Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Kirjoittakaa jostakin

[13:22 14.3.2008] P.P.
Ilmainen vinkki kaikille kirjoittajille. Kun kirjoitatte runoja tai mitä tahansa niin älkää kirjoittako tekstiä, vaan kertokaa jotain. Minullakin kesti jonkun aikaa tajuta tämä yksinkertainen asia. Kirjoittaminen ei ole kirjoittamista! Se on tarinankerrontaa.

Valitettavasti suurin osa tänne tulevista teksteistä on juurikin sanoilla pelaamista. Muka-nokkelia sanankäänteitä, jotka yrittävät kääntää asiat päälaelleen. Sellainen ei hämää kokenutta lukijaa, vaan tuntuu karkealta lukijan aliarvioimiselta. Ehkä juuri tämän vuoksi hyviä kirjoittajia on niin vähän, koska luultavasti on niin, että aika monilla ihmisillä ei vain ole mitään älykästä tai hienostunutta sanottavaa. Vertaisin noita kirjoittajia ihmisiin, jotka puhuvat jatkuvasti (ja pitävät omasta tyhjiä sanoja puhuvasta äänestään), mutta eivät todellisuudessa sano mitään.



[20:53 14.3.2008] M.M.
En usko että kukaan tulee hyötymään mitään tuosta vinkistä. Henkilökohtainen palaute olisi tässä tapauksessa paljon parempaa, sillä sanaleikein kirjoitettu runo saattaa kertoa ihan oikean tarinan. Mistään hämäämisestä ei välttämättä ole kyse, vaan siitä, ettei lukija ymmärrä tekstiä. Vika siihen saattaa olla joko kirjoittajassa tai lukijassa, mutta kaikki kirjoittajat tuskin tulevat yhtäkkiä valaistumaan ja alkavat kirjoittamaan tekstiä kuten Paul sen haluaa eli tarjoamaan tekstin sisältöä selkeästi ja valmiiksi pureskeltuna. Joskus joutuu hieman ymmärtämään erilaisia kielikuvia ja symboleja. Niidenkin käyttöön tarvitsee toki taitoa, enkä kiellä, etteivätkö jotkin runot kolisisi tyhjyyttään. Silloin on kuitenkin hyvä miettiä (kuten aiemmin sanottu), onko vika kirjoittajassa vai omassa ymmärtämisessä.

Toisaalta runolla ei aina tarvitse olla älykästä ja hienostunutta sanomaa. Kannatan kirjoittamisen vapautta eli jokainen kirjoittaa kuten haluaa. Eihän kuvarunoillakaan aina ole tarinaa ;)


[22:00 14.3.2008] J.T.
Paulin neuvo voi myös olla vaarallinen. Monilla kun ei yksinkertaisesti ole oikein mitään omaperäistä kerrottavaa, eikä sitä sanomaa tyhjästä voi nyhjäistä. Rumaa jälkeä siitä syntyy, jos väkisin yrittää runnoa tekstin sisään jotain älykästä.

Melko yksinkertaiset tunnelmakuvat ovatkin aloittajalle mukava vaihtoehto, ei siinä ole minusta mitään vikaa jos tykkää leikitellä kielellä ihan vaikka tarinan/juonen kustannuksella. Ja tietenkin Paulille voisi sanoa että "et vain tajua". Kirjoittaminen on tarinankerrontaa, mutta se on paljon muutakin.


[23:32 14.3.2008] A.N.
Yhdyn edelliseen.
Tylsyys ja sanaleikit ovat itsessään osa persoonaamme, osa luovuuttamme, osa identiteettiämme ja näin ollen osa omaa tarinaamme.
Kuhan kirjoitatte!


[01:33 15.3.2008] A.N.
"En usko että kukaan tulee hyötymään mitään tuosta vinkistä."

Erehdyit karvaasti. Hyöydyin siitä erittäin suuresti, vaikken (vielä toistaiseksi) taloudellisesti. Vinkki oli eräs parhaista koskaan lukemistani kirjoittamista koskevista ohjeista, vaikken suoranaista valaistumista / persoonan uudistumista kokenutkaan.

Tuohon sanaleikkiasiaan en osaa näin vähällä miettimisajalla sanoa juuta enkä jaata. Kun en tiedä ihan tarkkaan, millaiseen tekstiin keskustelunaloittaja noin konkreettisesti viittaa, enkä oikeastaan sen paremmin siitäkään ole yhtään varma, mitä muut tarkoittavat sanaleikeillä. Niitä kun on niin monen tyyppisiä. Mutta aloitus kuulostaa vähän siltä, että sisältö on tärkeämpi kuin muoto ja niinhän se on, vaikka jotkut ovatkin täysin päinvastaista mieltä, enkä minä nyt sitäkään iloa lähde keneltäkään riistämään.


[04:48 15.3.2008] K.K.
Ei tarvitse olla omaperäistä tai järkevää sanottavaa, jos tuo sen esille mielenkiintoisesti. Kukaan ei nauti täydellisesti kuvatusta kristallikruunun hajoamisesta.


[18:16 15.3.2008] A.N.
"Kukaan ei nauti täydellisesti kuvatusta kristallikruunun hajoamisesta."

Tuossa olisi kieltämättä haastetta, saisi vietyä omia tekstejään vähän uusille urille. Tuntuu, että tunnen liian huonosti kristallikruunun mekaniikkaa voidakseni toden teolla lähteä tähän puuhaan ihan kylmiltään, eikä tällä hetkellä ole kauheasti aikaa perehtyäkään, mutta ehkäpä v. 2009 kirjoitan aukeaan 20 teoksen kokoelman kristallikruunun hajoamisesta. Joku muu saa minun puolestani tehdä sen aikaisemmin, en pahastu :D



[18:51 15.3.2008] M.M.
"Erehdyit karvaasti."

Näin tarkemmin miettien niin taisinkin. Itse en ainakaan hyötynyt, mutta yleistin liikaa :(

"Ei tarvitse olla omaperäistä tai järkevää sanottavaa, jos tuo sen esille mielenkiintoisesti."

Tästä olen täysin samaa mieltä.


[00:18 16.3.2008] ---
Teoksessa Berlin Alexanderplatz on lääketieteen ja fysiikan termejä sekä poliisin esitutkintakieltä käyttäen varsin hienosti kuvattu tapaus, jossa mies iskee vaimoaan vatkaimella kylkeen, mikä aiheuttaa sisäisen verenvuodon ja kuoleman sekä ukolle tietysti neljän vuoden tuomion Tegelissä. Tämä on vielä mahdollista esittää yksinkertaisesti ja siten aika hauskasti, mutta raporttia kristallikruunun pirstoutumisesta tuhansiin eri suuntiin erilaisten liikenergiaratojen vaikutuksesta ei oikeasti kyllä lue vapaa-ajallaan enää se kuuluisa elävä Erkkikään. Siihen on jo palkattava vähintään rikospoliisi ;)


[04:42 16.3.2008] M.A.
Minua alkoi kyllä nyt aivan hervottomasti kiinnostaa tarina kristallikruunun hajoamisesta. Siinä mielessä tämä juttusi, arvoisa nimetön, ei toiminut, tai toimi oikeastaan väärinpäin.

Jos joku intoutuu aiheesta kirjoittamaan, niin kertokaa ihmeessä. En ole Erkki enkä kuuluisa, mutta olen (tietääkseni) kuitenkin elossa, ja kaipa minulta nyt aina jonkin verran vapaa-aikaa liikenee.

Nimimerkillä "Ensimmäisenä lukujonossa" ;)


[10:34 16.3.2008] S.V.
Pakko sanoa, että minäkin kiinnostuin. Näen oikein kuvan mielessäni. Jättimäinen kristallikruunu, joka vielä hetki sitten roikkui Konevitsan luostarin katossa, putoaa ilman halki...

Ja se ääni.

Ja suomalaisten oli pakko pudottaa se. Arvotavaraa ei jätetä venäläisille.


[13:26 16.3.2008] S.V.
Aihe voisi olla kuukausiteemankin arvoinen.

Tai oikeastaan voisin haastaa kaikki halukkaat kirjoittamaan aiheesta Kristallikruunun hajoaminen. Työ voisi olla runoa tai proosaa. Julkaisuajankohta ei olisi mitenkään tarkka, vaan kukin halukas julkaisisi kirjoituksensa omassa tahdissaan ja omalla ajallaan.

Muistutukseksi haasteesta, työnsä perään voisi laittaa linkin tälle sivulle.

Olisi kiinnostavaa nähdä miten eri tavoin aihetta käsitellään.


[17:29 7.4.2008] H.E.
Voi ei. Mielikuvitus lähti heti liikkeelle. ;)

Mutta jos joku onnistuu tekemään loistavan tekstin kristallikruunun hajoamisesta pelkkänä kristallikruunun hajoamisena rinnastamatta siihen symboliikkaa tai muita draamallisia aineksia, niin eikö se sitten todistaisi, että Paul on väärässä? Että niin sanotulla sanahelinällä on sittenkin merkitystä? Että sanat voivat olla itseisarvo? Eikö ajatus ole juuri sanoissa ja jos alkaa kirjoittaa pelkkiä sanoja sanoina, tulee sekaan pakostakin myös ajatus. Kokeilkaapa vaikka tajunnanvirtaa.

Toisaalta teksteissä, jotka tähtäävät johonkin - vaikkapa hyvänä tekstinä toimimiseen - pitää kuitenkin olla mielestäni balanssi kunnossa. Sopivasti sisältöä ja sopivasti muotoa ja sanakuvia, jotka tukevat sisältöä. Kokonaisuus. Eikä kaiken aina tarvitse olla niin helppoa, kunhan se oivallus on siellä. Ja väitän, että se kyllä aina on. Eri asia sitten, onko 5,9 miljardia ihmistä saanut tismalleen saman oivalluksen.

Kristallikruunut hykerryttävät. :)


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty