Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Millainen on hyvä kirjailija?

Seuraava sivu  

[00:53 12.6.2008] A.N.
Olen saanut innoitukseen aiheeseen keskustelusta "pitäisikö tekijä huomioida teoksen pisteytyksessä". Lopullinen vastaukseni on: pitäisi. Eri asia, pitäisikö joillekin antaa tasoitusta/hyvitystä, mitä kysymys varsinaisesti ilmeisesti koski. Siihen en puutu. Nyt tähän omaan kysymykseeni, johon myös vastaan itse, mutta en kiellä muitakaan osallistumasta keskusteluun.

Pohdiskelin hyvän kirjailijan kriteereitä ja löysin ainakin seuraavia selkeästi toisistaan erillisiä määritelmiä hyvälle kirjailijalle:

1. Hyvä kirjailija on asiantuntijoiden tunnustama
- kirjallisuudessa on paljon koulutettuja tai siihen verrattavia asiantuntijoita, jotka näkevät tekstin "tarkemmin" kuin "suuri yleisö" ja siksi heillä on siitä enemmän sanottavaa.. yksittäinen asiantuntija voi mennä välillä pahastikin metsään, mutta asiantuntijoiden joukko yleensä tunnistaa ja tunnustaa hyvän kirjailijan..

2. Hyvä kirjailija on "suuren yleisön" tunnustama
- toisin sanoen hänellä on laaja levikki, hänen teksteistään pitävät mitä erilaisemmat ihmiset, hän on vähintään nimenä monille tuttu, nimenomaan kirjoistaan, ns. julkkiskirjailijoiden muuta elämää ei lasketa [tämä tavallaan vaikeuttaa heidän todellisen kirjallisuusjulkisuutensa määrittelyä, vertailu "aitoihin" kirjailijoihin on miltei mahdotonta]

3. Hyvällä kirjailijalla on kulttisuosio
- kaikki kirjailijat eivät ole yleisesti tunnustettuja, eivätkä välttämättä asiantuntijoidenkaan noteeraamia, mutta jokaisella hyvällä kirjailijalla on tietty kulttisuosio, hänellä täytyy olla vähintään yksi fani.. hirveä tilanne, ettei jonkun kirjoituksia lukisi kukaan muu kuin tämä itse.. toivon, ettei kenelläkään kirjailijalla ole sellaista.. tietysti tästä voidaan mennä vielä pykälä alaspäin.. edes kirjailija itse ei enää jaksa lukea omia tekstejään, kun ne ovat niin mitäänsanomattomia

4. Hyvä kirjailija kirjoittaa korkealla tasolla
- vaikka kirjoittaminen ei ole urheilua, eräs lainalaisuus pätee siihenkin.. nimittäin on olemassa erilaisia tasoja, joilla kirjailija on tunnettu ja tunnustettu.. tällaisia ovat vaikkapa kansainvälinen taso, kansallinen taso, maakunnan taso, kyläyhteisön taso, kirjallisuuspiirin taso, perhe/kaveritaso jne., tuskin kukaan kiistää, etteikö Euroopan kirjallisuuden taso olisi korkeampi kuin aukean.. Eikä tässä väitteessä ole vähääkään aukean vähättelyä.. jokainen kirjailija kirjoittaa omalla tasollaan, joskus kenties mielessään jokin korkeampi taso

5. Hyvä kirjailija on absoluuttisesti hyvä
- on olemassa riskejä ja virhemahdollisuuksia, että edellä mainittujen kriteerienkään avulla ei saataisi selville kirjoittajan tasoa... teoriassa olisi mahdollisuus kehittää laskennallisia menetelmiä, joilla kirjailijan tuotannon absoluuttinen taso voitaisiin määrittää.. ongelma on vain se, että ihmisjärki ei vielä riitä tähän.. kyse on vähän samasta asiasta kuin juoksukilpailuissa ennen sekuntikellon keksimistä.. voimme väittää naama peruslukemilla, että Tuula Sariola on taitavampi kuin Ritva Sarkola, mutta meillä ei ole mitään todellista mittaria tähän... painosmäärä tai myyntilukemat ei riitä mittariksi.. jos riittäisi, kukaan ei vakavissaan kiistäisi sitä seikkaa, että Kalle Päätalo on ylivoimaisesti kaikkien aikojen paras suomalainen kirjailija.. nyt niin tehdään, itse asiassa aika monetkin.. suurin syy tähän on absoluuttisen kirjanhyvyysmittarin puuttuminen, mutta teoriassa sellainen voisi olla olemassa, koska periaatteessa ihminen voi oppia joku kaunis päivä lentämäänkin omilla hartia- ja käsilihaksillaan, vaikka vielä emme (ainakaan yleisesti) tunne metodia sen oppimiseen

6. Kaikkiin yllämainittuihin ohuesti liittyvät seikat, joita kuitenkin voidaan nähdä myös erillisinä.. ei niin paljon, että ne ansaitsisivat omia kohtia.. tämä luettelo on takuuvarmasti puutteellinen
- kirjailijan persoona, oma tyyli
- tuotannon laajuus ja uran pituus
- erityistaitavuus, esim. verbaalinen nerous
- eettinen arvo, kirjailijalla on sanottavaa
- ajanmukaisuus, sopiva edelläkävijyys
- jopa yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen (harvinaista ja nykyään vaikeaa, ei mahdotonta)
- kohdeyleisön tuntemus ja sille vastaaminen
- tekstiksi suodattunut elämänkokemus
- jonkinasteinen yllättävyys ja muuttuvuus
- tekstin absoluuttinen taso (miten genren ja trendivirtausten tuntemus jne. heijastuu)
- markkinakykyisyys
- taiteellinen taso, elämysten antaminen
- erottuvuus omassa lajissa
- monipuolisuus (kyky erilaisiin runon ja proosan muotoihin)
- kaikki ne asiat, joita en nyt muistanut
jne.
- ymmärrettävyys, jos yleisö ei saa tekstistä mitään tolkkua, sitä on hankalampi arvioida, turha tätä nyt kuitenkaan ylikorostaa on, vaikka se heijastuukin paljoon tai lähes kaikkeen, epäselväkin voi olla kiinnostavaa

7. Oma tunne
- jos kirjoittaja on omasta mielestään hyvä ja hän antaa kirjoittamisellaan mielestään itselleen jotain, hän on silloin yksiselitteisesti hyvä kirjoittamaan itselleen ja sillä selvä, olisi kuitenkin harkitsematonta vaahdota, että pelkästään hyvä kyky itseterapiaan on sama kuin hyvä kirjoittajuus.. mielestäni sitä ei kuitenkaan voi poissulkea, vaan sen voi huomioida yhtenä kohtana.. jos kirjoittaa itselleen ilon, osaa kai kirjoittaa.. monethan kai tavoittelevatkin pelkästään tätä tai niin ainakin väittävät

8. Kysymyksen turhuus
- entä jos hyvä kirjailija onkin huono? tämä kääntää asetelmat päälaelleen.. mielestäni seikka on samalla yhtä merkittävä ja vähämerkityksellinen, että se ansaitsee yhden viipaleen kahdeksasta.. tämä ei ole sama asia kuin kulttimaine, jolla viittaan nimenomaan hyviin kulttikirjailijoihin.. en tarkoita huonolla kirjailijalla myöskään huolimattomalla tyylillä kirjoittavaa tai sisällöllistä roskaa kirjoittavaa, mutta paljon myyvää kirjailijaa, vaan nimenomaan huonoa, joka on oikeastikin vähän huono tai korkeintaan keskinkertainen, mutta samalla huonoutensa(kin) takia niin hauska, että on oikeastaan hemmetin hyvä :) musiikin puolelta tulee mieleen joku Sepi Kumpulainen, joka ei nyt mikään varsinainen Jimi Hendrix ole.. osaa kyllä soittaa ja laulaa, mutta osin suosio perustuu tiettyyn kömpelyyteen.. osin taas persoonaan, mutta ne ovat selkeästi kaksi erillistä menestystekijää Sepin takana.. muutenhan kaikista latteista muusikoista tai vastaavasti persoonista tulisi suosittuja, tarvitaan molemmat.. taiteessa huonoudella hyvä oleminen on mahdollista, siinä se poikkeaa monesta tiukkapipoisemmasta asiasta

Se miksi kysymys vastauksineen voisi kiinnostaa vaikkapa aukealaista teini-ikäistä kirjoittajaa, on kai siinä, miten ja miksi ja mille tasolle voisi kirjoittajana kehittyä ja miten sitä kehittymistään arvioida, ettei harrastus jäisi täysin päämäärättömäksi. Olen miettinyt melko vähän sitä, millaista kirjailijan valmentautuminen huippusuorituksiin voisi olla, mutta vedän tästä ex-tempore jotain osviittaa jokaiseen edellä mainittuun kohtaan.

1. Lue paljon. Lue tunnustettua. Lue laadukasta. Ja yritä sitten opetella kirjoittamaan ensin yhtä hyvin ja sitten paremmin kuin lukemasi. Asiantuntijat ovat sen sortin lukutoukkia, etteivät he piittaa paljon muusta, kuin ns. eliittikirjallisuudesta. Eikä sellaista pysty tuottamaan kukaan, jos ei kirjoita ihan hitosti sitä ennen, soopaa, keskinkertaista ja melko hyvää... ja näiden yhdistelmiä... eli siis sitä eliittikirjallisuutta ;)

2. Ala harjoitella hittien tekoa. Hylkää (taide)lukiolainen nenänvarsiasenne ja niitseläis-kafkamainen maailmantuska ja status-älyllisyys, madalla rimaa, kuuntele vaikka Juicea ja Beatlesia, niin alat ymmärtää, mistä taiteessa todella on kyse. Mutta pelkkä kuuntelu ei riitä. Sinun täytyy itse myös uskaltaa tehdä. Suuren yleisön suosioon pääsy on aika pitkälle rohkeuskysymys. Jos pelottaa kirjoittaa omalla nimellä älytöntä biibabalolaa niin mene vaikka rakkausrunot.fi sivustolle ja tee salanimellä pseudoura, sillä pääset testaamaan aika hyvin, mistä jengi yleisesti ottaen pitää, jos et muuten tiedä. Mutta muista, että se ei ole päivän tai parin juttu. Muutama vuosi sen sortin toiminnallista hulluutta tarvitaan ainakin, että alat tajuamisen lisäksi sisäistää joka solullasi, mistä on kyse. Toinen seikka mikä auttaa merkittävästi, että on itse suurta yleisöä, tulee kansan syvistä riveistä, mutta ehkä jollain pienellä tavalla poikkeaa tovereistaan, että on riittävän kiinnostava. Jos (ja kun) ei muuten oo, niin pitää kirjoittaa itsestään erilainen, kirjoittaa ja taas kirjoittaa.

3. Löydä omat ystäväsi. Tarkoitan nimenomaan tekstiesi ystäviä, mutta luultavasti oman olemassaolevan ystäväpiirinsä saaminen tekstiensä taakse on myös iso etu. Sillä tavoin tehdään kulttisuosio. Sitä paitsi yllättävän isotkin nimet on vaan kulttisuosittuja. Tiedän ihmisiä, joilla on oikeasti aika hyvä käsitys 60-luvun rokista, mutta jotka eivät silti ole kuulleetkaan Doorsista.. Ja vielä enemmän on niitä, jotka sotkee Kirkan ja Dannyn keskenään. Että se siitä. Sama kaava pätee kirjallisuuteen. Mut ei riitä että sulla on faneja, niille pitää tarjotakin jotain ja mieluummin vähän tai oikeastaan paljon enemmän kuin ne edes tahtoo tai odottaa.. siis kirjoita, kirjoita, kirjoita.. ja kirjoita myös heikon hetken varalta varastoon niin et joudu hätää kärsimään, kun on deadline ;)

4. Älä jää jumittamaan pelkästään aukeaan. Sanotaanko karkeasti, kokemuksesta, 4-5 vuotta ja n. 1000 teosta pelkästään täällä riittää.. Sitten vois kokeilla lähettää vaikka kustantajalle tai jotain muuta reviirin laajentamista... Sitten kun alkaa olla sekoaminen omassa pienessä piirissä lähellä.. Kaikki meistä on joka tapauksessa oman elämänsä pellejä, mutta astetta hirveämpi kohtalo on jäädä oman kylän pelleksi.. siis jos sen tajuaa.. onni niillä, jotka ei tätä ees huomaa (useimmilla meistä) .. mut korkeampi taso vaatii aina vähän tai paljonkin enemmän treeniä, ihan niinku urheilussa.. siksi tässä vaiheessa olis hyvä, että kirjoittajan perusta ja pohjakunto olisi kohdallaan, että tekstiä olis suollettu määrällisesti todella paljon... koska sitä kautta vain ja ainoastaan se laatu löytyy

5. Kehitä omat menetelmäsi, joilla testaat kehitystäsi kirjoittajana! Kerro sitten minullekin, niin otan sen kanssa käyttöön ;) Mut sen tiedän, että pitää joka tapauksessa kirjoittaa paljon ja pitkällä jänteellä, ei kehitystä muuten voi oikeasti todentaa

6. Käy läpi yllä mainitut n. 20 erilaista hyvän kirjailijan tuntomerkkiä ja keksi itse saman verran lisää ja huomaa, että jokaista kohti pääset helpoiten kirjoittamalla.. Sanoisin, että ei amatöörikirjailijan tarvii mitenkään älyttömästi kirjoittaa, 730 tuntia/vuosi, vuosien ja vuosikymmenien ajan on ihan riittävä. Työn ja koulun ohella keskimäärin 2 tuntia illassa, sit lomilla ja vapailla tuommoinen keskimäärin 4 tuntia/päivä on tarpeeksi. Tietty joskus voi antaa kynän sauhuta pidempäänkin, mut en tiedä, onks se ihan välttämätöntä. Kirjoittaminen on sen luonteista hommaa, että se kohtuuttomana käy sekä psyykelle että fysiikalle. Pitää tehdä muutakin. Kantsii huolehtia fysiikasta ja ihmissuhteista ja tehdä välillä jotain hauskaakin, siis muutakin hauskaa kuin kirjoittaa. Jos oot ammattilainen tai haluat ehdottomasti sellaiseksi, niin sit pitää kirjoittaa joka ainoa päivä vuodessa se 4h, joka päivä vähintään tunti, ei ollenkaan välipäiviä, joskus seinäkellon ympäri yhteen putkeen. Mut muista olla monipuolinen, muista yhtä hyvin se eettisyys kuin verbaalisuuskin, ymmärrettävyys ja yllättävyys jne. Älä päästä itseäsi helpolla, vaan kirjoita niin hyvin ja sitkeästi, että se alkaa tuntua helpolta. Sinulla on käytettävissä tuhansia erilaisia menetelmiä, aukean kuukausiteemoissa viime aikoina on käyty niistä läpi n. 0,01%. Sen sijaan aukeaa selailemalla löydät ehkä enemmänkin erilaisia kiinnostavia kokeiluja, tyylejä ja vinkkejä. Kaikilta toisilta kirjoittajilta voi jotain oppia, mutta varo liikaa ja liian näkyvästi varastamasta tai kohta ihan jokainen ei enää tykkää susta. Eri asia on tietysti ne kirjoittajat, joilla se on tavallaan se juttu, mutta ei meitä nyt liian monta saa olla :D

7. Kaivapa esiin vanhimmat tekstisi ja kirjoita ne uudestaan. Se on tosi siistiä ja sillä tavoin pääsee eroon monista alitajuisista traumoista. Parasta, jos niitä tekstejä olisi mahdollisimman paljon. Möyhennä kaikki mitä olet tehnyt, uusiksi, mutta älä tuhoa mitään, vaan arkistoi jollain tapaa alkuperäiset. Sitä et tule katumaan. Niillä vanhoilla loruilla on vähintään tunnearvoa ja vuosien jälkeen saatat yllättäen alkaa jopa tykätä niistä uudestaan ja nähdä ne ihan omassa, erilaisessa valossaan. Mut vielä möyhentämiseen ja sekoittamiseen palatakseni, älä nyt ihan viime kuukauden tekstejä uusiksi pistä, eihän kukaan tervejärkinen niihin heti palaa, kun on ne just valmiiksi saanut :D Nimimerkillä "stilisoin kyllä, mutta vasta kahden vuoden päästä"... Ai niin ja nauti kirjoittamisesta, huomaat, että alat luottaa itseesi ja uskoa kehitykseesi kirjoittajana... eikä valtavaa kirjoittamisrupeamaa edes jaksa, ellei siihen suhtaudu maanisella innolla!!!!!!!

8. Poista nyt jo se rajoitin. Poista se oikeasti. Älä poista sitä samalla tavalla kuin kaikki muut ovat sinua ennen poistaneet. Tai jos haluat ikävystyttää esim. minut, tee niin. Mutta siinä ei kumminkaan oikeasti ole mitään hauskaa, vaan sellainen tyylittelevä näennäisrajoittamattomuus hyytyy aika pahasti, sortuu tekonokkelaksi, jolle kyllä ehkä nauretaan siellä, missä on protokollan takia tarkoituskin kertoa ne kaikkein kuivimmat vitsit, mutta Sinä kirjoitat kuin eläin! Muista tämä, niin sinulle annetaan, jos ei muuta, niin taholtani 5p aukeassa. Onhan sekin jo tietysti jotain :) Ehkä haluat enemmän ja silloin pitää kirjoittaa kaikki se, mitä et ole ikinä halunnut kenellekään kertoa.. En minä siihen pysty, mutta sinä pystyt, jos todella haluat, tärkeintä on kirjoittaa täysin ilman estoja ja julkaista ilman vähäisintäkään itsekritiikkiä sekä aukeassa, että omakustanteina... tosin budjettia kannattaa hieman tarkkailla.. koululaisilla tietysti maksaa vanhemmat, mut ei niidenkään kärsimättömyys loputtomiin riitä, vai miten se Nykäsen Masa olisi voinut esimerkiksi sanoa...?

Siinä nyt jotain. Että millainen on minun mielestäni hyvä kirjailija ja miten sellaiseksi tullaan. Sen nyt vielä haluan sanoa, ettei riitä mihinkään se viisaiden setien neuvo, että pitää elää kirjailijan elämä, pitää myös kirjoittaa siitä... Muuten Suomessa olis vielä nykyistäkin enemmän kirjailijoita :) Kaikkihan on tietysti semmoisia, jos vaan haluaa. Sinun viestisi on uusin joten voit muokata sitä.


[08:53 12.6.2008] P.P.
Itse en noudattaisi oikeastaan mitään noista neuvoista.


[10:42 12.6.2008] L.K.
"Työn ja koulun ohella keskimäärin 2 tuntia illassa, sit lomilla ja vapailla tuommoinen keskimäärin 4 tuntia/päivä on tarpeeksi."

Lasketaanko tähän päiväkirja? ;)


[11:09 12.6.2008] S.T.
Komppaan Pekkarista. En pidä noita hyvinä neuvoina. Sori.


[11:55 12.6.2008] A.N.
"Lasketaanko tähän päiväkirja?"

Lasketaan. Ehdottomasti. Päiväkirja on melkeinpä parasta mahdollista kaunokirjallista materiaalia. Mutta sellaisenaan päiväkirja jää pelkäksi päiväkirjaksi. Viittaan kohtaan 7. Eli materiaalia pitää uskaltaa myös rohkeasti rikkoa ja työstää, sitä kaikkein pyhintäkin.

"Itse en noudattaisi oikeastaan mitään noista neuvoista."

Tämä ei ollut minulle mikään varsinainen yllätys :D Uskon, että olet löytänyt oman linjasi taiteilijana ja sitä kautta kehityt kyllä jatkossakin haluamallesi tasolle.

"Komppaan Pekkarista."

Olen käyttänyt rinnastavina esimerkkeinä viime aikoina paljon kestävyysjuoksua, mutta nyt on pakko mennä suunnistuksen maailmaan. Jonkun komppaaminen tällaisissa kysymyksissä on vähän sama kuin suunnistuksessa peesaaminen elikkäs toisen kilpailijan perässä juokseminen. Kyllähän ne rastit löytyy silläkin tavalla, eikä karttaa tarvitse lukea ensinkään tai muutakaan älyllistä ajatustyötä tehdä, mutta eipä sillä metodilla voiteta ikinä kilpailua tai saavuteta pidemmän tähtäimen menestystä ja ennen kaikkea se todellinen kehitys jää toteutumatta. Anteeksi pyytely ei siinä auta. Omat aivot kehiin siis! Sinullakin ne aivan varmasti on, ainakin kun laadukkaita runojasi lukee, tulee väistämättä sellaiseen johtopäätökseen.


[14:18 12.6.2008] S.T.
Nisonen: 1. Hyvä kirjailija on asiantuntijoiden >tunnustama
>- kirjallisuudessa on paljon koulutettuja tai >siihen verrattavia asiantuntijoita, jotka >näkevät tekstin "tarkemmin" kuin "suuri yleisö" >ja siksi heillä on siitä enemmän sanottavaa.. >yksittäinen asiantuntija voi mennä välillä >pahastikin metsään, mutta asiantuntijoiden >joukko yleensä tunnistaa ja tunnustaa hyvän >kirjailijan..

Kyetkö ekana vaikka määrittelemään sen, mikä on "huono kirjailija"? Edellisten ja seuraavien argumenttiesi vastakohta? Miten näkisit muuten esim. yhteisöuskollisuuden vaikkapa "oululaisten" tai "tamperelaisten" tai "turkulaisten" kirjailijoiden kesken? Moni meistä sietää ties mitä ns. paskaa siksikin, että tekijä on omalta paikkakunnalta tai omasta yhteisöstä. Miten tämä sovittautuu tuohon, mitä juuri sanoit? :)

Nisonen: 2. Hyvä kirjailija on "suuren yleisön" tunnustama
>- toisin sanoen hänellä on laaja levikki, hänen >teksteistään pitävät mitä erilaisemmat ihmiset, >hän on vähintään nimenä monille tuttu, >nimenomaan kirjoistaan, ns. >julkkiskirjailijoiden muuta elämää ei lasketa >[tämä tavallaan vaikeuttaa heidän todellisen >kirjallisuusjulkisuutensa määrittelyä, vertailu >"aitoihin" kirjailijoihin on miltei mahdotonta]

Laaja levikki ei tarkoita vielä, että kirjailija olisi hyvä vaan että hänellä on hyvä markkinointiosasto. Se, että moni ihminen lukee esim. Tabermannia tai Lehtolaista ei vielä tarkoita - terkkuja heille ja onnea jatkoon! - millään muotoa sitä, että voitaisiin puhua hyväksytystä laadusta vaan vain yksinkertaisesti siitä, että heitä jostain syystä tykätään lukea. Lukeehan porukka Raamattuakin ja siellä sentään aloitetaan joka toinen jae sanalla "mutta", eli typerällä toistolla. ;)

Nisonen: 3. Hyvällä kirjailijalla on kulttisuosio
>- kaikki kirjailijat eivät ole yleisesti >tunnustettuja, eivätkä välttämättä >asiantuntijoidenkaan noteeraamia, mutta >jokaisella hyvällä kirjailijalla on tietty >kulttisuosio, hänellä täytyy olla vähintään >yksi fani.. hirveä tilanne, ettei jonkun >kirjoituksia lukisi kukaan muu kuin tämä itse.. >toivon, ettei kenelläkään kirjailijalla ole >sellaista.. tietysti tästä voidaan mennä vielä >pykälä alaspäin.. edes kirjailija itse ei enää >jaksa lukea omia tekstejään, kun ne ovat niin >mitäänsanomattomia

Mitä tarkoittaa "kulttisuosio"? Tekeekö Juoppohullun päiväkirjan kirjoittaja Juha Vuorisesta hyvän kirjailijan se tosiasia, että huumori - nimenomaan hauskan miehen kirjoittamana - on hyvää ja arvostettavaa kirjallisuutta, jolla on "kulttisuosio" ja suurten massojen hyväksyntä? Entäpä suuresti ellottu Adolf Hitler ja Taisteluni? On silläkin massojen suosio, mutta jos katsoo teoksen loogisia ja kielellisiä ansioita niin aika paskaa se on. :D

Nisonen: 4. Hyvä kirjailija kirjoittaa korkealla tasolla
>- vaikka kirjoittaminen ei ole urheilua, eräs >lainalaisuus pätee siihenkin.. nimittäin on >olemassa erilaisia tasoja, joilla kirjailija on >tunnettu ja tunnustettu.. tällaisia ovat >vaikkapa kansainvälinen taso, kansallinen taso, >maakunnan taso, kyläyhteisön taso, >kirjallisuuspiirin taso, perhe/kaveritaso jne., >tuskin kukaan kiistää, etteikö Euroopan >kirjallisuuden taso olisi korkeampi kuin >aukean.. Eikä tässä väitteessä ole vähääkään >aukean vähättelyä.. jokainen kirjailija >kirjoittaa omalla tasollaan, joskus kenties >mielessään jokin korkeampi taso

Kirjoittaminen /on/ urheilua, mutta enemmän joogan kuin kestävyysjuoksun tai pikamatkojen kanssa, luulen. Ja puhut kirjailijoista - Suomessahan kirjailija on semmoinen, kekä repii elantonsa ynnä leivänkäNttynsä siitä touhustaan ja näkee sen sekä intohimona että ammattina. Ilman toista tuota toista ei ole. Ja mitä tulee aukean "vähättelyyn", aukeassa on yllättävän korkea taso jos katsoo mitä tahansa "harrastajakirjoittajaryhmiä", joissa pyritään lähinnä vuorovaikuttamaan tekstien äärellä (toivottavasti). Jos lähdetään oletuksesta, että tason on oltava "tarpeeksi korkea", tekstin laatu MINUN MIELESTÄNI kärsii, sillä silloin kirjoittaja ei välttämättä kirjoita oikeista lähtökodista vaan yhteisöään varten.

Nisonen: 5. Hyvä kirjailija on absoluuttisesti hyvä
>- on olemassa riskejä ja virhemahdollisuuksia, >että edellä mainittujen kriteerienkään avulla >ei saataisi selville kirjoittajan tasoa... >teoriassa olisi mahdollisuus kehittää >laskennallisia menetelmiä, joilla kirjailijan >tuotannon absoluuttinen taso voitaisiin >määrittää.. ongelma on vain se, että ihmisjärki >ei vielä riitä tähän.. kyse on vähän samasta >asiasta kuin juoksukilpailuissa ennen >sekuntikellon keksimistä.. voimme väittää naama >peruslukemilla, että Tuula Sariola on >taitavampi kuin Ritva Sarkola, mutta meillä ei >ole mitään todellista mittaria tähän... >painosmäärä tai myyntilukemat ei riitä >mittariksi.. jos riittäisi, kukaan ei >vakavissaan kiistäisi sitä seikkaa, että Kalle >Päätalo on ylivoimaisesti kaikkien aikojen >paras suomalainen kirjailija.. nyt niin >tehdään, itse asiassa aika monetkin.. suurin >syy tähän on absoluuttisen kirjanhyvyysmittarin >puuttuminen, mutta teoriassa sellainen voisi >olla olemassa, koska periaatteessa ihminen voi >oppia joku kaunis päivä lentämäänkin omilla >hartia- ja käsilihaksillaan, vaikka vielä emme >(ainakaan yleisesti) tunne metodia sen >oppimiseen

Tunnetko pussin sulkeutuvan ympärilläsi? :) Sanot, että on olemassa absoluutti ja samalla toteat, ettei ole ja etteivät myyntimäärät todista mitään. Minusta se, mikä tekee hyvän kirjailijan on makuasia, luottamuskysymys omaan makuun ja tyylitajuun, ei kulttikysymys tai ajatus siitä, mistä muut pitävät tai eivät pidä. Ellei kirjailija tai kuluttaja uskalla olla rehellisesti omaa mieltä niin tervemenoa ostamaan joululahjaksi kasvottomia, lukemattomia bestsellereitä. Minä tahdon tietää, mitä muilla luetutan, koska arvostan ihmisten arvostelukykyä. Absoluutteihin en tässä asiassa usko hevon kettuakaan, koska jokainen ihminen sekä on että ei ole makunsa kanssa absoluuttinen. Niin ja nollapiste, se on kanssa sitä. ;)

Nisonen: 6. Kaikkiin yllämainittuihin ohuesti >liittyvät seikat, joita kuitenkin voidaan nähdä >myös erillisinä.. ei niin paljon, että ne >ansaitsisivat omia kohtia.. tämä luettelo on >takuuvarmasti puutteellinen
>- kirjailijan persoona, oma tyyli
>- tuotannon laajuus ja uran pituus

Tähän on pakko kommentoida, että monella todella nerokkaalla ja Hyvällä Kirjailijalla teokset ja ura jäävät syystä tai toisesta lyhyiksi, vrt. Antti Koivumäki ja muut nuorena nukkuneet loistavat kirjailijamme. Uran pituus merkitsee vielä vähemmän kuin tuotannon laajuus. Jos Saarikoski olisi kirjoittanut vain parhaat runonsa, voisitko haukkua häntä heikoksi kirjailijaksi hänen uransa ohuuden perusteella?

>- erityistaitavuus, esim. verbaalinen nerous

Mitä tarkoittaa "verbaalinen nerous"? Minne on hävinnyt ihmisen oma henkilökohtainen sanottava ja sen painavuus? Itse arvostan enemmän suoraa ja rehellistä sanottavaa yksilön omasta näkökulmasta, joka on ainutlaatuinen ja - sanoisimmeko jopa - sellaisenaan absoluuttisen kaunis ja hyvä.

>- eettinen arvo, kirjailijalla on sanottavaa
>- ajanmukaisuus, sopiva edelläkävijyys
>- jopa yhteiskunnallisen muutoksen >aikaansaaminen (harvinaista ja nykyään vaikeaa, >ei mahdotonta)
>- kohdeyleisön tuntemus ja sille vastaaminen

Tarkoitatko siis, että on tartuttava ns. ajankohtaisiin ilmiöihin saadakseen tarpeeksi lukijoita ja tullakseen kulttikirjailijaksi?

>- tekstiksi suodattunut elämänkokemus

Mielestäni varsinaista "elämänkokemusta" ei tarvita jos on tarpeeksi reipas ja utelias mielikuvitus.

>- jonkinasteinen yllättävyys ja muuttuvuus
>- tekstin absoluuttinen taso (miten genren ja >trendivirtausten tuntemus jne. heijastuu)

Tarvitseeko sen?

>- markkinakykyisyys

Eli myyvä teksti? Jos se on itseisarvo, että teksti myy, tämä ei ole minun alani. :)

>- taiteellinen taso, elämysten antaminen
>- erottuvuus omassa lajissa

Eikö voi vain olla rehellinen sellaisena kuin on? Mutta tuo ajatus on kyllä ok, varovainenhan sen kanssa voi toki olla.

>- monipuolisuus (kyky erilaisiin runon ja >proosan muotoihin)

Tästä olen samaa mieltä. Kuka jaksaa lukea aina ne samat jääenkelit ja itkettävät, murtuneet siivet?

>- kaikki ne asiat, joita en nyt muistanut
>jne.
>- ymmärrettävyys, jos yleisö ei saa tekstistä >mitään tolkkua, sitä on hankalampi arvioida, >turha tätä nyt kuitenkaan ylikorostaa on, >vaikka se heijastuukin paljoon tai lähes >kaikkeen, epäselväkin voi olla kiinnostavaa

Olen samaa mieltä siitä, että epäselvyyskin voi olla kiinnostava asia, melkeinpä tuen sitä sellaisenaan! Kokemus ei aina tarkoita ymmärrystä.

7. Oma tunne
>- jos kirjoittaja on omasta mielestään hyvä ja >hän antaa kirjoittamisellaan mielestään >itselleen jotain, hän on silloin >yksiselitteisesti hyvä kirjoittamaan itselleen >ja sillä selvä, olisi kuitenkin harkitsematonta >vaahdota, että pelkästään hyvä kyky >itseterapiaan on sama kuin hyvä kirjoittajuus.. >mielestäni sitä ei kuitenkaan voi poissulkea, >vaan sen voi huomioida yhtenä kohtana.. jos >kirjoittaa itselleen ilon, osaa kai >kirjoittaa.. monethan kai tavoittelevatkin >pelkästään tätä tai niin ainakin väittävät

Eli kuitenkin olet sitä mieltä, että kirjoittaja voi uskaltaa olla oma itsensä, välitti siitä sitten kekä mitä vain? Jos terapiakirjoitus huomioidaan yhtenä kohtana, miten tekstiä kuuluu arvostella jos ja kun väität, että persoona ja kirjoittaja sen takana vaikuttaa palautteeseen? :)

8. Kysymyksen turhuus
>- entä jos hyvä kirjailija onkin huono? tämä >kääntää asetelmat päälaelleen.. mielestäni >seikka on samalla yhtä merkittävä ja >vähämerkityksellinen, että se ansaitsee yhden >viipaleen kahdeksasta.. tämä ei ole sama asia >kuin kulttimaine, jolla viittaan nimenomaan >hyviin kulttikirjailijoihin.. en tarkoita >huonolla kirjailijalla myöskään huolimattomalla >tyylillä kirjoittavaa tai sisällöllistä roskaa >kirjoittavaa, mutta paljon myyvää kirjailijaa, >vaan nimenomaan huonoa, joka on oikeastikin >vähän huono tai korkeintaan keskinkertainen, >mutta samalla huonoutensa(kin) takia niin >hauska, että on oikeastaan hemmetin hyvä :) >musiikin puolelta tulee mieleen joku Sepi >Kumpulainen, joka ei nyt mikään varsinainen >Jimi Hendrix ole.. osaa kyllä soittaa ja >laulaa, mutta osin suosio perustuu tiettyyn >kömpelyyteen.. osin taas persoonaan, mutta ne >ovat selkeästi kaksi erillistä menestystekijää >Sepin takana.. muutenhan kaikista latteista >muusikoista tai vastaavasti persoonista tulisi >suosittuja, tarvitaan molemmat.. taiteessa >huonoudella hyvä oleminen on mahdollista, siinä >se poikkeaa monesta tiukkapipoisemmasta asiasta

Milloin siis mielestäsi persoona ja sen aikaansaama tulos on onnistunut ja milloin se on jotain muuta?

>Se miksi kysymys vastauksineen voisi kiinnostaa >vaikkapa aukealaista teini-ikäistä >kirjoittajaa, on kai siinä, miten ja miksi ja >mille tasolle voisi kirjoittajana kehittyä ja >miten sitä kehittymistään arvioida, ettei >harrastus jäisi täysin päämäärättömäksi. Olen >miettinyt melko vähän sitä, millaista >kirjailijan valmentautuminen huippusuorituksiin >voisi olla, mutta vedän tästä ex-tempore jotain >osviittaa jokaiseen edellä mainittuun kohtaan.

Yksi kysymys: ajatteletko kirjoittamisen eri tasot pystyyn vai vaakaan?

>1. Lue paljon. Lue tunnustettua. Lue >laadukasta. Ja yritä sitten opetella >kirjoittamaan ensin yhtä hyvin ja sitten >paremmin kuin lukemasi. Asiantuntijat ovat sen >sortin lukutoukkia, etteivät he piittaa paljon >muusta, kuin ns. eliittikirjallisuudesta. Eikä >sellaista pysty tuottamaan kukaan, jos ei >kirjoita ihan hitosti sitä ennen, soopaa, >keskinkertaista ja melko hyvää... ja näiden >yhdistelmiä... eli siis sitä >eliittikirjallisuutta ;)

Avarakatseinen lukija repii uskaltavaa oivallusta sieltäkin, missä muut eivät sitä niin herkästi ole tottuneet näkemään - esimerkiksi kiinalaisten ruokalistojen enkunnoksista. Hurjia ne! Pitää vain pitää silmät auki, näkökenttä kohdallaan. Mitä muut pitävät arvokkaana voi olla Hyvälle Kirjailijalle ihan silkkaa paskaa, mutta vähemmän tunnetun kirjailijan hennot aivosähkökäyrät voivat olla lepoa siellä, missä muu meteli vaientaa. Itte inhoan Sinuhea. Sori. Rakastan nimettömien runoilijoiden töitä kaduilla.

Siksi en jatka enempää nyt. :) Mietin ajatuksiasi tähän saakka. :)

-Sue


[14:42 12.6.2008] M.A.
Haluaisin todella tietää, mihin itse asiassa viittaat, Nisonen, alla olevalla Susannaan kohdistetulla vertauksellasi:
"Kyllähän ne rastit löytyy silläkin tavalla, eikä karttaa tarvitse lukea ensinkään tai muutakaan älyllistä ajatustyötä tehdä, mutta eipä sillä metodilla voiteta ikinä kilpailua tai saavuteta pidemmän tähtäimen menestystä ja ennen kaikkea se todellinen kehitys jää toteutumatta."

Kirjoittamiseen vai mielipidekeskusteluun?

Ensinnäkin, minusta kommenttisi on asiaton. Ja toisekseen se on vielä perusteetonkin.

Jos kommenttisi viittaa mielipidekeskustelemiseen, niin kuin nyt tässä keskustelussa, se on sangen outo vertaus - ellet tosiaan tarkoita, että keskustelupalstalla on tarkoitus saavuttaa jonkinlaista "pidemmän tähtäimen menestystä" tai "voittaa kilpailuja". (Kuulostaisi ainakin aika säälittävältä tavoitteelta minusta.)

Jos taas viittaat kirjoittamiseen, olet vielä syvemmällä itsekaivamassasi ojassa.

Kuten aivan varmasti tiedät, Susannalla on näyttöä kirjallisesta menestyksestä sekä kilpailuissa että julkaisupuolella. Sitä ei varmasti ole saavutettu ilman "älyllistä ajatustyötä" tai "omia aivoja", saati "muiden perässä juoksemalla".

Se, että joku kertoo olevansa eri mieltä kuin sinä, itseväsäämistäsi metodeista, joilla lupailet perusteettomasti varmaa menestystä kenelle tahansa (kuulostaa aika helppoheikkimainonnalta), ei kerro vielä mitään muuta kuin sen, että on eri mieltä.

Jos halusit tarkemman vastauksen pelkän komppaamisen sijaan, asiallisinta olisikin ollut kysyä, millä tavalla ja missä asioissa eri mieltä. Eikä siis ryhtyä väittämään, että kaikki jotka ovat samalla kannalla tässä asiassa kuin Pekkarinen, eli eivät pidä neuvojasi kovin hyvinä, ovat jotenkin epäpäteviä kirjoittajina tai keskustelijoina.

Kysymykseksi jää, kommentoitko provosoivasti vahingossa vai tarkoituksella ärsyttääksesi?

Minäkään en muuten pidä neuvojasi kovin hyvinä. Olen kerrankin samaa mieltä kuin Pekkarinen. Sori vaan. Ja huomautan, etten pahoittele mielipidettäni (niin kuin tuskin Susannakaan), vaan sitä, että ilmeisesti eri mieltä oleminen loukkaa keskusteluperiaatteitasi jollakin selittämättömällä tavalla.

Se, että kanssakeskustelijoiden pitäisi ilmeisesti (?) pitää mielipiteitäsi automaattisesti jonkinlaisina alan kyseenalaistamattomina asiantuntijalausuntoina, tekee eteenpäin vievästä keskustelusta sangen hankalaa, ellei mahdotonta.

Osa neuvoistasi on varmasti ihan hyviä yleisvinkkejä aloittelevalle kirjoittajalle, kuten se, että kannattaa lukea, mutta suuri osa on minusta aivan hihastavedettyä julistusta, millä ei ole mitään yleispätevää perustetta, kuten esimerkiksi "hittien teon harjoitteleminen" ja aika- ja määrä"sääntösi".

Lisäksi määritelmäsi siitä, mitä kirjallisuus on tai ei ole, kuulostavat minusta lähinnä populistisilta teeseiltä, joilla ei ole muuta kuin mielipidearvoa. Esim. ”alat ymmärtää, mistä taiteessa todella on kyse” – sinullako on totuus tästä hallussa? Vihdoinkin. Asiaa on pohdittu ihmiskunnan keskuudessa eri tavoin jo vuosisatoja, mutta nyt kaikille voidaankin ilmoittaa, että sinä olet nyt löytänyt yhden asian, joka määrittelee kaiken taiteen, joten voimme luopua etsinnästä. Vielä kun kerrot, mikä se yksi asia on, Nisonen: mistä taiteessa todella on kysymys?

Jotkin neuvoistasi ovat täysin absurdeja ja perusteettomia, kuten ”tärkeintä on kirjoittaa täysin ilman estoja ja julkaista ilman vähäisintäkään itsekritiikkiä sekä aukeassa, että omakustanteina...” Puhumattakaan siitä, että tuo on vastaan Aukean sääntöjä, itsekritiikitön omakustanteiden julkaisu ei todellakaan kehitä ketään kirjoittajana, päinvastoin.

Itsekritiikkiä kyllä suosittelen - sekä julkaisijoille että julistajille.

Kirjoittajina kehitytään eri tavoilla, eikä kukaan, edes julkaissut kirjailija, voi kertoa mitään yksittäistä tapaa, millä jokainen takuuvarmasti menestyy. Jokaisen on löydettävä oma tapansa itse. Mikään, ja minä toistan: mikään, ei takaa kehittymistä tai menestystä - ei kirjallista eikä muutakaan. Jos sinä olet löytänyt itsellesi sopivan tavan ja "tason", hyvä sinulle, mutta mitään suuria totuuksia ei sen perusteella kannata vielä ryhtyä julistamaan.


[14:49 12.6.2008] M.A.
Jahas, olemme näköjään Susannan kanssa kirjoittaneet samaan aikaan. :D Onneksi emme kuitenkaan ihan samoja asioita.


[15:14 12.6.2008] J.S.
Juon maljan Teidänkin kunniaksenne, Antti. Määritelmissäsi on paljon asiaa, vaikken kaikkea täysin hyväksykään. Ei minun tarvitsekaan. Tiedän, ettet tarjoa minua näitä neuvoja ehdottomana totuutena. Mielestäni et edes tarjoa minulle mitään; esität vain omia näkemyksiäsi. Minun tehtäväkseni jää ottaa ne vastaan kuten haluan. Huomasin, että vaikka en kaikkea sanomaasi allekirjoita, niistä voi silti löytyä asiaakin. Hyväksymällä tai kieltämällä määritelmiäsi tulen samalla määritelleeksi omia näkemyksiäni (Tiedäthän, sellainen teesi+antiteesi=proteesi -juttu). Jos ei muuta, voin ainakin käyttää määritelmiäsi pohjana omille teorioilleni.


[15:42 12.6.2008] V.G.
Hyvä kirjailija osaa valita oikeat sanat päästäkseen siihen, mihin pyrkii.

Hyvä kirjailija osaa tehdä sanoilla näkyväksi myös näkymättömän.

Hyvä kirjailija on rehellinen itselleen ja mahdollisille lukijoilleen teksteissään.

Hyvä kirjailija ei mässäile sanoilla.

Hyvä kirjailija pyrkii teksteissään laajentamaan omia ja mahdollisten lukijoittensa rajoja ja käsityksiä sioista.

Hyvä kirjailija tuottaa elämyksiä ja pyrkii antamaan myös samaistumismahdollisuuksia mahdollisille lukijoilleen.

Hyvä kirjailija ei ajattele rahaa, ihmismassoja eikä kuuluisaksi tulemista kirjoittaessaan.

Hyvä kirjailija ei halua pelkästään viihdyttää, hän haluaa antaa myös ajattelemisen aihetta mahdollisille lukijoilleen.

Hyvä kirjailija ei latista lukijoittensa ajatusmaailmaa, hyvä kirjailija kohottaa sitä.

Nämä eivät ole teesejä. Nämä ovat mielipiteitä, jotka tulivat mieleen tätä kirjoittaessani.




[16:23 12.6.2008] J.S.
"Hyvä ihminen ei ajattele rahaa, ihmismassoja eikä kuuluisaksi tulemista kirjoittaessaan"

Tuntuu siltä kuin hyvä kirjailija ei olisi ihminen. Oman edun tavoittelu ja kuuluisuuden haave kuuluvat ainakin minun käsitykseen inhimillisyydestä. Kuuluisuuden tavoittelulla en tarkoita halua julkisuuteen julkisuuden itsensä vuoksi vaan halua tulla nähdyksi. Tarkoitan tarvetta hakea olemassaololleen tunnustusta ja hyväksyntää muilta. "Näe minut, sillä minä olen." Muutoin suhtaudun, Venla, näkemyksiinne kuten Antin. Onnea teille.


[19:08 12.6.2008] V.G.

Janne, olet oikeassa, ihminen se on hyvä kirjailijakin. Hyvä, että puutuit tuohon lauseeseen. Se niin kuin muutkin ovat varmaan ideaaleja, eikä niitä pysty kukaan toteuttamaan sellaisinaan. Ne ovat toiveajattelua.

Mutta ajattelen, että itse kirjoitustapahtuma on niin vaativa, ettei sen a i k a n a kukaan pohdi mainitsemiani asioita, niille ei ole tilaa. Mutta sitten väliaikoina voi mielessä pyöriä vaikka mitä haaveita rikastumisesta ja kuuluisuudesta. Ja vielä hullumpia asioita.

Tuokin on ihan hassu ajatus: "Hyvä kirjailija pyrkii teksteissään laajentamaan omia ja mahdollisten lukijoittensa rajoja ja käsityksiä sioista." Pitää olla tietenkin asioista. :)



[19:29 12.6.2008] J.S.
Nuo siat minuakin hieman hämmensivät :D

Siinä olen samaa mieltä, että maineesta ja mammonasta haaveileminen kirjoitustapahtuman aikana ei voi tehdä hyvää lopulliselle työlle. Kirjoittajan tulisi pikemminkin keskittyä sanomaan sanottavansa, tekemään hyvä työ. Tokihan kuuluisuudesta on luvallista, ja inhimillistä, haaveilla mutta itsetarkoituksena se tylsyttää luovuuden kirkkaimmankin terän. Julkisuus ei voi olla ainoa tai edes keskeisin motiivi. Tarrauduin liian innokkaasti tuohon kohtaan enkä huomannut esittämääsi puolta. Pahoitteluni.


[22:25 12.6.2008] A.N.
Ensinnä suurkiitos, Susanna. Jotenkin vaistosin, että sinuun voi luottaa. Mietin jälkeenpäin, olisiko minun pitänyt perustella hieman tuota "suunnistusvertausta", mutta ymmärsit "vihjeeni" muutenkin ja sehän on aina suuren taiteilijan merkki :) Ei asiat voi tämän paremmin enää mennä. Nimenomaan pyysin perusteluja ja niitä sitten ansiokkaasti annoitkin. Tiesin, että kommenttisi takana saattaa hyvinkin olla ihan syvempää näkemystä ja sitähän oli. Pelkkä "sori vaan" ei meikäläistä nimittäin juurikaan vakuuta. Syitä en ala luetella, etten tulisi tuplaväärinymmärretyksi.

Vielä vähemmän nopeasti repäistyn oloinen kommentti lämmittää, jos se tulee taitavan ja tunnustetun ja fiksuksi tietämäni ihmisen suusta.. Silloin tulee itselle hieman "aliarvioitu" fiilis. Ymmärränhän minä, että kuka tahansa meistä voi sortua joskus huolimattomaan kommentointiin - nimimerkillä enemmän kuin liikaa kokemusta on - ja ehkäpä juuri siksi päätin, etten päästä ihan niin helpolla :) Näin suuresti vaivaa eilen kirjoittaessani keskustelunavausta ja odotan siihen ajattelevilta ihmisiltä pohdittuja vastauksia ja sellaisia saankin. Samalla voinkin heti kärkeen Minnalle todeta, ettei aamuinen kommenttini ollut vähimmässäkään määrin asiaton. Palaan siihen vielä myöhemmin. Ensiksi kuitenkin tärkeämpiin asioihin.

Jossain määrin palautteeni tulee nyt olemaan käsitysten tarkennusta ja sen semmoista, koska huomasin, ettei ilmaisuni ole kaikilta osin laisinkaan pyrkinyt siihen, miten olet asiat lukenut. Olen siis epäonnistunut informaatiossani :D Myönnän myös osan kysymyksistäsi olevan niin teräviä, etten osaa niihin ollenkaan vastata.

Esimerkiksi tämä yhteisöuskollisuus. Enhän minä siitä tiedä mitään, kun en kuulu mihinkään kirjoittajayhteisöön. Aukeaa ei lasketa, jo pelkästään siitä syystä, että täällä kirjallisuus edustaa maksimissaan kolmasosaa sivustosta, jos sitäkään. Virtuaalisuus on kokonaan oma lukunsa, se ei ole yhteisöllisyyttä. Sinänsä oikein hyvä, että nostit asian esiin, koska ajatukseni olikin, että nostettaisiin esiin sellaisia seikkoja, joita en ole tajunnut tuossa alustuksessani huomioida. Jään toki pohtimaan asiaa, vaikka se jääkin kohdaltani hieman ulkokohtaiseksi.

"Laaja levikki ei tarkoita vielä, että kirjailija olisi hyvä vaan että hänellä on hyvä markkinointiosasto."

Tätä vastausta en olisi halunnut kuulla. Kirjojen myyntiluvut tai siihen verrattava epäkaupallinen "rahvaan" suosio ovat aivan selkeästi eräs hyvän kirjailijan mittari. Huomaa (huomatkaa), että esityksessäni on kahdeksan kohtaa. Jos nyt 12,5% hyvän kirjallisuuden muodostumisesta on jotenkin "älyllisesti alhaista" niin eipä siitä luulisi suurten väärinymmärrettyjen taiteilijoidenkaan yöuniaan menettävän :) Se, että jotain kirjailijaa jostain syystä tykätään lukea, tarkoittaa suomeksi, että kirjailija on hyvä. Tätä ymmärtämään ei tarvita korkeaa sivistystä, vaan normaali havaintokyky. Asioista on turha tehdä vaikeampia, kuin ne ovat. En ole pätkän vertaa kiinnostunut peesailemaan elitistien ikivanhoja käsityksiä siitä, mikä on hyvää laatua, vaikka tiedänkin ne tasan tarkkaan. Nostin asiantuntijuutta riittävästi esiin jo kohdassa yksi. Kaikki me luultavasti tiedämme, että intellektuellikirjallisuus on eri asia kuin kaiken kansan kirjallisuus, mutta ensiksi mainitun ylistys jälkimmäiseen verrattuna on niin puhkiajettu ajatus, että ihmettelen, miten joku jaksaa siitä niin kynsin ja hampain kiinni pitää. Sitä paitsi Taberman on nero ja Raamattu maailmankirjallisuuden klassikko. Tämähän tunnustetaan erilaisissa tiedeyhteisöissäkin. Ovatko ne väheksyttäviä? Huonot kirjailijat eivät kirjoita klassikoita (eräs määritelmä!).

No joo, ei Hitler ollut hyvä kirjailija. Hänen tuotantonsa oli suppea ja edelleenkään massojen tai tietyn ryhmän suosio ei ole ainoa merkitsevä tekijä. Ei Hitler huonokaan kirjailija ollut, se että saa kirjan aikaan, kertoo jo aika paljon. Toisaalta "taisteluni" kertoo myös sen, että oikeastaan kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tulla keskinkertaiseksi kirjailijaksi, jos vain tahtoo. Ihan samalla tavalla, kuin käytännössä kaikilla on mahdollisuudet pärjätä jossain urheilulajissa jollain tasolla, jos vain tahtoo. Ei siihen tarvita mitään lahjoja, tahtoa vain.

Kyllä Vuorinen ratsastaa aika pitkälle myyntiluvuilla ja sillä, että tarjoaa juopolle kansalle sitä mitä juoppo kansa tahtoo. On se tietynlaista hyvyyttä. Nyt jos joku suureksi kirjailijaksi tahtova lukee tätä, annan vihjeen: Ala kirjoittaa lätkästä tai formulasta, niiden maailmaan sijoittuvilla romaaneilla on valtaisa tilaus. Minä en pidä Vuorisen kirjoista juurikaan, mutta se nyt on vain makuni suppeutta ja valikoivuutta, ei se Vuorisen hyvyyttä poista. Eihän Vuorinen mikään Nobel-kirjailija kumminkaan ole, tämä kannattaa aina muistaa.

En haluaisi sotkea joogaa tähän. Mielipiteeni siitä ovat sen verran kärjistyneet. Minusta kestävyysjuoksu on nimittäin paljon paljon enemmän joogaa kuin joogan nimellä markkinoitava länsimaissa pilattu tuote, jossa tehdään jotain voimisteluliikkeitä ja hengitellään vähän ulos. Intian fakiirit ovat sitten asia erikseen, ne joogaavat oikeasti, jopa vuosikymmeniä samassa paikassa. Touhua, josta täällä pistettäisiin ennemmin tai myöhemmin suljetulle osastolle. Sitten joku psykiatri saattaa vapaa-aikanaan vähän käydä joogatunneilla.. En tiedä, esimerkki oli mielikuvituksesta tempaistu, mutta varmasti näinkin on. Aika helvetinmoinen paradoksi kumminkin. Siksi kirjoittaminen voi olla ihan yhtä hyvin aitoa joogaa kuin kestävyysjuoksua, koska ne ovat lähestulkoon sama asia. Turha tästä on kiistellä. Joogaa voi olla vielä paljon muukin, yllättävän arkinen asia.

Ammattilaiskysymyksetkään eivät minua kiinnosta, sen enempää urheilussa kuin kirjoittamisessakaan. Jos joku pystyy yhdistämään intohimonsa ja elantonsa, niin hyvä niin. Joka tapauksessa jokaisella ihmisellä on kumpaankin oikeus ja samantekevää on, tekeekö niitä yhdessä vai erikseen. Suomessa on sellaisia ammattiurheilijoita ja -kirjailijoita, jotka tekevät hommaa niin laiskasti, että voisivat aivan hyvin mennä ns. oikeisiin töihin. Vastapainoksi on todella kaikkensa antavia amatöörejä, usein olosuhteiden pakosta amatöörejä.

Aukeaa en ole vähätellyt. Ihmettelen, mistä sen nyt otit. Ehkä olin epätarkka. En vähättele, enkä liioittele aukeaa.

"kirjoittaja ei välttämättä kirjoita oikeista lähtökodista vaan yhteisöään varten."

???? Tyrmäät nyt täysin sen, mitä minä olen tehnyt viimeiset vuodet kohtuullisen tai siis kohtuuttoman aktiivisesti, eli kirjoittanut aukea-yhteisöä varten... Ilmeisesti lähtökohtani on jollain tapaa viallinen ja minun pitäisi lopettaa aukeaan kirjoittaminen.. Et ole ensimmäinen, joka tätä on hokenut. En vain tajua miksi. Voisiko joku minua viisaampi ja parempi kirjailija selittää tämän, niin saisi meikäläinenkin kirjoittajanuransa edes jollain tapaa alkuun. Susanna tai joku muu.. Sen nyt vain sanon, että ihan helpolla en tämänhetkisestä ideologiastani pois opi.

"Tunnetko pussin sulkeutuvan ympärilläsi? :) Sanot, että on olemassa absoluutti ja samalla toteat, ettei ole ja etteivät myyntimäärät todista mitään."

Tavallaan joo. Mutta en kärsi siitä, vaan se on tarkoituskin. Kaikki lopulta neutralisoituu, niinhän se menee elämässäkin. Hyvän ja pahan taistelussakin kumpikin lopulta voittaa ja häviää. Plus miinus nolla. Elämän pyörä. Ajan pyörä. Khiin neliö. Ja Bermudan kolmio. Elämä on laiffii. Olenkin pyrkinyt keräämään tekijöitä, joiden voi olettaa kumoavan toisensa, mutta juuri siinäpä se juju onkin. Kokonaisuudesta muodostuu jonkinlainen hyvän kirjailijan kokonaiskuva, joka samalla satuttaa ja tuottaa mielihyvää eri tahoille eri tavalla, mutta niinhän se elämässä menee.

"Minusta se, mikä tekee hyvän kirjailijan on makuasia"

Tämä oikeastaan selittää kaiken. Minusta ei tee. On minullakin makuni. En tykkää monestakaan maailmankirjallisuuden klassikosta, mutta myönnän, että ne ovat melkoisen tasokkaita teoksia. Bestsellereistä voin sanoa, että todellisuudesta osa niistä on hyviä ja osa ei ole ja suurin osa on siltä väliltä. On yhtä naiivia ajatella, että kaikki suosittu kirjallisuus olisi huonoa, kuin ostaa sitä sen takia, että muutkin ostavat. Eliitti sortuu ihan samanlaiseen laumasieluisuuteen, kuin tavallinen matti meikäläinen, mutta uskoo paremmuuteensa siksi, koska heitä on vähemmän. En väitä, että kansan maku olisi parempi, ei tosissaan ole. Ne ovat samanarvoisia ja tämähän on kova paikka sekä kansalle, että eliitille.

Puhumme itse asiassa täysin samasta asiasta, mutta katsomme sitä jotenkin eri tavalla. Absoluuttinen on ja ei ole. Näinhän se on. Ja ei ole.

"vrt. Antti Koivumäki ja muut nuorena nukkuneet loistavat kirjailijamme."

Ehkä minun olisi pitänyt korostaa enemmän, että esitykseni on joustava ja suuntaa-antava. Myös Sakari Haara on loistava kirjailija. Varmaan aika harva tietää, kenestä puhun. Ei kenestäkään tee parempaa taiteilijaa se, että on kuollut nuorena. Minua harmittaa esimerkiksi suunnattomasti taiteellisesta näkökulmasta, että Gösta Sundqvist kuoli. Hänestä olisi tullut vielä paljon parempi kuin mitä nyt oli. Sitä ei yleisesti ymmärretäkään. Rohkenen sanoa näin, koska mies itsekin haastatteluissa ilmaisi rakastavansa taiteilijana kehittymistä yli kaiken ja näki todella kauas eteenpäin. Toki ihmisen kuolema on muutenkin surullinen juttu, joka ei nyt liity millään muotoa tähän keskusteluun.. Mutta silloin ovatkin kaikki samalla viivalla, taiteilijat ja ei-taiteilijat ja sitä on ihan turha lähteä spekuloimaan, koska se sattuu läheisiä aina eniten. En pidä yhtään siitä, että liian varhain kuolleita taiteilijoita mystifioidaan. Moni heistä olisi halunnut elää. Taiteen takia ja usein muutenkin. Meitä on moneksi.

"Jos Saarikoski olisi kirjoittanut vain parhaat runonsa, voisitko haukkua häntä heikoksi kirjailijaksi hänen uransa ohuuden perusteella?"

En ole haukkunut ketään heikoksi. Tulisi jo ymmärtää, että on olemassa hyviä, tosi hyviä, vielä parempia ja parhaita, sekä jossain tämänkin takana taso, missä ei olla vielä käyty. On olemassa myös huonoja ja keskinkertaisia. Jostain syystä taiteilijoille tuntuu olevan kauhean vaikea ymmärtää hyvyyden eri tasot ja sävyt. Ilmenee on/off -ajattelua, joka ei ole kovinkaan älykästä. Jossain kansainvälisessä hiihtokilpailussa on yli 100 osanottajaa. Ne on kaikki hyviä. Joku katsoo kilpailua kaljapäissään pubin nurkassa ja haukkuu suomalaista huonoksi kun se ei pääse 50 parhaan joukkoon. Menisi itse ladulle. Esimerkkini on tosi huono, koska hiihto on nykyään eliittilaji, kaikilla ei ole rahaa ostaa välineitä ja on typpimajat ja muut elämälle vieraat keksinnöt. Mutta ei silti poista tosiseikkaa, että ne on kaikki hyviä hiihtämään ja yrittävät senhetkisen parhaansa. Samalla tavalla taiteessa on aika paljon aika hyviä tekijöitä. Lapsi jaottelee pelkästään hyviä ja huonoja.

Mutta uran ja tuotannon pituus ilman muuta vahvistaa taiteilijan tasoa, eihän tässä ole mitään epäselvää. Sitä paitsi Saarikoski kirjoitti pääasiassa hyvää tekstiä, joten se siitä. Olisi kirjoittanut vielä parempaa, jos olisi rajoittanut alkoholinkäyttöään elänyt pidempään. Ei tahtonut. Muu kuin kirjoittaminen oli sittenkin Penalle tärkeämpää. Mut ei se mitään, kaikki me ollaan ihmisiä. Laskin just yks päivä, että juoksija voisi treenata aivan hyvin 100km päivässä (keskimäärin), se olisi täysin mahdollista. Kuka niin tekee? Hulluimmatkin vaan kolmanneksen siitä. Ihmiskunta ei ole lähelläkään suorituskykynsä rajoja. Neuvostoliittolaiset voimistelijatytöt on varmaan päässeet pisimmälle tässä. Heitä arvostan todella suuresti. Ei nyt puututa etiikkaan, koska se ei ole päivän aihe. Myönnän toki, ettei se ihan tervettä touhua kaikilta osin ollut.

"Mitä tarkoittaa "verbaalinen nerous"?"

Tiedät itsekin, mitä se tarkoittaa, luulisin. Jos et tiedä, kuuntele nyt vuosi päivittäin Tommi Liimattaa pari tuntia päivässä, niin siitä voi saada suuntaa antavan, orastavan käsityksen, mitä on verbaalinen nerous. Se ei ole pelkkää kielipeliä, vaan paljon, paljon muutakin. Sitä ei pitäisi vähätellä. Samaan syssyyn voin todeta, että runokoneet ja muut turvalliset, virtuaaliset älyn apuvälineet ovat aivan loistavia keksintöjä!

"Minne on hävinnyt ihmisen oma henkilökohtainen sanottava ja sen painavuus? Itse arvostan enemmän suoraa ja rehellistä sanottavaa yksilön omasta näkökulmasta, joka on ainutlaatuinen ja - sanoisimmeko jopa - sellaisenaan absoluuttisen kaunis ja hyvä."

Ei se mihinkään ole hävinnyt. Tämä ei ole laisinkaan verbaalineroutta poissulkeva asia. Tavoite onkin, että hyvässä kirjallisuudessa olisi molemmat. Ei pidä alkaa liikaa kategorisoida. Minusta esim. runon ja proosan raja on turhan keinotekoinen ja jyrkkä. Toki ne ovat täysin eri asioita omimmillaan, mutta niiden todellinen raja on näkymätön ja sielläkin on äärimmäisen hyvää kirjallisuutta. Ikävä kyllä liian vähän, koska me olemme ihmiset olemme sellainen luokittelijalaji, jonka pitää tunkea kaikki lokeroihin. Pahimmillaan se on tosi törkeää ja ihmisarvoa loukkaavaakin. Ihmettelen, että vain naiset, homot, romanit ja tummaihoiset puolustavat oikeuksiaan, vaikka monella muullakin olisi siihen täysi oikeutus. Ehkä muut eivät osaa.

"Tarkoitatko siis, että on tartuttava ns. ajankohtaisiin ilmiöihin saadakseen tarpeeksi lukijoita ja tullakseen kulttikirjailijaksi?"

En. Nimenomaan sitä en tarkoita :) Jos nyt puhutaan todella hyvistä kirjailijoista. Sillä todella hyvät kirjailijat nostavat esille sellaisia unohdettuja, mutta tärkeitä ilmiöitä. Toki ne ajankohtaisetkin saavat siinä sivussa ruoskintaa. Mutta pelkästään ajankohtaisten asioiden parissa kamppaileva pääsee korkeintaan sellaiseksi perushyväksi. Tai sitten pitää olla kuin Elvi Sinervo, ihminen, joka antaa muutenkin koko elämänsä sille asialle, mitä puolustaa. Silloin kirjallisuus on vain työkalu, väline. Siinä missä musiikki tai kuvataidekin. Ehkä kirjallisuus korkeimmillaan onkin tätä, mutta ei minusta kaikkien tarvitse olla Elvi Sinervoja, uskoisin, että Sinervo olisi ollut kanssani tästä asiasta yhtä mieltä. Ei välttämättä kaikesta muusta :D

"Mielestäni varsinaista "elämänkokemusta" ei tarvita jos on tarpeeksi reipas ja utelias mielikuvitus."

Ei toki. Ei maratoonarikaan tarvitse huippuluokan maksimaalista hapenkuljetuskykyä, jos on kestävät geenit ja vahvat jalat. Tietenkään hän ei aivan ehdottomalle huipulle pääse, mutta kansainväliselle tasolle parhaimmillaan kumminkin. Carlos Santana on hyvä esimerkki taiteilijasta, jonka soitosta kuuluu kova eletty lapsuus. Tuskin hän itse sellaista olisi halunnut, mutta hän osasi kääntää sen hyödyksi. Minusta on aivan oikein, että kaikkein kovimmista olosuhteista tulevat korjaavat yleensä ne kirkkaimmat hedelmät. Heitä on elämä kouluttanut. Annan missä tahansa "paremmuus"asiassa mielelläni paikkani tällaiselle ihmiselle, kateeksi ei käy.

"Eli myyvä teksti? Jos se on itseisarvo, että teksti myy, tämä ei ole minun alani. :)"

No joo, mielestäni kyllä sanoin, että nämä nyt ovat poimintoja. Niiden vaikutus kokonaisuuteen on prosenttien luokkaa. En tarkoittanut, että luettaisiin kuin "sarvipää isoa kirjaa". Ei kaikkien tekstien tarvitse olla myyviä, mutta ei se kirjasta huonoa tee, jos se myy.


"Eikö voi vain olla rehellinen sellaisena kuin on? Mutta tuo ajatus on kyllä ok, varovainenhan sen kanssa voi toki olla."

Voi, voi, totta kai. Eivät nämä nyt mitään kymmenen käskyä ole :D Esitin (mielestäni) täydellisen vision, en käytännön todellisuutta. Hyväksi ei välttämättä ikinä tule, mutta minusta on kummallista pyrkiä keskinkertaisuuteen. Ehkä se on heikkouteni, rajoitteeni.

">- monipuolisuus (kyky erilaisiin runon ja >proosan muotoihin)

Tästä olen samaa mieltä. Kuka jaksaa lukea aina ne samat jääenkelit ja itkettävät, murtuneet siivet?"

Olemme jostain samaa mieltä! Hienoa :D Näkisin asian niin, että tämä on koko keskustelun avainjuttu.

"Eli kuitenkin olet sitä mieltä, että kirjoittaja voi uskaltaa olla oma itsensä, välitti siitä sitten kekä mitä vain?"

Totta kai. Ei tämä todellisuudessa ole ristiriidassa kenenkään miellyttämisen kanssa. Se nyt on vain semmoinen fraasi, että ei voi samanaikaisesti olla oma itsensä ja miellyttää tai että kun kumartaa yhteen, pyllistää toiseen. Minusta olemme aivan liiaksi näiden vanhojen sananlaskujen vankeja. Voisin melkein sanoa, että niiden keksijä ei ole ollut hyvä kirjailija... :D En kuitenkaan sano, on se voinut ollakin.

"Jos terapiakirjoitus huomioidaan yhtenä kohtana, miten tekstiä kuuluu arvostella jos ja kun väität, että persoona ja kirjoittaja sen takana vaikuttaa palautteeseen? :)"

Jokainen arvostelee omista lähtökohdistaan. Ammattikriitikon ja harrastelija-arvostelijan lähtökohdat on usein eri. Jossain nekin kenties kohtaavat. Mutta terapiakirjoituksen ydin nimenomaan on siinä, että kirjoittaja itse arvostaa itseään. Tarkoitan, että hyvyys ei ikinä muodostu pelkästään siitä, mitä joku toinen sanoo tai mitä mittarit osoittavat, vaan omasta tunteesta. Minusta alkaa melkeinpä tuntua, että puhumme hyvinkin paljon samoista asioista, eri kielellä vain. En ehkä täysin edes tajunnut kysymystä :D

"Milloin siis mielestäsi persoona ja sen aikaansaama tulos on onnistunut ja milloin se on jotain muuta?"

Tähän on onneksi todella helppo vastata. Olen miettinyt tätä. Palataan nyt Sepi Kumpulaiseen. Sillä jätkällä on persoona. Se osaa soittaa keskinkertaisesti kitaraa, koska on harjoitellut soittoa tosi tosi paljon (en tiedä, mutta olen silti jostain syystä täysin varma asiasta) ja rakastaa soittamista. Nämä yhteenlaskettuna tuottavat aika hyvän ja jännän lopputuloksen. Sen sijaan jos joku boheemia jäljittelevästä massasta ulkoisesti (ja sisäisesti) erottumaton soittelijapoika rämpyttelee keskinkertaisesti kitaraa kenties Sepiä vähemmällä treenillä ja antaumukselle, vaikka olisi miten lahjakaskin, ei se yleisöä kiinnosta. Ei siitä hehku minkäänlainen intohimo eikä tunteen palo, korkeintaan saa valloitettua itselleen soitollaan tyttöystävän, jolla on kiire joku löytää. Onhan sekin tietysti jo jotain. Sama jos joku vähintäänkin epäilyttävän näköinen "talonmies" tarttuu kitaraan, vaikka ei osaa ensimmäistäkään sointua, niin eihän se hyvää ole, vaan täysin hirveää, vaikka miten peittoaisi Sepin ulkoisessa erikoisuudessaan.. Eli tarvitaan tinkimätön harjoittelu ja ripaus "teksasia", jollainhan se voi olla sellaista harmaata villapaita-huomaamattomuuttakin se karisma, ei sille ole kaavaa. Epävarmuutta se ei ole. Sitkeä ja originelli olento, vaikka olisi harjoittelunkin jälkeen korkeintaan keskinkertainen, on viihdyttävä ja kiinnostava. Kirjailijanakin.

"Yksi kysymys: ajatteletko kirjoittamisen eri tasot pystyyn vai vaakaan?"

Nyt haastat kyllä minut niin älyllisesti, että voisin paranoidisesti jonkun kohdalla kuvitella kysymyksen olevan jopa v*ttuilua, mutta uskon sinun olevan vilpitön.. Ajattelen ne vinoon :D Siis sellaiseen, mikä menee sekä ylös, että eteenpäin ;)

"Avarakatseinen lukija repii uskaltavaa oivallusta sieltäkin, missä muut eivät sitä niin herkästi ole tottuneet näkemään - esimerkiksi kiinalaisten ruokalistojen enkunnoksista. Hurjia ne! Pitää vain pitää silmät auki, näkökenttä kohdallaan. Mitä muut pitävät arvokkaana voi olla Hyvälle Kirjailijalle ihan silkkaa paskaa, mutta vähemmän tunnetun kirjailijan hennot aivosähkökäyrät voivat olla lepoa siellä, missä muu meteli vaientaa."

Totta, totta, totta. Olet minusta nyt vähän turhan idealistinen, mutta silti oikeassa ja näkemyksesi on oikein lämmin ja rakastettava. Sen verran kyyninen kumminkin olen, että viholliseensa kannattaa tutustua ;) Jos ei ystävysty sen kanssa, niin ainakin huomaa, mihin kohtaan kannattaa iskeä... Viittaan tällä siis siihen, että mielestäni pitää lukea muutakin kuin kivaa, jännää, erikoista ja omaperäistä. Myös tunnustettua ja arvostettua kannattaa selailla.

"Itte inhoan Sinuhea. Sori. Rakastan nimettömien runoilijoiden töitä kaduilla."

Minulla ei ole suhdetta Sinuheen. En ole lukenut sitä koskaan, (anteeksi, kirjallisuuden opettajat yliopistossa, älkää poistako opintopisteitäni, tarvitsen niitä ihan muista syistä...) enkä ole ihan varma, tulenko koskaan lukemaankaan. Ihminen minäkin olen :D Ei ihan kaikkea tarvitse tehdä. Sinä täydelliseksi kirjailijaksi haluava nuori toki luet Sinuhenkin. Minä vieroksun siinä kirjassa ennakkoluuloisesti jotain (ehkä sen kirjoittajaa? lapsellinen kun olen.. tai sitten siksi, kun jotkut sitä niin hehkuttaa, enkä jaksa sellaistakaan) ja jos kirjallisten tavoitteideni saavuttaminen jää tästä kiinni, olen ehkä valmis sittenkin lukemaan sen...

Joka tapauksessa kiitos kovasti kun mietit ajatuksiani. Toivon, että en ollut mitenkään "ilkeän", "tylyn" tai muuten riitaa lietsovan tuntuinen. Se ei nyt ollenkaan ole tässä tarkoitukseni. Tällaiset jättipitkät postitukset nyt vain sisältävät hyvin monia eri osia, kuin elämä itse.

Sitten Minna, kysymyksiisi.

"Kirjoittamiseen vai mielipidekeskusteluun?"

Varmasti alussa jo selvisi, että viittaan mielipidekeskusteluun. Miksi muuten sen haluat tietää? Miksi se on niin tärkeää? Kai minulla on oikeus ajatuksiini ja mahdollisiin tunteisiini myös? Toivottavasti selvensin alussa riittävän hyvin kommenttini motiiveja. Voin vielä toistaa. Se ei ollut asiaton ja uskon, että Susanna ymmärtää tämän. Kaikesta paistaa, että ymmärsi. Ettet vain itse nyt taida vähän kilpailla, kun näet sitä joka puolella ;) Vaikka eihän siinä mitään pahaa ole, minä tykkään kyllä suuresti kilpailemisestakin. Ei siinä ole mitään säälittävää, mutta jos sinä koet sen säälittäväksi, niin ei se minua käännä mihinkään suuntaan. Sinulla on oikeutesi kokea asiat, niin kuin koet. Minullakin on oikeus arvostaa sitä mitä kirjoitan. Voisin itse asiassa loukkaantua siitä, että väität sitä "helppoheikkitouhuksi". En niinkään siitä, että olet sitä mieltä, koska sinulla on oikeus mielipiteeseesi, vaan siitä, että viitsit tänne sellaista kirjoitella - ylläpidon edustajana vielä... Ei minulla ole tullut ikinä mieleenikään alkaa sorkkia sinun innovaatioitasi ja vaivannäköäsi. Jos olet hermostunut, ymmärrän kommenttisi hetken purkauksena, mutta siinä tapauksessa suosittelisin laskemaan kymmeneen ja lukemaan kaiken kirjoittamani vielä uudelleen.

Jos edelleen olet samaa mieltä, tulkitsen asian niin, että aukea.net kirjallisuuspuoli on mielipiteenilmaisukanavana suunnilleen samaa tasoa kuin rakkausrunot.fi ... Jokainen asiaan perehtynyt tai perehtymätön voi varmasti miettiä, mitä se tarkoittaa. Missä kohdin olen väittänyt, ettei kanssani saa olla eri mieltä tai että julistaisin totuuksia "profeettana". Ja entä sitten, jos niin tekisinkin? Olen melko lähellä sitä, etten kommentoi tänne enää ikinä mitään.. Aukea sirkuksen pellenä oleminen on tulossa pisteeseensä.. No, huominen voi olla uusi päivä :) Ymmärrän, että tilanne on "vähän akuutti". Haluan tuoda kuitenkin esiin lievän loukkaantumiseni kommentistasi, Minna. Ei siksi, että kerjäisin mitään anteeksipyyntöjä - enkä katso itsekään olevani kenellekään sellaista velkaa - , vaan lähinnä juuri siksi, että olen hyvin hyvin pettynyt oletukseesi, jonka mukaan ilmeisesti tuollaiset 8-osaiset useita sivuja pitkät ideat/teoriat syntyvät tyhjästä. Näin vaivaa, en tosissaan kirjoittanut "mitä sylki suuhun tuo". Kyllä minulla olisi ollut paljon parempaakin tekemistä viime yönä, esimerkiksi nukkuminen, mutta enpä aavistanut..

Onhan se nyt kuitenkin yleisesti taidettu ymmärtää, mikä oli avaukseni tarkoitus. Valitettavasti en nyt jaksa kaikille erikseen kommentoida, sen verran voimia vievää tämä. Eri mieltä todellakin saa olla ja omilla näkemyksillä aihetta jatkaa. Siksi postitin sen. Kyse on siitä, miten asian ilmaisee. Odotan joiltakin ihmisiltä rakentavampaa kuin toisilta ja vain siitä syystä, että heillä on ns. aiempaa näyttöä ja Susanna korjasi loistavasti tilanteen.


[22:36 12.6.2008] A.N.
Toivon, että tätä edeltävä viestini (ja tämä myös) poistetaan. Lähetän sen Susannalle henkilökohtaisesti sähköpostiin, koska viestin ainoa todellinen merkitys on vastata hänen fiksuihin ja asiallisiin kysymyksiinsä. Muuten en ole enää kiinnostunut jatkamaan keskustelua tästä aiheesta lainkaan. Kiitän kaikkia osallistuneita ja toivotan jatkoa.


[00:32 13.6.2008] H.H.
Mielestäni pisteet Nisoselle tämän keskustelun avaamiselle.

Alussa esitettyjä väittämiä lukiessani tulin vahvasti siihen tulokseen, että voin samaistua näistä varsin moniin ja allekirjoittaa ne, jokainen näkemys oli sitä vastoin hyvin perusteltu. Etenkin alussa esitetyt kohdat 6 ja 7 olivat sellaisia, jotka kolahtivat.

Tsemppiä kaikille.


[00:54 13.6.2008] M.A.
Antti, ensinnäkin olen pahoillani, jos loukkaannuit kommentistani. Sävyni ehkä vaikutti kielikorvaasi terävämmältä kuin olen tarkoittanut, tässä mielessä olen ilmeisesti epäonnistunut kommunikoinnissa itsekin. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut pahoittaa mieltäsi. Yritän parantaa viestintätaitojani jatkossa.

Toisekseen myönnän, että vaikka olen oppinut suhtautumaan huumorilla itseeni kohdistuviin kommentteihin (parannus sekin :), muihin kohdistuviin kommentteihin saatan suhtautua terävämmin, jos koen että ne ovat epäreiluja (kuinka naiivi sana - mutta sellainen minä olen), niin kuin nyt tulkitsin.

Ja kolmanneksi, ehkä tärkeimpänä muidenkin lukijoiden kannalta, minä en kommentoi tässä keskustelussa yhtään sen enempää ylläpidon edustajana kuin sinäkään, hyvä Antti. Kommentoin vain omasta puolestani, niin kuin epäilemättä Susannakin. Toivoisin, että minun ei tarvitsisi luopua juttelemisesta yleisissä keskusteluissa vain sen takia, että minullakin sattuu olemaan henkilökohtaisia mielipiteitä, niin kuin kaikilla muillakin.

Kysyin, kumpaan viittaat, koska se oli epäselvää, minulle. Osa kappaleesta tuntui viittaavan toiseen, osa toiseen, ja se vaikutti ristiriitaiselta. Minusta kirjoituksesi se osa ei ollut looginen, eikä se minusta ole sellaiseksi vieläkään muuttunut. Keskustelu ei minulle ole kilpailulaji. Kyllä minä ymmärrän, että aihe on harrastuksesi kautta sinulle ehkä läheinen, mutta minulle ajatus on aika vieras. Toivon tältä(kin) keskustelulta lähinnä yhteisymmärrystä ja uusia näkökulmia, en "voittoa". Mitä arvoa kilpaileminen voi keskustelulle tuoda? Minusta ei mitään, minusta se vain tekisi keskustelusta turhempaa; jos kilpaillaan, se ei voi johtaa mihinkään tulokseen, joka minusta keskustelussa kasvaa juuri yhteisten näkökulmien kehittelystä. Minä etsin keskusteluista ratkaisuja, en kilpailua. Ehkäpä minä en siis ymmärrä tapaasi keskustella, mikä on toki harmi ja voi johtaa väärinkäsityksiin.

Minä en muuten väittänyt sinua helppoheikiksi. :D Taisit tulkita sen tunteella, niin kuin sinulla toki oikeus on. Toivottavasti sama oikeus pätee minuunkin. ;) Puhuin helppoheikkimainonnasta, millä tarkoitan juuri sitä, että lupaillaan "asiakkaille" asioita, joita kukaan ei voi taata. Olisi väärin kirjoittajia kohtaan väittää, että menestys tai kehitys on kiinni jostakin kaavasta. Uskot tai et, olet niin "vaikutusvaltainen" hahmo Aukealla, että nämä ideasi voi hyvinkin joku tulkita jonkinlaisiksi ylhäältäpäin tuleviksi käskyiksi. Entä sitten kun joku noudattaa neuvojasi, ja epäonnistuu? Syytetäänkö kirjoittajaa siinä tapauksessa, niin kuin ihmeparantumistilaisuuksissa sairaaksi jäänyttä, "heikoksi uskossaan"?

En suinkaan pidä sinun kirjoitustasi minkäänlaisena tyhjästä syntyneenä juttuna, mutta osin perustelemattomana ja turhan suoraviivaisena kyllä - ikään kuin tässä kirjoittamistouhussa (hölmöläisten hommaahan tämä on) olisi joitain ehdottomia totuuksia, joita on pakko noudattaa jos mielii saada jotakin aikaan. Kirjoittamiseen on monta tietä ja tapaa. Vaikutat kovin ehdottomalta mielipiteissäsi, niin kuin minäkin varmaan usein. Samaa suosittelen sinulle kuin itsellenikin: harkintaa, ettei tulisi tyrmättyä muiden mielipiteitä jo ennen kuin keskustelua on edes alkanut syntyä.

Aikaisemmin jo mainitsinkin muutaman kohdan, joissa olen ihan selkeästi eri mieltä, ja senkin missä olen samaa mieltä. Susannalla oli lisää pointteja, joissa olen monessa samoilla kannoilla, ja jotka olivat mielestäni paremmin perusteltuja kuin mitä itse tähän nyt saisin ex tempore rustattua. Sitä paitsi, mahtaako kukaan muutenkaan jaksaa lukea näitä ylipitkiä sepustuksiani... paitsi ehkä sinä, Nisonen. ;)

Toivon, ettet luovu juttelemisesta kesken kaiken. Minusta tässä ollaan hyvän keskustelun alussa.

Niin, ja minä en muuten pysty poistamaan tuota kirjoitustasi, jos niin arvelit. Jos vieläkin olet sitä mieltä, ettet halua jatkaa keskustelua ja haluat kommenttisi pois, sinun kannattaa laittaa viestiä suoraan ylläpitoon, missä se ohjautuu jollekulle, joka voi toiveesi täyttää.

Mukavaa perjantaita itse kullekin. :)


[02:10 13.6.2008] A.N.
No kerran täällä jo hierotaan sovintoa, niin enpä minäkään tieten tahtoen halua riitaa (turhan päiten) haastaa. Eli voin nyt vielä pyörtää edellisen viestin puheeni ja sittenkin kommentoida tähän keskusteluun. Se ei ole kynnyskysymys. Voin pyytää anteeksikin, jos olen loukannut jotakuta ja olen iloinen, kun Minna päätit vielä kommentoida. Hyvä, että toit myös esiin tuon, että edustat nimenomaan itseäsi. Ehkäpä tässä nyt sitten tosissaan oli jonkinasteinen kommunikaation katkos suuntaan jos toiseen.

Myönnän, että varsin kärjikäs oli avaukseni, kenties tarkoituksellakin.

Minäkin toivon tältä keskustelulta nimenomaan yhteisymmärrystä. Jatkoin "kilpailuasetelmaa" kenties alitajuisesti siksi, koska Paul ja Susanna niin välittömästi tyrmäsivät näkemykseni. Jälkimmäisen kommentin tulkitsin jonkinlaiseksi kuorolauluksi minua vastaan vain ja ainoastaan siitä syystä, että perusteluina vedottiin pelkästään edelliseen kommentoijaan, ei mitään muuta. Olin sentään kirjoitellut kohtuullisen pitkän avauksen, nähnyt vaivaa. Kun käytin suunnistusvertausta ja puhuin menestyksestä, en todellakaan tietoisesti ajanut keskusteluun kilpailuhenkeä. Tarkoitin vain kertoa Susannalle, että mielestäni tämä pystyy monin verroin rakentavampaankin kommenttiin aivan samalla tavalla kuin suunnistajakin pystyisi parempaan kuin vain seurailemaan muita ja että olen mielestäni ansainnut vaivannäöstäni enemmän, kuin "sori vaan" -kommentin, oltiinpa itse asiasisällöstä mitä mieltä tahansa. Ehkäpä olin sitten turhan värikäs ja ennen kaikkea harkitsematon ilmaistessani tämän, mutta joka tapauksessa Susanna sitten ymmärsi yskän ja antoi todella asiallisen palautteen, josta olen kyllä kiitollinen.

Missään nimessä tarkoitukseni ei ole ollut vähätellä kenenkään kirjallisia saavutuksia ja mielestäni en ole missään vaiheessa antanut vähäisintäkään kommenttia siihen suuntaan. Enhän minä nyt täysin hölmö ole, vaikka melko hölmö olenkin :D

Ehkäpä tämä on nyt selvä? Toivon ainakin. Sitten vielä hetkeksi itse asiaan.

Olen ilmaissut teoriani siitä, millainen on mielestäni hyvä kirjoittaja. Kirjoitus on provosoiva, kärjistetty, kaikkea mahdollista sitä, mutta harhaanjohtamista se ei mielestäni ole. Ei tietenkään senkään takia, että a) uskon jossain määrin teoriaani itsekin, jopa täysin [miksi kirjoittelisin kaksi tuntia tietoista puuta heinää?] ja toisekseen siksi, että olinpa miten vaikutusvaltainen tai -vallaton tahansa, niin b) eihän minun vastuullani voi silti olla, millaisia ratkaisuja nuoriso tekee kirjoittamisensa suhteen :) En ole täällä maksetun kansankynttilän, vaan ilmaisen (verbikö vai adjektiivi?) kirjoittajan ominaisuudessa. Enkä nyt toistaiseksi ole alkanut tavoitella teoriallani kaupallista menestystä, vaikka mistä sitä ikinä tietää, jos muuta keinoa itsensä elättämiseen ei enää ole. Kyllä täällä rahastetaan turhemmallakin :D Aukeassa sitä en kuitenkaan tee.. Enkä syytä ketään "heikoksi uskossaan". Ei tässä nyt mistään maailmanlopun lahkosta ole kyse. Sitä paitsi, eihän Risto Ahtiakaan tai muita kirjoittamisguruja ole vielä vedetty oikeuteen, vaikka varmasti kaikista heidän opetuslapsistaan ei ole tullut kirjoittajana odotustensa veroisia.. Ja kyllä minusta näissä runoaapisissa, Aristoteleesta lähtien, annetaan varsin suoria näkemyksiä siihen, millaista on hyvä kirjoittaminen. Kai minullakin on oikeus ellei suorastaan velvollisuus sanoa niin :) Tunnen toki vastuuni:

KASVAVAT NUORET TAI MUUT VAIKUTTEILLE HERKÄT YKSILÖT, ÄLKÄÄ NOUDATTAKO KAHDEKSANOSAISTA OHJELMAANI KIRJOITTAJAKSI TULEMISESTA KIRJAIMELLISESTI. SE EI OLE YHTÄ FYYSISESTI VAARALLISTA KUIN TUPAKANPOLTTO, MUTTA EN VOI TAATA, ETTÄ OHJELMAA NOUDATTAMALLA SINUSTA TULEE UUSI ALEKSIS KIVI TAI PIRKKO SAISIO. SIITÄKÄÄN HUOLIMATTA, ETTÄ OHJELMALLE ON ANNETTU TUNNUSTUSTA JO JULKAISSEIDENKIN RUNOILIJOIDEN TAHOLTA.

Toivon vilpittömästi, ettei kukaan närkästy tuosta isoilla kirjaimilla kirjoitetusta varoituksesta, vaan ottaa sen sopivan vakavissaan ;D Ei edes se runoilija, johon lopussa viittaan. Kiitos Harrille.

Oli se avaus hieman suoraviivainen, myönnän sen. Mutta itseäni lainaten: Stilisoidaan kahden vuoden päästä :) No, ehkä aiemmin.

Sen kiistän edelleenkin jyrkästi, että olisin missään vaiheessa tyrmännyt kenenkään mielipiteitä tässä keskustelussa. Minusta Susannan ensimmäinen mielipide, johon tartuin, ei ollut "kokonainen" mielipide, suhteutettuna juuri kirjoitukseni massiivisuuteen ja toisaalta hänen ammattitaitoonsa ja osaamiseensa. Mutta jälkimmäinen mielipide oli hieno, sellaista kaipasin alun pitäenkin ja sitä sitten peräänkuulutin. Ei minua haitannut lainkaan sen "eri mieltä oleminen". Tässä mielessä kiistän senkin jyrkästi, että kanssani ei saisi olla eri mieltä. Olen tainnut sanoa tämän jo pariin kertaan aiemminkin, mutta ei kai kertaus liene ikinä hyväksi.. Ei kun siis pahaksi, piti sanomani :D

Muiden lukemisista en tiedä, mutta minä luin tällä kertaa suurennuslasilla joka sanan :D

No joo, vitsi vitsi. Voinhan minä pikku hiljaa tätä jatkaa, nyt kun myrsky on (toivottavasti) laskeutunut ja jatkaa aukeassa muutenkin. Ja olkoon kirjoitus siinä, mitäpä sitä aikaansaannoksiaan peittelemään, ainakaan näissä kirjoitushommissa.

Voin vielä selkeyttää tuon alkuperäisen aloituksen idean: Esitin teorian, ok, tein sen suoraviivaisesti, ikään kuin "totuutena", mutta ei se ole muuttumaton eikä toivottavasti muuttamiskelvoton totuus, nimenomaan toivon siihen lisäyksiä ja jos tyrmäyksiä, niin perusteltuja kiitos. Eikä perustelukaan ole ehdottoman välttämätöntä, mutta sitä kavahdan, että ollaan samaa mieltä vain silkasta samaa mieltä olemisen riemusta. Eihän tässä niin kukaan ole tehnytkään. Ehkä vain näin mörköjä, vedin liian pikaisia johtopäätöksiä.

Toivon tosiaan hartaasti, ettei kenelläkään ole nyt tämän keskustelun tiimoilta paha mieli. Ainakaan kenelläkään sellaisella, joka ei sitä halua. Ihmiset kun joskus ovat niin kummallisia, että ne haluavatkin ylläpitää pahaa mieltä. Jos jollain on paha mieli jostain muusta minuun liittyvästä syystä, ottakoon yhteyttä allekirjoittaneeseen henk. koht., niin katsotaan, mitä voidaan asian korjaamiseksi tehdä. En viittaa tämän keskustelun osanottajiin kehenkään.

Mutta jos nyt on vielä tämän kärhämän suhteen jotakin epäselvää, niin vastailen auliisti niihinkin kysymyksiin ja ihan täällä palstalla sen teen :) Mut ne bees & honey osaston kysymykset mielellään sit jossain muualla.

Ja luovaa perjantaita minunkin puolestani kaikille!


[09:44 13.6.2008] V.A.
Minulla mokomalla taitavat heppoiset mielipiteet olla, kun erittäin harvoin, ehkä kerran kymmenessä vuodessa säteilee polla.

Mattapintainen honkapää ei liiemmin ajatuksia lennättele. Ehkäpä kuitenkin silloin, kun palokärki päätäni koputtelee ja lastuja lennättelee...

Hupsua ja hikistä kesäpäivää teille, sulle ja mulle.


[13:23 13.6.2008] P.P.
Allekirjoitan Venlan ajatukset hyvästä kirjailijasta. Nisonen voisi vähän rajoittaa. Enemmän tekstiä ei tarkoita sitä, että olisi enemmän oikeassa.


[19:48 13.6.2008] A.N.
"Nisonen voisi vähän rajoittaa."

Saatat mahdollisesti olla oikeassa. En ainakaan tyrmää tuota ajatusta suoralta kädeltä, vaan pyrin huomioimaan toiveesi jollain tasolla jatkossa. Mitään erityisen nopeita ja radikaaleja muutoksia en lupaa, koska mieluiten myös pidän lupaukseni, erotuksena siitä helppoheikkimäisyydestä, joka aiemmin keskustelussa esiin nostettiin. Pikku hiljaa.

"Enemmän tekstiä ei tarkoita sitä, että olisi enemmän oikeassa."

No eihän se yksi yhteen ole, mutta väitän, että enemmän tekstiä mahdollistaa enemmän oikeassa olemista :D Myönnän toki, että saman tien myös väärässä olemisen riski kasvaa, joten tulos lienee plus miinus nolla.. Senkin toivon huomioitavan, että tekstieni varsinainen päätarkoitus ei ole olla oikeassa [toisin kuin aiemmin keskustelussa epäiltiin]. Onhan sellainen vanha sananlasku tietysti olemassa, että "tyhjät tynnyrit kolisevat eniten" ja vaikka yleensä suhtaudunkin varsin kriittisesti vanhoihin sananlaskuihin, niin myönnän, että on näissä viime aikojen postituksissani on saattanut olla tyhjän tynnyrin piirteitä :) Toisaalta pyrin kuitenkin vastaamaan osaan minulle esitetyistä kysymyksistä. Niihin, jotka koen olennaisiksi.


[00:31 25.6.2008] M.L.
Mutta Kafkaa ja Nietzsheä kannattaa lukea.


[00:47 25.6.2008] A.N.
"Kafkaa ja Nietzsheä kannattaa lukea"

Toki. Olen samaa mieltä. Nostin ne vaan nyt siksi esimerkkiin, kun ne on usein aina ensimmäisenä kaikkien huulilla. Mutta maailmassa on muitakin kirjailijoita ja filosofeja kuin nämä edellä mainitut.


[01:20 25.6.2008] H.E.
Miksi näkökulma unohtuu niin usein? Tai ainakin eläytyminen toisen näkökulmaan? Miksi ristiriitaisuutta on niin vaikea hyväksyä, vaikka kaikki tässä maailmassa on kai enemmän tai vähemmän ristiriitaista? Miksi kaikki pitää ottaa niin vakavasti?

Olen nauttinut tämän keskustelun seuraamisesta (tämän siitä saa, kun ei katso Kauniita ja rohkeita). :D Nisosen näkemyksiä ei voi kukaan täysin allekirjoittaa, niin ristiriitaisia ne ovat. Siksi kannattaa varmaan tyytyä hyödyllisiin tärppeihin ja ottaa loput huumorilla. Vaikka tässä oli kyllä varmaankin tarkoitus viritellä vakamielistä keskustelua.

Voiko hyvää kirjailijaa edes ristiriidattomasti määrittää? Siinä mielessä Nisonen on oikeassa. Mutta niinhän ovat kaikki muutkin, jossain määrin. Tämäkin on vaan taas niin subjektiivinen juttu. On niin monia mittareita, ja jotkut korostavat enemmän toisia, toiset taas aivan täysin toisia. Enkä usko, että olisi edes mahdollista olla hyvä kaikilla mittareilla. Sehän olisi jo täydellisyyttä eikä käsittääkseni täydellisyyttä ole vielä keksittykään. Siinä mielessä on kyllä aika typerää esittää omat ristiriitaiset pohdiskelunsa niin pontevasti ja totuudenjulistuksen oloisesti kuin mitä Nisonen tuossa aloituksessaan teki. Mutta sehän oli kai ainakin puolitahallista ja onnistui provosoimaan keskustelijoita, joten mikäs siinä. :)

En ole koskaan lukenut Nietzsheä ja Kafkaltakin vain yhden novellin. Se ei ehkä tee minusta huonompaa kirjoittajaa, mutta sekin riippuu vain muusta kirjallisuussuhteestani. Sekä tietenkin harjoituksesta, kyvystä, sisäisestä palosta, ajatusprosessin laadusta, ajoituksesta, mielentilasta, lukijan mieltymyksistä ja tunnelmista ja todella, todella monesta muusta seikasta.

Ei minulla mitään sanottavaa ollut, tylsää vain. Aamulla kadun sitten tätäkin, mutta tänään aion olla hetkellisen arvostelukyvytön.

Hyvää yötä teille kaikille! Ja muistakaa pitää keskustelu kuumana.


[01:56 25.6.2008] A.N.
"tämän siitä saa, kun ei katso Kauniita ja rohkeita"

Eihän tää viihteenä tietenkään samalle tasolle yllä, mut on kuitenkin periaatteessa ilmaista, mitä Kauniit ja Rohkeat ei ole! Tietty nyt joku atk-verkkomaksu, mut ei siitä minun taskuun tule pennin hyrrää. Toisin kuin joku Ridge vetää ihan hirveet hillot naamansa näyttämisestä telkkarissa. Ja Kafkaa en ole lukenut edes yhtä teosta sanasta sanaan kokonaan. En sillä, etteikö se hyvä olisi. Niitseä kylläkin jonkun verran, ihan vaan siksi, kun sillä on niin kiinnostavat jutut ja tietysti Kafka vasta-alkajille sarjakuvan :D

"Siinä mielessä Nisonen on oikeassa."

Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa tästä asiasta.

"eikä käsittääkseni täydellisyyttä ole vielä keksittykään."

Nyt oltiin kumminkin jo hyvin lähellä. Ehkä seuraavassa keskustelunavauksessa sitten ;) Joten älä suotta kadu aamulla, koska tunnet ymmärtäneen pohjustuksestani kaiken olennaisimman, sen ristiriitaisuuden ideologian nimittäin. Ja mitä alustukseni mahdolliseen huumoriin tulee, allekirjoittaneen leveysasteilla ei mitenkään erikseen sellaista tunneta - ainakaan hyvää huumoria - vaan ollaan yhtäaikaisesti sekä tosissaan, että leikillään. Kenties tiedätkin. Olen muuten eräänlainen pioneeri ja uran uurtaja omalla sarallani, maailmanhistorian ensimmäinen savolainen, joka on sanonut jotain suoraan. Mutta minussa on ripaus muutakin verta. Että ehkä se on sitten siitä. Täällä aukeassa tuppaa menemään nykyään myöhään, ei saa unirytmiä millään muutettua. Hyvää yötä sinnekin :)


[02:14 25.6.2008] A.P.
Kysymys on hyvin subjektiivinen, lähes mieletön. Jo kysymyksen kontekstin asettaminen on hyvin vaikeaa.

H.D. Thoreau (1817-1862) ei olisi elinaikanaan täyttänyt montaakaan esitetyistä kriteereistä, mutta postuumisti hänen arvonsa aikaa myöten ymmärrettiin ja hänen työnsä ovat olleet inspiraationa mm. Mahatma Gandhille, Martin Luther Kingille, Leo Tolstoille, J.F. Kennedylle ja kokonaiselle ympäristöliikkeelle.

Oma Aleksis Kivemme on toinen esimerkki vasta postuumista ymmärretystä kirjailijasta, olkoonkin että hänellä oli ajoittaista kirjallista menestystä myös elinaikanaan.

Kerouac kantoi Matkalla romaaninsa käsikirjoitusta mukanaan vuosia ennen kuin sai sen julkaistuksi vuonna 1957.

Paljon toisteltu legenda kertoo että kaksitoista julkaisijaa (=asiantuntijaa?) tyrmäsi J.K. Rowlingin ennen kuin kolmastoista älysi luetuttaa kirjaa pienellä tyttärellään.

Kafkaa kannattaa ehkä lukea kuten ylempänä todetaan, mutta eipä juuri luettu Kafkan elinaikana. Testamentissaan, hieman ennen kuolemaaansa tuberkuloosiparantolassa vuonna 1924 Kafka pyytää Max Brodia tuhoamaan kaiken tuotantonsa. Onneksi ystävä ei pyyntöön lopulta tartu.

Mikhail Bulgakov kirjoitti suurteostaan Saatana Saapuu Moskovaan vuodesta 1928 aina kuolemaansa 1940 saakka. Kertaalleen hän poltti koko käsikirjoituksen ja joutui kirjoittamaan sen ulkomuistista uudelleen. Sensuuriin joutunut kirja koki päivänvalonsa vuonna 1967 frankfurtilaisen kustantajan toimesta, Neuvostoliitossa vasta 1973 (vaikkakin kirjaa oli levitetty maanalaisesti nimellä samizdat).
1989 kirjallisuuden asiantuntija L. Janovskaja muotoili "lopullisen version" kaikkien saatavilla olleiden käsikirjoitusten pohjalta.

Jos kysymyksen asettelussa "kirjailijan" tilalle asetetaan "journalisti" paljastuu välitöntä suosiota mittaavien teesien vaillinaisuus uudesta näkökulmasta. "Seiska", laajemmin tabloid-journalismi olisi laajalti hyvän journalistiikan määreet täyttävää. Ajatusta voidaan viedä vieläkin pidemmälle. Oletetaan kuvitteellinen totalitaristinen hirmuhallinnon otteessaan pitämä yhteiskunta, tai vaihtoehtoisesti, yksilönvapauden salliva mutta arvoiltaan rappeutunut välinpitämätön yhteiskunta. Vuonna 2008 hyviä kirjailijoita istuu vankiloissa, eikä heiltä ole julkaistu yhtään kirjaa. Ehkä heidän käsikirjoituksensa on kokonaan hävitetty. Hyviä journalisteja murhataan.

Koko kysymyksen käsitteleminen yleisluontoisempana kysymyksenä, oman näkökulmansa ulkopuolelta johtaa eettisiin ja myös puhtaasti loogisiin umpikujiin.

Dan Brown, Karin Alvtegen tai Arno Kotro ovat minulle henkilökohtaisesti "hyvää kirjallisuutta" siinä kuin Iltalehti tai Valitut Palat ovat laatujournalismia.


[02:16 25.6.2008] H.E.
Ai sanoit suoraan? Noilla viestien pituuksilla. ;D

Minusta suoraan sanominen on yliarvostettua. Tai ainakin se, että sanotaan suoraan vain yhteen suuntaan. Niitä suoriahan kun voi kolmiuloitteisessa avaruudessa piirtää rajoittamattoman moneen suuntaan. Siksi meneekin usein jaaritteluksi. Parasta tietysti olisi, ettei tarvitsisi yksinään jaaritella ja myös etteivät kaikki kuitenkaan jaarittelisi, vaan joku sanoisi joskus suoraan ihan vaan yhteen suuntaan. Koska eihän yksi ihminen kaikkea kuitenkaan voi huomioon ottaa, eihän?

Yhtä aikaa tosissaan ja leikillään on aika hyvä ideologia. Sillä lailla yritän elämääni elää, vaikka välillä tuppaakin menemään enemmän sinne ryppyotsaisuuden puolelle. Pitäisi ehkä heilua enemmän yömyöhään aukeassa ja unohtaa kaikki itsesensuuri. Tällä hetkellä minua kun niin pirusti naurattaa. :)


[14:10 25.6.2008] A.N.
Yksilöinä suuret kirjailijat eli Thoreau, Kivi, Kerouac ja Rowling ovat varsin pieni havaintoaineisto, jolla teesini voitaisiin kumota. Olkoonkin, että yllä todetut faktat heidän kohdallaan ovat varmasti tosia ja kiehtoviakin. Olen niihin itsekin törmännyt. Enempi katsonkin niiden yksittäisinä nostoina täydentävän teesistöäni.

Filosofian keinoin kysymyksen mielettömyydestä/mielekkyydestä voitaisiin kai taistella loputtomiin ja jos tämä tuntuu oikealta ratkaisulta, niin sehän on vain hyvä silloin ja sitä taistelua saa puolestani käydä tämänkin otsikon alla. Itse en siihen helpolla ryhdy. Kysymys on todella mielettömän suuri, kun sitä alkaa oikein pohtimalla pohtia, selvästi avaukseni ulkopuolelle ulottuva, tekipä pohdinnan sitten kirjallisuusteoreettisista tai havukka-ahon-filosofisista lähtökohdista käsin.

Kenties otsikkoni olisikin voinut olla "kuinka tulla hyväksi kirjailijaksi nykypäivän Suomessa aukealaisista lähtökohdista, eräs tie" tai muuta vastaavaa. En nyt kuitenkaan valinnut ytimekkäämpää otsikointia erityisesti provosoidakseni, enkä myönnä tehneeni sitä edes ajattelemattomuuttani - vaikka oikeasti se olisikin todellinen syy :D - vaan käytännöllisyyden nimissä. Uskon asioitahan nämä ovat. Ja subjektiivisia aivan täysin. Siis nyt kun puhutaan kirjailijan tai sellaiseksi haluavan tai ennen kaikkea sellaiseksi haluamisesta kiinnostuneen näkökulmasta. Esim. tutkijan näkökulma voi olla täysin eri ja silloin tosissaan tulee huomioida nuo Antin mainitsemat yhteiskunnalliset tilanteet, julkaisemattomia istuu vankiloissa jne. Journalistin asettaminen kirjailijan tilalle tosiaan muuttaa asetelmaa. Kai se on vähän sitäkin, miten laajalle haluaa oman henkilökohtaisen universuminsa ulottaa. On hieno asia, että jaksaa huolehtia mielipidevangeista parintuhannen kilometrin päässä ja huono asia rahastaa tarjoamalla ihmisille roskaa jonkinlaisen myyvän ja vetovoimaisen kirjallisuuden nimissä - huom! tällöin puhutaan hyvän- ja roskakirjallisuuden eroista, ei siitä, millainen on hyvä kirjailija, tällä on mielestäni selkeä ero, en sido kirjailijan ja kirjallisuuden laadun käsitteitä kovinkaan tiukasti toisiinsa - mutta suurin osa meistä aukean käyttäjistä velloo kuitenkin todellisuudessa jossain siellä välillä ja osa ulkopuolellakin.

Kaimani esiin nostamat esimerkit Kafkasta ja Bulgakovista, irrallaan tästä aiheestakin, ovat mielenkiintoisia. En nimittäin lähtisi suoralta kädeltä sanomaan, että Bulgakovin uudelleen tekemä teos olisi ollut erityisesti alkuperäistä parempi tai että Kafkan ystävä olisi tehnyt automaattisesti oikean teon. Toki näin on inhimillistä ja järkevää ajatella, mutta.. Ulotan pohdiskeluni kai näiden persoonien ulkopuolelle, sillä jokainen meistä on oman elämänsä Kafka tai Bulgakov, tuottipa miten universaalisti merkittävää tai merkityksetöntä materiaalia tahansa. Olen itse tehnyt "Bulgakovin tempun" omalla pienellä tasollani useamman kerran ja kadun jokaista kertaa, enkä enää tee niin.. Vaikka en olekaan lukenut em. klassikkoa. ("Millaisessa maailmassa oikein elän?" minulta on tuosta syystä kysytty.. Kiistämättä lainkaan teoksen arvoa, uskon sen olevan hyvä ja aion sen vielä lukea tai edes kysyjän yleistä korkeaa älyn ja sivistyksen tasoa, pidän tuota ilmeisen tosissaan esitettyä, yksittäistä kysymystä päivä päivältä yhä hassumpana ja ennen kaikkea kouluesimerkkinä näennäissivistyneen maailman yllättävästä kapeakatseisuudesta.. mutta tämä menee jo offtopikiksi vallan ja kerrassaan...)

En avauksessani maininnut nimeltä montakaan henkilöä ja sillä oli aivan selkeä, harkittu tarkoitus. Kun lähdemme jäljittelemään jonkun, menestyneenkin, yksilön toimia, niin houkuttelevaa, tarinallista ja "romanttista" kuin se onkin, katoaa tietty yleistettävyys. Johon avaukseni sittenkin pyrki.

"Koska eihän yksi ihminen kaikkea kuitenkaan voi huomioon ottaa, eihän?"

Mielestäni omalla tavallaan voi, ottaa huomioon kaiken sen, minkä pystyy ottamaan huomioon, mutta kyse lieneekin enempi siitä, että yksittäinen ihminen ei voi edes TIETÄÄ kaikkea => ei hän tällöin voi kaikkea ottaa huomioonkaan, paitsi ehkä intuitionsa varassa.

Mukavaa kuulla, että jollain on kanta suoraan sanomiseenkin. Minä arvostan sellaista. Uskoisin, että se, miksi suoraan sanominen on niin arvostettua, johtuu lähinnä ihmisen lajityypillisestä ominaisuudesta hakeutua turvallisuuteen ja hallintaan, pois kaaoksesta. Suoraan sanoja on tavallaan hetkellisesti yläkerran auktoriteetin korvike.


[17:00 25.6.2008] A.N.
Minua alkoi jostain syystä vielä vaivaamaan tuo "hyvän kirjailijan" käsite. Ehkä siksi, koska olen ikään kuin "lomalla" ja silloin helposti alkavat vaivata nekin asiat, jotka eivät yksilön akuutin hyödyn näkökulmasta ole kovinkaan keskeisiä. Myönnän haukanneeni aika ison palan kun käytin "hyvän kirjailijan" käsitettä keskustelunavauksessa. Päätän nyt olla jollain tapaa sen mittainen ja uudelleenmääritellä - omista näkemyksellisistä lähtökohdistani - mikä hyvä kirjailija tiivistettynä on.

Tällaiset kolme + yksi perustekijää löysin. Olen tarkoittanut ne kai ennen kaikkea täydennettäviksi, en niinkään kumottaviksi, vaikka onhan sekin suotavaa, jos vahvoja perusteluja löytyy:

1) Hyvä kirjailija "narnianäkökulmasta" vs. paha kirjailija. Monet uskonnot ja ismit ja muut, arkisetkin, elämänasenteet jakavat ihmiset hyviksiin ja pahiksiin, vuohiin ja lampaisiin. Voi kai ajatella, että hyvä kirjailija olisi hyväntahtoinen, hyvän puolella oleva, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, antaisi sen näkyä teoksissaan, pyrkimyksenä nitistää pahan valta. Ehkäpä Sinervo, Neruda tai Hikmet olivat klassisia hyviä kirjailijoita, maailmanparantajia. Mikään ei varsinaisesti estä kirjailijaa olemasta myös tuhoava, paha kirjailija. Oliko Adolf sellainen? En tiedä, kun en ole hänen teostaan lukenut. Mutta paha kirjailija ei ole hyvä kirjailija.

2) Hyvä kirjailija vs. huono kirjailija voidaan määrittää ensinnäkin sillä tavalla, että hyvä kykenee ilmaisemaan jotain sillä tavoin, että huono ei siihen pysty. Toisin sanoen hyvä kirjailija kykenee viestimään jotain "enemmän" lukijalle kuin huono. Olisi todella kiinnostavaa kehittää tähän jokin mittari, koska mitä ilmeisimmin, erilaisia kommentteja ja kirja-arvosteluja lukiessa, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä kirjailijoita ja kriteeristökin on eri yhteyksissä yllättävänkin samankaltainen. Tämä pitää nyt erottaa "joukkohysteriasta" tai "hyvän kirjallisuuden traditiosta", jotka vaikuttavat toki kirjallisuuden tulkintaan, mutta eivät ole yhtä sen kanssa. Tommi Liimatta on sanonut, että huono kirjallisuus ei tunnu munissa asti. Se on hyvin sanottu. Ehkäpä voisimme mitata kirjallisuuden tasoa lääketieteellisesti, antureiden ja sähkökäyrien avulla, suoraan lukijan ihosta tai muualta kehosta?

3) Edelleenkin minun on pakko nostaa esiin "tasoajattelu". Kohta 2 oli tavallaan siitä ulkoisista tekijöistä riippumatonta viestintää, kun teksti kohtaa jossain hetkessä lukijansa, mutta hyvän kirjailijan määrittelyä voidaan ajatella myös ulkoisten tunnusmerkkien kautta. En mielestäni ole missään vaiheessa sanonut, että hyvä kirjailija myy paljon, mutta sen sijaan olen voinut sanoakin - tai ainakin olen sitä mieltä - että hyvä kirjailija joko myy paljon tai tekee jotain muuta vähintään yhtä "suurta". Tämä ajatus ottaa totta kai mukaan myös ne vankilassa istuvat, koskaan julkaisemattomat kirjailijat tai aivan yhtä hyvin "nettikirjailijat". Soraääni löytyy tuohonkin, sen tiedän ja olen saanut kokea. Mutta jos lähes 99% meistä on kuitenkin pohjimmiltaan sitä mieltä, että esim. Nobel- tai Finlandiavoittaja on parempi kirjailija kuin aukean paras, niin luulisi, että sillä on jokin "todellisuus"pohjakin olemassa, vaikkei mitään aukotonta mittaria tälle olekaan olemassa. Eli kyllä sen ympäristön laajuus, missä vaikuttaa, vähän merkkaa. Muutenhan olisi aivan yksi ja sama itse kullekin, julkaiseeko ikinä paperilla vai "jääkö" aukeaan. Minulle melkein onkin, mutta korostan sanaa melkein..

4)Hyvä kirjailija omistautuu asialleen. Vaikka kukaan ei hänestä pitäisi, jos hän antaa kaikkensa, on minusta vuosien työn jälkeen täysin oikeutettu toteamaan peilin edessä "minä olen hyvä kirjailija". Olipa kyseessä sitten tikanheitto, kirjoittaminen, naisten hipelöinti tai makkaran syönti, niin HARJOITTELU ON ITSEISARVO. Tiedän, että esim. moni valheellisen kovaa linjaa edustava ja pelkästään suppeasta tulosnäkökulmasta asioita katseleva urheiluvalmentaja älähtää väitteelleni, aivan samoin kulttuuripiireistä vastustajiani löytyy pilvin pimein, mutta ken on jotain asiaa vuosisotalla harjoitellut, tuloksesta riippumatta, alkaa tajuta, että se todellakin on itseisarvo, enemmän kuin menestys. Silloin kun tämän tajuaa, on oman alansa hyvä tyyppi. Mutta se pitää itse kokea, sisäistää koko olemuksensa kautta, asian myöntäminen teoreettisella tasolla on pelkästään asian myöntämistä teoreettisella tasolla. Se on ihan tää klassinen "hyvä kitaristi treenaa aamusta iltaan", niinhän se tekee, jo tuo lause itsessään kertoo kaiken ja enemmänkin, kaikennäköiset selitykset, tämäkin vain vievät kauemmas totuudesta.

Mutta siinäpä ne, kaikessa tiiviydessään. Toistavat osin avausta, en tiedä tuovatko mukaan mitään uutta, mutta selkiyttävät. Ehkä avauksessa pyrin liiaksikin yksilöimään niitä kulttuurisia tekijöitä, jotka vaikuttavat kaikkiin yllä mainittuihin neljään kohtaan, mutta se olikin käytännön näkökulmasta. Tämä nyt esitetty on enemmänkin sitä teoriaa,


teoria hyvästä kirjailijasta

* hyväntahtoinen
* vaikuttava viestijä
* tunnustettu
(nyt tai "postuumisti" tai molempia)
* asialleen omistautunut

Hyvä kirjailija voi täyttää yhden, kaksi tai kolme tai neljä yllä mainituista kriteereistä. Onko "parempi", jos täyttää kaikki neljä, voisi olla luonnollista ajatella näin, mutta mene ja tiedä..

Se, "miten hyvä" kukin hyvä kirjailija on, lienee jokseenkin yhtä vaikeaa kuin että alkaisi vertailla eri lajien urheilijoita keskenään. Saman lajin urheilijoidenkaan kohdalla kun se ei aina ja joka tapauksessa ole ihan päivänselvää, edes niissä tuloslajeissa, joiden suorituspaikat on standardoitu ja joissa on tietyt vakiokilpailut (olympia, SM jne.) mittaamassa menestystä. Tällaisia listoja voidaan toki tehdä ja myöntää heti kättelyssä, että ne ovat vain laatijansa oma totuus ja tärkeintä onkin pyrkimys objektiivisuuteen, ei itse objektiivisuus. Minusta sellainen on aivan ok ja ne pitää ilman muuta ymmärtää kiehtovana leikkinä, joka tuo iloa ja sisältöä elämään, siihen kenties ainutkertaiseen elämään, joka muuten vajoaisi pelkästään a) ikuiseen nirvanaan tähtääväksi hymistelyksi ja joogaksi, b) selviytymistaisteluksi, c) toisten ihmisten alas painamiseksi joko suorin tai epäsuorin keinoin, d) holtittomaksi seilailuksi turhuuden ja merkityksenhaun välillä kummallisten puolielämysten viidakossa, e) jonkin suuren "viisauden" löytämiseksi - siihen asti, kunnes tajuaa, ettei sittenkään ollut perillä, f) loputtomaksi paritteluksi, hellyydeksi, ikuiseksi nuoruudeksi, nousuhumalaksi ja ruusuilla tanssimiseksi niin pitkään, että ne ruusutkin ehtii sillä aikaa jo kuolla tai g) marttyyrinä muiden puolesta elämiseksi ja uskottelemiseksi, että tämä on ainoa onnen tuova asia. Muistakaa siis, että kilpailu taiteessa ja kulttuurissa ei ole paha asia, vaan se on suuri leikki ja rikkaus, kun sen leikkinä pitää! [ei ole maailman helpoin asia suinkaan, siksi kai moni kilpailemista inhoaakin, ei niinkään kilpailemisen itsensä takia]

Ei euroviisujenkaan perusidea ole aiheuttaa ärtymystä ns. kaikkiviisaissa epäkaupallisissa väärinymmärretyissä ahniintaiteellisissa oikeissa muusikoissa, eikä sen paremmin tuottaa voittoa ahneelle markkinasedälle, joka ei muuta osaa kuin tehdä itselleen rahaa (kateellinen vain olen, vaihtaisin oitis kirjoitustaitoni rahantekotaitoon, jos se olisi mahdollista), vaan leikki, rituaali, hauska tapahtuma, jossa saadaan hetkeksi edes johonkin joku järjestys, perusrakenteeltaan kaaosta olevassa maailmassamme.

Rahakilpailuja kylläkin periaatteessa vastustan, sekä taiteessa, että urheilussa. Se on ihan ok, että joku noutaa jostain Erkon kilpailusta sen paritonnisen, kun se kerta jaossa on ja jos vastaavasti joku urheilija haluaa toimia oman toimen tai kelajärjestelmän ohella "yksityisyrittäjänä" sieltä täältä pikku palkintosummia noukkien, niin siitä vaan, mutta jokseenkin mätä perusajatus on minusta siinä taustalla, että tuollainen isohko apuraha ylipäänsä tuollaisessa kirjoituskilpailu yhteydessä jaetaan. Ok, se kannustaa kyllä voittajaa, mutta niitä tuhatta muuta osanottajaa lähinnä potuttaa eli ei siis toimi millään tasolla kannustavasti, taiteen yleisen tason kannalta ajateltuna. Raha tuo vain turhia paineita ja pilaa koko kirjoituskilpailun hauskan, leikillisen perusidean. Varsinkin kaikkein köyhimmät kirjoittajat tippuvat armotta pois, koska se paritonnisen aiheuttama himo on niin suuri, että kilpailuteoksista tulee suorituspaineessa melko varmasti täyttä p*skaa joka ei vastaa laisinkaan kirjoittajalahjakkuuden todellista tasoa. Hän murtuu tässä veitsenterällä liikkuessaan ja ehkä jopa kuolee prosessin aikana, unohdetumpana kuin Kivi, eikä valmis teos ikinä edes tule raadille asti. Taidekisan voitto menee siis suuremmalla todennäköisyydellä keskiluokkaan, kuin että jakautuisi koko ihmiskunnan kesken tasapuolisesti.

Varsinainen ammattilaisuus on kokonaan eri kysymys. Siitäkin haluaisin puhua, kovastikin, mutta tämä venyisi aivan tolkuttoman pitkäksi. Sanon vain, ettei suhteeni siihenkään ole ihan täysin hyväksyvä, vaikkakin toisaalta ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka nyhtävät toimeentulonsa taiteen tai urheilun saralta. Siinä vain ne voimasuhteet eri yksilöiden ansiotason välillä ovat vielä pahemmin vinksallaan, suhteessa työmääriin, kuin ns. normaalissa työelämässä. Ja se on pyllystä, koska yleensä juuri urheilu ja taide toimivat suurimpina nuorten haaveiden, unelmien ja tavoitteiden ruokkijoina ja innoittajina. Niiden pitäisi siis olla myös realistisia esimerkkiä, eikä mitään täysin järjetöntä stadionrokkia tai ammattilaiskaukaloita. Siis eivät suorituspaikkoina, vaan sen hynän eli kahisevan määrän suhteen, mikä siellä liikkuu.

Noh, asian vierestäkin taas tuli. Mutta en mielestäni ole missään vaiheessa yrittänytkään ratkoa tätä "hyvyyden taso" kysymystä, lähinnä kai vain heitellyt mahdollisia työkaluja kysymyksen selvittämiseen. Toki se kysymys kiinnostaa ja ehkäpä joskus jonkinlaisen mittarin laadinkin, itselleni, omiin tarpeisiin, omaa kirjailijakehitystäni jollain tapaa seuratakseni.


[11:32 26.6.2008] S.T.
Mitä jos sanoisi vain, että hyvä kirjailija on aito eikä yritä olla Kirjailija vaan On?


[22:48 26.6.2008] A.N.
"Mitä jos sanoisi vain, että hyvä kirjailija on aito eikä yritä olla Kirjailija vaan On?"

Tottahan toki.
Jos niin tuntuu
helpommalta,
oikeammalta
ja paremmalta,
niin totta kai niin voi sanoa ja ollakin. Minulla ei mitään sitä vastaan ole ja itse asiassa kunnioitan sellaista huoletonta asennetta, ainakin, jos ja kun sen pystyy pitämään. Niinhän sitä on joku viisas sanonut, että sen saa,
mistä luopuu.
Tavallaan tuo on juuri sitä
ideologiaa.
Ja että kun ei liikaa pohdi, ehtii elämään yms.

Henkilökohtaisesti sen sijaan kumminkin Yritän olla Kirjailija isolla koolla ja erityisesti sillä yyllä ja olen juuri niin epäaito ja jopa teennäinen kuin kulloinkin luontevalta tuntuu ja fiilikseen sopii :D Ihan vain siksi, koska muutoin en saa edes sitä vähääkään aikaan, tällä kirjallisella saralla. Jollain tapaa koen sen jopa kaikkein rehellisimmäksi menettelyksi, sillä suhteessa luontoon kirjoittaminen on pohjimmiltaan joka tapauksessa aina jollain tapaa epäaitoa toimintaa, todellisuudesta irrotettua.. Olipa se sisällöllisesti mitä tahansa. Niin vedetään sekin linja sitten niin tappiin asti kuin jaksetaan. Jos joku rakastaa sanoja, jopa minunkin tuottamiani, siitä vaan, minä en itse sen muotoiseen toimintaan pysty. Rakastan ihan muita asioita, toki sanoista voin tykätä kovasti,
jos ne on miellyttävästi
ja paljon kertovasti
järjestykseen aseteltu ja nimenomaan ne harvinaisimmat sanat. Mutta ne pikemminkin tyynnyttävät sydämenlyöntejä kuin saavat sen sykähtelemään kiihkeämmin.

En nyt tiedä, mistä tuonkin rakkausheiton reväisin, edellisen kommentaattorin puheenvuoroon se ei suoranaisesti vastaa. Jotenkin vain tuntui, että tää rakkaus-aspekti pitää lykätä tähän kohtaan.

Mutta takaisin asiaan.
Kirjailijan todellisuus on keinotodellisuus, se ei liiemmin haista
eikä maista
tai kehollisesti tunne,
ei edes näe
sillä tavoin kuin maalari värit.
Laulajakin on mielestäni aidompi kuin kirjailija, koska ääni lähtee kehon sisältä eikä "päästä" - tai soittajalla sormista.
Pää
on jotenkin vieraantunut luonnosta, pahastikin.
Pää
kyllä mielellään sanelee kaikenlaista, ihmisen kulttuurinkin. Vaikka kädethän ne senkin sitten viime kädessä rakentavat, eikä
pää.

En nyt kiistä, etteikö hyvä kirjailija voisi tavoittaa
sitä aitoa todellisuuden tuntua
kokemuksessaan
ja sanoillaan
ja että siihen jopa jossain määrin olisi pyrkimys, mutta työkaluja on varmasti muutkin kuin
pää,
haistele,
maistele
piparia ja kynttilää,
sanoi liki- ja hyvännäköinen tyttö joskus Joulun alla. Näinhän se homma etenee. Yrittänyttä ei mielestäni laiteta,
mutta moni homma on
sen puutteessa
jähmettynyt paikalleen.

Mutta kiitos, Susanna, kommentista, kiitokseni ei ole valheellinen, siitä huolimatta, että sen kirjoittamalla lähetän (huom. viittasinkin epäaidolla pikemmin epätodelliseen, kuin -rehelliseen), vaan minusta on rikastuttavaa ja avartavaa, miten monen moisia voi näkemyksiä kirjoittamiseen olla :) Se tuskin kenenkään kehitystä tukahduttaa.


[17:36 10.7.2008] S.K.
Ihan kiinnostavia näkökohtia. Itsekin sivusin tätä aihetta taannoisessa blogikirjoituksessani: Ammattikirjoittaja?

Tietysti. Ammattilaisuus ja hyvyyskin aika eri asioita, mutta ainakin voitaneen väittää että hyvyys on kriteeri ammattilaisuudelle, joskaan ei ammattimaisuudelle :)



[16:37 12.7.2008] V.Q.
Mua ei kiinnostaa olla mikään kirjailija. Jos kirjoittaa jonkun rahan, tai kunnian takia kirjoittaa väärästä syystä. Ei pidä kalastaa mitään suosiota. Jos kirjoittaa rehellisesti ja ei aliarvioi yleisöansä niin kyllä taide löytää aina yleisönsä.


[19:26 12.7.2008] S.K.
...aivan totta. Yleisön aliarvioimatta jättäminenkin on silti jo yleisön homioon ottamista.

Mielestäni on kahden laista "oikeaa" taidetta. Sellaista joka on arvokasta sen tekijälle ja sellaista joka on arvokasta yleisölle. Nämä eivät silti sulje toisiaan pois.

Ensin mainitulla on lähtökohtaisesti enemmän kaupallisia mahdollisuuksia ja sen vuoksi sillä voi myös elää.


[16:06 20.7.2008] O.H.
"Millainen on hyvä kirjailija?"

Paljon on nähty vaivaa asian puimiseen, mutta...mmmmmitä merkitystä sillä on?


[14:54 21.7.2008] A.N.
"mmmmmitä merkitystä sillä on?"

Eihän sillä ole mitään merkitystä. Buddha opettaa, että elämä on kärsimystä ja siitä tulee vapautua. Länsimaalaiset erehtyvät luulemaan, että tämä on jotain eksoottista ja hienoa ja alkavat sitten seurata opetusta, luullen löytävänsä elämän tarkoituksen tai vähintäänkin jotain vastaavaa. Mutta mitään ei ole, mitään ei löydy. Jokainen luo merkityksen itse. Tai jos ei luo, kannattaa lopettaa eläminen ja alkaa odottaa kuolemaa, hengittää vain ulos eikä enää sisään ollenkaan. Onko se sitten hauskaa, sopii kokeilla tai olla kokeilematta.. :D

Tämä noin yleisesti. Henkilökohtaisella tasolla koen myös velvollisuudekseni vastata jotain, keskustelun alkuperäinen avaaja kun olen ja muita ei käy syyttäminen, jos he ovat sitä jatkaneet.

Minua kiinnostaa kirjoittajana kehittyminen ja siihen mielestäni liittyy sen(kin) asian pohdiskelu, millainen on hyvä kirjailija. Onko tuolla sitten mitään merkitystä, tarkempaa vastausta voi udella esim. siltä Buddhalta tai vaikkapa filosofi Esa Saariselta tai Joulupukilta. Minulle kirjoittamisella ei ole mitään erityistä merkitystä, kirjoitan vain ja ainoastaan siksi, että se tuottaa esteettistä nautintoa. Suosiota kalastan samasta syystä kuin jotkut silakkaa. Ei siinä mitään pahaa ole, kunhan ei loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia.


[17:44 21.7.2008] O.H.
Ihan hyvä vastaus oikeastaan. :D Kiitos.


[20:35 29.7.2008] H.E.
Hyvä vastaus ja hyvää viihdettä. :) Ja taatusti älyllisesti korkeatasoisempaa kuin Ostoskanavan tuijottaminen. Siksi kannattaa keskustella aukeassa täysin merkityksettömistä aiheista, koska aina ei jaksa kirjoittaa eikä tehdä vertailevaa tutkimusta kuluvan vuosikymmenen Finlandia-voittajista. Ja koska joskus sattuu vain pitkästyttämään ja koska tarve nolata itsensä julkisesti on joskus kammottavan pakottava.


[15:34 3.8.2008] S.T.
Olikseny viime vai sitä edeltävällä viikolla kun Aamulehden joku kolumnisti (eksaktia, eikö? :D) vertaili Laineen ja Vuorisen tekstejä, että mikä on laatukirjallisuutta ja mikä ei. Jäi mieleen sellainen kysymys että.

Voiko hyvä kirjailija voi olla hyvä kirjailija vaikkei kirjoittaisi riviäkään ja/tai kirjoittaisi esim. huumorikolumneja tai komediaa, joita suuri posse ei arvostaisi kilin kettuakaan? Vai onko aina luotava tekstiä, joka putoaa isoon lössiin ja on "ihan hyvää" tai edes myy? Vai onko oltava eläessään väärinymmärretty ja kuoltuaan supersankari ollakseen hyvä kirjailija?

Rönsyää metatason Sue


[16:59 3.8.2008] S.V.
Kiinnostava pohdinta, Sue. Pähkäilen jotakin.

Mietin heti 'hyvää',eikös se olekin 'Kauniin' serkku, niin somiat molemmat, ainakin isoäidin mielestä.

Ehkä rehellisyys perii tässäkin, jos ei maata, niin ainakin hyvyyden omissa silmissään. Kun meinaan pyrkisi olemaan itselleen uskollinen, joku muuten puhui tästä minulle juuri tuolla toisessa ketjussa;)

Käsitän sen niin, että kirjoitan hyvää kirjallisuutta, jos se tulee suoraan mun syrämmestä ja jos kaiken lisäksi sitä kriitikot ja lukijat ylistävät. Jotenkin noin, vaikkei ihan näinkään korkealla asteikolla.

Tästä tosin seuraa, ettei se ole koskaan riittävän hyvää.






[11:16 3.9.2008] A.N.
Antti Antti.
Suosikkikirjani Maailma on minun ei mitenkään päin mahdu hyvän kirjan (tai hyvän kirjailijan kirjoittaman kirjan) 1,2,3,4-kategoriaasi.
Silloisen Hanitta Krausen ja nykyisen Wilma Schil..Schilinskin kirjoittama kirja jouduttiin kirjoittamaan uudestaan kustantajan vaatimuksesta ja kriitikot vihasivat sitä. Nykyiselläänkin divarikamaa, joskin jonkin verran kulttimaineessa, kiitos nykynuorison.
Silti kirja muutti elämäni ja asenteeni elämän vastoinkäymisiin lopullisesti. En lähtisi kategorisoimaan.

En lukenut koko keskustelua, eli jos olet muuttanut kantaasi tai pyörtänyt sanaasi, tämä viestini on aiheeton. Mutta täytyy tunnustaa, että uskoin sinun heittävän Nisos-huulta. :)

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty