kuitenkin hyvät edellytykset, jos kirjoittajia on useita tuhansia, se on määrän laki.


[19:54 15.3.2008] M.A.
Nisonen, ei kaiken aina tarvitse päteä juuri sinuun. :D Eihän mikään ohje, sääntö tai kehotus voi millään päteä kaikkeen ja kaikkiin maailmassa. Aina on poikkeuksia. Kaikesta.

Itse pidän murrerunoudesta, minulla on jopa useimmat Laaksosen kirjat ja olen lukenutkin ne. Pidän monessa tapauksessa puhekielisyydestäkin, mutta olen, Nisonen, eri mieltä kanssasi tuosta, millä tavalla määrittelit kirjoitus- ja kielioppivirheet.

On totta, että runous ja osin proosakin uudistaa kieltä, mutta virhe on minusta aivan eri asia kuin tarkoituksellinen poikkeaminen jostakin kieliopin "kaanonin" säännöstä. Virheenä käsittäisin itse lähinnä sen, että tekijä ei ole _viitsinyt_ ottaa selvää kieliopista ja rikkoo sitä niin ollen pelkkää tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään, kun minun mielestäni olennainen osa mitä tahansa harrastusta on oman työvälineensä, kirjoittamisessa siis kielen, tunteminen. Kirjallisuushan on täynnä loistavia poikkeuksia kaikista mahdollisista "säännöistä", mutta ei niitä poikkeuksia ole tehty vahingossa.

Sinullakin, Nisonen, ovat kieliopin perusteet hallussa, ja tekstistäsi näkee helposti, että mikä tahansa poikkeus kieliopista on tarkoituksella ja taiten tehty.

Ihan samalla tavalla kuin valokuvataiteessa virheiden tekemistä ei voida perustella sillä, että peruskoulussa ei opeteta kuvistunneilla valokuvaamista, ei minusta voida kirjoittamisessakaan jättää kaikkea pelkästään peruskoulun äidinkielenopetuksen harteille. Kuka tahansa, joka vakavissaan harrastaa, voi aivan vapaasti ja ilmaiseksi (Suomessahan on valtavan hieno kirjastoverkko sitä varten!) opiskella valitsemansa harrastuksen teoriaa ja yleisimpiä periaatteita.

Vaikka ei jaksaisi ryhtyä kahlaamaan teoriaa, Donnerin lausahdus pitää paikkansa edelleen: Lukeminen kannattaa aina. Jos lukee mitä tahansa kirjallisuutta edes jonkin verran, se on aina kotiinpäin: kieli kehittyy lukiessa ilman, että tarvitsee erikseen päntätä kieliopin periaatteita kuivista teoriaopuksista.

Minusta olennaisin asia, jossa olen eri mieltä kanssasi, on tahallisuuden ja tahattomuuden välinen ero. En pidä kirjoittamisharrastusta vahinkona, johon kirjoittaja "syyllistyy", koska hänelle nyt satuttiin opettamaan koulussa aakkoset ja sanojen muodostamisen perusteet, vaan harrastuksena, jossa voi, niin kuin missä tahansa kiinnostuksenkohteessa, halutessaan kehittyä ja oppia jatkuvasti lisää. Täten pidän aivan perusteltuna, että kuten esimerkiksi valokuvausharrastajan pitää tietää mistä napista painamalla otetaan kuva, mistä säädetään valotusta ja kuinka erilaiset nappulat siinä hankitussa kamerassa vaikuttavat siihen, millainen kuvasta tulee, on kirjoittajan yhtä lailla oltava kiinnostunut siitä, millä tavalla sanat yleensä kirjoitetaan ja lauseita muodostetaan, ja millä tavalla vaikuttaa tekstiin esimerkiksi se, että kirjoitetaan murretta tai täydellistä kirjakieltä. Jos sitten valokuvaaja päättääkin vääntää jotakin tiettyä vipua ihan eri suuntaan kuin muut ovat tehneet ja ottaa näin kuvan, joka "rikkoo sääntöjä", koska se sopii hänen näkemykseensä parhaiten, ei hän tee sitä vahingossa vaan pyrkien johonkin tiettyyn tulokseen. Samoin kirjoittaja voi päättää kirjoittaa kokonaisia lauseita ja vaikka kirjojakin kieliopin "sääntöjen" vastaisesti, ei siksi ettei tuntisi niitä, vaan siksi että sillä tavalla hän ilmaisee jotakin sellaista, jota ei voi sääntöjen mukaisesti tehdyllä tekstillä ilmaista. Silloin on kysymys kielen uudistamisesta.

Siinä muuten olen samaa mieltä kanssasi, että runouden ja proosan erotteleminen omiin karsinoihinsa alkaa olla aika tavalla vanhentunutta, ja onkin todella mielenkiintoista huomata, että yhä enemmän nykyään kirjoitetaan tekstiä, jota ei voida luontevasti sijoittaa kumpaankaan karsinaan. Sillä karsinoitahan ne ovat - tällaiset keinotekoiset aitaukset taiteen saralla voidaan puolestani pilkkoa polttopuiksi ja nakata pesään, josta saatavalla energialla voidaan kirjoittaa uutta kirjallisuutta.

Lisäksi meillä on yhteistä se, että kumpikaan meistä ei näemmä pysty ilmaisemaan mielipidettään lyhyesti. :D


[20:16 15.3.2008] M.A.
Venla: Minäkään en osaisi näin äkkiseltään sanoa varmaksi, onko se kehottaa vai kehoittaa. :D (Firefoxin tarkistustoiminto väittää ainakin että "kehottaa" olisi oikein.) En muuten usko hetkeäkään, että olisin itse kyennyt koskaan kirjoittamaan täydellisen virheetöntä tekstiä. Minusta on eri asia laittaa jonnekin teksti, jossa on jokin sana "väärin", koska en ole yksinkertaisesti huomannut sitä tarkistaessani kuin tehdä jatkuvasti kirjoitusvirheitä siksi, etten olisi viitsinyt lainkaan tarkistaa omia tekstejäni kirjoittamisen jälkeen. Vai mitä olet mieltä? :)


[21:44 15.3.2008] J.S.
Minna, vastaanpa omasta puolestani kysymykseen, jota ei ole minulle osoitettu. Lyhyesti: Olen samaa mieltä. Pitkästi: Jos tulee viipyneeksi tunti toisensa jälkeen yhden tekstin parissa, omalle tekstille tulee lähes väistämättä sokeaksi. Kaikki kielioppi- ja tyylivirheitä ei vain huomaa. Tekstejä on hyväksi luetuttaa muilla (esim. täällä), jotta lähisokeuden aiheuttamat virheet voitaisiin korjata. Olen ainakin itse elänyt siinä uskossa, että tännekin julkaistuja töitä voi ja on suotavaa korjata jälkeenpäin. Pari huolimattomuus virhettä voitanee antaa anteeksi, ja säkillinenkin virheitä vain silloin, kun ne ovat itsetarkoituksellinen osa teosta (Kyllä, kyllä. Näinkin voi tehdä). Ylläpidon esitys on oikein hyvä ja asiallinen ja tarpeellinen etc., mutta rauhallisesti sen viidakkoveitsen kanssa. Yritetään pitää edes kirjoittaminen mielekkäänä ja hauskana puuhasteluna/itseilmaisuna.


[22:03 15.3.2008] M.A.
Joo, se olisikin muuten hirmu kiva juttu, että jos tekijä muuttaa Aukea-julkaisun jälkeen jotakin työtään, hän laittaisi muutokset tännekin. Minusta olisi ainakin hirmu mukavaa nähdä, miten jokin teksti on kehittynyt ajan myötä (olipa siihen sitten syynä Aukean palaute tai jokin ihan muu). :)


[00:54 16.3.2008] L.A.
"Yritetään pitää edes kirjoittaminen mielekkäänä ja hauskana puuhasteluna/itseilmaisuna."

Ja samalla on ihan kohteliasta yrittää pitää lukeminen samana. Ei ole hauskaa eikä mielekästä lukea tekstiä, jonka kirjoittaja ei selkeästi ole ajatellut yleisöään. Pelkälle puuhastelulle on omia julkaisukanavia, Aukea on ollut ja toivottavasti on vastaisuudessakin palvelemassa ennen kaikkea niitä, jotka harrastavat vakavissaan ja haluavat kehittyä harrastuksessaan.

Nämä ohjeistukset on tehty sen vuoksi, että Aukealla on viime aikoina näkynyt paljon sellaisia tekstejä, joissa on kohtuuttomasti kirjoitus- ja kielioppivirheitä, joista monet ovat vieläpä vain selkeitä typoja. Näitä ohjeistuksia ei ole tehty siksi, että Aukean uusi linja olisi tiukan kielipoliisillinen. (Suomen kieli on siitä hieno, että uusiakin sanoja voi kehittää tarpeen vaatiessa.)


[02:25 16.3.2008] J.S.
Amen. Tiedä tuosta kohteliaisuudesta, mutta puuhastelu oli itseäni koskeva ilmaus. Vaikka kuinka vakavissani olenkin kirjoittamisen suhteen ja vaikka kuinka tuntisin halua kehittyä, kutsun kirjoittamistani silti puuhasteluksi, silkasta itseironiasta. Tekeekö se, että nauran itselleni, minusta epäuskottavan puuhastelijan? Voi olla, että ilmaisin itseni töykeästi. Pahoitteluni.

En muista nähneeni kovinkaan montaa räikeää typoamista sisältänyttä tekstiä täällä, mutta niitäkin lienee joukossa. I´ll take your word for it. Tämä ohjeistus on mainio asia, todella, mutta mitäs sitten tehdään, jos nämä sangen hyödylliset ja jalot ohjeet kaikuvat kuuroille? Siirrytän reippaaseen sensuuriin? Tehokasta, ulkokultaista, mutta pidemmän päälle ei kovinkaan hedelmällistä. Jos kaikki (tai edes vahva ydin) täällä todella ovat kirjoittamisensa suhteen vakavissaan(?) ja tuntevat vilpitöntä solidaarisuutta kollegoitaan kohtaan, kenties hedelmällisin keino Aukean tason parantamiseksi olisi jonkinlainen kollegiaalinen laadunvalvonta. Lukiessaan ja kommentoidessaan toistensa töitä käyttäjät ystävällisesti huomauttaisivat mahdollisista kirjoitusvirheistä ja opastaisivat kirjoittajaa parempaan kielenkäyttöön, mikäli tarpeen. Ylläpidon ei tarvitsisi vaivata päätään niin paljoa moisten takia. Yksinkertainen asia, jonka moni varmasti jo tiedostaa ja hyväksyy, mutta joka ei juurikaan näy käytännössä. Joku taisikin jossain keskustelussa todeta, että Aukean(kin) hyvyys tai huonous ovat täysin käyttäjiensä varassa. Tämän vallankumouksellisen oivalluksen päätteeksi onkin hyvä käydä nukkumaan. Sovitaanko, että reilusti puolen päivän jälkeen voitte tulla poimaan minulle nyrkkiänne.


[09:52 16.3.2008] V.G.

Jannelle!

On kiva huomata, että sinullakin on omat "sudenkuoppasi", kun itse olen niitä täynnä. :) Loukkaantuminen on suoraan sanoen helmasyntini, ja jos pikaistuksessa olet kirjoittanut mielipiteesi, ymmärrän sinua täysin.

Luulenpa, ettei kukaan ylläpidosta halua puuttua "puuhasteluusi", koska tavallaan me kaikki "puuhastelemme" kukin omalla tavallamme.
Käsittääkseni Laura tarkoittaa vain sitä, että pelkästään omien tekstien parissa puuhastelun voisi laajentaa puuhasteluksi toisten tekstien parissa lukemalla niitä ja kirjoittamalla niistä vaikutelmiaan (virallisia kriitikoita on joukossamme vain harvoja, eikä meiltä voi siinä suhteessa odottaa liikoja), mutta nähdäkseni kehotus ei koske sinua, sillä olen usein nähnyt kommenttejasi toisten tekstien alla, ja ne kommentit ovat lisäksi ajateltuja, siis hyviä.

Käsittääkseni ylläpidon "ohjeistus" ei millään tavoin liity haluun edes esi-sensurointiin, jonka jatkotoimenpide olisi täydellinen sensurointi, vaan koen sen puolestani pelkästään hyväntahdon eleeksi ja epävarmojen kirjoittajien (like me) auttamiseksi.

Sanotaan, ettei kukaan englantilainen ole täysin varma oman kielensä oikeinkirjoituksesta, mutta että suomalaiset voisivat olla, ei pidä paikkaansa sekään. Kielitoimistoon tulee puhelimitse päivittäin kielenhuoltoon kuuluvia kysymyksiä (se oli lehdessä) myös opettajilta, joitten pitäisi osata neuvoa toisia.

Mielestäni ylläpidon ainoa tarkoitus on ollut olla avuksi, jos kirjoittaja tuntee itsensä epävarmaksi. Ei noita linkkejä niin vain huomaa, kun netti on laaja kuin taivas (? - kuinkahan laaja se oikein on, olisi kiva tietää).

Kun nyt iltapäivällä heräät, Janne, ota iisisti. Melkoisella varmuudella kaikki sujuu eteen päin niin kuin tähänkin asti. Virheitä tehdään, eivätkä ne pahenna ketään. Kukaan ei tule puimaan sinulle nyrkkiä. Olet aivan oikeassa sanoessasi: "Aukean(kin) hyvyys tai huonous ovat täysin käyttäjiensä varassa.".

(Ja henkilökohtaisesti huomautan sinulle ystävällisesti, että nyrkkiä tullaan 'puimaan' eikä poimaan', vaikka ei tullakaan. :) Sillä olet tehnyt tuon typon ehkä tahallasi, mutta ilostutit minua sen avulla, sillä olen huono huomaamaan virheitä, mutta nyt huomasin.

Lisäksi haluaisin tässä yhteydessä kysyä, onko hyvä vai huono asia, että huomauttaa mahdollisista typoista kirjoittajaa? Itse olen iloinen, jos joku jaksaa tehdä sen. Teen niitä suoraan sanoen vahingossa.

Hyvää päivänjatkoa!



[10:16 16.3.2008] V.G.

PS. Sissus sentään! Mä oon tehny virheen! Piti tarkistaa eteenpäin, miten se kirjoitetaan, yhteen vai erikseen, mutten viitsinyt kesken kirjoituksen sitä linkistä katsoa (yleisimmät yhteenkirjoitusvirheet). Mutta kun nyt katsoin, se ei olekaan yleinen virhe! Olen tehnyt harvinaisen virheen!!! Sitä ei ollut luettelossa, mutta siellä oli esim. ylöspäin, joten eiköhän eteenkin päin ajatellessa pidä kirjoittaa eteenpäin, yhteen, eikä erikseen! Onpa vaikeeta!

Mutta eteenpäin elävän mieli!


[15:12 16.3.2008] J.S.
Heh! Tuo "poimaan" on kyllä selkeä typo minulta. Noh, suomalainenhan minäkin vain olen. Kiitän ymmärryksestänne, Venla. Sudenkuoppia on minullakin vaikka lampaat söisi, mutta jostain syystä kompastun niihin aina, kun tulee puhe oikeakielisyydestä. Voi olla, että en vain osaa, mutta toisaalta ei kai moni muukaan. Vaikeaa on, mutta nuo linkit auttavat varmasti. Olen itsekin niihin törmännyt ja suosittelen muitakin kokeilemaan. Ja mitä tulee kysymykseesi, että onko hyväksi huomauttaa kirjoitusvirheistä, niin olen myös sillä kannalla, että on hyväksi, mikäli tarpeen.

Hyvää päivänjatkoa!


[20:24 16.3.2008] A.N.
Kiitos, Minna vastauksesta. Ymmärrän näkökulmasi ja vaikka en edelleenkään ole aivan kaikesta ihan samaa mieltä, niin perustelusi olivat hyvät ja järkeenkäypät. Ehkä jotain tuontapaista olisin odottanut jo keskustelunavaukselta.

Kyllä minä arvostan perinteistä runoa ja proosaakin, mutta ehdotan: eikö aukea voisi olla edelläkävijä ja aloittaa kolmannen kategorian, sellaisille töille, jotka eivät ole runoa eivätkä proosaa, vaan ehkä molempia tai ei kumpaakaan. Se olisi mielenkiintoista ja sopivasti myös karsisi runo- ja proosaosastojen runsaudenpulaa?

Mitä harrastamiseen ja vakavuuteen tulee, en harrasta vakavasti, vaan kirjoitan tosissani. Saattaa kuulostaa pilkun nysväämiseltä, mutta sanon sen vain siksi, että minusta aukeassa on tai ainakin pitäisi olla tilaa ensisijaisesti kaikenlaiselle asenteelle, harrastelijasta ammattilaiseen. Henkilökohtaisesti olen sitä paitsi enempi mieltynyt ennakkoluulottomasti jalat maassa olevaan harrastelijaan kuin perusteettoman itsetietoiseen "harrastajaan", joka vielä jotenkin yrittää selitellä harrastajuuttaan tekosyillä, vaikka rehellinen totuus on se, että ei ole kyetty/päästy ammattilaisiksi tai elämäntapaihmisiksi.. Ja tarkoitan kaikkia taiteen muotoja. Koskee itseänikin, joka en tosin ole sen enempää ammattilainen tai elämäntapakirjoittaja kuin harrastajakaan, vaan puhdas harrastelija. Myönnän, että neljännesammattilaisuus kiinnostaisi, koska siitä voisi saada, jos ei hyötyä, niin illuusion siitä, että tekee taiteessakin jotain, millä tarkoitus. Aukeassa tämä on valitettavasti häilyvämpää, vaikka minulle aukea onkin enempi lukijan viihdyttämistä kuin kehittymistä varten. Jälkimmäistä tulee sivutuotteena. Harrastelija-harrastaja-erottelusta on kenenkään turhaa vetää hernehiä nokkaan ja jos niin tekee, se on ehkä sitten aiheellistakin. Oikean mestarin ei tarvitse keksiä itselleen nimikkeitä, joilla voi erotella itseään kuvitelluista "huonommista". Tämä pätee jokaisella elämänalueella, jossa tuotokset ovat edes jossain järkevässä suhteessa työntekoon. Totta, että nykyään sellaisia aloja on aina vain vähemmän, mutta taide on yksi niistä. En nyt tarkoita, että kukaan tämän keskustelun tähänastisista osanottajista ylentäisi itseään perusteetta, mutta sellaistakin tapahtuu. Helpointa se onkin ehkä jonkun ryhmän nimissä, kun yksin ei uskalla ja sitä mahdollisuutta kyllä käytetään armotta hyväksi.

Kehottaminen on minusta jonkin 'täyttämistä elävällä ruumiilla', kehoittaminen taas sitä samaa monikossa, kehoitus ja kehotus taas ehkä viittaa laajamittaisempaan ja pidemmän ajanjakson puitteissa tapahtuvaan toimintaan tällä sektorilla. Varmasti sanalle löytyy oikeakin selitys :)


[11:27 17.3.2008] A.M.
”Lisäksi haluaisin tässä yhteydessä kysyä, onko hyvä vai huono asia, että huomauttaa mahdollisista typoista kirjoittajaa? Itse olen iloinen, jos joku jaksaa tehdä sen. Teen niitä suoraan sanoen vahingossa”.( Lainaus Venlalta)
Kommentti: Huono on meidän kenenkään sanoa kirjoituksistasi yhtään mitään kun et enää julkaise (harmikseni/harmiksemme) niitä?

Piti käydä tarkistamassa että, Typo siis tarkoittaa kirjoitusvirhettä. Teen itse niitä jatkuvasti. Suomen kielioppi jäi aikoinaan vähän niin kuin toisarvoiseksi. Ilmaisu kyllä kiinnosti ja kiinnostaa mutta kielioppi juurikaan ei.
Itse käytän Wordin kieliasun tarkistusta lisäksi Google antaa ja auttaa.
Esim. Kirjoitin lauseen ”Ovathan viululla kielet?”. Kommenteissa minua huomautettiin että ”ovathan” sanan voisi korvata ”onhan” sanalla. Google kuitenkin antoi ymmärtää, että kumpikin sana käy.
Runoushan on kuitenkin vain tekijänsä tarkoin aseteltuja sanoja. Alkavat jostakin eivätkä lopu minnekään.
Siteeraus. ”meidän vain ovat tulkinnat, eivät tapahtumat
sanat kaikki mieltään myöten”
Markku Lahtela. Runokokoelmasta. Rakastan sinua, musta tuuli.



[13:53 17.3.2008] M.A.
No, en luottaisi kyllä Googleen minkäänlaisten kielioppiasioiden kanssa. Tuossa lauseessasi on verbi monikossa, vaikka se viittaa esineeseen (viulu), joka on yksikössä. "kielet"-monikko taas ei liity verbiin. Kokeilepa kääntää se vaikka väitemuotoon ja epäolennainen sana yksikköön: Viululla ovat kieli. Ovat siis on olla-verbin monikko, joten oikeampi muoto olisi viululla on kielet tai viuluilla ovat kielet.

Googlestahan voi löytää varmistuksen vaikka mille, se kun hakee kyllä netistä kaiken väärinkirjoitetunkin. En oikein ymmärrä, millä tavalla Google voi auttaa ketään kielioppiasioissa. Millä tavalla Google "antoi ymmärtää" että molemmat käyvät?

Kielioppiapua löytyy onneksi mm. noista ohjeen linkeistä Kirjoittajan ABC: Kielenhuolto ja Jukka Korpelan Nykyajan kielenopas.


[14:35 17.3.2008] H.N.
Viuluilla ovat kielet? Autoilla ovat renkaat? Eikä. Viuluillakin vain on kielet, tai sitten flyttar jag till Sverige.


[23:46 17.3.2008] A.N.
"Itse käytän Wordin kieliasun tarkistusta"

Tuosta tuli mieleen, että itsekin käytän sitä tarkistusta silloin kun kirjoitan wordilla ja mulla on oikeasti sellainen neuroosi, että ei saa olla tekstissä yhtään vihreää alleviivausta. Siksi en voi käyttää tiettyjä sanoja ollenkaan tai kirjoittelen sitten mieluummin suoraan aukean tekstikenttään ;) Tavallaan se on täysin tarkoituksellistakin se vihreättömyysneuroosi, uskon, että word on älykkäämpi kuin minä ja siten sopivassa määrin luovuutta rajoittava tekijä.


[02:00 18.3.2008] M.A.
Heikki - olet oikeassa! Minä olin väärässä! Ei tarvitse muuttaa Ruotsiin. :D

Selvitin asiaa illan mittaan paristakin eri lähteestä, koska tuo "ovat" alkoi kuulostaa minusta yhä kummallisemmalta, mutta en osannut perustella, miten se voisi olla väärin. Sain sen kuitenkin selville. Kyseessä on poikkeus subjektiivin ja predikatiivin tavanomaisesta kongruenssista (mukautumisesta toisiinsa), eli inkongruenssi - ja tarkemmin adessiivin ja olla-verbin muodostaman omistusrakenteen predikaatti, joka on aina yksikön kolmannessa persoonassa. Aika selkeä selitys, eikö? ;)

No. Se on siis jonkinlainen poikkeus olla-verbin tavanomaiseen taivutukseen, jos nyt osaan selittää tämän oikein. Löysin sen toverini avulla Pirkko Leinon Suomen kieliopista (suosittelen!). Eli: adessiivin (viuluLLA, tai vaikka pojalla, sinulla, naapurin sedällä) ja predikaatin (olla-verbi) yhdistyessä, kun ilmaistaan omistamista, tuo kyseinen olla-verbi on aina yksikössä 3. persoonassa, eli: on. Riippumatta siitä, kuinka valtavia määriä monikoita lauseessa on.

Lopputulos: oikeat muodot ovat tässä tapauksessa viululla on kielet, viuluilla on kielet, viuluilla on yhteensä yksi ainoa kieli (säälittävä ajatus, sinänsä)... siis aina "on". Mitä viuluihin tulee, sanoisin kyllä itse mieluummin "viulussa". Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina. ;)

Tätä, Asseri, ei muuten löydy Googlella. Minä kokeilin. :)


[10:02 18.3.2008] A.M.
Ovathan toki teidänkin (Mnna & Heikki) näkemyksenne tosi tarpeellisia, mutta kun eivät ne soi.
Vai soivatko?



[10:15 18.3.2008] H.N.
27 vuoden soittokokemuksella voin todeta, että viulun kielet soivat, välillä huonommin, välillä paremmin. Kielioppiasioissa käytän vain perstuntumaa eli gut feelingiä. Yleensä se on oikeassa.


[11:36 18.3.2008] P.P.
Viulussa on kielet. Ei viululla, eihän viulu omista niitä kieliä.



[15:19 18.3.2008] A.M.
No eiköhän tämä asia ole tullut nyt käsiteltyä.
Kysymyksessähän oli KYSYMYSLAUSE.
Unohtuiko kenties tämä asia?
(Älkää vastatko!)
Mielestäni "Ovathan" painottaa kysymystä enemmän kuin esim. "Onhan" mikä on mielestäni enemmän toteamus.
Vai mitä?
Word ei alleviivannut lausetta vihreällä.
Se riittää minulle.

Jatkaa jostain muusta.
Kiitos.



[10:15 19.3.2008] P.P.
Kummatkaan versiot eivät painota kysymystä, minusta koko lause on toteava, mutta sinne on lisätty kysymysmerkki sekoittamaan toteamusta tähän tyyliin:
"Hauki on kala?"



Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty