Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Aukea ei kuihdu!

Seuraava sivu  

[11:15 18.4.2008] V.G.

On niin kauan ollut ylimmäisenä tuo ennustus aukean kuihtumisesta, että pitää väittää vastaan, sillä muuten tuo ennustus saattaa siinä silmien edessä eläessään ja alitajunnassa muhiessaan toteutua!

Toki pelkään sitä minäkin. Välillä olen ollut siitä aivan varma. Mutta kun olen asiaa tutkiskellut, olen huomannut, että tämä tunne kuihtumisesta elää vain itsessä.

Silloin kun Aukeassa käydessä tulee hyvä mieli, kokee hienoja elämyksiä, lukee mainioita tekstejä, tuntuu heti, että Aukea rehahtaa kukkaan kuin tulppaanipellot Aasian aroilla (tai Hollannissa). Tai Unkarin pustalla (?)

Mutta annas olla, jos joku asia alkaa Aukeassa harmittaa, silloin se heti alkaa silmissä ja mielessä kuihtua. Tulee mieleen ikimuistettava lause: "Haluan iäksi pois Aukeasta!"

Joten heräsi mielessä kysymys, mitä me voisimme tehdä Aukean hyväksi, ettei se keneltäkään pääsisi kuihtumaan? Ehdotuksia!

(jos ei niitä tule, niin onpahan ainakin tuo lause, joka tuntuu ikävältä, hiukan alempana - tai sitten ei. Vastaväitteet ainakin joskus kumoavat toisensa :)



[12:13 18.4.2008] P.P.
Tänne tulee ainakin minun mielestäni aika paljon töitä, mutta ihmiset voisivat kyllä kommentoida enemmän.


[20:20 18.4.2008] J.J.
Joo kommentointia voisi olla enemmän. Itse olen tällä saralla pyrkinyt kunnostautumaan. Kyllä mulla aina sen verran aikaa on, että ehtii pari sanaa sanoa runosta kun runosta. Olisi tietysti parasta, jos kommentissa kertoisi vähän yksityiskohtaisemmin, että miksi ja mikä asia siinä kiinnosti, kiehtoi tai ärsytti? Sen sijaan että sanotaan vain yksi sana. Tai haukutaan pystyyn, tai ilmoitetaan vain numero.


[20:31 19.4.2008] V.G.
Voisin oikeastaan itsekin ehdottaa jotain. Jotain sellaista, jonka olen huomannut häiritseväksi - myös itsessäni.

Se asia on kateus.

Kun lukee jonkin oikein hyvän tekstin, näkee ensin silmissään keltaista (kateuden väri). Seuraavaksi tulee mieleen, että se (kirjoittaja) on varmasti itsekin kokenut onnistuneensa ja myhäilee siellä jossakin tyytyväisenä. Ansaitsisiko hän näpäytyksen ettei vain unohtaisi, että joka tapauksessa maailma on raadollinen, vaikka hän kuinka tekisi hyviä runoja. Ja saisi samalla hiukan nenilleen, ettei vain erehtyisi luulemaan itsestään liikoja.

Ja paha mielihän siitä tulee, onnistujalle. Tai oikeastaan hän on vain hyvin harmissaan, kun luulee, ettei häntä ymmärretä. Hän saattaa kerätä kamppeensa ja poistua Aukeasta, vähin äänin. "Minä en tyhmien kanssa rupea täällä tappelemaan!"

Kenelle siitä on hyötyä? Mielestäni ei kenellekään. Aukea vain köyhtyy ja kuihtuu hänen osaltaan.

Onneksi me ollaan täällä semmoisia kovanaamoja, ettei me ihan herkästi menetetä hermoja toisten ymmärtämättömyyden tai pahanilkisyydenkään takia.

Mutta raskaaksi se vähitellen alkaa käydä. Minuakin harmittaa joskus suunnattomasti, jos joku mitätöi jonkun toisen henkilön työn, joka on tehnyt parhaansa rikastuttaakseen tätä yhteisöämme. Ja ensimmäinen reaktio on (kuin sarjamurhaajalla) että alkaa paukuttaa silmittömästi ammuksia ja mieluummin nurkan takaa. Tekee mieli paukutella joka taholle, ja lopuksi täräyttää itsensäkin ilmaan. Tämä on minun henkilökohtainen tunnelmani (ja ongelmani). Onneksi järki tulee avuksi ja seuraukset ovat yleensä melko lieviä. ;)

Mutta jonain päivänä...
Jos teille alkaa hirmuisesti sadella tuntemattomasta suunnasta teräviä nuolia, niin tiedätte, että nyt se on lopullisesti menettänyt hermonsa. :) Tämä on vain varoitus.

Ja mikä on sitten hyvä teksti? Siinäpä se. Ehkä se on sellainen, että sen tajuaa, tai sitten ei. Se taitaa olla koko ongelman ydin.
Mutta kateus yhdistettynä tyhmyyteen on jotain, mitä sietää kavahtaa. Varokaa minua! Minä olen sekä että. Sen avoimesti nyt tässä tunnustan. En etsi malkaa toisten silmästä. Koetan pitää itseäni kurissa.



[20:32 19.4.2008] P.P.
Olet liian herkkä Venla.


[20:44 19.4.2008] V.G.

Paul!

Herkkä? Mieluumminkin tyhmä. Unohdan, että tämähän on vain peliä. Niin kuin koko elämä. Ehkä on löysättävä otetta.

Sitä paitsi: tämänkin purkauksen aikana olisin voinut käyttää ajan hyödyllisemmin kirjoittamalla jonkun kommentin tuolla varsinaisella kirjoitussaralla. :)


[23:29 19.4.2008] V.G.

Vielä hiukan runon ymmärtämisestä. Moni valittaa - minäkin - että teksti ei avaudu, t.s. sitä ei ymmärrä.

Mutta nythän on niin, että esim. runo voi olla hyvä, vaikka se ei avaudu. Ehkä sittenkin varsinkin runoissa tärkeintä on se värähtely, vaikutelma, jonka se lukijan aivoissa aiheuttaa.

Lisäksi tuoreet kielikuvat ja määrätynlainen henkinen avaruus (voisi melkein sanoa: yleissivistys) vaikuttaa siihen, onko runo hyvä. Jos kieppuu pelkästään itsensä ympärillä jää runon maailma helposti kapeaksi. Tähän johtopäätökseen tulin, kun luin tänään Rakel Liehun uusinta kokoelmaa: Bul, Bul.

Taivas, mitä runoja! En ymmärtänyt läheskään kaikkea, mutta silti koin valtavan elämyksen useimpien, oikeastaan kokoelman kaikkien runojen kohdalla. Ne ovat mahtavia. Tuntee itsensä pieneksi kirpuksi jossakin runojen reunalla. Ne kasvavat pään yli, ja käsittelevät tavallaan näennäisen kevyesti liikahdellen koko tunnettua luomakuntaa, henkeä ja materiaa, sukeltavat välillä historiallisiin tapahtumiin ja liikkuvat yhtä hyvin kirurgisissa toimenpiteissä kuin luentosaleissa. (Ja opiskelijat sen kun nauraa hörähtelevät.)

Teksti voi lisäksi olla aivan abstraktia, ja se voi vaikuttaa samoin kuin abstrakti maalaus. Kokee elämyksen, jota ei tarvitse edes selittää. Se voi ilmetä vaikkapa mielihyvänä tai jonain muuna tunteena.

Ikävä vain, että tosi hyviä tekstejä lukiessaan tuntee itsensä vähintään kirpuksi, ja omat tekstinsä suorastaan avuttomiksi.
Mikä neuvoksi?




[23:56 19.4.2008] J.T.
Niin Venla, ongelmahan taitaa olla se, että hyvistä runoista ei keksi mitään sanottavaa koska ne yksinkertaisesti ovat niin hyviä (koska ne tuntuvat itsestä hyviltä). Ja huonoista runoista... Niin, miksi niitä haukkuakaan, kun joku muu saattaa pitää niistä. Ja varmasti pitääkin.

Ehkä tämä nyt ei ole niin vakava asia. Tai se on, muttei n i i n vakava.

Ehkä maailma on ihmeellisempi kuin kukaan pystyy kuvittelemaankaan. Jotenkin minusta tuntuu, että runojen, maailman ja muiden asioiden suhteet ovat niin monimutkaisia, että niiden täydelliseen selvittämiseen menisi monta ihmisikää. Monesti juuri silloin kun tuntee olevansa asian ytimessä, onkin kaikkein eniten pihalla.

Jos runo on hyvä, se on hyvä. Se on vain niin hyvä. Miksi se on hyvä? Kysymys on turha. Se runo vain on hyvä. Ja sillä hyvä. Voimme vain tekstien alla löpistä turhia ja harjoittaa virtuaalista sosiaalisuutta kertomalla tyhjänpäiväisistä yksityiskohdista, jotka eivät viime kädessä liity mihinkään sillä tavalla kuin halusimme. Ja tällä tavalla olemme hieman parempia ihmisiä.

Ja kuitenkaan tämä mikään ole turhaa. Mikään ei ole turhaa. Kaikki on tärkeää, omalla tavallaan. On myös hauskaa lukea huonoja runoja. Vielä hauskempaa on jaella ykkösiä, jos sitä ei kukaan ota vakavasti. Mutta kun joku ottaa. Ja hyvä että ottaa. Minäkin otan, aina joskus lauantai-iltaisin.

Eräs vaihtoehto on, että koko Internet räjäytetään eräänä päivänä tuusan nuuskaksi, ja kaikki tietokoneet lennätetään avaruuteen jollekin kaukaiselle planeetalle. Ainakin nimettömistä ykkösistä ja Paul P:sta päästään eroon. Mutta en usko, että tämä on toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Täytyy hyväksyä ihmeellinen todellisuus, että on olemassa joku näkymätön maailma, jossa eivät elä ihmiset vaan ainoastaan se mitä heissä on sisällä. Tai ovathan he ihmisiä, tavallaan. Ja he kirjoittavat päivästä toiseen kummallista tekstiä, jonka joku toinen lukee ja antaa ymmärtää, että hänkin on sisällä tässä perin kummallisessa maailmassa.

Sanalla sanoen: tämä kaikki menee yli ymmärrykseni.


[00:45 20.4.2008] P.P.
"ja Paul P:sta päästään eroon"

Olen kerran ollut lähellä kuolemaa. Olin silloin 12-vuotias, mutta olen ajatellut sitä vasta paljon myöhemmin. Entä jos olisinkin kuollut? Maailma olisi tullut toimeen ilman minuakin. Olisi ollut niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta en kuollut, ja nyt maailmalla on minut. Ja minä omistan maailman.


[08:13 20.4.2008] V.G.

Joni Termoselle:
Että sinä oletkin löytänyt hyvät sanat kuvatessasi tätä kaikkea kaaosta!! Asia on juuri niin kuin sanot. Teki mieli laittaa kolme huutomerkkiä tuohon alkuun. Mutta laitan vain kaksi. Sillä yksi heikkous tuossa hienossa tekstissäsi on. Se johtuu varmaan luonteestasi, sinä olet ehkä "asiat halki ja poikki ja pinoon"-ihmisiä(?). Mielestäni ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin näin tärkeissä asioissa, eikä yleensäkään. (Vaikka näin sanon, sorrun itse usein samaan, nytkin.) Onhan se rehellistä, sitä ei voi kieltää, jos sanoo suoraan vaikka nimeltä, jos niin ajattelee. Mutta samanlaisia "rattuksia" olemme kaikki. Osaamme vain piilottaa epämiellyttävät hampaamme, kuka paremmin, kuka huonommin :)

Mutta tuon Paul Pekkarisen sanojen takia hänkin nousee arvoon silmissäni (jos nyt yleensä pitää ihmisiä arvottaa, ei ehkä pitäisi, kaikki ovat arvokkaita omalla tavallaan, tai yhtä hyvin arvottomia).

Tuo on valtava viisaus, mitä Paul tuossa yläpuolella sanoo. Jokainen meistä olisi voinut jäädä syntymättä, eikä kukaan osaisi kaivata ketään meistä. Tähän voi "meiksi" lukea kuuluvaksi kaikki maailman suurmiehet- ja naisetkin (jotka saattavat henkilöinä olla tylsiä ja ikäviä, jopa paheellisia, mutta joiden elämässään tekemät teot voivat ilahduttaa ja rikastuttaa meitä ja koko ihmiskuntaa.) Mutta ne meistä, jotka olemme sattumalta, siltä tuntuu, saaneet syntyä elämään, olemme joka tapauksessa onnekkaita, ja meidän velvollisuutemme tuhansien hukkaan menneitten siittiösolujen takia ja kunniaksi on yrittää tehdä elämästämme paras mahdollinen, ei vain itselle, vaan toisillekin. (Mutta teemmekö niin, se on eri asia. Pitäisi ja pitäisi...)

Omaa itseäkin pitäisi kunnioittaa, niin kuin Paul tekee. Jokainen ihminen on tosiaankin "oma valtakuntansa", vaikkei omistaisikaan koko maailmaa :)

Yksi Rakel Liehun runoista on muuten nimeltään Rattus, rattus. Se on todella mainio. Hieno!

Ja mitä tuohon nimeltä mainittuun oman itsensä kuninkaaseen (PP) tulee, alkoi hän kiinnostaa minua niin, että käyn kyllä katsomassa hänen runonsa heti kuin ennätän. Minulla on halki, poikki ja pinossa kauhea määrä tehtäviä, jotka olen laimin lyönyt ja sysännyt pinoon odottamaan. :)

Vuorokaudessa pitäisi olla vähintään tuplaten tunteja, ehkä sekään ei vielä riittäisi. Ja totuus kuitenkin lienee se, että vaikka jättäisi kaikki työnsä tekemättä, ei kukaan siitä välittäisi, ei edes huomaisi. Joku toinen tekisi ne, ehkä paremmin. :)

Teen kunniaa (mielessäni) Sinulle, Joni Termonen. Teen kunniaa myös Sinulle, Paul Pekkarinen. Ihan vain sanojenne takia.

Sanat? Ne vasta ihmeotuksia ovat! Osaisipa niitä oikein käyttää.

Mutta on oikeasti mykkiäkin ihmisiä. Hekin ovat arvokkaita. Joten kaikki on suhteellista. Sanatkin. Niitä tulee ja menee. Mutta jotkut eivät saa sanaakaan itsestään ulos. Tiedän yhden kuuromykän, jota kaikki kunnioittavat (hänen tekojensa tähden). Eikä hän ole ainoa kuuromykkä tässä maailmassa.

Molemmat, sekä Joni, että Paul, lisäsitte suhteellisuuden tajuani. Siitä teille paljon kiitoksia.




[13:56 20.4.2008] J.T.
Kaiken tämän sanotun jälkeen on kai pakko uskoa, että Aukealla on tulevaisuus. Millainen tulevaisuus, sitä en tiedä. Mutta nykyisyyskin on vähintään siedettävä ja mielenkiintoinen. Aina kaikkea niin paljon haukutaan, mutta kovin harva uskaltaa kehua mitään. Aukea on niin hieno paikka jo nykyisellään, että sitä sopii kehua.

Ja sen mitä sanoin, tarkoitin Paulille lähinnä kohteliaisuudeksi. Vaatii todellakin taitoa omistaa maailma. Ihmisten kateus ei synny tyhjästä.


[14:32 20.4.2008] A.M.
Aukean kuihtumattomuuden puolesta puhumisesta olemme päässeet runon syvimpään olemukseen.

En missään mielessä voi kannattaa tuota Venlan ”tyhmä” ilmaisua itsestään. Se ei pidä paikkaansa.
Joidenkin ihmisten (kyynärpäät edellä) mielestä herkkyys on typeryyttä. Mutta ei se sitä ole. Enemmän se on viisautta katsella maailmaa ja täällä liikkuvia otuksia myös sydämensä kautta.
Sinulla Venla on vain mielestäni pakonomainen tarve päästä asioiden ytimeen, sisään sinne joka usein polttaa ja imee sisäänsä. Se ei ole heikkoutta vaan vahvuutta mutta se on raskasta sekä vaativaa. Olen kuitenkin puolellasi ja luen sinussa vain aitoa ja hyvää.
Puu kaadetaan/kaatuu ja siitä jää vain kanto. Kuitenkin kaikki se minkä johdosta puu on elänyt ja juuriaan kasvattanut on se tehnyt latvustonsa tähden.

Olette Jonin kanssa analysoineet luovaa ilmaisua luovasti. Kiitos siitä, että teillä on ollut aikaa ja lahjoja kirjoittaa nämä koskettavat sanat.
Joni pohti näin: ” Jos runo on hyvä, se on hyvä. Se on vain niin hyvä. Miksi se on hyvä?”
Sanoisin tähän että runohan on aina tekijänsä kuva. Kysymys onkin siitä että miten kuvaa katsotaan ja osataan katsoa. Se, että näkijä löytää sen helmen joka on sen sisällä tarkoittaa sitä, että myös teoksen ymmärtäjällä on lahja. Kyky ymmärtää. Kaikilla sitä ei ole.

Me ihmiseläimet emme katso/koe asioita samalla lailla. Pääsemme mielestäni tavallaan ytimeen kun olemme valmiit kohtaamaan sen totuuden joka antaa meille vallan myöntää olevamme vailla sitä ymmärtämistä jonka tekijä itse on kokenut. Tekijät itse, harrastivat he sitten minkälaista taiteenmuotoa tahansa laittavat ainoastaan helmiään tänne. Mikäli joku ei ymmärrä sitä eikä osaa sanoa siitä mitään rakentavaa/tekijälle hyödyllistä parempi olla silloin hiljaa. Sekin on taito. Parempi myöntää itselleen olevansa vailla ymmärrystä kuin tehdä itsestään tahallaan tyhmä ja sanoa teoksesta jotain tarkoituksella loukkaavaa.

Aukea ei kuihdu.
Kerran joskus kauan aikaa sitten ravintolaan tuli asiakas joka oli humalassa sekä henkisesti järkkynyt. Salissa istui kaupunginjohtaja seurueineen. Mies havaitsi seurueen ja huusi. ”Jos teillä on suota, älkää myykö!” (Huuto ei ollut kuitenkaan kohdistettu seurueelle vaan muille salissa oleville.) Poliisit veivät sen jälkeen miehen. En tiedä mikä oli tapahtuman johdanto, mutta sanat ovat jääneet tarkasti mieleeni.
Aukea on suo ja me olemme suon kansaa. Suo ei kuihdu, se leviää.



[20:36 21.4.2008] V.G.

Asseri!
Kiitos sanoistasi ja ajatuksistasi (mutta tyhmä mikä tyhmä minä, ja aina vaan tunnun tyhmemmältä, pään sisällä pelkkää asvalttisoraa tälläkin hetkellä). Sanot mm. "... runohan on aina tekijänsä kuva.". Se on varmaan paljolti totta, mutta silloinhan tavallaan arvioisi kommentissa tekijää samalla kun on kommentoivinaan vain tekstiä. Mutta ihminen on niin monisärmäinen olento, että hän on tänään tätä ja huomenna tuota, käyttäytyy eri tilanteissa eri tavalla, sama ihmisten kanssa ollessaan, eri ihmisille erilainen. Sitä paitsi teksteissään hän saattaa panna parastaan, eikä sittenkään onnistu, vaikka ihmisenä olisi kuinka hyvä. Mutta ehkä sinä tarkoitit kuvaannollisesti. Ja ihmisen aidointa perusminää. Teksti "juoruaa" kyllä kirjoittajastaan paljon, se on myönnettävä.

Sanot: "Se, että näkijä löytää sen helmen joka on sen (tekstin) sisällä tarkoittaa sitä, että myös teoksen ymmärtäjällä on lahja. Kyky ymmärtää. Kaikilla sitä ei ole."

Totta, mutta tänään kävin juuri kovan väittelyn siitä,mikä on arvokasta itse kullekin, mikä ei.
Erikoisesti keskustelu käsitteli musiikin ymmärtämistä. Väite oli, ettei se, pitääkö klassisesta musiikista vai viihdemusiikista, tee ihmistä paremmaksi tai huonommaksi. Sama koskee myös kirjallisuutta. Ihmisen arvo ei siitä muutu, lukeeko hän kioskikirjallisuutta vai Nobel-palkittuja. Älykään ei tee toista ihmistä paremmaksi tai huonommaksi, sillä älyä on montaa sorttia, jollakin tunne äly kukoistaa, joku on taas huippu matematiikassa.

Toinen osapuoli (tässä väittelyssä) esitti syytöksen, että minä (ich) katsoisin ylhäältä alaspäin toisia ihmisiä. Se oli katkera syyte. Varsinkin kun katselen häntä aina ylöspäin. - Lopputulos oli, että kumpikin katselee vain sivuilleen, ei ylös eikä alas.

Mutta miten tämä liittyy Aukeaan? Ehkä siten, että toisen ihmisen tekstin arvioiminen omasta näkökulmastaan ei ole helppoa. Se on tavattoman vaikeaa. Oikeastaan mahdotonta. Parasta olisi sanoa, että niin, niin, ja juuri noin, olet oikeassa. Asia on juuri niin sinun (tekijän) näkökulmasta.

Ja kuitenkin! Jokainen kaipaa huomiota tekstilleen. Jokainen haluaa kuulla, mitä mieltä toiset ovat siitä. Se on ymmärrettävää.
(mutta ei nyt enempää siitä asiasta, joka on ainakin minulle ratkaisematon yhtälö).

Mutta tuo, mitä sanot: "Pääsemme mielestäni tavallaan ytimeen kun olemme valmiit kohtaamaan sen totuuden joka antaa meille vallan myöntää olevamme vailla sitä ymmärtämistä jonka tekijä itse on kokenut", on siis ihan totta!

Sanot: "Tekijät itse, harrastivat he sitten minkälaista taiteenmuotoa tahansa laittavat ainoastaan helmiään tänne."

Tähän ottaisin varovaisemman kannan. Olisi kyllä toivottavaa, että kaikki tekisivät niin. Mutta olen huomannut sellaisiakin mielipiteitä täällä, että "parhaita tuotoksiani en laita koskaan tänne. Jokuhan voi käyttää niitä hyväkseen." ja "Parhaat tekstit säilytän itselläni muihin tarkoituksiin." Mitkä ne muut tarkoitukset ovat, voi kyllä arvata. Ihmettelen vain, mitä varten siinä tapauksessa k.o. henkilö niitä "ei niin hyviä" tänne lähettelee.
Ehkä tuo huutosi lopussa "Jos teillä on suota, älkää myykö!" liittyy juuri tähän asiaan. :)




[22:32 21.4.2008] Kristian
Kirjoitin pitkän tekstin liittyen tuohon Venlan avainlauseeseen: Mitä me voisimme tehdä Aukean hyväksi? Sinänsä mielenkiintoinen keskustelu on kuitenkin rönsyillyt siihen malliin ettei tätä ole enempää kommentoitu. Ehkä se kertoo jotain tilanteesta, samoin keskustelijoiden vähyys.

Kirjoitukseni oli turhan idealistinen ja päätyi sinne mihin huonot tekstit yleensäkin. Lyhyesti referoituna löysin paljonkin tehtävää, mutta lopulta on kuitenkin kysymys yksilöistä, joita turhan monia ei voisi vähempää kiinnostaa. Siispä päädyin kysymään: Mitä Aukea voisi tehdä käyttäjiensä hyväksi? Hyvin pienin muutoksin (joita jo monesti on esitetty) Aukeasta saisi kaikille miellyttävämmän paikan, mutta näitä askeleita ei haluta ottaa. Johtuneeko sitten Aukean kuvalähtöisyydestä vai siitä että halutaan pitää paikka mahdollisimman ”suurena”. Oli miten oli, melkoinen määrä lahjakkuutta täältä on lähtenyt eikä mikään viittaa suunnanmuutokseen. Ei Aukea kuihdu, mutta muuttuu henkisesti köyhemmäksi. Tämä kohtauspaikka tuntuu olevan muutamien aktiivisten palautteen antajien harteilla. Kuinka kauan he jaksavat?

Minulle jäi Venla avoimeksi, että mikä oli se ehdotuksesi tuossa toisessa kommentissasi.

Mutta heittäydynpä minäkin rönsyilemään. Jotenkin tuntuu että kommunikaatiovaikeudet kulminoituvat juuri runoihin. Tämä on melko ymmärrettävää. Proosa on harvoin sellaista, että siitä ei ymmärtäisi mitään. Runoilta vaaditaan suureen ääneen ymmärrettävyyttä ja helppotajuisuutta, sanalla sanoen: moni lukee sitä proosasilmälasien läpi. Tällaista runouttakin toki on ja runouden voima onkin sen rikkaudessa. Tapoja kirjoittaa on lukuisia ja runous pyrkii jatkuvasti uudistumaan ja kokeilemaan kielen rajoja, tutkimaan maailmaa omilla ehdoillaan, tekemään sanoista taidetta. Ja näin tehdessään se saattaa kertoa meille maailmasta jotain uutta. Tällöin sisältö tulee usein muodosta. Suuri yleisö vierastaa tätä ajatusta. Ymmärrän senkin. Olen itsekin ajatellut joskus samoin. Lukijan kokemus, ns. kirjallinen ikä, auttaa usein runomaailman suodattamisessa. Aukean ikäjakaumaa katsomalla on helppo havaita ettei sitä kokemusta ole liikaa. Mutta sen sijaan että lähdettäisiin rohkeasti tutkimaan asiaa, se kuitataan painelemalla silmät kiiluen nappuloita. Melko surkuhupaisaa kun luulisi läsnäolijoista suuren osan haluavan kehittyä harrastuksessaan. Ehkä tässä on osansa peruskoulun surkealla perinnöllä, jossa äidinkieli ja kirjallisuus ovat lapsipuolen asemassa.

Asseri on oikeassa sanoessaan että runo on tekijänsä kuva. Sanoisin kuitenkin, että se tarkoittaa ensisijaisesti käsitystä maailmasta ja taiteesta. Jos lähtee hakemaan rivien välistä tekijää, hänen luonnettaan ja ominaisuuksiaan yms. voi erehtyä pahasti. Eeva-Liisa Mannerin sanoin: Runoilija on valehtelija. Hänellä on siis kyky luoda illuusio, jopa silloin kun tuntuu siltä että hän kirjoittaisi omasta elämästään.

Jokainen päättää itse mitä tänne esille laittaa, mutta ajatus siitä että joku ”käyttäisi hyväkseen” jonkun teosta on naurettava. Varastaminen ja matkiminen ovat tapoja oppia (onnistunut variaatio jonkun lauseesta on tavallaan kunnianosoitus, molemmille), oppiminen puolestaan vaatii paljon lukemista. Näin ollen suosittelisin ennemminkin kirjastoa ja kirjakauppaa.

Venlan intohimo, Jonin tyyneys ja Asserin analysoiva ote ovat kaikki ominaisuuksia joita täällä tarvittaisiin enemmän. Lisäisin tähän vielä Jani S:n uutteruuden ja Minna A:n kärsivällisyyden ja halun olla avuksi, vain muutamia mainitakseni. Ehkä siemen itää parempaan Aukeaan?



[04:12 22.4.2008] M.A.
Kristian, minua jäi kovasti kiinnostamaan tuo kohta: "Mitä Aukea voisi tehdä käyttäjiensä hyväksi? Hyvin pienin muutoksin (joita jo monesti on esitetty) Aukeasta saisi kaikille miellyttävämmän paikan, mutta näitä askeleita ei haluta ottaa."

Aukeallehan tulvii jatkuvasti suuria määriä muutostoiveita, joten minulle ei oikein käynyt selväksi, mitä tai millaisia toiveita tarkoitit. Tarkentaisitko hiukan, mihin viittaat? Ja tietenkin kiinnostaisi myös, mistä käy ilmi, että "näitä askeleita ei haluta ottaa"?

Ja kiitos, on mukavaa saada myönteistä palautetta kommentoinnistaan tai muusta sanailusta.

Uskon vakaasti, että Aukea paranee jatkuvasti, eikä vähiten intohimoisten ja asialleen omistautuneiden käyttäjiensä ansiosta. Sellaisia ihmisiä pitää saada tänne lisää.

Haluan, nyt kun sain tästä aasinsillan eli tilaisuuden, lausua ison kiitoksen teille kaikille, jotka sitkeästi keskustelette, kommentoitte ja autatte toiminnallanne muita kirjoittajia. En viittaa ainoastaan tässä keskustelussa kommentoineisiin, vaan teihin kaikkiin aktiivisiin jäseniin, jotka olette Aukealla "läsnä" ja kosketuksissa muihin kirjoittajiin. Olette Aukean juuret, joiden ansiosta me kaikki kukoistamme parhaamme mukaan. :)


[12:16 22.4.2008] V.G.

Hei kaikki! Lepäilen vähän tässä sanojenne äärellä ja nautin. Huomasin ilokseni, että NYT "Aukea kuihtuu" on jäänyt "Aukea ei kuihdu!" jalkoihin, eli numeraalisesti arvosteltuna tilanne on Minnan puheenvuoron jälkeen 13- 14! "Ei kuihdu" on voitolla. Hyvä! (sanoo penkkiurheilija).

Kristian, sanot: "Minulle jäi Venla avoimeksi, että mikä oli se ehdotuksesi tuossa toisessa kommentissasi."

Aaa, kylläpä ilmaisin itseäni hämärästi niinkin tärkeän asian kohdalla. Se asia on KATEUS. Yritin selittää, että kateus on yksi asia, joka kuihduttaa sekä itseä että toisia ja koko Aukeaa (ja koko ihmiskuntaa.).

Tosin, myönnän, unohdin sanoa, että kateutta (joka vaivaa kaikkia - turhaan olen yrittänyt itselleni todistella, ettei ainakaan minua) on kahta lajia. Sellaista, joka saa ihmisen toimimaan negatiivisella tavalla, toinen, joka saa ihmisen ponnistelemaan myönteisellä tavalla.

Keskityin kuvaamaan tuon negatiivisella tavalla täällä Aukeassa vaikuttavaa kateuden lajia.
Negatiivisuus huomataan aina helpommin kuin positiivisuus.

Mutta tämähän osoittaa vain, että positiivista kateutta (jonkun hyvä teksti voi synnyttää kateutta sillä tavalla, että "kerran minä niille vielä näytän!" ) on Aukeassa niin runsaasti, että sitä pidetään itsestään selvyytenä kuin aurinkoa taivaalla, eikä siihen erikoisemmin tule edes kiinnittäneeksi huomiota.

En tiedä tuliko asia nytkään selväksi.

Kaikki muu, mitä täällä on kirjoitettu, on paljolti positiivista, eikä edes positiivista kateutta, mutta jokaisen mielipiteestä voisi poimia asian, joka on tarkoitettu Aukean kuihtumisen estämiseksi. Hyviä mielipiteitä ja teräviä huomioita, kaikki ne koituvat Aukean hyväksi.

Et sinä, Kristian, rönsyile. Mielestäni puhut täyttä asiaa. Sanot esim.: "Asseri on oikeassa sanoessaan että runo on tekijänsä kuva. Sanoisin kuitenkin, että se tarkoittaa ensisijaisesti käsitystä maailmasta ja taiteesta. Jos lähtee hakemaan rivien välistä tekijää, hänen luonnettaan ja ominaisuuksiaan yms. voi erehtyä pahasti."

Näin on. Mutta tuo kohta: "Eeva-Liisa Mannerin sanoin: Runoilija on valehtelija. Hänellä on siis kyky luoda illuusio, jopa silloin kun tuntuu siltä että hän kirjoittaisi omasta elämästään."

Hei, kunnioitan Eeva-Liisa Manneria kirjailijana, mutta on hauska huomata, että "kaikki on täällä vain lainassa", sillä tuon ajatuksen on Pessoa, joka eli ennen Manneria, sanonut samansuuntaisesti, mutta runomuodossa:

"Runoilija on teeskentelijä. / Hän esittää niin hyvin osansa/ että teeskentelee senkin tuskan/ jonka hän tuntee todella."

Onhan selvää, että kaikki ajatukset on jo tulleet ylös kirjatuiksi, vaikkakin eri sanoilla. Sinäkin viittaat siihen. kun sanot:
"Varastaminen ja matkiminen ovat tapoja oppia (onnistunut variaatio jonkun lauseesta on tavallaan kunnianosoitus, molemmille), oppiminen puolestaan vaatii paljon lukemista."

***

Minna, sinä kiittelet muita, mutta olet itse Aukean tukipilareita. Siihen tulokseen olen tullut seuratessani kirjoituksiasi ja kommentoimistasi!

Joku ajattelee varmasi, kun/jos seuraa vierestä tätä keskustelua, että kylläpä ne nyt kehuvat toisiaan! Olisikohan se positiivista vai negatiivista kateutta? Tai ehkä se ei ole kateutta ollenkaan. Se voi olla vain toteamus. :)


[12:33 22.4.2008] V.G.
PS.

Varmuuden vuoksi vielä tuosta kateudesta. Yritän tiivistää ajatukseni:

Aukea voi hyvin, jos itse kukin kitkisi itsestään niin helposti esiin nousevia kateuden rikkaruohoja (negatiivisen kateuden).

Se olisi vain yksi tapa parantaa Aukea sisäistä henkeä. Sitä voisi edistää muillakin tavoilla.

Tuolla keskustelun alkupuolella oli jo nämä selkeästi mainittuina: "...ihmiset voisivat kyllä kommentoida enemmän." (Paul Pekkarinen).
ja
"Olisi tietysti parasta, jos kommentissa kertoisi vähän yksityiskohtaisemmin, että miksi ja mikä asia siinä kiinnosti, kiehtoi tai ärsytti? Sen sijaan että sanotaan vain yksi sana. Tai haukutaan pystyyn, tai ilmoitetaan vain numero." (Jari Juvani)




[12:46 22.4.2008] M.H.
Minä kapinoin. Kapinoin aukean kuihtumista vastaan mutta myös tämän keskustelun otsikkoa. "aukea ei kuihdu" ei ole otsikkona yhtään sen positiivisempi kuin "se alkuperäinenkään otsikko" jonka nimeä en nyt mainitse. Aukea ei kuihdu tuo mieleen pientä, merkityksetöntä vastarintaa kun ollaan matkalla jonnekin väistämättömään.

Miksei otsikkona olisi ollut "Aukea kukoistaa" tai "Aukea kukoistamaan"? Se olisi positiivisempi ja toisi toivoa enemmän kuin tämä.

Ainoa mikä minusta välillä aukeassa huolestuttaa on 1)kateus 2) se että aletaan tehdä tekstejä/taidetta aukealle ja aukealaisille. Silloin häviää jotain... pala itsestä ja omasta ilmaisusta. Pitäisi ymmärtää, että aukean käyttäjät eivät vastaa koko maailmaa. Aukean keski-ikäkin on vain n. 19-vuotta kun koko maailman keski-ikä on mitä? vähän enemmän ehkä ;)

Eteenkin aukean konkarit eivät ehkä aina saa sellaista kommentointia ja arvostusta kuin heille kuuluisi... 18-vuotias ei ehkä osaa katsoa maailmaa 50-vuotiaan silmin. Ja joskus minusta tuntuu, että nuoret tytöt ovat yksi suurimmista ryhmistä jotka jäävät arvostusta vaille aukeassa. Aktiiviset kommentoijat ovat suurimmaksi osaksi -oman huomioni mukaan- n. 30-vuotiaita ja miespuolisia. Silloin ei ehkä oikein osaa ymmärtää mitä nuoren naisen mielessä myllertää, ja monet jäävät kommentointia vaille lähes kokonaan.

Nämä eivät ole omakohtaisia kokemuksia vaan havaintoja. Olen erittäin tyytyväinen kommentteihin joita olen itse saanut ja siksi haluan myös kiittää niitä kaikkia jotka vaivautuvat niin ahkerasti aina kommentoimaan muiden töitä... en mainitse nimiä, he itse kyllä tietävät... toivottavasti :)


[14:59 22.4.2008] Kristian
Minna, en muista tarkasti kyseistä keskusteluketjua, mutta jossain kohtaa ylläpito ilmoitti että näillä mennään, systeemi pysyy nykyisenään. Tai ehkä kuvittelen, ehkä varhaisdementia vaivaa, sitä on suvussa :)

Nimellä rekisteröitymisellä pyritään uskottavuuteen, mutta se karisee pahasti sallimalla anonyymi terrori (”seurannasta” johtuen ykköstelu on vaihtunut kakkosteluksi, mutta sehän ajaa saman asian), josta niin monet pahoittavat mielensä. Jos tähän vielä yhdistyy kommenttien vähäisyys, ei ole ihme että lähtijöitä piisaa. Moni saattaa jäädä roikkumaan nimellisesti, mutta vaienneena.

Ymmärrän toki pisteytysjärjestelmän teoksia esille tuovana elementtinä, niin absurdia kuin se taiteen kohdalla onkin. Mutta jos teksteiltä halutaan vaatia, niin silloin pitäisi vaatia myös palautteelta. Tämä vaatisi pakollista nimellä kommentointia (parin lauseen/50-80 merkin verran?) pisteytyksen yhteydessä, anonyymina voisi kommentoida pisteyttämättä. Tällöin pitäisi tietenkin seurata siansaksa-palautteita, jotka voisi rinnastaa ykköstelyyn. Vaikka numerot voikin piilottaa, suuri osa taitaa pitää ne esillä lisäkommenttien toivossa.

Jos ei ole mitään sanottavaa, teoksen voi sivuuttaa. Palautteen antamista ei pidä pelätä. Luovan tekstin kirjoittaminen on rohkeuden osoitus itsessään, siitä ei ole pitkä askel kommentointiin. Jokainen voi ja osaa kommentoida niin halutessaan, opettelemalla se onnistuu. Moni voi hämmästyä kuinka kommentointi aikaa myöten vaikuttaa omaankin kirjoittamiseen. Ja kyllä tästä runsaudesta löytyy jokaiselle jotakin. Jos aikaa ei mukamas ole, lienee väärällä foorumilla. Kirjallisuuden ja taiteen pitäisi olla nimenomaan tämän kiireisen ja hektisen heikoin lenkki-maailman vastavoimana. Aukea pääsee tähän vain julistautumalla hitauden pää-äänenkannattajaksi.

Ja kun nyt uudistuksista puhutaan, niin hyvä olisi myös kommenteista ilmoittavien numeroiden kohdentaminen kyseiseen teokseen. Jos jollain on laajalti tuotantoa esillä, hän voi joutua etsimään kommentteja pitkään vanhojen teosten osalta. Samaten tuon vanhan Aukean anna palautetta kommentoijalle-ominaisuus loistaa poissaolollaan.

En tunne teknisiä yksityiskohtia, mutta luulisi ettei näiden toteuttaminen olisi mahdotonta/vaikeaa. Vapaaehtoisvoimin työskentely on epäilemättä hidasta ja hienoja ominaisuuksia/palveluja on toki nytkin. Mutta miksi jättää kehitystyö kesken, varsinkin jos se palvelisi sisältöä ja asiaan paneutuvia harrastajia? Jo pelkkä signaalin antaminen - we’re working on it – antaisi lupausta paremmasta ja voisi herättää monen nykyisen läsnäolijan horroksestaan ja tuoda uusia/uusvanhoja tekijöitä mukaan.



[16:06 22.4.2008] M.A.
"hyvä olisi myös kommenteista ilmoittavien numeroiden kohdentaminen kyseiseen teokseen. Jos jollain on laajalti tuotantoa esillä, hän voi joutua etsimään kommentteja pitkään vanhojen teosten osalta"

Mitä tarkoitat etsimisellä? Kun yläpalkkiin ilmaantuu numero jossa on uusien kommenttien määrä, klikkaat vain numeroa ja linkki vie sinut suoraan viimeisimpään kommentoituun työhön. Jos niitä on useampia, numero pienenee mutta pysyy, kunnes olet klikkaillut itsesi läpi kaikkien kommentoitujen töiden.

Lisäksi en oikein ymmärtänyt tätä kommenttia: "Vaikka numerot voikin piilottaa, suuri osa taitaa pitää ne esillä lisäkommenttien toivossa."

Numerothan voi piilottaa vain _itseltään_. Eli jos teosten saamat numerot ärsyttävät, voit piilottaa ne omilta silmiltäsi, mutta eivät ne muiden kävijöiden näkyvistä häviä. Niiden piilottaminen tai esiin jättäminen ei siis millään tavalla voi vaikuttaa siihen, kuinka moni teoksia tulee kommentoimaan.

Oliko tästä mitään apua? :)


[17:17 22.4.2008] Kristian
No, selvästikään en ole vielä hahmottanut kaikkia yksityiskohtia. Selvisipä tuo kommenttinumerokin.

Ymmärsin että teoksen saamat pisteet voi piilottaa muilta - ja ihmettelin kun sitä ei ole käytetty. Siinäpä yksi uudistusehdotus lisää.

Mutta et sanonut sanaakaan noista (mielestäni) tärkeämmistä ehdotuksista?


[17:23 22.4.2008] Kristian
Venla, tuo Pessoan runo on minulle turhankin tuttu. Manner-lainaus oli vain lauseen mittainen – muistaakseni hänen juna-kuunnelmastaan – loppu oli omaa tulkintaani.

Kateus vie kalatkin järvestä, sanoo suomalainen viisaus. Ehkä taustalla on tämä metsäläisyydestä kumpuava mykkyys ja luterilainen vaatimattomuutta korostava ilmapiiri, missä kukaan ei saa nousta toisten yläpuolelle. Olisin kuitenkin hieman eri mieltä kateuden Aukea-yhteydestä. Jos joku teos lytätään tarkoituksellisesti tai ammutaan listoilta alas, kyse lienee enemmänkin siitä ettei ymmärretä sitä tai pidetään sitä onnettomana tekeleenä, jollaisen ei pidä esiintyä ”ansiottomasti suosittuna”. Samanlaisen efektin voi synnyttää myös toisen antama palaute omalle tekstille tai jopa mielipiteiden esittäminen keskustelussa. Siis ärsyyntymistä, turhautumista, suuttumusta. Voi kai tällaista toimintaa kateudeksikin nimittää jos niin näkee.

En tunnista mainitsemaasi (negatiivista) kateutta itsessäni. Jos olen kateellinen, se tarkoittaa sitä että ihailen teosta jollain tapaa. Pyrin myös tuomaan sen esille, mutta perustellusti. Harvoin teos on niin täydellinen etteikö siinä voisi nähdä jotain parannettavaa tai ainakin tuoda toisenlaista näkökulmaa.

Suuresti ihmettelen keskustelun puutetta tekijöiden ja kommentoijien kesken, vaikka se voisi olla avain teoksen muokkaamiseen, väärinkäsitysten ja turhautumisen välttämiseen ja hedelmälliseen vuorovaikutukseen. Samaten ihmetyttää omien teosten esilletuonti välittämättä muiden teosten kommentoinnista – tällaisessa tapauksessa hiljaisuus tavoittanee ennemmin tai myöhemmin tekijän omatkin teokset.

Julkaisuvälin harventaminen (tämä kuuluisi oikeastaan edellisiin kommenttiini) saisi kaikki miettimään tarkemmin mitä julkaisee ja toisi enemmän tilaa kommenteille. Yksi asia josta kokeneemmat (ja tietysti kaikki yhdessä) voisivat huolehtia, on uusien kirjoittajien vastaanotto. Siitä olisi tulokkaankin helpompi rohkaistua verkottumaan.

Kehuminen? Se voi olla ansaittua, se voi olla kannustavaa ja kyllä se voi olla mielistelevääkin. Uskoisin että tässä ketjussa kuitenkin aidosti haetaan parempaa Aukeaa. Siispä mielipiteitä soisi lisääkin, tähän asti vaienneilta.



[19:19 22.4.2008] L.K.
Kristian: "Moni saattaa jäädä roikkumaan nimellisesti, mutta vaienneena."

Tunnistin tästä itseni.



[22:07 22.4.2008] Kristian
Minna-Maarit, tuo ehdottamasi otsikko voi ehkä toteutua. Siihen eivät kuitenkaan riitä sanat vaan teot. Tai tässä tapauksessa sanat jotka ovat tekoja.

Mitä mahdat tarkoittaa sillä, että kirjoitetaan aukealaisille? Millainen on aukealaisille kirjoitettu luova teksti? Kirjoittamisen lähtökohta voi olla vain itselleen kirjoittaminen, itsensä luova toteuttaminen, tietty uskollisuus itselleen kokeiluja unohtamatta. Jos kirjoittaessaan ajattelee mahdollista yleisöä, lopputulos ei voi olla kovin aito.

Teksti lopulta ratkaisee, siis miten se on kirjoitettu. Kirjoittajan maailmaan eläytyminen on sekin harjoiteltavissa oleva taito, mutta jos tekstissä ei ole tarpeeksi persoonallisuutta, siihen pureutuminen ei ehkä motivoi. Tietty totuus tuossa mainitsemassasi ikäeroasiassa kyllä piilee, mutta isompi erottava tekijä lienee käsitys siitä millainen on hyvä teksti. Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä, joku kenties molemmista :) Minulle hyvä teksti ei katso ikää, sukupuolta, maailmankatsomusta tms.

Tuo Aukean ikäjakauma huomioiden nuoren naisen maailman ymmärtäjiä pitäisi olla pilvin pimein. Kyse on omasta aktiivisuudesta, ei voi jäädä vain passiivisesti odottamaan palautetta. En näe mitään järkeä siinä että jokainen nyhjöttää omassa kolossaan toisia mulkoillen ja kärvistellen.

Mutta nyt on keskustelukiintiöni täynnä pitkäksi aikaa. Toivottavasti edes joku nukkuvista herää. Monologi tällaisessa tilanteessa tuntuisi kovin irvokkaalta.




[23:30 22.4.2008] S.A.
Joopa joo. Kommentit varsinkin proosan puolella ovat välillä olleet niukassa. En voi silti sanoa, etteikö olisi kannattanut laittaa tekstejään Aukealle. Olen saanut muutamia todella arvokkaita kommentteja. Kiitos niistä!

Itse olen pyrkinyt kommentoimaan tasaisesti ja monenlaisia tekstejä. Olen myös aina pyrkinyt antamaan kommentteja tekijöille, jotka ovat tekstejäni arvioineet. Täytyy kuitenkin myöntää, että joskus jokin teksti on niin kaukana omasta sektorista, ettei yksinkertaisesti halua sanoa mitään. Hoitakoot joku muu, mä hoidan jotain muuta.

Vaan jos kaikki kommentoisivat edes muutaman tekstin kuussa, olisi loppujen lopuksi kaikki tekstit ainakin pariin kertaan analysoitu. Ja jos hiirellä olisi siivet se olisi lepakko.



[09:23 23.4.2008] M.H.
Kristian, sitä juuri tarkoitin, että jos aletaan kirjoittaa aukealaisille, häviää luovuutta ja omaa otetta.

Toki on hyvä ottaa kritiikistä opiksi, varsinkin jos kyseessä on kielioppiasiat tai tekniikka, mutta omaa ääntä ei saa kadottaa, vaikka joku muu saisikin parempia pisteitä jollain toisella tyylillä.

Aukean keski-ikä onkin muuten 25-vuotta, tsekkasin tuolta infosta... mistäköhän muistin, että se on 19????

"Tuo Aukean ikäjakauma huomioiden nuoren naisen maailman ymmärtäjiä pitäisi olla pilvin pimein. Kyse on omasta aktiivisuudesta, ei voi jäädä vain passiivisesti odottamaan palautetta. En näe mitään järkeä siinä että jokainen nyhjöttää omassa kolossaan toisia mulkoillen ja kärvistellen."

Olen ajatellut, ettei kyse välttämättä vain ole laiskuudesta tai pittaamattomuudesta muiden töitä kohtaan. Syy voi olla myös sellainen, että tuntee itsensä pätemättömäksi kommentoimaan muiden tekstejä. Minustakin tuntuu joskus siltä, täällä kun on paljon ammattilaisia ja lähes ammattilaisia.


[10:16 23.4.2008] P.P.
Paljon ammatikseen kirjoittaviako täällä? Olen varmaan nähnyt yhden tai pari profiilin perusteella ja niiden tekstit ei ole olleet edes kehuttavia:)


[11:27 23.4.2008] M.H.
ammattilaisella en nyt välttämättä tarkoittanut ammatikseen kirjoittavia... vaan niin pro-ihmisiä että voisivat. Osa vieläpä opettaa.


[13:14 23.4.2008] A.M.
Keskustelu on kääntynyt tällä erää tutkimukseksi runouden ja runoilijoiden sielunelämästä. Haluaisin vielä täsmentää lausettani jossa mainitsin että, ”runohan on aina tekijänsä kuva”.
Toteamukseni ei millään muotoa tarkoittanut, että olisin mitenkään koskaan perehtynyt tekijän sielunmaisemiin. Tekijä(oli hän sitten kuka tahansa) on aina anonyymi. Ainoastaan se miten hän ajatuksensa ilmaisee, on kuvaa. Siitä kuvasta me muodostamme oman käsityksen. Kaikki tulkitsemme sen omalla tavallamme.
Jotkut kirjoittajat väittävät laittavansa tänne vain toisarvoisia töitään? Itse en siihen usko. Tietysti olen samaa mieltä siitä, että näin väitetään. Minusta se on kuitenkin vain takaportti jonka arat ihmiset jättävät auki.
Mikäli tekijälle tulee tunne että hänen helmeään ei osata arvostaa on helppo vedota siihen että: Pystyn/ on minulla parempaakin, mutta en viitsi niitä tänne laittaa. Tietysti täällä on myös ihmisiä joilla on juridisia velvoitteita omien töittensä esille laittoon. He taas ovat mielestäni kuitenkin jo sillä tasolla, ettei heidän tarvitse täällä julkaistuja töitään mitenkään ehdollistaa.

Minna-Maaritille taas sanon, että itse jo nuoruuteni eläneenä on minun nykyään paljon helpompaa ymmärtää nuoria ihmisiä. Aikuisena olen jo muodostanut niin sanotun egoni ja kykenen paljon rehellisemmin kohtaamaan ihmisiä jotka elävät nuoruuttaan.
Onkin kyynistä ja surullista sekä tavallaan hyvin tätä aikaa kuvaavaa että nuoret harvoin sanovat aikalaistensa töistä yhtään mitään.

Lopuksi totean niin kuin monessa muussakin puheenvuorossa on todettu: Kommentoikaa niin saatte kommentteja. Älkääkä koskaan pyytäkö mitään jos itse että ole valmiita mitään antamaan.



[08:56 24.5.2008] V.G.

Haluan vielä, vaikka viimeisen kerran, nostaa esiin tämän keskustelun, jossa väitetään (tai ainakin toivotaan) päinvastaista kuin keskustelussa "Aukea kuihtuu".

(Minna-Maarit, ei tuo toivomasi "Aukea kukoistaa" ole ainakaan tässä vaiheessa vielä aivan ajankohtainen, mutta toivottavasti jossain vaiheessa taas on. Toivon, että joku voisi sen vastaisuudessa ilosta huoaten julistaa! :)

Asia on niin, että Aukean kukoistus, kituminen ja kuoleminen käy yhtä jalkaa meidän, aukealaisten, kanssa.

Meistä riippuu voiko Aukea hyvin vai huonosti. Tuskin kukaan meistä toivoo Aukean kuolemaa. Mutta ei se yksistään edes ylläpidon pitämänä pysy pystyssä. - Ylläpito on muuten toiminut erittäin hyvin ja reilusti ja tehnyt aikaansa uhraten parannuksia ja muita mukavia juttuja meidän parhaaksemme. Ylläpidollakin on varmaan kasvot :) niitä kasvoja meidän on kiittäminen, että yleensä olemme täällä!

Kuulkaas siskot ja veljet! :) Ei auta vikiseminen, eikä sureminen, eivät ne Aukeaa pelasta! Jotain muuta on tehtävä.

Tämän kommentin yläpuolella on monta toivoa hehkuvaa ehdotusta asian parantamiseksi. Lueskelin niitä äsken ilokseni. Lukekaa tekin, niin saatte toivoa!

Aukean hyvinvointi ei riipu siis kokonaan ylläpidosta eikä "meistä", vaan sinusta ja minusta! Siis jokaisesta yksilöstä täällä. Niin juuri, s i n u s t a! Sinusta, joka voit osoittaa sormella itseäsi.

Kun minä osoitan sormella itseäni (ja katson peilistä), näen juuri jostain merkillisestä "taudista" toipuneen ihmisen, itseni. Taudilla on nimikin: vainoharhaisuus (paranoia). Sitä pidetään erittäin pahana ja vaarallisena tautina. Minussa se ilmenee siten, että luulen kaikkien negatiivisten lausuntojen koskevan juuri minua. Jos joku sanoo, että Aukea on mätä. Se olen minä, joka on mätä. Jos joku sanoo, että aukeassa kalastetaan suosiota antamalla hyviä numeroita, tai kommentteja, se olen minä, jota tarkoitetaan. Huhhuh, mitä omaan napaan tuijottamista! Mutta on siinä perääkin. Kun katsoin omaa 'statistiikkani', se näyttäisi herjaavan minua. Kopsaan sen tähän avoimesti nähtäväksi, että tietäisitte, mistä puhun:

Ykkösiä Kakkosia Kolmosia Nelosia Vitosia Yhteensä
1 149 339 406 971 1866
0.1% 8% 18.2% 21.8% 52%

Keskiarvo: 4.2

Olet antanut todella paljon suuria pisteitä.


Siis tuo viimeinen lause! Se on se herjaava, niin sen ainakin tällä hetkellä taudista toipuneena koen. Siunaan tuota ykköstä, joka sentään löytyy luettelosta. Se kertoo, että ainakin yhden kerran olen osannut olla myös tuomitseva. :)

Tuo "todella paljon" merkitsee kohdallani oikeastaan kuitenkin sitä, että Aukeassa on ollut (minusta) todella paljon hyviä ja todella hyviä tekstejä. Olen keskittynyt niiden kommentoimiseen, sillä edelleen olen sitä mieltä, että mitä parempia tekstejä Aukeaan lähetetään, sitä paremmin Aukea voi!

Olenkin sitä mieltä, että kannattaa kannattaa (sic!)suosia ja kommentoida tekstejä, joissa on "sitä jotakin", joka vaikuttaa lukijaan. Ei heitä pidä potkia päähän kateuden tai jonkun muun vihamielisen kohtauksen saaneena.

Mutta - tämän ajatuksen lainaan eräältä toiselta aukealaiselta, tosin omilla sanoillani - hyviä tekstejä kannattaa potkia ystävälliseen sävyyn ja lempeästi, jotta niistä tulisi vielä parempia!

Mutta tämä potkiminen on taitolaji. Pitää osata potkia oikeaan suuntaan, ja pitää olla visio, mitä voisi ehdottaa, ei vaatia, hyvän tekstin hyväksi. Joillakin täällä tämä taito on hallussa. Mutta esimerkiksi minulta se taito puuttuu. Voisiko sen oppia? Kuka tietää? Voisiko joku täällä opettaa sitä? Ystävälliseen sävyyn, tietty. Ja onko oikeus puolustaa omia tekstejään? Ja mistä tietää, milloin 'potkija' on oikeassa?

Kaikkiin yllä oleviin kysymyksiin haluaisin vastauksia.

Ja lopuksi toivoisin, ettei kukaan lähettäisi niitä huonompia tekstejään tänne näytille siinä toivossa, että joku sanoisi niitä hyväksi. Pitää pystyä seisomaan omien tekstiensä takana ja tarpeen vaatiessa selittämään, mitä on sillä ajanut takaa, mitä tarkoittanut.

Ristiriitaista? Niin on. Mutta niin on ristiriitaisuuksia täynnä koko elämä, eikös vain olekin? Mutta ristiriidat ovat solmukohtia, jotka vievät elämää eteenpäin. (Jos ne solmut pystyy avaamaan, edellyttäen sitä.)

Ja malliksi toisille (haa, miten ikävästi sanottu :) käyn kommentoimassa jonkun teoksen, joka on minusta tosissaan kirjoitettu, ennen kuin katoan remonttihommiin toisaalle :)

Peukut pystyyn Aukean hyväksi!





[02:08 25.6.2008] H.E.
Tämän keskustelun luettuani minusta olisi todella todella sääli, jos aukea kuihtuisi. Tämä on älyllisesti ja filosofisesti sen verran korkeatasoista viihdettä ja takuulla kehittävämpää kuin television katselu.

Se on vain totta, mihin ylempänäkin on viitattu. Siis se, että nuoret naiset eivät tunne itseään arvollisiksi arvioimaan ketään tai mitään. Sitä tunnetta tunnistan itsessänikin. Esimerkiksi nämä keskustelupalstat. Upeita keskusteluja, jotka herättävät ajatuksia ja tunteita ja kaikkea! Tekisi hirveästi mieli osallistua, mutta kun se vaatimaton sanomisentynkä, joka mielessäni iti, voi, joku sen jo ilmaisi paljon paremmin, osuvammin, hienommin. Ja sitten kun jotain kommentoi, tulee kauhean tyhmä olo.

Teosta kommentoidessa yritän joko piiloutua kriitikko-kuoren taakse tai sitten (varsinkin, jos en kommentoitavasta taiteen alasta, kuten esim. valokuvauksesta, mitään tiedä) esitän vain omia subjektiivisia näkemyksiäni ja yritän tehdä selväksi, että ne nimenomaan ovat niitä. Mutta silti, niin kuin Venla sanoi: hyödyllisen, "lempeästi potkivan", kommentin antaminen on pirun vaikeaa. Ja kun itse saa sellaisia, no, se vain lisää paineita. Mutta ehkä ei pitäisikään keskittyä kommentointiin tai kritisoimiseen, vaan vuoropuheluun. Vaikka aina täytyisi muistaa arvostella kokonaisuutta, ehkä arvostelun tai arvion tai kommentin - millä nimellä sitä nyt halutaan kutsua - ei pitäisikään olla kerralla valmis kokonaisuus, vaan jokin, joka kasvaa ja kehittyy pikkuhiljaa. Ihan niin kuin kaikki taideteoksetkin kehittyvät.

Tuollaiseen ideaalitilanteeseen aukealla on varmasti vielä paljon matkaa. Itsekin tulee usein vain heitettyä tekstille kommenttia eikä sen jälkeen muista käydä vilkaisemassakaan, mitä tekijä on mahdollisesti siihen vastannut. Eikä itsekään usein tule vaadittua kommenteihin tarkennuksia tai lisäselityksiä, vaikka jokin asia jäisikin vaivaamaan. Eihän sellaisia ole edes kovin helppo saada.

Sitten on vielä sekin vika, että usein tulee kommentoitua teoksia pikaisesti, sen kummempia syventymättä. Joskus tietenkin lukijan (tai katsojan) ensivaikutelman kertominen voi olla hyvinkin hyödyllistä tekijälle, mutta useimmiten pidemmällä syventymisellä saataisiin aikaan perustellumpia ja hedelmällisempiä kommentteja. Toisaalta silloin ei sitten ennättäisi kommentoida niin monia töitä. Varsinainen dilemma. Eikä sekään toisaalta ole oikein, että jotkut kommentoivat kaikki työt läpi ja toiset vain lätkivät niitä töitä tänne eivätkä tee mitään muuta. Vaan eivätpä sellaiset toisaalta saa yleensä niin paljon kommenttiakaan. Ja jotkuthan voivat nauttia nimenomaan kommenttien antamisesta, tai lukemisesta. Minä ainakin nautin, useimmiten molemmista. On hauskaa tuntea itsensä joskus hyödylliseksi. Vaikka sekin on tietysti subjektiivinen tunne, kommentin saaja ei välttämättä ole samaa mieltä.

Kysymykseesi Venla: Siis voiko hyvän kommentoinnin taitoa oppia? Mielestäni voi, ihan niin kuin kirjoittamista tai maalaamistakin voi. Ja sekin voi tapahtua vain esimerkin ja harjoituksen tarkan balanssin avulla. Siksi varmaankin kannattaa komentoida, vaikka itsensä tyhmäksi tuntisikin. Ja kannattaa myös lukea muiden kommentteja, koska se yleensä laajentaa näkemystä. Kaiken tämän voi tehdä yhteisen hyvän vuoksi, itselleen kommenttia kerjätäkseen tai pelkästään siksi, että kehittyminen kaikilla aloilla on hauskaa. Itselläni painavat nämä kaikki kolme syytä ja on niistä varmasti muitakin, en vain saa niitä väsyneistä aivoistani ulos.

Minulla on ainakin peukut ja varpaat pystyssä aukean puolesta. Tämä paikka on antanut minulle paljon lyhyen mukanahengailuni aikana. Yritän pysyä aktiivisena, mutta toisaalta välttää pelkkää aukealle kirjoittamista. Joskus kritiikkiinkin on hyvä suhtautua kevyellä otteella. Ja elämään yleensäkin ja aukeaan. Ja tämän sanoessani olen kuolemanvakavissani, tietenkin. :)

Hyvää yötä!


[01:28 26.6.2008] A.N.
"takuulla kehittävämpää kuin television katselu"

Samaa mieltä, vaikka olenkin tällä viikolla innostunut eräästä sarjasta, joka tulee joka (?) arki-ilta telkkarista klo 23.30-0.00. Siinä yhdistyy sopivassa suhteessa huumoria ja estetiikkaa.

Kai se on se "nainen vaietkoon seurakunnassa" fraasi, joka vaikuttaa kollektiivisissa alitajunnoissa yhä. Tämähän ei sinänsä ole pelkästään valtauskonnon, vaan lähes kaikkien näiden leveysasteiden ja vähän muidenkin alkuperäiskulttuurien juttu, käsittääkseni, vaikka juuri tuo kyseinen sananparsi tuleekin Raamatusta. Mutta ehkä aukea voisi olla edelläkävijä. Naisesta itsestä se on kai sittenkin kiinni nykypäivänä ja minä ainakin olen rohkaisemassa jokaista sukupuolta avautumaan.

"kommentin saaja ei välttämättä ole samaa mieltä"

Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että on se hienoa saada kommentteja. Ja mitä niiden antamiseen tulee, uskon, että nimenomaan harjoitus tekee siinäkin mestarin. Toki voimme oppia keskustelun taitoa muita lukemalla, mutta jokaisella on kuitenkin se omintakeinen ääni olemassa ja sen saa esiin vain sitä käyttämällä.

Ei kai aukean tulevaisuudessa loppujen lopuksi ole epäselvääkään. Paikka on vasta nousemassa hehkeimpään kukoistukseensa. On erilaisia suhdanteita, on ollut matalaa ja korkeaa, nyt lienee taas selkeästi jälkimmäisen aika. Ainakin vaistoni sanoo niin, että sellaisia värähtelyjä olisi ilmassa.


[19:11 2.7.2008] T.P.
Kirjauduin aukeaan nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja mitä näinkään – keskustelun aukean kuihtumisesta. Kamalaa! on ensimmäinen ajatukseni. Pelkoa ja epäuskoa. Kuukausia olen vältellyt aukeaa, joka kuitenkin komeilee suosikkilistallani selvästi esillä. Miksi? Jotta en uppoaisi siihen suohon (leviäväksi suoksi Asseri Aukeaa taisi kuvata). Jotta en joutuisi sen suunnattoman työsarkan eteen, joka kommentoimattomien tekstien muodossa siellä leviää. Jotta välttäisin vastuun. Koska minulla ei ole mitään tarjottavaa!

Ongelma onkin siinä, että ei ole mitään vastuuta. Aukeaa rakastetaan ja se on siellä sitten, kun sitä sattuu tarvitsemaan. Vai onko? Muistan hyvin sen kerran, kun vanha Aukea taannoin kaatui. Hätä ja paniikki, kun sisään ei päässyt, eikä muuta tietoakaan aluksi ollut. En omakohtaisesti ole kiinnittänyt huomiota Aukean mahdolliseen kuihtumiseen, koska en – omakohtaisesti – ole ollut aikoihin sitä seuraamassa. Olen ollut sitä kuihduttamassa.

Kuten tästäkin keskustelusta näkyy, ja kuten tässä keskustelussa on aiemminkin todettu, aukeaa koossapitävä ydinjoukko on pieni. Tunnistan samat aktiiviset nimet, jotka ovat olleet äänessä jo silloin joskus. Uusia äänekkäitä taitaa tulla harvoin. Kirjoittaminen, lukeminen, siihen keskittyminen ja palautteen antaminen ovat kaikki melko työläitä toimintoja. Palkitsevia, mutta työläitä. Ja totta kai ensisijainen tavoite jokaisella on kirjoittaa – ja sitten voimat rupeavatkin jo ehtymään. Onkin helppoa vain sylkäistä omat työnsä esille, kykkiä odottamassa kommentteja ja sitten vetäytyä taka-alalle – ja sitten unohtaa, että vastuu todellakin on meillä aukean käyttäjillä. Aukea ei toimi itsestään.

Noh, minä pyydän nyt anteeksi omia laiminlyöntejäni aukeaa kohtaan. En lupaa olla aina aktiivinen, en lupaa kantavani aina vastuuta aukeasta, mutta minä yritän – ja sen minä lupaan.


[16:30 4.7.2008] S.T.
Pakko kyllä lätistä tähän ketjuun tuosta mitä Teemu yllä sanoi: vastuun puute. Ollaanko me vastuuttomia? Odotamme kommentteja emmekä anna niitä?

En oikeasti usko, että aukeaa "koossapitävä ydinjoukko on pieni". En. Tänään juuri mietin niitä kaikkia kirjallisuuspuolen osaajia, kekkä on aukeassa saaneet kaipaamaansa rohkeutta ja julkaisseetkin ehkäjopa. Anteeksi kun olen ollut itse kommentoinnissani laiska, ehkä korjaan asian kun koneen äärelle jälleen pääsen, mutta aukea ei Ihan Oikeasti ole todellakaan mitätön. :)

Eääh, ei mulla ollut muuta asiaa. Kunhan olen meistä aivan julmetun ylpeä kaiken aikaa, ja kun ollaan pidetty tiimipossehenkiasia yllä vaikka on ottanu toisten käytös kaaliin. Se on minusta aivan törkyttävän hieno asia.

Nyt lopetan ennen kuin liikutun. Terkkuja kotiin. :)


[22:45 6.7.2008] M.M.
Ehkä jonkinlainen "teksti päivässä"-haaste piristäisi tunnelmaa? Kun tuntuu, ettei edes etusivulla oleville runoille satele kommentteja tai pisteitäkään. Vai ovatko ihmiset kesälomilla?


[09:08 7.7.2008] T.P.
On kiva kohdata vastarintaa, joka väittää tuomiopäivänjulistukseni olevan väärässä. :D Kiitos siitä Susanna.

Mutta haluaisin vielä kuitenkin korostaa mielipiteeni pohjautuvan lähinnä omiin "synteihini". Kuten sanoin, olen ollut kauan seuraamatta Aukean tapahtumia, enkä tiedä tarkasti mitään mahdollisen ongelman luonteesta.

En halua myöskään väheksyä Aukean merkitystä etenkin uusille raapustelijoille, jotka haluavat ja rohkaistuvat töitään Aukeassa julkaisemaan. Uskon siis täysin, että Aukean tukena on lukuisa joukko ihmisiä, jotka ovat tunteiden puolesta hyvinkin sitoutuneita. Näinhän minäkin, mutta kävi kuitenkin niin, että Aukea jäi syrjään, kun omia kirjoituksia ei pitkään aikaan valmistunut.

Ja nyt, kun tätä mietin, niin eiköhän ratkaisu kaikkeen löydy sieltä mistä tulin aloittaneeksi. Jokaisen omasta kokemuksesta, laiminlyönneistä ja niiden paikkaamisesta. Susanna totesi ja pyysi anteeksi myös omaa laiskuuttaan, kuten minäkin pyysin aiemmin. Eli ehkä parasta on nimenomaan olla miettimättä suuria kuvioita ja keskittyä siihen mitä voi itse tehdä Aukean hyväksi.

Näihin löpinöihin, näihin tunnelmiin...


[05:47 28.12.2008] bump
:)


[01:31 6.1.2009] S.K.
Kuihtuu se.


[01:37 6.1.2009] S.K.
"Noh, minä pyydän nyt anteeksi omia laiminlyöntejäni aukeaa kohtaan. En lupaa olla aina aktiivinen, en lupaa kantavani aina vastuuta aukeasta, mutta minä yritän – ja sen minä lupaan."

Lupaa että annat kommentin jokaista saamaasi kommenttia kohden, henkilölle joka on kommentoinut teostasi. Se ei ole paljoa ja palaute menee oikeaan osoitteeseen. Sellaiseen joka on sen jälkeen sinulle kiitollisuudenvelassa jne. (ehdotin tätä jo vahan Aukean aikoihin).


[21:19 6.1.2009] S.T.
Minusta olisi hyvä jos kommentointi ei olisi pakkopullaisaa vaan kivaa. Luulen, että siitä tulee kivaa sillä, että opettelee lukemaan niin kuin nyt itse lukee ja sanomaan rohkeasti myös ääneen, kuinka teoksen kokee ja miten sitä ehkä voisi myös parantaa, terävöittää. Pakkokommentointi on meikäläistä aina ärsyttänyt ja ärsyttää varmaan vastakin, mutta aina olen sanonut jos jotain sanottavaa on ollut, olkoon kuinka hyödyttömän tuntuista itsestä.

Ehkä meidän pitäisi opetella kommentoijina rakastamaan omaa, hyvää ja huonoa kritiikkiä antavaa ääntämme? :D


[09:43 7.1.2009] S.K.
Niin.. siis sehän ei tee kommentointia pakolliseksi että numero tulee siina samalla. "Lähetä"-napin sijaan voisi painaa vaikka numeroa "5". Se olisi vain taloudellista, ei tarvitsisi niin paljon klikkailla sinne tänne, eikä jää vahingossa jompi kumpi laittamatta.

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty