Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kuvataide
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Taiteen määrityksestä

[10:21 21.5.2008] R.H.
On mielenkiintoista kuulla miten määrität "hyvän" työn, onko sisältö,konsepti,idea tärkeä vai vain toteutus? Onko contempery art,ite-taide taidetta vai"osaamattomuutta"?
Luokitellaanko osaaminen idean,sisällön vai tekniikan mukaan?
Onko lapsen hyvin huolella ja tunteella tehty teos yhtä tärkeä kuin viimetippaan veistetty valokuvan jäljennös?
Kumpi tuntuu tärkeämmältä, tunne vai tekniikka, tarkoitus vai toteutus?
Ennen taide oli yhteiskunnan ylhäisten huvia, maksettuja "kukoistuksen" kuvauksia mutta myös yhteiskunnan aikakautensa kuvausta.
Onko siis nyt kameran aikana tärkeämpää osata kuvata kuin kamera vai osata kuvata aidosti oman itsensä kautta yhteiskunnan liikkeitä?
Onko tärkeää antaa ihmisille joka pystyy aistimaan ja tuntemaan yhteiskuntaa ja haluaa ilmaista sitä omin keinoin kiitosta vai antaa kiitosta vaan pyrkimyksestä realismiin, osata kuvata kukka kukkana eikä kukkana jonka sinä yhteiskunnan tuotteena näet sielusi silmin?
Näin halusin vain antaa hieman ajateltavaa "hyvä-huono" kriitikoille,onko kaikki niin yksinkertaista?.
Mielenkiinnolla kuulisin ajatuksianne.




[11:01 21.5.2008] P.P.
Eiköhän se ole idean, sisällön ja tekniikan yhdistelmä, ei ne sulje pois toisiaan.


[11:05 21.5.2008] R.H.
ei mutta sun pitää osata määrittää tekniikka ensin, onko tekniikka oma tekniikka vai vanha akateeminen valokuva tekniikka


[11:07 21.5.2008] R.H.
onko ite-taiteilijan tekniikka huonoa koska he ovat luoneet vuosien aikana aivan oman tekniikan kuten julkisuudessa ollut Veijo Rönkkönen?


[11:07 21.5.2008] P.P.
Tekniikkaa on kahdenlaista: hyvää tai huonoa:) Kai sinun pitäisi se jo tietää, kun opiskelet taidetta?


[11:12 21.5.2008] R.H.
niin tässä halusinkin kysellä tuota "hyvää-huonoa"? käsitettä, mitä enemmän olen taidefilosofiaa lukenut ja opiskellut sitä enemmän olen epävarma "hyvästä ja huonosta" siksi se on kiinnostavaa.
Ensin määritä tekniikka, onko Veijo Rönkkösen tekniikka huonoa koska se tulee Rönkkösestä itsestään, on kehittynyt omanlaisekseen vuosien varrella.
Onko itsestään pulppuava luovuus vai akateeminen ja teoreettinen tuotanto verrattavissa?


[11:13 21.5.2008] P.P.
Minusta tuntuu, että on olemassa ihmisiä joiden on mahdotonta käsittää, että he olisivat huonoja piirtämään. Sellaiset ihmiset on luoneet jonkinlaisen ihan oman maailmansa, joka korvaa todellisuuden. Niiltä sitten kuulee vanhentuneesta taidekäsityksestä, oma tyyli sitä ja tätä, blaa blaa.. selittelyä.


[11:14 21.5.2008] P.P.
Taidefilosofia? Heh heh..


[11:17 21.5.2008] R.H.
niin miten siis määrität huonon? ite-taiteilija esim. on huono? kun menet galleriaan otatko selville taiteilijan taustat, kaivat jokaisen vanhan työn että tiedät onko realistisen tekniikan hylännyt "huono" vai ei?


[11:18 21.5.2008] R.H.
täytyisikö kaikkien mennä samaan akateemiseen muottiin ollakseen "hyvä"? "hyvä" niinkuin nuo kymmenet realistiset katutaiteilijat koulumatkani varrella?

niin jos haluaa paneutua luovuuteen kannattaa joskus tutustua filosofien käsitykseen taiteesta saada vähän laajempaa kuvaa ja erinäkemyksiä


[11:21 21.5.2008] R.H.
miksi kenenkään tarvitsee käsittää olevansa "huono" jossain jos siitä nauttii ja saa iloa?


[12:37 21.5.2008] K.S.
riina, tarkoitatko, että taidetta ei tulisi arvostella tai pitää huonona, kunhan se säilyy omaperäisyyden reunojen sisällä? Realismin osaaminen on selkeästi nykyään aliarvostettua, sehän on selvää modernin nykytaiteen puolella. Mutta miksi silti selität, kuinka tärkeää ja antavaa olisi lukea sitten -ooh- avartavista taidefilosofisista määrittelyistä? Eli sekin on oikeastaan akateeminen näkökulma, filosofitkin antoivat taiteelle hyvän ja huonon määritelmänsä, mutta mitä sitten? Eihän sun pitäisi välittää niistäkään, jos taiteilijan tulisi vain pitää itestään? :D

Hyvän ja huonon taiteen dilemmaahan voisi vaikka verrata Don Quijoten pulmaan. Jos ei tajua taistelevansa turhaan vastatuuleen, mutta se tekee onnelliseksi (ja hulluksi) niin omapahan on valintansa. Ja jotkut sit seilaa vaan kaiken läpi helpommin, jos tekniikka on ikäänkuin muun maailman hyväksymä ja pidettyjen seikkojen mukainen.

En kyllä tajua, miten kylläkään tästä Hyvä & Huono -asioista voisi vetää mitään pysyvää totuutta, koska sitähän ei tietenkään ole.
Joskus tuo tekninen täydellinen suoritus realismissaan kuuluu asiaan ja sitä osaamista edelleen tarvitaan yhä enemmän tässä TEKNIIKAN maailmassa. Olen jyrkkä, tiedetään, mutta se sopii mulle, en käy sitä kieltämään, tykkään haastaa itseäni vaikeiden töiden kautta.

Toisaalta olet oikeassa, että on yhtä tärkeää säilyttää se minuutensa ja omalaatuisuutensa nykyään, ettei kaikki olisi samasta muotista. Mutta kun se epämääräinen lahjakkuuden vaatima rima on myös väkisin nostettu monilta osin jo niin ylös, ettei sitä voi enää alentaa. Se vain on niin, että kaikki tahtovat vain uutta ja ihmeellistä, elämystä toisensa perään, yhä oudompaa, suurempaa ja friikimpää, järjetöntä ja hullua ja selittämätöntä, koska lähes kaikki aspektit maailmassa on lähestulkoon koluttu läpi.
Taide muuttuu koko ajan siinä mukana, mutta se ei tarkoita että jonkun tyylin tai tuon Hyvyyden ja huonouden olisi muututtava radikaalisti mukana. Ihminen on häilyvä ja pitää jostakin ehkä tänään enemmän ja huomenna vähemmän. Mutta kaunis on aina kaunista, sitä on vaikea muuttaa.



[12:49 21.5.2008] M.H.
Hyvä työ on sellainen mikä kykenee jollain tasolla koskettamaan minua. Määrittely on siis subjektiivista ja itse olen kovin kaikkiruokainen taiteen suhteen. Joskus hämmästyttää suuri tekninen osaaminen yhdistettynä vahvaan sisältöön ja joskus työ saattaa olla ristiriidassa kaikkien "sääntöjen" kanssa ja siten se on omaperäistä, hämmentävää ja nerokasta.

Eräs taiteilija sanoi kerran, että kaikki oppivat maalaamaan jos vain haluavat. Mutta nykyään kun on tosiaan kamera, taiteessa on alettu arvostaa entistä enemmän ulkoisen kuvaamisen sijasta sisäisen maailman kuvaamista, joten tunne on tärkeää... ja kyllähän se tunne välittyy vanhojen mestareidenkin töistä. Jotkut vaan osaa ja toiset ei... lahjakkuudet kyllä tunnistaa, teki sitten millaista taidetta tahansa.

Kuvataidetta voisi oikeastaan verrata tanssiin, ei riitä että on teknisesti aivan huippu, jos mukana ei ole tunnetta, se tanssi ei näytä eikä tunnu silloin miltään. On itseasiassa mukavampi katsella sellaisen ihmisen tanssia, joka on ehkä teknisesti kömpelökin mutta joka vetää niin fiiliksellä että ei mitään rajaa... koska siitä välittyy ilo.

"If it makes you happy, it can't be that bad"


[14:11 21.5.2008] J.N.
Mun mielestä tärkeintä on se tunne mikä sulla on itsellä tehdessä, olkoon tekniikka mitä tahansa. Arvostusta (varsinkin muiden taiteilijoiden) saa tietysti teknisellä osaamisella. Ja mielestäni teknisesti taitava työ on usein laadullisesti "painavampi" kuin vähemmän teknisesti taitava, luulen että "tavallinenkin" yleisö huomaa sen.

Eli kaikki kai kiteytyy siihen, että hakeeko toisten arvostusta vai tekeekö itselleen, rakkaudesta siihen tekemiseen ja siihen päänsisäiseen maailmaan mihin tekemällä ajautuu. Moni varmasti kuuluu myös jonkin verran ensiksi mainittuun ryhmään, mutta toivottavasti kaikki kuuluvat toiseen.

Mun mielestä missään taiteen lajissa ei voi ottaa esille selkeää hyvä/huono -ajattelua, koska asia ei ole niin mustavalkoinen. Ihmiset pitävät myös "laadullisesti vähäisemmistä" teoksista, puhutaan nyt sitten elokuvasta, kirjallisuudesta tai kuvataiteesta. Se saattaa käydä monen "taiteilijan" egon päälle, mutta kaikki tietävät että totta se on.

Mielenkiintoista luettavaa Laadusta löytyy Robert M. Pirsigin klassikosta Zen ja moottoripyörän kunnossapito.


[14:25 21.5.2008] R.H.
Minna: niin siinahan se pointti onkin : maarittely on subjektiivista, akateemisella tasolla maarittely tulee silloinsen instituution trendin + toiminnan mukaan.

tanssi vertaus on hyva.

Kirsi:

Realismi ei ole aliarvostettua, ongelma on etta siihen kykenee kuka vaan tarpeeksi opiskelemalla.
Tutustu lehtiin kuten art forum ja huomaat etta useinkin lehdessa on joku valokuvan tarkka realisti mutta Hyvin vahvalla konseptilla.
Nykytaide on siis taynna moderneja realisteja.
Kuten Puolan akatemiassa luokkatoverini ovat jokainen virtuooseja toistamaan todellisuutta valokuvan tarkasti mutta kun katoo kokonaisuutta huomaa ettei tieda kenen taulu on mikakin ja oma ilmaisu puuttuu + konsepti.
Ihmisista on tullut vain teknisia vanhan akateemisen koneen osia.
On pakko alkaa huomaamaan yksilollisyys,idea ja tunteen palo.
Siksi lantinen taidekasitys on jo aikoja sitten siirtynyt konseptiin.
Niin kirsi ne avartavat taidekasitykset ovat kaikki erilaisia, mita enempiin tutustunut sita enemman vaihtoehtoja joista voit luoda ehka oman mielipiteesi jos sellaisen haluat.Useat filosofit eivat antaneet hyva-huono maarayksia vaan esittivat avartavia kysymyksia. filosofia kun ei usein ole vastauksia.

En ole antanut mitaan "faktoja" mita pitaa olla, esitan vain ajatuksia aanenn ja pohdin.
en ole itse paassyt viela mihinkaan lopputulokseen, mita enemman tiedan sita enemman kysyn.

Niin miten seilata lapi tekniikalla kun nykytaide arvostaa enemman sialtoa ja tekniikkaa kuin tekniikkaa sita tukemaan?
Itse en ole viela tavannut yhtakaan nykytaiteilijaa joka seilaa lapi tekniikalla.
muotokuva,katu tilausmaalareita kylla, ja harrastelijoita joita kiinnostaa sivussa oppia jokin uusi vahan kuin laji,kuten shakinpeluu.

on harmi etta useat ihmiset sanoo "en osaa maalata. en osaa piirtaa joten en tee sita" vaikkei naiden ihmisten tarvitsisi miettia taidemaailmaa jne.
taallakin tapetaan usealta harrastelijalta se ilo kun vaaditaan tekniikkaa jota ei nykyaan edes kouluun paasyyn tarvita, jos jotakin olisi urallisesti vaadittava niin omaperaisyytta,persoonaa ja ideaa aluksi.

Mutta siis tottakai, erimielipiteista,makuasioista loytyy joskus se oma mita haluaa vaalia.

usein kerron siis kritiikkia antaessa mita Mina tekisin,haluaisin nahda koska se on ainut mita vain oikeastaan kertoa.



[14:32 21.5.2008] R.H.
niin kylla esim. meidan kritiikeissa huomaa etta idea saa arvostusta ja tekniikan valinta, mika vaan oma/akateminen jos se tukee sita on nappi tyo.
enemman kunnioitusta herattaa mita isompi aivotyoskentely,tiedonhankinta, tiedonjasentaminen ja kyky kertoa siita usein tekee tyosta kaikista mielenkiintoisemman.

hmm. harrastelijana on helppo tehda rakkaudesta vain mutta kylla jos haluaa menestya tarvitsee muutakin.
maailma on julma



[15:17 21.5.2008] J.N.
"hmm. harrastelijana on helppo tehda rakkaudesta vain mutta kylla jos haluaa menestya tarvitsee muutakin.
maailma on julma"

Näin se on. Harrastelijan ei tarvitse miettiä töittensä esille tuontia, näyttelyjen yms. esillä olemisen säätämistä, verkostoitumista, itsensä tunkemista jokaiseen mahdolliseen väliin.

Ja hyvä pointti tuokin aivotyöskentely, tiedonhankinta yms. Usein jää huomiotta se, että taiteilija käsittelee jotain teemaa/asiaa/mitä vain töissään/näyttelyssään mahdollisesti hyvinkin syvällisesti/laajasti. Yleisö näkee vain siveltimenjälkiä ja valon heijastuksia ;-)


[18:22 21.5.2008] P.P.
Kannattaa mennä joskus elävän mallin kurssille. Siellä huomaa karulla tavalla kuka oikeasti osaa piirtää ja keneltä se ei onnistu. Peruslahjakkuudessa on eroja ja samahan koskee ihan mitä tahansa: kitaran soittamista, urheilua, naistenkaatamista, jne.

Minua ärsyttää suunnattomasti asiaan liittyvä selittely. Jokaisen vähän tyhmemmänkin pitäisi tajuta missä oikeasti mennään. Lahjattomuus tosin ei ole estänyt tulemasta taiteilijaksi, mutta se ei välttämättä ole hyvä asia, varsinkin kun pohtii vaikka nykytaiteen surkeaa tilaa.



[22:08 21.5.2008] K.S.
selittely on se trendi, millä pyritään usein rakentamaan jotakin pohjaa omille puutteilleen vaikka väkisin. Se pätee moneen muuhunkin kuin vain taiteiluun. No mutta se on vain inhimillistä, kun jokaisella on oikeus puolustaa kantaansa, olkoon se sitten selittelyä tai ei. En toki kannata sitä itse, olen suoran puheen linjalla ollut aina, kuten arvata saattaa.

Muistui juuri mieleen eräs dokkari mikä tuli Teemalta tässä ehkä viikko sitten Warhol'sta. Jätkä sitten vasta vanhoina päivinään masentui täysin, kun tajusi tehneensä omasta mielestään pelkkää roskaa vuodesta toiseen ja kukaan ei arvostanut häntä taiteensa vuoksi. Siis että se olisi ollut arvostettua, juuri tuota Hyvää taidetta.
Sinänsä Warhol ei poikkea historian muista merkkinimistä juuri tuon hirveän itsekritiikin vuoksi juurikaan. Siksi hänkin on jäänyt yhtenä suurena nimenä omalaatuisuutensa, älykkyytensä ja markkinointitaitojensa vuoksi varmaan historiaan.

Eli, mielestäni ainoa totuus tässä hyvä vs huono -jutussa on, että uransa eteen on tehtävä hitosti töitä, että jotakin edes liikahtaa eteenpäin. Useat lahjakkuudet väsähtävät työpöytiensä eteen jo koulunpenkiltä päästyään, enkä ihmettele. Onhan se vaativaa työtä promota itseään ja vaatii muutakin, kuin siveltimen heiluttamista.


[01:03 22.5.2008] R.H.
niin pekkarinen "tilasta" on monta määritettä, onko sisällöllinen tila, tai vanha ylhäisön maksettuja poseerauksia ja valtakunnan hehkuttavaa kuvausta taidekäsitys nyt parempi vai huonompi.

warhol loi uuden aikakauden, teki omalla ajallaan tabun rikkomista, näitä taiteilijoita kun katsoo kannattaa katsoa myös aikakautta.
warhol ei poikkea vanhoista mestareista joilla myös oli "tehdas" kansan taiteilijoista jotka maalasivat isojen kunkku taiteilijoiden taulut usein. kuten warhol he vain antoivat käskyjä, dali oli myös tehtailija siihen pisteeseen että päätteli selviävänsä vain sketsailemalla tauluja niin joku ne hänen kuoltuaan sitten maalaisi. joten ei tos.mikään uusi ilmiö sinällään.

mielenkiintoista on nähdä onko enää kaikkien rikottujen tabujen ja suuntien jälkeen mitään "uutta" nyt se tuntuu hyvin utopistiselta.
olemmeko niin kuin muutkin sukupolvet jotka sanovat "mitään uutta ei voi enää keksiä ja omaperäistä" vai onko asia näin?


[11:14 22.5.2008] K.S.
mua ei ainakaan vaivaa tuo uutuudenpuute, mistä paljon puhutaan. Se on sellainen jännä ilmiö, mitä tosin moni voivottelee avoimesti, koska asioita tehdään niin paljon samalla tavalla nykyään. Leffoja tulee järjettömän paljon, pelejä paljon, taiteilijoita paljon, graafikkoja paljon, musiikkia, kirjoja, informaatiota ihan liikaa. Se on sellaista turtumista ja yksittäinen ihminen voi siinä ajatella, että kaikkee on mut onko se tärkeää, onko mitään pyhää tai koskematonta jäljellä?

Mut onneksi ei sentään olla vielä robotteja, yhteisellä tekoälyllä ja muistilla varustettuja. Jokaisella on edelleen se oma pää ja mielikuvitus tallella, niin kauan on myös yksilöllisyyttäkin. Näin uskon =)


[13:22 22.5.2008] R.H.
en usko että ikinä on ollutkaan mitään pyhää ja koskematonta ;)


[16:16 22.5.2008] J.G.
Olen samaa mieltä konseptin tärkeydestä. Kuvataiteilijan ammatti on kuitenkin myös käsityöammatti. Itse arvostan kuvataiteilijoita (ja kaikkia muita osaajia)jotka ovat kehittäneet oman ilmaisunsa ja tekniikkansa huippuunsa. En näe merkittävää eroa taiteen kohdalla muihin taito&tietoa vaativiin ammatteihin verratuna. Arvostammehan että kirjailija osaa kirjoittaa kieliopillisesti oikein elleivät virheet tue konseptia. Samalla lailla arvostamme taitavaa säveltäjää ja taitavaa tanssijaa jonka jokainen liike on tarkkaan suunniteltu ja tukee konseptia, arkkitehtia tai perinteitä vaalivaa pitsinnyplääjää.

Taiteeseen kuuluu myös kapinointi ja uudet ideat ja tekniikat, mitkä vievät taidetta eteenpäin. Nyt nykytaiteessa ei arvosteta teknista osaamista siinä määrin kuin ennen tärkeintä on konsepti ja välillä sekin on kadoksissa. Tulevaisuudessa voi olla toisin ja toivonkin että osaaminen nostaa merkitystään, niinkuin se on tehnyt muilla elämän alueilla.

Kaikesta taiteesta ei tarvitse pitää, kaikesta taiteesta ei tule pitää. Jos taidetta ei tarkastele kriittisesti siitä katoaa mielestäni jotain erittäin oleellista. Ihmisillä pitää olla omia mielipiteitä ja kaikkea ei pidä niellä. Inhoan liikaa yes,yes-miesmäisyyttä.

Varsinkin aloittelevasta taiteilijasta tuntuu todella kannustavalta saada rakentavaa palautetta. Ei tule kuitenkaan unohtaa mielipiteen toista tummaa päätä, itse koen kaikista hedelmällisimmältä negatiivisen kritiikin mielellään rakentavan, mutta jos työ ansaitsee ja on mielestäsi huono tai paska saa sen sanoa ääneen. Jokaisella aikuisella ihmisellä olisi hyvä olla sen verran itsekunnioitusta että sen voi kuulla. Taide lähtee kuitenkin aina itsestä jos ei itse usko omaan asiaan sen vertaa niin, voi jatkaa taidetta harrastuksena.


[17:57 22.5.2008] R.H.
eli et julius arvosta itetaiteilijoita?
itse nään että on akateeminen "perus" tekniikka ja modernimpi käsitys "omasta" tekniikasta jonka voi kehittää huippuunsa kuten monet itetaiteilijat ovat tehneet.
mielestäni oman ilmaisun hiominen huippuunsa tavalla tai toisella (no täytyisi kyllä osata määrittää toi huippukin onko huippu valokuva johon moni pystyy vai missä on huippu?) on saavutus.
kannattaa ottaa huomioon että tekninen osaaminen sisältää nykytaiteessa nykyään eri materiaalit,veistoksen,median, valon minkä tahansa kokeilua ja kehitystä.
"osaaminenkin" on sana mikä täytyisi osata silloin määrittää, monet kun yhdistävät nykyään näitä kaikkia.
nykytaiteilijat joutuvat toimimaan sosiologeina,filosofeina,median,historian kulttuurin tietäjinä joten se "osaaminen" on hieman venyvä termi.
kun koulumatakani varrella on 5 realistista katutaiteilijaa maalaamassa valokuvan tarkkoja taitavia tauluja, siis vanhoja miehiä ja varmaan hioneet "osaamistaan" koko ikänsä, vaikka nostankin heille hattua jos jokainen galleria olisi näitä "osaajia" täynnä....
+ valokuvia niinkui nykyään voisi ruveta kyllästyttämään. kun nytkin tuntuu vaikka kaikkea on niin paljon erilaista.

faktahan on että kaikenlaista kritiikkiä tulee, jos et ole taiteeseen muutenkaan perehtynyt tuskimpa jaksat paljoa alkaa analysoimaan tai sitä historiallisessa mielessä ymmärtämään.
en usko että kukaan tällä alalla kestäisi jos siitä kovinkin murtuisi.
lähinnä on hyvä muistaa harrastelijoillr ja nuoremmille olla hellempi ja rakentava ettei tarvis harrastusta jättää.

kokemuksella yläasteen kuvis maikka "kannattaa hylätä toi kuvataiteilijan urasta haaveilu, en usko että sulla on mahdollisuuksia noihin ammattikouluihin".
niin ei ollutkaan....
menin suoraan ammattikorkeaan!

mutta kyllä ois olla vähän helpompaa pienellä kannustuksella.


[19:25 22.5.2008] J.G.
Taiteen monipuolisuus ja värikkyys on rikkaus. Itetaiteessakin on kultakimpaleita. Tärkeintä on idea/konsepti se mitä haluaa katsojassa liikuttaa, herättää, opettaa ja muuttaa oli tekniikka mikä tahansa. Arvostan kuitenkin työtä(sen verran luterilainen olen)oli työ sitten ajatustyötä ja/tai vuosien uurastus ja oman tekniikan hiominen huippuunsa. Huipun määrää taiteilija itse mihin suuntaan ilmaisuaan haluaa kehittää. Akateeminen koulutus on työväline omaan ilmaisuun pyrkiessä. Itse en ole nähnyt/muista teknisesti (huomattavan) taitavia katutaiteilijoita, mutta luulen että heiltä puuttuu taiteestaan idea, konsepti, tunne reaktio joka syntyy kun heidän kuviaan tarkastelee, auringonlaskuista ja katunäkymistä ei näy erityislaatuisuus, juuri konsepti eikä oma kädenjälki edes teemallisesti.

(Yläasteen) opettajana en tollaista menisi sanomaan, ei ollut ilmeisesti hirveän opettajahenkinen :( Ei saisi noin nuorilta unelmia lytätä. Voi olla että oli vähän katkera kun ei itse päässyt/menestynyt aikoinaan.


[19:09 23.6.2008] Leikkaa kyntesi pois, ole nimetön
En nyt haluaisi yrittää päteä, mutta taiteen määritteleminen lienee yksi typerimmistä väittelyn/keskustelun aiheista, joita ihminen on tähän mennessä keksinyt.


[08:58 24.6.2008] P.P.
Taiteen määrittelemisessä ei ole mitään tyhmää. Esimerkiksi ajattelin tuossa kehitellä jonkinlaisen määritelmän mamsellityylille. Tai ehkä mamsellismi voisi olla parempi nimitys?



[18:52 24.6.2008] sama idiootti kuin edelläkin
Tyylien ja ismien määrittely ei ole sama asia kuin taiteen määrittely. Mutta minusta sekin on kyllä aika tarpeetonta.

Mamsellismi kuulostaa silti oivalta :D


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty