Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Pitkät kokoelmat

[12:15 1.5.2008] V.G.

Vappurähinöiden jälkeen, nyt kun on hiljaista (kaikki vielä nukkuvat) tulin äsken toivorikkaana kurkistamaan, mitä uutta Aukeassa.

Olihan täällä: kokonainen uusi kokoelma "listan" kärjessä. (Luen usein juuri listalta ensin, sillä ne ovat siellä toisten hyvinä pitämiä ja herättävät siksi kiinnostusta. Ja jos on aikaa, ja lista on liikkunut hitaasti, luen kyllä muitakin, sieltä täältä, makuni mukaan.Toinen määräävä tekijä on aika. Se ei salli kovin pitkää viipymistä yhden kokoelman kohdalla.)

Aloin lukea kärjessä olevaa, mutta kun huomasin, että kysymyksessä oli pitkä kokoelma, aloin purkaa pettymystäni sen yhteenvetosivulle.
Leikkasin sen, mitä ennätin kirjoittaa, sieltä irti, kun ajattelin, että kysymys on ilmiöstä, josta voisi yleisimminkin keskustella. Liitän sen alun tähän:

Sanot: "Runoja parin vuoden ajalta, koittakaa kestää! :)"

Voi harmi. Sanon suoraan, että minä en kestä. Jos runoja on enemmän kuin viisi (kuudes vielä menettelee, ehkä joskus seitsemäskin) hyppään yli. (Näin on tapahtunut viime aikoina kaikille, jotka ovat innostuneet lähettämään mielestäni liian pitkiä kokoelmia.) Minun kohdallani on asia näin, pitäisi tuohon äskeiseen lisätä.

Ja jos oikein suoraan sanon, mitä ajattelen, on pitkien kokoelmien lähettäminen mielestäni hiukan epäreilua toisia aukealaisia kohtaan.

Jos naputtelee pelkkiä numeroita, käy pitkänkin kokoelman lukeminen aika kevyesti, mutta olen sitä mieltä, ettei ihminen elä pelkistä numeroista täällä Aukeassakaan. Sitä paitsi numeroitahan voi viskellä sinne tänne sen enempää ajattelematta. Mielestäni olisi suotavaa, että jokaisen tekstin kohdalla voisi pysähtyä ja sanoa siitä jotain. Mutta kun samalta tekijältä on kymmenen, kaksikymmentäkin runoa (joka on Aukea sallima määrä, ilmeisesti), vie se lukijalta kohtuuttomasti aikaa, eikä hän ennätä edes tutustua toisten teksteihin.

Mutta korostan, että tämä on vain minun mielipiteeni, joka häiritsee itseänikin, sillä en voi olla ajattelematta, mitä "helmiä" tulen menettäneeksi yliloikkausteni vuoksi. Voin sanoa reilusti, että ilahdun ja nautin vähintään yhtä paljon kuin tekijä itse, silloin kun hän onnistuu (varmasti myös omasta mielestään) tekemään hyvän runon.

Joku voi sanoa, että olen kateellinen sille, jonka kynä "juoksee". Niin voin ollakin, varsinkin kun itsellä "ei juokse" (runon tekeminen tuottaa nykyisin suunnattomia vaikeuksia). Mutta enemmän ajattelen kuitenkin asiaa lukijan näkökulmasta.

Joku voi sanoa, että "onkos pakko lukea kaikki runot kokoelmassa?" Minulle on. Kuulun nähtävästi ihmisiin, joilla on sisäinen käsky: kaikki tai ei mitään! Ja minusta on ikävä jättää mitään kesken.

Vielä kerran sanon, että tämä on minun pulmani. Enkä kohdista tätä mielipidettäni kehenkään henkilökohtaisesti.

Olisi tosi mielenkiintoista tietää, miten toiset tähän asiaan suhtautuvat. Ja jos toiset ovat sitä mieltä, että siitä vaan sanoi zaikovski, kokoelmien pituus ei saa olla esteenä, ei mitään rajoituksia! Niin olen kyllä ihan hiljaa. Ja kaikessa hiljaisuudessa nielen harmini ja jatkan pituusloikkaa. :)



[12:40 1.5.2008] A.M.
Kyllä Venla olen aivan tasan tarkkaa samaa mieltä kanssasi. Mikäli kokoelma on liian pitkä, se syö lukijaa, kuten mielestäni myös itse kokoelmaa. Kokoelmien esille laitossa teosten määrän voisi pudottaa heti alkajaisiksi esim. 10n työhön.


[16:05 1.5.2008] L.A.
Se riippuu niin julkaisuformaatista - eihän runokirja jossa on satakunta runoa tunnu lainkaan liian pitkältä kokoelmalta lukea. Sen sijaan aukealta lukiessa minun kipurajani on kanssa siinä seitsemän ja kymmenen välimaissa, riippuu siitäkin kuinka pitkiä ja "hankalia" kokoelman tekstit ovat. Ja kuinka eheä kokoelma on kyseessä, mielestäni julkaistun sarjan tekstien tulisi liittyä toisiinsa ja keskustella toistensa kanssa, ei niinkään "kirjoitin nämä nyt tässä välissä kun odottelin seuraavaa julkaisupäivää".


[00:43 2.5.2008] A.N.
"Mutta kun samalta tekijältä on kymmenen, kaksikymmentäkin runoa (joka on Aukea sallima määrä, ilmeisesti), vie se lukijalta kohtuuttomasti aikaa, eikä hän ennätä edes tutustua toisten teksteihin."

Minulla meni tässä kyseisessä kokoelmassa viisitoista minuuttia ja olen hidas lukija, sekä ehdin syventyä toden teolla jokaiseen, juuri niin antaumuksella kuin halusinkin ja se oli todella hieno kokoelma! Kiitos siitä vielä tässäkin yhteydessä. Sen sijaan usein yhdenkin yksittäisen teoksen tavaaminen on täyttä tervan juontia, jos siinä ei ole mitään kiinnostavaa.


[15:51 2.5.2008] M.L.
osin samaa mieltä sekä antin että venlan kanssa.
hyvä kokoelma kantaa loputtomiin. huonot menevät pituuden myötä puuroksi. runot sekoittuvat toisiinsa, kolmosia kolmosten perään, "ihan jees.." ja loppukommenteissa "huh, jaksoinpas!".

laura taas toi hyvän pointin juuri julkaisuformaatin suhteen, runokirja on aivan eri asia kuin lukea näytöltä, klikkailla ja näpytellä ja säätää vääntää kääntää.. kyllä kymmenen kohdalla alkaa olla se meikän raja.

ja niin, "koittakaa kestää!:)" on se ensimmäinen ja viimeinen virhe minullekin. en muista kuka, mutta joku aukealainen aikanaan sanoi minulle, että älä pyytele anteeksi, älä selittele sanojasi liiaksi, anna runojen puhua puolestaan. jos jo alussa täytyy pyytää lukijaa kestämään, no, mulle se kertoo hyvin paljon kirjoittajasta itsestään ja varsinkin hänen suhteestaan omiin sanoihinsa.


[17:01 2.5.2008] A.N.
Voihan se olla, että kestämisellä viitataan myös lukijan kärsivällisyyteen, siksi toimin ohjeen mukaan, koetan kestää ja usein se myös palkitaan hienolla lukukokemuksella. Ei missään kirjoittamisen "Raamatussa" määrätä, että lukijalla pitäisi olla hauskaa tai kivaa tai helppoa, se on tavallaan kirjailijan päätettävissä, onko näin viisainta tehdä.

Toki itsekään en pyydä lukijaa kestämään, koska - jos kestävyyspyyntö tulkitaan anteeksipyynnöksi, niinkuin usein tavataan tehdä, toisin kuin tuossa ensimmäisenä esille tuomassani mahdollisuudessa vihjasin - se on tavallaan kirjoittamaton sääntö, että pois turha anteeksi pyytely, vaan oletan lähtökohtaisesti, että kaikki tykkäävät suoltamastani tekstistä kuin nyrjähtänyt vellistä.. Luon siis alussa illuusion, että tämä nyt on helposti kestettävissä ja ehkä se sitten onkin helpommin kestettävissä kuin muuten olisi :D

Mutta lukijana pyrin olemaan itselleni mahdollisimman rehellinen. Jos minua ei kiinnosta, vika ei välttämättä ole tekstissä vaan minussa ja toisin päin kääntäen, jos kirjoittajana tekstini ei kiinnosta, vika ei välttämättä ole lukijassa, eikä varsinkaan minussa, vaan yleisissä värähtelyissä ja ilmaston lämpötilassa ja kosteusprosentissa :D Tarkoitan, että samalla tavalla kuin kirjoittaja voi hioa tekstiään loputtomiin, myös lukija pystyy halutessaan löytämään jokaisesta tekstistä hyviä puolia. Pyrin joka tapauksessa tekemään näin, silloinkin kun teksti ei oikein sytytä eikä iske ja yleensä onnistunkin, saan lukijana onnistumisen elämyksen ja silloin on myös kirjoittaja onnistunut! Lopulta teksti siis tehdään yhdessä, sekä lähettäjä, että vastaanottava taho.

Mutta selittelystä vielä, olen alkanut kokea, että kyllä sitä voi vähän selitelläkin, kunhan on riittävän pitkään opetellut, mitä selittämättömyys on. Kun on antanut sanojensa puhua vuosia puolestaan, tuskin on kovinkaan rikollista hieman puhua niiden sanojen puolesta.

Ja kun tässä nyt ilmiselvästi viitataan tiettyyn kokoelmaan, sanomatta kuitenkaan suoraan mihin - en ole aivan varma, onko se kovinkaan korrektia, mutta en nyt ala siitä sen kummemmin vaahdota, koska voin olla väärässäkin, enkä käsitä kaikkea tai mitään - niin sanonpahan vain tilanteen tasapainottamiseksi ja muutenkin, että minusta se nimeltä mainitsematon kokoelma oli aivan loistava, selityksillä tai ilman, eivät ne vaikuttaneet suuntaan eivätkä toiseen. Niinkin voi runoja lukea.

Voisin kai tiivistää, että tämä kommenttini koskee nyt ensi sijaisesti runojen lukemista, ei niinkään niiden kirjoittamista. Henk. koht. olen saanut pitkistä kokoelmistani aina aivan loistavaa palautetta. Minun "sydäntäni" lämmittää jopa se "jaksoinpas", sehän on selkeä taisteluvoitto. Kaikista kommenteista oppii. Jos allekirjoittanutta haluaa jotenkin "loukata" kommenteilla, niin kannattaa jättää kokonaan kommentoimatta. Toisaalta sekin on armahtava kokemus kaikille osapuolille, koska en ala laskea, enkä pitää lukua, kuka minut on kulloinkin jättänyt pitkien ja raskaiden kokoelmieni takia kommentoimatta :D Siitä tulisi aika pitkä lista ja saisi olla 24/7 vetämässä herneitä nenään siitä kun on jäänyt huomiotta :D

Mutta hyviä kommentteja kaikilla, ei sen puoleen. Ja voisihan ylläpitokin alkaa kehitellä sellaista systeemiä, että pitkät ja normaalipituiset kokoelmat jaoteltaisiin erikseen, niin tietäisi lukijakin jo etukäteen hieman mitä on odotettavissa. Minä en ainakaan ala alle 20 runon kokoelmia tehdä, sitten mulla varmaan hiipuu kirjoittelu tänne kokonaan.. Eli ylärajojen kaventamiseen suhtaudun huolestuneesti. Eikös niitä ole jo kavennettu, ainakin syksyllä 2005 tänne sai vielä pistää 42 runon kokoelman ja muistanpa kommentoineeni myös 80 runon settiä, joka oli vieläpä kirjoitettu 20 vuoden ajalta! Kyllä minusta semmoisessa lukijankin pitäisi vähän skarpata, ne olivat helppoja ja perinteisiä, mutta huikean hyviä vanhan ihmisen kirjoittamia runoja, joita ei paljon kukaan valitettavasti kommentoinut. Jännä ilmiö sekin, miten itsellä on kokoelmat sen jälkeen keskimäärin huikeasti pidentynyt kun tuli tämä kattoraja, ennen sitä saattoi pistää 1-3 runonkin settiä ilmoille, nyt ei tulisi mieleenkään :D


[20:01 2.5.2008] J.K.
Meitsi on tällainen entinen Aukea-aktiivi, mutta sanonpa silti sanani tähän.

Kyllä pitkillä kokoelmilla on tilansa ja paikkansa täällä. Ajatus pitkien kokoelmien julkaisemisen reiluudesta tai epäreiluudesta (epäreiluudesta sikäli että pitkän kokoelman kommentoijalta jää vähemmän aikaa muiden tekijöiden teksteille) on mielestäni vähän outo. Mikä nyt maailmassa yleensä on reilua? Saman tien voisi sanoa, että hyvien tekstien julkaiseminen on epäreilua huonojen tekstien kirjoittajia kohtaan, koska monet aukealaiset varmasti skippaavat huonot ja paneutuvat mieluummin hyviin.

Ainakin tämän kyseisen kokoelman kohdalla lukijoiden "koetteleminen" kannatti. Jälki oli epätasaista, mutta joukosta löytyi niin monta hienoa tekstiä (tukeudun tässä arviossa oman makuni lisäksi muihin kehuviin kommentteihin), että lyhyemmästä kokoelmasta jotkut näistä olisivat helposti jääneet pois. Se olisi ollut sääli.

Jäntevyys ja kokonaisuuden taju eivät myöskään ole huonoja juttuja. Pitkässäkin kokoelmassa näkisi mieluusti jonkin johtoajatuksen, ja itsekritiikkiä materiaalin valinnassa. Mutta jos nyt laatikkoon on kertynyt eri tyylisiä tekstejä, joilla kaikilla on oma arvonsa, ei niiden laittaminen esille (vaikkakin sitten hajanaisena ja pitkänä) kokoelmana ole minusta mikään sormella heristeltävä juttu. Jos tekstit ovat hyviä ne kyllä kantavat - ja lukijankin luulisi olevan tyytyväinen saadessaan samalla rahalla enemmän hyvää.

Mutta anteeksi ei pitäisi pyydellä, se on totta.


[21:10 2.5.2008] V.G.
Antti sanoo: "Ja kun tässä nyt ilmiselvästi viitataan tiettyyn kokoelmaan, sanomatta kuitenkaan suoraan mihin - en ole aivan varma, onko se kovinkaan korrektia..."

Venla sanoo: "Kysymyksessä oli Satu Limnellin Runokokoelma. Niin kuin tuolla alussa kerroin,aloin innolla lukea listan kärkeen ilmestynyttä uutta kokoelmaa ja menin yhteenvetosivulle saadakseni kokonaiskuvan kokoelmasta, huomasin sen pitkäksi, ja siinä samassa into lässähti ja aloin kirjoittaa sinne valituslauluani, kokoelman pituudesta, tietty.:)

Sitten tuli mieleen, että on epäoikeudenmukaista valitella juuri Satu Limnellin teosten kohdalla, koska samanlainen uupumiskohtaus sattuu minulle muidenkin pitkien kokoelmien kohdalla. Leikkasin lauluni sieltä pois, ja liitin sen tuonne keskustelupalstan alkuun. Tarkoitus oli, että saisin tietää, miten muut kokoelmien pituuteen suhtautuvat. Ja nyt siis tiedän. Ja ihan hyvä Jokainen saa pitää oman mielipiteensä, tietysti! (minäkin, kai?)

Korostan vielä, että kysymyksessä on vain minun suhtautumiseni. Yllätyksekseni joku muukin kokee asian samoin. Mutta he, jotka pitävät pitkistä kokoelmista, ovat aivan oikeassa. Tarkoitukseni ei ole missään vaiheessa kieltää heitä nauttimasta kokoelmien pituudesta, päin vastoin ihailen heidän jaksamistaan!

Tein virheen, myönnän. Minun olisi pitänyt tehdä niin kuin tähänkin asti. Tunnustaa vain itselleni voimani ja rajoitettu aika, joka on käytettävissäni, ja lennähtää kevyesti yli.

Nyt olen pahoillani Satu Limnellin takia. Kävin äsken sieltä täältä lukemassa joitakin hänen runoistaan. En huomannut niissä mitään vikaa. (Mutta Satu! Käännetään asia niin, että olethan sinä tässä jupakassa saanut ilmaista mainosta kokoelmallesi. Varmaan moni rientää nyt juoksujalkaa ihailemaan ja ihmettelemään runojasi! Toivotaan. Käyn itsekin joku kerta, kun ennätän, kommentoimassa jonkun niistä. Sen olen sinulle velkaa. Älä ajattele minua pahalla. Tarkoitukseni ei ollut kohdistaa "purkaustani" sinuun. Sitä varten en maininnut nimeäsi. Mutta jos se tulkitaan epäreiluksi, niin nyt mainitsin. Toivottavasti et siitä pahastu.:)

Ja Antti N. Kirjoittele vain rauhassa pitkiä kokoelmiasi. :) Olen minä niitä sen verran joskus aikaisemmin vilkuillut (ja ehkä kommentoinutkin, en muista) että sinähän taidat olla todella erikoisen tuottelias ja kunnioitettava kirjoittajana. Tunnen vain ihailua (ja ehkä kateuttakin) ehtymätöntä luomisvoimaasi kohtaan. Jatka samalla innolla!
Sinulla on sana hallussa ja oma tyyli. Kertakaikkiaan hieno juttu.

Joona Kivirinta sanoo: "Mutta anteeksi ei pitäisi pyydellä, se on totta."

Minä kuitenkin pyydän anteeksi, jos olen pahoittanut jonkun mielen. Se ei ollut tarkoitus.




[22:47 2.5.2008] M.A.
Joona, en tiennytkään, että olet edelleen Aukealla. :) Harmi, ettet ole julkaissut täällä mitään. Onnittelut esikoiskirjasta!

Juu juu, asiaan. Pitkissä kokoelmissa on mielestäni muutamia aika hankalia puolia, sekä lukijan että tekijän itsensäkin kannalta. Esimerkiksi kommentit jäävät usein aika vähiin, etenkin loppupuolella. Ruudulta lukiessa (ainakin minun) on vaikeampi syventyä pitkiin kokoelmiin, mikä saattaa kyllä johtaa koko kokoelman ohittamiseen ilman lukemista. En ehdi, en jaksa, en vain kykene. Kipuraja menee Lauran tavoin siinä vähän alle kymmenen kieppeillä.

Yleensä pyrin todella keskittymään jokaiseen tekstiin jota kommentoin, ja minun pitkähkön kommentointityylini tietäen, jonkin 20 runon kokoelman kommentointi kestäisi varmaan viikon. Sen täytyisi kyllä olla jokin aivan erityisen, poikkeuksellisen eheä ja laadukas kokoelma, että sellaista ryhtyisin lukemaan muuten kuin aivan silmäillen.

Harmi kyllä useissa pitkissä kokoelmissa on ongelmana juurikin se epäyhtenäisyys - tuntuu, että laatikon pohjalta on kaivettu kaikki ne kymmenen vuoden aikana kirjoitellut irtopalat, joissa sekä tyyli että laatu saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa. Joskus tuntuu, että itsekritiikki on kokoelmaa koostaessa unohtunut laittaa päälle kokonaan. (Huom: En nyt siis viittaa tässä keskustelussa esillä olleeseen kokoelmaan, jota en ole edes lukenut.) Saattaa olla, että siellä joukossa on tosi laadukkaitakin runoja, mutta lukematta jäävät yhtä kaikki. Olen jo hyväksynyt sen seikan, etten milloinkaan saa luettua kaikkia maailman hyviä runoja, saati sitten kirjoja, joten arvostan aikaani korkeammalle kuin mahdollisuutta, että siellä jossakin saattaa olla jokin hyvä runo, jonka nyt missaan. Enkä muuten aio pyytää sitä anteeksi. ;)

Verrataan nyt sitä vaikka runokirjaan: ei julkaistu runokirjakaan yleensä ole sekalaista "jäämärunoutta", joka ei sopinut mihinkään temaattiseen kokoelmaan (lukuun ottamatta "Kootut"-kokoelmia, joissa kartoitetaan yleensä kymmenien vuosien uraa). Yhtä hankalaa paperikirja olisi lukea, jos se sellainen olisi. (Edelleen puhun siis omista mieltymyksistäni.)

Aukean julkaisurajat ovat mielestäni niin lyhyet, että pitkänkin ajan kuluessa syntyneet tekstit on kyllä aivan mahdollista laittaa esille eheämpinä ja lyhyempinä setteinä suhteellisen lyhyen ajan kuluessa. Mikäs kiire tässä? Joskus tuntuu, että hirvein kiire tässä maailmassa on niillä, joilla on eniten aikaa jäljellä. ;) Ehkä minä olen sitten jo niin vanha, että voin julkaista täällä jopa yksittäisiä runoja. :D

Tai, jos haluaa laittaa Aukealle heti ihan kaiken mitä on koskaan kirjoittanut, ne on mahdollista laittaa varastoon ja siirtää sitten sieltä julkaistuksi osa kerrallaan. Sitähän varten varasto on olemassa. Minun mielestäni se olisi kätevää tekijänkin kannalta. Oman julkaistun teoksensa alle saa käsittääkseni laittaa ilmoituksen ja linkin laajempaan kokoelmaan varastossa, vaikka sen mainostaminen keskusteluissa ja kommenteissa onkin kiellettyä.

Mutta niin - mielipiteitähän nämä kaikki ovat. Tuskin sitä aitoa, oikeaa Totuutta(TM) tässäkään asiassa koskaan löytyy. ;)


[09:26 3.5.2008] V.G.
Vähän samaa tavoittelin tuolla alkupuheenvuorossa kuin Minna Autio tuossa yläpuolella. En vain osannut ilmaista itseäni yhtä hyvin. Kiitos, Minna. Selvitit minulle omia ajatuksiani! :)

Minäkin haluan onnitella Joona Kivirintaa hänen elokuussa ilmestyvästä kirjastaan! Hienoa!

Googletin ja aivan ensimmäiseksi törmäsin Joonan novelliin, joka on tosi hyvä. Käykääpä lukemassa:
http://www.welhofilmi.com/pdf/irti_novelli.pdf

Mitenkähän linkin saisi tällä palstalla toimimaan, niin että se olisi sininen? Yritin, mutta jäi harmaaksi.




[19:34 3.5.2008] V.H.
Kävin lukemassa, todella hieno.


[20:15 3.5.2008] P.P.
Minäkin kävin lukemassa. 2p:)


[10:08 4.5.2008] S.T.
ONNEA JOONA! Mahtava juttu. :)


[13:11 4.5.2008] J.K.
Minäkin kävin lukemassa. Hyvänä päivänä voisin antaa 3p.

Mutta joo, kiitos. Keskustelu meni sivuraiteelle, sori tästä.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty