Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Millainen on hyvä kirjailija?

Edellinen sivu  



[17:47 3.9.2008] A.N.
"Silti kirja muutti elämäni ja asenteeni elämän vastoinkäymisiin lopullisesti."

Tähdennän sitä, että avaus on yleistys. Siihen mahtuu myös poikkeuksia. Väitän myös, että Hannelen kirja pystyttäisiin asettamaan kaikkiin noihin kategorioihin, kyse on tulkinnasta, siitä, miten itse tekstin ja sen ympärillä olevat ihmiset ja toiminnan ja mielipiteet ja asenteet ja vastaanotot kykenee vääntämään niihin kategorioihin. Kyllä se onnistuu. En tosin ole nähnyt kyseistä kirjaa, mutta väitän silti näi olevan. Joka suhtautuu yllä olevaan jaotteluun ahdaskatseisesti, ei tietenkään pysty ajattelemaan tätä tulkinnan joustavuutta. Älä sinä nyt kumminkaan sorru semmoiseen, kun sinulla on luontaiset edellytykset ymmärtää helpostikin, mitä tarkoitan. Kirjallisuuskäsityksesi vaikuttaa sen verran avarakatseiselta. Ja toisaalta tuo suosikkikirjasi tukee myös sitä.

"joskin jonkin verran kulttimaineessa"

Ja vielä, eikö tämä jo kerro ihan riittävästi? ;)

Saahan sitä huuleksikin nimittää, mutta en väitä tehneeni alustusta ihan pelkästään vitsinä. En myöskään ole pyörtänyt, enkä muuttanut mitään. Jalostanut kyllä olen, hyvinkin paljon. Kirjallisuuskäsitys on muuttuva asia. Joskus se muutos tapahtuu niin nopeasti, että sen voi havaita suorastaan kohisevana väreilynä ympärillään.

En nyt ole alustanut erityisen vakavissanikaan. On olemassa välitila, johon uskon. Uskon, että nerokkaimmat oivallukset syntyvät nimenomaan vitsin ja tosikkomaisuuden välitilassa. Pelkässä vitsissä ei ole tarpeeksi voimaa muutokseen ja pelkässä tosikkomaisuudessa ei tarpeeksi joustavuutta. Dynamiikan tähden sekä joustavuus, että voima ovat tärkeitä. Yleensä esikuviensa orjallinen jäljittely ja siteeraaminen johtaa jäykkään totisuuteen ja kaiken herjaaminen ja vääränmallinen kyseenalaistaminen taas tietynlaiseen heikkouteen, ei jaksa itsekään tehdä enää mitään minkään eteen. Mutta välitilasta löytyy se energia ja voima.

En siis loukkaannu lainkaan, että arvelit uuden sukupolven mullistavaa kirjallisuusteoriaani vitsiksi :D Varsinkin kun tiedän jo nyt etukäteen, että v. 2028 tuota epistolaani luetaan maamme johtavien yliopistojen tenttikirjoista kuin mantraa :D Sen sijaan teorian tyrmääminen kättelyssä muutamalla sanalla huonoksi, ikään kuin lukematta edes itse tekstiä, niin kuin alussa pyrittiin joukkovoimalla tekemään [ja psyykeni murtamaan :D], ei tuntunut miellyttävältä..


[20:01 4.9.2008] A.N.
TÄÄLLÄ PERKELE KIRJOITETAAN NIETZSCHE JATKUVASTI VÄÄRIN (huomatkaa huumoriarvo siltikin.)

Totta potta, Antti,mun oli jostain syystä aivan hirveä välttämättömyys osallistua tähän keskusteluun esimerkiksi siksi, että tämä on melkein ainoa täällä oleva keskustelu, joka todella täyttää keskustelun muodot ja josta löytyy hyvää pohdintaa.

Näen sun anonyymin hahmon jostain syystä kamalan sivuraiteisena, kokeilevana ja renessanssimaisena. Sellaiseen muottiin, johon olen sut metatasolla pistänyt, ei sovi minkäänlaiset säännöt. Varsinkin tunnit, kuinka paljon pitäisi päivässä luoda, kuulostivat karmaisevilta. Ammattitasolla tunnit täyttyvät helpostikin, vaan kuinka ollakaan, joillakin se luovuus lappaa sielusta ulos ja joskus sisäänkin kerran, pari, viikossa. Olen herkkä, luotan intuitioon, varsinkin runoja rustatessa. Mainiota jälkeä syntyy harvoin, mutta vielä harvemmin herrarouva intuition ollessa poissa.
Kaltaisellesi sanataikurille luominen tuskin tuottaa samanmoisia ongelmia kuin minulle. Tässä puhutaan siis kuuluisasta luomisen tuskasta ;););)

"Joskin jonkin verran kulttimaineessa" = heh heh, vissiin kahden ihmisen kirjallisuuspiirin hype, piti jostain syystä mainita. Valloitamme maailman välittömästi ja äänettömästi. Kirjoituskoneteitse.


[00:01 5.9.2008] A.N.
Olenko minä kirjoittanut Njetzen vahingossa väärin? :O

"mun oli jostain syystä aivan hirveä välttämättömyys osallistua tähän keskusteluun esimerkiksi siksi, että tämä on melkein ainoa täällä oleva keskustelu, joka todella täyttää keskustelun muodot ja josta löytyy hyvää pohdintaa."

Kiitän omasta ja muiden keskustelijoiden puolesta ja jo tässä yhteydessä ja vaiheessa olen myös iloinen, että olet osallistunut ja toivon sitä jatkossakin.

Vaikka silleen näihin tunnelmiin olis tietysti aika tyylikästä pistää tää nyt pakettiin ja pysyvästi näkyville ja kaikkien luettavaksi aukean etusivulle.

:)

Mutta ehkä ei nyt kuitenkaan, sanottavaahan on varmasti vielä paljonkin.

Tuo on muuten ihan aikuisten oikeesti (vai mitenkä se oli?) mielenkiintoinen kysymys, tuo ajankäyttö kirjoittamiseen. Tai en väitä missään määrin itsekään olevani löytänyt lopullista totuutta siihen. Jonkunnäköistä ääripäätä on kyllä tullut katsottua siinä tekstin suoltamisen määrässä ja se on jotenkin vakuuttanut minut kirjoittamismäärän hyödyllisyydestä suhteessa tekstin laatuun, ihan kenenkä osalta tahansa. Monilla aloilla on äärimmäisiä tekijöitä, joille vaikkapa minkään opaskirjojen suositukset eivät päde. Niitä voi ehkä käyttää jonkinlaisena vähimmäisvaatimuksena, mistä se rajanylitys alkaa. Ja kyllähän tuloksetkin ovat monesti aika kovia. Vaikka joku baletti, mikä on 50/50 taidetta ja urheilua, niin kyllähän siinä aivan uskomattomiin saavutuksiin pääsee totaalisen harjoittelun/työnteon/asian harrastamisen avulla. Ei tosin esim. minä :D Mutta mikseipä johonkin henkisempäänkin hommaan voisi tuosta ottaa esimerkkiä, varsinkin, kun kirjoittaminen ei silleen ihan hirveästi fysiikkaa vaadi. Sitä pystyy tekemään melkein rajattomasti. Joskin pakarat ja selän alaosa voi olla joskus vähän tukossa rankan kirjoittamissession jälkeen. Ja jollain kynällä kirjoittaminen on minulle nykyään yhtä tuskaa. Kaksi päivää sen jälkeen ranne kipeänä. Eikä tekstistä ees saa mitään selvää, kun vasenkätisenä käsi saman tien sotkee tekstiä, kun tuottaa sitä. Ainakin lyijykynän kanssa.

Sen sijaan en ole viime vuosina kovinkaan monta päivää pystynyt olemaan kirjoittamatta mitään. Väitän, että enempi jonkinlaisesta koukuttumisefektistä siinä on kumminkin kysymys, kuin varsinaisesta luontaisesta ominaisuudesta. Joskin kyllä tavaramerkkini jo ekalla luokalla koulussa oli tarinan pituus. Olen muuten julkaissut ne jutut ns. vanhassa aukeassa, v. 2005. Mutta kun nyt mainitsit tuosta harvoin iskevästä intuitiosta, niin totta kai myös pieni paussi silloin tällöin tekisi ihmeitä. Kirjoituskunto pitää myös osata jalostaa tehokkaaksi suoritukseksi. Myönnän, että itse olen ollut hieman piittaamaton sen suhteen. Joskin sitten taas toisaalta olen hionut joitakin runoja vuodesta toiseen pakkomielteenomaisesti ja epätoivoisesti. En ole suostunut uskomaan, että ne eivät ol alunperin olleet minkään erityisen hyvän hetken tuotoksia. Ja olen muuten itsekin aika herkkä ajoittain. En nyt sitten tiedä, näkyykö se taiteessa mitenkään.

Mutta se tauon pitäminen olisi kyllä taito sekin.

Toisaalta kun ajattelen Slitsewchzszschsktskin hahmoa noin muuten julkisuuskuvaltaan [hyppäsin toiseen aiheeseen], niin ei ole mitään syytä minulla olettaa, että hän kirjoittaisi erityisen mielenkiinnottomia kirjoja, vaikka kulttimaine olisikin toistaiseksi vain harvojen ja valittujen keskuudessa :D Eli varmaan tavallaan jo synnynnäisesti hyvä kirjailija on Krause.

Olen myös otettu pääsystä muottiisi :) Aina [niinkuin sitä tapahtuisi useinkin..] kun joku mietiskelee tuommoista, sitä tulee tunne, ettei ole olemassa tai tehnyt täysin turhaan. Renessanssiviittaus on myös minulle henk. koht. tasolla erittäin suuri kunnianosoitus, samoin jossain määrin kokeilevuus. Sivuraiteisuus nyt ehkä sitten on se noiden välttämätön sivutuote :D

Mutta luomisen tuska, sitä olen kokenut kyllä
:( Tai ehkä se on ollut vähän muutakin tuskaa siinä ohessa, jotenkin usein kaikki kulkee aina käsi kädessä tai sitten ei.

Kiitos.

Edellinen sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty